9/1928

Suomen ja Ruotsin välinen kauppasopimus.

Suomi ratifioinut sopimuksen 4 päivänä huhtikuuta 1928. Ratifioimisasiakirjat vaihdettiin Helsingissä 16 päivänä huhtikuuta 1928.

Suomen Tasavallan Presidentti, toiselta puolen, ja Hänen Majesteettinsa Ruotsin Kuningas, toiselta puolen, ovat, merenkulkusuhteiden tultua järjestetyiksi Suomen ja Ruotsin välisellä sopimuksella 26 päivältä toukokuuta 1923, haluten edelleen vahvistaa ja kehittää taloudellisia suhteita molempien maiden välillä, sopineet kauppasopimuksen tekemisestä ja siinä tarkoituksessa täysivaltuutetuiksi edustajikseen määränneet:

Suomen Tasavallan Presidentti:

Ulkoasiainministerin, professori Kaarle Väinö Voionmaan ja Suomen erikoislähettilään ja täysivaltaisen ministerin Tukholmassa Jarl Werner Söderhjelmin; ja

Hänen Majesteettinsa Ruotsin Kuningas:

Ulkoasiainministerinsä, Hänen Ylhäisyytensä Jonas Eliel Löfgrenin;

jotka, vaihdettuaan hyvässä ja asianmukaisessa muodossa oleviksi havaitut valtakirjansa, ovat sopineet seuraavasta:

1 Artikla.

Kummankin sopimuspuolen kansalaiset voivat tässä kohdin voimassa olevia määräyksiä noudattamalla vapaasti saapua toisen sopimuspuolen alueelle sekä esteettömästi oleskella siellä ja asettua sinne asumaan. Mainituissa suhteissa he nauttivat samaa kohtelua kuin suosituimman maan kansalaiset.

Kummankin sopimuspuolen kansalaiset nauttivat, mikäli ei tässä sopimuksessa toisin määrätä, toisen sopimuspuolen alueella kaikissa kohdin ja erittäinkin kaupan, teollisuuden, käsiteollisuuden ja muiden elinkeinojen harjoittamisessa, irtaimen ja kiinteän omaisuuden hankinnassa ja hallinnassa sekä sellaisen omaisuuden käytössä samaa kohtelua kuin suosituimman maan kansalaiset.

Kumpikaan sopimuspuoli ei saa asettaa toisen maan kansalaisille muita tai suurempia veroja, maksuja tahi rasituksia, olkootpa ne minkälaatuisia tahansa, kuin mitä nyt tai vastedes kannetaan maan omilta tai suosituimman maan kansalaisilta.

2 Artikla.

Toisen sopimuspuolen kansalaisilla on toisen sopimuspuolen alueella oikeus vapaasti ja esteettömästi kääntyä tuomioistuinten ja muiden viranomaisten puoleen ja maksujen sekä kaiken muun suhteen nauttia samaa kohtelua kuin maan omat kansalaiset. Mitä tulee vakuuden asettamiseen oikeudenkäyntikuluista ja maksuttomaan oikeusapuun, on molemmin puolin oleva voimassa, mitä siitä erikseen on nyt sovittu tai vastaisuudessa sovitaan.

3 Artikla.

Toisen sopimuspuolen kansalaiset vapautetaan toisen sopimuspuolen alueella kansalaisista pakkolainoista ja pakollisista rasituksista, samoin kuin kaikista muistakin pakkosuorituksista, olkootpa ne minkä laatuisia tahansa, joita voidaan määrätä sotatarkoituksiin tai muuten poikkeuksellisten olosuhteiden vallitessa.

He ovat niinikään vapautetut kaikesta henkilökohtaisesta sotapalvelusvelvollisuudesta ja jokaisesta maksusta tai rasituksesta, joka korvaa sellaisen palveluksen. Sotilaallisten pakko-ottojen ja muiden vastaavanlaisten suorituksien puolesta heitä ei saa kohdella vähemmän suopeasti kuin maan omia tai suosituimman maan kansalaisia.

4 Artikla.

Osakeyhtiöt ja muut taloudellisia tarkoitusperiä ajavat yhtymät - niihin luettuina kauppa-, teollisuus-, finanssi- ja vakuutusyhtymät - jotka ovat laillisesti perustetut ja tunnustetut toisen sopimuspuolen alueella, tunnustetaan myös toisen sopimuspuolen alueella laillisiksi. Ne saavat, ellei toisen maan lainsäädäntö pane sille esteitä, ja sillä ehdolla, että kaikkia sen määräyksiä noudatetaan, ulottaa toimintansa viimeksimainitun maan alueelle sekä siellä harjoittaa elinkeinoansa voimassaolevan lainsäädännön mukaisesti. Ne nauttivat siellä yhtä suopeaa kohtelua ja niillä on sama oikeus harjoittaa toimintaansa sekä hankkia, hallita ja käyttää irtainta ja kiinteätä omaisuutta, kuin suosituimmassa maassa kotipaikan omaavilla samanlaisilla yhtiöillä ja yhtymillä.

Edellä mainituille yhtiöille ja yhtymille ei saa toisessa maassa panna muita tai suurempia veroja, maksuja tahi rasituksia, olkootpa ne minkälaatuisia tahansa, kuin mitä nyt tai vastedes kannetaan samanlaatuisilta kotimaisilta tai suosituimmassa maassa kotipaikan omaavilta yhtiöiltä tai yhtymiltä.

Muuten ovat 2 ja 3 artiklan yksityisiä henkilöitä koskevat määräykset, soveltuvin kohdin, voimassa myös tämän artiklan mainitsemiin yhtiöihin ja yhtymiin nähden.

5 Artikla.

Kauppiaat, tehtailijat ja muut elinkeinonharjoittajat, jotka ovat toisen sopimusmaan kansalaisia ja jotka oman maansa asianomaisen viranomaisen antamalla elinkeino-oikeustodistuksella näyttävät toteen, että ovat siellä oikeutetut harjoittamaan kauppaa tai muuta elinkeinoa ja siellä suorittavat säädetyt verot ja maksut, ovat oikeutetut, henkilökohtaisesti tai palveluksessaan olevien matkustajien kautta, noudattamalla säädettyjä muodollisuuksia toisessa maassa tekemään tavaraostoja ja ottamaan tilauksia. Heillä on oikeus tuoda mukanaan tavaranäytteitä, kaavoja ja malleja, vaan ei tavaroita.

Mainittua tointansa harjoittaessaan puheenalaiset elinkeinonharjoittajat ja kauppamatkustajat nauttivat samoja oikeuksia, etuja ja vapautuksia kuin tässä kohdin on myönnetty tai vastedes myönnetään minkä kolmannen maan elinkeinonharjoittajille tai kauppamatkustajille tahansa. Erittäinkään ei heille saa puheenalaisen toimensa takia panna muita tai suurempia veroja, maksuja tai rasituksia, olkootpa ne minkälaatuisia tahansa, kuin mitä suosituimpaan maahan nähden sovelletaan.

Sopimuspuolet antavat kumpikin toisilleen tiedon siitä, mitkä viranomaiset ovat oikeutetut antamaan elinkeino-oikeustodistuksia ja mitä määräyksiä näiden todistusten haltijan on noudatettava puheenaolevaa tointansa harjoittaessaan.

Tulli- ja muiden samankaltaisten rasitusten alaiset esineet, joita puheenaolevat elinkeinonharjoittajat ja kauppamatkustajat kaavoina, malleina tai näytteinä tuovat maahan, ovat tuontimaassa vapaat tulli- tai muista tuonti- ja vientimaksuista, ehdolla, että esineet jälleen viedään maasta siitä säädetyn ajan kuluessa ja että maahantuotujen ja jälleen maastavietyjen esineiden samuus on epäilemätön. Jälleenvienti voi tapahtua minkä tullikamarin kautta tahansa, jolla maassa voimassaolevien määräysten mukaan on oikeus ryhtyä sellaista jälleenvientiä varten tarpeellisiin toimenpiteisiin.

Edellä tässä artiklassa olevat määräykset eivät koske kummassakaan maassa voimassaolevia tuonti-tai vientikieltoja tai -rajoituksia.

Vakuudeksi kaavojen, mallien ja näytteiden jälleenviennistä on kummassakin maassa niitä tuotaessa joko talletettava tullimaksuja vastaava määrä tai noudatettava muuta tuontimaan viranomaisten hyväksymää menettelyä. Jos puheenaolevat esineet määräajassa asianomaiselle tullikamarille ilmoitetaan maasta vietäviksi, on tullikamarin tutkittava, ovatko esineet samat, joille tullivapaa tuonti on myönnetty. Ellei tästä ole mitään epäilystä, on tullikamarin todettava jälleenvienti ja, mikäli mahdollista, heti palautettava annettu vakuus tai, siinä tapauksessa, että vain osa maahantuoduista kaavoista, malleista tai näytteistä viedään jälleen, niin suuri osa annetusta vakuudesta, mikä kohdistuu jälleenvietyihin kaavoihin, malleihin ja näytteisiin.

Paitsi tunnusmerkkejä, mitä kaavojen, mallien ja näytteiden samuuden toteamiseksi niihin vientimaassa virallisesti pannaan, saavat tuontimaan tulliviranomaiset vaatia lisätunnusmerkkien asettamista, jos tämä erikoisissa poikkeustapauksissa näyttää heistä välttämättömältä. Sellaisten tunnusmerkkien asettamisesta ei saa kantaa minkäänlaisia maksuja valtiolle.

Kaikessa, mikä koskee kaavojen, mallien ja näytteiden tuontia ja jälleenvientiä, sopimuspuolet myöntävät toisilleen suosituimman maan kohtelun.

6 Artikla.

Tuonti- tahi vientikieltojen tai -rajoitusten voimaansaattamisesta ja voimassa pysyttämisessä molemmat sopimuspuolet tunnustavat toisilleen suosituimmuuden. Tästä ei saa tehdä muita kuin sellaisia poikkeuksia, joita molemmat sopimuspuolet ovat oikeutetut soveltamaan mihin muuhun maahan tahansa.

7 Artikla.

Mitä tulee tuontitulleihin ja kaikkiin muihin maksuihin, olkootpa ne minkälaatuisia tahansa, joita kannetaan tavaroita maahantuotaessa, sitoutuu kumpikin sopimuspuoli suomaan toiselle heti ja ehdoitta jokaisen edun, alennuksen ja vapautuksen, jonka on myöntänyt tai vastedes myöntää mille kolmannelle maalle tahansa.

Sopimuspuolet takaavat samoin toisilleen suosituimman kansan kohtelun vientitulleihin ja kaikkiin muihin tavaroita maasta vietäessä kannettaviin maksuihin nähden, olkootpa ne minkälaatuisia tahansa.

Suosituimmuus taataan myös molemmin puolin tullikäsittelyssä, tullimuodollisuuksissa, tullipalautuksissa samoinkuin tullivarastoon panossa ja siellä käsittelyssä sekä tästä menevissä maksuissa.

8 Artikla.

Toisen sopimuspuolen alueella nyt tai vastedes valtion, maakuntain, kuntien tai laitoksien hyväksi jonkun tavaran tuotannosta, valmistuksesta tai kulutuksesta kannettavia sisäisiä maksuja ei millään ehdolla saa kantaa toisen sopimusmaan tavaroista suurempaa määrää tai rasittavammalla tavalla kuin samanlaisista suosituimman maan tavaroista kannetaan.

9 Artikla.

Mitä kauttakuljetukseen tulee, ovat sopimuspuolten kesken voimassa kauttakulkuvapaudesta Barcelonassa 20 päivänä huhtikuuta 1921 laaditun kansainvälisen yleissopimuksen ja säännön määräykset, sitoutuen sopimuspuolet keskenään soveltamaan suosituimman kansan kohtelun periaatetta.

10 Artikla.

Toisen sopimusmaan alueitse kuljetettavat tavarat, olivatpa mitä alkuperää tahansa, pantuina tai panematta varastoon vapaasatamassa, vapaavarikkoon, tullivarikkoon, kauttakulku- tai muuhun tullivarastoon, nauttivat, toisen sopimuspuolen alueelle tuotaessa, tuontitullien ja kaikkien muiden maksujen puolesta sekä kaikissa muissa kohdin ainakin yhtä suopeaa kohtelua kuin jos olisivat tuodut suoraan alkuperämaasta.

11 Artikla.

Toisen sopimuspuolen alueelta tulevia tavaroita ei saa toisen sopimuspuolen alueella rautateillä toimituksen ja kuljetuksen puolesta tai kuljetusmaksun tai kuljetuksesta aiheutuvien yleisten maksujen suhteen kohdella epäedullisemmin kuin samanlaisia kotimaisia tai suosituimmasta maasta tulleita tavaroita samaan suuntaan ja samaa liikennematkaa kuljetettaessa.

12 Artikla.

Tavaroita toisesta maasta toiseen tuotaessa ei alkuperätodistuksia yleensä vaadita. Kuitenkin voi kumpikin sopimuspuoli, taatakseen toisen sopimuspuolen alueelta peräisin oleville tavaroille edellisissä artikloissa säädetyt edut, mikäli nämä edut johtuvat tavarain alkuperästä, vaatia, että sen alueelle tuotujen tavaroiden mukana tulee olla alkuperätodistus.

Sellaisten todistusten muotoon ja sisällykseen sekä niiden käytön yleisiin periaatteisiin nähden sopimuspuolet myöntävät toisilleen molemminpuolin suosituimman kansan kohtelun.

13 Artikla.

Sopimuspuolet sitoutuvat toisiinsa soveltamaan teollisen omistusoikeuden suojelemisesta Parisissa 20 päivänä maaliskuuta 1883 tehdyn ja Washingtonissa 2 päivänä kesäkuuta 1911 tarkastetun kansainvälisen yleissopimuksen määräyksiä.

14 Artikla.

Sopimuspuolet myöntävät toisilleen vastavuoroisesti oikeuden nimittää konsuliedustajia kaikkiin niihin toisen sopimuspuolen satamiin ja kauppapaikkoihin, joihin minkä kolmannen valtion tahansa sallitaan konsuliedustajia asettaa.

Kummankin sopimuspuolen konsuliedustajat nauttivat, saatuaan asianomaisen tunnustuksen, toisen sopimuspuolen alueella samoja etuoikeuksia ja vapautuksia sekä samaa toimivaltaa, jotka siellä nyt ovat myönnettyinä tai vastedes myönnetään jonkun kolmannen vallan konsuliedustajille. Kuitenkaan he eivät saa vaatia näitä etuoikeuksia, vapautuksia ja toimivaltaa laajemmalti, kuin mitä viimeksimainitun sopimuspuolen konsuliedustajille myönnetään ensiksimainitun sopimuspuolen alueella.

15 Artikla.

Tämän sopimuksen määräysten nojalla sopimuspuolet eivät voi vaatia itselleen:

a) niitä erikoisetuja, jotka toinen sopimuspuoli on myöntänyt tai vastedes myöntää toisille siihen rajoittuville valtioille rajaseudun paikallisliikenteen helpottamiseksi alueella, joka yleensä rajan kummallakaan puolen ei saa ulottua 15 kilometriä kauemmaksi siitä;

b) niitä etuja, jotka Ruotsi on myöntänyt Tanskalle kalastaja-alusten tulo- ja lähtöselvityksestä 29 päivänä joulukuuta 1913 tehtyyn selityskirjaan liittyvässä, 25 päivänä toukokuuta 1917 annetussa kuninkaallisessa asetuksessa, joka koskee tanskalaisten kalastajain oikeutta Ruotsin satamissa myydä saamiansa tuoreita kaloja, eikä myöskään etuja, jotka Ruotsi kauttakuljetuksessa on myöntänyt Norjalle, sikäli kuin näitä etuja ei myönnetä jollekulle muullekin valtiolle;

c) niitä etuja, jotka Suomi on myöntänyt tai vastedes myöntää Virolle säilyttääkseen perinnäistapain mukaisen kaupankäynnin tämän maan kanssa, eikä niitä etuja, jotka Suomi on myöntänyt tai vastedes myöntää Venäjälle kalastuksessa ja hylkeenpyynnissä aluevesillään Pohjoisella Jäämerellä, sikäli kuin näitä etuja ei myönnetä jollekulle muullekin valtiolle; tahi

d) niitä etuja, jotka mainitaan Suomen ja Ranskan kesken 13 päivänä heinäkuuta 1921 tehdyn kauppasopimuksen 6 artiklassa ja koskevat viinien ja muiden alkoholipitoisten aineiden tuontia Suomeen.

16 Artikla.

Tämä sopimus on tehty suomeksi ja ruotsiksi, ja kumpikin teksti on sopimusta tulkittaessa oleva yhtä todistusvoimainen.

17 Artikla.

Tämä sopimus on Suomen Tasavallan Presidentin ja Hänen Majesteettinsa Ruotsin Kuninkaan ratifioitava edellyttäen, että asianomaiset eduskunnat sen hyväksyvät. Ratifioimisasiakirjat vaihdetaan Helsingissä niin pian kuin suinkin.

Se tulee voimaan viidentoista päivän kuluttua ratifioimisasiakirjain vaihtamisesta ja pysyy voimassa, kunnes kuusi kuukautta on kulunut siitä päivästä, jona jompikumpi sopimuspuoli on sen sanonut irti.

Vakuudeksi ovat sopimuspuolien täysivaltaiset edustajat allekirjoittaneet tämän sopimuksen ja varustaneet sen sineteillään.

Tehtiin Tukholmassa, kahtena kappaleena, 14 päivänä joulukuuta 1927.

Päätöspöytäkirja.

Allekirjoittaessaan tänään Suomen ja Ruotsin välisen kauppasopimuksen sopimuspuolet ovat edelleen sopineet seuraavasta.

1 artiklaan.

Tämän sopimuksen määräykset eivät koske sopimuspuolien nyt tai vastedes antamia yleisiä määräyksiä ulkomaalaisten oikeudesta ryhtyä ansiotyöhön tai pysyä siinä eikä asianomaisessa maassa yleisesti sovellettuja poikkeusmääräyksiä, joiden perusteella ulkomaalaiselta erikoisissa tapauksissa tahi erikoisista syistä voidaan kieltää oikeus oleskella sen alueella.

Tämän artiklan tarkoittamien etujen nauttimiseksi edellytetään luonnollisesti, että noudatetaan samoja ehtoja ja muodollisuuksia, joita voimassaolevan lainsäädännön mukaisesti sovelletaan minkä muun suosituimmuutta nauttivan maan kansalaisiin tahansa.

4 artiklaan.

Taloudellisia tarkoitusperiä ajavilla yhtymillä tarkoitetaan myös osuuskuntia.

5 artiklaan.

Elinkeino-oikeustodistusten tulee olla laadittuja molempien sopimuspuolien hyväksymän mallin mukaisesti. Konsuli- tai muun viranomaisen vahvistusta ei niihin vaadita.

5 artiklan ensimäisen kappaleen määräyksiä ei sovelleta tilausten ottamiseen henkilöiltä, jotka eivät ammattimaisesti harjoita kauppaa tai muuta elinkeinoa.

Tämän artiklan määräyksiä ei voida soveltaa kulkukauppiaisiin eikä muihin samanlaisiin kuljeksiviin ammatinharjoittajiin.

7 artiklaan.

Ruotsi sitoutuu tämän sopimuksen voimassa ollessa olemaan tekemättä Ruotsin nykyiseen juuston tullimäärään sellaista muutosta, että korotus kohdistuisi Suomesta peräisin olevaan emmentaljuustoon.

12 artiklaan.

Jommankumman sopimusmaan valtioviranomaisten antamiin alkuperätodistuksiin ei vaadita toisen maan konsuli- tai muun viranomaisen vahvistusta.

Sellaisesta muussa järjestyksessä annettujen alkuperätodistusten vahvistuksesta ei saa kantaa suurempaa maksua kuin 10 markkaa Suomessa ja 1 kruunu Ruotsissa. Jokainen alennus tai vapautus, jonka toinen sopimusmaa näissä maksuissa myöntää mille kolmannelle maalle tahansa, on vastavuoroisuutta edellyttäen myönnettävä myös toiselle sopimusmaalle.

17 artiklaan.

Jos Ruotsin nykyiset lihan tullimäärät korotetaan, pidättää Suomi itselleen oikeuden tämän sopimuksen irtisanomiseen siten, että se lakkaa olemasta voimassa kuukauden kuluttua irtisanomisen tapahtumisesta.

Molemmat sopimuspuolet ovat yhtä mieltä, että kaksoisverotusta suoranaisen verotuksen alalla on näiden maiden välillä vältettävä, ja selittävät olevansa valmiit ryhtymään neuvotteluihin sitä tarkoittavien erikois-sopimusten aikaansaamiseksi.

Sopimuspuolet katsovat, että suosituimmuuden myöntämistä koskeviin tämän sopimuksen määräyksiin ei voida vedota tahdottaessa päästä nauttimaan sellaista kohtelua verotuksessa, jota kaksoisverotuksen välttämiseksi sovelletaan kolmanteen valtioon sen kanssa määrättyjen verolähteiden verottamisoikeuden jakamisesta tehdyn erikoissopimuksen nojalla.

Ruotsin ja Venäjän väliset, konsulilaitoksesta 9 päivänä marraskuuta 1909 laadittu selityskirja ja osakeyhtiöiden tunnustamisesta 10 päivänä toukokuuta 1915 tehty sopimus, jotka Helsingissä 11 päivänä marraskuuta 1919 tapahtuneella noottienvaihdolla ovat selitetyt edelleen voimassaoleviksi Suomen ja Ruotsin välillä, lakkaavat olemasta voimassa tämän kauppasopimuksen voimaantulopäivästä lukien.

Vakuudeksi ovat sopimuspuolien täysivaltaiset edustajat allekirjoittaneet tämän pöytäkirjan kauppasopimuksen olennaisena osana.

Tehtiin Tukholmassa, kahtena kappaleena, 14 päivänä joulukuuta 1927.

Selityskirja.

Tänään Suomen ja Ruotsin välillä tehtyä kauppasopimusta allekirjoitettaessa ovat molempien sopimuspuolien edustajat siihen asianmukaisesti valtuutettuina sopineet seuraavista määräyksistä:

Ylläpitääkseen perinnäistapoihin nojautuvaa pienten alusten välittämää halkojen, kalojen ja maataloustuotteiden rajakauppaa Suomen ja Ruotsin välillä, sopimuspuolet sitoutuvat alusten ja tavarain käsittelyssä sekä siihen liittyvissä muodollisuuksissa ja maksuissa kaikin puolin soveltamaan samoja periaatteita, joita näissä kohdin on tähänkin saakka noudatettu.

Mitä tulee rajaseudun väestöjen vanhaan tapaan perustuvaan keskinäiseen taloudelliseen kanssakäymiseen, takaavat sopimuspuolet tässäkin suhteessa toisilleen niin suopean kohtelun kuin suinkin, pidättäen kuitenkin itselleen oikeuden antaa rajan vartioimiseksi tarpeellisiksi katsomiaan määräyksiä.

Vakuudeksi ovat valtuutetut allekirjoittaneet tämän selityskirjan, jonka määräykset muodostavat olennaisen osan edellämainitusta kauppasopimuksesta, sekä varustaneet sen sineteillään.

Tehtiin Tukholmassa, kahtena kappaleena, 14 päivänä joulukuuta 1927.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.