24.8.2000

Henkilökohtainen vakaumus katsottiin päteväksi syyksi kieltäytyä tarjotusta työstä puolustusvoimien palveluksessa

Asiatiedot

Kansaneläkelaitos oli hylännyt A:n työmarkkinatukihakemuksen, koska se katsoi A:n kieltäytyneen tarjotusta työstä ilman pätevää syytä.

A:lle oli tarjottu varastonhoitajan työllistämistukityötä Pohjan Prikaatilla. Työ olisi sisältänyt muun muassa erilaisten varaosien merkitsemistä päätteelle. A ei ollut ottanut yhteyttä työnantajaan. A oli selvityksessään todennut, että hän on suorittanut siviilipalveluksen eikä ole moraalisista syistään oikea henkilö työskentelemään Puolustusvoimissa.

A haki Kansaneläkelaitoksen päätökseen muutosta työttömyysturvalautakunalta. A vetosi muun muassa vakaumukseensa. Työttömyysturvalautakunta hylkäsi A:n valituksen. Perusteluissaan työttömyysturvalautakunta lausui muun muassa, että A:n moraalisyitä ei pidetä pätevänä syynä varastonhoitajan työstä kieltäytymiselle.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta työttömyysturvalautakunnan päätökseen vakuutusoikeudelta vaatien työmarkkinatukea evätyltä ajalta. A uudisti aiemmin esittämänsä ja totesi, että tärkein syy tarjotusta työstä kieltäytymiseen oli se, että hän on pasifisti eikä sen vuoksi voi mennä puolustusvoimien palvelukseen.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Työttömyysturvalautakunnan päätös kumotaan ja Kansaneläkelaitos määrätään maksamaan A:lle työmarkkinatuesta annetun lain mukaista työmarkkinatukea ajalta 7.5.-5.7.1998, mikäli hän muutoin täyttää sen saamisen edellytykset. Asia palautetaan Kansaneläkelaitoksen Oulun toimistolle tästä päätöksestä aiheutuvia toimenpiteitä varten.

Perustelut

Henkilö, joka ilman pätevää syytä kieltäytyy vastaanottamasta hänelle yksilöidysti tarjottua yli viisi päivää kestävää työtä, jota hänen työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää sopivana ja josta maksetaan työehtosopimuksen mukainen palkka, ei ole oikeutettu työmarkkinatukeen kahden kuukauden ajalta työstä kieltäytymisestä lukien.

A:lle on tarjottu varastonhoitajan työtä Puolustusvoimien palveluksessa Pohjan Prikaatissa Oulussa. Työ olisi sisältänyt muun muassa erilaisten varaosien merkitsemistä tietokoneelle. A on kieltäytynyt tarjotusta työstä vedoten vakaumukseensa, joka estää häntä osallistumasta millään tavalla puolustusvoimien toimintaan. Lisäksi A on tuonut esiin selkävaivansa ja todennut myös, että hänen ATK-taitonsa edellyttäisivät vaativampia tehtäviä ja moittinut työhönosoituksen lähettäjää ammattitaidottomuudesta.

A oli ollut työttömänä ennen nyt tehtyä työtarjousta jo neljä vuotta eikä hänellä ole ollut ammattisuojaa muuhun työhön. Myöskään A:n mainitsemaa selkävaivaa ei voida pitää niin vakavana, että hänellä olisi sen perusteella ollut oikeus kieltäytyä tarjotusta työstä. Vakuutusoikeus katsoo, että tarjottua työtä on pidettävä näiltä osin A:lle sopivana.

Perustuslain (PL) 6 §:n 2 momentin mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää syytä asettaa eri asemaan muun muassa vakaumukseen liittyvän syyn perusteella. Ennen 1.3.2000 voimaan tullutta perustuslakia tämä sama yksilön perusoikeuksia säätelevä säännös oli Hallitusmuodon (HM) 5 §:n 2 momentissa.

Vakuutusoikeus katsoo, että työttömyysturvalain 7 §, jossa säädetään työstä kieltäytymisestä, ei sinällään estä henkilöitä harjoittamasta vakaumustaan, mutta lainkohdan soveltamisessa on otettava huomioon edellä mainittu, nykyisin siis PL 6 §:n 2 momentissa säädetty yhdenvertaisuuden periaate. Vakuutusoikeus on aiemmassa oikeuskäytännössään katsonut, että Jehovan todistajalla oli oikeus kieltäytyä Puolustusvoimien toimistotyöntekijän työstä sekä evankelis-luterilaisen kirkon siivousta käsittävästä työstä. Työttömyysturvalain 7 § ilmentää työttömyysturvalain yleistä työllistämistavoitetta, mutta vakuutusoikeus katsoo, että tätä tavoitetta ei ole pidettävä PL 6 §:n 2 momentissa tarkoitettuna hyväksyttävänä syynä poiketa yhdenvertaisuuden periaatteesta eikä asiassa ole ilmennyt muutakaan tällaista syytä.

Vakuutusoikeus toteaa, että yksilön vakaumuksen arviointi on vaikea tehtävä, mutta siihen tuomioistuimet väistämättä ratkaisuissaan joutuvat. Vaikka kysymys on hyvin henkilökohtaisesta yksilöä koskevasta asiasta, vakuutusoikeus katsoo, että vakaumuksella on oltava yleistä tunnettavuutta ja hyväksyntää, jotta siihen voisi pätevästi vedota työstä kieltäytyessä. Työvoimaviranomaisilla ei pääsääntöisesti ole tiedossaan henkilöiden vakaumuksia, jotka saattavat estää jonkin työn tekemisen. Vakuutusoikeus katsoo, että kyse on usein niin henkilökohtaisista asioista, ettei kansalaisia voida myöskään velvoittaa ilmoittamaan etukäteen tällaisia vakaumuksiaan työvoimaviranomaiselle. Konkreettisen tilanteen jälkeen henkilön vakaumus on syytä kirjata rekisteriin työrajoitteeksi, jotta työvoimaviranomaiset voisivat välttää työhönosoituksia, jotka voisivat johtaa nyt esillä olevan kaltaisiin tilanteisiin. Tältä osin on myös huomattava, että vakaumusten laatu tai määrä saattaa johtaa tilanteeseen, jossa joudutaan pohtimaan, onko henkilö enää lainkaan työmarkkinoiden käytettävissä.

Nyt puheena olevassa tapauksessa A on kertonut suorittaneensa siviilipalveluksen vuonna 1981. A ei ole esittänyt tästä tarkempaa selvitystä, mutta seikkaa ei ole kiistettykään ja vakuutusoikeus pitää A:n kertomusta tältä osin uskottavana. Vielä vuonna 1981 siviilipalveluksen suorittamista edelsi henkilön vakaumuksen tutkiminen ja siinä henkilön oli esitettävä luotettava selvitys vakaumuksensa todellisuudesta (Laki aseettomasta palveluksesta ja siviilipalveluksesta 21.2.1969/132 ja asetus aseettomasta palveluksesta ja siviilipalveluksesta 14.3.1969/182).

Vakuutusoikeus katsoo, että merkitystä tässä asiassa ei ole sillä, liittyykö työ Puolustusvoimien palveluksessa välittömästi aseelliseen maanpuolustukseen vai onko se varastotyötä. Edelleen vakuutusoikeus katsoo, että siviilipalvelusmiesinstituutio on ollut Suomessa jo vuosikymmeniä virallisen aseman saanut ja hyväksytty. A:n vakaumus on tutkittu viranomaisten toimesta jo aiemmin eikä mikään asiassa viittaa siihen, että hän olisi vakaumuksestaan sen jälkeenkään luopunut.

A:n työmarkkinahistoriasta ilmenee, että hän on ollut poissa työmarkkinoilta jo pitkään ja että A:n työllistämisessä on ollut ongelmia. A:n nyt esille tulleesta henkilökohtaisesta vakaumuksesta ei työvoimaviranomaisilla ole myöskään ollut aiemmin tietoa eikä työvoimaviranomaisen toimintaa voida pitää tältäkään osin moitittavana. Nyt on kuitenkin ratkaistavana ainoastaan A:n vakaumuksen merkitys tarjotun työn vastaanottamisen kannalta.

Edellä lausutun perusteella vakuutusoikeus katsoo, että A:lla on ollut henkilökohtaisen vakaumuksensa perusteella pätevä syy kieltäytyä hänelle tarjousta työstä Puolustusvoimien palveluksessa eikä häneltä olisi näin ollen tullut evätä työmarkkinatukea käytetyllä perusteella.

Lainkohdat

Laki työmarkkinatuesta 20 § 1 mom. Työttömyysturvalaki 7 § 1 ja 2 mom. Perustuslaki 6 § 2 mom.

Jaosto:VI Äänestys: 3-2