13.2.2009

ASIAN TAUSTA JA TAPAHTUMATIEDOT

Lastentarvike Oy:n toimialana on lastentarvikkeiden, lähinnä lastenvaunujen, hoitovälineiden sekä lelujen valmistus, korjaus, vienti ja tuonti sekä vähittäis- ja tukkumyynti. Yhden yhtiön pääasiallisista toimialoista muodostaa lastenvaunujen ja -rattaiden maahantuonti, tukkumyynti ja markkinointi. Lastentarvike Oy:n maahantuomia lastenvaunuja ja -rattaita myydään Suomessa noin kahdessakymmenessä liikkeessä, joista osa on joko Lastentarvike Oy:n emoyhtiön Suomen Emmaljunga Ky:n tai Lastentarvike Oy:n tytäryhtiön Sirosipo Oy:n omistamia liikkeitä ja osa puolestaan niin sanotulla franchising-periaatteella toimivia liikkeitä. Sanotun lisäksi Lastentarvike Oy:n maahantuomia lastenvaunuja ja -rattaita myydään noin viidentoista valtuutetun jälleenmyyjän toimesta. Lastentarvike Oy:n liikevaihto vuonna 2005 on ollut noin 11 miljoonaa euroa.

Lastentarvike Oy on käyttänyt lastenvaunujen ja/tai -rattaiden jälleenmyyntisopimuksissaan seuraavansisältöistä sopimusehtoa:

”4.9 Pidättäytyminen myynnistä sekä markkinoinnista Toimialueen ulkopuolelle

Jälleenmyyjä sitoutuu olemaan aktiivisesti markkinoimatta Tuotteita Toimialueen ulkopuolella.

Jälleenmyyjä sitoutuu olemaan myymättä tai markkinoimatta tuotteita internetin välityksin tai mitenkään muutoinkaan sähköisesti taikka valtakunnallisissa myynti- sekä ostoilmoitteluun erikoistuneissa tai vastaavissa lehdissä (esim. Keltainen Pörssi). Jälleenmyyjällä on kuitenkin oikeus omalla netissä olevalla kotisivullaan ilmoittaa edustavansa Tuotetta. Tältä osin kotisivu ei saa sisältää kuitenkaan mitään myyntiin tai markkinointiin liittyviä tietoja (esim. hinnat tai mallit).”

Lastentarvike Oy on sittemmin poistanut edellä mainitun sopimusehdon lastenvaunujen ja/tai -rattaiden jälleenmyyntisopimuksistaan siten, että 1.11.2005 lukien kyseinen ehto ei ole enää sisältynyt yhteenkään mainituista jälleenmyyntisopimuksista.

ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

KILPAILUVIRASTON ESITYS

Vaatimukset

Kilpailuvirasto on vaatinut, että markkinaoikeus määrää Lastentarvike Oy:lle 100.000 euron suuruisen seuraamusmaksun (kilpailunrikko-mismaksu). Lisäksi Kilpailuvirasto on vaatinut, että Lastentarvike Oy velvoitetaan korvaamaan sen arvonlisäverolliset oikeudenkäyntikulut 796,05 eurolla korkoineen.

Perusteet

Kysymyksessä oleva Kilpailunviraston esitys on rajoitettu Lastentarvike Oy:n lastenvaunujen ja/tai -rattaiden jälleenmyynti-sopimuksiin. Kilpailuviraston esitys koskee siten Lastentarvike Oy:n menettelyä ainoastaan siltä osin, kuin Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimuksiin lastenvaunujen ja/tai -rattaiden osalta on ollut sisällytetty edellä Asian tausta ja tapahtumatiedot -jaksossa selostettu sopimusehto.

Lastentarvike Oy on estänyt valikoivassa jakelujärjestelmässä olevia jälleenmyyjiään yhtäältä myymästä ja markkinoimasta Lastentarvike Oy:ltä hankittuja lastenvaunuja ja/tai -rattaita jälleenmyyjän toimialueen ulkopuolella olleille loppukäyttäjille (aktiivisen myynnin kieltäminen) sekä toisaalta myymästä ja markkinoimasta Lastentarvike Oy:ltä hankittuja lastenvaunuja ja/tai -rattaita sähköisissä välineissä sekä valtakunnallisissa osto- ja myynti-ilmoitteluun erikoistuneissa lehdissä (passiivisen myynnin kieltäminen). Sanotulla menettelyllään Lastentarvike Oy on rikkonut Euroopan yhteisön perustamissopimuksen (jäljempänä myös EY:n perustamissopimus tai perustamissopimus) 81 artiklaa ajalla 28.9.2002–31.10.2005 sekä kilpailunrajoituksista annetun lain (jäljempänä myös kilpailunrajoituslaki) 4 §:ää ajalla 1.5.2004–31.10.2005.

Kilpailuviraston vaatimus 100.000 euron suuruisen seuraamusmaksun määräämisestä Lastentarvike Oy:lle perustuu kuitenkin ainoastaan edellä selostettuun Lastentarvike Oy:n EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan ja kilpailunrajoituslain 4 §:n vastaiseen menettelyyn ajalla 1.5.2004–31.10.2005.

Merkitykselliset hyödyke- ja maantieteelliset markkinat

Merkityksellisiin hyödykemarkkinoihin kuuluvat kaikki tuotteet ja/tai palvelut, joita kuluttaja pitää keskenään vaihdettavissa tai korvattavissa olevina niiden ominaisuuksien, hintojen ja käyttötarkoituksen vuoksi.

Merkitykselliset maantieteelliset markkinat muodostuvat puolestaan alueesta, jolla asianomaiset yritykset ovat sitoutuneet tarjoamaan kyseisiä tavaroita ja/tai palveluita, jolla kilpailuedellytykset ovat riittävän yhteneväiset ja joka voidaan erottaa vierekkäisistä maantieteellisistä alueista erityisesti kilpailuedellytysten huomattavan erilaisuuden perusteella.

Käsillä olevassa tapauksessa kilpailunrajoitusta ja sen vaikutuksia voidaan lähtökohtaisesti arvioida lastenvaunujen ja -rattaiden vähittäismyynnin markkinoilla Suomessa. Merkityksellisten markkinoiden tarkempi määrittely, esimerkiksi maantieteellisen ulottuvuuden osalta, ei huomioon ottaen kysymyksessä olevan kilpailunrajoituksen luonne ole asiassa tarpeen.

Tarkasteltavana olevan Lastentarvike Oy:n menettelyn oikeudellinen arviointi

Vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan

Kilpailunrajoituslain 1 a §:n mukaan, kun kilpailunrajoitus on omiaan vaikuttamaan Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, sovelletaan EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan säännöksiä.

Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003 L 1, s. 1; jäljempänä myös täytäntöönpanoasetus) 3 artiklan 1 kohdassa säädetään vastaavasti, että mikäli jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset tai kansalliset tuomioistuimet soveltavat kansallista kilpailulainsäädäntöä perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin sopimuksiin, yritysten yhteenliittymien päätöksiin tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, jotka saattavat vaikuttaa kyseisessä säännöksessä tarkoitettuun jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, niiden on sovellettava myös perustamissopimuksen 81 artiklaa mainitunlaisiin sopimuksiin, päätöksiin tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan kilpailunrajoitus on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, kun objektiivisten oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella on riittävästi aihetta epäillä, että kilpailunrajoitus voi vaikuttaa suoraan tai välillisesti taikka tosiasiallisesti tai mahdollisesti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

Perustamissopimuksen 81 artiklan soveltaminen ei siten edellytä, että sopimus tai menettelytapa vaikuttaa tai on vaikuttanut tosiasiallisesti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Riittää, että sopimus tai menettelytapa saattaa vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

Komission tiedonannon (2004/C 101/07) EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa tarkoitettua kauppaan kohdistuvan vaikutuksen käsitettä koskevista suuntaviivoista (EYVL C 101, s. 81) kohdan 44 mukaan arvioitaessa kauppaan kohdistuvien vaikutusten tuntuvuutta on otettava erityisesti huomioon asianomaisten yritysten asema ja merkitys kyseisten tuotteiden markkinoilla. Mainitun tiedonannon kohdan 22 mukaan kauppaan kohdistuvan vaikutuksen perusteen soveltaminen ei ole riippuvainen merkityksellisten markkinoiden määritelmästä. Myös kansallisella tai alueellisilla markkinoilla toteutettavilla toimilla saattaa olla vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

Komission tiedonannon 2004/C 101/07 kohtaan 52 on sisällytetty niin sanottu negatiivinen olettama siitä, missä tapauksissa kauppaan kohdistuvia vaikutuksia ei ole pidettävä tuntuvina. Sen mukaan sopimukset eivät periaatteessa ole omiaan vaikuttamaan tuntuvasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, jos seuraavat kumulatiiviset edellytykset täyttyvät:
a) osapuolten yhteenlaskettu markkinaosuus sopimuksen alaan kuuluvilla relevanteilla markkinoilla on yhteisön markkinoilla enintään viisi prosenttia, ja
b) vertikaalisissa sopimuksissa yhteisön alueelta kertynyt toimittajan yhteenlaskettu vuotuinen kokonaisliikevaihto sopimuksen alaan kuuluvien tuotteiden markkinoilla on enintään 40 miljoonaa euroa.

Sen sijaan tapauksissa, joissa kyseiset edellytykset eivät täyty, vaaditaan tapauskohtainen analyysi siitä, onko sopimus omiaan vaikuttamaan tuntuvasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

Kysymyksessä olevassa tapauksessa Lastentarvike Oy:n markkinaosuus merkityksellisillä markkinoilla on ylittänyt komission tiedonannon 2004/C 101/07 kohdassa 52 säädetyn viiden prosentin markkinaosuusrajan. Näin ollen käsillä olevassa asiassa mainitun tiedonannon kohdan 52 mukaisen negatiivisen olettaman edellytysten ei ole katsottava täyttyneen.

Edellä mainitun johdosta käsillä olevassa asiassa on siten arvioitava tapauskohtaisesti, onko tarkasteltavina olevilla Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimuksilla ollut tuntuva vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

Kauppaan kohdistuvien vaikutusten tuntuvuuden arviointiin liittyen on huomattava, että komission tiedonannon 2004/C 101/07 kohdan 40 mukaan samaan jäsenvaltioon sijoittautuneen toimittajan ja jakelijan välisellä sopimuksella, jossa kielletään vienti toisiin jäsenvaltioihin, aiheutetaan todennäköisesti tosiasiallisia vaikutuksia jäsenvaltioiden väliselle kaupalle. Mainitun tiedonannon kohdassa 45 on puolestaan todettu, että mikäli sopimus jo luonteensa vuoksi on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, vaikutuksen tuntuvuutta koskeva raja-arvo on alempi kuin niiden sopimusten kohdalla, jotka eivät luonteensa vuoksi ole omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Vastaavasti mitä suurempi asianomaisten yritysten markkina-asema on, sitä todennäköisemmin sopimus on omiaan vaikuttamaan tuntuvasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

Tarkasteltavina olevien Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimusten osalta on todettava, että niiden on katsottava vaikuttaneen ainakin potentiaalisesti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

Ensinnäkin on huomattava, että kyseisissä sopimuksissa Lastentarvike Oy:n jälleenmyyjiltä on katsottava kielletyn lastenvaunujen ja/tai -rattaiden aktiivinen myynti jälleenmyyjän toimialueen ulkopuolella sijaitseville loppukäyttäjille. Tarkasteltavina olevien Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimusten kohdan 4.9 sopimusehdon sekä kyseisen ehdon otsikon muodostaman kokonaisuuden perusteella jälleenmyyjän on nimittäin vähintäänkin pitänyt ymmärtää sopineensa siitä, että jälleenmyyjän on tullut pidättäytyä myymästä lastenvaunuja ja/tai -rattaita toimialueensa ulkopuolelle.

Toisaalta jo tarkasteltavina olevien Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimusten kohdan 4.9 sopimusehdon sanamuodon mukaisen aktiivisen markkinoinnin kieltämisen jälleenmyyjän toimialueen ulkopuolella on katsottava merkinneen lastenvaunujen ja/tai -rattaiden aktiivisen myynnin kieltoa jälleenmyyjän toimialueen ulkopuolella sijaitseville loppukäyttäjille. Komission tiedonannon (2000/C 291/01) vertikaalisia rajoituksia koskevista suuntaviivoista (EYVL C 291, s. 1) kohdan 50 mukaan aktiivisella myynnillä tarkoitetaan nimittäin aktiivista yhteydenottoa yksittäisiin asiakkaisiin toisen jakelijan yksinmyyntialueella tai yksinoikeuteen perustuvassa asiakasryhmässä esimerkiksi suoramainonnan tai asiakaskäyntien kautta, aktiivista yhteydenottoa johonkin asiakasryhmään tai asiakkaisiin toisen jakelijan yksinmyyntialueella harjoittamalla mainontaa tiedotusvälineissä tai muuta myynninedistämistä, joka on suunnattu nimenomaan kyseiselle asiakasryhmälle tai asiakkaille kyseisellä alueella, tai varaston tai myyntipisteen perustamista toisen jakelijan yksinmyyntialueelle.

Koska tarkasteltavina oleviin Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimuksiin sisältyneen kohdan 4.9 mukaisen sopimusehdon perusteella jälleenmyyjät eivät ole saaneet myydä lastenvaunuja ja/tai -rattaita jälleenmyyjän toimialueen ulkopuolella sijaitseville loppukäyttäjille, jolloin myös myynti muissa jäsenvaltioissa sijaitseville loppukäyttäjille on ollut kielletty, kyseisessä sopimusehdossa on käytännössä ollut kysymys samalla vientikiellosta.

Myös tarkasteltavina olevien Lastentarvike Oy:n jälleenmyynti-sopimusten kohtaan 4.9 sisältynyt kielto myydä ja markkinoida lastenvaunuja ja/tai -rattaita loppukäyttäjille sähköisissä välineissä sekä valtakunnallisissa osto- ja myynti-ilmoitteluun erikoistuneissa lehdissä (passiivisen myynnin kielto) on estänyt myynnin loppukäyttäjille muissa jäsenvaltioissa, sillä loppukäyttäjät eivät ole voineet ostaa lastenvaunuja ja/tai -rattaita esimerkiksi Internetiä hyväksi käyttäen.

Huomioon ottaen tarkasteltavina olevien Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimusten kohdan 4.9 sopimusehtoon sisältyneet aktiivisen ja passiivisen myynnin kiellot kyseisten sopimusten on joka tapauksessa jo luonteensa vuoksi katsottava olleen omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

Siinäkin tapauksessa, että tarkasteltavina olevien Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimusten ei katsottaisi jo luonteensa vuoksi olleen omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, kyseisillä sopimuksilla on, huomioon ottaen Lastentarvike Oy:n markkinaosuus suurimpana toimijana lastenvaunujen ja -rattaiden markkinoilla Suomessa sekä lisäksi se, että Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimukset ovat käytännössä kattaneet koko Suomen, katsottava olleen tuntuva vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

Edellä esitetty huomioon ottaen EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan on katsottava tulevan sovellettavaksi käsillä olevaan asiaan.

Lastentarvike Oy:n jakelutiejärjestelmän luonne

Niin sanotulla valikoivalla jakelujärjestelmällä tarkoitetaan jakelujärjestelmää, jossa toimittaja sitoutuu myymään sopimuksessa tarkoitettuja tavaroita tai palveluja joko suoraan tai välillisesti tiettyjen perusteiden mukaisesti valituille jakelijoille ja jossa nämä sitoutuvat olemaan myymättä kyseisiä tavaroita tai palveluja muille kuin valtuutetuille jakelijoille ja loppukäyttäjille.

Valikoivaan jakelujärjestelmään ei liity edellytyksenä yksinoikeuden luovuttaminen jälleenmyyjälle tiettyä toimialuetta koskien.

Tarkasteltavina olevien Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimusten sopimusehtojen mukaan jälleenmyyjillä on ollut oikeus hankkia sopimustuotteita vain muilta valtuutetuilta jälleenmyyjiltä ja toisaalta oikeus myydä sopimustuotteita omien asiakkaidensa lisäksi vain muille valtuutetuille jälleenmyyjille. Kyseisillä jälleenmyyntisopimuksilla ei ole luovutettu jälleenmyyjille yksinoikeutta tietylle toimialueelle.

Edellä mainitussa Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntijärjestelmässä on katsottava olleen kysymys valikoivasta jakelujärjestelmästä. Tarkasteltavina olevia Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimuksia on siten arvioitava valikoivaa jakelujärjestelmää koskevien kilpailusääntöjen perusteella.

EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tiettyihin vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin 22 päivänä joulukuuta annetun komission asetuksen (EY) N:o 2790/1999 (EYVL L 336, s. 21; jäljempänä myös vertikaalisia sopimuksia koskeva ryhmäpoikkeusasetus) 2 artiklan 1 kohdassa vertikaaliset sopimukset määritellään sopimuksiksi tai yhdenmukaistetuiksi menettelytavoiksi, joihin sitoutuneet kaksi tai useampaa yritystä toimivat sopimuksen kannalta eri tuotanto- tai jakeluportailla ja jotka koskevat osapuolille asetettuja tiettyjen tavaroiden ja palvelujen ostoon, myyntiin ja jälleenmyyntiin sovellettavia ehtoja.

Tarkasteltavina olevissa Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimuksissa on katsottava olleen kysymys mainitussa vertikaalisia sopimuksia koskevassa ryhmäpoikkeusasetuksessa tarkoitetuista vertikaalisista sopimuksista.

Sovellettavat säännökset

EY:n kilpailusäännöt

EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan mukaan yhteismarkkinoille soveltumattomia ja kiellettyjä ovat sellaiset yritysten väliset sopimukset, yritysten yhteenliittymien päätökset sekä yritysten yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja joiden tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua yhteismarkkinoilla tai joista seuraa, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy yhteismarkkinoilla, ja erityisesti sellaiset sopimukset, päätökset ja menettelytavat:
1) joilla suoraan tai välillisesti vahvistetaan osto- tai myyntihintoja taikka muita kauppaehtoja;
2) joilla rajoitetaan tai valvotaan tuotantoa, markkinoita, teknistä kehitystä taikka investointeja;
3) joilla jaetaan markkinoita tai hankintalähteitä;
4) joiden mukaan eri kauppakumppaneiden samankaltaisiin suorituksiin sovelletaan erilaisia ehtoja kauppakumppaneita epäedulliseen kilpailuasemaan asettavalla tavalla;
5) joiden mukaan sopimuksen syntymisen edellytykseksi asetetaan se, että sopimuspuoli hyväksyy lisäsuoritukset, joilla niiden luonteen vuoksi tai kauppatavan mukaan ei ole yhteyttä sopimuksen kohteeseen.

Perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan mukaan 81 artiklan 1 koh-dassa säädetty kielto ei kuitenkaan koske sopimuksia, yritysten yhteenliittymien päätöksiä tai yritysten yhdenmukaistettuja menettelytapoja, jotka osaltaan tehostavat tuotantoa tai tuotteiden jakelua taikka edistävät teknistä tai taloudellista kehitystä jättäen kuluttajille kohtuullisen osuuden näin saatavasta hyödystä, asettamatta asianomaisille yrityksille rajoituksia, jotka eivät ole välttämättömiä mainittujen tavoitteiden toteuttamiseksi, ja antamatta näille yrityksille mahdollisuutta poistaa kilpailua merkittävältä osalta kysymyksessä olevia tuotteita.

Tarkasteltavina olevien Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimusten osalta sovellettavaksi tulevat lisäksi komission vertikaalisia sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen sekä komission tiedonannon (2000/C 291/01) vertikaalisia rajoituksia koskevista suuntaviivoista (EYVL C 291, s. 1) säännökset.

Kansalliset kilpailusäännöt

Kilpailunrajoituslain 4 §:n 1 momentin mukaan kiellettyjä ovat sellaiset elinkeinonharjoittajien väliset sopimukset, elinkeinonharjoittajien yhteenliittymien päätökset sekä elinkeinonharjoittajien yhdenmukaistetut menettelytavat, joiden tarkoituksena on merkittävästi estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua tai joista seuraa, että kilpailu merkittävästi estyy, rajoittuu tai vääristyy.

Edelleen kilpailunrajoituslain 4 §:n 2 momentin mukaan kiellettyjä ovat erityisesti sellaiset sopimukset, päätökset ja menettelytavat:
1) joilla suoraan tai välillisesti vahvistetaan osto- tai myyntihintoja taikka muita kauppaehtoja;
2) joilla rajoitetaan tai valvotaan tuotantoa, markkinoita, teknistä kehitystä taikka investointeja;
3) joilla jaetaan markkinoita tai hankintalähteitä;
4) joiden mukaan eri kauppakumppaneiden samankaltaisiin suorituksiin sovelletaan erilaisia ehtoja siten, että kauppakumppanit asetetaan epäedulliseen kilpailuasemaan; tai
5) joiden mukaan sopimuksen syntymisen edellytykseksi asetetaan se, että sopimuspuoli hyväksyy lisäsuoritukset, joilla niiden luonteen vuoksi tai kauppatavan mukaan ei ole yhteyttä sopimuksen kohteeseen.

Kilpailunrajoituslain 5 §:n mukaan lain 4 §:ssä säädetty kielto ei kuitenkaan koske sellaista elinkeinonharjoittajien välistä sopimusta, elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän päätöstä tai elinkeinonharjoittajien yhdenmukaistettua menettelytapaa, tai sellaista sopimusten, päätösten tai yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmää, joka:
1) osaltaan tehostaa tuotantoa tai tuotteiden jakelua taikka edistää teknistä tai taloudellista kehitystä;
2) jättää kuluttajille kohtuullisen osuuden näin saatavasta hyödystä;
3) ei aseta asianomaisille elinkeinonharjoittajille rajoituksia, jotka eivät ole välttämättömiä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi; ja
4) ei anna näille elinkeinonharjoittajille mahdollisuutta poistaa kilpailua merkittävältä osalta kysymyksessä olevia hyödykkeitä.

Kuten jo hallituksen esityksessä laeiksi kilpailunrajoituksista annetun lain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (HE 11/2004 vp) on todettu, kilpailunrajoituslain 4 ja 5 §:n säännökset vastaavat EY:n perustamissopimuksen 81 artiklaa.

Edellä mainitussa hallituksen esityksessä HE 11/2004 vp on myös todettu, että niissäkin tilanteissa, joissa kilpailunrajoitus ei ole omiaan vaikuttamaan EY:n jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja joissa siten sovelletaan kansallista kilpailunrajoituslakia, EY-oikeutta voidaan käyttää tulkintaohjeena.

Lastentarvike Oy:n kilpailusääntöjen vastainen menettely

Aktiivisen myynnin kielto

EY:n kilpailusäännöt

EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan kiellettynä pidetään sopimuksia, joilla jaetaan markkinoita. Markkinoiden jakaminen voidaan toteuttaa esimerkiksi sopimuksilla, joiden suorana tai epäsuorana tavoitteena on rajoittaa alueita tai asiakkaita, joille ostaja voi myydä sopimuksessa tarkoitettuja tavaroita tai palveluja.

Mikäli jakelijaa velvoitetaan olemaan myymättä tietyllä alueella oleville asiakkaille, kysymys on perustamissopimuksen 81 artiklassa kielletystä markkinoiden jakamisesta alueittain.

Komission tiedonannon (2000/C 291/01) vertikaalisia rajoituksia koskevista suuntaviivoista (EYVL C 291, s. 1) kohdassa 49 on todettu, että markkinoiden jakamista alueittain tai asiakkaittain pidetään vakavana rajoituksena, ellei sille ole objektiivisia perusteita.

Komission vertikaalisia sopimuksia koskevassa ryhmäpoikkeusasetuksessa luetellaan tietynlaiset vakavat kilpailunrajoitukset, joiden katsotaan olevan lähes aina markkinaosuudesta riippumatta EY:n kilpailusääntöjen vastaisia. Kyseisen ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan c alakohdan mukaan mainitunkaltaisena vakavana kilpailunrajoituksena pidetään sopimuksia, jotka muun ohella rajoittavat kaupan vähittäismyyntiportaalla toimivien valikoivan jakelujärjestelmän jäsenten aktiivista myyntiä loppukäyttäjille.

Edellä mainitun komission tiedonannon 2000/C 291/01 kohdassa 53 on edelleen todettu, että komission vertikaalisia sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan c alakohdassa tarkoitettu vakava rajoitus koskee toimintaa, jolla muun ohella rajoitetaan valikoivan jakelujärjestelmän jäsenten aktiivista myyntiä loppukäyttäjille, olivat nämä sitten ammattitoimintaa harjoittavia loppukäyttäjiä tai -kuluttajia.
Komission tiedonannon 2000/C 291/01 kohdan 50 mukaan aktiivisella myynnillä tarkoitetaan aktiivista yhteydenottoa yksittäisiin asiakkaisiin toisen jakelijan yksinmyyntialueella tai yksinoikeuteen perustuvassa asiakasryhmässä esimerkiksi suoramainonnan tai asiakaskäyntien kautta, aktiivista yhteydenottoa johonkin asiakasryhmään tai asiakkaisiin toisen jakelijan yksinmyyntialueella harjoittamalla mainontaa tiedotusvälineissä tai muuta myynninedistämistä, joka on suunnattu nimenomaan kyseiselle asiakasryhmälle tai asiakkaille kyseisellä alueella, tai varaston tai myyntipisteen perustamista toisen jakelijan yksinmyyntialueelle.

Mikäli jakelijalta kielletään aktiivinen myynti loppukäyttäjille, kysymys on EY:n perustamissopimuksen 81 artiklassa kielletystä markkinoiden jakamisesta.

Kansalliset kilpailusäännöt

Kilpailunrajoituslain 4 §:n mukaan kiellettynä pidetään sopimuksia, joilla jaetaan markkinoita. Markkinoiden jakaminen voidaan toteuttaa esimerkiksi sopimuksilla, joiden suorana tai epäsuorana tavoitteena on rajoittaa alueita tai asiakkaita, joille ostaja voi myydä sopimuksessa tarkoitettuja tavaroita tai palveluja.

Mikäli jakelijaa velvoitetaan olemaan myymättä tietyllä alueella oleville asiakkaille, kysymys on kilpailunrajoituslain 4 §:ssä kielletystä markkinoiden jakamisesta alueittain.

Kilpailunrajoituslain 4 §:n säätämiseen johtaneissa lainvalmistelu-asiakirjoissa (HE 11/2004 vp) on kyseiseen säännökseen liittyvissä yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu, että vertikaalisten sopimusten osalta vakavana kilpailunrajoituksena on pidettävä muun ohella sopimuksia, joilla rajoitetaan joko niitä alueita tai asiakkaita, joille ostaja voi myydä sopimuksessa tarkoitettuja hyödykkeitä, sekä sopimuksia, joilla rajoitetaan valikoivan jakelujärjestelmän jäsenten aktiivista myyntiä loppukäyttäjille.

Mikäli jakelijalta kielletään aktiivinen myynti loppukäyttäjille, kysymys on kilpailunrajoituslain 4 §:ssä kielletystä markkinoiden jakamisesta.

Lisäksi on huomattava, että lainvalmisteluasiakirjoissakin (HE 11/2004 vp) todetun mukaan niissäkin tilanteissa, joissa kilpailunrajoitus ei ole omiaan vaikuttamaan EY:n jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja joissa siten sovelletaan kansallista kilpailunrajoituslakia, EY-oikeutta voidaan käyttää tulkintaohjeena.

Tarkasteltavina olevien Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimusten tarkastelu

Valikoivassa jakelujärjestelmässä on sinänsä sallittua kieltää jälleenmyyjän myynti ei-valtuutetuille jälleenmyyjille. Lisäksi valikoivassa jakelujärjestelmässä jälleenmyyjää voidaan kieltää toimimasta valtuuttamattomassa myyntipisteessä. Valikoivassa jakelujärjestelmässä jälleenmyyjillä tulee kuitenkin olla aina täysimääräinen oikeus aktiiviseen myyntiin loppukäyttäjille myös jälleenmyyjän oman toimialueen ulkopuolella.

Tarkasteltavina olevien Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimusten kohdan 4.9 sopimusehdon mukaan jälleenmyyjä on sitoutunut olemaan aktiivisesti myymästä ja markkinoimasta lastenvaunuja ja/tai -rattaita jälleenmyyjän toimialueen ulkopuolella sijaitseville loppukäyttäjille.

Mainitussa sopimusehdossa Lastentarvike Oy:n jälleenmyyjiltä on ensinnäkin katsottava kielletyn lastenvaunujen ja/tai -rattaiden aktiivinen myynti jälleenmyyjän toimialueen ulkopuolella sijaitseville loppukäyttäjille. Tarkasteltavina olevien Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimusten kohdan 4.9 sopimusehdon sekä kyseisen ehdon otsikon muodostaman kokonaisuuden perusteella jälleenmyyjän on nimittäin vähintäänkin pitänyt ymmärtää sopineensa siitä, että jälleenmyyjän on tullut pidättäytyä myymästä lastenvaunuja ja/tai -rattaita toimialueensa ulkopuolella sijaitseville loppukäyttäjille.

Edellä mainitun lisäksi tarkasteltavina olevien Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimusten kohdan 4.9 sopimusehdossa nimenomaisesti suoritetun aktiivisen markkinoinnin kieltämisen jälleenmyyjän toimialueen ulkopuolella on katsottava merkinneen kilpailusääntöjen vastaista menettelyä. Kuten edellä on todettu, komission tiedonannon (2000/C 291/01) vertikaalisia rajoituksia koskevista suuntaviivoista (EYVL C 291, s. 1) kohdan 50 mukaan aktiivisella myynnillä tarkoitetaan aktiivista yhteydenottoa yksittäisiin asiakkaisiin toisen jakelijan yksinmyyntialueella tai yksinoikeuteen perustuvassa asiakasryhmässä esimerkiksi suoramainonnan tai asiakaskäyntien kautta, aktiivista yhteydenottoa johonkin asiakasryhmään tai asiakkaisiin toisen jakelijan yksinmyyntialueella harjoittamalla mainontaa tiedotusvälineissä tai muuta myynninedistämistä, joka on suunnattu nimenomaan kyseiselle asiakasryhmälle tai asiakkaille kyseisellä alueella, tai varaston tai myyntipisteen perustamista toisen jakelijan yksinmyyntialueelle.

Tarkasteltavina olevissa Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimuksissa Lastentarvike Oy:n jälleenmyyjille ei sinänsä ole myönnetty yksinmyyntialueita. Mainituissa sopimuksissa Lastentarvike Oy:n jälleenmyyjiltä on kuitenkin kielletty aktiivinen myynti ja markkinointi jälleenmyyjän toimialueen ulkopuolella sijaitseville loppukäyttäjille. Kyseisiin Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimuksiin sisältynyt aktiivisen myynnin ja markkinoinnin kieltänyt sopimusehto on siten rajoittanut valikoivassa jakelujärjestelmässä toimineiden jälleenmyyjien myyntiä ja markkinointia toisen jakelijan alueella oleville loppukäyttäjille. Sanottu ehto on näin ollen rikkonut valikoivalle jakelujärjestelmälle asetettuja kilpailusääntöjä. Kilpailuoikeudellisesti Lastentarvike Oy:n edellä mainitussa menettelyssä on siten ollut kysymys kilpailusäännöissä tarkoitetun aktiivisen myynnin kiellosta.

Kun jälleenmyyjiä kielletään myymästä tuotteita jälleenmyyjän oman toimialueen ulkopuolelle, merkitsee se käytännössä tuotteiden markkinoiden jakamista alueittain. Tällöin kysymys on kielletystä markkinoiden jakamisesta.

Edellä esitetty huomioon ottaen Lastentarvike Oy:n valikoivaan jakelujärjestelmäänsä sisällyttämä aktiivisen myynnin kielto on ollut sekä EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan c alakohdan että kilpailunrajoituslain 4 §:n vastainen.

Passiivisen myynnin kielto

EY:n kilpailusäännöt

EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan kiellettynä pidetään sopimuksia, joilla jaetaan markkinoita. Markkinoiden jakaminen voidaan toteuttaa esimerkiksi sopimuksilla, joiden suorana tai epäsuorana tavoitteena on rajoittaa alueita tai asiakkaita, joille ostaja voi myydä sopimuksessa tarkoitettuja tavaroita tai palveluja.

Mikäli jakelijaa velvoitetaan olemaan myymättä tietyllä alueella oleville asiakkaille, kysymys on perustamissopimuksen 81 artiklassa kielletystä markkinoiden jakamisesta alueittain.

Komission tiedonannon (2000/C 291/01) vertikaalisia rajoituksia koskevista suuntaviivoista (EYVL C 291, s. 1) kohdassa 49 on todettu, että markkinoiden jakamista alueittain tai asiakkaittain pidetään vakavana rajoituksena, ellei sille ole objektiivisia perusteita.

Komission vertikaalisia sopimuksia koskevassa ryhmäpoikkeusasetuksessa luetellaan tietynlaiset vakavat kilpailunrajoitukset, joiden katsotaan olevan lähes aina markkinaosuudesta riippumatta olevan EY:n kilpailusääntöjen vastaisia. Kyseisen ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan c alakohdan mukaan mainitunkaltaisena vakavana kilpailunrajoituksena pidetään sopimuksia, jotka muun ohella rajoittavat kaupan vähittäismyyntiportaalla toimivien valikoivan jakelujärjestelmän jäsenten passiivista myyntiä loppukäyttäjille.

Edellä mainitun komission tiedonannon 2000/C 291/01 kohdassa 53 on edelleen todettu, että komission vertikaalisia sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan c alakohdassa tarkoitettu vakava rajoitus koskee toimintaa, jolla muun ohella rajoitetaan valikoivan jakelujärjestelmän jäsenten passiivista myyntiä loppukäyttäjille, olivat nämä sitten ammattitoimintaa harjoittavia loppukäyttäjiä tai -kuluttajia.

Komission tiedonannon 2000/C 291/01 kohdan 50 mukaan passiivisena myyntinä pidetään yleistä mainontaa tai myynninedistämistä tiedotusvälineissä tai Internetissä silloin kun se tavoittaa asiakkaat muiden jakelijoiden yksinmyyntialueilla tai niiden asiakasryhmissä, mutta se on kohtuullinen keino tavoittaa asiakkaat noiden myyntialueiden tai asiakasryhmien ulkopuolella, esimerkiksi muualla kuin muiden jakelijoiden yksinmyyntialueilla tai omalla alueellaan.

Valikoivassa jakelujärjestelmässä on sinänsä sallittua kieltää jälleenmyyjän myynti ei-valtuutetuille jälleenmyyjille. Lisäksi valikoivassa jakelujärjestelmässä jälleenmyyjää voidaan kieltää toimimasta valtuuttamattomassa myyntipisteessä. Valikoivassa jakelujärjestelmässä jälleenmyyjillä tulee kuitenkin olla aina täysimääräinen oikeus passiiviseen myyntiin loppukäyttäjille myös oman toimialueensa ulkopuolella.

Viimeksi mainittuun liittyen on ensinnäkin esitettävissä, että komission vertikaalisia sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan c alakohdan mukaan valikoivan jakelujärjestelmän jälleenmyyjällä tulee olla oikeus harjoittaa yleistä mainontaa tai myynninedistämistä tiedotusvälineissä tai Internetissä.

Sanotun lisäksi on viitattavissa myös komission tiedonannon 2000/C 291/01 kohtaan 51, jossa todetaan, että jokaisen jakelijan on voitava vapaasti käyttää Internetiä hyödykkeiden mainostamista tai myyntiä varten. Internetin käytön rajoittaminen voi olla komission vertikaalisia sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen mukaista vain, jos myynninedistäminen Internetissä tai myynti Internetin kautta johtaa aktiiviseen myyntiin toisen jakelijan yksinmyyntialueelle tai asiakasryhmille. Internetin käyttöä ei yleensä pidetä aktiivisena myyntinä tällaisille alueille tai asiakasryhmille, koska sitä pidetään kohtuullisena välineenä kaikkien asiakkaiden tavoittamiseksi. Toimittaja voi kuitenkin asettaa tavaroidensa jälleenmyynnille Internetissä tietyt laatuvaatimukset, aivan kuten toimittaja voi vaatia laatuvaatimusten noudattamista kaupassa tai mainonnassa ja myynninedistämisessä yleensä. Viimeksi mainitulla voi olla merkitystä erityisesti valikoivassa jakelussa. Internetin tai postimyynnin suoranainen kieltäminen edellyttää, että tälle on objektiiviset perustelut.

Käytännössä edellä esitetyn on katsottava tarkoittavan, ettei jälleenmyyjää saa esimerkiksi kieltää ilmoittamasta hintatietoja tai tietoja myytävästä mallistosta kotisivuillaan tai muissa tiedotusvälineissä.

Mikäli jakelijalta kielletään passiivinen myynti loppukäyttäjille, kysymys on EY:n perustamissopimuksen 81 artiklassa kielletystä markkinoiden jakamisesta.

Kansalliset kilpailusäännöt

Kilpailunrajoituslain 4 §:n mukaan kiellettynä pidetään sopimuksia, joilla jaetaan markkinoita. Markkinoiden jakaminen voidaan toteuttaa esimerkiksi sopimuksilla, joiden suorana tai epäsuorana tavoitteena on rajoittaa alueita tai asiakkaita, joille ostaja voi myydä sopimuksessa tarkoitettuja tavaroita tai palveluja.

Mikäli jakelijaa velvoitetaan olemaan myymättä tietyllä alueella oleville asiakkaille, kysymys on kilpailunrajoituslain 4 §:ssä kielletystä markkinoiden jakamisesta alueittain.

Kilpailunrajoituslain 4 §:n säätämiseen johtaneissa lainvalmistelu-asiakirjoissa (HE 11/2004 vp) on kyseiseen säännökseen liittyvissä yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu, että vertikaalisten sopimusten osalta vakavana kilpailunrajoituksena on pidettävä muun ohella sopimuksia, joilla rajoitetaan joko niitä alueita tai asiakkaita, joille ostaja voi myydä sopimuksessa tarkoitettuja hyödykkeitä, sekä sopimuksia, joilla rajoitetaan valikoivan jakelujärjestelmän jäsenten passiivista myyntiä loppukäyttäjille.

Valikoivassa jakelujärjestelmässä on sinänsä sallittua kieltää jälleenmyyjän myynti ei-valtuutetuille jälleenmyyjille. Lisäksi valikoivassa jakelujärjestelmässä jälleenmyyjää voidaan kieltää toimimasta valtuuttamattomassa myyntipisteessä. Valikoivassa jakelujärjestelmässä jälleenmyyjillä tulee kuitenkin olla aina täysimääräinen oikeus passiiviseen myyntiin loppukäyttäjille myös oman toimialueensa ulkopuolella.

Viimeksi mainittuun liittyen on esitettävissä, että kilpailunrajoituslain 4 §:n mukaan valikoivan jakelujärjestelmän jälleenmyyjällä tulee olla oikeus harjoittaa yleistä mainontaa tai myynninedistämistä tiedotusvälineissä tai Internetissä.

Käytännössä edellä esitetyn on katsottava tarkoittavan, ettei jälleenmyyjää saa esimerkiksi kieltää ilmoittamasta hintatietoja tai tietoja myytävästä mallistosta kotisivuillaan tai muissa tiedotusvälineissä.

Mikäli jakelijalta kielletään passiivinen myynti loppukäyttäjille, kysymys on kilpailunrajoituslain 4 §:ssä kielletystä markkinoiden jakamisesta.

Lisäksi on huomattava, että lainvalmisteluasiakirjoissakin (HE 11/2004 vp) todetun mukaan niissäkin tilanteissa, joissa kilpailunrajoitus ei ole omiaan vaikuttamaan EY:n jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja joissa siten sovelletaan kansallista kilpailunrajoituslakia, EY-oikeutta voidaan käyttää tulkintaohjeena.

Tarkasteltavina olevien Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimusten tarkastelu

Valikoivassa jakelujärjestelmässä on sinänsä sallittua kieltää jälleenmyyjän myynti ei-valtuutetuille jälleenmyyjille. Lisäksi valikoivassa jakelujärjestelmässä jälleenmyyjää voidaan kieltää toimimasta valtuuttamattomassa myyntipisteessä. Valikoivassa jakelujärjestelmässä jälleenmyyjillä tulee kuitenkin olla aina täysimääräinen oikeus passiiviseen myyntiin loppukäyttäjille myös jälleenmyyjän oman toimialueen ulkopuolella.

Tarkasteltavina olevien Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimusten kohdan 4.9 sopimusehdon mukaan jälleenmyyjä on sitoutunut ”olemaan myymättä tai markkinoimatta tuotteita internetin välityksin tai mitenkään muutoinkaan sähköisesti taikka valtakunnallisissa myynti- sekä ostoilmoitteluun erikoistuneissa tai vastaavissa lehdissä (esim. Keltainen Pörssi). Jälleenmyyjällä on kuitenkin oikeus omalla netissä olevalla kotisivullaan ilmoittaa edustavansa Tuotetta. Tältä osin kotisivu ei saa sisältää kuitenkaan mitään myyntiin tai markkinointiin liittyviä tietoja (esim. hinnat tai mallit).”

Mainitussa sopimusehdossa jälleenmyyjiltä on siten katsottava kielletyn lastenvaunujen ja/tai -rattaiden myynti ja markkinointi (1) Internetin välityksin, (2) muutoin sähköisesti, kuten esimerkiksi television tai radion välityksin, sekä (3) valtakunnallisten osto- tai myynti-ilmoitteluun erikoistuneiden tai muiden vastaavien lehtien välityksin.

Kyseisen tarkasteltavina oleviin Lastentarvike Oy:n jälleenmyynti-sopimuksiin sisältyneen kohdan 4.9 sopimusehdon on katsottava merkinneen edellä mainituilta osin niin yhdessä kuin erikseenkin kilpailusääntöjen vastaista menettelyä.

Mainontaa tiedotusvälineissä ja Internetissä on pidettävä komission tiedonannon (2000/C 291/01) vertikaalisia rajoituksia koskevista suuntaviivoista (EYVL C 291, s. 1) kohdassa 50 tarkoitettuna kohtuullisena välineenä kaikkien asiakkaiden tavoittamiseksi. Tarkasteltavina oleviin Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimuksiin sisältynyt kielto myydä ja markkinoida lastenvaunuja ja/tai -rattaita Internetin välityksellä tai mitenkään muutoinkaan sähköisesti taikka valtakunnallisissa osto- ja myynti-ilmoitteluun erikoistuneissa tai vastaavissa lehdissä on rajoittanut jälleenmyyjien mahdollisuuksia myydä ja markkinoida lastenvaunuja ja/tai -rattaita loppukäyttäjille. Kilpailuoikeudellisesti edellä mainitussa sopimusehdossa on siten ollut kysymys kilpailusäännöissä tarkoitetun passiivisen myynnin kiellosta.

Ottaen huomioon, että passiivisen myynnin loppukäyttäjille on edellä esitetyn mukaisesti oltava aina sallittua valikoivissa jakelujärjestelmissä, Lastentarvike Oy on kieltämällä jälleenmyyjiään myymästä ja markkinoimasta lastenvaunuja ja/tai -rattaita tiedotusvälineissä ja Internetissä menetellyt kilpailusääntöjen vastaisesti.

Edellä esitetty huomioon ottaen Lastentarvike Oy:n valikoivaan jakelujärjestelmäänsä sisällyttämä passiivisen myynnin kielto on ollut sekä EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan c alakohdan että kilpailunrajoituslain 4 §:n vastainen.

Lastentarvike Oy:n edellä mainitun menettelyn vakavuutta osaltaan osoittaa se, että jakelujärjestelmän luonteesta riippumattakin passiivisen myynnin loppukäyttäjille on perustamissopimuksen 81 artiklan ja kilpailunrajoituslain 4 §:n perusteella oltava lähtökohtaisesti aina sallittua. Passiivinen myynti voidaan kieltää vain hyvin rajatuissa poikkeustapauksissa, joista nyt ei ole ollut kysymys.

Lastentarvike Oy:n toimeenpaneman kilpailunrajoituksen merkittävyys

EY:n kilpailusäännöt

Kuten edellä on todettu, aktiivisen ja passiivisen myynnin kiellot valikoivissa jakelujärjestelmissä kuuluvat vakaviksi katsottuihin kilpailunrajoituksiin. Tämän vuoksi niitä pidetään lähtökohtaisesti aina kiellettyinä, eikä niitä siten voida pitää sillä tavoin vähämerkityksellisinä, ettei EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan olisi katsottava tulevan sovellettavaksi.

Edellä mainittu huomioon ottaen tarkasteltavina oleviin Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimuksiin sisältyneitä jälleenmyyjille asetettuja kieltoja lastenvaunujen ja/tai -rattaiden myymisestä ja markkinoimisesta jälleenmyyjän toimialueen ulkopuolella olleille loppukäyttäjille sekä kieltoja lastenvaunujen ja/tai -rattaiden myymisestä ja markkinoimisesta loppukäyttäjille sähköisissä välineissä, kuten Internetin välityksellä, sekä valtakunnallisissa osto- ja myynti-ilmoitteluun erikoistuneissa lehdissä ei voida pitää sillä tavoin vähämerkityksellisinä, ettei perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan olisi katsottava tulevan sovellettavaksi.

Edellä mainitun lisäksi on todettava, ettei tarkasteltavina olevien Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimusten pitämisen vähämerkityksellisinä ole katsottava tulevan kysymykseen myöskään komission tiedonannon (2001/C 368/07) vähämerkityksellisistä sopimuksista, jotka eivät Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla rajoita tuntuvasti kilpailua (de minimis -sopimukset) (EYVL C 368, s. 13) nojalla.

Kyseisen komission tiedonannon 2001/C 368/07 kohdassa 11 on nimittäin nimenomaisesti todettu, ettei tiedonantoa sovelleta vakavina rajoituksina pidettäviin vertikaalisiin sopimuksiin, joilla muun muassa pyritään rajoittamaan kaupan vähittäismyyntiportaalla toimivien valikoivan jakelujärjestelmän jäsenten aktiivista tai passiivista myyntiä loppukäyttäjille.

Tarkasteltavina olevien Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimusten katsominen vähämerkityksellisiksi komission tiedonannon 2001/C 368/07 nojalla ei siten tule kysymykseen jo edellä mainitusta syystä. Näin riippumatta täysin Lastentarvike Oy:n markkinaosuudesta.

Joka tapauksessa Lastentarvike Oy:n markkinaosuus lastenvaunujen ja -rattaiden markkinoilla Suomessa tarkasteltavana olevana ajanjaksona on ylittänyt selvästi komission tiedonannossa 2001/C 368/07 määritetyn vähämerkityksellisten sopimusten raja-arvon. Näin ollen tarkasteltavina olevien Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimusten katsominen vähämerkityksellisiksi mainitun tiedonannon nojalla ei tule kysymykseen sanotustakaan syystä.

Edellä mainittuja Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimuksiin sisältyneitä kilpailunrajoituksia ei näin ollen voida pitää myöskään komission tiedonannon 2001/C 368/07 perusteella sillä tavoin vähämerkityksellisinä, ettei perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan olisi katsottava tulevan sovellettavaksi.

Kuten edellä on selostettu, EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdassa säädetään poikkeuksesta 81 artiklan 1 kohdan kieltoon. Perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan säännös täydentää sääntelyä siten, että 81 artiklan 1 kohdan kielto ei koske sopimuksia, joiden edut ylittävät niiden kilpailunvastaiset vaikutukset.

Perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamiseen liittyen on muun ohella annettu edellä jo mainittu komission vertikaalisia sopimuksia koskeva ryhmäpoikkeusasetus. Kyseisen ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamiseen liittyen on kuitenkin huomattava, että sen 4 artiklassa määriteltyjä vakavia rajoituksia sisältävät sopimukset on rajattu nimenomaisesti ryhmäpoikkeus-asetuksen ulkopuolelle kilpailunrajoitukseen osallistuvien yritysten markkinaosuuksista riippumatta.

Tarkasteltavina oleviin Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimuksiin sisältyneissä jälleenmyyjille asetetuissa kielloissa lastenvaunujen ja/tai -rattaiden myymisestä ja markkinoimisesta jälleenmyyjän toimialueen ulkopuolella olleille loppukäyttäjille sekä kielloissa lastenvaunujen ja/tai -rattaiden myymisestä ja markkinoimisesta loppukäyttäjille sähköisissä välineissä, kuten Internetin välityksellä, on ollut kysymys vertikaalisia sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan c alakohdassa tarkoitetusta vakavasta rajoituksesta. Tarkasteltavina olevat Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimukset eivät näin ollen ole voineet jo mainitusta syystä päästä kyseisen ryhmäpoikkeusasetuksen piiriin eivätkä siten ole voineet tulla sanottua kautta hyväksytyiksi.

Joka tapauksessa on huomattava, että Lastentarvike Oy:n markkinaosuus lastenvaunujen ja -rattaiden markkinoilla Suomessa tarkasteltavana olevana ajanjaksona on jo sellaisenaan ollut niin korkea, etteivät Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimukset ole voineet mainitustakaan syystä päästä vertikaalisia sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen piiriin eivätkä siten ole voineet tulla sanottua kautta hyväksytyiksi.

EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan tulemiseen sovellettavaksi niin sanotun yksittäispoikkeuksen nojalla on puolestaan todettavissa, ettei Lastentarvike Oy ole käsillä olevassa asiassa edes esittänyt, että kyseinen säännös voisi tulla sovellettavaksi sanotulla perusteella, puhumattakaan, että Lastentarvike Oy olisi esittänyt selvitystä kaikkien perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdassa säädettyjen neljän edellytyksen täyttymisestä.

Edellä esitetty huomioon ottaen tarkasteltavina olevien Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimusten kohdan 4.9 sopimusehtoon sisältyneiden jälleenmyyjille asetettujen kieltojen yhtäältä Lastentarvike Oy:ltä hankittujen lastenvaunujen ja/tai -rattaiden myymisestä ja markkinoimisesta jälleenmyyjän toimialueen ulkopuolella olleille loppukäyttäjille sekä toisaalta sanottujen lastenvaunujen ja/tai -rattaiden myymisestä ja markkinoimisesta loppukäyttäjille sähköisissä välineissä sekä valtakunnallisissa osto- ja myynti-ilmoitteluun erikoistuneissa lehdissä on katsottava olleen EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan vastaisia.

Kansalliset kilpailusäännöt

Kuten edellä on todettu, aktiivisen ja passiivisen myynnin kiellot valikoivissa jakelujärjestelmissä kuuluvat vakaviksi katsottuihin kilpailunrajoituksiin. Tämän vuoksi niitä pidetään lähtökohtaisesti aina kiellettyinä, eikä niitä siten voida pitää sillä tavoin vähämerkityksellisinä, ettei kilpailunrajoituslain 4 §:n säännöksen olisi katsottava tulevan sovellettavaksi.

Edellä mainittu huomioon ottaen tarkasteltavina oleviin Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimuksiin sisältyneitä jälleenmyyjille asetettuja kieltoja lastenvaunujen ja/tai -rattaiden myymisestä ja markkinoimisesta jälleenmyyjän toimialueen ulkopuolella olleille loppukäyttäjille sekä kieltoja lastenvaunujen ja/tai -rattaiden myymisestä ja markkinoimisesta loppukäyttäjille sähköisissä välineissä, kuten Internetin välityksellä, sekä valtakunnallisissa osto- ja myynti-ilmoitteluun erikoistuneissa lehdissä ei voida pitää sillä tavoin vähämerkityksellisinä, ettei kilpailunrajoituslain 4 §:n säännöksen olisi katsottava tulevan sovellettavaksi.
Kuten edellä on selostettu, kilpailunrajoituslain 5 §:ssä säädetään poikkeuksesta lain 4 §:n kieltoon. Kilpailunrajoituslain 5 §:n säännös täydentää sääntelyä siten, että lain 4 §:n kielto ei koske sopimuksia, joiden edut ylittävät niiden kilpailunvastaiset vaikutukset.

Lastentarvike Oy ei käsillä olevassa asiassa ole kuitenkaan edes esittänyt, että kilpailunrajoituslain 5 §:n säännös voisi tulla sovellettavaksi, puhumattakaan, että Lastentarvike Oy olisi esittänyt selvitystä kaikkien mainitussa lainkohdassa säädettyjen neljän edellytyksen täyttymisestä.

Lisäksi on huomattava, että lainvalmisteluasiakirjoissakin (HE 11/2004 vp) todetun mukaan niissäkin tilanteissa, joissa kilpailunrajoitus ei ole omiaan vaikuttamaan EY:n jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja joissa siten sovelletaan kansallista kilpailunrajoituslakia, EY-oikeutta voidaan käyttää tulkintaohjeena.

Edellä esitetty huomioon ottaen tarkasteltavina olevien Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimusten kohdan 4.9 sopimusehtoon sisältyneiden jälleenmyyjille asetettujen kieltojen yhtäältä Lastentarvike Oy:ltä hankittujen lastenvaunujen ja/tai -rattaiden myymisestä ja markkinoimisesta jälleenmyyjän toimialueen ulkopuolella olleille loppukäyttäjille sekä toisaalta sanottujen lastenvaunujen ja/tai -rattaiden myymisestä ja markkinoimisesta loppukäyttäjille sähköisissä välineissä sekä valtakunnallisissa osto- ja myynti-ilmoitteluun erikoistuneissa lehdissä on katsottava olleen kilpailunrajoituslain 4 §:n vastaisia.

Lastentarvike Oy:n toimeenpaneman kilpailunrajoituksen vaikutukset markkinoihin

Vakavilla rajoituksilla oletetaan lähtökohtaisesti jo luonteensa puolesta olevan kielteisiä vaikutuksia markkinoihin. Tämän vuoksi niiden kohdalla ei ole tarpeen erikseen osoittaa rajoitusten vaikutuksia kilpailulle tai markkinoihin.

Edellä mainittu on vahvistettu EY:n kilpailusääntöjen osalta muun ohella komission tiedonannossa (2000/C 291/01) vertikaalisia rajoituksia koskevista suuntaviivoista (EYVL C 291, s. 1). Kyseisen tiedonannon kohdassa 7 todetaan, että komission vertikaalisia sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklassa lueteltujen sopimusten osalta, joiden tarkoituksena on kilpailun rajoittaminen, komission ei edellytetä arvioivan niiden todellisia vaikutuksia markkinoilla.

Kansallisten kilpailusääntöjen osalta edellä mainittua vastaava kannanotto on esitetty kilpailunrajoituslain 4 §:n lainvalmisteluasiakirjoissa (HE 11/2004 vp).

Kilpailunrajoituksen todellisilla vaikutuksilla markkinoihin on kuitenkin merkitystä seuraamusmaksun suuruuden arvioinnissa.

Käsillä olevassa tapauksessa Lastentarvike Oy on aktiivisen myynnin kiellolla aiheuttanut sen, että Lastentarvike Oy:n maahantuomien lastenvaunujen ja/tai -rattaiden osalta ei ole voinut muodostua kilpailua yhtäältä jälleenmyyjien välille eikä toisaalta myöskään jälleenmyyjien ja Lastentarvike Oy:n välille. Näitä haitallisia kilpailuvaikutuksia on edelleen ollut vahvistamassa Lastentarvike Oy:n passiivisen myynnin kielto. Lastentarvike Oy on siten jälleenmyyntisopimuksillaan pyrkinyt tuotemerkin sisäisen kilpailun rajoittamiseen.

Vaikka tuotemerkkien välistä kilpailua vähentävät vertikaaliset rajoitukset ovat yleensä haitallisempia kuin rajoitukset, joilla vähennetään tuotemerkin sisäistä kilpailua, myös tuotemerkin sisäisen kilpailun rajoittamisella voi olla haitallisia vaikutuksia markkinoihin. Etenkin siinä tapauksessa, että markkinat ovat keskittyneet eikä tuotemerkkien välinen kilpailu ole siinä määrin merkittävää, että se korjaisi tuotemerkin sisäisen kilpailun rajoittamisesta johtuvan kilpailun vähentymisen, tuotemerkin sisäisen kilpailun rajoittumista ei voida sallia.

Kysymyksessä olevassa tapauksessa on lisäksi huomattava, että lastenvaunujen ja -rattaiden markkinat Suomessa ovat tarkasteltavana olevana ajanjaksona olleet keskittyneet siten, että kahden suurimman yrityksen, Lastentarvike Oy:n ja ENG Finland Oy:n, yhteenlaskettu markkinaosuus on ollut arvioilta noin 70–80 prosenttia. Edelleen on huomattava, että Lastentarvike Oy on markkinaosuudella mitaten ollut kyseisenä ajanjaksona markkinajohtaja lastenvaunujen ja -rattaiden markkinoilla Suomessa, Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimusten käsittäessä lisäksi vahvoja ja tunnettuja tuotemerkkejä.

Edellä esitetty huomioon ottaen Lastentarvike Oy:n on katsottava pystyneen toiminnallaan tosiasiallisesti vaikuttamaan kilpailuun lastenvaunujen ja -rattaiden markkinoilla Suomessa. Lastentarvike Oy:n markkinaosuus huomioon ottaen yhtiön ketjun sisäistä kilpailua rajoittaneen menettelyn ei ole katsottava olleen markkinavaikutuksiltaan vähäinen.

Toiminnallaan Lastentarvike Oy on aiheuttanut erityistä haittaa kilpailulle lastenvaunujen ja -rattaiden markkinoilla vaikeuttamalla kuluttajien mahdollisuuksia saada ostettua kyseisiä tuotteita edullisemmin kuin mikä olisi ollut mahdollista, mikäli Lastentarvike Oy olisi sallinut jälleenmyyjiensä aktiivisen myynnin sekä myynnin ja markkinoinnin sähköisissä välineissä sekä osto- ja myynti-ilmoitteluun erikoistuneissa tai vastaavissa lehdissä.

Lastentarvike Oy:n toimeenpaneman kilpailunrajoituksen kesto

Kilpailuvirastolle on toimitettu jäljennös Lastentarvike Oy:n ja erään sen jälleenmyyjän välisestä jälleenmyyntisopimuksesta, johon on sisältynyt edellä Asian tausta ja tapahtumatiedot -jaksossa selostettu sopimusehto. Kyseinen sopimus, joka sitä koskeneen jäljennöksen Kilpailuvirastolle toimittamisen ajankohtana oli voimassa, on ollut päivätty 28.9.2002. Kilpailuviraston esityksen kohteina olevat Lastentarvike Oy:n kilpailunrajoitukset ovat Kilpailuviraston näkemyksen mukaan alkaneet siten viimeistään mainitusta ajankohdasta.

Lastentarvike Oy on 20.10.2005 Kilpailuvirastolle toimittamassaan kirjelmässä ilmoittanut lähettäneensä samana päivänä jälleenmyyjilleen jälleenmyyntisopimuksen muutoksen hyväksyttäväksi. Kyseisen kirjelmän liitteenä olleessa Lastentarvike Oy:n jälleenmyyjille osoitetussa kirjeessä jälleenmyyjiä on pyydetty ilmoittamaan 31.10.2005 mennessä Lastentarvike Oy:n asiamiehelle, mikäli jälleenmyyjä ei hyväksy jälleenmyyntisopimuksen muutosta uhalla, että muussa tapauksessa jälleenmyyntisopimus tulee voimaan muutetussa muodossaan 1.11.2005. Kilpailuviraston esityksen kohteina olevat Lastentarvike Oy:n kilpailunrajoitukset ovat siten olleet voimassa 31.10.2005 saakka, jolloin tuolloin voimassa olleet Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimukset ovat silloisessa muodossaan päättyneet.

Kilpailuviraston esityksen kohteina olevat Lastentarvike Oy:n kilpailunrajoitukset ovat näin ollen olleet voimassa 28.9.2002–31.10.2005.

Seuraamusmaksun määrä

Kilpailunrajoituslain 7 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajalle, joka rikkoo lain 4–6 §:n säännöksiä tai Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 tai 82 artiklaa, määrätään seuraamusmaksu, jollei menettelyä ole pidettävä vähäisenä tai seuraamusmaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta muutoin pidetä perusteettomana.

Kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 momentin mukaan seuraamusmaksua määrättäessä on otettava huomioon kilpailunrajoituksen laatu ja laajuus sekä sen kestoaika. Maksu saa olla enintään 10 prosenttia kunkin kilpailunrajoitukseen osallistuvan elinkeinonharjoittajan tai näiden yhteenliittymän edellisen vuoden liikevaihdosta.

Seuraamusmaksun määräämistä kilpailunrajoituslaissa tai EY:n perustamissopimuksessa kielletyistä kilpailunrajoituksista on pidettävä kilpailunrajoituslaissa omaksuttuna pääsääntönä. Sanottu huomioon ottaen Kilpailuvirasto voi jättää seuraamusmaksuesityksen tekemättä lähinnä tapauksissa, joissa aikaisemman oikeuskäytännön valossa on selvää, ettei seuraamusmaksua tultaisi määräämään.

Syyllistymistä valikoivassa jakelujärjestelmässä vakavana rajoituksena pidettävään sekä aktiivisen myynnin ja markkinoinnin sekä passiivisen myynnin ja markkinoinnin kieltoon niiden eri muodoissa ei Kilpailuviraston arvion mukaan voida pitää vähäisenä menettelynä, eikä seuraamusmaksun määräämistä näin ollen perusteettomana.

Esitettävän seuraamusmaksun suuruutta arvioitaessa Kilpailuvirasto on ottanut huomioon tarkasteltavina olevien kilpailunrajoitusten selkeän, kilpailua rajoittaneen tarkoituksen sekä sen, että rajoitukset ovat kohdistuneet koko Suomen alueelle ja että ne ovat kestäneet pitkän ajan.

Lisäksi on huomattava, että Lastentarvike Oy on jatkanut lainvastaista menettelyään Kilpailuviraston kannanotoista huolimatta. Kilpailuvirasto on jo vuonna 1999 Lastentarvike Oy:lle toimittamassaan kirjelmässä todennut, että Lastentarvike Oy:n valmisteilla oleva jälleenmyyntisopimus on sisältänyt ehtoja, jotka eivät ole olleet hyväksyttävissä tuolloin valmisteilla olleen vertikaalisia sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen valossa muun ohella aktiivisen myynnin ja Internet-markkinoinnin osalta. Lastentarvike Oy ei ole piitannut myöskään Kilpailuviraston 9.7.2004 lähettämästä selvityspyynnöstä, jossa on todettu Lastentarvike Oy:n menettelyn lainvastaisuus.

Vielä huomioon on otettava Lastentarvike Oy:n liikevaihto, joka vuonna 2005 on ollut noin 11 miljoonaa euroa.

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen Lastentarvike Oy:lle on esitetty määrättäväksi seuraamusmaksuna 100.000 euroa EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan ja kilpailunrajoituslain 4 §:n vastaisesta menettelystä ajalta 1.5.2004–31.10.2005.

LASTENTARVIKE OY:N VASTINEET

Vaatimukset

Lastentarvike Oy on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää Kilpailuviraston esityksen. Toissijaisesti Lastentarvike Oy on vaatinut, että markkinaoikeus joka tapauksessa jättää seuraamusmaksun määräämättä tai määrää sen ainakin Kilpailuviraston esittämää määrää alempana. Lisäksi Lastentarvike Oy on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Kilpailuviraston korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 30.747 eurolla korkoineen.

Perusteet

Lastentarvike Oy kiistää, että se olisi syyllistynyt sen paremmin Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan kuin kilpailunrajoituslain 4 §:nkään vastaiseen menettelyyn.

Merkitykselliset hyödyke- ja maantieteelliset markkinat

Kilpailuvirasto on esittänyt, että käsillä olevassa tapauksessa merkitykselliset markkinat voidaan lähtökohtaisesti määritellä lastenvaunujen ja -rattaiden vähittäismyynnin markkinoiksi Suomessa. Lastentarvike Oy:llä ei ole merkityksellisten markkinoiden määrittelyn osalta edellä mainittuun liittyen huomauttamista.

Tarkasteltavana olevan Lastentarvike Oy:n menettelyn oikeudellinen arviointi

Vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan

Kuten Kilpailuviraston esityksessä on todettu, EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan säännökset ovat sovellettavissa ainoastaan kilpailunrajoituksiin, jotka ovat omiaan vaikuttamaan Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

Kilpailunrajoituslain 1 a §:n säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä laeiksi kilpailunrajoituksista annetun lain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (HE 11/2004 vp) on Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön viitaten todettu, että kilpailunrajoitus voi olla omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, kun riittävällä todennäköisyydellä voidaan ennakoida, että kilpailunrajoituksella voi olla yhteismarkkinoiden kannalta merkityksellinen välitön tai välillinen, todellinen tai potentiaalinen vaikutus jäsenvaltioiden välisen kaupan rakenteeseen (niin sanottu kauppavaikutus).

Edellä mainitun hallituksen esityksen HE 11/2004 vp mukaan kauppavaikutus edellyttää yhteyttä sisämarkkinoihin. Kauppavaikutus ei edellytä, että kysymyksessä olevilla hyödykkeillä esiintyisi jäsenvaltioiden välistä kauppaa, vaan huomioon tulee otettavaksi myös vaikutus potentiaaliseen kauppaan. Kyseisessä hallituksen esityksessä on edelleen todettu, että koko jäsenvaltion alueen kattavien sopimusjärjestelyjen osalta kauppavaikutuksen katsottiin aiemmin täyttyvän automaattisesti. Uudemman oikeuskäytännön mukaan pelkkä koko jäsenvaltion alueen kattavuus ei kuitenkaan enää yksinään luo olettamaa kauppavaikutuksen täyttymisestä, vaan kukin tilanne on arvioitava tapauskohtaisesti.

Vastoin Kilpailuviraston esityksessä lausuttua niin sanotun kauppavaikutuskriteerin ei ole katsottava täyttyneen käsillä olevassa tapauksessa. Näin ollen EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan ei ole katsottava tulevan lainkaan sovellettavaksi käsillä olevaan asiaan.

Kauppavaikutuskriteerin ei ole katsottava täyttyneen ensinnäkään jo sen johdosta, että komission tiedonannon (2004/C 101/07) EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa tarkoitettua kauppaan kohdistuvan vaikutuksen käsitettä koskevista suuntaviivoista (EYVL C 101, s. 81) kohdan 52 mukaisen negatiivisen olettaman molempien kumulatiivisten edellytysten on katsottava täyttyneen käsillä olevassa tapauksessa.

Kilpailuviraston esityksessä on edellä mainittuun liittyen esitetty, että Lastentarvike Oy:n markkinaosuus merkityksellisillä markkinoilla olisi ylittänyt komission tiedonannon 2004/C 101/07 kohdan 52 mukaisen negatiivisen olettaman täyttymisen toisena edellytyksenä säädetyn viiden prosentin markkinaosuusrajan, minkä johdosta kyseisen negatiivisen olettaman molempien kumulatiivisten edellytysten ei olisi katsottava täyttyneen käsillä olevassa tapauksessa.

Kilpailuvirasto on kuitenkin esityksessään tulkinnut kyseistä viiden prosentin markkinaosuusrajaa virheellisesti. Komission tiedonannon 2004/C 101/07 kohdassa 52 säädetyn viiden prosentin markkinaosuusraja liittyy nimittäin kysymykseen kyseisen rajan ylittymisestä koko yhteisön alueella. Tarkasteltavina olevien Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimusten osalta osapuolten yhteenlaskettu markkinaosuus koko yhteisön alueella on ollut laskettavissa promilleissa, ei edes prosenteissa.

Edellä mainittu huomioon ottaen tarkasteltavina olevat Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimukset eivät siten jo lähtökohtaisesti ole olleet omiaan vaikuttamaan tuntuvasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

Joka tapauksessa myös arvioitaessa tarkasteltavina olevia Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimuksia tapauskohtaisesti on todettava, etteivät ne ole olleet omiaan vaikuttamaan tuntuvasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

Kuten Kilpailuviraston esityksessä on todettu, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan kilpailunrajoitus on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, kun objektiivisten oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella on riittävästi aihetta epäillä, että kilpailunrajoitus voi vaikuttaa suoraan tai välillisesti taikka tosiasiallisesti tai mahdollisesti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

Nyt tarkasteltavina olevien Lastentarvike Oy:n jälleenmyynti-sopimusten osalta on todettava, ettei ole ollut olemassa minkäänlaisia objektiivisia oikeudellisia seikkoja ja vielä vähemmän tosiseikkoja, joiden perusteella kauppavaikutuskriteerin voitaisiin katsoa täyttyneen. Tarkasteltavina olevilla Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimuksilla ei ole voinut olla sen paremmin tosiasiallisesti kuin potentiaalisestikaan minkäänlaista vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

Kuten väitettyä aktiivisen ja passiivisen myynnin kieltoa koskevan tarkastelun yhteydessä jäljempänä tarkemmin tuodaan esiin, Lastentarvike Oy:n näkemyksen mukaan Kilpailuvirasto on ensinnäkin tulkinnut tarkasteltavina olevien Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimuksiin sisältynyttä kohdan 4.9 sopimusehtoa sekä sen sanamuodon että ration osalta virheellisesti.

Edellä mainittujen sopimusten kohdan 4.9 sopimusehdossa ei ensinnäkään ole estetty jälleenmyyjän myyntiä muissa jäsenvaltioissa sijaitseville loppukäyttäjille. Kilpailuviraston näkemystä siitä, että kyseisessä sopimusehdossa olisi ollut kysymys vientikiellosta, on siten pidettävä perusteettomana.

Tarkasteltavina oleviin Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimuksiin sisältynyt kohdan 4.9 sopimusehto ei myöskään ole estänyt jälleenmyyjän myyntiä jälleenmyyjän toimialueen ulkopuolelle sijaitseville loppukäyttäjille eikä estänyt jälleenmyyjän myyntiä ja markkinointia loppukäyttäjille valtakunnallisissa medioissa tai jälleenmyyjän Internetissä olleilla kotisivuilla. Kysymyksessä olevat Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimukset eivät siten ole myöskään jo luonteensa vuoksi voineet vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan millään tavoin.

Edellä esitettyyn liittyen on lisäksi huomattava, että myöskään käytännön tasolla tarkasteltavina oleviin Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimuksiin sisältynyt kohdan 4.9 sopimusehto ei ole miltään osin eikä missään muodossa tullut sovellettavaksi kertaakaan siten, että Lastentarvike Oy olisi puuttunut tai että sen olisi edes tarvinnut puuttua jälleenmyyjien toimintaan. Käytännössä jokainen jälleenmyyjä on voinut myydä ja markkinoida lastenvaunuja ja/tai -rattaita vapaasti parhaaksi katsomillaan tavoin.

Joka tapauksessa on huomattava, että Lastentarvike Oy:n tiedossa ei ole yhtäkään toista Euroopan unionin jäsenvaltiota, jossa Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimusten tarkoittamien lastenvaunujen ja/tai -rattaiden maahantuontihinnat olisivat olleet yhtä korkeita kuin Suomessa. Tämän johdosta ei käytännön tasolla eikä edes teoriassa ole ollut mahdollista, että joku Suomessa toimiva jälleenmyyjä olisi voinut ylipäätään saada kaupitelluksi kyseisiä lastenvaunuja ja/tai -rattaita Suomen ulkopuolelle sisämarkkinoiden alueella. Siten ei ole ollut edes teoriassa mahdollista, että tarkasteltavina olevat Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimukset olisivat voineet millään tavalla edes potentiaalisesti vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

Lastentarvike Oy kiistää myös Kilpailuviraston esityksessä esitetyn siitä, että Lastentarvike Oy olisi markkinaosuudella mitaten markkinajohtaja lastenvaunujen ja -rattaiden markkinoilla Suomessa.
Edellä esitetty huomioon ottaen tarkasteltavina olevat Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimukset eivät ole olleet omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan ei näin ollen ole katsottava tulevan lainkaan sovellettavaksi käsillä olevaan asiaan.

Lastentarvike Oy:n jakelutiejärjestelmän luonne

Kilpailuvirasto on esittänyt, että tarkasteltavana olevassa Lastentarvike Oy:n jakelutiejärjestelmässä on ollut kysymys valikoivasta jakelujärjestelmästä ja että tarkasteltavina olevia Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimuksia on näin ollen arvioitava valikoivaa jakelujärjestelmää koskevien kilpailusääntöjen perusteella.

Lastentarvike Oy:llä ei ole huomauttamista Kilpailuviraston taholta esitettyyn näkemykseen siitä, että Lastentarvike Oy:n jakelutiejärjestelmässä on ollut kysymys valikoivasta jakelu-järjestelmästä ja että tarkasteltavina olevia Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimuksia on arvioitava valikoivaa jakelujärjestelmää koskevien kilpailusääntöjen perusteella.

Kilpailuvirasto on edelleen esittänyt, että tarkasteltavina olevissa Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimuksissa on katsottava olleen kysymys komission vertikaalisia sopimuksia koskevassa ryhmäpoikkeusasetuksessa tarkoitetuista vertikaalisista sopimuksista.

Mainittu vertikaalisia sopimuksia koskeva ryhmäpoikkeusasetus soveltuu ainoastaan sellaisiin vertikaalisiin sopimuksiin, jotka ovat olleet omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan eli joiden osalta kauppavaikutuskriteerin katsotaan täyttyneen. Kuten edellä on todettu, tarkasteltavina olevien Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimusten osalta kauppavaikutuskriteerin ei ole katsottava täyttyneen.

Siinä tapauksessa, että markkinaoikeus katsoo kauppavaikutuskriteerin täyttyneen käsillä olevassa tapauksessa tarkasteltavina olevien Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimusten osalta, Lastentarvike Oy:llä ei ole huomauttamista Kilpailuviraston taholta esitettyyn näkemykseen siitä, että mainituissa Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimuksissa on katsottava olleen kysymys vertikaalisia sopimuksia koskevassa ryhmäpoikkeusasetuksessa tarkoitetuista vertikaalisista sopimuksista.

Väite Lastentarvike Oy:n kilpailusääntöjen vastaisesta menettelystä

Väitetty aktiivisen myynnin kielto

Kuten edellä on todettu, tarkasteltavina olevien Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimusten osalta kauppavaikutuskriteerin ei ole katsottava täyttyneen. EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan ei näin ollen ole katsottava tulevan lainkaan sovellettavaksi käsillä olevaan asiaan.

Joka tapauksessa Lastentarvike Oy kiistää Kilpailuviraston esityksessä esitetyn siitä, että Lastentarvike Oy kieltämällä tarkasteltavina olevissa jälleenmyyntisopimuksissaan jälleenmyyjiltään lastenvaunujen ja/tai -rattaiden aktiivisen myynnin ja markkinoinnin jälleenmyyjän oman toimialueen ulkopuolella olleille loppukäyttäjille olisi syyllistynyt EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan tai kilpailunrajoituslain 4 §:nkään vastaiseen menettelyyn.

Tarkasteltavina oleviin Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimuksiin sisältynyt kohdan 4.9 sopimusehdon ensimmäinen kappale on kuulunut:

”Jälleenmyyjä sitoutuu olemaan aktiivisesti markkinoimatta Tuotteita Toimialueen ulkopuolella.”

Edellä mainitussa sopimusehdossa jälleenmyyjä on sitoutunut olemaan aktiivisesti markkinoimasta sopimuksen kohteina olevia lastenvaunuja ja/tai -rattaita jälleenmyyjän oman toimialueen ulkopuolelle. Sopimusehdossa on siten ollut kielletty jälleenmyyjän aktiivinen markkinointi tämän toimialueen ulkopuolelle.

Sen sijaan kyseisessä sopimusehdossa jälleenmyyjä ei ole sitoutunut olemaan myymästä sopimuksen kohteina olevia lastenvaunuja ja/tai -rattaita oman toimialueensa ulkopuolelle. Sopimusehdolla ei siten ole kielletty jälleenmyyjän myyntiä jälleenmyyjän oman toimialueen ulkopuolella olleille loppukäyttäjille, vaan viimeksi mainittu myynti on sopimusehdon mukaan ollut sallittu.

Kilpailuvirasto on esittänyt, että tarkasteltavina olevien Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimusten kohdan 4.9 sopimusehto sekä kyseisen ehdon otsikko olisivat muodostaneet kokonaisuuden, jonka perusteella jälleenmyyjän on vähintäänkin pitänyt ymmärtää sitoutuneensa siihen, että jälleenmyyjän on tullut pidättäytyä myymästä lastenvaunuja ja/tai rattaita toimialueensa ulkopuolelle olleille loppukäyttäjille.

Edellä mainittuun liittyen on huomattava, että mainittujen jälleenmyyntisopimusten kohdan 4.9 sopimusehdon otsikko on viitannut kyseiseen sopimusehtoon kokonaisuudessaan. Kyseisen sopimusehdon osalta on puolestaan huomattava, että se on koostunut kahdesta erillisestä kappaleesta, joista ensimmäisessä kappaleessa on puhuttu pelkästään markkinoinnista, kun taas toisessa kappaleessa on puhuttu sekä myynnistä että markkinoinnista. Se, että tarkasteltavina olevien Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimusten kohdan 4.9 sopimusehdon ensimmäisessä kappaleessa ei ole puhuttu lainkaan myynnistä, ei ole ollut sattumaa. Se, että kyseisen sopimusehdon ensimmäisessä kappaleessa on puhuttu yksinomaan markkinoinnista, on johtunut siitä, että Lastentarvike Oy:n nimenomaisena tarkoituksena on ollut sallia jälleenmyyjien aktiivinen myynti toimialueensa ulkopuolella olleille loppukäyttäjille. Tämän taustalla on ollut Lastentarvike Oy:n suorittama kilpailusääntöjen tulkinta siitä, että aktiivisen myynnin jälleenmyyjän toimialueen ulkopuolella olleille loppukäyttäjille tulee sinänsä olla sallittu, mutta että aktiivisen markkinoinnin rajoittamisen ei ole katsottava merkitsevän aktiivisen myynnin kiellon rikkomista. Tämän vuoksi jälleenmyyntisopimuksessa on haluttu sallia jälleenmyyjien aktiivinen myynti jälleenmyyjän toimialueen ulkopuolelle olleille loppukäyttäjille ja näin on myös tehtykin.

Edellä esitetty huomioon ottaen Kilpailuviraston esityksessä esitettyä näkemystä siitä, että Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimuksissa jälleenmyyjiltä olisi kielletty lastenvaunujen ja/tai -rattaiden aktiivinen myynti jälleenmyyjän oman toimialueen ulkopuolella olleille loppukäyttäjille, onkin pidettävä perusteettomana.

Lisäksi on huomattava, että myöskään käytännön tasolla tarkasteltavana oleva sopimusehto ei ole tullut sovellettavaksi kertaakaan siten, että Lastentarvike Oy olisi puuttunut tai että sen olisi edes tarvinnut puuttua jälleenmyyjien toimintaan. Käytännössä jokainen jälleenmyyjä on voinut myydä ja markkinoida lastenvaunuja ja/tai -rattaita vapaasti parhaaksi katsomillaan tavoin.

Lastentarha Oy:n näkemyksen mukaan Kilpailuvirasto onkin tulkinnut kysymyksessä olevaa sopimuskohtaa sekä sen sanamuodon että ration osalta virheellisesti.

Väitetty passiivisen myynnin kielto

Kuten edellä on todettu, tarkasteltavina olevien Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimusten osalta kauppavaikutuskriteerin ei ole katsottava täyttyneen. EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan ei näin ollen ole katsottava tulevan lainkaan sovellettavaksi käsillä olevaan asiaan.

Joka tapauksessa Lastentarvike Oy kiistää Kilpailuviraston esityksessä esitetyn siitä, että Lastentarvike Oy kieltämällä tarkasteltavina olevissa jälleenmyyntisopimuksissaan jälleenmyyjiltään lastenvaunujen ja/tai -rattaiden myymisen ja markkinoimisen loppukäyttäjille sähköisissä välineissä sekä valtakunnallisissa osto- ja myynti-ilmoitteluun erikoistuneissa lehdissä olisi syyllistynyt EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan tai kilpailunrajoituslain 4 §:nkään vastaiseen menettelyyn.
Tarkasteltavina oleviin Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimuksiin sisältynyt kohdan 4.9 sopimusehdon toinen kappale on kuulunut:

”Jälleenmyyjä sitoutuu olemaan myymättä tai markkinoimatta tuotteita internetin välityksin tai mitenkään muutoinkaan sähköisesti taikka valtakunnallisissa myynti- sekä ostoilmoitteluun erikoistuneissa tai vastaavissa lehdissä (esim. Keltainen Pörssi). Jälleenmyyjällä on kuitenkin oikeus omalla netissä olevalla kotisivullaan ilmoittaa edustavansa Tuotetta. Tältä osin kotisivu ei saa sisältää kuitenkaan mitään myyntiin tai markkinointiin liittyviä tietoja (esim. hinnat tai mallit).”

Kyseisen sopimusehdon tarkoituksena on ollut painottaa sitä, että jälleenmyyntisopimusten tarkoittamia Lastentarvike Oy:n maahantuomia lastenvaunuja ja/tai -rattaita ei myytäisi medioissa, jotka eivät täytä Lastentarvike Oy:n laatukriteereitä. Tältä osin on huomattava, että tarkasteltavina olevat Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimukset ovat koskeneet lasten turvallisuuteen liittyviä erittäin korkealaatuisia sekä mekaanisesti että sähköisesti toimivia turvalaitteita, joiden käyttöön ottaminen edellyttää opastusta. Lastenvaunujen ja/tai -rattaiden myyntitapahtuma edellyttää siten aina henkilökohtaista ohjausta.

Tämän johdosta edellä mainitussa sopimusehdossa Lastentarvike Oy:n jälleenmyyjiltä on siten ollut kielletty lastenvaunujen ja/tai -rattaiden myynti ja markkinointi valtakunnallisissa osto- ja myynti-ilmoitteluun erikoistuneissa tai vastaavissa lehdissä, joista esimerkkinä sopimuskohdassa on mainittu Keltainen Pörssi -niminen lehti. Sen sijaan muissa tarkoitukseen sopivissa, tuotteiden laatuvaatimukset huomioon ottavissa lehdissä (sekä aikakausilehdet että päivittäin ilmestyvät sanomalehdet, valtakunnalliset lehdet mukaan luettuina) lastenvaunujen ja/tai -rattaiden myynti ja markkinointi on sopimusehdon mukaan ollut kaiken aikaa sallittu.

Tarkasteltavana olevan sopimusehdon edellä selostetusta sanamuodosta huolimatta ehdon tarkoituksena ei ole ollut kieltää jälleenmyyjiltä lastenvaunujen ja/tai -rattaiden myyntiä ja markkinointia Internetin välityksellä, vaan jälleenmyyjillä on siten jo itse sopimuksen perusteella ollut oikeus myös lastenvaunujen ja/tai –rattaiden myyntiin ja markkinointiin jälleenmyyjien Internetissä olleilla kotisivuilla. Sopimusehto ei näin ollen ole estänyt jälleenmyyjiltä lastenvaunujen ja/tai -rattaiden myyntiä ja markkinointia jälleenmyyjien Internetissä olleilla kotisivuilla.

Edelleen edellä selostetusta sopimusehdon sanamuodosta huolimatta ehdon tarkoituksena ei ole ollut kieltää jälleenmyyjiltä lastenvaunujen ja/tai -rattaiden myyntiä ja markkinointia myöskään muissa sähköisissä medioissa, kuten esimerkiksi televisiossa tai radiossa.

Edellä esitettyyn liittyen siitä, ettei tarkasteltavana olevan sopimusehdon tarkoituksena ole ollut kieltää jälleenmyyjiltä lastenvaunujen ja/tai -rattaiden myyntiä ja markkinointia Internetin välityksin eikä myöskään muissa sähköisissä medioissa, on myös huomattava, että tarkasteltavina olevien Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimusten muissa sopimuskohdissa jälleenmyyjille on asetettu nimenomaisia lastenvaunujen ja/tai -rattaiden myyntiä ja markkinointia koskeneita velvoitteita.

Lisäksi on huomattava, että osa Lastentarvike Oy:n jälleenmyyjistä on tosiasiallisesti myös käytännössä markkinoinut lastenvaunuja ja/tai -rattaita jälleenmyyjän Internetissä olleilla kotisivuilla. Käytännön tasolla nyt tarkasteltavana oleva sopimusehto ei ole tullut sovellettavaksi kertaakaan siten, että Lastentarvike Oy olisi puuttunut tai että sen olisi edes tarvinnut puuttua jälleenmyyjien toimintaan. Käytännössä jokainen jälleenmyyjä on voinut myydä ja markkinoida lastenvaunuja ja/tai -rattaita vapaasti parhaaksi katsomillaan tavoin.

Joka tapauksessa Kilpailuviraston esityksessä esitettyä näkemystä siitä, että tarkasteltavana olevassa sopimusehdossa olisi ollut kysymys kilpailusääntöjen vastaisesta menettelystä, on pidettävä perusteettomana.

Ensinnäkin on huomattava, että tarkasteltavana olevan sopimusehdon sisältämää lastenvaunujen ja/tai -rattaiden myynnin ja markkinoinnin kieltoa ei ole rajattu mitenkään alueellisesti. Sopimusehdon sisältämä kielto on näin ollen koskenut myyntiä ja markkinointia myös jälleenmyyjän omalla toimialueella.

Sen osalta, että tarkasteltavina olevien Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimusten kohdan 4.9 sopimusehdon otsikossa on puhuttu myynnistä ja markkinoinnista pidättäytymisestä toimialueen ulkopuolelle, on huomattava, että kyseinen otsikko on viitannut sopimusehtoon kokonaisuudessaan. Kohdan 4.9 sopimusehto on puolestaan koostunut kahdesta erillisestä kappaleesta, joista ensimmäisessä kappaleessa on puhuttu markkinoinnista pidättäytymisestä toimialueen ulkopuolelle, kun taas toisessa kappaleessa ei ole ollut vastaavaa rajausta. Näin ollen se, että tarkasteltavina olevien Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimusten kohdan 4.9 sopimusehdon jälkimmäisessä kappaleessa ei ole puhuttu myynnistä ja markkinoinnista pidättäytymisestä jälleenmyyjän toimialueen ulkopuolelle, ei ole ollut sattumaa.

Kuten edellä on todettu, tarkasteltavana olevan sopimusehdon tarkoituksena on ollut painottaa sitä, että jälleenmyyntisopimusten tarkoittamia Lastentarvike Oy:n maahantuomia lastenvaunuja ja/tai -rattaita ei myytäisi medioissa, jotka eivät täytä Lastentarvike Oy:n laatukriteereitä, sillä mainituissa lastenvaunuissa ja/tai -rattaissa on kysymys tuotteista, joiden käyttöön ottaminen edellyttää opastusta, myyntitapahtuman vaatiessa siten henkilökohtaista ohjausta. Tämän vuoksi sopimusehdossa on kielletty lastenvaunujen ja/tai -rattaiden myynti ja markkinointi medioissa, jotka Lastentarvike Oy:n näkemyksen mukaan eivät ole laadultaan ja muilta kriteereiltään täyttäneet Lastentarvike Oy:n maahantuomien lastenvaunujen ja/tai
–rattaiden edellyttämiä laatuvaatimuksia. Koska Lastentarvike Oy:n jakelutiejärjestelmässä on ollut kysymys valikoivasta jakelu-järjestelmästä, sanottu on ollut täysin sallittua, sillä valikoivassa jakelujärjestelmässä tuotteiden markkinoinnissa ja myynnissä on oikeus edellyttää tiettyjen laatukriteereiden täyttymistä. Kuten Kilpailu-virastokin on esittänyt, valikoivassa jakelujärjestelmässä toimittajalla on oikeus valita jälleenmyyjät tiettyjä laatukriteereitä noudattaen ja lähteä siitä, että laatukriteereiden tulee täyttyä myös myyntitapahtuman osalta.

Lastentarvike Oy:n näkemyksen mukaan Kilpailuvirasto onkin tulkinnut tarkasteltavana olevaa sopimuskohtaa sekä sen sanamuodon että ration osalta virheellisesti. Lastentarvike Oy on kuitenkin Kilpailuviraston niin vaadittua suostunut sittemmin muuttamaan sopimuskohtaa Kilpailuviraston edellyttämin tavoin. Sinänsä Lastentarvike Oy:llä on täytynyt kuitenkin olla oikeus olla eri mieltä kilpailusäännösten tulkinnasta Kilpailuviraston kanssa.

Väitetyn kilpailunrajoituksen merkittävyys

EY:n kilpailusäännöt

Kuten edellä on todettu, tarkasteltavina olevien Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimusten osalta kauppavaikutuskriteerin ei ole katsottava täyttyneen. EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan ei näin ollen ole katsottava tulevan lainkaan sovellettavaksi käsillä olevaan asiaan.

Vaikka markkinaoikeus katsoisi kauppavaikutuskriteerin täyttyneen käsillä olevassa tapauksessa tarkasteltavina olevien Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimusten osalta, EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan ei ole katsottava tulevan sovellettavaksi käsillä olevaan asiaan siinäkään tapauksessa, että mainittuihin sopimuksiin sisältyneessä kohdan 4.9 sopimusehdossa katsottaisiin olleen kysymys kielletystä kilpailunrajoituksesta.

Ensinnäkin on todettava, että tarkasteltavina oleviin Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimuksiin sisältyneitä kilpailunrajoituksia on pidettävä joka tapauksessa sillä tavoin vähämerkityksellisinä, ettei EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan ole katsottava tulevan sovellettavaksi.

Toiseksi on huomattava, että tarkasteltavina olevia Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimuksia on pidettävä vähämerkityksellisinä komission tiedonannon (2001/C 368/07) vähämerkityksellisistä sopimuksista, jotka eivät Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla rajoita tuntuvasti kilpailua (de minimis -sopimukset) (EYVL C 368, s. 13) perusteella.

Kyseisen komission tiedonannon 2001/C 368/07 on nimittäin katsottava soveltuvan tarkasteltavina oleviin Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimuksiin, sillä Lastentarvike Oy:n markkinaosuus ei ole ylittänyt mainitussa tiedonannossa määriteltyä vähämerkityksellisten kilpailunrajoitusten raja-arvoa.

Komission tiedonannon 2001/C 368/07 soveltumista tarkasteltavina oleviin Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimuksiin ei ole katsottava estävän myöskään Kilpailuviraston esittämä seikka siitä, että kyseisiin sopimuksiin sisältyneessä kohdan 4.9 sopimusehdossa olisi ollut kysymys sellaisesta vakavana pidettävästä kilpailunrajoituksesta, joka sellaisenaan estäisi mainittujen jälleenmyyntisopimusten katsomisen vähämerkityksellisiksi komission tiedonannon 2001/C 368/07 nojalla täysin riippumatta Lastentarvike Oy:n markkinaosuudesta.

Joka tapauksessa EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan sovellettavaksi tulemisen on katsottava estyvän sen perusteella, että tarkasteltavina olevien Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimusten on katsottava kuuluneen komission vertikaalisia sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen piiriin ja tulleen sanotun kautta hyväksytyiksi.

Edellä mainitun komission vertikaalisia sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen on nimittäin katsottava soveltuvan tarkasteltavina oleviin Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimuksiin, sillä Lastentarvike Oy:n markkinaosuus ei ole ylittänyt kyseisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa säädettyjä markkinaosuusrajoja.

Vertikaalisia sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltumista tarkasteltavina oleviin Lastentarvike Oy:n jälleenmyynti-sopimuksiin ei ole katsottava estävän myöskään Kilpailuviraston esittämä seikka siitä, että kyseisiin sopimuksiin sisältyneessä kohdan 4.9 sopimusehdossa olisi ollut kysymys sellaisesta vakavana pidettävästä kilpailunrajoituksesta, joka sellaisenaan estäisi mainittujen jälleenmyyntisopimusten kuulumisen kyseisen ryhmäpoikkeusasetuksen piiriin ja tulemisen sanotun kautta hyväksytyiksi.

Kansalliset kilpailusäännöt

Vaikka tarkasteltavina oleviin Lastentarvike Oy:n jälleenmyynti-sopimuksiin sisältyneessä kohdan 4.9 sopimusehdossa katsottaisiin olleen kysymys kielletystä kilpailunrajoituksesta, kilpailunrajoituslain 4 §:n säännöksen ei ole katsottava tulevan sovellettavaksi käsillä olevaan asiaan.

Tarkasteltavina oleviin Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimuksiin sisältyneitä kilpailunrajoituksia on nimittäin pidettävä joka tapauksessa sillä tavoin vähämerkityksellisinä, ettei kilpailunrajoituslain 4 §:n säännöksen ole katsottava tulevan sovellettavaksi.

Kilpailuviraston esityksessä kuvatun kilpailunrajoituksen väitetyt vaikutukset markkinoihin

Tarkasteltavina oleviin Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimuksiin sisältynyttä kohdan 4.9 sopimusehtoa ei ole tosiasiassa noudatettu eikä pantu täytäntöön.

Joka tapauksessa Kilpailuviraston esityksessä kuvatuilla kilpailunrajoituksilla ei ole ollut mitään vaikutuksia kilpailulle tai markkinoihin. Kilpailuvirasto ei ole esittänyt mitään selvitystä tarkasteltavina oleviin Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimuksiin sisältyneen kohdan 4.9 sopimusehdon mahdollisista vahingollisista vaikutuksista kilpailulle tai markkinoihin.

Lastentarvike Oy kiistää Kilpailuviraston taholta esitetyn siitä, että Lastentarvike Oy:n ja ENG Finland Oy:n yhteenlaskettu markkinaosuus lastenvaunujen ja -rattaiden markkinoilla Suomessa tarkasteltavana olevana ajanjaksona olisi ollut 70–80 prosenttia. Lastentarvike Oy kiistää edelleen Kilpailuviraston esityksessä esitetyn siitä, että Lastentarvike Oy olisi tarkasteltavana olevana ajanjaksona ollut markkinaosuudella mitaten markkinajohtaja lastenvaunujen ja -rattaiden markkinoilla Suomessa.

Kilpailuviraston esityksessä kuvatun kilpailunrajoituksen kesto

Lastentarvike Oy on sinänsä 28.9.2002 lukien käyttänyt jälleenmyyntisopimuksissaan edellä Asian tausta ja tapahtumatiedot -jaksossa selostettua sopimusehtoa.

Edellä mainittuun liittyen on kuitenkin huomattava, ettei Lastentarvike Oy ole ensinnäkään kaikkien jälleenmyyjiensä kanssa tehnyt jälleenmyyntisopimusta lastenvaunujen ja/tai -rattaiden osalta. Lisäksi on huomattava, ettei edellä Asian tausta ja tapahtumatiedot -jaksossa selostettu, nyt tarkasteltavana oleva sopimusehto ole sisältynyt koko Kilpailuviraston esityksessä mainittua ajanjaksoa 28.9.2002–31.10.2005 kaikkiin Lastentarvike Oy:n lastenvaunujen ja/tai -rattaiden jälleenmyyntisopimuksiin. Sopimusehdon sisällyttäminen lastenvaunujen ja/tai -rattaiden jälleenmyyntisopimuksiin ei nimittäin ole tapahtunut sillä tavoin kattavasti, että kyseinen ehto olisi sisällytetty samanaikaisesti kaikkiin Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimuksiin. Itse asiassa oli jälleenmyyjiä, joiden kanssa tehtyihin lastenvaunujen ja/tai -rattaiden jälleenmyyntisopimuksiin edellä Asian tausta ja tapahtumatiedot -jaksossa selostettua, nyt tarkasteltavana olevaa sopimusehtoa ei sisällytetty koskaan.

Edellä Asian tausta ja tapahtumatiedot -jaksossa selostetun, nyt tarkasteltavana olevan sopimusehdon poistaminen jälleenmyyntisopimuksista on sen sijaan tapahtunut samanaikaisesti 31.10.2005 kaikista Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimuksista, joihin se tuolloin sisältyi.

Seuraamusmaksun määrä

Seuraamusmaksun määräämiselle ei ole esitetty asiassa perusteita. Lastentarvike Oy:n menettelyä on joka tapauksessa pidettävä vähäisenä. Seuraamusmaksun määräämiselle ei ole myöskään kilpailun turvaamisen kannalta perusteita.

Lastentarvike Oy kiistää Kilpailuviraston esityksessä esitetyn siitä, että yhtiö olisi suhtautunut jotenkin välinpitämättömästi tai piittaamattomasti Kilpailuviraston taholta esitettyyn.

Kuten edellä on todettu, Lastentarvike Oy:llä on sinänsä täytynyt olla oikeus olla eri mieltä kilpailusäännösten tulkinnasta Kilpailuviraston kanssa. Lisäksi on huomattava, että Lastentarvike Oy:n toimitettua vuonna 2001 Kilpailuvirastolle tiedoksi uuden version sopimuksestaan Lastentarvike Oy:n ja sen jälleenmyyjien välillä tehtäväksi jälleenmyyntisopimukseksi, Kilpailuvirasto ei palannut asiaan Lastentarvike Oy:n kanssa ennen kuin heinäkuussa vuonna 2004, eli noin kolmen vuoden kuluttua. Lastentarvike Oy olikin kyseiseen yhteydenottoon saakka ollut siinä perustellussa käsityksessä, että Kilpailuvirasto oli hyväksynyt sille toimitetun uuden version Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimusta.

Joka tapauksessa huhtikuussa vuonna 2005 Kilpailuvirastolle toimittamassaan selvityksessä Kilpailuviraston heinäkuussa vuonna 2004 Lastentarvike Oy:lle toimittamaan selvityspyyntöön Lastentarvike Oy on ilmoittanut Kilpailuvirastolle suostuvansa muuttamaan jälleenmyyntisopimustansa nyt tarkasteltavana olevan kohdan 4.9 sopimusehdon osalta.

Kilpailuvirasto on vielä Lastentarvike Oy:lle toimittamassaan esitysluonnoksessa esittänyt seuraamusmaksun suuruudeksi 20.000 euroa. Sen sijaan esityksessään markkinaoikeudelle Kilpailuvirasto esittää seuraamusmaksun suuruudeksi 100.000 euroa. Se, minkä vuoksi Kilpailuvirasto on korottanut esitetyn seuraamusmaksun määrän esitysluonnokseen verrattuna, ei ole Lastentarvike Oy:n tiedossa. Lastentarvike Oy:n liikevaihdossa tai lastenvaunujen ja/tai -rattaiden myyntimäärissä ei ainakaan vuosien 2005 ja 2006 välillä ole tapahtunut olennaisia muutoksia.

Siinä tapauksessa, että vastoin Lastentarvike Oy:n näkemystä sille määrättäisiin seuraamusmaksu, määrättävän seuraamusmaksun perusteeksi tulee joka tapauksessa ottaa Lastentarvike Oy:n liikevaihto lastenvaunujen ja/tai -rattaiden osalta.

Kaikissa tapauksissa kohtuullisena seuraamusmaksun määränä on pidettävä korkeintaan Kilpailuviraston esitysluonnoksessa esitettyä 20.000 euroa.

KILPAILUVIRASTON VASTASELITYKSET

Tarkasteltavana olevan Lastentarvike Oy:n menettelyn oikeudellinen arviointi

Vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan

Toisin kuin Lastentarvike Oy on esittänyt, komission tiedonannon (2004/C 101/07) EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa tarkoitettua kauppaan kohdistuvan vaikutuksen käsitettä koskevista suuntaviivoista (EYVL C 101, s. 81) kohdassa 52 säädetty viiden prosentin markkinaosuusraja liittyy kysymykseen kyseisen rajan ylittymisestä merkityksellisillä tuote- ja maantieteellisillä markkinoilla.

Komission tiedonannon 2004/C 101/07 kohdassa 55 on markkina-osuuden laskemiseen liittyen nimittäin todettu, että markkinaosuutta koskevan raja-arvon soveltamiseksi on välttämätöntä määritellä merkitykselliset markkinat, jotka muodostuvat merkityksellisistä tuotemarkkinoista ja merkityksellisistä maantieteellisistä markkinoista.

Edellä esitetty huomioon ottaen komission tiedonannon 2004/C 101/07 kohdassa 52 säädetyn viiden prosentin markkinaosuusrajan täyttyminen edellyttää siten alle viiden prosentin markkinaosuutta merkityksellisillä tuote- ja maantieteellisillä markkinoilla.

Kuten edellä on todettu, merkityksellisinä markkinoina käsillä olevassa asiassa on pidettävä lastenvaunujen ja -rattaiden vähittäismyynnin markkinoita Suomessa. Lastentarvike Oy:n markkinaosuus kyseisillä markkinoilla on ylittänyt selvästi komission tiedonannon 2004/C 101/07 kohdassa 52 säädetyn viiden prosentin markkinaosuusrajan.

Edellä mainittu huomioon ottaen komission tiedonannon 2004/C 101/07 kohdan 52 mukaisen negatiivisen olettaman molempien kumulatiivisten edellytysten ei ole katsottava täyttyneen kysymyksessä olevassa tapauksessa. Tämän johdosta asiassa on siten arvioitava tapauskohtaisesti, onko tarkasteltavina olevilla Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimuksilla ollut tuntuva vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

Kilpailuvirasto ei ole selvittänyt lastenvaunujen ja/tai -rattaiden hintatasoa Euroopan unionin eri jäsenvaltioissa. Näin ollen Kilpailu-virasto ei pysty ottamaan kantaa Lastentarvike Oy:n esittämään siitä, ettei olisi olemassa yhtäkään toista Euroopan unionin jäsenvaltiota, jossa Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimusten tarkoittamien lastenvaunujen ja/tai -rattaiden maahantuontihinnat olisivat olleet yhtä korkeita kuin Suomessa. Lastentarvike Oy:n asiana onkin esittää näyttö sanotusta, mikäli se tällaista esittää.

Lastentarvike Oy:n kilpailusääntöjen vastainen menettely

Aktiivisen myynnin kielto

Valikoivan jakelujärjestelmän perusluonteeseen kuuluu, että jakeluverkoston jälleenmyyjät saavat ilman aluerajoituksia aktiivisesti myydä tuotteita kaikille samaan verkostoon kuuluville jälleenmyyjille ja kaikille loppukäyttäjille. Aktiiviseksi myynniksi katsotaan jälleenmyyjän oma-aloitteiset markkinointi- ja muut myynnin-edistämistoimenpiteet, kuten yhteydenotot asiakkaisiin ja mainonta.

Tarkasteltavina olevien Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimusten kohdan 4.9 sopimusehto on otsikoitu ”Pidättäytyminen myynnistä sekä markkinoinnista Toimialueen ulkopuolelle”. Jo otsikon perusteella jälleenmyyjän on pitänyt ymmärtää sopineensa siitä, että jälleenmyyjän on täytynyt pidättäytyä myymästä ja markkinoimasta lastenvaunuja ja/tai -rattaita toimialueensa ulkopuolelle olleille loppukäyttäjille. Samaan lopputulokseen on johtanut myös varsinainen sopimusteksti, jonka mukaan jälleenmyyjä on sitoutunut olemaan aktiivisesti markkinoimasta lastenvaunuja ja/tai -rattaita toimialueensa ulkopuolelle. Joka tapauksessa kyseisen otsikon ja sopimusehdon sanamuodon muodostaman kokonaisuuden perusteella jälleenmyyjän on vähintäänkin pitänyt ymmärtää sopineensa siitä, että jälleenmyyjän on tullut pidättäytyä myymästä ja markkinoimasta lastenvaunuja ja/tai -rattaita toimialueensa ulkopuolelle olleille loppukäyttäjille.

Lastentarvike Oy on esittänyt, että sen nimenomaisena tarkoituksena olisi ollut sallia jälleenmyyjien aktiivinen myynti toimialueensa ulkopuolelle olleille loppukäyttäjille. Tarkasteltavina olevien Lasten-tarvike Oy:n jälleenmyyntisopimusten kohdan 4.9 sopimusehtoa kokonaisuutena tarkastellen sanottua ei ole pidettävä uskottavana. Kokonaisuutena tarkastellen kyseinen sopimusehto on päinvastoin ollut omiaan vaikuttamaan jälleenmyyjien toimintaa jälleenmyyjän oman toimialueen ulkopuolelle rajoittavasti. Sopimusehdon ei siten ole katsottava omanneen Lastentarvike Oy:n esittämää vaikutusta.

Passiivisen myynnin kielto

Valikoivan jakelujärjestelmän perusluonteeseen kuuluu, että jakeluverkoston jälleenmyyjät saavat ilman aluerajoituksia passiivisesti myydä tuotteita kaikille samaan verkostoon kuuluville jälleenmyyjille ja kaikille loppukäyttäjille. Passiivisella myynnillä tarkoitetaan myyjän vastaamista yksittäisten asiakkaiden omasta aloitteestaan tekemiin tiedusteluihin sekä tavaroiden toimittamista tällaisille asiakkaille.

Tarkasteltavana olevan Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimuksen kohdassa 4.9 on kielletty kaikenlainen myynti ja markkinointi tiedotusvälineitä hyväksi käyttäen. Sopimuskohdan mukaan ”Jälleenmyyjä sitoutuu olemaan myymättä tai markkinoimatta tuotteita internetin välityksin tai mitenkään muutoinkaan sähköisesti taikka valtakunnallisissa myynti- sekä ostoilmoitteluun erikoistuneissa tai vastaavissa lehdissä (esim. Keltainen Pörssi). Jälleenmyyjällä on kuitenkin oikeus omalla netissä olevalla kotisivullaan ilmoittaa edustavansa Tuotetta. Tältä osin kotisivu ei saa sisältää kuitenkaan mitään myyntiin tai markkinointiin liittyviä tietoja (esim. hinnat tai mallit).”

Kyseisen sopimusehdon sanamuodon mukaan ehdossa on yksiselitteisesti kielletty jälleenmyyjiltä kaikenlainen lastenvaunujen ja/tai -rattaiden myynti ja markkinointi loppukäyttäjille (1) Internetin välityksin, (2) muutoin sähköisesti, kuten esimerkiksi television tai radion välityksin, sekä (3) valtakunnallisten osto- tai myynti-ilmoitteluun erikoistuneiden tai muiden vastaavien lehtien välityksin. Sopimuksen sanamuodosta ei löydy tukea sille, ettei sopimuksessa olisi kielletty jälleenmyyjiltä lastenvaunujen ja/tai -rattaiden myyntiä ja markkinointia loppukäyttäjille Internetin välityksellä eikä muissa sähköisissä medioissa.

Lastentarvike Oy ei ole esittänyt mitään näyttöä siitä, että osa sen jälleenmyyjistä olisi tosiasiallisesti myös käytännössä markkinoinut lastenvaunuja ja/tai -rattaita jälleenmyyjän Internetissä olleilla kotisivuilla.

Edellä mainitussa sopimusehdossa onkin katsottava olleen kysymys passiivisen myynnin ja markkinoinnin kiellosta. Kuten edellä on todettu, komission tiedonannon (2000/C 291/01) vertikaalisia rajoituksia koskevista suuntaviivoista (EYVL C 291, s. 1) kohtien 50 ja 51 valossa mainontaa ja myynninedistämistä tiedotusvälineissä ja Internetissä on pidettävä passiivisena myyntinä, jonka tulee olla sallittua.

Lastentarvike Oy on nyt tarkasteltavana olevan sopimusehdon osalta viitannut siihen, että ehdon sisältämää lastenvaunujen ja/tai -rattaiden myynnin ja markkinoinnin kieltoa ei olisi rajattu mitenkään alueellisesti, vaan että kielto on koskenut lastenvaunujen ja/tai -rattaiden myyntiä ja markkinointia myös jälleenmyyjän omalla toimialueella.

Edellä mainittuun liittyen on ensinnäkin todettava, että tarkasteltavina olevien Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimusten kohdan 4.9 sopimusehdon otsikko on kuulunut: ”Pidättäytyminen myynnistä sekä markkinoinnista Toimialueen ulkopuolelle.” Kyseinen otsikko huomioon ottaen jälleenmyyjän onkin pitänyt ymmärtää sopineensa siitä, että jälleenmyyjän on tullut pidättäytyä myymästä ja markkinoimasta lastenvaunuja ja/tai -rattaita toimialueensa ulkopuolella olleille loppukäyttäjille.

Joka tapauksessa sillä seikalla, että tarkasteltavana olevan sopimusehdon sisältämä lastenvaunujen ja/tai -rattaiden myynnin ja markkinoinnin kielto on mahdollisesti koskenut myös jälleenmyyjän toimialuetta, ei sinänsä ole asiassa merkitystä, sillä sopimusehdon mukaan kiellettyä on ollut myös lastenvaunujen ja/tai -rattaiden myynti ja markkinointi loppukäyttäjille jälleenmyyjän toimialueen ulkopuolella.

Lastentarvike Oy on lisäksi esittänyt, että tarkasteltavana olevassa sopimusehdossa jälleenmyyjiltä olisi kielletty lastenvaunujen ja/tai -rattaiden myynti ja markkinointi medioissa, jotka eivät ole laadultaan tai muilta kriteereiltään täyttäneet Lastentarvike Oy:n maahantuomien lastenvaunujen ja/tai -rattaiden laatuvaatimuksia.

Sanottuun liittyen on huomattava, että tarkasteltavana olevan sopimusehdon sanamuodon mukaan kielto on koskenut yleisesti sekä valtakunnallisia sähköisiä että valtakunnallisia osto- ja myynti-ilmoitteluun erikoistuneiden lehtien muodossa ilmestyviä medioita. Kyseisen sopimusehdon voidaankin katsoa olleen omiaan vaikuttamaan jälleenmyyjien mainontaa ja myynninedistämistä, niin Internetissä kuin muissa sähköisissä ja ei-sähköisissä medioissakin, rajoittavasti. Mikäli Lastentarvike Oy:n tarkoituksena olisi ollut rajoittaa passiivista myyntiä laadullisilla perusteilla, jälleenmyyntisopimuksiin olisi tullut sisällyttää tätä koskevat vähimmäisvaatimukset. Tarkasteltavina oleviin Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimuksiin mitään tällaisia laadullisia vähimmäiskriteerejä ei kuitenkaan ole sisältynyt. Sopimusehdossa nimenomaisesti mainitun Keltainen Pörssi -lehden osalta on lisäksi huomattava, että kyseisessä lehdessä on mahdollista julkaista myös mainoksia, ei pelkästään osto- tai myynti-ilmoituksia.

Lastentarvike Oy:n toimeenpaneman kilpailunrajoituksen vaikutukset markkinoihin

Sillä, onko kielletyksi kilpailunrajoitukseksi katsottavaa sopimusta sovellettu tai pantu täytäntöön, ei ole merkitystä kyseisen sopimuksen kilpailusääntöjen vastaisuuden arvioinnin kannalta.

Seuraamusmaksun määrä

Lastentarvike Oy on esittänyt, että se olisi perustellusti ollut siinä käsityksessä, että Kilpailuvirasto oli hyväksynyt sille Lastentarvike Oy:n toimesta toimitetun jälleenmyyntisopimuksen version.

Kilpailuvirasto on sekä vuonna 1999 Lastentarvike Oy:lle toimitetussa kirjeessä että vuonna 2000 Lastentarvike Oy:lle toimitetussa neuvotteluesityksessä esittänyt käsityksensä Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimuksen sisällön hyväksyttävyydestä. Yrityksen vastuulla on pitää huolta siitä, että sopimuksen ehdot tulevat muutetuiksi.

Kilpailuvirasto kiistää, että se olisi vuonna 2001 saanut Lastentarvike Oy:n viittaamaa uutta versiota sopimuksesta Lastentarvike Oy:n ja sen jälleenmyyjien välillä tehtäväksi jälleenmyyntisopimukseksi. Kilpailuvirasto on joulukuussa 2002 lähettänyt Lastentarvike Oy:lle selvityspyynnön, jonka johdosta Lastentarvike Oy on 27.12.2002 toimittanut Kilpailuvirastolle nyt tarkasteltavana olevan Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimuksen.

Kilpailuvirasto kiistää, että Lastentarvike Oy olisi perustellusti voinut olla sellaisessa käsityksessä, että Kilpailuvirasto olisi hyväksynyt tarkasteltavana olevan Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimuksen.

Kilpailuvirasto on heinäkuussa 2004 toimittanut Lastentarvike Oy:lle selvityspyynnön, jonka määräpäivä on ollut 20.8.2004. Lastentarvike Oy on sittemmin vasta 21.4.2005 toimittanut selvityksen Kilpailuvirastolle. Selvityspyynnön toimittamisen jälkeen Lastentarvike Oy:ltä on mennyt siten lähes kymmenen kuukautta selvityksen toimittamiseen.

SUULLINEN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA

Markkinaoikeus on 26.11.2008 ja 16.12.2008 toimittanut asiassa suullisen käsittelyn, jossa on kuultu:

Kilpailuviraston nimeäminä:

TM

Lastentarvike Oy:n nimeäminä:

JH,
MA, ja
X.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Pääasia

Kysymyksenasettelu

Kilpailuvirasto on esittänyt, että Lastentarvike Oy:lle määrätään 100.000 euron suuruinen seuraamusmaksu EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan ja kilpailunrajoituslain 4 §:n vastaisesta menettelystä ajalla 1.5.2004–31.10.2005.

Kilpailuviraston esityksen mukaan Lastentarvike Oy on estänyt valikoivassa jakelujärjestelmässä olevia jälleenmyyjiään yhtäältä myymästä ja markkinoimasta Lastentarvike Oy:ltä hankittuja lastenvaunuja ja/tai -rattaita jälleenmyyjän toimialueen ulkopuolella olleille loppukäyttäjille (aktiivisen myynnin rajoittaminen) sekä toisaalta myymästä ja markkinoimasta Lastentarvike Oy:ltä hankittuja lastenvaunuja ja/tai -rattaita sähköisissä välineissä sekä valtakunnallisissa osto- ja myynti-ilmoitteluun erikoistuneissa lehdissä (passiivisen myynnin rajoittaminen). Kyseisellä toiminnallaan Lastentarvike Oy on Kilpailuviraston mukaan rikkonut EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan 3 alakohdassa ja kilpailunrajoituslain 4 §:n 2 momentin 3 kohdassa säädettyä markkinoiden jakoa koskevaa kieltoa sekä syyllistynyt siten EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan ja kilpailunrajoituslain 4 §:n vastaiseen menettelyyn.

Lastentarvike Oy on kiistänyt syyllistyneensä sen paremmin EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan kuin kilpailunrajoituslain 4 §:nkään vastaiseen menettelyyn ja vaatinut, että Kilpailuviraston esitys hylätään. Toissijaisesti Lastentarvike Oy on vaatinut, että seuraamusmaksu jätetään joka tapauksessa määräämättä tai että se määrätään ainakin Kilpailuviraston esittämää määrää alempana.

Käsillä olevassa asiassa on siten kysymys ensinnäkin siitä, onko Lastentarvike Oy menetellyt EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan tai kilpailunrajoituslain 4 §:n vastaisesti. Lisäksi siinä tapauksessa, että Lastentarvike Oy:n katsotaan menetelleen perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan tai kilpailunrajoituslain 4 §:n vastaisesti, asiassa on kysymys kilpailunrajoituslaissa tarkoitetun seuraamusmaksun määräämisestä Lastentarvike Oy:lle.

Kysymys Lastentarvike Oy:n kilpailusääntöjen vastaisesta menettelystä

Kilpailuviraston seuraamusmaksuesitys

Kilpailuviraston esittämän mukaan käsillä oleva seuraamusmaksuesitys rajoittuu Lastentarvike Oy:n lastenvaunujen ja/tai -rattaiden kirjallisiin jälleenmyyntisopimuksiin. Kilpailuviraston mukaan esitys koskee siten Lastentarvike Oy:n menettelyä ainoastaan siltä osin, kuin Lastentarvike Oy:n kirjallisiin lastenvaunujen ja/tai -rattaiden jälleenmyyntisopimuksiin on ollut sisällytetty edellä Asian tausta ja tapahtumatiedot -jaksossa selostettu sopimusehto.

Kilpailuviraston seuraamusmaksuesityksen lähtökohtana on, että Lastentarvike Oy:n ja sen valtuutettujen jälleenmyyjien muodostamassa jakelutiejärjestelmässä on kysymys niin sanotusta valikoivasta eli selektiivisestä jakelujärjestelmästä ja että tarkasteltavina olevia Lastentarvike Oy:n ja sen jälleenmyyjien välisiä kirjallisia lastenvaunujen ja/tai -rattaiden jälleenmyyntisopimuksia on siten arvioitava valikoivia jakelujärjestelmiä koskevien kilpailusääntöjen valossa. Edelleen Kilpailuviraston esityksen lähtökohtana on, että Lastentarvike Oy ja sen jälleenmyyjät toimivat eri jakeluportailla ja että tarkasteltavina olevissa Lastentarvike Oy:n ja sen jälleenmyyjien välisissä kirjallisissa lastenvaunujen ja/tai -rattaiden jälleenmyynti-sopimuksissa on kysymys Euroopan yhteisöjen komission vertikaalisia sopimuksia koskevassa ryhmäpoikkeusasetuksessa tarkoitetuista vertikaalisista sopimuksista.

Kilpailuviraston mukaan edellä Asian tausta ja tapahtumatiedot -jaksossa selostetun sopimusehdon sisällyttäminen Lastentarvike Oy:n ja sen lastenvaunujen ja/tai -rattaiden jälleenmyyjien välisiin kirjallisiin lastenvaunujen ja/tai -rattaiden jälleenmyyntisopimuksiin on merkinnyt sitä, että Lastentarvike Oy on kyseisellä sopimusehdolla estänyt valikoivassa jakelujärjestelmässä olevia jälleenmyyjiään yhtäältä myymästä ja markkinoimasta Lastentarvike Oy:ltä hankittuja lastenvaunuja ja/tai -rattaita jälleenmyyjän toimialueen ulkopuolella olleille loppukäyttäjille (aktiivisen myynnin rajoittaminen) sekä toisaalta myymästä ja markkinoimasta Lastentarvike Oy:ltä hankittuja lastenvaunuja ja/tai -rattaita sähköisissä välineissä sekä valtakunnallisissa osto- ja myynti-ilmoitteluun erikoistuneissa lehdissä (passiivisen myynnin rajoittaminen) ja että Lastentarvike Oy on näin toimien menetellyt sekä EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan että kilpailunrajoituslain 4 §:n vastaisesti.

Kilpailuviraston esityksen mukaan kyseinen Lastentarvike Oy:n kilpailusääntöjen vastainen menettely on päättynyt 31.10.2005.

Asiassa esitetystä näytöstä

Asiassa esitetyn mukaan Lastentarvike Oy:n toimialana on muun ohella lastenvaunujen ja -rattaiden maahantuonti, tukkumyynti ja markkinointi. Lastentarvike Oy:n maahantuomia lastenvaunujen ja -rattaiden merkkejä ovat muun ohella Emmaljunga ja Graco.

Lastentarvike Oy:n asiassa esittämän mukaan yhtiön tekemät kirjalliset jälleenmyyntisopimukset ovat koskeneet ainoastaan Emmaljunga-, Graco- ja HTS-merkkisiä tuotteita. Edelleen Lastentarvike Oy:n esittämän mukaan HTS-merkkisten tuotteiden kirjalliset jälleenmyynti-sopimukset eivät ole käsittäneet lainkaan lastenvaunuja eivätkä -rattaita. Kilpailuvirasto ei ole kiistänyt kyseisiä Lastentarvike Oy:n esittämiä seikkoja yhtiön sopimuskäytännöstä sen paremmin kirjallisten jälleenmyyntisopimusten laatimisen kuin sopimusten sisällönkään osalta, eikä Kilpailuvirasto mainituilta osin ole myöskään esittänyt asiassa muuta.

Sanottuun nähden ja ottaen lisäksi huomioon edellä lausuttu Kilpailuviraston taholta esitetystä käsillä olevan seuraamusmaksuesityksen rajaukseen liittyen markkinaoikeus toteaa, että Kilpailuviraston esittämän väitteen Lastentarvike Oy:n kilpailusääntöjen vastaisesta menettelystä on siten katsottava rajoittuvan Lastentarvike Oy:n toimintaan siltä osin kuin sen kirjallisiin Emmaljunga- ja/tai Graco-merkkisten lastenvaunujen ja/tai -rattaiden jälleenmyyntisopimuksiin on ollut sisällytetty edellä Asian tausta ja tapahtumatiedot -jaksossa selostettu sopimusehto.

Asiassa esitetyn mukaan Lastentarvike Oy:n maahantuomien lastenvaunujen ja -rattaiden jälleenmyynti on tapahtunut muun ohella Lastentarvike Oy:n jälleenmyyjien toimesta. Lastentarvike Oy:llä on ollut noin viisitoista valtuutettua jälleenmyyjää, joiden kanssa se on sopinut Emmaljunga- ja/tai Graco-merkkisten lastenvaunujen ja/tai -rattaiden jälleenmyynnistä.

Lastentarvike Oy:n ja sen valtuutettujen Emmaljunga- ja/tai Graco-merkkisten lastenvaunujen ja/tai -rattaiden jälleenmyyjien välisiin kirjallisiin jälleenmyyntisopimuksiin on sisältynyt seuraavansisältöinen sopimusehto:

”4.9 Pidättäytyminen myynnistä sekä markkinoinnista Toimialueen ulkopuolelle

Jälleenmyyjä sitoutuu olemaan aktiivisesti markkinoimatta Tuotteita Toimialueen ulkopuolella.

Jälleenmyyjä sitoutuu olemaan myymättä tai markkinoimatta tuotteita internetin välityksin tai mitenkään muutoinkaan sähköisesti taikka valtakunnallisissa myynti- sekä ostoilmoitteluun erikoistuneissa tai vastaavissa lehdissä (esim. Keltainen Pörssi). Jälleenmyyjällä on kuitenkin oikeus omalla netissä olevalla kotisivullaan ilmoittaa edustavansa Tuotetta. Tältä osin kotisivu ei saa sisältää kuitenkaan mitään myyntiin tai markkinointiin liittyviä tietoja (esim. hinnat tai mallit).”

Markkinaoikeuden suullisessa käsittelyssä asian selvittämistarkoituksessa kuullun Lastentarvike Oy:n hallituksen puheenjohtaja JH:n kertoman mukaan Lastentarvike Oy on tehnyt kirjalliset jälleenmyyntisopimukset sen valtuutettujen Emmaljunga- ja/tai Graco-merkkisten lastenvaunujen ja/tai -rattaiden jälleenmyyjien kanssa, lukuun ottamatta kahta sanottua jälleenmyyjää. JH:n mukaan kyseiset kirjalliset jälleenmyyntisopimukset on allekirjoitettu jälleenmyyjien kanssa vuodenvaihteessa 1999–2000 ja niihin kaikkiin on sisältynyt edellä selostettu kohdan 4.9 mukainen sopimusehto.

Asian selvittämistarkoituksessa kuullun JH:n sekä asiassa todistajana kuullun, Lastentarvike Oy:n lastenvaunujen ja/tai -rattaiden valtuutettuna jälleenmyyjänä toimineen Kone-Asunmaa-nimisen liikkeen osastopäällikkö MA:n kertoman mukaan toinen edellä mainituista Lastentarvike Oy:n valtuutetuista Emmaljunga- ja/tai Graco-merkkisten lastenvaunujen ja/tai -rattaiden jälleenmyyjistä, jonka kanssa Lastentarvike Oy:llä ei ole ollut kirjallista jälleenmyyntisopimusta, on ollut mainittu Kone-Asunmaa-niminen liike. Toinen sanotuista Lastentarvike Oy:n valtuutetuista Emmaljunga- ja/tai Graco-merkkisten lastenvaunujen ja/tai -rattaiden jälleenmyyjistä, jonka kanssa Lastentarvike Oy:llä ei ole ollut kirjallista jälleenmyynti-sopimusta, on Lastentarvike Oy:n taholta asiassa esitetyn mukaan ollut puolestaan Muksumassi-niminen liike. Siitä, että vastoin Lastentarvike Oy:n taholta asiassa esitettyä Lastentarvike Oy:llä olisi ollut kirjalliset jälleenmyyntisopimukset Kone-Asunmaan tai Muksumassin kanssa, Kilpailuvirasto ei ole esittänyt asiassa muuta.

Asiassa esitetyn mukaan Lastentarvike Oy on sittemmin 1.11.2005 lukien poistanut edellä selostetun kohdan 4.9 mukaisen sopimusehdon Emmaljunga- ja/tai Graco-merkkisten lastenvaunujen ja/tai -rattaiden kirjallisista jälleenmyyntisopimuksistaan.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo asiassa näytetyksi, että edellä mainittuna Kilpailuviraston seuraamusmaksuesityksessä tarkoitettuna ajanjaksona Lastentarvike Oy:llä on ollut noin 15 valtuutetusta Emmaljunga- ja/tai Graco-merkkisten lastenvaunujen ja/tai -rattaiden jälleenmyyjästä Kone-Asunmaata ja Muksumassia lukuun ottamatta kaikkien muiden sanottujen jälleenmyyjien kanssa kirjallinen jälleenmyyntisopimus, johon on sisältynyt edellä selostettu kohdan 4.9 mukainen sopimusehto.

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan soveltuminen

EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan mukaan yhteismarkkinoille soveltumattomia ja kiellettyjä ovat sellaiset yritysten väliset sopimukset, yritysten yhteenliittymien päätökset sekä yritysten yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja joiden tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua yhteismarkkinoilla tai joista seuraa, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy yhteismarkkinoilla.

Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003 L 1, s. 1) 3 artiklan 1 kohdan mukaan mikäli jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset tai kansalliset tuomioistuimet soveltavat kansallista kilpailulainsäädäntöä perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin sopimuksiin, yritysten yhteenliittymien päätöksiin tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, jotka saattavat vaikuttaa kyseisessä säännöksessä tarkoitettuun jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, niiden on sovellettava myös perustamissopimuksen 81 artiklaa mainitunlaisiin sopimuksiin, päätöksiin tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin.

Myös kilpailunrajoituslain 1 a §:ään on sisällytetty edellä mainittua vastaava säännös. Mainitussa kilpailunrajoituslain 1 a §:ssä nimittäin säädetään, että kun kilpailunrajoitus on omiaan vaikuttamaan Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, sovelletaan EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan säännöksiä.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen tulkinnan mukaan käsitteellä ”on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan” tarkoitetaan, että menettelytavan on objektiivisten oikeudellisten ja tosiasiallisten seikkojen perusteella annettava riittävästi aihetta epäillä, että sillä saattaa olla tosiasiallisesti tai mahdollisesti suora tai välillinen vaikutus jäsenvaltioiden välisen kaupan rakenteeseen.

Kyseisen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan sopimuksen tai menettelytavan on oltava omiaan vaikuttamaan tuntuvasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Sanotussa oikeuskäytännössä on kuitenkin toisaalta todettu, ettei perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa edellytetä, että kyseisessä säännöksessä tarkoitetut sopimukset tai muut järjestelyt olisivat todellisuudessa vaikuttaneet tuntuvasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, vaan mainitussa säännöksessä edellytetään ainoastaan, että kyseiset sopimukset tai muut järjestelyt ovat luonteeltaan sellaisia, että niillä voi olla tällainen vaikutus. Vaikutuksen tuntuvuuden arvioinnissa on otettava huomioon kulloisenkin tapauksen olosuhteet ja etenkin sopimuksen luonne, sen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden luonne sekä asianomaisten yritysten markkina-asema. Myös vain yhden jäsenvaltion alueelle rajoittuva kilpailunrajoitus saattaa olla omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

Kysymyksessä olevan niin sanotun kauppavaikutuskriteerin arviointiin liittyen on edellä esitetyn lisäksi mainittavissa, että Euroopan yhteisöjen komissio on antanut 27.4.2004 julkaistun tiedonannon, jossa komissio on tarkastellut yhteisöjen tuomioistuinten luomia periaatteita, jotka liittyvät kauppaan kohdistuvan vaikutuksen käsitteen tulkintaan, sekä selventänyt sääntöjä, joiden avulla määritetään, milloin sopimukset yleensä eivät ole omiaan vaikuttamaan tuntuvasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan (komission tiedonanto (2004/C 101/07) EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa tarkoitettua kauppaan kohdistuvan vaikutuksen käsitettä koskevista suuntaviivoista (EYVL C 101, s. 81)).

Edellä mainitun komission tiedonannon 2004/C 101/07 kohtaan 52 on sisällytetty niin sanottu negatiivinen olettama, jota komissio tiedonannon mukaan soveltaa kaikkiin EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin sopimuksiin. Kyseisen kohdan 52 mukaan komissio katsoo, etteivät sopimukset periaatteessa ole omiaan vaikuttamaan tuntuvasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, jos seuraavat kumulatiiviset edellytykset täyttyvät:
a) osapuolten yhteenlaskettu markkinaosuus sopimuksen alaan kuuluvilla relevanteilla markkinoilla on yhteisön markkinoilla enintään viisi prosenttia, ja
b) vertikaalisissa sopimuksissa yhteisön alueelta kertynyt toimittajan yhteenlaskettu vuotuinen kokonaisliikevaihto sopimuksen alaan kuuluvien tuotteiden markkinoilla on enintään 40 miljoonaa euroa.

Tiedonannon 2004/C 101/07 kohdan 51 mukaan edellä mainitulla negatiivisella olettamalla ei kuitenkaan tarkoiteta, että sopimukset, jotka eivät täytä tiedonannon kohdassa 52 esitettyjä perusteita, olisivat aina omiaan vaikuttamaan tuntuvasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, vaan tällöin tapauskohtainen analyysi on välttämätön.

Sen osalta, onko edellä selostetun kauppavaikutuskriteerin katsottava täyttyneen käsillä olevassa tapauksessa ja onko näin ollen myös EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan katsottava soveltuvan kysymyksessä olevaan tapaukseen, markkinaoikeus toteaa seuraavan.

Edellä mainitun komission tiedonannon 2004/C 101/07 kohdan 52 nojalla tapahtuva toteaminen siitä, ettei sopimus periaatteessa ole omiaan vaikuttamaan tuntuvasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, edellyttää molempien kyseisessä kohdassa säädettyjen edellytysten täyttymistä.

Komission tiedonannon 2004/C 101/07 kohdassa 55 on kyseisen negatiivisen olettaman a-kohdan markkinaosuusrajaa koskevaan edellytykseen liittyen todettu, että markkinaosuutta koskevan raja-arvon soveltamiseksi on välttämätöntä määritellä merkitykselliset markkinat. Ne muodostuvat merkityksellisistä hyödykemarkkinoista ja merkityksellisistä maantieteellisistä markkinoista.

Edellä lausutun valossa markkinaoikeus katsoo, ettei komission tiedonannon 2004/C 101/07 kohdassa 52 säädetyn viiden prosentin markkinaosuusrajan siten ole, vastoin Lastentarvike Oy:n asiassa esittämää, katsottava liittyvän kysymykseen sanotun rajan jäämisestä ylittymättä koko yhteisön alueella, vaan merkityksellisenä mainitulta osin on pidettävä mainitussa tiedonannon kohdassa tarkoitettua osapuolten yhteenlaskettua markkinaosuutta merkityksellisillä hyödyke- ja maantieteellisillä markkinoilla.

Asiassa esitetyn mukaan sekä Kilpailuvirasto että Lastentarvike Oy ovat lähteneet siitä, että merkityksellisinä maantieteellisinä markkinoina käsillä olevassa tapauksessa voidaan lähtökohtaisesti pitää Suomen aluetta. Asiassa esitetyn valossa Lastentarvike Oy:n markkinaosuuden mainitulla alueella ei voida katsoa jääneen komission tiedonannon 2004/C 101/07 kohdassa 52 säädettyyn enintään viiteen prosenttiin, eikä Lastentarvike Oy ole tällaista edes esittänyt.

Edellä esitetty huomioon ottaen komission tiedonannon 2004/C 101/07 kohdan 52 mukaisen a-kohdan markkinaosuusrajaa koskevan edellytyksen on katsottava jääneen täyttymättä käsillä olevassa asiassa. Näin ollen ainakaan sanotun perusteella kauppavaikutuskriteerin ei voida katsoa jääneen täyttymättä edellä kuvatun Lastentarvike Oy:n menettelyn osalta.

Kuten edellä on todettu, kyseisen seikan ei kuitenkaan ole katsottava tarkoittavan, että edellä kuvatun Lastentarvike Oy:n menettelyn olisi välttämättä katsottava olleen omiaan vaikuttamaan tuntuvasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, vaan kysymys kauppavaikutus-kriteerin täyttymisestä on ratkaistava tapauskohtaisen arvioinnin perusteella.

Kilpailuvirasto on esittänyt, että edellä kuvatun Lastentarvike Oy:n menettelyn olisi katsottava vaikuttaneen ainakin mahdollisesti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

Edellä mainitun komission tiedonannon 2004/C 101/07 kohdassa 43 lausutun mukaan välillisten tai mahdollisten vaikutusten sisällyttäminen jäsenvaltioiden väliseen kauppaan kohdistuvien vaikutusten arviointiin ei tarkoita sitä, että arvio voi perustua etäisiin tai oletettuihin vaikutuksiin. Sen viranomaisen tai osapuolen, jonka mukaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan voi kohdistua tuntuvia vaikutuksia, on selvitettävä, kuinka todennäköistä on se, että sopimuksella tai menettelytavalla on välillisiä tai mahdollisia vaikutuksia.

Käsitteen ”kaupan rakenne” osalta komission tiedonannon 2004/C 101/07 kohdassa 34 on puolestaan todettu, että mainitulta osin kysymys on neutraalista käsitteestä. Edellytyksenä ei ole, että kauppaa rajoitetaan tai kaupan määrää vähennetään. Kaupan rakenteeseen voi kohdistua vaikutuksia myös sopimuksesta tai menettelytavasta johtuvan kaupan kasvun vuoksi. Asia kuuluu yhteisön toimivaltaan, jos jäsenvaltioiden välinen kauppa todennäköisesti kehittyy erilaiseksi sopimuksen tai menettelyn johdosta kuin se olisi todennäköisesti kehittynyt ilman sopimusta tai menettelyä.

Markkinaoikeus toteaa, ettei Kilpailuvirasto ole esittänyt asiassa tosiseikkoihin perustuvaa selvitystä siitä, millä tavoin ja kuinka todennäköisesti jäsenvaltioiden välinen kauppa on mahdollisesti kehittynyt erilaiseksi edellä kuvatun Lastentarvike Oy:n menettelyn johdosta kuin se olisi todennäköisesti kehittynyt ilman sanottua menettelyä.

Sanottuun nähden ja kun lisäksi otetaan huomioon, ettei kauppavaikutuskriteerin täyttymisen osalta edellä todetuin tavoin ole riittävää pelkästään se, että kilpailunrajoitus on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, vaan lisäksi edellytetään, että sanotun vaikutuksen on oltava tuntuva, markkinaoikeus katsoo, ettei edellä kuvatussa Lastentarvike Oy:n menettelyssä voida katsoa olleen kysymys sellaisesta menettelystä, joka EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla olisi ollut omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

Kuten myös hallituksen esityksessä laeiksi kilpailunrajoituksista annetun lain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (HE 11/2004 vp) on todettu, lainvalinta kilpailunrajoituslain kansallisten säännösten ja EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan välillä perustuu edellä tarkasteltuun kauppavaikutuskriteeriin. Niissä tilanteissa, joissa kilpailunrajoitus ei ole omiaan vaikuttamaan EY:n jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, sovelletaan siten kansallista kilpailunrajoituslakia (HE 11/2004 vp s. 20).

Edellä esitetty huomioon ottaen käsillä olevaan tapaukseen on siten sovellettava yksin kansallista kilpailunrajoituslakia.

Viimeksi mainittuun liittyen on kuitenkin huomattava hallituksen esityksessäkin HE 11/2004 vp esiintuotu seikka siitä, että kansallisen kilpailulainsäädännön sekä EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan tavoitteet ovat pääosin samat. Näin ollen EY-oikeutta voidaan käytännössä käyttää tulkintaohjeena myös puhtaasti kansallisten tapausten osalta (HE 11/2004 vp s. 20).

Sovellettavista säännöksistä

Kilpailunrajoituslain 4 §:n 1 momentin mukaan kiellettyjä ovat sellaiset elinkeinonharjoittajien väliset sopimukset, elinkeinonharjoittajien yhteenliittymien päätökset sekä elinkeinonharjoittajien yhden-mukaistetut menettelytavat, joiden tarkoituksena on merkittävästi estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua tai joista seuraa, että kilpailu merkittävästi estyy, rajoittuu tai vääristyy.

Kilpailunrajoituslain 4 §:n 2 momentin mukaan kiellettyjä ovat erityisesti sellaiset sopimukset, päätökset ja menettelytavat:
1) joilla suoraan tai välillisesti vahvistetaan osto- tai myyntihintoja taikka muita kauppaehtoja;
2) joilla rajoitetaan tai valvotaan tuotantoa, markkinoita, teknistä kehitystä taikka investointeja;
3) joilla jaetaan markkinoita tai hankintalähteitä;
4) joiden mukaan eri kauppakumppaneiden samankaltaisiin suorituksiin sovelletaan erilaisia ehtoja siten, että kauppakumppanit asetetaan epäedulliseen kilpailuasemaan; tai
5) joiden mukaan sopimuksen syntymisen edellytykseksi asetetaan se, että sopimuspuoli hyväksyy lisäsuoritukset, joilla niiden luonteen vuoksi tai kauppatavan mukaan ei ole yhteyttä sopimuksen kohteeseen.

Hallituksen esityksessä laeiksi kilpailunrajoituksista annetun lain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (HE 11/2004 vp) on todettu, että kilpailunrajoituslain 4 §:ssä säädetään merkittävästi kilpailua estävien, rajoittavien tai vääristävien sopimusten, elinkeinonharjoittajien yhteenliittymien päätösten sekä elinkeinonharjoittajien yhdenmukaistettujen menettelytapojen kiellosta. Hallituksen esityksessä lausutun mukaan kilpailunrajoituslain 4 § perustuu EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaan ja sitä on tulkittava 81 artiklan soveltamiskäytännön mukaisesti (HE 11/2004 vp s. 31).

Hallituksen esityksessä HE 11/2004 vp on kilpailunrajoituslain 4 §:n säännökseen liittyen todettu, että pykälän tarkoituksena on yhdenmukaistaa horisontaalisia (kilpailijoiden välisiä) ja vertikaalisia (eri tuotanto- tai jakeluportaalla toimivien elinkeinonharjoittajien välisiä) kilpailunrajoituksia koskeva kansallinen sääntely EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan sääntelyn kanssa. Hallituksen esityksessä lausutun mukaan kilpailunrajoituslain 4 §:n säännös korvaa kyseisen esityksen antamisen ajankohtana voimassa olleen kilpailunrajoituslain 9 §:n (303/1998) vertikaalisten kilpailunrajoitusten sääntelynä. Tämä merkitsee siirtymistä väärinkäyttöperiaatteesta kieltoperiaatteeseen määrähinnoittelun lisäksi myös muiden vertikaalisten kilpailunrajoitusten osalta. Kaikki eri tuotanto- tai jakeluportaalla toimivien elinkeinonharjoittajien väliset kilpailunrajoitukset ovat pykälän nojalla lähtökohtaisesti kiellettyjä (HE 11/2004 vp s. 31).

Edellä hallituksen esityksen HE 11/2004 vp osalta selostetun mukaisesti kilpailunrajoituslain 4 § perustuu EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaan ja sitä on tulkittava 81 artiklan soveltamiskäytännön mukaisesti. EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan mukaan yhteismarkkinoille soveltumattomia ja kiellettyjä ovat sellaiset yritysten väliset sopimukset, yritysten yhteenliittymien päätökset sekä yritysten yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja joiden tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua yhteismarkkinoilla tai joista seuraa, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy yhteismarkkinoilla, ja erityisesti sellaiset sopimukset, päätökset ja menettelytavat:
1) joilla suoraan tai välillisesti vahvistetaan osto- tai myyntihintoja taikka muita kauppaehtoja;
2) joilla rajoitetaan tai valvotaan tuotantoa, markkinoita, teknistä kehitystä taikka investointeja;
3) joilla jaetaan markkinoita tai hankintalähteitä;
4) joiden mukaan eri kauppakumppaneiden samankaltaisiin suorituksiin sovelletaan erilaisia ehtoja kauppakumppaneita epäedulliseen kilpailuasemaan asettavalla tavalla;
5) joiden mukaan sopimuksen syntymisen edellytykseksi asetetaan se, että sopimuspuoli hyväksyy lisäsuoritukset, joilla niiden luonteen vuoksi tai kauppatavan mukaan ei ole yhteyttä sopimuksen kohteeseen.

Euroopan yhteisöjen komissio on antanut asetuksen, jolla komissio on julistanut, ettei perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa, asetuksessa säädettyjen edellytysten täyttyessä, sovelleta sopimuksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, joihin sitoutuneet kaksi tai useampaa yritystä toimivat sopimuksen kannalta eri tuotanto- tai jakeluportailla ja jotka koskevat osapuolille asetettuja tiettyjen tavaroiden ja palvelujen ostoon, myyntiin ja jälleenmyyntiin sovellettavia ehtoja, vaikka sanottuihin sopimuksiin ja menettelytapoihin sinänsä sisältyisikin 81 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvia kilpailunrajoituksia. Kyseisen EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tiettyihin vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin 22 päivänä joulukuuta annetun komission asetuksen (EY) N:o 2790/1999 (EYVL L 336, s. 21) 4 artiklaan sisältyy kuitenkin luettelo sellaisista vakavimmista kilpailunvastaisista rajoituksista, joiden sisällyttäminen sopimukseen johtaa koko kyseisen vertikaalisen sopimuksen sulkemiseen mainitun asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, kilpailunrajoitukseen osallistuvien yritysten markkinaosuuksista riippumatta (ks. mainitun vertikaalisia sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen johtolause 10 sekä komission tiedonannon (2000/C 291/01) vertikaalisia rajoituksia koskevista suuntaviivoista (EYVL C 291, s. 1) kohta 46).

Valikoiviin jakelujärjestelmiin liittyvän sekä aktiivisen että passiivisen myynnin rajoittamisen osalta säädetään edellä mainitun vertikaalisia sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan c alakohdassa, että asetusta ei sovelleta vertikaalisiin sopimuksiin, joilla suoraan tai välillisesti, yksinään tai yhdistettynä muihin osapuolten määräysvallassa oleviin tekijöihin, pyritään rajoittamaan samalla kaupan vähittäismyynnin portaalla toimivien valikoivan jakelujärjestelmän jäsenten aktiivista tai passiivista myyntiä loppukäyttäjille, lukuun ottamatta kuitenkaan mahdollisuutta kieltää järjestelmän jäsentä toimimasta valtuuttamattomassa liikkeessä.

Komission tiedonannon 2000/C 291/01 kohdassa 50, joka sinänsä liittyy edellä mainitun vertikaalisia sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan b alakohdan ensimmäiseen, nimenomaisesti yksinoikeussopimuksia koskevaan poikkeukseen, on todettu, että kyseisen asetuksen 4 artiklan b alakohtaa soveltaessaan komissio tulkitsee aktiivisen ja passiivisen myynnin seuraavasti.

Aktiivisella myynnillä tarkoitetaan aktiivista yhteydenottoa yksittäisiin asiakkaisiin toisen jakelijan yksinmyyntialueella tai yksinoikeuteen perustuvassa asiakasryhmässä esimerkiksi suoramainonnan tai asiakaskäyntien kautta, aktiivista yhteydenottoa johonkin asiakas-ryhmään tai asiakkaisiin toisen jakelijan yksinmyyntialueella harjoittamalla mainontaa tiedotusvälineissä tai muuta myynnin-edistämistä, joka on suunnattu nimenomaan kyseiselle asiakasryhmälle tai asiakkaille kyseisellä alueella, tai varaston tai myyntipisteen perustamista toisen jakelijan yksinmyyntialueelle.

Passiivisella myynnillä tarkoitetaan puolestaan vastaamista yksittäisten asiakkaiden omasta aloitteestaan tekemiin tiedusteluihin, mukaan lukien tavaroiden tai palveluiden toimittaminen näille asiakkaille. Yleistä mainontaa tai myynninedistämistä tiedotusvälineissä tai Internetissä pidetään passiivisena myyntinä silloin kun se tavoittaa asiakkaat muiden jakelijoiden yksinmyyntialueilla tai niiden asiakasryhmissä, mutta se on kohtuullinen keino tavoittaa asiakkaat noiden myyntialueiden tai asiakasryhmien ulkopuolella, esimerkiksi muualla kuin muiden jakelijoiden yksinmyyntialueilla tai omalla alueellaan.

Tämän lisäksi on nimenomaisesti liittyen mainontaan ja myynninedistämiseen Internetiä hyödyntäen komission tiedonannon 2000/C 291/01 kohdassa 51 todettu, että jokaisen jakelijan on voitava vapaasti käyttää Internetiä hyödykkeiden mainostamista tai myyntiä varten. Internetin käyttöä ei yleensä pidetä aktiivisena myyntinä toisten jakelijoiden yksinmyyntialueille tai asiakasryhmille, koska sitä pidetään kohtuullisena välineenä kaikkien asiakkaiden tavoittamiseksi. Jos asiakas käy jakelijan Internet-sivuilla ja ottaa yhteyttä jakelijaan ja tämä johtaa myyntiin ja toimitukseen, tämä katsotaan passiiviseksi myynniksi. Jos jakelijan Internet-sivuja ei ole ensisijaisesti suunnattu tavoittamaan toiselle jakelijalle nimettyjen yksinmyyntialueiden tai asiakasryhmien asiakkaita esimerkiksi sijoittamalla mainospainikkeita tai linkkejä tällaisten asiakkaiden saatavilla oleville palveluntarjoajan sivuille, Internet-sivuja ei pidetä aktiivisen myynnin muotona.

Komission tiedonannon 2000/C 291/01 kohdassa 53 on edellä mainittuun vertikaalisia sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan c alakohdan säännökseen liittyen todettu, että kyseisessä säännöksessä tarkoitettu vakava rajoitus koskee toimintaa, jolla rajoitetaan valikoivan jakelujärjestelmän jäsenten aktiivista tai passiivista myyntiä loppukäyttäjille, olivat nämä sitten ammatti-toimintaa harjoittavia loppukäyttäjiä tai -kuluttajia. Tämä merkitsee sitä, että valikoivan jakelujärjestelmän kauppiaille ei voida asettaa rajoituksia sen suhteen, millaisille käyttäjille tai käyttäjien hankinnoista vastaaville kauppaedustajille ne myyvät. Myös valikoivassa jakelujärjestelmässä kauppiaan olisi voitava mainostaa ja myydä Internetin kautta. Valikoiva jakelu voidaan siten yhdistää yksinmyyntiin edellyttäen, että aktiivista ja passiivista myyntiä ei rajoiteta. Toimittaja voi siten sitoutua toimittamaan vain yhdelle tai muutamalle kauppiaalle tietyllä alueella.

Kilpailunrajoituslain 4 §:ssä kielletään sellaiset elinkeinonharjoittajien väliset sopimukset, elinkeinonharjoittajien yhteenliittymien päätökset sekä elinkeinonharjoittajien yhdenmukaistetut menettelytavat, joiden tarkoituksena tai seurauksena on merkittävä kilpailun estyminen, rajoittuminen tai vääristyminen.

Hallituksen esityksessä HE 11/2004 vp on edellä mainittuun kilpailunrajoituksen merkittävyyttä koskevaan edellytykseen liittyen todettu, että kilpailuvaikutuksen osalta ehdotetaan otettavaksi käyttöön EY:n oikeuskäytäntöä vastaava merkittävyyskriteeri, jonka perusteella sellaiset kilpailunrajoitukset, jotka eivät vaikuta merkittävästi kilpailuun Suomessa jäisivät säädettävän kilpailunrajoituslain 4 §:n mukaisen kiellon soveltamisalan ulkopuolelle (HE 11/2004 vp s. 20–21).

Edellä mainitun hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa on kilpailunrajoituslain 4 §:n säännökseen liittyen vastaavasti todettu, että sopimuksella, päätöksellä tai yhdenmukaistetulla menettelytavalla tulee olla merkittävä kilpailua estävä, rajoittava tai vääristävä vaikutus kilpailunrajoituslain 2 §:n 4 momentin mukaisesti Suomessa tai suomalaiseen asiakaspiiriin, jotta se tulisi kilpailunrajoituslain 4 §:n kiellon piiriin. Kyseiseen vähämerkityksellisyysarviointiin liittyen mainituissa yksityiskohtaisissa perusteluissa on puolestaan todettu, että EY:n komission vähämerkityksellisyysarviointiin soveltamien markkinaosuusrajojen alle jäävistä kilpailunrajoituksista vähämerkityksellisinä ei kuitenkaan voida pitää vakavimpia kilpailunrajoituksia. Yksityiskohtaisissa perusteluissa lausutun mukaan sellaisten elinkeinonharjoittajien välillä, jotka eivät kilpaile keskenään, ja sopimuksen tarkoituksessa eri tuotanto- ja jakeluportaalla toimivien kilpailijoiden välillä vakavimpina kilpailunrajoituksina pidetään muun ohella samalla jälleenmyyntiportaalla toimivien valikoivan jakelujärjestelmän jäsenten aktiivisen ja passiivisen loppukäyttäjille tapahtuvan myynnin rajoittamista, lukuun ottamatta mahdollisuutta kieltää järjestelmän jäsentä toimimasta valtuuttamattomassa liikkeessä (HE 11/2004 vp s. 31–32).

Hallituksen esityksessä HE 11/2004 vp viitattujen Euroopan yhteisöjen komission vähämerkityksellisyysarviointiin soveltamien markkina-osuusrajojen osalta on olemassa vuodelta 2001 oleva komission antama tiedonanto (komission tiedonanto (2001/C 368/07) vähämerkityksellisistä sopimuksista, jotka eivät Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla rajoita tuntuvasti kilpailua (de minimis -sopimukset) (EYVL C 368, s. 13)). Myöskään kyseisen tiedonannon mukaan siinä mainittujen markkinaoikeusrajojen alle jäävistä kilpailunrajoituksista vähämerkityksellisinä ei kuitenkaan pidetä sellaisten yritysten, jotka eivät kilpaile keskenään, välisissä sopimuksissa rajoituksia, joilla suoraan tai välillisesti, yksinään tai yhdistettynä muihin osapuolten määräysvallassa oleviin tekijöihin, pyritään rajoittamaan samalla kaupan vähittäismyynnin portaalla toimivien valikoivan jakelujärjestelmän jäsenten aktiivista ja passiivista myyntiä loppukäyttäjille, lukuun ottamatta kuitenkaan mahdollisuutta kieltää järjestelmän jäsentä toimimasta valtuuttamattomassa liikkeessä (ks. mainitun tiedonannon kohdan 11 alakohta 2 (c)).

Hallituksen esityksessä HE 11/2004 vp on kilpailunrajoituslain 4 §:n säännökseen liittyen vielä todettu, että säännöksessä mainittujen sopimusten, päätösten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen tarkoituksena voidaan katsoa olevan merkittävästi estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua erityisesti silloin kun kysymyksessä on jokin vakavimmista kilpailunrajoituksista. Hallituksen esityksessä lausutun mukaan tämä ei edellytä, että kilpailunrajoituksen osapuolilla olisi ollut nimenomainen tavoite rajoittaa kilpailua. Edelleen hallituksen esityksessä on todettu, että kun kysymyksessä on jokin vakavimmista kilpailunrajoituksista, kilpailua estävien, rajoittavien tai vääristävien vaikutusten osalta ei tarvita erillistä näyttöä (HE 11/2004 vp s. 32).

Viimeksi mainittuun liittyen on esitettävissä, että myös komission tiedonannossa 2000/C 291/01 on todettu, että vertikaalisia rajoituksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklassa lueteltujen sopimusten osalta, joiden tarkoituksena on kilpailun rajoittaminen, komission ei edellytetä arvioivan niiden todellisia vaikutuksia markkinoilla (ks. mainitun tiedonannon kohta 7).

Edellä mainittua kilpailunrajoituslain 4 §:n mukaista sääntelyä täydentämään on kilpailunrajoituslain 5 §:ään lisäksi sisällytetty säännös lain 4 §:ssä säädettyjen horisontaalisten ja vertikaalisten kilpailunrajoitusten kiellon poikkeuksista.

Kilpailunrajoituslain 5 §:n mukaan lain 4 §:ssä säädetty kielto ei kuitenkaan koske sellaista elinkeinonharjoittajien välistä sopimusta, elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän päätöstä tai elinkeinonharjoittajien yhdenmukaistettua menettelytapaa, tai sellaista sopimusten, päätösten tai yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmää, joka:
1) osaltaan tehostaa tuotantoa tai tuotteiden jakelua taikka edistää teknistä tai taloudellista kehitystä;
2) jättää kuluttajille kohtuullisen osuuden näin saatavasta hyödystä;
3) ei aseta asianomaisille elinkeinonharjoittajille rajoituksia, jotka eivät ole välttämättömiä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi; ja
4) ei anna näille elinkeinonharjoittajille mahdollisuutta poistaa kilpailua merkittävältä osalta kysymyksessä olevia hyödykkeitä.

Hallituksen esityksessä HE 11/2004 vp on todettu, että kilpailunrajoituslain 5 §:ssä säädetään lain 4 §:ssä säädetyn kiellon poikkeuksista. Kilpailunrajoituslain 5 §:n tarkoituksena on täydentää lain 4 §:n mukaista horisontaalisten ja vertikaalisten kilpailunrajoitusten sääntelyä siten, että 4 §:n kielto ei koske sellaisia merkittävästi kilpailua estäviä, rajoittavia tai vääristäviä sopimuksia, päätöksiä tai yhdenmukaistettuja menettelytapoja, joilla on positiivisia vaikutuksia tuotantoon, jakeluun tai tekniseen tai taloudelliseen kehitykseen. Kilpailunrajoituslain 5 § perustuu EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 alakohtaan ja sitä on tulkittava 81 artiklan soveltamiskäytännön mukaisesti. Kilpailunrajoituslain 5 §:n tulkinnassa tulee näin ollen käyttää apuna perustamissopimuksen 81 artiklan soveltamiskäytäntöä sekä erityisesti 81 artiklan 3 alakohdan tulkintaa selventäviä EY:n komission ja neuvoston ryhmäpoikkeusasetuksia ja suuntaviivoja (HE 11/2004 vp s. 33–34).

Lastentarvike Oy:n menettelyn oikeudellinen arviointi

Edellä todetulla tavalla asiassa on katsottava tulleen näytetyksi, että Lastentarvike Oy:llä on ollut noin 15 valtuutetusta Emmaljunga- ja/tai Graco-merkkisten lastenvaunujen ja/tai -rattaiden jälleenmyyjästä Kone-Asunmaata ja Muksumassia lukuun ottamatta kaikkien muiden sanottujen jälleenmyyjien kanssa kirjallinen jälleenmyyntisopimus, johon on sisältynyt seuraava sopimusehto:

”4.9 Pidättäytyminen myynnistä sekä markkinoinnista Toimialueen ulkopuolelle

Jälleenmyyjä sitoutuu olemaan aktiivisesti markkinoimatta Tuotteita Toimialueen ulkopuolella.

Jälleenmyyjä sitoutuu olemaan myymättä tai markkinoimatta tuotteita internetin välityksin tai mitenkään muutoinkaan sähköisesti taikka valtakunnallisissa myynti- sekä ostoilmoitteluun erikoistuneissa tai vastaavissa lehdissä (esim. Keltainen Pörssi). Jälleenmyyjällä on kuitenkin oikeus omalla netissä olevalla kotisivullaan ilmoittaa edustavansa Tuotetta. Tältä osin kotisivu ei saa sisältää kuitenkaan mitään myyntiin tai markkinointiin liittyviä tietoja (esim. hinnat tai mallit).”

Kilpailuviraston asiassa esittämän mukaan kyseisen sopimusehdon sisällyttäminen Lastentarvike Oy:n valikoivaan jakelujärjestelmään kuuluvien edellä mainittujen jälleenmyyjien kirjallisiin jälleenmyynti-sopimuksiin on rajoittanut sanottujen jälleenmyyjien aktiivista ja passiivista myyntiä loppukäyttäjille ja näin ollen muodostanut kilpailusääntöjen vastaisen kilpailunrajoituksen.

Kilpailunrajoituslain 4 §:n 1 momentin mukaan kiellettyjä ovat sellaiset elinkeinonharjoittajien väliset sopimukset, elinkeinonharjoittajien yhteenliittymien päätökset sekä elinkeinonharjoittajien yhden-mukaistetut menettelytavat, joiden tarkoituksena on merkittävästi estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua tai joista seuraa, että kilpailu merkittävästi estyy, rajoittuu tai vääristyy. Kilpailunrajoituslain 4 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan kiellettyjä ovat erityisesti sellaiset sopimukset, päätökset ja menettelytavat, joilla jaetaan markkinoita tai hankintalähteitä.

Kuten edellä on todettu, kilpailunrajoituslain 4 § perustuu EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaan ja sitä on tulkittava 81 artiklan soveltamiskäytännön mukaisesti.

EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaan liittyen Euroopan yhteisöjen komissio on edellä selostetuin tavoin antanut asetuksen (EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tiettyihin vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettely-tapojen ryhmiin 22 päivänä joulukuuta annettu komission asetus (EY) N:o 2790/1999 (EYVL L 336, s. 21)), jolla komissio on julistanut, ettei perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa, asetuksessa säädettyjen edellytysten täyttyessä, sovelleta sopimuksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, joihin sitoutuneet kaksi tai useampaa yritystä toimivat sopimuksen kannalta eri tuotanto- tai jakeluportailla ja jotka koskevat osapuolille asetettuja tiettyjen tavaroiden ja palvelujen ostoon, myyntiin ja jälleenmyyntiin sovellettavia ehtoja, vaikka sanottuihin sopimuksiin ja menettelytapoihin sinänsä sisältyisikin 81 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvia kilpailunrajoituksia.

Kyseisen vertikaalisia sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan d alakohdan mukaan valikoivalla jakelujärjestelmällä sanotussa asetuksessa tarkoitetaan jakelujärjestelmää, jossa toimittaja sitoutuu myymään sopimuksessa tarkoitettuja tavaroita tai palveluja joko suoraan tai välillisesti vain tiettyjen perusteiden mukaisesti valikoiduille jakelijoille ja jossa nämä jakelijat sitoutuvat olemaan myymättä kyseisiä tavaroita tai palveluja muille kuin valtuutetuille jakelijoille.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan edellä mainituissa, käsillä olevassa tapauksessa tarkasteltavina olevissa Lastentarvike Oy:n ja sen valtuutettujen Emmaljunga- ja/tai Graco-merkkisten lastenvaunujen ja/tai -rattaiden jälleenmyyjien välisissä kirjallisissa jälleenmyynti-sopimuksissa on ollut kysymys sellaisista vertikaalisia sopimuksia koskevassa ryhmäpoikkeusasetuksessa tarkoitetuista sopimuksista, joihin sitoutuneet kaksi tai useampaa yritystä toimivat sopimuksen kannalta eri tuotanto- tai jakeluportailla ja jotka koskevat osapuolille asetettuja tiettyjen tavaroiden ja palvelujen ostoon, myyntiin ja jälleenmyyntiin sovellettavia ehtoja. Edelleen asiassa esitetyn mukaan Lastentarvike Oy:n ja sen valtuutettujen Emmaljunga- ja/tai Graco-merkkisten lastenvaunujen ja/tai -rattaiden jälleenmyyjien muodostamassa jakelujärjestelmässä on ollut kysymys mainitun ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan d alakohdassa tarkoitetusta valikoivasta jakelujärjestelmästä.

Edellä esitettyyn nähden edellä selostetun tarkasteltavana olevan Lastentarvike Oy:n menettelyn arvioinnissa huomioon otettaviksi tulevat siten myös komission vertikaalisia sopimuksia koskevassa ryhmäpoikkeusasetuksessa tarkoitettuja valikoivia jakelujärjestelmiä koskevat säännökset.

Kysymys aktiivisen myynnin rajoittamisesta

Kilpailuviraston asiassa esittämän mukaan edellä selostettujen Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimusten kohdan 4.9 sopimusehdon ensimmäinen kappale on merkinnyt kilpailusääntöjen vastaista aktiivisen myynnin rajoittamista.

Kilpailuviraston esittämän mukaan mainittuihin jälleenmyynti-sopimuksiin sisältynyt sopimusehto, jonka mukaan ”Jälleenmyyjä sitoutuu olemaan aktiivisesti markkinoimatta Tuotteita Toimialueen ulkopuolella”, on merkinnyt kilpailusääntöjen vastaista aktiivisen myynnin rajoittamista, sillä kyseisen sopimusehdon mukaan jälleenmyyjiltä on kielletty sopimusten tarkoittamien lastenvaunujen ja/tai -rattaiden sekä aktiivinen myynti että aktiivinen markkinointi jälleenmyyjän toimialueen ulkopuolelle sijaitseville loppukäyttäjille.

Kuten edellä on todettu, vertikaalisten sopimusten ja yhden-mukaistettujen menettelytapojen osalta vakavana kilpailunrajoituksena pidetään muun ohella sopimuksia, joilla rajoitetaan samalla kaupan vähittäismyynnin portaalla toimivien valikoivan jakelujärjestelmän jäsenten aktiivista myyntiä loppukäyttäjille (ks. EY:n perustamis-sopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tiettyihin vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin 22 päivänä joulukuuta annetun komission asetuksen (EY) N:o 2790/1999 (EYVL L 336, s. 21) 4 artiklan c alakohta). Edelleen kuten edellä on todettu, kysymyksen ollessa jostakin tällaisesta vakavimmista kilpailunrajoituksista, mainitunkaltaisen sopimuksen tarkoituksena voidaan katsoa olevan merkittävästi estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua, eikä sopimuksen kilpailusääntöjen vastaisuuden toteamisen kannalta ole tarpeen arvioida sen kilpailua estäviä, rajoittavia tai vääristäviä vaikutuksia (nimenomaisesti edellä mainitun kaltaisten vertikaalisten sopimusten osalta ks. HE 11/2004 vp s. 32 sekä komission tiedonanto (2000/C 291/01) vertikaalisia rajoituksia koskevista suuntaviivoista (EYVL C 291, s. 1) kohta 7).

Ottaen huomioon edellä komission tiedonannossa 2000/C 291/01 sekä oikeustieteellisessä kirjallisuudessa aktiivisen myynnin osalta lausutun aktiivisen myynnin on katsottava tarkoittavan muun ohella aktiivista yhteydenottoa toisella toimialueella oleviin yksittäisiin asiakkaisiin esimerkiksi suoramainonnan tai asiakaskäyntien kautta sekä aktiivista yhteydenottoa johonkin toisella toimialueella olevaan asiakasryhmään tai asiakkaisiin harjoittamalla mainontaa tiedotusvälineissä tai muuta myynninedistämistä, joka on suunnattu nimenomaan kyseiselle asiakasryhmälle tai asiakkaille kyseisellä alueella.

Edellä mainitun sopimusehdon osalta markkinaoikeus toteaa, ettei itse kyseisessä sopimusehdossa ole sen sanamuodon mukaan kielletty varsinaista sopimuksen tarkoittamien lastenvaunujen ja/tai -rattaiden myyntiä jälleenmyyjän toimialueen ulkopuolella sijaitseville loppukäyttäjille. Ottaen huomioon, että kohdan 4.9 sopimusehto on edellä selostetulla tavalla koostunut kahdesta erillisestä kappaleesta, joista ensimmäisessä kappaleessa on puhuttu pelkästään markkinoinnista ja toisessa kappaleessa nimenomaisesti sekä myynnistä että markkinoinnista, markkinaoikeus katsoo, ettei edellä mainitussa suhteessa aihetta arvioida asiaa toisin ole myöskään katsottava antavan kohdan 4.9 sopimusehdon otsikko, joka on kuulunut ”Pidättäytyminen myynnistä sekä markkinoinnista Toimialueen ulkopuolelle”.

Kyseisen sopimusehdon sanamuodon valossa jälleenmyyjiltä on kuitenkin nimenomaisesti kielletty sopimuksen tarkoittamien lastenvaunujen ja/tai -rattaiden aktiivinen markkinointi jälleenmyyjän toimialueen ulkopuolella sijaitseville loppukäyttäjille. Ottaen huomioon se, mitä edellä on selostettu vertikaalisia sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan c alakohdan säännöksestä sekä aktiivisesta myynnistä, markkinaoikeus katsoo, että kyseisessä suhteessa edellä mainitun sopimusehdon on katsottava merkinneen vertikaalisia sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan c alakohdan säännöksessä kiellettyä valikoivan jakelujärjestelmän jäsenten aktiivisen myynnin rajoittamista loppukäyttäjille.

Kyseisen kilpailunrajoituslain 4 §:ssä tarkoitetun elinkeinonharjoitta-jien välisen sopimuksen syntymisen arvioinnin suhteen merkitystä käsillä olevassa tapauksessa ei ole annettavissa sille Lastentarvike Oy:n asiassa esittämälle seikalle, ettei edellä mainittuihin tarkasteltavina oleviin Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimuksiin sisältynyttä kohdan 4.9 sopimusehtoa ole tosiasiassa noudatettu eikä pantu täytäntöön.

Ottaen huomioon, että kysymyksessä olevan sopimusehdon on edellä todetuilta osin katsottava merkinneen vertikaalisia sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan c alakohdan säännöksessä kiellettyä valikoivan jakelujärjestelmän jäsenten aktiivisen myynnin rajoittamista loppukäyttäjille ja että kyseisessä sopimusehdossa on siten mainituilta osin ollut kysymys edellä selostetuissa hallituksen esityksessä HE 11/2004 vp sekä vertikaalisia sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan c alakohdassa ja komission tiedonannon 2000/C 291/01 kohdassa 53 mainitulla tavalla vakavasta kilpailunrajoituksesta, markkinaoikeus katsoo, vastoin Lastentarvike Oy:n asiassa esittämää, ettei kyseistä Lastentarvike Oy:n kilpailunrajoitusta voida pitää sillä tavoin vähämerkityksellisenä, että sen voitaisiin myöskään sanotun perusteella katsoa jäävän kilpailunrajoituslain 4 §:n soveltamisalan ulkopuolelle. Edellä hallituksen esityksen HE 11/2004 vp ja komission tiedonannon (2001/C 368/07) vähämerkityksellisistä sopimuksista, jotka eivät Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla rajoita tuntuvasti kilpailua (de minimis -sopimukset) (EYVL C 368, s. 13) osalta lausuttu huomioon ottaen asiaa ei tältä osin anna aihetta arvioida toisin, vaikka tarkasteltavina olevien Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimusten osalta olisikin Lastentarvike Oy:n esittämällä tavalla katsottava olevan kysymys viimeksi mainitussa tiedonannossa määriteltyjen markkinaosuusrajojen alle jäävistä kilpailunrajoituksista.

Kyseisen puheena olevan kilpailunrajoituksen vakavuus huomioon ottaen tarkasteltavina oleviin Lastentarvike Oy:n jälleenmyynti-sopimuksiin sisältyneiden valikoivan jakelujärjestelmän jäsenten aktiivisen myynnin rajoittamista loppukäyttäjille tarkoittaneiden sopimusten tarkoituksena on katsottava olleen kilpailun rajoittaminen. Sanottuun nähden kyseisen menettelyn kilpailusääntöjen vastaisuuden toteamisen kannalta ei käsillä olevassa asiassa ole tarpeen arvioida myöskään mainittujen sopimusten kilpailua estäviä, rajoittavia tai vääristäviä vaikutuksia.

Edellä mainittuun kilpailunrajoituslain 5 §:n poikkeussäännökseen liittyen Lastentarvike Oy on asiassa vedonnut lähinnä siihen, että kilpailunrajoituslain 4 §:n sovellettavaksi tulemisen on joka tapauksessa katsottava estyvän sen perusteella, että kauppavaikutuskriteerin täyttyessä tarkasteltavina olevien Lastentarvike Oy:n jälleenmyynti-sopimusten olisi katsottava kuuluneen Euroopan yhteisöjen komission vertikaalisia sopimuksen koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen piiriin ja tulleen sitä kautta hyväksytyiksi.

Kuten edellä on todettu, kilpailunrajoituslain 5 § perustuu EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 alakohtaan ja sitä on tulkittava 81 artiklan soveltamiskäytännön mukaisesti. Kilpailunrajoituslain 5 §:n tulkinnassa tulee näin käyttää apuna perustamissopimuksen 81 artiklan soveltamiskäytäntöä sekä erityisesti 81 artiklan 3 alakohdan tulkintaa selventäviä EY:n komission ja neuvoston ryhmäpoikkeusasetuksia ja suuntaviivoja.

Kyseisen Lastentarvike Oy:n viittaaman vertikaalisia sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen osalta on kuitenkin huomattava, että edellä selostetulla tavalla asetuksen 4 artiklaan sisältyy luettelo sellaisista vakavimmista kilpailunvastaisista rajoituksista, joiden sisällyttäminen sopimukseen johtaa koko asianomaisen vertikaalisen sopimuksen sulkemiseen mainitun asetuksen soveltamisalan ulko-puolelle, kilpailunrajoitukseen osallistuvien yritysten markkina-osuuksista riippumatta (ks. mainitun vertikaalisia sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen johtolause 10 sekä komission tiedonannon 2000/C 291/01 kohta 46). Yhtenä tällaisena vakavana kilpailunrajoituksena asetuksen 4 artiklassa on puolestaan sen c alakohdassa mainittu valikoivan jakelujärjestelmän jäsenten aktiivisen myynnin rajoittaminen loppukäyttäjille. Kuten edellä on todettu, tarkasteltavina oleviin Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimuksiin sisältyneen kohdan 4.9 sopimusehdon on edellä mainituilta osin katsottava merkinneen vertikaalisia sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan c alakohdan säännöksessä kiellettyä valikoivan jakelujärjestelmän jäsenten aktiivisen myynnin rajoittamista loppukäyttäjille. Sanottuun nähden mainittujen Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimusten onkin katsottava jääneen vertikaalisia sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

Edellä esitetty huomioon ottaen myöskään kilpailunrajoituslain 5 §:n poikkeussäännöksen ei voida katsoa tulevan sovellettavaksi tarkasteltavina oleviin Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimuksiin edellä mainitulla Lastentarvike Oy:n esittämällä perusteella.

Asiassa esitetyn mukaan Lastentarvike Oy on sittemmin 1.11.2005 lukien poistanut edellä selostetun kohdan 4.9 mukaisen sopimusehdon Emmaljunga- ja/tai Graco-merkkisten lastenvaunujen ja/tai -rattaiden kirjallisista jälleenmyyntisopimuksistaan.

Kysymys passiivisen myynnin rajoittamisesta

Kilpailusääntöjen vastaista passiivisen myynnin rajoittamista Kilpailuviraston asiassa esittämän mukaan on merkinnyt edellä selostettujen Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimusten kohdan 4.9 sopimusehdon jälkimmäinen kappale, joka on kuulunut: ”Jälleenmyyjä sitoutuu olemaan myymättä tai markkinoimatta tuotteita internetin välityksin tai mitenkään muutoinkaan sähköisesti taikka valtakunnallisissa myynti- sekä ostoilmoitteluun erikoistuneissa tai vastaavissa lehdissä (esim. Keltainen Pörssi). Jälleenmyyjällä on kuitenkin oikeus omalla netissä olevalla kotisivullaan ilmoittaa edustavansa Tuotetta. Tältä osin kotisivu ei saa sisältää kuitenkaan mitään myyntiin tai markkinointiin liittyviä tietoja (esim. hinnat tai mallit).”

Kilpailuviraston esittämän mukaan kyseinen sopimusehto on rajoittanut kilpailusääntöjen vastaisesti jälleenmyyjien passiivista myyntiä kolmessa suhteessa. Kilpailuviraston mukaan sopimusehto on merkinnyt kilpailusääntöjen vastaista passiivisen myynnin rajoittamista sen perusteella, että sopimusehdossa jälleenmyyjiltä on kielletty sopimusten tarkoittamien lastenvaunujen ja/tai -rattaiden myynti ja markkinointi (1) Internetin välityksin, (2) muutoin sähköisesti, kuten esimerkiksi television tai radion välityksin, sekä (3) valtakunnallisten osto- tai myynti-ilmoitteluun erikoistuneiden tai muiden vastaavien lehtien välityksin.

Kuten edellä on todettu, vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen osalta vakavana kilpailunrajoituksena pidetään muun ohella sopimuksia, joilla rajoitetaan samalla kaupan vähittäismyynnin portaalla toimivien valikoivan jakelujärjestelmän jäsenten passiivista myyntiä loppukäyttäjille (ks. EY:n perustamis-sopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tiettyihin vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin 22 päivänä joulukuuta annetun komission asetuksen (EY) N:o 2790/1999 (EYVL L 336, s. 21) 4 artiklan c alakohta). Edelleen kuten edellä on todettu, kysymyksen ollessa jostakin tällaisesta vakavimmista kilpailunrajoituksista, mainitunkaltaisen sopimuksen tarkoituksena voidaan katsoa olevan merkittävästi estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua, eikä sopimuksen kilpailusääntöjen vastaisuuden toteamisen kannalta ole tarpeen arvioida sen kilpailua estäviä, rajoittavia tai vääristäviä vaikutuksia (nimenomaisesti edellä mainitun kaltaisten vertikaalisten sopimusten osalta ks. HE 11/2004 vp s. 32 sekä komission tiedonanto (2000/C 291/01) vertikaalisia rajoituksia koskevista suuntaviivoista (EYVL C 291, s. 1) kohta 7).

Ottaen huomioon edellä komission tiedonannossa 2000/C 291/01 sekä oikeustieteellisessä kirjallisuudessa passiivisen myynnin osalta lausutun passiivisen myynnin on katsottava tarkoittavan ensinnäkin muun ohella vastaamista yksittäisten toisella toimialueella olevien asiakkaiden omasta aloitteestaan tekemiin tiedusteluihin, mukaan lukien tavaroiden tai palveluiden toimittaminen näille asiakkaille, sekä yleistä mainontaa tai myynninedistämistä tiedotusvälineissä, silloin kun se on kohtuullinen keino tavoittaa asiakkaat jakelijan omalla alueella tai muualla kuin muiden jakelijoiden yksinmyyntialueilla. Tämän lisäksi passiivisen myynnin on katsottava tarkoittavan muun ohella yleistä mainontaa tai myynninedistämistä Internetiä käyttäen, edellyttäen, että Internetin käyttöä ei ole ensisijaisesti suunnattu tavoittamaan toisella toimialueella olevia asiakkaita.

Edellä mainitun sopimusehdon sanamuodon mukaan jälleenmyyjiltä on ensinnäkin nimenomaisesti kielletty sopimuksen tarkoittamien lastenvaunujen ja/tai -rattaiden myynti ja markkinointi Internetin välityksin. Sopimusehdon mukaan jälleenmyyjillä on sinänsä ollut oikeus omilla Internetissä olevilla kotisivuillaan ilmoittaa toimivansa sopimuksen tarkoittamien lastenvaunujen ja/tai -rattaiden edustajana. Ehtoon nimenomaisesti sisällytetyn määräyksen mukaan jälleenmyyjien kotisivut eivät kuitenkaan ole saaneet sisältää mitään myyntiin tai markkinointiin liittyneitä tietoja, kuten esimerkiksi tuotteiden hintoja tai malleja.

Lastentarvike Oy on mainittuun liittyen ensinnäkin esittänyt, että edellä mainitun sopimusehdon sanamuodosta huolimatta ehdon tarkoituksena ei olisi ollut kieltää jälleenmyyjiltä sopimusten tarkoittamien lastenvaunujen ja/tai -rattaiden myyntiä ja markkinointia Internetin välityksin. Tältä osin markkinaoikeus katsoo, ettei edellä selostetun sopimusehdon yksiselitteisen sanamuodon valossa kyseistä Lastentarvike Oy:n esittämää väitettä voida pitää perusteltuna.

Toiseksi Lastentarvike Oy on esittänyt, että kyseisen sopimusehdon tarkoituksena olisi ollut painottaa sitä, että sopimusten tarkoittamia lastenvaunuja ja/tai -rattaita ei myytäisi tai markkinoitaisi medioissa, jotka eivät täytä Lastentarvike Oy:n laatukriteereitä. Sanottuun liittyen markkinaoikeus kuitenkin toteaa, että tarkasteltavana oleva rajoitus on koskenut lastenvaunujen ja/tai -rattaiden myyntiä ja markkinointia Internetin välityksin täysin yleisesti.

Lastentarvike Oy on vielä kolmanneksi esittänyt, ettei mainitun sopimusehdon sisältämää lastenvaunujen ja/tai -rattaiden myynnin ja markkinoinnin kieltoa ole rajattu mitenkään alueellisesti, vaan kielto on koskenut myyntiä ja markkinointia myös jälleenmyyjän omalla toimialueella. Kuten edellä on todettu, passiivisella myynnillä on kuitenkin katsottava tarkoitettavan muun ohella Internetiä käyttäen tapahtuvaa yleistä mainontaa tai myynninedistämistä, edellyttäen, että Internetin käyttöä ei ole ensisijaisesti suunnattu tavoittamaan toisella toimialueella olevia asiakkaita, mistä tilanteesta nyt käsillä olevassa tapauksessa ei ole ollut kysymys. Näin ollen sille, ettei sopimusehtoa ole rajattu mitenkään alueellisesti, ei mainitussa suhteessa ole annettavissa merkitystä.

Edellä lausuttuun nähden ja kun otetaan huomioon se, mitä edellä on selostettu vertikaalisia sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan c alakohdan säännöksestä sekä passiivisesta myynnistä, markkinaoikeus katsoo, että kyseisessä suhteessa edellä mainitun sopimusehdon on katsottava merkinneen vertikaalisia sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan c alakohdan säännöksessä kiellettyä valikoivan jakelujärjestelmän jäsenten passiivisen myynnin rajoittamista loppukäyttäjille.

Tarkasteltavana olevan sopimusehdon sanamuodon mukaan jälleenmyyjiltä on lisäksi kielletty nimenomaisesti sopimuksen tarkoittamien lastenvaunujen ja/tai -rattaiden myynti ja markkinointi myös muutoin (kuin Internetin välityksin) sähköisesti.

Lastentarvike Oy on mainittuun liittyen ensinnäkin esittänyt, että edellä mainitun sopimusehdon sanamuodosta huolimatta ehdon tarkoituksena ei olisi ollut kieltää jälleenmyyjiltä sopimusten tarkoittamien lastenvaunujen ja/tai -rattaiden myyntiä ja markkinointia myöskään muissa sähköisissä medioissa, kuten esimerkiksi televisiossa ja radiossa. Tältä osin markkinaoikeus katsoo, ettei edellä selostetun sopimusehdon yksiselitteisen sanamuodon valossa kyseistä Lastentarvike Oy:n esittämää väitettä voida pitää perusteltuna.

Toiseksi Lastentarvike Oy on esittänyt, että kyseisen sopimusehdon tarkoituksena olisi ollut painottaa sitä, että sopimusten tarkoittamia lastenvaunuja ja/tai -rattaita ei myytäisi tai markkinoitaisi medioissa, jotka eivät täytä Lastentarvike Oy:n laatukriteereitä. Myös sanottuun liittyen markkinaoikeus kuitenkin toteaa, että tarkasteltavana oleva rajoitus on koskenut lastenvaunujen ja/tai -rattaiden myyntiä ja markkinointia myös muutoin (kuin Internetin välityksin) sähköisesti täysin yleisesti.

Lastentarvike Oy on vielä kolmanneksi esittänyt, ettei mainitun sopimusehdon sisältämää lastenvaunujen ja/tai -rattaiden myynnin ja markkinoinnin kieltoa ole rajattu mitenkään alueellisesti, vaan kielto on koskenut myyntiä ja markkinointia myös jälleenmyyjän omalla toimialueella. Kuten edellä on todettu, passiivisella myynnillä on kuitenkin katsottava tarkoitettavan muun ohella yleistä mainontaa tai myynninedistämistä tiedotusvälineissä, silloin kun se on kohtuullinen keino tavoittaa asiakkaat jakelijan omalla alueella tai muualla kuin muiden jakelijoiden yksinmyyntialueilla. Näin ollen sille, ettei sopimusehtoa ole rajattu mitenkään alueellisesti, ei mainitussa suhteessa ole annettavissa merkitystä.

Edellä lausuttuun nähden ja kun otetaan huomioon se, mitä edellä on selostettu vertikaalisia sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan c alakohdan säännöksestä sekä passiivisesta myynnistä, markkinaoikeus katsoo, että myös kyseisessä suhteessa edellä mainitun sopimusehdon on katsottava merkinneen vertikaalisia sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan c alakohdan säännöksessä kiellettyä valikoivan jakelujärjestelmän jäsenten passiivisen myynnin rajoittamista loppukäyttäjille.

Tarkasteltavana olevan sopimusehdon sanamuodon mukaan jälleenmyyjiltä on vielä kolmanneksi kielletty nimenomaisesti sopimuksen tarkoittamien lastenvaunujen ja/tai -rattaiden myynti ja markkinointi valtakunnallisissa myynti- sekä ostoilmoitteluun erikoistuneissa tai vastaavissa lehdissä, joista sopimusehdossa on esimerkkinä mainittu Keltainen Pörssi -niminen lehti.

Kuten edellä on todettu, passiivisena myyntinä on sinänsä pidettävä muun ohella yleistä mainontaa tai myynninedistämistä tiedotusvälineissä, silloin kun se on kohtuullinen keino tavoittaa asiakkaat jakelijan omalla alueella tai muualla kuin muiden jakelijoiden yksinmyyntialueilla. Edellä mainitun Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimuksiin sisältyneen lastenvaunujen ja/tai -rattaiden myynnin ja markkinoinnin rajoituksen osalta on kuitenkin huomattava, ettei se ole koskenut mainontaa ja myynninedistämistä sanoma- ja aikakausilehdissä yleisesti, vaan että sanottu kielto on rajoitettu koskemaan ainoastaan myyntiä ja myynninedistämistä valtakunnallisissa myynti- sekä ostoilmoitteluun erikoistuneissa tai niitä vastaavissa lehdissä. Sanottuun nähden ja kun lisäksi otetaan huomioon asiassa esitetty tarkasteltavina olevien jälleenmyyntisopimusten tarkoittamien Emmaljunga- ja/tai Graco-merkkisten lastenvaunujen ja/tai -rattaiden luonteesta kyseisen tuoteryhmän merkkituotteina, markkinaoikeus katsoo, että kyseisessä suhteessa edellä mainittuun sopimusehtoon sisältyneen myynnin ja markkinoinnin rajoituksen voidaan katsoa olleen hyväksyttävissä. Mainitulta osin kyseisen myynnin ja markkinoinnin rajoituksen ei siten ole katsottava merkinneen vertikaalisia sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan c alakohdan säännöksessä kiellettyä valikoivan jakelujärjestelmän jäsenten passiivisen myynnin rajoittamista loppukäyttäjille.
Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus toteaa, että tarkasteltavina oleviin Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimuksiin sisältyneen edellä mainitun sopimusehdon on katsottava merkinneen vertikaalisia sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan c alakohdan säännöksessä kiellettyä valikoivan jakelujärjestelmän jäsenten passiivisen myynnin rajoittamista loppukäyttäjille ensinnäkin siltä osin kuin sopimusehdossa jälleenmyyjiltä on kielletty sopimuksen tarkoittamien lastenvaunujen ja/tai -rattaiden myynti ja markkinointi Internetin välityksin sekä toiseksi siltä osin kuin sopimusehdossa jälleenmyyjiltä on kielletty sopimuksen tarkoittamien lastenvaunujen ja/tai -rattaiden myynti ja markkinointi myös muutoin (kuin Internetin välityksin) sähköisesti.

Kyseisen kilpailunrajoituslain 4 §:ssä tarkoitetun elinkeinonharjoitta-jien välisen sopimuksen syntymisen arvioinnin suhteen merkitystä käsillä olevassa tapauksessa ei ole annettavissa sille Lastentarvike Oy:n asiassa esittämälle seikalle, ettei edellä mainittuihin tarkasteltavina oleviin Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimuksiin sisältynyttä kohdan 4.9 sopimusehtoa ole tosiasiassa noudatettu eikä pantu täytäntöön.

Ottaen huomioon, että kysymyksessä olevan sopimusehdon on edellä todetuilta osin katsottava merkinneen vertikaalisia sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan c alakohdan säännöksessä kiellettyä valikoivan jakelujärjestelmän jäsenten passiivisen myynnin rajoittamista loppukäyttäjille ja että kyseisessä sopimusehdossa on siten mainituilta osin ollut kysymys edellä selostetuissa hallituksen esityksessä HE 11/2004 vp sekä vertikaalisia sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan c alakohdassa ja komission tiedonannon 2000/C 291/01 kohdassa 53 mainitulla tavalla vakavasta kilpailunrajoituksesta, markkinaoikeus katsoo, vastoin Lastentarvike Oy:n asiassa esittämää, ettei kyseistä Lastentarvike Oy:n kilpailunrajoitusta voida pitää sillä tavoin vähämerkityksellisenä, että sen voitaisiin myöskään sanotun perusteella katsoa jäävän kilpailunrajoituslain 4 §:n soveltamisalan ulkopuolelle. Edellä hallituksen esityksen HE 11/2004 vp ja komission tiedonannon (2001/C 368/07) vähämerkityksellisistä sopimuksista, jotka eivät Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla rajoita tuntuvasti kilpailua (de minimis -sopimukset) (EYVL C 368, s. 13) osalta lausuttu huomioon ottaen asiaa ei tältä osin anna aihetta arvioida toisin, vaikka tarkasteltavina olevien Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimusten osalta olisikin Lastentarvike Oy:n esittämällä tavalla katsottava olevan kysymys viimeksi mainitussa tiedonannossa määriteltyjen markkinaosuusrajojen alle jäävistä kilpailunrajoituksista.

Kyseisen puheena olevan kilpailunrajoituksen vakavuus huomioon ottaen tarkasteltavina oleviin Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimuksiin sisältyneiden valikoivan jakelujärjestelmän jäsenten passiivisen myynnin rajoittamista loppukäyttäjille tarkoittaneiden sopimusten tarkoituksena on katsottava olleen kilpailun rajoittaminen. Sanottuun nähden kyseisen menettelyn kilpailusääntöjen vastaisuuden toteamisen kannalta ei käsillä olevassa asiassa ole tarpeen arvioida myöskään mainittujen sopimusten kilpailua estäviä, rajoittavia tai vääristäviä vaikutuksia.

Edellä mainittuun kilpailunrajoituslain 5 §:n poikkeussäännökseen liittyen Lastentarvike Oy on asiassa vedonnut lähinnä siihen, että kilpailunrajoituslain 4 §:n sovellettavaksi tulemisen on joka tapauksessa katsottava estyvän sen perusteella, että kauppavaikutuskriteerin täyttyessä tarkasteltavina olevien Lastentarvike Oy:n jälleenmyynti-sopimusten olisi katsottava kuuluneen Euroopan yhteisöjen komission vertikaalisia sopimuksen koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen piiriin ja tulleen sitä kautta hyväksytyiksi.

Kuten edellä on todettu, kilpailunrajoituslain 5 § perustuu EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 alakohtaan ja sitä on tulkittava 81 artiklan soveltamiskäytännön mukaisesti. Kilpailunrajoituslain 5 §:n tulkinnassa tulee näin käyttää apuna perustamissopimuksen 81 artiklan soveltamiskäytäntöä sekä erityisesti 81 artiklan 3 alakohdan tulkintaa selventäviä EY:n komission ja neuvoston ryhmäpoikkeusasetuksia ja suuntaviivoja.

Kyseisen Lastentarvike Oy:n viittaaman vertikaalisia sopimuksen koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen osalta on kuitenkin huomattava, että edellä selostetulla tavalla asetuksen 4 artiklaan sisältyy luettelo sellaisista vakavimmista kilpailunvastaisista rajoituksista, joiden sisällyttäminen sopimukseen johtaa koko asianomaisen vertikaalisen sopimuksen sulkemiseen mainitun asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, kilpailunrajoitukseen osallistuvien yritysten markkina-osuuksista riippumatta (ks. mainitun vertikaalisia sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen johtolause 10 sekä komission tiedonannon 2000/C 291/01 kohta 46). Yhtenä tällaisena vakavana kilpailunrajoituksena asetuksen 4 artiklassa on puolestaan sen c alakohdassa mainittu valikoivan jakelujärjestelmän jäsenten passiivisen myynnin rajoittaminen loppukäyttäjille. Kuten edellä on todettu, tarkasteltavina oleviin Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimuksiin sisältyneen kohdan 4.9 sopimusehdon on edellä mainituilta osin katsottava merkinneen vertikaalisia sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan c alakohdan säännöksessä kiellettyä valikoivan jakelujärjestelmän jäsenten passiivisen myynnin rajoittamista loppukäyttäjille. Sanottuun nähden mainittujen Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimusten onkin katsottava jääneen vertikaalisia sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

Edellä esitetty huomioon ottaen myöskään kilpailunrajoituslain 5 §:n poikkeussäännöksen ei voida katsoa tulevan sovellettavaksi tarkasteltavina oleviin Lastentarvike Oy:n jälleenmyyntisopimuksiin edellä mainitulla Lastentarvike Oy:n esittämällä perusteella.
Asiassa esitetyn mukaan Lastentarvike Oy on sittemmin 1.11.2005 lukien poistanut edellä selostetun kohdan 4.9 mukaisen sopimusehdon Emmaljunga- ja/tai Graco-merkkisten lastenvaunujen ja/tai -rattaiden kirjallisista jälleenmyyntisopimuksistaan.

Johtopäätös

Edellä lausutuilla perusteilla markkinaoikeus katsoo, että Lastentarvike Oy on rikkonut kilpailunrajoituslain 4 §:n kieltoa rajoittamalla valikoivaan jakelujärjestelmäänsä kuuluvista noin 15 valtuutetusta Emmaljunga- ja/tai Graco-merkkisten lastenvaunujen ja/tai -rattaiden jälleenmyyjästä Kone-Asunmaata ja Muksumassia lukuun ottamatta kaikkien muiden sanottujen jälleenmyyjien Emmaljunga- ja/tai Graco-merkkisten lastenvaunujen ja/tai -rattaiden aktiivista ja passiivista myyntiä loppukäyttäjille 1.5.2004–31.10.2005.

Seuraamusmaksun määräämistä koskeva arviointi

Kilpailunrajoituslain 7 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajalle, joka rikkoo lain 4 tai 6 §:n tai Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 tai 82 artiklan säännöksiä, määrätään seuraamusmaksu, jollei menettelyä ole pidettävä vähäisenä tai seuraamusmaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta muutoin pidetä perusteettomana.

Nykyisin voimassa oleva, kilpailunrajoituksista annetun lain muuttamisesta annetulla lailla 318/2004 säädetty kilpailunrajoituslain 7 §:n 1 momentin säännös on muutoin asiallisesti samansisältöinen kuin sitä edeltänyt kilpailunrajoituslain 8 §:n 1 momentin (480/1992) säännös seuraamusmaksun määräämisestä paitsi, että voimassa olevaan lain 7 §:n 1 momentin säännökseen on sisällytetty viittaus myös EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklaan. Hallituksen esityksessä HE 11/2004 vp onkin kilpailunrajoituslain 7 §:n 1 momentin säännökseen liittyen ainoastaan lausuttu, että perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklaa koskevan viittauksen lisäämisen tarkoituksena on selventää, että seuraamusmaksu voidaan määrätä myös EY:n kilpailuoikeuden rikkomisesta (HE 11/2004 vp s. 35).

Hallituksen esityksessä laiksi kilpailunrajoituksista (HE 162/1991 vp) on edellä mainittuun kilpailunrajoituslain 8 §:n 1 momentin (480/1992) säännökseen seuraamusmaksun määräämisestä liittyen todettu, että seuraamusmaksua ei olisi määrättävä silloin, kun menettelyä on pidettävä vähäisenä tai maksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta muutoin perusteettomana. Hallituksen esityksessä lausutun mukaan vähäisenä voitaisiin pitää esimerkiksi alueellisesti tai ajallisesti rajoittunutta toimintaa tai toimintaa, jonka taloudelliset vaikutukset ovat vähäisiä (HE 162/1991 vp s. 9).

Ottaen huomioon, että edellä todetussa Lastentarvike Oy:n kilpailunrajoituslain 4 §:n vastaisessa menettelyssä on ollut kysymys luonteeltaan vakavana kilpailunrajoituksena pidettävästä valikoivan jakelujärjestelmän jäsenten aktiivisen ja passiivisen myynnin rajoittamista loppukäyttäjille ja että kyseinen kilpailunrajoitus on kestänyt puolentoista vuoden ajan ja kattanut lukumääräisesti suurimman osan Lastentarvike Oy:n jälleenmyyjistä, markkinaoikeus katsoo, ettei Lastentarvike Oy:n menettelyä ole pidettävä kilpailun-rajoituslain 7 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla vähäisenä eikä seuraamusmaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta ole pidettävä muutoinkaan perusteettomana.

Kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 momentin mukaan seuraamusmaksua määrättäessä on otettava huomioon kilpailunrajoituksen laatu ja laajuus sekä sen kestoaika. Maksu saa olla enintään 10 prosenttia kunkin kilpailunrajoitukseen osallistuvan elinkeinonharjoittajan tai näiden yhteenliittymän edellisen vuoden liikevaihdosta.

Hallituksen esityksessä HE 11/2004 vp on kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 momentin säännökseen liittyen todettu, että se sisältää säännökset seuraamusmaksun määrästä. Hallituksen esityksessä lausutun mukaan kyseisen säännöksen säätämisellä ehdotettiin luovuttavaksi esityksen antamisen ajankohtana voimassa olleen lain mukaisesta kaksiportaisesta seuraamusmaksun määrän sääntelystä samaan tapaan kuin EY:n kilpailusääntöjen täytäntöönpanoasetuksenkin osalta. Uudessa täytäntöönpanoasetuksessa 1/2003 luovuttiin kaksiportaisesta sakkosäännöksestä ja otettiin käyttöön vain prosenttiperusteinen maksimisäännös, jonka mukaan sakko saa olla enintään 10 prosenttia yrityksen edellisen vuoden liikevaihdosta (HE 11/2004 vp s. 35–36).

Seuraamusmaksun määräämistä koskevassa oikeuskäytännössä menettelyn keston ja laajuuden sekä sen moitittavuuden ja vahingollisuuden osalta on kiinnitetty huomiota myös kilpailunrajoitukseen syyllistyneen yrityksen liikevaihtoon.

Lastentarvike Oy on edellä todetulla tavalla rikkonut kilpailunrajoituslain 4 §:n kieltoa rajoittamalla valikoivaan jakelujärjestelmäänsä kuuluvista noin 15 valtuutetusta Emmaljunga- ja/tai Graco-merkkisten lastenvaunujen ja/tai -rattaiden jälleenmyyjästä Kone-Asunmaata ja Muksumassia lukuun ottamatta kaikkien muiden sanottujen jälleenmyyjien Emmaljunga- ja/tai Graco-merkkisten lastenvaunujen ja/tai -rattaiden aktiivista ja passiivista myyntiä loppukäyttäjille 1.5.2004–31.10.2005.

Kyseisessä Lastentarvike Oy:n menettelyssä on sinänsä ollut kysymys luonteeltaan vakavana kilpailunrajoituksena pidettävästä valikoivan jakelujärjestelmän jäsenten aktiivisen ja passiivisen myynnin rajoittamista loppukäyttäjille.

Lastentarvike Oy:n edellä mainittu menettely on kestänyt puolentoista vuoden ajan ja kattanut lukumääräisesti suurimman osan Lastentarvike Oy:n jälleenmyyjistä.

Toisaalta edellä mainittuun liittyen on todettava, että Lastentarvike Oy:n taholta asiassa esitetyn mukaan Emmaljunga- ja/tai Graco-merkkisten lastenvaunujen ja/tai -rattaiden myynnin liikevaihdolla tarkasteltuna kysymyksessä oleva Lastentarvike Oy:n menettely ei ole koskenut lainkaan yhtiön toiseksi ja kolmanneksi merkittävintä jälleenmyyjää, Kone-Asunmaata ja Muksumassia, joille tapahtunut Lastentarvike Oy:n Emmaljunga- ja/tai Graco-merkkisten lastenvaunujen ja/tai -rattaiden myynti on edustanut yhteensä noin 40 prosenttia kaikesta Lastentarvike Oy:n Emmaljunga- ja/tai Graco-merkkisten lastenvaunujen ja/tai -rattaiden myynnistä jälleenmyyjille. Viimeksi mainitun osalta Kilpailuvirasto ei ole esittänyt asiassa muuta.

Lisäksi markkinaoikeuden suullisessa käsittelyssä todistajana kuullun X:n kertoman mukaan tarkasteltavana olevan jälleenmyyntisopimuksen allekirjoittaminen Lastentarvike Oy:n kanssa ei ollut vaikuttanut mitenkään ainakaan hänen edustamansa Vaunutarvike Huvikumpu Ky -nimisen jälleenmyyjäyhtiön toimintaan. Lastentarvike Oy:n taholta asiassa esitetyn mukaan Vaunutarvike Huvikumpu Ky on ollut Emmaljunga- ja/tai Graco-merkkisten lastenvaunujen ja/tai -rattaiden myynnin liikevaihdolla tarkasteltuna Lastentarvike Oy:n merkittävin jälleenmyyjä noin 30 prosentin osuudella kaikesta Lastentarvike Oy:n Emmaljunga- ja/tai Graco-merkkisten lastenvaunujen ja/tai -rattaiden myynnistä jälleenmyyjille. Myöskään mainituilta osin Kilpailuvirasto ei ole esittänyt asiassa muuta.

Kilpailuvirasto ei ole esittänyt asiassa myöskään muuta näyttöä edellä mainitun Lastentarvike Oy:n kilpailunrajoituslain 4 §:n vastaisen menettelyn tosiasiallisista vaikutuksista.

Asiassa esitetyn mukaan Lastentarvike Oy:n liikevaihto vuonna 2007 on ollut noin 13 miljoonaa euroa. Asiassa esitetyn mukaan Lastentarvike Oy:n jälleenmyyjille tapahtuneen Emmaljunga- ja/tai Graco-merkkisten lastenvaunujen ja/tai -rattaiden myynnin suuruudesta vuosina 2004 ja 2005 ei ole esitettävissä tarkkaa selvitystä. Vuosina 2006 ja 2007 kyseisten myyntien suuruus on ollut 500.000–850.000 euroa ja vastaavasti 550.000–900.000 euroa (tarkat luvut ovat liikesalaisuuksia).

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen markkinaoikeus harkitsee Lastentarvike Oy:lle määrättävän kilpailunrajoituslain 7 §:ssä tarkoitetun seuraamusmaksun määräksi 15.000 euroa.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Asianosaisesta säädettyä sovelletaan säännöksen mukaan myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen.

Hallintolainkäyttölain 75 §:n 2 momentin mukaan oikeudenkäynti-kuluista on muuten soveltuvin osin voimassa, mitä oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 7–16 §:ssä säädetään. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n 1 momentin (1013/1993) mukaan oikeudenkäyntikulujen korvauksen on tullut täysimääräisesti vastata oikeudenkäynnin valmistelusta ja asian tuomioistuimessa ajamisesta sekä asiamiehen tai avustajan palkkiosta aiheutuneita kustannuksia, mikäli ne kohtuuden mukaan ovat olleet aiheellisia asianosaisen oikeuden valvomiseksi.

Hallituksen esityksessä oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevien säännösten muuttamisesta HE 191/1993 vp on edellä mainittuun oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n 1 momentin (1013/1993) säännökseen liittyen todettu, että kyseisessä säännöksessä säännellään se, minkälaiset kulut ovat korvattavia oikeudenkäyntikuluja eli sellaisia kuluja, joista voittanut asianosainen voi saada korvausta ja jotka hävinnyt asianosainen voi joutua vastapuolelleen korvaamaan. Säännöksen mukaan oikeudenkäyntikulujen korvauksen tulee täysin vastata oikeudenkäynnin valmistelusta ja asian tuomioistuimessa ajamisesta sekä asiamiehen tai avustajan palkkiosta aiheutuneita kustannuksia. Edellytyksenä on, että nämä kustannukset kohtuuden mukaan ovat olleet aiheellisia asianosaisen oikeuden valvomiseksi. Oikeudenkäynnin valmistelusta ja asian tuomioistuimessa ajamisesta aiheutuvia kustannuksia ovat esimerkiksi tarpeellisten asiakirjojen hankkimisesta, todistajien ja oikeudenkäymiskaaren 17 luvussa tarkoitettujen asiantuntijoiden palkkioista sekä oikeudenkäyntimaksuista aiheutuneet kustannukset. Lisäksi kustannuksia voi aiheutua erilaisten todisteiden hankkimisesta, tarkastuksista, katselmuksista ja vahingon selvittämisestä.

Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen Lastentarvike Oy saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Kilpailuviraston ilmoittaman mukaan sen oikeudenkäyntikuluvaatimus perustuu markkinaoikeuden suullisessa käsittelyssä kuultujen henkilöiden kertomuksista luotujen tallenteiden puhtaaksikirjoittamisesta aiheutuneisiin kustannuksiin.

Markkinaoikeus katsoo, ettei edellä mainittu tallenteiden puhtaaksikirjoittaminen ole käsillä olevassa tapauksessa ollut siinä määrin kohtuuden mukaan aiheellista, että Lastentarvike Oy:n tulisi velvoittaa korvaamaan sanotut kustannukset Kilpailuvirastolle. Sanottuun nähden markkinaoikeus katsoo, että myös Kilpailuvirasto saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Markkinaoikeus määrää Lastentarvike Oy:n maksamaan valtiolle kilpailunrajoituslain 7 §:ssä tarkoitettuna seuraamusmaksuna 15.000 euroa.

Markkinaoikeus hylkää Kilpailuviraston esityksen muilta osin sekä Lastentarvike Oy:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n 2 momentin nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Kimmo Mikkola, Jussi Karttunen ja Tommi Vuorialho sekä asiantuntijajäsenet Antti Aine ja Kristiina Vuori.