13.3.1985

Kanteen perustelut

Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto on lausunut, että liiton jäsen automyyjä Matti Otranen oli ollut Mikkelin Automarket Oy:n palveluksessa 1.5.1981-4.1.1984. Työnantajan antamaan 4.1.1984 päivättyyn työtodistukseen oli työsuhteen päättymisen syyksi merkitty eroaminen omasta pyynnöstä. Samana päivänä päivätyn palkkalistan mukaan Otraselle oli maksettu irtisanoutumisajan palkkana 970,90 markkaa. Todellisuudessa työnantaja oli kuitenkin toimittanut 4.1.1984 Otrasen työsopimuksen irtisanomisen. Irtisanomisen syyksi oli samana päivänä päivätyssä kirjallisessa irtisanomisilmoituksessa merkitty työvelvoitteiden laiminlyönti huolimatta annetuista varoituksista ja tästä aiheutunut myynnin vähyys. Otranen ei ollut saanut hyväkseen työehtosopimuksen edellyttämää kuukauden irtisanomisaikaa. Irtisanomisajalta hänelle oli maksettu ainoastaan mainitut 970,90 markkaa. Asiasta oli neuvoteltu liittojen välillä ja neuvottelut olivat päättyneet tuloksettomina.

Otranen ei ollut syyllistynyt työvelvoitteen laiminlyöntiin eikä hänelle ollut annettu työsopimuslain tarkoittamaa varoitusta työvelvoitteen laiminlyönnistä. Hänen myyntituloksensa ei myöskään ollut niin huono, että hänen työsopimuksensa sen perusteella olisi voitu sanoa irti varsinkaan kun Otranen ei ollut syyllistynyt työvelvoitteen laiminlyöntiin. Koska työnantaja oli irtisanonut Otrasen työsuhteen vastoin irtisanomis- ja lomautussuojaa koskevan sopimuksen määräyksiä, yhtiö oli velvollinen korvaamaan Otraselle tämän kärsimän vahingon. Otrasen työttömyys oli kestänyt yli 10 kuukautta. Otrasen palkka vuonna 1983 oli ollut 65 529,35 markkaa ja luontaisedut 7 000 markkaa. Kokonaisansioista laskettu keskimääräinen kuukausipalkka oli 6 110,78 markkaa. Yhtiö oli siten jättänyt suorittamatta Otraselle irtisanomisajan palkkana 5 139,88 markkaa. Otraselle oli perusteettomasta irtisanomisesta aiheutunut vahinkona kuuden kuukauden palkanmenetystä vastaavat 36 664,68 markkaa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Mikkelin Automarket Oy on irtisanonut Otrasen työsopimuksen ilman irtisanomis- ja lomautussuojaa koskevan sopimuksen edellyttämää erityisen painavaa syytä ja noudattamatta työehtosopimuksen edellyttämää yhden kuukauden irtisanomisaikaa, sekä velvoittamaan yhtiön suorittamaan Otraselle vahingonkorvauksena kuuden kuukauden palkanmenetystä vastaavat 36 664,70 markkaa ja maksamatta jätetyn osan irtisanomisajan palkasta 5 139,90 markkaa kummatkin määrät 16 %:n korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä sekä korvaamaan Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliiton oikeudenkäyntikulut asiassa.

Vastineen perustelut

Autoalan Työnantajaliitto r.y., jonka esittämään kuultavana oleva Mikkelin Automarket Oy on yhtynyt, on vastineena lausunut kiistäen kanteen perusteeltaan ja määriltään, että Otrasen myyntityön tulokset olivat koko hänen työsuhteensa kestoajan olleet erittäin heikot sekä kaupan määrän että sen tuottavuuden ja laadun suhteen. Työn tulosten heikkous oli johtunut hänen henkilökohtaisten myyntikykyjensä puutteellisuudesta ja hänen laiminlyönneistään toimia myyjätehtävässä yrityksen antamien ohjeiden mukaisesti. Otranen oli tehnyt useita kertoja sellaisia liiketoimia ja näihin liittyviä toimenpiteitä, jotka olivat johtaneet hänen myyntitulostensa heikkoon tasoon. Kun hänelle annetut lukuisat huomautukset ja varoitukset eivät olleet tuoneet parannusta asiaan, työnantaja oli ollut pakotettu työsuhteen irtisanomiseen. Yhtiön myyntiosaston palveluksessa oli Otrasen työsuhteen kestäessä ollut myyntipäällikkö ja hänen alaisenaan Otrasen lisäksi toinen myyjä, jotka kumpikin olivat myyneet sekä uusia että käytettyjä autoja. Automyyjän työssä oli keskeisessä asemassa hyväksyttäväntasoisen myyntituloksen saavuttaminen sekä myynnin kappalemäärässä että sen tuotossa, koska nämä tekijät yhdessä antoivat yritykselle myyntityöstä tulevan kokonaistuloksen.

Kun vertailtiin Otrasen ja toisen myyjän myyntituloksia voitiin todeta, että Otrasen myyntitulos oli ollut koko ajan hyväksyttävän tason alapuolella hänen myytyään vain noin puolet siitä, mitä toinen vastaavassa asemassa ollut myyjä oli myynyt. Vuonna 1983 Otrasen myynti oli edelleen laskenut, mitä kuvaa sekin, ettei hän ollut muun muassa helmikuussa tai heinäkuussa eikä ilmeisesti joulukuussakaan myynyt yhtään autoa.

Otrasen soveltumattomuutta myyjäksi kuvastivat useat työsuhteen aikana sattuneet tapaukset, joissa hän virheellä tai muulla epäasiallisella menettelyllä oli aiheuttanut kaupan menetyksen tai yhtiölle muuta vahinkoa. Hän oli esimerkiksi erään kaupan yhteydessä huolimattomuudellaan aiheuttanut 1 000 markan laskuvirheen, minkä johdosta yhtiö oli joutunut maksamaan asiakkaalle 1 000 markkaa tarpeettomana palautuksena. Hän oli edelleen suututtanut toisen automyyjän asiakkaan, joka oli sittemmin ostanut auton kilpailevasta liikkeestä. Lisäksi Otranen oli noin kaksi vuotta aikaisemmin tehnyt autokaupan vastoin esimiehensä nimenomaista kieltoa sekä myynyt kesällä 1983 tuttavankauppaa auton alihintaisena.

Yhtiön liikevaihdosta muodostui noin 70 % automyynnistä. Otrasen työn tuottavuus oli koko hänen toimessaolonsa ajan ollut heikko ja työskentely yritykselle tappiollista. Otrasen verokirjaan merkityillä rahamäärillä ei ollut merkitystä, koska hänen myymänsä kappalemäärät olivat olleet niin pieniä, että hyvätuottoisenkin työskentelyn osalta olisi myynnin kokonaistulos yrityksen kannalta tarkasteltuna jäänyt tappiolliseksi. Lisäksi Otrasen myyntityö oli ollut tappiollista. Vuonna 1983 Otrasen rahapalkka ilman luontoisetuja ja lomapalkkoja oli ollut 61 879,35 markkaa, josta provision osuus oli ollut 31 559,06 markkaa. Provisiokertymäkin osoitti, ettei työn tuottavuus ollut ollut edes keskinkertaista luokkaa, koska provision osuus normaalisti oli noin 70-80 % kokonaispalkasta.

Myyntitavoitteiden osalta Otranen oli jäänyt jälkeen erittäin oleellisesti tavoitteistaan vuosina 1982 ja 1983. Tavoite oli vuodelle 1982 ollut 150 autoa, josta Otrasen ja toisen myyjän osuus oli kummankin osalta ollut 50 autoa, ja vuoden 1983 osalta 160 autoa, josta kumpaakin myyjää kohden 53 autoa. Tavoitteet olivat perustuneet reaaliseen myyntiodotukseen ja muodostivat asiallisen pohjan työsuorituksen mittaamiselle. Tavoitteita asetettaessa oli myyjien kanssa neuvoteltu. Mainittuina vuosina Otranen ei saavuttanut tavoitettaan vaan pääsi vuonna 1983 siitä vain alle puoleen. Mikäli Otranen olisi pystynyt myymään edes lähelle tavoitettaan, olisi tämä merkinnyt yrityksen kannalta lähes 200 000 markan myyntitulon lisäystä, minkä vaikutus kokonaistulokseen olisi ollut merkittävä. Tätä suuruusluokkaa olevan tulon saamatta jääminen oikeutti ja pakotti yrityksen ryhtymään toimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi. Otraselle oli annettu koulutusta ja hän oli käynyt maahantuojan järjestämät kaikki automyyjäkurssit osin toisen myyjän kanssa. Tästä huolimatta työstä ei ollut syntynyt tulosta.

Otraselle oli annettu toistuvia huomautuksia ja varsinaisia varoituksia, jolloin hänelle oli selvitetty, että työskentelyn jatkamisen edellytyksenä oli tulosten paraneminen. Näin ei ollut tapahtunut. Vuonna 1983 myyntipäällikkö oli varoittanut Otrasta maaliskuussa, elokuussa ja joulukuussa. Toimitusjohtaja oli tarkastellut Otrasen kanssa elokuussa 1983 saavutettuja tuloksia ja niihin johtaneita syitä. Tällöin Otraselle oli annettu varoitus huonosta myynnistä. Toistamiseen lokakuussa oli tilannetta käsitelty toimitusjohtajan kanssa ja Otraselle oli annettu varoitus huonosta myynnistä ja ilmoitus, että mikäli myyntitulos ei parantunut, hänet tultiin irtisanomaan. Huomautukset ja varoitukset eivät kuitenkaan parantaneet Otrasen työskentelyä. Joulukuussa 1983 Otranen oli myynyt vain yhden uuden auton. Otrasen työskentely oli aiheuttanut yritykselle kolmen vuoden aikana noin 90 uuden ja 230 käytetyn auton kaupan menetyksen ja tästä aiheutuvan useaan sataantuhanteen markkaan nousevan vastaavan myyntitulon menetyksen, joka huomioon ottaen yrityksen pienen koon ja myyntihenkilöstön vähäisen lukumäärän oli erittäin merkittävä koko tuloksen kannalta. Kysymyksessä oli yrityksen kannalta työsopimuslain 37 §:n tarkoittama erityisen painava syy, joka oli oikeuttanut työsuhteen irtisanomiseen.

Työtuomioistuimen aikaisemmin käsittelemissä vastaavissa tapauksissa työsuhteen päättämisen osaperusteena oli ollut myyjän huono myyntitulos. Esimerkiksi työtuomioistuimen tuomion n:o 57/1981 perusteluista voitiin todeta, että työsopimuksen irtisanomisperuste tällaisessa tapauksessa oli työsopimuslain 37 §:n mukaan riippumaton työvelvoitteen laiminlyönnistä. Otrasen työstä yritykselle aiheutunut epäsuora tappio oli niin suuri, että se yrityksen kannalta oli erityisen painava syy riippumatta siitä, oliko Otranen laiminlyönyt työvelvoitteensa vai ei. Myyntituloksen heikentymisen osalta oli kohtuullista ja todistustaakan jakoa koskevien määräysten soveltamisen kannalta oikein, että myyjän itsensä tuli voida osoittaa asialliset syyt siihen, miksi myyntitulosta ei syntynyt. Työnantajalle tämän seikan selvittäminen ei ollut mahdollista. Kantajan tuli näyttää toteen se, ettei työnantajalla ollut ollut erityisen painavaa syytä irtisanomiseen ja se, etteivät huonot myyntitulokset yrityksen kannalta tarkasteltuna olleet erityisen painava syy ja, että tulosten saavuttamatta jääminen oli johtunut myyjän kannalta katsoen hyväksyttävästä tai anteeksi annettavasta syystä. Myyjän työsuorituksen tuloksellisuutta voitiin arvioida vertaamalla tuloksia asetettuihin tavoitteisiin ja vastaavassa asemassa olevien muiden myyjien saavuttamiin tuloksiin. Työkyky ja työtaito olivat työntekijän henkilökohtainen hänen vahingonvaarapiiriinsä luettava ominaisuus. Näihin ominaisuuksiin työnantaja voi vaikuttaa vain rajallisesti esimerkiksi koulutuksella. Mikäli tulosta ei syntynyt, ei työntekijä ollut tehtävään sopiva tai täysin työkykyinen.

Korvauksen määrän osalta tuli irtisanomissuojasopimuksen määräysten mukaisesti vaadittua korvausta sovitella myötävaikutussääntöjen perusteella. Otrasen keskimääräinen kuukausiansio oli ollut 5 473,27 markkaa, mikä oli muodostunut hänelle vuonna 1983 maksetun rahapalkan ja luontaisedun summasta, josta oli vähennetty hänelle muusta kuin työstä maksettuina lomapalkka 5 100 markkaa ja lomaltapaluuraha 2 550 markkaa, ja jaettu summa kuukautta kohden.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Autoalan Työnantajaliitto r.y. ja Mikkelin Automarket Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Perustelut

Matti Otranen, jolla on lähes 20 vuoden kokemus auto- ja traktorimyyjänä, on 1.5.1981 alkaen toiminut automyyjänä Mikkelin Automarket Oy:ssä tehtävänään sekä uusien että käytettyjen autojen myynti. Yhtiön palveluksessa on samanaikaisesti toiminut toinen automyyjä samanlaisissa tehtävissä kuin Otranen, minkä lisäksi yhtiön myyntipäällikkö on myynyt huomattavan osan autoista. Otranen oli jo vuonna 1981 myynyt vähemmän autoja kuin mainittu toinen liikkeen automyyjä. Vuosiksi 1982 ja 1983 yhtiö oli asettanut automyyjilleen yrityksen toiminnasta aiheutuvien kustannusten kattamiseen perustuvat myyntitavoitteet, molemmille kumpanakin vuotena 50 uutta ja 90 käytettyä autoa. Yhtiön edustaman automerkin maahantuoja on myös asettanut tuona aikana yhtiölle uusien autojen kohdalta myyntitavoitteen, joka on ollut kokonaisuutena laskien noin 20 autoa vähemmän kuin yhtiön asettama tavoite. Vuonna 1982 Otranen oli myynyt 38 uutta autoa, jota määrää yhtiö on pitänyt suurin piirtein hyväksyttävänä, ja 82 käytettyä autoa. Samana aikana yhtiön mainittu toinen automyyjä oli myynyt 62 uutta autoa ja 127 käytettyä autoa. Vuonna 1983 Otrasen myyntitulokset olivat selvästi huonontuneet. Hän oli tuona vuonna myynyt 23 uutta ja 73 käytettyä autoa, kun toinen liikkeen automyyjä oli samana vuonna myynyt 62 uutta ja 128 käytettyä autoa. Jutussa esitetyn selvityksen mukaan kahdentoista nyt kysymyksessä olevan yhtiön kokoisen piirimyyjäliikkeen noin 40 automyyjän keskimääräiset myyntimäärät myyjää kohti vuonna 1983 ovat olleet 56 uutta ja 115 käytettyä autoa. Vertailussa näihin 40 myyjään Otranen on sijoittunut kolmen vähiten autoja myyneen automyyjän joukkoon. Tuonakin vuonna Otranen on kuitenkin myynyt käytettyjä autoja enemmän kuin yhtiön automyyntiin osallistunut myyntipäällikkö. Otrasen palkka on peruspalkan lisäksi muodostunut provisiopalkasta, joka on maksettu uuden auton myynnistä aiheutuneesta autoketjusta syntyneen tuoton perusteella ketjuun osallistuneille myyjille. Otrasen kokonaisansio on vuonna 1983 noussut lomapalkka huomioon ottaen 70 779,35 markkaan, josta provisiopalkan osuus on ollut 31 559,06 markkaa. Otrasen keskimääräinen provisiopalkka on vuonna 1983 ollut noin 25 prosenttia Autoalan Työnantajaliiton tilastoimien automyyjien keskimääräisen provisiopalkan alapuolella.

Vaikka yhtiö on vuosina 1982 ja 1983 saavuttanutkin maahantuojan asettaman uusien autojen myyntitavoitteen, se ei ole kuitenkaan saavuttanut yhtiön omaa myyntitavoitetta. Automyynnin osuus yrityksen liikevaihdosta on tässä tapauksessa ollut noin 70 prosenttia. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan Otrasen myynti on vuonna 1983 kattanut hänen palkkakustannuksensa, mutta ei koko hänen osuuttaan auto-osaston kuluista, kun taas yrityksen toisen automyyjän ja myyntipäällikön myynti on ylittänyt vastaavan osuuden heidän omalta kohdaltaan.

Työnantajan käsityksen mukaan yhtiön toiminnan tuottavuuden kannalta on uusien autojen myynti tärkeämpää kuin käytettyjen autojen myynti. Yhtiö onkin antanut Otraselle myyntitulosten heikkouden vuoksi vuonna 1983 ensin suullisia huomautuksia ja sitten lokakuussa 1983 irtisanomisuhan sisältäneen suullisen varoituksen. Otrasen myyntitulos ei kuitenkaan ollut parantunut. Otranen ei ollut koskaan mainittavasti menetellyt hänelle annettujen ohjeiden vastaisesti. Yhtiön myyntipäällikkö todistajana on arvellut Otrasen huonomman myyntituloksen johtuneen lähinnä siitä, ettei Otranen ollut riittävästi etsinyt myyntimahdollisuuksia liikkeen ulkopuolelle suuntautuvaa toimintaa hyväksi käyttäen ja että hänellä oli jossain määrin omia varoja ja kotitilallaan muitakin tehtäviä, minkä vuoksi hän ei kenties riittävän ponnekkaasti ollut suuntautunut automyyjän tehtävänsä hoitamiseen. Kun Otranen oli sitten kieltäytynyt allekirjoittamasta yhtiön kirjallisesti hänelle ja yhtiön toiselle automyyjälle asettamaa 60 uuden auton myyntiä edellyttävää myyntitavoitetta vuodelle 1984, yhtiö on 4.1.1984 irtisanonut Otrasen työsuhteen päättymään samana päivänä, siis sovellettavaa kuukauden irtisanomisaikaa noudattamatta, ja maksanut Otraselle irtisanomisajan palkkana 970,90 markkaa. Mainittuna päivänä päivättyyn irtisanomistodistukseen on työsuhteen päättymisen syyksi merkitty työvelvoitteen laiminlyönti huolimatta annetuista varoituksista ja tästä aiheutunut myynnin vähyys.

Otrasen työsuhteen päätyttyä yhtiö on siitä huolimatta, että se on katsonut Otrasen huonon myyntituloksen aiheuttaneen yhtiölle tappioita, palkannut hänen sijalleen aluksi vain myyntiharjoittelijan. Myyntiharjoittelijan lisäksi yhtiö on vielä palkannut myöhemmin palvelukseensa uuden sinänsä ammattitaitoisen automyyjän, joka kuitenkin oli aiemmin myynyt toista automerkkiä kuin yhtiö. Vaikka yhtiön edustaman automerkin myyntitilanne on vuonna 1984 ollut parempi kuin edellisenä vuonna, ei myyntiharjoittelija eikä tuo uusi automyyjä kolmen työssäolokuukautensa aikana saavuttanut vuonna 1984 keskimäärin sen parempia myyntituloksia kuin Otranenkaan edellisenä vuotena.

Esitetty selvitys huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Otrasen myyntituloksen heikentyminen olisi johtunut hänen syystään tapahtuneesta työvelvoitteen laiminlyönnistä tai siitä, että häntä olisi pidettävä kykenemättömänä automyyjän tehtäviin.

Näistä syistä työtuomioistuin katsoo, että yhtiöllä ei ole ollut irtisanomis- ja lomautussuojaa koskevan sopimuksen 4 §:ssä tarkoitettua erityisen painavaa syytä Otrasen irtisanomiseen. Tämän vuoksi yhtiö on velvollinen korvaamaan Otrasen vahingon. Päätettäessä korvauksen suuruudesta työtuomioistuin on ottanut huomioon työntekijän ansionmenetyksen, työsuhteen kestoajan, työntekijän iän sekä työntekijän mahdollisuuden hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana. Niin ikään työtuomioistuin on ottanut huomioon myyntituloksen heikkouden, jota työtuomioistuin pitää edellä selostetuissa olosuhteissa sellaisena työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen antamana aiheena, joka sanotun sopimuksen 5 §:n mukaan vaikuttaa sopimuksenvastaisen irtisanomisen johdosta maksettavan korvauksen määrään sitä alentavasti. Sen lisäksi yhtiö on velvollinen suorittamaan Otraselle irtisanomisajan palkasta 5 898,27 markasta maksamatta jätetyn määrän 4 927,37 markkaa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Mikkelin Automarket Oy on irtisanonut Matti Otrasen työsopimuksen ilman irtisanomisja lomautussuojaa koskevan sopimuksen edellyttävää erityisen painavaa syytä ja lisäksi noudattamatta työehtosopimuksen edellyttämää yhden kuukauden irtisanomisaikaa.

Työtuomioistuin velvoittaa Mikkelin Automarket Oy:n maksamaan Matti Otraselle vahingonkorvauksena perusteettomasta irtisanomisesta 10 000 markkaa ja irtisanomisajan palkkana maksamatta jätetyt 4 927,37 markkaa molemmat erät 16 %:n korkoineen 29.8.1984 lukien sekä korvaamaan Auto- ja Konekaupan Toimihenkilöliiton oikeudenkäyntikulut 1 700 markalla.

Enemmälti kanne hylätään.

Jäsenet: Lehtikunnas, puheenjohtaja, Iirola, Vihma, Sariola, Kuivanen ja Leivo.

Eri mieltä olevan jäsen Sariolan lausunto, johon jäsen Vihma yhtyi:

Matti Otranen, jolla on pitkäaikaisempi kokemus ja alalla yleensä saatava koulutus auto- ja traktorimyyjän tehtäviin, on työsopimuksen Mikkelin Automarket Oy:n kanssa tehdessään tiennyt tehtävän edellyttävän kohtuullisia myyntituloksia, vaikkakaan ei välttämättä työnantajan puoleltaan asettamien ja tällaisina vain ohjeellisiksi tarkoittamien tulosten saavuttamista. Otrasen myyntitulokset ovat kuitenkin tuomiolauselman perusteluista ilmi käyvällä tavalla pitkän ajan kuluessa olennaisesti laskeneet verrattuina sekä samaan työnantajaan työsuhteessa olevan ja samanlaisissa olosuhteissa työtä suorittavan toisen automyyjän henkilökohtaisiin myyntituloksiin että myös työnantajayhtiön kokoisten 12 piirimyyjäliikkeen myyjien keskimääräiseen myyntitulokseen. Asiassa ei ole ilmennyt, että Mikkelin Automarket Oy:sta riippuvat tai toisaalta Otrasesta itsestään riippumattomat syyt olisivat vaikuttaneet hänen myyntitulostensa alenemiseen, josta Otrasen on saanut työnantajalta huomautuksia ja varoituksen.

Katson, että Mikkelin Automarket Oy:llä on näissä olosuhteissa Otrasen työnantajana ollut työsopimuksen irtisanomiseen sovellettavan irtisanomissuojaospimuksen 4 §:ssä todettu ja työsopimuslain 37 §:n 2 momentissa tarkoitettu erityisen painava syy. Kanteen muilta osin hyläten yhdyn tuomiolauselmaan Mikkelin Automarket Oy:n velvollisuudesta suorittaa Otraselle työsuhteessa noudatettavana olleelta irtisanomisajalta maksettavan palkan jäännös korkoineen. Asian laatuun nähden saa kumpikin osapuoli kärsiä kulunsa.