MAO:27/09
- Asiasanat
- Kilpailuviraston esitys kilpailunrikkomismaksun määräämiseksi Greendoor Oy:lle, kilpailunrajoitusasia, vertikaalinen kilpailunrajoitus, määrähinnoittelu
- Tapausvuosi
- 2009
- Antopäivä
- Diaarinumero
- 568/05/KR
ASIAN TAUSTA JA TAPAHTUMATIEDOT
Greendoor Oy on suomalainen retkeilyvälineiden maahantuoja. Greendoor Oy:n jälleenmyyjinä ovat toimineet muun ohella Hämeen Partiokauppa, Partioaitta, Partiovaruste, Sportia Pekka ja Stockmann. Greendoor Oy:n liikevaihto vuonna 2004 on ollut noin 1,46 miljoonaa euroa. Retkeilyvarusteiden koko tukkumarkkinoista Greendoor Oy:n markkinaosuus on ollut noin 1–2 prosenttia.
Varuste.net on Aalto Group Oy:n Internet-pohjainen erä- ja partiovarusteiden kauppapaikka, jonka tuotevalikoimaan kuuluu ulkoiluun ja eräharrastukseen liittyviä tuotemerkkejä. Aalto Group Oy:n Varuste.net-kauppapaikan toiminta on alkanut 27.11.2004.
Retkeilyvarusteiden tukkumarkkinat Suomessa ovat vuositasolla noin 100 miljoonaa euroa. Vähittäismyynnillä mitattuna retkeilytuotteiden kokonaismarkkinat ovat noin 100–200 miljoonaa euroa. Retkeilyvarusteiden markkinat Suomessa ovat jakautuneet useiden toimijoiden kesken.
Varuste.netin Ilkka Rajakallio on 27.10.2004 lähettänyt Greendoor Oy:n toimitusjohtaja Jarmo Karviselle sähköpostiviestin (Kilpailuviraston esityksen liite 40). Kyseisessä sähköpostiviestissä on muun ohella todettu:
”Viitaten soittooni tässä ovat varmistuneet maahantuojat/ tuottajat, joiden tuotteita olemme ryhtymässä myymään:
– Nokia Footwear
– Leatherman Finland Oy
– Fjällräven
– Normark
– Vandernet
– Oy Kannonkari Ab
– Marttiini Oy
– –
Palailen asiaan ensi viikon loppupuolella.”
Greendoor Oy:n Tommi Salmi on 8.11.2004 vastannut sähköpostitse edellä mainittuun Varuste.netin Ilkka Rajakallion sähköpostiviestiin. Lähettämässään sähköpostiviestissä (Kilpailuviraston esityksen liite 41) Rajakalliolle Salmi on muun ohella todennut:
”Olemme pohtineet asiaa ja olemme mukana Teidän nettikaupassa. Oikeastaan seuraavaksi tulisi miettiä mitä tuotteita meidän hillittömästä valikoimasta laitetaan myyntiin. Minun ehdotukseni olisivat seuraavat - - tuotemerkit:
– Artiach ilmatäytteiset makuualustat
– Carinthia makuupussit
– Laken alumiiniset juoma- ja bensapullot
– Lorpen tekniset retkeily-, vaellus- ja alppihiihtosukat
– Nikwax hoitotuotteet jalkineille, vaatteille jne.
– Reiter retkiruuat
– Rekri8 kaasukeittimet
– Sealskinz vedenpitävät käsineet ja sukat
– Tatonka matkailu- ja retkeilytarvikkeet
Ilmoittele miten edetään.”
Varuste.netin Ilkka Rajakallio on 8.11.2004 vastannut edellä mainittuun Greendoor Oy:n Tommi Salmen viestiin. Sähköpostiviestissään (Kilpailuviraston esityksen liite 42) Salmelle Rajakallio on todennut muun ohella:
”Hieno homma!
Miten olisi tapaaminen vaikkapa ma 15.11. klo 10 teidän tiloissanne?
Voisimme käydä tuotteet läpi ja keskustella mm. logistiikasta, reklamaatioista ja hinnoittelusta.”
Greendoor Oy:n Tommi Salmi on vastannut edellä mainittuun Varuste.netin Ilkka Rajakallion viestiin vielä samana päivänä lähettämällä sähköpostiviestin (Kilpailuviraston esityksen liite 42), jossa Salmi on ilmoittanut, että Rajakallion ehdottama tapaamisajankohta käy heille.
Varuste.netistä on 23.11.2004 lähetetty Greendoor Oy:lle otsikolla ”Varuste.net: EPÄVIRALLINEN LANSEERAUS” varustettu sähköpostiviesti (Kilpailuviraston esityksen liite 43). Kyseisessä viestissä on muun ohella todettu:
”Hyvä yhteistyökumppanimme,
Olemme tänään avanneet Varuste.net-internetkaupan maahantuojille ennakkotarkastelua varten. Lauantaina on kaupan julkinen lanseeraus. Kiireistänne huolimatta pyydämme, että kävisitte tutustumassa sivuihimme ja tapaamme esitellä tuotteitanne ennen lauantain virallista lanseerausta.
– –
Mikäli teillä on hyviä ideoita lanseeraustarjoustuotteiksi, olemme kuulolla.”
Greendoor Oy:n Tommi Salmi on edellä mainitun Varuste.netin viestin johdosta lähettänyt vielä samana päivänä Varuste.netille kaksi erillistä sähköpostiviestiä (Kilpailuviraston esityksen liitteet 43 ja 44). Näistä ensimmäisessä viestissä Salmi on esittänyt toivomuksen myynnissä olevien makuupussituotteiden ryhmittelemisestä uudelleen sekä jälkimmäisessä viestissä ehdotuksen lanseeraustuotteiksi.
Greendoor Oy:n Tommi Salmi on 29.11.2004 lähettänyt Varuste.netin Ilkka Rajakalliolle sähköpostiviestin (Kilpailuviraston esityksen liite 45). Kyseisessä sähköpostiviestissä on muun ohella todettu:
”Kuten taidettiin puhuakin tapaamisessa, että saattaa joku jälleenmyyjä huomauttaa hinnoittelusta. Näin kävikin ja joudumme pyytämään teitä ”tarkistamaan” hinnoittelun kaikkiin tuotteisiin, niin että hinnoittelu on suositushintojen mukainen. (Itse voitte vaikka hiukan korottaa ns. suositushintaa, jolloin myyntihinta näyttää tarjoukselta). Eli käytännössä esimerkiksi SA-pussi on suositushinnaltaan 240,- (vaikka Partiokaupat myyvätkin sitä 260,- hintaan). Tällöin hinta on silti halvempi vaikka käytetään suositushintaa.
Pahoittelen, että joudumme puuttumaan hinnoitteluunne, mutta painostusta saimme osaksemme. Mitäpä sitä hyvää tuotetta liian halvalla myymään…”
Edellä mainitun sähköpostiviestin johdosta Varuste.netin Ilkka Rajakallio on samana päivänä lähettänyt Greendoor Oy:n Tommi Salmelle sähköpostiviestin (Kilpailuviraston esityksen liite 46). Sähköpostiviestissään Salmelle Rajakallio on todennut muun ohella:
”Muutimme teidän tuotteiden hinnat. Voisitko käydä tsekkaamassa että ovat puolestanne ok.”
Greendoor Oy:n Tommi Salmi on vielä 29.11.2004 lähettänyt Varuste.netin Ilkka Rajakalliolle otsikolla ”GD TUOTTEET POIS varuste.net MYYNNISTÄ” varustetun sähköpostiviestin (Kilpailuviraston esityksen liite 47). Sähköpostiviestissään Rajakalliolle Salmi on muun ohella todennut:
”Valitettavasti jälleenmyyjien (Partioaitta Oy, MPY, Partiovaruste...) ”vastaanotto” meidän tuotteiden nettikaupalle oli aika tyrmäävä. Joudumme kaiken selkeyden vuoksi ottamaan KAIKKI MERKKIMME POIS VARUSTE.NET NETTIKAUPAN MYYNNISTÄ.
Kuittaatteko tämän viestin vastaanotetuksi. Toimenpiteitä odotellen.”
Edellä mainitun sähköpostiviestin johdosta Varuste.netin Lasse Rajakallio on 30.11.2004 lähettänyt Greendoor Oy:n toimitusjohtaja Jarmo Karviselle otsikolla ”Yhteistyötä” varustetun sähköpostiviestin (Kilpailuviraston esityksen liite 48). Sähköpostiviestissään Karviselle Rajakallio on todennut muun ohella:
”Tommi Salmi pyysi eilen vahvistamaan Greendoor-tuotteiden poistamisen Varuste.net-webbikaupastamme - -. Kritiikki oli kohdistunut muita alhaisempaan hinnoitteluumme, joten nos-timme hintamme Tommin pyytämälle suositushintatasolle - -.
Voimmehan näin jatkaa yhteistyötämme, koska emme enää näe syytä ’ulkoiseen paineeseen’?”
Edellä mainitun sähköpostiviestin johdosta Greendoor Oy:n toimitusjohtaja Jarmo Karvinen on vielä samana päivänä lähettänyt Varuste.netiin sähköpostiviestin (Kilpailuviraston esityksen liite 48). Sähköpostiviestissään Karvinen on todennut muun ohella:
”Lasse Rajakallio,
poista Greendoor Oy:n edustamat tuotteet sivuiltanne toistaiseksi.”
Sittemmin Aalto Group Oy:n toimitusjohtaja Ville Jungman on 1.12.2004 lähettänyt Greendoor Oy:n toimitusjohtaja Jouko Karviselle sähköpostiviestin (Kilpailuviraston esityksen liite 49), jossa Jungman on muun ohella todennut:
”Hieman ihmetyttää tämä teidän asenteenne Varuste.netiä kohtaan. Viime viikolla, kun lähetimme teille sivustomme esikatseltavaksi, annoitte meille ohjeita makuupussien ryhmittelyyn ja vinkkejä tarjoustuotteiksi. Nyt ilmoitatte meille ilman mitään kunnon syytä, että meidän pitäisi lopettaa tuotteidenne myynti. - - Meidän mielestä antamanne syyt eivät ole riittäviä, jotta joutuisimme purkamaan sopimuksemme. Eikö olisi mitään keinoja tämän ikävän tilanteen ratkaisemiseksi?”
ASIAN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA
KILPAILUVIRASTON ESITYS
Vaatimukset
Kilpailuvirasto on vaatinut, että markkinaoikeus toteaa Greendoor Oy:n syyllistyneen ajalla 29.11.–30.11.2004 kilpailunrajoituksista annetun lain 4 §:n vastaiseen menettelyyn sopimalla maahantuomiensa retkeilyvarusteiden osalta seuraavan jakeluportaan myyntihintojen vahvistamisesta sekä että markkinaoikeus määrää Greendoor Oy:lle 20.000 euron suuruisen seuraamusmaksun (kilpailunrikkomismaksu). Lisäksi Kilpailuvirasto on vaatinut, että Greendoor Oy velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 827,16 eurolla korkoineen.
Perusteet
Tarkasteltavana olevan Greendoor Oy:n menettelyn oikeudellinen arviointi
Sovellettavat säännökset
Kilpailunrajoituksista annetun lain (jäljempänä myös kilpailunrajoituslaki) 4 §:n 1 momentin mukaan kiellettyjä ovat sellaiset elinkeinonharjoittajien väliset sopimukset, elinkeinonharjoittajien yhteenliittymien päätökset sekä elinkeinonharjoittajien yhdenmukaistetut menettelytavat, joiden tarkoituksena on merkittävästi estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua tai joista seuraa, että kilpailu merkittävästi estyy, rajoittuu tai vääristyy.
Kilpailunrajoituslain 4 §:n 2 momentin mukaan kiellettyjä ovat erityisesti sellaiset sopimukset, päätökset ja menettelytavat:
1) joilla suoraan tai välillisesti vahvistetaan osto- tai myyntihintoja taikka muita kauppaehtoja;
2) joilla rajoitetaan tai valvotaan tuotantoa, markkinoita, teknistä kehitystä taikka investointeja;
3) joilla jaetaan markkinoita tai hankintalähteitä;
4) joiden mukaan eri kauppakumppaneiden samankaltaisiin suorituksiin sovelletaan erilaisia ehtoja siten, että kauppakumppanit asetetaan epäedulliseen kilpailuasemaan; tai
5) joiden mukaan sopimuksen syntymisen edellytykseksi asetetaan se, että sopimuspuoli hyväksyy lisäsuoritukset, joilla niiden luonteen vuoksi tai kauppatavan mukaan ei ole yhteyttä sopimuksen kohteeseen.
Kilpailunrajoituslain 4 §:n 2 momentin 1 kohdassa on siten kielletty jo sellaisenaan sellaiset menettelytavat, joilla suoraan tai välillisesti vahvistetaan seuraavan jakeluportaan myyntihinnat esimerkiksi niin, että tavarantoimittaja määrää vähimmäishintatason, jota ostajan on noudatettava.
Kilpailunrajoituslain 4 §:n säännös vastaa sisällöltään Euroopan yhteisön perustamissopimuksen (jäljempänä EY:n perustamissopimus tai perustamissopimus) 81 artiklan 1 kohtaa. Kilpailunrajoituslain 4 §:n soveltamisessa tulee siten otettavaksi huomioon myös perustamissopimuksen 81 artiklan soveltamiskäytäntö.
Greendoor Oy:n kilpailunrajoituslain vastainen menettely
Greendoor Oy ja Varuste.net ovat 8.11.2004 ja joka tapauksessa ennen 29.11.2004 sopineet Greendoor Oy:n maahantuomien tuotteiden jakelusta Varuste.netille jälleenmyyntiä varten.
Kilpailunrajoituslain 4 §:ssä tarkoitetun sopimuksen syntymisen kannalta ja siten lain 4 §:n soveltumisen kannalta kysymyksessä olevassa asiassa merkityksellistä on se, onko Greendoor Oy:n ja Varuste.netin välillä syntynyt sopimus määrähinnoittelusta siten, että toinen osapuoli on tehnyt aloitteen kilpailunrajoituslain vastaiseen menettelyyn ryhtymisestä ja että toinen osapuoli on hyväksynyt kyseisen aloitteen. Merkitystä on siten ensinnäkin sillä, onko Greendoor Oy:n katsottava tehneen määrähinnan asettamista koskeneen aloitteen kehottamalla Varuste.netiä nostamaan hintojaan, sekä toiseksi sillä, onko Varuste.netin jälleenmyyntisuhteessaan Greendoor Oy:n kanssa katsottava hyväksyneen Greendoor Oy:ltä tulleen kehotuksen hinnan nostamiseen joko nimenomaisesti tai määrähinnat toimeenpanemalla. Mainittujen kahden edellytyksen täyttyessä Greendoor Oy:n ja Varuste.netin voidaan katsoa ilmaisseen yhteisen tahdon toimia markkinoilla määrätyllä tavalla ja kilpailunrajoituslain 4 §:ssä tarkoitetun sopimuksen siten syntyneen.
Kuten edellä on todettu, Greendoor Oy ja Varuste.net ovat marraskuussa 2004 sopineet Greendoor Oy:n maahantuomien tuotteiden jakelusta Varuste.netille jälleenmyyntiä varten. Kyseisen jälleenmyyntisopimuksen solmimisen jälkeen Greendoor Oy:n palveluksessa toiminut, yhtiön myyntitehtävistä vastannut Tommi Salmi on 29.11.2004 Varuste.netin edustajalle toimittamassaan sähköpostiviestissä (Kilpailuviraston esityksen liite 45) kehottanut Varuste.netiä muuttamaan tämän hinnoittelua kaikkien Greendoor Oy:n maahantuomien tuotteiden osalta siten, että tuotteiden hinnoittelu vastaisi suositushintoja. Salmen sähköpostiviestistä käy ilmi, että Greendoor Oy on kehottamalla Varuste.netiä muuttamaan hinnoitteluaan tehnyt aloitteen tietyn hintatason asettamiseksi Varuste.netin tarjoamille tuotteille Greendoor Oy:n maahantuomien tuotteiden osalta.
Kyseisen Greendoor Oy:n Tommi Salmen sähköpostiviestin johdosta Varuste.netin edustaja on vielä samana päivänä lähettänyt Salmelle sähköpostitse vastauksen (Varuste.netin Ilkka Rajakallion sähköpostiviesti Salmelle Kilpailuviraston esityksen liitteenä 46), jossa on todettu Varuste.netin muuttaneen Greendoor Oy:n maahantuomien tuotteiden hinnat. Varuste.net ei ole siten pelkästään ilmoittanut suostuvansa hinnankorotuksiin suositushintatasolle, vaan Varuste.net on myös tosiasiallisesti nostanut mainittujen tuotteiden hinnat Greendoor Oy:n vaatimalle tasolle ennen ilmoittamista asiasta Greendoor Oy:n Tommi Salmelle.
Edellä esitetyn perusteella on pidettävä selvänä, että Varuste.net on hyväksynyt Greendoor Oy:n kehotuksen noudattaa suositushintoja ja että kilpailunrajoituslain 4 §:ssä tarkoitettu sopimus määrähinnoittelusta on syntynyt. Greendoor Oy:n menettelyssä ei siten ole ollut kysymys yksipuolisesta menettelystä. Sanottuun menettelyyn on näin ollen sovellettava kilpailunrajoituslain 4 §:ää.
Edellä kerrotusta sähköpostikirjeenvaihdosta ilmenevät seikat, jotka osoittavat Greendoor Oy:n ja Varuste.netin yhteisen tahdon nostaa Varuste.netin Internet-pohjaisessa kaupassa myytävien Greendoor Oy:n maahantuomien tuotteiden hintoja, ovat olleet riittävät sopimuksen syntymiselle kilpailuoikeudellisessa mielessä. Kilpailuoikeudellisessa mielessä sopimuksen on katsottava syntyneen riippumatta esimerkiksi siitä, ovatko Greendoor Oy ja Varuste.net solmineet kansallisen sopimusoikeuden valossa pätevän sopimuksen.
Greendoor Oy:n ja Varuste.netin välille on edellä esitetty huomioon ottaen syntynyt kilpailunrajoituslain 4 §:ssä tarkoitettu sopimus määrähinnoittelusta. Kyseinen sopimus määrähinnoittelusta on koskenut Greendoor Oy:n Varuste.netille jälleenmyyntiä varten toimittamia tuotteita, jotka Varuste.netin on ollut tarkoitus myydä Internet-pohjaisen kauppapaikkansa kautta. Sopimus määrähinnoittelusta ei ole syntynyt vielä Greendoor Oy:n ja Varuste.netin sopiessa jälleenmyyntisopimuksen tekemisestä, vaan vasta myöhemmin Varuste.netin hyväksyttyä Greendoor Oy:n kehotuksen muuttaa hinnoitteluaan nostamalla hintojaan. Varuste.net ei siten ole pelkästään ilmoittanut suostuvansa Greendoor Oy:n kehotukseen hintojen korottamisesta suositushintatasolle, vaan Varuste.net on tosiasiallisesti myös nostanut edellä mainittujen tuotteiden hinnat Greendoor Oy:n edellyttämälle tasolle.
Edellä esitetyn perusteella Greendoor Oy:n on katsottava menetelleen kilpailunrajoituslain 4 §:n 2 momentin 1 kohdan osto- tai myyntihintojen vahvistamista koskevan kiellon vastaisesti.
Greendoor Oy:n toimeenpaneman kilpailunrajoituksen merkittävyys
Kilpailunrajoituslain 4 §:ssä on kielletty sellaiset elinkeinonharjoittajien väliset sopimukset, elinkeinonharjoittajien yhteenliittymien päätökset sekä elinkeinonharjoittajien yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka merkittävästi estävät, rajoittavat tai vääristävät kilpailua.
Kuten edellä on todettu, kilpailunrajoituslain 4 §:n säännös vastaa sisällöltään EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa. Kilpailunrajoituslain 4 §:n merkittävyyskriteerin tulkinnassa tulee siten otettavaksi huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeus-käytäntö ja Euroopan yhteisöjen komission ratkaisukäytäntö sekä lisäksi tulkinta-apuna käytettäväksi myös komission tiedonanto (2001/C 368/07) vähämerkityksellisistä sopimuksista, jotka eivät Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla rajoita tuntuvasti kilpailua (de minimis -sopimukset) (EYVL C 368, s. 13).
Edellä mainitun komission tiedonannon 2001/C 368/07 mukaan kilpailunrajoituksella voidaan katsoa olevan vain vähämerkityksellinen vaikutus kilpailuun, jos muut kuin keskenään kilpailevat elinkeinonharjoittajat ovat tehneet sopimuksen eikä yhdenkään sopijapuolen markkinaosuus ylitä 15 prosenttia millään sopimuksen vaikutusalaan kuuluvilla merkityksellisillä markkinoilla. Lisäksi kyseisessä tiedonannossa edelleen edellytetään, etteivät sopijapuolet ole tosiasiallisia tai potentiaalisia kilpailijoita millään sopimuksen vaikutusalaan kuuluvilla markkinoilla.
Komission tiedonannon 2001/C 368/07 mukaan kuitenkin vakavimmat vertikaaliset kilpailunrajoitukset, kuten vähittäishinnan asettaminen seuraavalle jälleenmyyntiportaalle sekä täydellisen alueellisen suojan antaminen, ovat yleensä aina kiellettyjä, vaikka sopijapuolten markkinaoikeus ei ylittäisikään 15 prosenttia.
Määrähinnoittelu on yksi vakavimmiksi katsotuista vertikaalista kilpailunrajoituksista. Määrähinnoittelua ei siten voida pitää siinä mielessä vähämerkityksellisenä, ettei kilpailunrajoituslain 4 §:n säännöksen olisi katsottava soveltuvan. Näin on riippumatta sopijapuolten markkinaosuuksista.
Kysymyksessä olevassa tapauksessa Greendoor Oy on käytännössä määrännyt maahantuomiensa tuotteiden osalta Varuste.netille vähimmäishinnat vaatimalla Varuste.netiltä hintojen nostamista Greendoor Oy:n asettamien suositushintojen tasolle.
Suositushintojen asettaminen ei sinänsä ole kiellettyä edellyttäen, että jälleenmyyjät saavat poiketa niistä. Mikäli suositushinnat kuitenkin johtavat kiinteään hintaan tai vähimmäishintaan jonkin osapuolen käyttämän painostuksen tai tarjoamien kannustimien vuoksi, kysymys ei enää ole suositushinnoista, vaan kielletystä vähimmäishinnan asettamisesta.
Greendoor Oy:n edellä kerrotussa menettelyssä on ollut kysymys mainitunkaltaisesta sitovien vähittäishintojen asettamisesta. Kilpailuoikeudellisesti kysymys on siten ollut kilpailunrajoituslain 4 §:ssä kielletystä määrähinnoittelusta, eikä pelkän hinnan suosittamisesta. Kysymys on näin ollen ollut Varuste.netiin kohdistetusta vakavasta kilpailunrajoituksesta.
Vaikka Greendoor Oy:n ja Varuste.netin markkinaosuudet ovat jääneet komission tiedonannossa 2001/C 368/07 mainittujen prosenttiosuuksien alle, kysymyksessä olevaa kilpailunrajoitusta ei sen vakavan luonteen vuoksi voida siten pitää kilpailunrajoituslain 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla vähämerkityksellisenä. Kilpailunrajoituslain 4 §:n säännöksen on näin ollen katsottava soveltuvan kysymyksessä olevaan Greendoor Oy:n toimeenpanemaan kilpailunrajoitukseen.
Greendoor Oy:n toimeenpaneman kilpailunrajoituksen vaikutukset markkinoihin
Kuten edellä on todettu, Greendoor Oy:n käsillä olevassa menettelyssä on ollut kysymys sitovien vähittäishintojen asettamisesta ja siten kilpailunrajoituslain 4 §:ssä kielletystä määrähinnoittelusta, eikä pelkästä vähittäishintojen suosittamisesta. Greendoor Oy:n menettelyssä on näin ollen katsottava olleen kysymys vakavasta kilpailunrajoituksesta.
Vakavien kilpailunrajoitusten kohdalla ei ole tarpeen erikseen osoittaa kilpailunrajoitusten vaikutuksia kilpailulle tai markkinoihin, koska niillä oletetaan olevan kielteisiä vaikutuksia markkinoihin. Kilpailunrajoituksen todellisilla vaikutuksilla markkinoihin on kuitenkin merkitystä seuraamusmaksun suuruuden arvioinnissa.
Greendoor Oy on retkeilyvarusteiden tukkumarkkinoilla Suomessa suhteellisen pieni toimija. Vastaavasti Varuste.net on hiljattain markkinoille tulleena toimijana pieni. Kysymys on ollut yksittäistä sopimussuhdetta koskevasta tapauksesta, kilpailunrajoituksen ollessa laajuudeltaan vähäinen ja kestoltaan lyhytaikainen.
Edellä esitetty huomioon ottaen käsillä olevan kilpailunrajoituksen vaikutusten voidaan katsoa jääneen kansantalouden tasolla suhteellisen merkityksettömiksi.
Greendoor Oy:n on kuitenkin toiminnallaan katsottava aiheuttaneen erityistä haittaa kilpailulle retkeilyvarusteiden markkinoilla vaikeuttamalla uudenlaisen jakelutievaihtoehdon markkinoille tuloa ja siten myös kuluttajien mahdollisuuksia saada ostettua retkeilyvarusteita mahdollisesti tehokkaammin ja edullisemmin kuin mitä varastoa pitävillä, perinteisillä alan kaupoilla on ollut mahdollisuus tarjota. Vaikka myös perinteiset alan kaupat ovat perustaneet omia kauppapaikkojaan Internetiin, Varuste.net olisi perinteisestä kauppaverkosta riippumattomana voinut jatkossakin todennäköisesti hinnoitella tuotteensa hinnaltaan halvemmiksi kuin mitä perinteisille palveluun panostaville myymälöille ja niiden omille verkkokaupoille olisi ollut mahdollista.
Edellä mainittuun liittyen on huomattava, että komission tiedonannossa (2000/C 291/01) vertikaalisia rajoituksia koskevista suuntaviivoista (EYVL C 291, s. 1) on nimenomaisesti todettu, että vertikaaliset kil-pailunrajoitukset ovat erityisen haitallisia, mikäli ne sulkevat markkinat tehokkaammilta tai muita jakelumuotoja käyttäviltä jakelijoilta, koska tämä voi vähentää innovointia jakelun alalla ja viedä kuluttajilta kyseisten jakelijoiden tarjoaman palvelun tai hinta-laatu -suhteen.
Lisäksi on huomattava, että vaikka kysymyksessä olevilla markkinoilla tavaramerkkejä ja tavarantoimittajia eri tuoteryhmissä on useita eli vaihtoehtoja jakelijan näkökulmasta on olemassa, kuluttajan näkökulmasta näin ei välttämättä ole. Merkkituotteiden kohdalla korvaavuus on kuluttajan näkökulmasta muita tuotteita vähäisempää eikä tuoteryhmän eri merkkivaihtoehtojen olemassaolo siten suoraan vähennä tietyn merkin toimitusten lakkaamisesta aiheutuvia haittavaikutuksia jakelijan näkökulmasta, varsinkin tämän vasta pyrkiessä markkinoille.
Seuraamusmaksun määrä
Kilpailunrajoituslain 7 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajalle, joka rikkoo lain 4–6 §:n säännöksiä tai Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 tai 82 artiklaa, määrätään seuraamusmaksu, jollei menettelyä ole pidettävä vähäisenä tai seuraamusmaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta muutoin pidetä perusteettomana.
Kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 momentin mukaan seuraamusmaksua määrättäessä on otettava huomioon kilpailunrajoituksen laatu ja laajuus sekä sen kestoaika. Maksu saa olla enintään 10 prosenttia kunkin kilpailunrajoitukseen osallistuvan elinkeinonharjoittajan tai näiden yhteenliittymän edellisen vuoden liikevaihdosta.
Seuraamusmaksun määräämistä kilpailunrajoituslaissa tai EY:n perustamissopimuksessa kielletyistä kilpailunrajoituksista on pidettävä kilpailunrajoituslaissa omaksuttuna pääsääntönä. Kysymyksen ollessa vakavasta kilpailunrajoituksesta menettelyä ei voida pitää vähäisenä eikä seuraamusmaksun määräämistä perusteettomana.
Käsillä olevassa tapauksessa, jossa kysymys on ollut vertikaalisesta kilpailunrajoituksesta, joka on ollut kilpailunrajoituslaissa jo pitkään kielletty ja jonka seurauksena uuden, perinteisen myymälätyypin haastavan ja kuluttajien kannalta edullisen jakeluvaihtoehdon markkinoille tulo on vaikeutunut, seuraamusmaksun määräämistä ei olekaan pidettävä perusteettomana.
Greendoor Oy:n toimeenpanema kilpailunrajoitus on alkanut 29.11.2004 ja päättynyt 30.11.2004.
Greendoor Oy:n liikevaihto vuonna 2004 on ollut noin 1,46 miljoonaa euroa.
Kysymyksessä oleva kilpailunrajoitus on ollut laajuudeltaan vähäinen ja kestoltaan lyhytaikainen, minkä lisäksi rajoituksen soveltamisesta aiheutuneet vaikutukset ovat kansantalouden tasolla mitattuina olleet vähäisiä. Toisaalta kysymys on ollut luonteeltaan vakavasta kilpailunrajoituksesta, josta on aiheutunut haittaa kuluttajille uuden jakelumuodon markkinoille tulon vaikeutumisena. Määrähintakiellon rikkomista on pidettävä myös periaatteellisesti erityisen paheksuttavana, koska kysymys on ollut kilpailunrajoituksesta, joka on ollut jo pitkään kielletty ja jonka oikeudenvastaisuudesta Greendoor Oy:n olisi pitänyt olla tietoinen. Lisäksi on otettava huomioon myös seuraamusmaksun yleisehkäisevä vaikutus.
Edellä mainitut seikat huomioon ottaen Greendoor Oy:lle on esitetty määrättäväksi seuraamusmaksuna 20.000 euroa.
GREENDOOR OY:N VASTINE
Vaatimukset
Greendoor Oy on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää Kilpailuviraston esityksen. Toissijaisesti Greendoor Oy on vaatinut, että markkinaoikeus joka tapauksessa jättää seuraamusmaksun määräämättä. Lisäksi Greendoor Oy on vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Kilpailuviraston korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 12.050,84 eurolla korkoineen.
Perusteet
Väite Greendoor Oy:n kilpailunrajoituslain vastaisesta menettelystä
Greendoor Oy kiistää, että se olisi syyllistynyt Kilpailuviraston esityksessä tarkoitettuun kilpailunrajoituslain vastaiseen menettelyyn. Greendoor Oy kiistää, että yhtiön taholta olisi tarkoitettu tai pyritty hyödykkeen hinnan määräämiseen siten, että se johtaisi kiinteään hintaan tai vähimmäishintaan.
Kilpailunrajoituslain 4 §:ssä tarkoitetulle sopimukselle on tyypillistä molemminpuolinen tahdonilmaisu, yhteisymmärrys tulevasta toiminnasta sekä oman toimintavapauden tosiasiallinen rajoittuminen ja/tai muiden yritysten tulevaan toimintaan liittyvän epävarmuuden vähentyminen annettujen tahdonilmauksien seurauksena.
Kysymyksessä olevassa tapauksessa mitään Greendoor Oy:n ja Varuste.netin välistä Kilpailuviraston esityksessä tarkoitettua yhteisymmärrystä tulevasta toiminnasta (määrähinnoittelusta) ei ole syntynyt.
Greendoor Oy on tukkuliike, jonka jakelupolitiikka perustuu pitkälti jälleenmyyjien suorittamiin ennakkotilauksiin, joiden tekemisellä jälleenmyyjät sitoutuvat ostamaan varastoon jo ennakkoon kunkin kauden tuotteita. Greendoor Oy edellyttääkin kaikilta yhteistyökumppaneiltaan varaston ylläpitämistä ja tuotteiden ennakkotilauksia, jotka muodostavat noin puolet Greendoor Oy:n liikevaihdosta. Greendoor Oy:n toinen puoli liikevaihdosta syntyy jälleenmyyjien täydennysostoista, joita jälleenmyyjät suorittavat sitä mukaa kun kunkin tuotteen varastot ehtyvät. Täydennysostotkin tapahtuvat kuitenkin suuremmissa erissä, ei yksittäiskappaleiden tilauksina.
Greendoor Oy:n ja Varuste.netin välillä ei ollut koskaan laadittu kirjallista jälleenmyyntisopimusta. Greendoor Oy:n ja Varuste.netin välille oli sinänsä syntynyt jonkinlainen yhteisymmärrys siitä, että Greendoor Oy tulee toimittamaan tavaroita Varuste.netille jälleenmyytäväksi sen verkkokaupan kautta. Tarkemmista yhteistyön ehdoista, kuten esimerkiksi hinnoista, Greendoor Oy:n ja Varuste.netin välillä ei kuitenkaan ollut sovittu. Kysymys oli enemmänkin Greendoor Oy:n ja Varuste.netin välisestä aiesopimuksesta, jonka tarkoituksena oli jälleenmyyntiyhteistyön aloittaminen. Greendoor Oy:n ja Varuste.netin välisissä keskusteluissa ei myöskään ennen 29.11.2004 ollut käynyt ilmi sitä, että Varuste.netin toiminta tapahtuisi yksittäiskappaleiden tilauksina/myyntinä varastoa ylläpitämättä.
Greendoor Oy:n ja Varuste.netin välisessä toiminnassa ongelmaksi havaittiinkin muodostuvan hyvin nopeasti se, että Varuste.netin toiminta ei vastannut Greendoor Oy:n muilta yhteistyökumppaneiltaan edellyttämiä ehtoja varaston ylläpitämisestä ja henkilökunnan koulutuksesta. Myös Greendoor Oy:n muut yhteistyökumppanit reagoivat sanottuun ja tiedustelivat, minkä vuoksi kaikilta muilta yhteistyökumppaneilta edellytettiin varaston ylläpitämistä ja ennakkotilausten tekemistä. Kyseiset muut yhteistyökumppanit kiinnittivät huomiota hintatasoon siinä mielessä, että tällainen erikoisasema loi Varuste.netille muita paremmat kilpailuasemat ja sitä kautta mahdollisuuden tarjota tuotteita muita Greendoor Oy:n yhteistyökumppaneita halvemmilla hinnoilla. Sanottujen muiden yhteistyökumppaneiden taholta tullut arvostelu kohdistui siten nimenomaan siihen seikkaan, että Greendoor Oy poikkesi Varuste.netin kohdalla vaatimuksesta varaston ylläpitämisen suhteen.
Kyseisessä tilanteessa Greendoor Oy:n Tommi Salmi on 29.11.2004 sinänsä lähettänyt Varuste.netin edustajalle sähköpostiviestin (Kilpailuviraston esityksen liite 45), jossa Varuste.netiltä on pyydetty hintojen tarkistamista.
Mainitussa Greendoor Oy:n Tommi Salmen lähettämässä sähköpostiviestissä ei kuitenkaan ole tarkoitettu tai pyritty hyödykkeen hinnan määräämisen siten, että se johtaisi kiinteään hintaan tai vähimmäishintaan. Salmi on pyytänyt Varuste.netiä tarkistamaan hintojaan ja samassa yhteydessä viitannut suositushintaan. Mistään täsmällisestä hinnan määrityksestä ei kuitenkaan ole ollut kysymys. Määrähinnoittelua koskevaa sopimusta ei näin ollen ole jo sanotusta johtuen katsottava syntyneen.
Määrähinnoittelua koskevaa sopimusta ei myöskään ole katsottava syntyneen, kun otetaan huomioon edellä mainittua Greendoor Oy:n Tommi Salmen lähettämää sähköpostiviestiä seuranneet toimenpiteet Varuste.netin ja Greendoor Oy:n taholta.
Varuste.netin Ilkka Rajakallio on 29.11.2004 vastannut sähköpostitse Greendoor Oy:n Tommi Salmen edellä mainittuun sähköpostiviestiin (Rajakallion sähköpostiviesti Salmelle Kilpailuviraston esityksen liitteenä 46). Viestissään Salmelle Rajakallio on todennut, että hinnat on tarkistettu ja pyytänyt vahvistamaan, ovatko hinnat olleet OK, eli ovatko siis hinnat olleet Greendoor Oy:n puolesta hyväksyttävissä.
Varuste.netin Ilkka Rajakallion kyseisessä vastauksessa Greendoor Oy:n Tommi Salmelle ei siten ole ollut kysymys edellä selostetun Salmen ”ehdotuksen” sitovasta hyväksymisestä. Rajakallion vastaus ja sitä edeltänyt Salmen sähköpostiviesti eivät näin ollen ole vielä muodostaneet määrähinnoittelua koskevaa sopimusta. Huomioon ottaen edellä selostettu Rajakallion vastauksesta Salmen sähköpostiviestiin määrähinnoittelua koskevaa sopimusta ei ole katsottava syntyneen, vaikka Varuste.netin taholta hintoja olisi mahdollisesti muutettukin.
Edellä selostettuun Varuste.netin Ilkka Rajakallion tiedusteluun Greendoor Oy:n Tommi Salmi on puolestaan vielä samana päivänä 29.11.2004 vastannut pyynnöllä poistaa Greendoor Oy:n maahantuomat tuotteet Varuste.net-kauppapaikan tuotevalikoimasta kokonaan.
Greendoor Oy:n taholta ei siten ole vastattu hyväksyvästi edellä selostettuun Varuste.netin Ilkka Rajakallion sähköpostiviestiin, jossa Rajakallio oli pyytänyt Greendoor Oy:tä vielä vahvistamaan, olivatko hinnat olleet Greendoor Oy:n puolesta hyväksyttävissä. Mikäli Greendoor Oy olisi tarkoittanut määritellä hinnat, se olisi vastannut kyseiseen tiedusteluun joko hyväksyvästi tai hylkäävästi, eikä pyytänyt Varuste.netiä poistamaan Greendoor Oy:n maahantuomat tuotteet kokonaan Varuste.net-kauppapaikan tuotevalikoimasta.
Greendoor Oy:n Tommi Salmen Varuste.netin edustajalle lähettämässä hintojen tarkistamista koskeneessa pyynnössä on ollut kysymys kömmähdyksestä, joka havaittiin Greendoor Oy:ssä siinä vaiheessa, kun asia Varuste.netin Ilkka Rajakalliolta saadun sähköpostiviestin jälkeen käytiin nopeasti läpi. Kyseisessä vaiheessa Greendoor Oy:ssä todettiin, ettei hinnoitteluun puuttuminen ollut mahdollista ja että ainoaksi vaihtoehdoksi jäi, ettei Greendoor Oy:n resursseihin nähden sopimatonta yhteistyötä voitu lainkaan harjoittaa, sillä Varuste.net ei sitoutunut samoihin ehtoihin kuin muut Greendoor Oy:n yhteistyökumppanit, eli ennakkotilauksiin perustuvaan kauppaan ja varaston ylläpitämiseen. Tämän vuoksi Greendoor Oy:n Tommi Salmen Varuste.netille vielä samana päivänä 29.11.2004 lähettämässä sähköpostiviestissä on pyydetty Varuste.netiä poistamaan Greendoor Oy:n maahantuomat tuotteet Varuste.netin tuotevalikoimasta.
Mitään sopimusta määrähinnoittelusta Greendoor Oy:n ja Varuste.netin kesken ei siten ole syntynyt. Konkreettisella tasolla yksikään tuote ei ole vaihtanut omistajaa eikä osapuolten toimintavapaus ole muutoinkaan rajoittunut. Greendoor Oy:n ja Varuste.netin välillä on sinänsä käyty lyhyt sähköpostikirjeenvaihto, mutta sanotussa yhteydessä osto- tai myyntihintoja ei kilpailunrajoituslain 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla ole koskaan vahvistettu. Greendoor Oy:n jakelupolitiikkaan ei ylipäätään kuulu seuraavan jakeluportaan hintojen määrittely.
Myöskään Greendoor Oy:n toimesta tapahtuneella yhteistyöstä vetäytymisellä ei ole ollut mitään tekemistä kilpailun rajoittamisen tai uuden yrityksen markkinoille tulon estämisen kanssa. Kysymys on ollut vain siitä, että Greendoor Oy:n omaan toimintastrategiaan ei kuulu tuotteiden yksittäiskappaleiden myynti, minkä vuoksi yhteistyökumppaneilta edellytetään varaston ylläpitämistä. Kyseinen toimintastrategia johtuu puolestaan siitä, ettei Greendoor Oy:llä ole resursseja muunlaiseen toimintaan. Greendoor Oy ei ole halunnut estää kilpailua. Kysymys on ollut vain siitä, että Greendoor Oy:lle ei ollut ennen 29.11.2004 selvinnyt, että Varuste.netin toiminta tapahtuu yksittäiskappaleiden myyntinä varastoa ylläpitämättä. Greendoor Oy ei ole missään tapauksessa pyrkinyt estämään tai haittaamaan Varuste.netin markkinoille tuloa, eikä Varuste.netin markkinoille tulo ole myöskään tosiasiallisesti estynyt.
Edellä mainittuun liittyen on myös todettavissa, että Varuste.netin taholtakin kerrotun mukaan sen toiminnan alkuvaiheessa myös muita tavarantoimittajia vetäytyi yhteistyöstä Varuste.netin pienten tilausmäärien vuoksi.
Väitetyn kilpailunrajoituksen merkittävyys
Kuten Kilpailuviraston esityksessä on viitattu, kilpailunrajoituslain 4 §:n merkittävyyskriteerin tulkinnassa on tulkinta-apua saatavissa niin sanottuja de minimis -sopimuksia koskevasta komission tiedonannosta (2001/C 368/07) vähämerkityksellisistä sopimuksista, jotka eivät Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tar-koitetulla tavalla rajoita tuntuvasti kilpailua (de minimis -sopimukset) (EYVL C 368, s. 13).
Komission tiedonannossa 2001/C 368/07 on määritelty markkinaosuusrajat, joiden alle jäävät yritykset voivat solmia keskenään sopimuksia ilman, että sopimusten voidaan katsoa rajoittavan merkittävästi kilpailua EY:n perustamissopimuksen 81 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Markkinaosuusrajoista huolimatta vakavimmat kilpailunrajoitukset ovat kuitenkin yleensä aina kiellettyjä.
Kilpailuvirastokin on sinänsä lähtenyt siitä, että Greendoor Oy:n ja Varuste.netin markkinaosuudet ovat jääneet komission tiedonannossa 2001/C 368/07 mainittujen prosenttiosuuksien alle. Sen sijaan Kilpailuvirasto on lähtenyt siitä, että käsillä olevassa tapauksessa olisi kysymys luonteeltaan sellaisesta kilpailunrajoituksesta, joka on estänyt komission tiedonannon 2001/C 368/07 soveltumisen.
Kilpailuviraston kilpailunrajoituslain 4 §:n merkittävyyskriteerin ja lain 12 §:n tulkinnasta antamien suuntaviivojen mukaan vakavana kilpailunrajoituksena pidetään muun ohella sitä, että hyödykkeen toimittaja määrää hyödykkeen hinnan siten, että se johtaa kiinteään hintaan tai vähimmäishintaan. Mainittujen suuntaviivojen mukaan komission tiedonannon 2001/C 368/07 soveltumista ei kuitenkaan estä myyntihinnan suositteleminen, kunhan se ei johda kiinteään hintaan tai vähimmäismyyntihintaan.
Edellä selostetussa Greendoor Oy:n Tommi Salmen 29.11.2004 Varuste.netin edustajalle lähettämässä sähköpostiviestissä (Kilpailuviraston esityksen liite 45), jossa Salmi on pyytänyt Varuste.netiltä hintojen tarkistamista, on sinänsä suositeltu hintaa. Sähköpostiviestissä ei kuitenkaan ole asetettu mitään kiinteää hintaa tai vähimmäismyyntihintaa. Kuten edellä on todettu, sopimusta mistään hintatasosta ei ole syntynyt ja hinnan suosittelemisestakin on Greendoor Oy:n taholta luovuttu hyvin pian mainitun sähköpostiviestin lähettämisen jälkeen.
Edellä esitetty huomioon ottaen estettä komission tiedonannon 2001/C 368/07 soveltumiseen käsillä olevassa tapauksessa ei ole olemassa. Kuten edellä on jo todettu, komission tiedonannon 2001/C 368/07 soveltumista ei estä pelkkä hinnan suositteleminen.
Väitetyn kilpailunrajoituksen vaikutukset markkinoihin
Greendoor Oy:n ei ole katsottava toiminnallaan vaikeuttaneen uudenlaisen jakeluvaihtoehdon markkinoille tuloa.
Ensinnäkin on huomattava, että Greendoor Oy:n ja Varuste.netin välinen epäselvyys on kestänyt vain noin yhden tunnin. Tunnin epäselvyyden ja Greendoor Oy:n vähäisen markkinaosuuden johdosta Greendoor Oy:n kieltäytymisen sopimussuhteesta ei ole katsottava vaikeuttaneen Varuste.netin markkinoille pääsyä. Lisäksi on huomattava, että jo ennen Varuste.netin markkinoille tuloa sekä Greendoor Oy:n kilpailijoilla että Greendoor Oy:n omilla jälleenmyyjillä on ollut Internet-pohjaisia kauppapaikkoja. Varuste.netin kohdalla ei siten ole ollut kysymys uudenlaisen jakeluvaihtoehdon markkinoille tulosta.
Kilpailuviraston esityksessä on todettu, että Varuste.net olisi ollut perinteisestä kauppaverkosta riippumaton ja voinut jatkossakin todennäköisesti hinnoitella tuotteensa hinnaltaan halvemmaksi kuin mitä perinteisille palveluun panostaville myymälöille ja niiden omille Internet-pohjaisille kauppapaikoille olisi ollut mahdollista.
Edellä mainittuun liittyen on todettava, ettei Varuste.net ole ollut Kilpailuviraston esittämällä tavalla myöskään uudenlainen jakeluvaihto, joka jatkossakin voi varastoa ja myymälää pitämättä tarjota tuotteita kuluttajille tehokkaammin ja edullisemmin kuin muut. Tältä osin on huomattava, että Varuste.net on nyttemmin perustanut oman myymälänsä. Varuste.net on sinänsä toimintaansa aloittaessaan pyrkinyt siihen, ettei sen tarvitse tilata tuotteita varastoon tai myymälään. Tämä on liittynyt Varuste.netin toiminnan aloittamiseen. Sittemmin Varuste.net on perustanut myös myymälän ja on selvää, ettei sen toimintaa ainakaan nykyisin voi harjoittaa pitämättä myöskään varastoa.
Joka tapauksessa on korostettava, että määrähintoja ei lopulta asetettu, eikä kilpailunrajoitusta ole siten saatettu voimaan edes hetkellisesti. Lisäksi on huomattava, että vaikka yrityksellä olisi määräävä markkina-asema, se voi kieltäytyä toimituksista objektiivisin perustein. Greendoor Oy ei ole ollut määräävässä markkina-asemassa, minkä lisäksi sillä on ollut omaan toimintaansa liittynyt perusteltu syy vaatia kaikilta jälleenmyyjiltään varaston ylläpitämistä.
Greendoor Oy:n vetäytyminen yhteistyöstä Varuste.netin kanssa ei ole myöskään mitenkään estänyt tai vaikeuttanut Varuste.netin markkinoille tuloa.
Epäselvyys Greendoor Oy:n ja Varuste.netin kesken on kestänyt vain noin yhden tunnin Varuste.netin avajaispäivänä, joten tapahtuman vaikutukset markkinoiden toimintaan ovat olleet minimaaliset. Myös Varuste.net-kauppapaikassa esiintyvien valmistajien jatkuvasti lisääntynyt lukumäärä osoittaa, ettei edellä mainittu epäselvyys ole aiheuttanut pitkäaikaisia vaikutuksia Varuste.netille eikä rajoittanut kilpailua markkinoilla. Varuste.netin valikoimissa on ollut tuotteita vuoden 2005 kesäkuussa 31 eri valmistajalta, vuoden 2005 syyskuussa 60 eri valmistajalta sekä vuoden 2006 tammikuussa 95 eri valmistajalta.
Seuraamusmaksun määrä
Kilpailunrajoituslain 7 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajalle, joka rikkoo lain 4–6 §:n säännöksiä tai Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 tai 82 artiklaa, määrätään seuraamusmaksu, jollei menettelyä ole pidettävä vähäisenä tai seuraamusmaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta muutoin pidetä perusteettomana.
Kilpailunrajoituslain 7 §:n 2 momentin mukaan seuraamusmaksua määrättäessä on otettava huomioon kilpailunrajoituksen laatu ja laajuus sekä sen kestoaika. Maksu saa olla enintään 10 prosenttia kunkin kilpailunrajoitukseen osallistuvan elinkeinonharjoittajan tai näiden yhteenliittymän edellisen vuoden liikevaihdosta.
Greendoor Oy:n toiminnassa on edellä kerrotulla tavalla tapahtunut kömmähdys, joka on yrityksen sisäisesti havaittu nopeasti, eikä asia ole edes edennyt määrähinnoittelutilanteeseen. Joka tapauksessa tapahtumien merkitys on ollut kilpailun kannalta merkityksetön. Kilpailuvirastonkin toimesta on todettu, että Greendoor Oy on retkeilyvarusteiden markkinoilla suhteellisen pieni toimija. Lisäksi kysymys on ollut vain yksittäistä sopimussuhdetta koskeneesta tapauksesta. Kilpailuvirastokin on katsonut rajoituksen jääneen laajuudeltaan vähäiseksi ja kestoltaan lyhyeksi.
Edellä mainittu huomioon ottaen siinäkin tapauksessa, että Greendoor Oy:n katsottaisiin syyllistyneen kilpailunrajoituslain 4 §:n vastaiseen menettelyyn, Greendoor Oy:n menettelyä on pidettävä vähäisenä ja seuraamusmaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta perusteettomana sekä Greendoor Oy:n kannalta kohtuuttomana.
Joka tapauksessa Kilpailuviraston esittämää seuraamusmaksua on pidettävä määrältään Greendoor Oy:n kannalta kokonaistilanne huomioon ottaen kohtuuttomana.
KILPAILUVIRASTON VASTASELITYS
Greendoor Oy:n kilpailunrajoituslain vastainen menettely
EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa ja kilpailunrajoituslain 4 §:ssä tarkoitettu sopimuksen käsite on oikeuskäytännössä ymmärretty hyvin laajasti. Sopimuksen muodolla ei ole merkitystä eikä sen tarvitse välttämättä sitoa osapuolia oikeudellisesti taikka olla täytäntöön pantavissa. Sopimuksen voidaan kilpailuoikeudellisessa mielessä katsoa olevan kysymyksessä, mikäli osapuolet nimenomaisesti tai epäsuorasti laativat yhdessä suunnitelman, jossa määrätään niiden toiminnan suuntaviivoista tai toiminnasta pidättäytymisestä markkinoilla.
Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oikeuskäytännössä on todettu, että EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun sopimuksen olemassaolon toteamiseksi riittää, että yritykset ovat ilmaisseet yhteisen aikomuksensa käyttäytyä markkinoilla määrätyllä tavalla.
Kilpailunrajoituslain 4 §:ssä tarkoitettu sopimus voi näin ollen syntyä, vaikka samaa käyttäytymistä ei voitaisi pitää kansallisen sopimusoikeuden mukaan sopimuksena. Kilpailuoikeudellisessa mielessä sopimuksen on katsottava syntyneen, kun yritykset ovat ilmaisseet yhteisen aikomuksensa käyttäytyä markkinoilla tietyllä tavalla. Osapuolten voidaan katsoa ilmaisseen tällaisen yhteisen aikomuksensa, jos toinen osapuoli on tehnyt aloitteen kilpailun-rajoituslain vastaiseen menettelyyn ryhtymisestä ja toinen osapuoli on hyväksynyt kyseisen aloitteen joko nimenomaisesti tai tosiasiallisesti toimeenpanemalla ehdotetun menettelyn.
Kysymyksessä olevassa asiassa Greendoor Oy on tehnyt edellä mainitun kaltaisen aloitteen tietyn hintatason asettamiseksi Varuste.netin tarjoamille tuotteille Greendoor Oy:n maahantuomien tuotteiden osalta, kun Greendoor Oy:n palveluksessa toiminut, yhtiön myyntitehtävistä vastannut Tommi Salmi on 29.11.2004 Varuste.netin edustajalle toimittamassaan sähköpostiviestissä (Kilpailuviraston esityksen liite 45) kehottanut Varuste.netiä muuttamaan tämän hinnoittelua kaikkien Greendoor Oy:n maahantuomien tuotteiden osalta siten, että tuotteiden hinnoittelu vastaisi suositushintoja. Varuste.net on puolestaan ensin tosiasiallisesti nostanut hintojaan kyseisten tuotteiden osalta Greendoor Oy:n vaatimalle tasolle, minkä jälkeen Varuste.netin edustaja on vielä ilmoittanut asiasta sähköpostitse Greendoor Oy:n Salmelle (Varuste.netin Ilkka Rajakallion sähköpostiviesti Salmelle Kilpailuviraston esityksen liitteenä 46).
Greendoor Oy:n ja Varuste.netin välinen sopimus määrähinnoittelusta on edellä esitetty huomioon ottaen syntynyt jo silloin, kun Varuste.net on muuttanut hintansa edellä mainittujen tuotteiden osalta Greendoor Oy:n vaatimalle tasolle, eli kun Varuste.net on tosiasiallisesti toimeenpannut Greendoor Oy:n kehotuksen.
Merkitystä sopimuksen syntymisen kannalta ei näin ollen ole ollut sillä, missä vaiheessa Varuste.net on ilmoittanut hintojen korottamisesta Greendoor Oy:lle. Myöskään Greendoor Oy:n ei ole tarvinnut enää erikseen vahvistaa, että se hyväksyy Varuste.netin tuotteille asettamansa hinnat. Sopimuksen syntymisen kannalta merkityksetöntä on ollut myös se, ovatko tuotteet konkreettisesti vaihtaneet omistajaa, sillä kilpailuoikeudellisessa mielessä sopimus voi syntyä, vaikka se ei välttämättä sitoisi osapuolia oikeudellisesti tai vaikka se ei olisi täytäntöön pantavissa.
Menettelyllään Greendoor Oy:n on katsottava rajoittaneen Varuste.netin toimintavapautta vaatimalla, että Varuste.net nostaa Greendoor Oy:n maahantuomien tuotteiden osalta tuotteiden hinnat suositushintatasolle. Määrähinnoittelulla on siten rajoitettu Varuste.netin hinnoittelu-vapautta.
Edellä esitetty huomioon ottaen Greendoor Oy:n ja Varuste.netin välille on katsottava syntyneen kilpailunrajoituslain 4 §:ssä tarkoitettu sopimus määrähinnoittelusta.
Greendoor Oy:n suorittama yhteistyöstä vetäytyminen
Greendoor Oy on esittänyt, että syynä yhtiön suorittamaan yhteistyöstä vetäytymiseen olisi ollut se, että Greendoor Oy:lle olisi vasta 29.11.2004 selvinnyt se, että Varuste.netin toiminta tapahtuu yksittäiskappaleiden myyntinä varastoa ylläpitämättä.
Sanottuun liittyen on todettava, että viimeistään marraskuun puolivälissä 2004 pidetyssä Greendoor Oy:n ja Varuste.netin edustajien palaverissa Greendoor Oy:lle oli käynyt ilmi se, että Varuste.netin toiminta tulee tapahtumaan yksittäiskappaleiden myyntinä varastoa ylläpitämättä. Greendoor Oy:llä ei ollut tuolloin mitään huomauttamista asiaan.
Muutoinkaan ei ole pidettävä uskottavana, että Greendoor Oy:lle olisi selvinnyt vasta sillä hetkellä, kun määrähinnoittelua oli vaadittu, se, että Varuste.netin toiminta ei vastannut Greendoor Oy:n muilta yhteistyökumppaneiltaan edellyttämiä ehtoja.
Mikäli syy liikesuhteen lopettamiseen olisi todella ollut se, että Varuste.net ei ole täyttänyt Greendoor Oy:n varaston ylläpitämiseen ja ennakkotilausten tekemiseen liittyneitä ehtoja, Greendoor Oy:n Tommi Salmi olisi varmaan ilmoittanut asiasta sähköpostiviestissään Varuste.netille.
Lisäksi on huomattava, että Greendoor Oy:n Tommi Salmen 29.11.2004 Varuste.netin Ilkka Rajakalliolle lähettämässä sähköpostiviestissä (Kilpailuviraston esityksen liite 47), jossa Greendoor Oy ilmoitti ottavansa kaikki maahantuomansa tuotteet pois Varuste.net-kauppapaikan tuotevalikoimasta kokonaan, Greendoor Oy viittasi toimitussuhteen katkaisemisen syynä siihen, kuinka muut jälleenmyyjät olivat kritisoineet Greendoor Oy:lle Varuste.netin hintatasoa.
Greendoor Oy:n onkin katsottava yrittäneen ensin puuttua Varuste.netin hinnoitteluun vaatimalla, että Varuste.net hinnoittelee Greendoor Oy:n maahantuomat tuotteet suositushintojen mukaisesti. Koska määrähinnoittelu ei kuitenkaan ole ollut mahdollista, Greendoor Oy on – varmistaakseen yhteistyön jatkumisen muiden jälleenmyyjiensä kanssa – päättänyt määrähinnoittelun vaatimisen jälkeen kokonaan lopettaa liikesuhteensa Varuste.netin kanssa.
Greendoor Oy:n toimeenpaneman kilpailunrajoituksen vaikutukset markkinoihin
Greendoor Oy:n menettelystä on aiheutunut pitkäaikaisempia vaikutuksia Varuste.netin toimintaan kuin mitä Greendoor Oy on antanut ymmärtää. Vaikka määrähinnoittelu on sinänsä ollut lyhytkestoinen, sen seurauksena liikesuhde, joka olisi voinut olla pitkäaikainen, on kuitenkin kokonaan purettu. Greendoor Oy:n ja Varuste.netin välisen liikesuhteen loppumisen seurauksena Varuste.net ei ole enää pystynyt tarjoamaan asiakkailleen Greendoor Oy:n tuotteita. Koska kuluttajan näkökulmasta merkkituotteet eivät välttämättä ole keskenään korvattavissa, tietyn merkin puuttuminen valikoimasta voi aiheuttaa haittavaikutuksia markkinoille vasta pyrkivän jakelijan näkökulmasta.
Greendoor Oy:n kilpailijoilla on sinänsä ollut Internet-pohjaisia kauppapaikkoja jo ennen Varuste.netin markkinoille tuloa. Varuste.net on poikennut kyseisistä toimijoista kuitenkin siinä suhteessa, että mainittujen kilpailijoiden Internet-pohjaiset kauppapaikat ovat toimineet näiden perinteisten myymälöiden ohella. Varuste.net on ollut siinä suhteessa uudenlainen jakelukanava, että se ei ole pitänyt lainkaan varastoa ja että se on ollut perinteisestä kauppaverkosta riippumaton.
Greendoor Oy:n on siten toiminnallaan katsottava aiheuttaneen erityistä haittaa kilpailulle retkeilyvarusteiden markkinoilla vaikeuttamalla uudenlaisen jakelutievaihtoehdon markkinoille tuloa ja siten myös kuluttajien mahdollisuuksia saada ostettua retkeilyvarusteita mahdollisesti tehokkaammin ja edullisemmin kuin mitä varastoa pitävillä, perinteisillä alan kaupoilla on ollut mahdollisuus tarjota.
Seuraamusmaksun määrä
Määrähinnoittelua on pidettävä yhtenä vakavimmista vertikaalisista kilpailunrajoituksista. Sanottuun nähden Greendoor Oy:n menettelyä ei voida pitää pelkkänä sen yhden työntekijän kömmähdyksenä, eikä katsoa kyseistä kilpailunrajoitusta vähäiseksi. Lisäksi määrähintakielto on ollut voimassa pitkään, joten etenkin myynnistä vastaavan henkilön voidaan edellyttää tunteneen voimassa olevan lainsäädännön.
Seuraamusmaksun määräämistä ei ole pidettävä perusteettomana. Ehdotettua seuraamusmaksua on myös määrältään pidettävä kohtuullisena.
SUULLINEN KÄSITTELY MARKKINAOIKEUDESSA
Markkinaoikeus on 21.11.2008 ja 10.12.2008 toimittanut asiassa suullisen käsittelyn, jossa on kuultu:
Kilpailuviraston nimeäminä:
Ilkka Rajakalliota, ja
Lasse Rajakalliota.
Greendoor Oy:n nimeäminä:
Jarmo Karvista, ja
Tommi Salmea.
MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT
Pääasia
Kysymyksenasettelu
Kilpailuvirasto on esittänyt, että Greendoor Oy:lle määrätään 20.000 euron suuruinen seuraamusmaksu kilpailunrajoituslain 4 §:n vastaisesta menettelystä ajalla 29.11.–30.11.2004.
Kilpailuviraston seuraamusmaksuesityksen mukaan Greendoor Oy on sopinut maahantuomiensa retkeilyvarusteiden osalta seuraavan jakeluportaan myyntihintojen vahvistamisesta yhden jälleenmyyjänsä kanssa. Kyseinen Greendoor Oy:n menettely on Kilpailuviraston esityksen mukaan rikkonut kilpailunrajoituslain 4 §:n 2 momentin 1 kohdassa säädettyä osto- tai myyntihintojen vahvistamista koskevaa kieltoa. Kilpailuviraston mukaan Greendoor Oy on siten sanotulla toiminnallaan syyllistynyt kilpailunrajoituslain 4 §:n vastaiseen menettelyyn.
Greendoor Oy on kiistänyt syyllistyneensä kilpailunrajoituslain 4 §:n vastaiseen menettelyyn ja vaatinut, että Kilpailuviraston esitys hylätään. Toissijaisesti Greendoor Oy on vaatinut, että seuraamusmaksu jätetään joka tapauksessa määräämättä.
Käsillä olevassa asiassa on siten kysymys ensinnäkin siitä, onko Greendoor Oy menetellyt kilpailunrajoituslain 4 §:n vastaisesti. Lisäksi siinä tapauksessa, että Gerendoor Oy:n katsotaan menetelleen kilpailunrajoituslain 4 §:n vastaisesti, asiassa on kysymys kilpailunrajoituslaissa tarkoitetun seuraamusmaksun määräämisestä Greendoor Oy:lle.
Kysymys Greendoor Oy:n kilpailusääntöjen vastaisesta menettelystä
Kilpailuviraston seuraamusmaksuesitys
Kilpailuviraston seuraamusmaksuesityksen mukaan Greendoor Oy ja Aalto Group Oy ovat marraskuussa 2004 sopineet Greendoor Oy:n maahantuomien tuotteiden jakelusta jälleenmyyntiä varten Aalto Group Oy:n Internet-pohjaisen Varuste.net-kauppapaikan kautta. Kilpailu-viraston esityksen mukaan kyseisen jälleenmyyntisopimuksen tekemisen jälkeen Greendoor Oy on kehottanut Varuste.net-kauppa-paikkaa muuttamaan hinnoitteluaan kaikkien Greendoor Oy:n maahantuomien tuotteiden osalta siten, että Varuste.netin mainittujen tuotteiden myyntihinnat vastaisivat Greendoor Oy:n suositushintoja. Kilpailuviraston mukaan Greendoor Oy on siten tehnyt aloitteen tietyn hintatason asettamiseksi Varuste.net-kauppapaikan jälleenmyynti-hinnoille Greendoor Oy:n maahantuomien tuotteiden osalta. Kilpailu-viraston seuraamusmaksuesityksen mukaan Varuste.net on Greendoor Oy:n kehotuksen johdosta paitsi ilmoittanut Greendoor Oy:lle, että se suostuu Greendoor Oy:n kehotukseen hinnoittelun muuttamisesta suositushintoja vastaavaksi, myös tosiasiallisesti nostanut myynti-hintansa Greendoor Oy:n edellyttämälle tasolle.
Seuraamusmaksuesityksen mukaan Greendoor Oy:n ja Aalto Group Oy:n alaisen Varuste.net-kauppapaikan välille on katsottava syntyneen kilpailunrajoituslain 4 §:ssä tarkoitettu sopimus määrähinnoittelusta. Greendoor Oy:n menettelyssä ei Kilpailuviraston esityksen mukaan ole siten ollut kysymys Greendoor Oy:n yksipuolisesta menettelystä. Kilpailuviraston mukaan kyseinen sopimus määrähinnoittelusta ei ole syntynyt vielä Greendoor Oy:n ja Aalto Group Oy:n sopiessa jälleenmyyntisopimuksen tekemisestä, vaan vasta myöhemmin Varuste.net-kauppapaikan hyväksyttyä Greendoor Oy:n kehotuksen muuttaa hinnoitteluaan nostamalla myyntihintojaan.
Kilpailuviraston esityksen mukaan Greendoor Oy on edellä kerrotulla sopimuksella määrähinnoittelusta Aalto Group Oy:n alaisen Varuste.net-kauppapaikan kanssa rikkonut kilpailunrajoituslain 4 §:n 2 momentin 1 kohdassa säädettyä osto- tai myyntihintojen vahvistamista koskevaa kieltoa ja näin toimien menetellyt kilpailunrajoituslain 4 §:n vastaisesti.
Seuraamusmaksuesityksen mukaan kyseinen määrähinnoittelua koskenut kilpailunrajoitus on kestänyt 29.11.–30.11.2004.
Asiassa esitetystä näytöstä
Edellä Asian tausta ja tapahtumatiedot -jaksossa selostetun Greendoor Oy:n Tommi Salmen 8.11.2004 päivätyn sähköpostiviestin (Kilpailuviraston esityksen liite 41) sekä markkinaoikeuden suullisessa käsittelyssä todistajina kuultujen Ilkka ja Lasse Rajakallion kertomusten perusteella markkinaoikeus katsoo asiassa näytetyksi, että Greendoor Oy:n ja Aalto Group Oy:n välille on marraskuussa 2004 syntynyt sopimus, jonka mukaan Greendoor Oy toimittaa maahantuomiaan tuotteita Aalto Group Oy:n Internet-pohjaiselle Varuste.net-kauppa-paikalle jälleenmyyntiä varten.
Kuten edellä Asian tausta ja tapahtumatiedot -jaksossa on selostettu, Greendoor Oy:ssä tuotepäällikkönä toiminut Tommi Salmi on lähettänyt 29.11.2004 Varuste.net-kauppapaikan Ilkka Rajakalliolle sähköpostiviestin (Kilpailuviraston esityksen liite 45). Kyseisessä sähköpostiviestissä on muun ohella todettu:
”Kuten taidettiin puhuakin tapaamisessa, että saattaa joku jälleenmyyjä huomauttaa hinnoittelusta. Näin kävikin ja joudumme pyytämään teitä ”tarkistamaan” hinnoittelun kaikkiin tuotteisiin, niin että hinnoittelu on suositushintojen mukainen. (Itse voitte vaikka hiukan korottaa ns. suositushintaa, jolloin myyntihinta näyttää tarjoukselta). Eli käytännössä esimerkiksi SA-pussi on suositushinnaltaan 240,- (vaikka Partiokaupat myyvätkin sitä 260,- hintaan). Tällöin hinta on silti halvempi vaikka käytetään suositushintaa.
Pahoittelen, että joudumme puuttumaan hinnoitteluunne, mutta painostusta saimme osaksemme. Mitäpä sitä hyvää tuotetta liian halvalla myymään…”
Edelleen edellä Asian tausta ja tapahtumatiedot -jaksossa selostetun mukaisesti Varuste.net-kauppapaikan Ilkka Rajakallio on vielä samana päivänä 29.11.2004 vastannut edellä mainittuun Greendoor Oy:n Tommi Salmen sähköpostiviestiin lähettämällä Salmelle sähköpostiviestin (Kilpailuviraston esityksen liite 46), jossa on muun ohella todettu:
”Muutimme teidän tuotteiden hinnat. Voisitko käydä tsekkaamassa että ovat puolestanne ok.”
Markkinaoikeuden suullisessa käsittelyssä todistajina kuultujen Ilkka ja Lasse Rajakallion kertoman mukaan Aalto Group Oy:n osakkaat olivat edellä selostetun Grendoor Oy:n Tommi Salmen sähköpostiviestin (Kilpailuvirasto esityksen liite 45) vastaanottamisen jälkeen keskustelleet keskenään lyhyesti siitä, miten suhtautua Salmen sähköpostiviestissä esitettyyn. Ilkka ja Lasse Rajakallion mukaan keskustelun lopputuloksena Aalto Group Oy:n osakkaat olivat päätyneet siihen, ettei heillä ollut muuta vaihtoehtoa kuin toimia Salmen viestissä esitetyn mukaisesti, jotta varmistettaisiin Greendoor Oy:n maahantuomien tuotteiden toimitukset myös jatkossa. Ilkka ja Lasse Rajakallion kertoman mukaan Varuste.net-kauppapaikan toimesta oli siten toimittu Tommi Salmen sähköpostiviestissä esitetyn mukaisesti ja korotettu Varuste.netin jälleenmyyntihinnat Greendoor Oy:n maahantuomien tuotteiden osalta, minkä jälkeen Ilkka Rajakallio oli lähettänyt Salmelle edellä selostetun sähköpostiviestin (Kilpailuviraston esityksen liite 46). Ilkka ja Lasse Rajakallion mukaan Varuste.net-kauppapaikka oli noudattanut kyseisiä korotettuja jälleenmyyntihintoja aina siihen saakka, kunnes se oli joutunut poistamaan Greendoor Oy:n maahantuomat tuotteet kokonaan pois myynnistä.
Sovellettavista säännöksistä
Kilpailunrajoituslain 4 §:n 1 momentin mukaan kiellettyjä ovat sellaiset elinkeinonharjoittajien väliset sopimukset, elinkeinonharjoittajien yhteenliittymien päätökset sekä elinkeinonharjoittajien yhden-mukaistetut menettelytavat, joiden tarkoituksena on merkittävästi estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua tai joista seuraa, että kilpailu merkittävästi estyy, rajoittuu tai vääristyy.
Hallituksen esityksessä laeiksi kilpailunrajoituksista annetun lain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (HE 11/2004 vp) on todettu, että kilpailunrajoituslain 4 §:ssä säädetään merkittävästi kilpailua estävien, rajoittavien tai vääristävien sopimusten, elinkeinon-harjoittajien yhteenliittymien päätösten sekä elinkeinonharjoittajien yhdenmukaistettujen menettelytapojen kiellosta. Hallituksen esityksessä lausutun mukaan kilpailunrajoituslain 4 § perustuu EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaan ja sitä on tulkittava 81 artiklan soveltamiskäytännön mukaisesti (HE 11/2004 vp s. 31).
Kilpailunrajoituslain 4 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan kiellettyjä ovat erityisesti sellaiset sopimukset, päätökset ja menettelytavat, joilla suoraan tai välillisesti vahvistetaan osto- tai myyntihintoja taikka muita kauppaehtoja.
Hallituksen esityksessä on edellä mainittuun säännökseen liittyen todettu, että säännös sisältää kilpailunrajoituslain 4 §:n (480/1992) mukaisen määrähintojen asettamiskiellon, lukuun ottamatta mahdollisuutta asettaa enimmäismyyntihinta tai suositella myyntihintaa. Hallituksen esityksessä lausutun mukaan myös enimmäishintojen asettaminen ja hintasuositukset ovat kuitenkin kiellettyjä, jos ne johtavat kiinteään hintaan tai vähimmäismyynti-hintaan esimerkiksi jonkin osapuolen käyttämän painostuksen tai tarjoamien kannustimien vuoksi. Vähimmäismyyntihintojen asettaminen on edelleen kiellettyä (HE 11/2004 vp s. 31).
Hallituksen esityksessä laiksi kilpailunrajoituksista (HE 162/1991 vp) on kilpailunrajoituslain 4 §:n (480/1992) määrähintojen asettamis-kieltoa koskevaan säännökseen liittyen todettu, että määrähintakiellon tarkoituksena on turvata elinkeinonharjoittajan oikeus hintakilpailuun niin, ettei edellinen tuotanto- tai jakeluporras aseta sille esteitä. Hallituksen esityksessä lausutun mukaan elinkeinonharjoittajan tulee jokaisessa jakeluportaassa saada määrätä itsenäisesti omat hintansa omien kustannustensa ja kilpailutilanteensa pohjalta. Jos edellinen myyntiporras määrää seuraavan myyntiportaan myyntihinnan, jälleenmyyjän vapaus päättää omista myyntihinnoistaan ja -ehdoistaan estyy (HE 162/1991 vp s. 9).
Hallituksen esityksessä on todettu, että kilpailunrajoituslain 4 § (480/1992) ei sinänsä sisällä kyseisen esityksen antamisen ajankohtana voimassa olleeseen kilpailunrajoituksista annettuun lakiin (709/1988) sisältynyttä mainintaa siitä, ettei määrähintakielto estä ohjeellisen hinnan, vastikkeen tai sen määräytymisperusteen esittämistä. Hallituksen esityksessä lausutun mukaan kyseisen säännöksen poisjättämisen tarkoituksena ei kuitenkaan ole kieltää ohjeellisten hintojen antamista, jos niitä todella voidaan pitää seuraavaa myyntiporrasta sitomattomina (HE 162/1991 vp s. 9).
Kuten edellä hallituksen esityksen HE 11/2004 vp osalta on selostettu, kilpailunrajoituslain 4 § perustuu EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaan ja sitä on tulkittava 81 artiklan soveltamiskäytännön mukaisesti. EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan mukaan yhteismarkkinoille soveltumattomia ja kiellettyjä ovat sellaiset yritysten väliset sopimukset, yritysten yhteenliittymien päätökset sekä yritysten yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja joiden tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua yhteismarkkinoilla tai joista seuraa, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy yhteismarkkinoilla. Perustamis-sopimuksen 81 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan mukaan kiellettyjä ovat erityisesti sellaiset sopimukset, päätökset ja menettelytavat, joilla suoraan tai välillisesti vahvistetaan osto- tai myyntihintoja taikka muita kauppaehtoja.
Euroopan yhteisöjen komissio on antanut asetuksen, jolla komissio on julistanut, ettei perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa, asetuksessa säädettyjen edellytysten täyttyessä, sovelleta sopimuksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, joihin sitoutuneet kaksi tai useampaa yritystä toimivat sopimuksen kannalta eri tuotanto- tai jakeluportailla ja jotka koskevat osapuolille asetettuja tiettyjen tavaroiden ja palvelujen ostoon, myyntiin ja jälleenmyyntiin sovellettavia ehtoja, vaikka sanottuihin sopimuksiin ja menettelytapoihin sinänsä sisältyisikin 81 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvia kilpailunrajoituksia. Kyseisen EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tiettyihin vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin 22 päivänä joulukuuta annetun komission asetuksen (EY) N:o 2790/1999 (EYVL L 336, s. 21) 4 artiklaan sisältyy kuitenkin luettelo sellaisista vakavimmista kilpailunvastaisista rajoituksista, joiden sisällyttäminen sopimukseen johtaa koko kyseisen vertikaalisen sopimuksen sulkemiseen mainitun asetuksen ulkopuolelle, kilpailunrajoitukseen osallistuvien yritysten markkinaosuuksista riippumatta (ks. mainitun vertikaalisia sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen johtolause 10 sekä komission tiedonanto (2000/C 291/01) vertikaalisia rajoituksia koskevista suuntaviivoista (EYVL C 291, s. 1) kohta 46).
Edellä mainitun vertikaalisia sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeus-asetuksen 4 artiklan a alakohdassa säädetään, että asetusta ei sovelleta vertikaalisiin sopimuksiin, joilla suoraan tai välillisesti, yksinään tai yhdistettynä muihin osapuolten määräysvallassa oleviin tekijöihin, pyritään rajoittamaan ostajan mahdollisuutta asettaa oma jälleenmyynti-hinta, lukuun ottamatta toimittajan mahdollisuutta asettaa enimmäismyyntihinta tai suositella myyntihintaa, edellyttäen, että nämä eivät johda kiinteään tai vähimmäismyyntihintaan jonkin osapuolen käyttämän painostuksen tai tarjoamien kannustimien vuoksi.
Komission tiedonannon 2000/C 291/01 kohdassa 47 on edellä mainittuun vertikaalisia sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan a alakohdan säännökseen liittyen todettu, että kyseisessä säännöksessä mainittu vakava rajoitus koskee jälleenmyyntihinnan määräämistä eli sopimuksia tai yhdenmukaistettuja menettelytapoja, joiden suorana tai epäsuorana tarkoituksena on määrätä kiinteä jälleenmyyntihinta tai vähimmäisjälleenmyyntihinta taikka kiinteä hinta- tai vähimmäishintataso, jota ostajan on noudatettava. Jos kysymyksessä ovat sopimusmääräykset tai yhdenmukaistetut menettelytavat, joissa selkeästi määrätään jälleenmyyntihinta, rajoitus on selvä.
Kilpailunrajoituslain 4 §:ssä kielletään sellaiset elinkeinonharjoittajien väliset sopimukset, elinkeinonharjoittajien yhteenliittymien päätökset sekä elinkeinonharjoittajien yhdenmukaistetut menettelytavat, joiden tarkoituksena tai seurauksena on merkittävä kilpailun estyminen, rajoittuminen tai vääristyminen.
Hallituksen esityksessä HE 11/2004 vp on edellä mainittuun kilpailunrajoituksen merkittävyyttä koskevaan edellytykseen liittyen todettu, että kilpailuvaikutuksen osalta ehdotetaan otettavaksi käyttöön EY:n oikeuskäytäntöä vastaava merkittävyyskriteeri, jonka perusteella sellaiset kilpailunrajoitukset, jotka eivät vaikuta merkittävästi kilpailuun Suomessa jäisivät säädettävän kilpailunrajoituslain 4 §:n mukaisen kiellon soveltamisalan ulkopuolelle (HE 11/2004 vp s. 20–21).
Edellä mainitun hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa on kilpailunrajoituslain 4 §:n säännökseen liittyen vastaavasti todettu, että sopimuksella, päätöksellä tai yhdenmukaistetulla menettelytavalla tulee olla merkittävä kilpailua estävä, rajoittava tai vääristävä vaikutus kilpailunrajoituslain 2 §:n 4 momentin mukaisesti Suomessa tai suomalaiseen asiakaspiiriin, jotta se tulisi kilpailunrajoituslain 4 §:n kiellon piiriin. Kyseiseen vähämerkityksellisyysarviointiin liittyen mainituissa yksityiskohtaisissa perusteluissa on puolestaan todettu, että EY:n komission vähämerkityksellisyysarviointiin soveltamien markkinaosuusrajojen alle jäävistä kilpailunrajoituksista vähämerki-tyksellisinä ei kuitenkaan voida pitää vakavimpia kilpailunrajoituksia. Yksityiskohtaisissa perusteluissa lausutun mukaan sellaisten elinkeinonharjoittajien välillä, jotka eivät kilpaile keskenään, ja sopimuksen tarkoituksessa eri tuotanto- ja jakeluportaalla toimivien kilpailijoiden välillä vakavimpina kilpailunrajoituksina pidetään muun ohella vähittäismyyntihinnan asettamista (HE 11/2004 vp s. 31–32).
Hallituksen esityksessä HE 11/2004 vp viitattujen Euroopan yhteisöjen komission vähämerkityksellisyysarviointiin soveltamien markkina-osuusrajojen osalta on olemassa vuodelta 2001 oleva komission antama tiedonanto (komission tiedonanto (2001/C 368/07) vähämerkityk-sellisistä sopimuksista, jotka eivät Euroopan yhteisön perustamis-sopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla rajoita tuntuvasti kilpailua (de minimis -sopimukset) (EYVL C 368, s. 13)). Myöskään kyseisen tiedonannon mukaan siinä mainittujen markkinaosuusrajojen alle jäävistä kilpailunrajoituksista vähä-merkityksellisinä ei kuitenkaan pidetä sellaisten yritysten, jotka eivät kilpaile keskenään, välisissä sopimuksissa rajoituksia, joilla suoraan tai välillisesti, yksinään tai yhdistettynä muihin osapuolten määräys-vallassa oleviin tekijöihin, pyritään rajoittamaan ostajan mahdollisuutta asettaa oma jälleenmyyntihinta, lukuun ottamatta toimittajan mahdollisuutta asettaa enimmäismyyntihinta tai suositella myyntihintaa, edellyttäen, että nämä eivät johda kiinteään tai vähimmäismyyntihintaan jonkin osapuolen käyttämän painostuksen tai tarjoamien kannustimien vuoksi (ks. mainitun tiedonannon kohdan 11 alakohta 2 (a)).
Hallituksen esityksessä HE 11/2004 vp on kilpailunrajoituslain 4 §:n säännökseen liittyen vielä todettu, että säännöksessä mainittujen sopimusten, päätösten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen tarkoi-tuksena voidaan katsoa olevan merkittävästi estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua erityisesti silloin kun kysymyksessä on jokin vakavimmista kilpailunrajoituksista. Hallituksen esityksessä lausutun mukaan tämä ei edellytä, että kilpailunrajoituksen osapuolilla olisi ollut nimenomainen tavoite rajoittaa kilpailua. Edelleen hallituksen esityksessä on todettu, että kun kysymyksessä on jokin vakavimmista kilpailunrajoituksista, kilpailua estävien, rajoittavien tai vääristävien vaikutusten osalta ei tarvita erillistä näyttöä (HE 11/2004 vp s. 32).
Viimeksi mainittuun liittyen on esitettävissä, että myös komission tiedonannossa 2000/C 291/01 on todettu, että vertikaalisia rajoituksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklassa lueteltujen sopimusten osalta, joiden tarkoituksena on kilpailun rajoittaminen, komission ei edellytetä arvioivan niiden todellisia vaikutuksia markkinoilla (ks. mainitun tiedonannon kohta 7).
Greendoor Oy:n menettelyn oikeudellinen arviointi
Käsillä olevassa asiassa on kysymys ensinnäkin siitä, onko Greendoor Oy:n ja Aalto Group Oy:n alaisen Varuste.net-kauppapaikan välille katsottava syntyneen kilpailunrajoituslain 4 §:ssä tarkoitettu sopimus määrähinnoittelusta.
Kuten edellä on todettu, kilpailunrajoituslain 4 § perustuu EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaan ja sitä on tulkittava 81 artiklan soveltamiskäytännön mukaisesti.
Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun yritysten välisten sopimusten käsitteeseen liittyen todennut, että jotta kysymyksessä olisi perustamis-sopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta sopimuksesta, riittää, että yksipuolinen toimenpide tai menettely on ilmaisu vähintään kahden sopimuspuolen yhteisestä tahdosta eikä merkitystä sellaisenaan ole sillä, missä muodossa tämä tahdonilmaisu on annettu. Edelleen tuomioistuin on todennut, että osapuolten tahto voi ilmetä sekä tarkasteltavana olevan jälleenmyyntisopimuksen lausekkeista että osapuolten menettelystä ja erityisesti jälleenmyyjien hiljaisesta suostumuksesta valmistajan kehotukseen (asia C-74/04 P, komissio v. Volkswagen, tuomio 13.7.2006, Kok. 2006, s. I-6585, kohdat 37 ja 39).
Asiassa esitetyn mukaan Greendoor Oy:ssä tuotepäällikkönä toiminut Tommi Salmi on 29.11.2004 lähettänyt Varuste.net-kauppapaikan Ilkka Rajakalliolle sähköpostiviestin (Kilpailuviraston esityksen liite 45), jossa on muun ohella todettu: ”- - joudumme pyytämään teitä ”tarkistamaan” hinnoittelun kaikkiin tuotteisiin, niin että hinnoittelu on suositushintojen mukainen. - - Pahoittelen, että joudumme puuttumaan hinnoitteluunne, mutta - -.”
Markkinaoikeuden suullisessa käsittelyssä todistajina kuultujen Ilkka ja Lasse Rajakallion kertoman mukaan Aalto Group Oy:n osakkaat olivat keskustelussaan heti Grendoor Oy:n Tommi Salmen sähköpostiviestin vastaanottamisen jälkeen päätyneet siihen, ettei heillä ollut muuta vaihtoehtoa kuin toimia Salmen viestissä esitetyn mukaisesti, jotta varmistettaisiin Greendoor Oy:n maahantuomien tuotteiden toimitukset Varuste.net-kauppapaikkaa varten myös jatkossa. Ilkka ja Lasse Rajakallion kertoman mukaan Varuste.net-kauppapaikan toimesta oli siten toimittu Salmen sähköpostiviestissä esitetyn mukaisesti ja korotettu Varuste.netin jälleenmyyntihintoja Greendoor Oy:n maahantuomien tuotteiden osalta, minkä jälkeen Ilkka Rajakallio oli lähettänyt Salmelle vielä samana päivänä ilmoituksen asiasta sähköpostitse.
Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo asiassa näytetyksi, että Greendoor Oy:n ja Aalto Group Oy:n alaisen Varuste.net-kauppapaikan välille on syntynyt kilpailunrajoituslain 4 §:ssä tarkoitettu sopimus Varuste.netin jälleenmyyntihintojen vahvistamisesta Greendoor Oy:n maahantuomien tuotteiden osalta.
Kyseisen kilpailunrajoituslain 4 §:ssä tarkoitetun sopimuksen syntymisen arvioinnin suhteen merkitystä käsillä olevassa tapauksessa ei ole annettavissa sille Greendoor Oy:n esittämälle seikalle, ettei konkreettisella tasolla yksikään tuote ole vaihtanut omistajaa.
Greendoor Oy on esittänyt, että edellä mainitussa Tommi Salmen sähköpostiviestissä 29.11.2004 ei olisi tarkoitettu tai pyritty hyödykkeen hinnan määräämisen siten, että se johtaisi kiinteään hintaan tai vähimmäishintaan ja että sähköpostiviestissä ei siten olisi ollut kysymys mistään täsmällisestä hinnan määrittämisestä.
Tältä osin markkinaoikeus toteaa, että Greendoor Oy:n Tommi Salmen sähköpostiviestissä 29.11.2004 Varuste.net-kauppapaikkaa on selkeästi kehotettu jälleenmyyntihintojensa tarkistamiseen Greendoor Oy:n suositushintojen mukaisiksi. Kyseisen kehotuksen osalta on lisäksi todettava, että se on esitetty Greendoor Oy:n taholta Varuste.net-kaup-papaikalle tilanteessa, jossa Varuste.netin jälleenmyyntihinnat olivat alittaneet Greendoor Oy:n suositushinnat. Sanottuun nähden markkinaoikeus katsoo, ettei Greendoor Oy:n menettelyssä ole ollut kysymys pelkästään myyntihinnan suosittelemisesta, vaan menettelystä, jolla Greendoor Oy on maahantuomiensa tuotteiden osalta pyrkinyt määräämään Varuste.net-kauppapaikan jälleenmyyntihinnat siten, että se johtaa kiinteään myyntihintaan tai vähimmäismyyntihintaan.
Viimeksi mainittu seikka huomioon ottaen, vastoin Greendoor Oy:n asiassa esittämää, markkinaoikeus katsoo, että Greendoor Oy:n kerrotussa menettelyssä on ollut kysymys edellä selostetuissa hallituksen esityksessä HE 11/2004 vp sekä vertikaalisia sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan a alakohdassa ja komission tiedonannon (2000/C 291/01) vertikaalisia rajoituksia koskevista suuntaviivoista (EYVL C 291, s. 1) kohdassa 47 mainitulla tavalla vakavasta kilpailunrajoituksesta. Sanottuun nähden markkinaoikeus katsoo, ettei kyseistä Greendoor Oy:n kilpailunrajoitusta voida pitää sillä tavoin vähämerkityksellisenä, että sen voitaisiin myöskään sanotun perusteella katsoa jäävän kilpailunrajoituslain 4 §:n soveltamisalan ulkopuolelle.
Kyseinen käsillä olevan kilpailunrajoituksen vakavuus huomioon ottaen tarkasteltavana olevan Greendoor Oy:n ja Varuste.net-kauppapaikan välisen Varuste.netin jälleenmyyntihintojen vahvistamista tarkoittaneen sopimuksen tarkoituksena on katsottava olleen kilpailun rajoittaminen. Sanottuun nähden kyseisen menettelyn kilpailusääntöjen vastaisuuden toteamisen kannalta ei käsillä olevassa asiassa ole tarpeen arvioida mainitun sopimuksen kilpailua estäviä, rajoittavia tai vääristäviä vaikutuksia.
Markkinaoikeuden suullisessa käsittelyssä todistajina kuultujen Ilkka ja Lasse Rajakallion mukaan Varuste.net-kauppapaikka oli noudattanut 29.11.2004 korottamiaan jälleenmyyntihintoja aina siihen saakka, kunnes se oli joutunut poistamaan Greendoor Oy:n maahantuomat tuotteet kokonaan pois myynnistä.
Johtopäätös
Edellä lausutuilla perusteilla markkinaoikeus katsoo, että Greendoor Oy on Varuste.net-kauppapaikan Greendoor Oy:n maahantuomien tuotteiden jälleenmyyntihintojen osalta rikkonut kilpailunrajoituslain 4 §:n 2 momentin 1 kohdan kieltoa osto- tai myyntihintojen vahvistamisesta Kilpailuviraston esityksessä tarkoitettuna ajanjaksona 29.11.–30.11.2004.
Seuraamusmaksun määräämistä koskeva arviointi
Kilpailunrajoituslain 7 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajalle, joka rikkoo lain 4 tai 6 §:n tai Euroopan yhteisön perustamis-sopimuksen 81 tai 82 artiklan säännöksiä, määrätään seuraamusmaksu, jollei menettelyä ole pidettävä vähäisenä tai seuraamusmaksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta muutoin pidetä perusteettomana.
Nykyisin voimassa oleva, kilpailunrajoituksista annetun lain muuttamisesta annetulla lailla 318/2004 säädetty kilpailunrajoituslain 7 §:n 1 momentin säännös on muutoin asiallisesti samansisältöinen kuin sitä edeltänyt kilpailunrajoituslain 8 §:n 1 momentin (480/1992) säännös seuraamusmaksun määräämisestä paitsi, että voimassa olevaan lain 7 §:n 1 momentin säännökseen on sisällytetty viittaus myös EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklaan. Hallituksen esityksessä HE 11/2004 vp onkin kilpailunrajoituslain 7 §:n 1 momentin säännökseen liittyen ainoastaan lausuttu, että perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklaa koskevan viittauksen lisäämisen tarkoituksena on selventää, että seuraamusmaksu voidaan määrätä myös EY:n kilpailuoikeuden rikkomisesta (HE 11/2004 vp s. 35).
Hallituksen esityksessä HE 162/1991 vp on edellä mainittuun kilpailunrajoituslain 8 §:n 1 momentin (480/1992) säännökseen seuraamusmaksun määräämisestä liittyen todettu, että seuraamus-maksua ei olisi määrättävä silloin, kun menettelyä on pidettävä vähäisenä tai maksun määräämistä kilpailun turvaamisen kannalta muutoin perusteettomana. Hallituksen esityksessä lausutun mukaan vähäisenä voitaisiin pitää esimerkiksi alueellisesti tai ajallisesti rajoittunutta toimintaa tai toimintaa, jonka taloudelliset vaikutukset ovat vähäisiä (HE 162/1991 vp s. 9).
Greendoor Oy on edellä todetulla tavalla rikkonut Varuste.net-kauppa-paikan Greendoor Oy:n maahantuomien tuotteiden jälleenmyynti-hintojen osalta kilpailunrajoituslain 4 §:n 2 momentin 1 kohdan kieltoa osto- tai myyntihintojen vahvistamisesta Kilpailuviraston esityksessä tarkoitettuna ajanjaksona 29.11.–30.11.2004.
Kyseinen Greendoor Oy:n määrähintakiellon rikkomista koskenut menettely on ollut hyvin rajoittunut. Se on kestänyt edellä todetulla tavalla hyvin lyhyen aikaa sekä koskenut ainoastaan yhtä Greendoor Oy:n jälleenmyyjää. Menettely on ollut myös siinä suhteessa tosiasiallisilta vaikutuksiltaan rajoittunut, että Greendoor Oy:n taholta asiassa esitetyn mukaan konkreettisella tasolla yksikään sen maahantuoma tuote ei ehtinyt vaihtaa omistajaa Varuste.net-kauppa-paikan toimesta. Kilpailuvirasto ei tältä osin ole esittänyt asiassa muuta.
Kilpailuvirasto on seuraamusmaksun määräämistä koskevaan arviointiin liittyen esittänyt, että vaikka Greendoor Oy:n määrähinnoittelu on sinänsä ollut lyhytkestoinen, sen seurauksena liikesuhde, joka olisi voinut olla pitkäaikainen, on kuitenkin kokonaan purettu. Edelleen Kilpailuvirasto on esittänyt, että Greendoor Oy:n menettelyssä on ollut kysymys vakavasta kilpailunrajoituksesta, josta on aiheutunut haittaa kuluttajille uuden jakelumuodon markkinoille tulon vaikeutumisena.
Markkinaoikeus toteaa, että Greendoor Oy:n määrähintakiellon rikkomisen jäämiseen lyhytaikaiseksi on sinänsä vaikuttanut osaltaan se, että Greendoor Oy on sittemmin vetäytynyt yhteistyöstä Aalto Group Oy:n alaisen Varuste.net-kauppapaikan kanssa. Yhteistyöstä vetäytymisestä on asiassa esitetyn mukaan aiheutunut haittaa Varuste.net-kauppapaikan markkinoille tulon kannalta pidemmälläkin aikavälillä. Yhteistyöstä vetäytymisen ei kuitenkaan ole katsottava olleen seurausta määrähinnoittelusta, vaan yhteistyöstä vetäytymisen on päinvastoin katsottava tapahtuneen siitä huolimatta, että Aalto Group Oy:n alainen Varuste.net-kauppapaikka oli suostunut määrähinnoitte-luun jälleenmyyntihintojensa osalta. Greendoor Oy:n yhteistyöstä vetäytymisen osalta on puolestaan todettava, ettei Kilpailuvirasto ole edes väittänyt, että kyseisessä yhteistyöstä vetäytymisessä olisi ollut kysymys kilpailunrajoituslain vastaisesta menettelystä.
Greendoor Oy:n edellä todetussa kilpailunrajoituslain vastaisessa menettelyssä on sinänsä ollut kysymys luonteeltaan vakavana kilpailunrajoituksena pidettävästä määrähintakiellon rikkomisesta. Kyseinen Greendoor Oy:n määrähintakiellon rikkomista koskenut menettely on kuitenkin ollut edellä kerrotulla tavalla hyvin rajoittunut, niin ajallisesti, jälleenmyyjien lukumäärän suhteen kuin myös tosiasiallisilta vaikutuksiltaan. Sanottuun nähden markkinaoikeus katsoo, ettei käsillä olevassa tapauksessa ole kilpailunrajoituslain 7 §:n 1 momentin säännös huomioon ottaen aihetta määrätä seuraamusmaksua Greendoor Oy:lle. Kilpailuviraston esitys seuraamusmaksun määräämisestä Greendoor Oy:lle on siten hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Asianosaisesta säädettyä sovelletaan säännöksen mukaan myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen.
Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei ole kohtuutonta, että asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU
Markkinaoikeus hylkää Kilpailuviraston esityksen sekä Greendoor Oy:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.
MUUTOKSENHAKU
Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Kilpailunrajoituksista annetun lain 21 §:n 2 momentin nojalla markkinaoikeuden päätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus toisin määrää.
Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Kimmo Mikkola, Anne Ekblom-Wörlund ja Jussi Karttunen sekä asiantuntijajäsen Merja Karhapää.