1/1926

Muuttaessaan vuosittain laiduntamisoikeuttaan käyttääkseen Tromsan lääniin (fylke) Norjaan, saavat Ruotsin lappalaiset alempana mainittuina aikoina käyttää seuraavia teitä Suomen alueen kautta, nimittäin

osaksi 28 päivästä huhtikuuta 30 päivään kesäkuuta sekä 1 päivästä syyskuuta 3 päivään lokakuuta tietä, joka, alkaen Keinovuopion seudulta Ruotsissa, kulkee Peeravaaran tunturin ohi sen itäistä taikka läntistä puolta sekä edelleen Ailakasjärven ohi Norjan rajalle Masselvaaran ja Tschjappisjaureen välisellä seudulla, ja ovat lappalaiset oikeutetut, muuttaessaan 28 päivän huhtikuuta -- 20 päivän toukokuuta välisellä ajalla, alottamaan matkansa Suomen alueen kautta myöskin Vittangista (Saarikoskelta) Ruotsissa ja yhtymään edellämainittuun tiehen Ailakasjärven seuduilla;

osaksi myöskin 28 päivän huhtikuuta -- 20 päivän toukokuuta välisenä aikana tietä, joka, alkaen Keinovuopiosta kulkee pitkin Kilpisjärven jäätä ja Siilasvuoman kautta Norjan rajalle valtakunnan rajapyykin N:o 295 itäpuoleisella seudulla.

Muuttotien on oltava 3 kilometrin levyinen, mikäli maastosuhteet eivät aiheuta siihen rajoitusta.

Porojen älköön sallittako poiketa tieltä, mikäli sääsuhteet, pedot ta muut seikat eivät ole pakoittavana esteenä porojen pysyttämiseksi tiellä.

Asianomaisen Suomen maaherran on tarkemmin määrättävä 1 §:ssä mainittujen teiden suunta siihen määrättyjen suomalaisten ja ruotsalaisten virkamiesten toimitettua paikalla tutkimuksen.

Kysymyksessä olevat tiet on maaherran toimenpiteestä paalutettava ja on tarpeellinen määrä selviä merkkejä pystytettävä tien keskelle sekä, sikäli kuin havaitaan tarpeelliseksi, vähempi määrä sen molemmille ulkopuolisille sivulinjoille. Paaluttamiskustannukset maksaa Ruotsin valtio.

Ennen matkan alkamista Suomen alueen kautta on lappalaisen, sekä muuttaessaan Ruotsista Norjaan että sieltä takaisin, jätettävä ilmoitus muutosta sille henkilölle, jonka suomalainen viranomainen ruotsalaiselle maaherralle annetun tiedon mukaan on määrännyt ottamaan vastaan sellaisen ilmoituksen.

Sen, joka on saanut määräyksen vastaanottaa ilmoituksen muutosta Norjaan, tulee asua paikalla, johon hänelle helposti voidaan ilmoitus toimittaa ja on ilmoitus takaisinmuutosta vastaanotettava Siilastuvan tunturimajalla Kilpisjärvellä taikka muulla tarkoitusta varten ilmoitetulla, tällä seudulla olevalla asutulla paikalla.

Ilmoitus on annettava Norjaan muutettaessa viimeistään kolme päivää ennen matkan alkamista Suomen alueen kautta. Ilmoitukseen on merkittävä lappalaisen nimi, se lukumäärä poroja, jonka hän kuljettaa mukanaan, se likimääräinen aika, jolloin matka alotetaan sekä tie, jota lappalainen aikoo kulkea. Jollei 1 momentissa mainittua määräystä ei ole annettu tiedoksi, ei ilmoitusta vaadita.

Muutto on suoritettava ilman tarpeetonta viivyttelyä. Muuttaessaan älköön lappalainen hoidossaan olevine poroineen viipykö Suomen alueella kauemmin kuin korkeintaan kolme vuorokautta, mikäli sääsuhteet, petoeläimet taikka muut seikat eivät ole pakoittavana esteenä muutolle sinä aikana.

Kuljettaessaan tavaroitaan porolla (raitomuutto) saavat Ruotsin lappalaiset, ajasta riippumatta, jolloin muutto Suomen alueen kautta tapahtuu, käyttää, paitsi yleensä raitomuuttoon tai muuhun tavarankuljetukseen käytettävää tietä, myöskin 1 §:ssä mainittuja teitä.

Muuttaessaan saavat lappalaiset tarpeen vaatiessa käyttää polttopuuksi muuttotiellä olevia varpuja ja pensaita sekä koivupuita. Hakkausta, joka sen johdosta käy tarpeelliseksi, älköön toimitettako sillä tavalla, että siitä aiheutuu vaaraa metsän säilymiselle tai nuorentumiselle; ja älköön paljaaksihakkausta missään tapauksessa toimitettako.

Samoin saavat lappalaiset muuttaessaan käyttää tiellä olevaa laidunta poroilleen.

Korvauksena niistä eduista, jotka Ruotsin lappalaiset edellisten säännösten mukaan saavat, sekä niistä kuluista, jotka säännösten noudattamisen valvonnasta aiheutuvat Suomen valtiolle, tulee Ruotsin valtion vuosittain Suomen valtiolle suorittaa 700 Suomen kultamarkkaa tai 500 Ruotsin kultakruunua. Jos jonakin vuonna ei tapahdu muuttoa Suomen alueen kautta, ei sanottua maksua suoriteta; ja on asianomaiselle nimismiehelle hyvissä ajoin ilmoitettava muuton peruuttamisesta.

Jos Keinovuopion kohdalla Suomen puolella kulkevan tien suuntaa määrättäessä ei voida, aiheuttamatta haittaa lappalaisille, välttää, että tien kohdalle jää niittyjä, joilta tehdään heinää, niin tulee Ruotsin valtion suorittaa se kustannus, jonka Suomen valtio voi joutua maksamaan niittyjen omistajalle kohtuullisena hyvityksenä vahingosta, mikä lappalaisten muutoista voi niityille aiheutua.

Porojen muuton tapahtuessa on seudulla asuvan väestön koirat pidettävä kiinni.

Jos Ruotsin lappalainen käyttää muutossa, josta 1 §:ssä mainitaan, muuta tietä Suomen alueella kuin siinä myönnetään tai jos hän käyttää luvallista tietä muuna tai pitempänä aikana kuin mitä edellä 1 ja 5 §:ssä säädetään taikka toimittamatta 4 §:ssä määrättyä ilmoitusta muutosta, on hänen porolaumaansa nähden sovellutettava niitä säännöksiä, jotka koskevat toisesta maasta luvattomasti toisen maan alueelle tulleita poroja.

Lappalaista, joka rikkoo 7 §:ssä olevia hakkausta koskevia säännöksiä, sekä sitä, joka rikkoo 9 §:n säännöstä vastaan, on, ellei häntä yleisen rikoslain mukaan voida tuomita ankarampaan rangaistukseen, rangaistava sakolla, ja korvatkoon hän vahingon.

Korvaus, jonka lappalainen voidaan velvoittaa maksamaan muuttotiellä olevan metsän vahingoittamisesta kuin myöskin sakot, jotka lainvoimaisella päätöksellä on tuomittu rikkomuksesta sanottuja hakkausta koskevia säännöksiä vastaan, on ruotsalaisen maaherran toimenpiteestä etukäteen maksettava Ruotsin valtion varoista. korvaus on senjälkeen perittävä lappalaiselta; ja on sakkorangaistus Ruotsissa täytäntöönpantava siinä järjestyksessä, mikä yleensä on voimassa sellaisen rangaistuksen täytäntöönpanosta.

Jos jutussa, joka koskee 7 §:ssä olevien hakkausta koskevien säännösten rikkomista, asiakirja on toimitettava tiedoksi henkilölle, joka on Ruotsin kansalainen ja siellä oleskelee, on tiedoksianto toimitettava asianomaisen ruotsalaisen maaherran toimenpiteestä, ja on se tapahtuva siinä järjestyksessä, mikä Ruotsissa yleensä on tiedoksi antamisesta voimassa.

Jos suomalaisia poroja tulee Ruotsin alueelle tai, muissa kuin 1 luvussa mainituissa tapauksissa, ruotsalaisia poroja Suomen alueelle, tulee sen valtakunnan asianomaisen virkamiehen, jossa porot luvattomasti oleskelevat, niinpian kuin hän saa asiasta tiedon, ilmoittaa se sille, joka toisessa valtakunnasta on määrätty vastaanottamaan sellaisia ilmoituksia ja ilmoitettakoon samalla porojen oleskelupaikka sekä likimääräinen luku kuin myöskin, mikäli mahdollista, poronomistajan nimi.

Ilmoitus on toimitettava sähkösanomalla tai puhelimitse tahi, ellei se ole mahdollista, lähetin kautta taikka kirjeellä. Jos ilmoitus on toimitettu puhelimitse tai suullisesti lähettiä käyttämällä, on kirjallinen vahvistus viipymättä lähetettävä.

Mikäli vaikeudetta voi tapahtua, on asia myöskin poronomistajalle ilmoitettava.

Kummassakin valtakunnassa on määrättävä tarpeelliseksi katsottu määrä henkilöitä ottamaan vastaan sellaisen ilmoituksen, jota 12 §:ssä tarkoitetaan. Määräyksen tulee sisältää kullekin henkilölle valtuutus ottaa vastaan määräyksessä ilmoitetulta toisen valtakunnan alueelta ilmoitus, että hänen kotimaastaan olevia poroja oleskelee luvattomasti siellä.

Sellaisia henkilöitä määrättäessä on otettava huomioon, että ilmoitus voidaan heille toimittaa niin helposti ja kiireellisesti kuin olosuhteet sallivat. Asianomaisen suomalaisen ja ruotsalaisen maaherran on toisilleen toimitettava tiedoksi määrättyjen henkilöiden nimet ja osoitteet sekä se alue, mitä määräys tarkoittaa.

Porojen omistaja on, saadessaan tiedon siitä, että porot luvattomasti oleskelevat toisessa valtakunnassa, velvollinen viipymättä, sen mukaan kuin 15 §:ssä säädetään, noutamaan ja ajattamaan porot toisesta valtakunnasta sellaiselle alueelle, missä ne saavat oleskella.

Asianomainen virkamies saa ottaa porot vartioitaviksi tai ajaa ne rajan yli. Jos sen valtakunnan virkamies, jossa porot oleskelevat, ajaa ne rajan yli, on ne luovutettava omistajalle tai asianomaiselle toisen valtakunnan virkamiehelle.

Jos porot noudetaan taikka ajetaan rajan yli, otettakoon mukaan ainoastaan sellaisilla merkeillä varustetut eläimet, joita poronomistajat käyttävät siinä maassa, mistä porot ovat, samoinkuin merkitsemättömät vasat, jotka seuraavat sellaisilla merkeillä varustettuja naarasporoja.

Ennenkuin poisvieminen tapahtuu, on ne porot, jotka on jätettävä viemättä, erotettava toisista asianomaisen virkamiehen tai siltä seudulta olevan poronomistajan läsnäollessa; kuitenkin voidaan vieraat porot heti viedä rajan yli, jos virkamies tai poronomistaja, joka edellä mainittiin, ilmoittaa, että porojen joukossa ei ole sellaisia, jotka ovat jätettävät viemättä.

Jos vieraat porot ovat sekaantuneet paikallisten porojen kanssa ja ovat paikkakunnan poronomistajain taikka heidän paimentensa vartioinnin alaisina, tulee näiden koota eläimet ja antaa sille, joka tahtoo noutaa vieraat porot, tilaisuus erottaa ne porot, jotka hänellä on oikeus viedä.

Porojen oleskelusta luvattomalla alueella on suoritettava laidunmaksu jokaiselta porolta, lukuunottamatta alle vuoden vanhoja vasoja. Tämä maksu on 0.14 Suomen kultamarkkaa tai 0.1 Ruotsin kultakruunua jokaiselta oleskelupäivältä.

Jos havaitaan, että porojen noutaminen on ilman omistajan syytä viivästynyt, on maksua määrättäessä siihen kiinnitettävä huomiota sikäli kuin havaitaan kohtuulliseksi.

Jos on ilmeistä, että poronomistaja tahallisesti on laiduntanut porojaan toisessa valtakunnassa luvattomalla alueella, voidaan laidunmaksu koroittaa kaksinkertaiseen määrään saakka; kuitenkin on sellaisessa tapauksessa poronomistajalle varattava tilaisuus tulla kuulluksi asiassa.

Paitsi laidunmaksua, joka on mainittu 16 §:ssä, on suoritettava korvaus porojen luvattomasta oleskelusta aiheutuneista kustannuksista, kuten ilmoituksen toimittamisesta 12 §:n mukaan sekä siitä työstä, mikä aiheutuu porojen kokoomisesta, vartioimisesta, erottamisesta ja rajan yli ajamisesta.

Jos ilmoitus on 12 §:n mukaan toimitettu, ja jos porot, joita ilmoitus tarkoittaa, vielä kymmenen päivää senjälkeen oleskelevat luvattomalla alueella, kenenkään saapumatta niitä noutamaan, on katsottava menetetyksi summa, joka vastaa kymmentä prosenttia porojen keskimääräisestä arvosta, tähän lukematta alle vuoden vanhoja vasoja.

Sama seuraamus on myöskin, jos joku on saapunut poroja noutamaan, mutta ne kuitenkin ovat viemättä vielä senjälkeen kuin 15 päivää on kulunut 12 §:n mukaan lähetetystä ilmoituksesta eivätkä sääsuhteet, petoeläimet tai se seikka, että poronomistaja tai poropaimen on jättänyt täyttämättä 15 §:n viimeisessä kappaleessa säädettyä velvollisuuttaan tahi muut seikat ole olleet pakoittavana esteenä niiden viemiselle.

Poron keskimääräisen arvon määräävät kutakin kalenterivuotta varten yhteistoimin asianomainen Suomen ja Ruotsin maaherra ennen edellisen vuoden loppua niiden poronhintojen perusteella, jotka ovat vallinneet sanotun vuoden joulukuun ensimäisellä puoliskolla.

Jos ilmoituksen, josta 12 §:ssä mainitaan, on vastaanottanut muu sellaisen ilmoituksen vastaanottamiseen määrätty henkilö kuin nimismies tai lapinvouti, on tieto ilmoituksesta tälle toimitettava.

Toimituksesta, joka johtuu porojen oleskelusta toisessa valtakunnassa, tulee asianomaisen virkamiehen oma lausunto asiasta.

Pöytäkirja sekä asianomaisen suomalaisen nimismiehen tai ruotsalaisen lapinvoudin lausunto asiasta, mikäli he eivät itse ole asiaa käsitelleet, on kaikkien tietojen ja todisteiden keralla lähetettävä asianomaiselle maaherralle.

Maaherran on saatavissa olevien tietojen nojalla vahvistettava maksu ja korvaus, jotka ovat suoritettavat 16 ja 17 §:n mukaan, sekä se määrä, joka 18 §:n mukaan on katsottava menetetyksi.

Ennenkuin maaherra 20 §:n nojalla tekee päätöksen, tulee hänen mikäli mahdollista ottaa selville, kenelle porot kuuluvat.

Päätöksen tulee kuitenkin, poronomistajain nimiä mainitsematta, ainoastaan sisältää velvoitus "asianomaisille poronomistajille" suorittaa vahvistettu määrä.

Vahinko, jonka porot tai niiden paimenet porojen oleskellessa toisessa valtakunnassa aiheuttavat, on myöskin korvattava.

Korvausta kustannuksista, jotka mainitaan 17 §:ssä, tai sellaisesta porojen aiheuttamasta vahingosta, jota tarkoitetaan 22 §:ssä, ei tarvitse suorittaa, ellei ilmoitusta porojen oleskelusta vieraassa valtakunnassa ole 12 §:n mukaisesti tehty. Jos ilmoitusta ei ole tehty, on sen, joka tahtoo vaatia edellä mainittua korvausta, niin pian kuin mahdollista annettava tieto porojen oleskelusta asianomaiselle kotimaiselle virkamiehelle ilmoituksen tekemistä varten määrätyssä järjestyksessä toisen valtakunnan virkamiehelle, uhalla, että hän muutoin menettää oikeutensa korvauksen saantiin.

Jos joku tahtoo vahingosta, jonka porot ovat aiheuttaneet Ruotsissa, vaatia korvausta 22 §:n mukaan, tulee hänen siitä ilmoittaa paikalliselle maaviskaalille. Tämän on kahden lautamiehen kanssa, jotka hän valitsee, toimitettava ilmoitetun vahingon katselmus. Suomalaisella nimismiehellä on oikeus joko itse tai asiamiehen kautta olla toimituksessa saapuvilla ja käyttää asianomaisen poronomistajan puhevaltaa, ja on hän myöskin oikeutettu siinä tekemään sovinnon. Jos poronomistaja ilmoittautuu asianomistajaksi, käyttäköön hän itse puhevaltaansa. Maaviskaali ilmoittakoon hyvissä ajoin, jos mahdollista sähkösanomalla tai puhelimitse, nimismiehelle toimituksen ajan ja paikan. Jos voidaan otaksua, että ilmoitettu vahinko kokonaan taikka osaksi on ruotsalaisten porojen aiheuttama, on myöskin asianomainen ruotsalainen järjestysmies kutsuttava.

Maaviskaalin ja lautamiesten on arvioitava vahinko, ja on heidän kunnian ja omantunnon kautta pöytäkirjaan lausuttava, että arviointi on tapahtunut parhaan ymmärryksen ja vakaumuksen mukaan.

Jos he havaitsevat, että sekä ruotsalaiset, että suomalaiset porot ovat osaltaan vaikuttaneet vahinkoon tulee heidän, lausunnossaan toteamalla tämän, arvioida ainoastaan se vahinko, joka voidaan katsoa suomalaisten porojen aiheuttamaksi.

Jos nimismies taikka muu, jonka hän on asettanut sijaansa, ei ole saapuvilla toimituksessa, on jäljennös pöytäkirjasta viipymättä maaviskaalin toimesta hänelle lähetettävä.

Jos asianomistaja tai nimismies tahi poronomistaja, joka on käyttänyt puhevaltaa toimituksessa, on siihen tyytymätön, olkoon hänellä valta viimeistään yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä toimituksesta panna asia vireille tuomioistuimessa.

Maaviskaali ja lautamiehet saavat korvausta voimassa olevan matkustussäännön mukaan. Korvaus on, siinä tapauksessa, että vahinko katsotaan suomalaisten porojen aiheuttamaksi, suoritettava samalla tavoin kuin on säädetty vahingonkorvauksesta, mutta muussa tapauksessa maksaa sen asianomistaja.

Sellaisten kysymysten käsittelyyn nähden, jotka koskevat 22 §:n mukaan suoritettavaa korvausta vahingosta, jonka ruotsalaiset porot ovat Suomessa aiheuttaneet, ovat voimassa, huomioonottaen mitä tässä ja 26 §:ssä säädetään, ne säännökset, joita porojen aiheuttaman vahingon korvausta koskevissa jutuissa Suomessa yleensä noudatetaan.

Ruotsalaisella lapinvoudilla on oikeus joko itse taikka asiamiehen kautta olla saapuvilla toimituksessa, joka nyt kysymyksessäolevassa tarkoituksessa pidetään, ja käyttää asianomaisen poronomistajan puhevaltaa, ja on hän myöskin oikeutettu siinä tekemään sovinnon. Jos poronomistaja ilmoittautuu asianomistajaksi, käyttäköön hän itse puhevaltaansa. Nimismies ilmoittaa hyvissä ajoin, mikäli mahdollista sähkösanomalla tai puhelimitse, lapinvoudille toimituksen ajasta ja paikasta.

Ellei lapinvouti tai muu, jonka hän on asettanut sijaansa, ole saapuvilla toimituksessa, on pöytäkirjan jäljennös viipymättä nimismiehen toimesta hänelle lähetettävä.

Toimituksessa, joka pidetään 24 ja 25 §:n mukaan, on hankittava ja toimituspöytäkirjaan merkittävä tiedot niistä seikoista, jotka voivat vaikuttaa korvauskysymykseen, kuten siitä, miten ja milloin vahinko on syntynyt, sen laajuudesta, paikan asemasta ja laadusta sekä niiden porojen todennäköisestä luvusta, jotka ovat aiheuttaneet vahingon.

Vahingon arvioimisessa on otettava huomioon maan laatu ja hedelmällisyys sekä ovatko kotieläimet osaltaan vaikuttaneet vahinkoon.

Toimituksessa on, mikäli mahdollista, selvitettävä, kuka on niiden porojen omistaja, jotka ovat vahingon aiheuttaneet.

Päätöksen, jolla vahingonkorvaus määrätään asianomistajille, tulee ilmoittamatta määrätyn poronomistajan nimeä, sisältää velvoitus "asianomaisille suomalaisille poronomistajille" tai "asianomaisille ruotsalaisille poronomistajille" korvata vahinko.

Jos poroja noudetaan huomioonottamatta mitä 15 §:ssä on sanottu, voi asianomainen maaherra, hankittuaan selvityksen asiasta, määrätä erityisen maksun, suuruudeltaan 35--420 Suomen kultamarkkaa tai 25--300 Ruotsin kultakruunua; älköön kuitenkaan sellaista määrättäkö, ellei ole jotakin aihetta otaksua, että poisviedyssä porolaumassa on ollut vieraasta valtakunnasta olevia poroja.

Jos sitä rahamäärää, joka 20, 26 ja 27 §:n mukaan on vahvistettu maksettavaksi suomalaisten porojen luvattoman oleskelun johdosta Ruotsissa, ei viipymättä suoriteta asianomaiselle virkamiehelle tai asianomistajalle, tulee Ruotsin maaherran lähettää Suomen maaherralle sanottua määrää koskeva päätös siihen kuuluvine selvityksineen ja todisteineen, ja on rahamäärä suomalaisen maaherran toimesta suoritettava Suomen valtion varoista.

Mitä tässä on säädetty, noudatettakoon vastaavasti, jos rahamäärä, joka on maksettava ruotsalaisten porojen luvattoman Suomessa oleskelun johdosta, ei viipymättä suoriteta asianomaiselle virkamiehelle tai asianomistajalle.

Rahamäärä, joka siten on suoritettu, on perittävä poronomistajalta, mikäli asianomainen maaherra jossakin tapauksessa ei havaitse kohtuulliseksi, että meno kokonaan tai osaksi jää valtion vahingoksi.

Kun tässä luvussa puhutaan "asianomaisesta virkamiehestä", käsitetään sillä asianomaista nimismiestä Suomessa ja lapinvoutia Ruotsissa sekä niitä henkilöitä, jotka ovat saaneet määräyksen, mistä 13 §:ssä mainitaan.

Suomen Tasavallan Presidentin, edellyttäen, että Suomen Eduskunta siihen suostuu, sekä Hänen Majesteettinsa Ruotsin kuninkaan, edellyttäen että Ruotsin Eduskunta siihen suostuu, on ratifioitava tämä sopimus, joka on tehty suomen ja ruotsin kielillä, jolloin molemmat tekstit ovat todistusvoimaisia, ja tulee voimaan kymmenen päivän kuluttua siitä kun ratifioimisasiakirjat on vaihdettu sekä pysyy voimassa kunnes kaksi vuotta on kulunut siitä, kun jompikumpi sopimuspuoli on sen irtisanonut.

Tehty Helsingissä, kahtena kappaleena, toukokuun 9 päivänä 1925.