29.8.2003

KULUTTAJA-ASIAMIEHEN VAATIMUKSET

KA on vaatinut, että Lippupalvelu Oy:tä kuluttajansuojalain (KSL) 2 luvun 1, 2, 6 ja 7 §:n nojalla sakon uhalla kielletään

1) markkinoimasta yksilöityä tapahtumaa ilmoittamatta markkinoidun tapahtuman hintaa selkeällä ja helposti havaittavalla tavalla ja

2) markkinoimasta maksullista puhelinnumeroa pääsylippujen ostokanavana, ellei yhtiö samalla ilmoita kyseisen puhelinnumeron hintaa selkeällä ja helposti havaittavalla tavalla.

Lippupalvelu Oy välittää pääsylippuja erilaisiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin. Yhtiö ei ole kyseisten tilaisuuksien ja tapahtumien järjestäjä, mutta sen sijaan yhtiö toimii lippujen vähittäismyyjänä. KA on useita kertoja huomauttanut Lippupalvelu Oy:tä epäselvistä hintamerkinnöistä ja ilmoittanut yhtiölle, että yhtiön on noudatettava hintamerkintäasetuksen säännöksiä. Yhtiölle selvitettiin, että yhtiö ei voi välttyä hinnan ilmoittamisvelvollisuudelta silloin, kun markkinoidaan yksilöityjä tapahtumia tai esityksiä, jos mainoksessa on ilmoitettu Lippupalvelu Oy lipun ostopaikkana.

Marras-joulukuussa 2001 MTV3-kanavalla markkinoitiin Stomp-tapahtumaa ja tammi-helmikuussa 2002 Shaolin Wheel of Life -tapahtumaa. Stomp-mainoksessa kerrottiin, että tapahtuma järjestetään Kulttuuritalolla 14 - 20 tammikuuta 2002. Mainoksessa oli kehotus "Tilaa liput Lippupalvelusta. Puhelin 0600 10800." Shaolin mainoksessa kerrottiin tapahtuman järjestettävän Kulttuuritalolla 2nd - 7th of May 2002. Lisäksi ilmoitettiin: "Buy tickets at Lippupalvelu 0600 10800." Kummankaan tapahtuman tv-mainoksessa ei ilmoitettu tapahtuman pääsylipun hintaa tai maksullisen 0600-alkuisen puhelinnumeron hintaa.

MTV3-kanavalla esitettiin syyskuussa 2002 mainosta Lord of the Dance -esityksestä. Mainos oli samankaltainen kuin edellä kuvatut mainokset, joihin liittyen Lippupalvelua oli aiemmin huomautettu hintojen puuttumisesta. Mainoksen lopussa mainittiin lippujen myyntipaikkoina Jazzmar tickets.com sekä Lippupalvelu Oy. Jazzmar oli tilaisuuden järjestäjä. Mainoksen lopussa kehotettiin: "Buy tickets at Lippupalvelu 0600 10800." Mainoksessa ei ilmoitettu esityksen pääsylipun hintaa.

Helsingin Sanomissa 15.11.2002 markkinoitiin Les Misérables -musikaalia. Lippujen vähittäismyyjäksi ilmoitettiin Lippupalvelu Oy. Mainoksessa oli ainoastaan englanninkielinen ilmoitus lauantai-illan esityksen perhelipun hinnasta ("Family package for the saturday night performance 2 adults + 2 children under 15 years only 100 €.") Muita hintatietoja esityksen pääsylipuista ei mainoksessa ollut. Hinnasta ei mainoksen perusteella saanut selvää. Tässäkään mainoksessa maksullisen 0600-alkuisen puhelinnumeron hintaa ei ollut ilmoitettu selkeällä ja helposti havaittavalla tavalla.

Marraskuussa 2002 televisiossa mainostettiin MTV3-kanavalla jälleen Stomp-tapahtumaa. Mainos vastasi edellä mainittuja televisiomainoksia. Kuten ennenkin mainoksessa Lippupalvelu Oy ilmoitettiin vähittäismyyjäksi. Tapahtuman pääsylippujen hintaa ei kuitenkaan ilmoitettu ja maksullisen 0600-alkuisen puhelinnumeron hinta oli edelleen ilmoitettu niin pienellä kirjasinkoolla, ettei hinnasta voinut saada selvää.

Lippupalvelu on ilmoittanut KA:lle, että eri tahojen kanssa tehtyjen toimeksiantojen perusteella yhtiö myy tapahtumien lippuja kuluttajille ja yrityksille, mutta ei suorita mainontaa tai markkinointia tai tilaa tällaisia palveluja. Mainitut toimet kuuluvat Lippupalvelun käsityksen mukaan yhtiön palvelun tilaajalle eli yleensä tapahtuman tuottajalle tai järjestäjälle. Lippupalvelu katsoo, että yhtiö ei suorita omaan tai kenenkään kolmannen lukuun mitään sellaista toimenpidettä, joka asettaisi yhtiön velvolliseksi ilmoittamaan tilaisuuksien lippujen hintaa markkinoinnissa. Yhtiö on kuitenkin luvannut KA:n kanssa käydyissä neuvotteluissa ohjeistaa yhteistyökumppaneitaan hinnan ilmoittamista koskevista säädöksistä.

Kuluttajansuojalain (KSL) 1 luvun 1 §:n mukaan lakia sovelletaan myös, kun elinkeinonharjoittaja välittää hyödykkeitä kuluttajille. Tällä säännöksellä on merkitystä lain 2 ja 3 lukujen nojalla tapahtuvassa markkinoinnin valvonnassa. Lain esitöissä (HE 360/1992) tuodaan myös nimenomaisesti esille, että välitysasemastaan huolimatta välittäjänä toimiva elinkeinonharjoittaja on aina vastuussa kuluttajalle omasta toiminnastaan.

Markkinointitoimen tilaajana on pidettävä sitä elinkeinonharjoittajaa, jonka välittömään lukuun markkinointitoimi tehdään (HE 8/1977). Markkinointitoimen suorittajia voivat olla esimerkiksi markkinointia suunnitteleva elinkeinonharjoittaja tai markkinointitoimen julkistaja, esimerkiksi mainostoimistoliikkeen harjoittaja tai tiedotusvälineen kustantaja tai muu omistaja. Kielto voidaan tarvittaessa kohdistaa myös esimerkiksi sen viestintävälineen omistajaan, jonka omistaman välineen välityksellä markkinointia suoritetaan. Kiellon mahdollinen kohderyhmä voi siten ulottua laajalle. KSL:n mukaisen vastuun kannalta ei ole merkitystä sillä, millä tavoin yksittäiset vähittäisliikkeet, mainostoimisto tai muut tahot ovat mainoksen laatimistyöhön osallistuneet. Ratkaiseva merkitys on sillä kenen lukuun markkinointi tapahtuu. Tämän on myös markkinatuomioistuin useissa ratkaisuissaan (mm. ratkaisuissa 1985:1, 1987:13, 1990:19, 1992:13, 1994:17, 1996:9) todennut. Se, jonka lukuun markkinointi tapahtuu, vastaa siitä, että yksilöityä hyödykettä markkinoitaessa ilmoitetaan hyödykkeen myyntihinta.

Lippujen ostokehotukset ja tilauspuhelinnumerot merkitsevät selkeästi tilaisuuden markkinointia. Lippupalvelu Oy toimii elinkeinonharjoittajana, joka ansiotarkoituksessa välittää lippuja yhteistyökumppaneidensa tapahtumiin. Lippupalvelu Oy myy tapahtumiin pääsylippuja ja toimii siten vähittäiskauppiaana. Yhtiö saa itse taloudellista hyötyä kaikista myymistään lipuista. Koska mainoksissa ilmoitetaan Lippupalvelu Oy pääsylippujen vähittäismyyjäksi ja yhtiön maksullinen puhelinnumero tilauskanavaksi, markkinointi tapahtuu myös Lippupalvelu Oy:n lukuun. Siten Lippupalvelu Oy vastaa tapahtumien pääsylippujen hintojen ilmoittamisesta markkinoinnissa.

Kulutushyödykkeen hinnan ilmoittamisesta markkinoinnissa annetun asetuksen 5 §:n mukaan vähittäiskauppiaan tai muun elinkeinonharjoittajan vähittäiskauppiaan tavoin toimiessaan taikka palvelualan elinkeinonharjoittaja mainoksin tai muulla vastaavalla tavalla markkinoidessaan yksilöityä kulutushyödykettä kuluttajalle, hyödykkeen hinta on samalla ilmoitettava. Asetuksen 4 §:n mukaan kulutushyödykkeen myyntihinta on markkinoinnissa ilmoitettava selkeällä ja yksiselitteisellä sekä kuluttajan kannalta helposti ymmärrettävällä ja havaittavalla tavalla. Myyntihinnalla tarkoitetaan asetuksen 2 §:n mukaan tuotteen lopullista hintaa mukaan lukien arvonlisävero ja muut verot, sekä tuotteesta perityt pantit. Vaatimus koskee kaikkia hyödykkeitä, markkinointivälineitä ja markkinoinnin muotoja.

Hintamerkintäasetuksen taustalla on 16.2.1998 annettu Euroopan parlamentin ja Neuvoston direktiivi kuluttajansuojasta kuluttajille tarjottavien tuotteiden hintojen ilmoittamisesta (98/6/EY). Euroopan parlamentti ja Euroopan Unionin Neuvosto ovat katsoneet, että on tärkeää taata kuluttajansuojan korkea taso; yhteisön tulee edistää sitä erityisillä toimilla, jotka tukevat ja täydentävät jäsenvaltioiden noudattamaa politiikkaa tarkkojen, avoimien ja yksiselitteisten hintatietojen antamiseksi kuluttajille tarjottavissa tuotteissa. Direktiivin tarkoituksena on säännellä kauppiaiden kuluttajille tarjoamien tuotteiden myyntihintoja ja yksikköhintojen ilmoittamista kuluttajavalistuksen lisäämiseksi ja hintavertailujen helpottamiseksi. Myynti- ja yksikköhinnan yleisen ilmoittamisvelvollisuuden on katsottu olevan helpoin tapa antaa kuluttajille mahdollisuus arvioida ja vertailla hintoja parhaalla mahdollisella tavalla ja tehdä siten tietoon perustuvia valintoja yksinkertaisen vertailun perusteella. Tämä tukee markkinoiden avointa toimintaa ja edistää yritysten ja tuotteiden välistä tervettä kilpailua. Tavoitteena on nimenomaan mahdollisimman yksinkertainen sääntely kuluttajan edun mukaisesti.

Yksilöidyllä hyödykkeellä tarkoitetaan sitä, että tuoteryhmästä esitellään jokin nimenomainen tuote, joko sanallisesti tai kuvallisesti siten, että kuluttaja mieltää mainostettavan määrättyä tuotetta. Lähtökohdaksi tulee asettaa mainoksen viesti: Kerrotaanko yleisesti tarjolla olevasta tuotteesta vai voidaanko kuvan tai tekstin perusteella yksilöidä yksi tietty tuote. Myös markkinatuomioistuin on ratkaisunsa 2001:9 perusteluissa todennut, että yksilöidyn hyödykkeen markkinoinnista on kysymys silloin, kun markkinoinnissa esitellään jotakin nimenomaista hyödykettä siten, että kuluttaja mieltää mainostettavan määrättyä yksilöityä hyödykettä.

Markkinatuomioistuin on useissa ratkaisuissaan todennut, että tieto hyödykkeen hinnasta on kuluttajan ostopäätöksen kannalta tärkeä ja että hintatieto on markkinoinnissa kerrottava selkeästi ja kuluttajalle helposti ymmärrettävällä tavalla. Hinnan ilmoittamisvelvollisuus koskee lisäksi kaikkia hyödykkeitä, markkinointivälineitä ja markkinoinnin muotoja. Tämän on myös markkinatuomioistuin vahvistanut ratkaisussaan 2001:9. Vaikka elinkeinonharjoittajan käyttäisi erilaisia markkinointitoimenpiteitä ja -välineitä samassa kampanjassa, kunkin markkinointitoimenpiteen on erikseen täytettävä KSL:n vaatimukset. Jokaista tarjousta on tarkastellaan yksilöllisesti. Tämä käy ilmi myös markkinatuomioistuimen ratkaisujen 1982:20 ja 1983:4 perusteluista.

Televisiomainoksessa syyskuussa 2002 sekä Helsingin Sanomissa 15.11.2002 julkaistussa ilmoituksessa on markkinoitu määriteltyä, yksilöityä tapahtumaa. Vaikka lippujen hinnat voisivat hieman vaihdella, kyseessä on silti selkeästi yksilöity tuote, jota hinnanilmoittamisvelvollisuus koskee. Markkinointi on tapahtunut vastaajayhtiön lukuun. Yhtiö on näin ollen markkinoimalla yksilöityä tapahtumaa ilmoittamatta samalla sen myyntihintaa, menetellyt markkinoinnissaan kuluttajien kannalta sopimattomasti ja siten hintamerkintäasetuksen 4 ja 5 §:n sekä KSL:n 2 luvun 1 §:n vastaisesti.

Lippupalvelu Oy markkinoi itseään lippujen tilauskanavana ilmoittamalla mainoksissa maksullisen puhelinnumeron. Yhtiön lehtimainoksessa maksullisen puhelinnumeron hinta on ilmoitettu niin pienellä kirjasinkoolla, että hinnasta on käytännössä miltei mahdotonta saada selvää. Puhelinnumero on sen sijaan ilmoitettu huomattavasti isommalla kirjasinkoolla. Lehti-ilmoituksessa puhelinnumero on ilmoitettu kaksi kertaa. Toinen numero on ilmoitettu hyvin suurella verrattuna miltei olemattoman kokoiseen hintamerkintään. Televisiomainoksessa hintaa ei voi erottaa lainkaan. Hinnasta ei myöskään kerrota videon ääninauhalla erikseen. Lisäksi ainakin lehtimainoksessa hinta on esitetty markkoina, vaikka Suomen virallinen rahayksikkö on ollut euro vuoden 2002 alusta.

Hinta on ilmoitettu yhtiön mainoksissa kuluttajien kannalta vaikeaselkoisesti ja huomaamattomasti. Markkinointi on ollut kuluttajien kannalta sopimatonta. Yhtiö on markkinoimalla määrättyä, yksilöityä puhelinnumeroa lippujen ostopaikkana, ilmoittamatta samalla selkeällä ja helposti havaittavalla tavalla puhelinnumeron hintaa, menetellyt markkinoinnissaan hintamerkintäasetuksen 4 ja 5 §:n sekä KSL:n 2 luvun 1 ja 2 §:n vastaisesti.

LIPPUPALVELU OY:N VASTAUS

Lippupalvelu Oy on kiistänyt hakemuksen. Lippupalvelu Oy on katsonut, että se ei ole oikea vastaaja asiassa. Mikäli markkinaoikeus kuitenkin tutkisi asian, yhtiö on kiistänyt markkinointinsa olevan KSL:n vastaista ja vaatinut hakemuksen hylkäämistä.

Yhtiö myy lippuja mm. erilaisiin tapahtumiin, mutta tapahtumien järjestäjät hoitavat tapahtumien markkinoinnin itsenäisesti ja omaan lukunsa. Vastaajayhtiö ei osallistu tapahtumien markkinointiin millään tavalla. Yhtiö ei tilaa markkinointia eikä maksa sitä. Yhtiön rooli rajoittuu pelkkään lipunmyyntiin ja sitä varten tapahtumien järjestäjät lisäävät markkinointimateriaaliinsa viittauksen siihen, mistä ko. tapahtumien lippuja voi ostaa. Markkinointi ei tapahdu vastaajayhtiön vaan tapahtuman järjestäjän lukuun. Yhtiö toimii ainoastaan tapahtuman järjestäjän puolesta eikä pysty vaikuttamaan tapahtuman järjestäjän markkinointiin millään tavoin. Vastaajayhtiötä ei voida pitää kuluttajansuojalaissa tarkoitettuna vähittäiskauppiaana, vaan korkeintaan palvelun toimittajana.

Vastaajayhtiö myy lippuja yli 5300 tapahtumaan vuosittain. Niillä kaikilla on eri markkinointikohde. Osa ohjelmanjärjestäjistä on sellaisia, joilla on monivuotinen sopimus ja osalla on kertasopimus. Lipputulot ovat asiakkaan varoja. Vastaajayhtiö on tulkinnut asiaa siten, että lippurahat kuuluvat kuluttajalle, kunnes tapahtuma on tapahtunut.

Vaikkei vastaajayhtiö ole vastuussa tapahtumien markkinoinnista, yhtiö on kuitenkin avustanut kuluttajaviranomaisia ja lähettänyt kuluttajaviraston valmisteleman kirjeen tapahtumien järjestäjille tiedoksi, kuten vastaajayhtiön ja KA:n neuvotteluissa oli sovittu. Myös ulkomaisia ohjelmanjärjestäjiä on ohjeistettu. KA:n mainitsemat ohjelmanjärjestäjät ovat olleet kertaluonteisesti vastaajayhtiön asiakkaina ja yksi näistä ohjelmanjärjestäjistä on konkurssissa.

Tapahtumien järjestäjät ovat itsenäisiä liiketoiminnan harjoittajia eikä vastaajayhtiöllä ole keinoja eikä mahdollisuuksia puuttua heidän harjoittamaansa markkinointiin, joten KA:n vaatimukset kohdistuvat väärään tahoon. Vastaajayhtiö kiistää vaatimukset ensisijaisesti sillä perusteella, että yhtiö ei ole ko. markkinointitoimen tilaaja eikä muutenkaan sellaisessa asemassa, että voisi vaikuttaa kolmansien osapuolten markkinointitoimien sisältöön. Vastaajayhtiö ei ole voinut mitenkään vaikuttaa KA:n mainitsemiin neljään tv-mainokseen. MTV3 on ehkä sellainen taho, joka voisi valvoa kyseistä mainontaa.

Vastaajayhtiö on käyttänyt omassa markkinoinnissaan puhelinnumeron yhteydessä hinnan ilmoittamisessa yleisesti alalla käytetyn kokoisia tekstejä, jotka yhtiön kokemuksen mukaan ovat tarpeellisen selkeitä ja helposti havaittavia. KA:n esittämissä tapauksissa mainonnan ja markkinoinnin suunnittelee ja toteuttaa kuitenkin aina tapahtuman järjestäjä, joka toimii itsenäisesti ja vastaajayhtiöstä riippumatta saattaa manipuloida vastaajayhtiön antamien yhteystietomallien kokoa. Vastaajan tapahtumien järjestäjille toimittamat yhteystietomallit ovat selkeitä ja helposti havaittavia. Puhelun hinta ilmoitetaan kuluttajalle suullisesti. Kun mainoksissa ilmoitettuun puhelinnumeroon soitetaan, puhelun kuluessa ilmoitetaan myös puhelun hinta.

Eräässä hakemuksessa mainitussa tapauksessa tapahtuman järjestäjä oli käyttänyt vastaajayhtiön vanhaa materiaalia, jossa puhelun hinta oli vielä ilmoitettu markkoina. Vastaajayhtiö on ohjeistanut tapahtuman järjestäjiä siitä, että ne käyttäisivät heille toimitettua materiaalia, jossa puhelun hinta on ilmoitettu euroissa.

Vastaajayhtiö ei vastaa tapahtumien järjestäjien mainoksista, eikä voi vaikuttaa siihen, minkä kokoisella tekstillä tieto lippujen myyntipaikasta ilmoitetaan. Yhtiö toteaa kuitenkin, että tekstikoko on painoteknisistä syistä riippuvainen. Hakemuksessa tarkoitetun mainoksen osalta kysymyksessä on ollut alalla tavanomainen ilmoitus.

TODISTELU

Asiassa on kuultu vastaajayhtiön pyynnöstä toimitusjohtaja Harri Kaasista todistelutarkoituksessa.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Lippupalvelu Oy harjoittaa kaupparekisteriin merkittyjen tietojen mukaan pääsylippujen ennakkomyyntiä ja välitystä, ohjelmapalvelua sekä muuta näihin liittyvää liiketoimintaa ja palvelua.

MTV3-kanavalla on marras-joulukuussa 2001 esitetty Stomp-tapahtumaa koskevaa mainosta ja tammi-helmikuussa 2002 Shaolin Wheel of Life -tapahtumaa koskevaa mainosta. Stomp-tapahtuman mainoksessa ilmoitettiin, että tapahtuma järjestetään Kulttuuritalolla 14.-20.1.2002. Mainoksessa oli kehotus "Tilaa liput Lippupalvelusta. Puhelin 0600 10800". Shaolin-mainoksessa ilmoitettiin, että tapahtuma järjestetään Kulttuuritalolla 2nd - 7th of May 2002. Mainoksessa oli kehotus "Buy tickets at Lippupalvelu 0600 10800".

MTV3-kanavalla on esitetty syyskuussa 2002 Lord of the Dance -ohjelmaa koskevaa mainosta. Mainos oli samankaltainen kuin edellä mainitut mainokset. Mainoksen lopussa mainittiin lippujen myyntipaikka Lippupalvelu Oy siten, että mainoksen lopussa oli kehotus "Buy tickets at Lippupalvelu 0600 10800".

Marraskuussa 2002 esitettiin MTV3-kanavalla uudelleen Stomp-tapahtumaa koskevaa mainosta. Mainos oli samankaltainen kuin edellä selostetut tv-mainokset.

Helsingin Sanomissa mainostettiin 15.11.2002 Les Misérables -musikaalia ja lippujen myyntipaikaksi ilmoitettiin Lippupalvelu Oy. Mainoksessa ilmoitettiin lauantai-illan esityksen perhelipun hinta "Family package for the saturday nigtht performance 2 adults + 2 children under 15 years only 100 €". Mainoksessa oli puhelinnumero 0600 10800 ja sen yhteydessä puhelun hintaa koskeva tieto pienellä tekstillä merkittynä.

Vastaajayhtiö on kiistänyt olevansa oikea vastaaja asiassa sillä perusteella, että yhtiö ei ole tilannut kyseistä markkinointia eikä sillä sen vuoksi ole velvollisuutta ilmoittaa markkinoitujen tapahtumien hintoja. Yhtiö on ilmoittanut olevansa vain lippujen välittäjä.

Markkinaoikeus toteaa, että kuluttajansuojalain (KSL) 1 luvun 1 §:n mukaan laki koskee kulutushyödykkeiden tarjontaa, myyntiä ja muuta markkinointia elinkeinonharjoittajilta kuluttajille. Sanotun säännöksen mukaan lakia sovelletaan myös, kun elinkeinonharjoittaja välittää hyödykkeitä kuluttajille. Välittäjänä toimiva elinkeinonharjoittaja on välitysasemastaan huolimatta aina vastuussa kuluttajille omasta toiminnastaan.

Markkinoinnista vastaa KSL:n 2 luvun 7 §:n nojalla ensisijaisesti se, jonka lukuun markkinointi tapahtuu. Markkinatuomioistuimen eräissä ratkaisuissa (mm. ratkaisut 1992:13 ja 1994:17) käsitellyissä tapauksissa markkinoinnin on katsottu tapahtuvan myös sellaisen elinkeinonharjoittajan lukuun, jonka tuotteiden menekkiä markkinointi oli tarkoitettu edistämään, vaikkei tämä elinkeinonharjoittaja olisi itse ollutkaan markkinointitoimenpiteen tilaaja tai suorittaja.

Vastaajayhtiö myy kuluttajille lippuja erilaisiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin, joita markkinoidaan mm. tv- ja lehtimainoksin. Mainoksissa ilmoitetaan lippujen myyntipaikaksi Lippupalvelu. Mainoksissa ilmoitetaan myös vastaajayhtiön maksullinen puhelinnumero lippujen tilausta varten. Yhtiö suorittaa lipunmyyntipalvelua ja myy liput kuluttajille tapahtumien järjestäjien sijasta. Yhtiö saa lipunmyynnistä välityspalkkion ja harjoittaa siten ansiotarkoituksessa lipunmyyntiä kuluttajille. Lipunmyynnin markkinointi edistää paitsi tilaisuuksien ja tapahtumien järjestäjien myös vastaajayhtiön tarjoamien palvelujen kysyntää. Hakemuksessa tarkoitettujen tilaisuuksien ja tapahtumien lipunmyynti on tapahtunut mainitulla tavalla. Sanottu lipunmyynnin markkinointi on näin ollen tapahtunut paitsi tapahtumien järjestäjän myös vastaajayhtiön lukuun. Vastaajayhtiö on ollut vastuussa hakemuksessa tarkoitetusta markkinoinnista. Vastaajayhtiö on siten oikea vastaaja asiassa.

Kulutushyödykkeen hinnan ilmoittamisesta markkinoinnissa annetun asetuksen 5 §:ssä säädetään, että kun vähittäiskauppias tai muu elinkeinonharjoittaja vähittäiskauppiaan tavoin toimiessaan taikka palvelualan elinkeinonharjoittaja mainoksin tai muulla vastaavalla tavalla markkinoi yksilöityä kulutushyödykettä kuluttajalle, hyödykkeen myyntihinta on samalla ilmoitettava. Myyntihinnalla tarkoitetaan asetuksen 2 §:n mukaan tuotteen lopullista hintaa mukaan lukien mm. arvonlisävero ja muut verot. Asetuksen 4 §:n mukaan hyödykkeen myyntihinta on markkinoinnissa ilmoitettava selkeällä ja yksiselitteisellä sekä kuluttajan kannalta helposti ymmärrettävällä ja havaittavalla tavalla. Mainitut säännökset hinnan ilmoittamisesta koskevat kaikkia hyödykkeitä, markkinointivälineitä ja markkinoinnin muotoja.

Sanotun hintamerkintäasetuksen taustalla on ollut vuonna 1998 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi kuluttajansuojasta kuluttajille tarjottavien tuotteiden hintoja ilmoitettaessa (98/6/EY). Direktiivin tarkoituksena on säännellä kauppiaiden kuluttajille tarjoamien tuotteiden myyntihintoja ja yksikköhintojen ilmoittamista kuluttajavalistuksen lisäämiseksi ja hintavertailujen helpottamiseksi. Direktiivin lähtökohtana on ollut, että myynti- ja yksikköhinnan yleinen ilmoittamisvelvollisuus on helpoin tapa antaa kuluttajille mahdollisuus arvioida ja vertailla hintoja parhaalla mahdollisella tavalla ja siten tehdä tietoon perustuvia valintoja yksinkertaisen vertailun perusteella.

Hintamerkintäasetus koskee yksilöidyn hyödykkeen hinnan ilmoittamista markkinoinnissa. Yksilöidyn hyödykkeen markkinoinnista on kysymys silloin, kun markkinoinnissa esitellään jotakin nimenomaista tuotetta siten, että kuluttaja mieltää mainostettavan määrättyä yksilöityä hyödykettä. Se elinkeinonharjoittaja, joka on ollut markkinointitoimen tilaaja tai suorittaja taikka jonka lukuun markkinointi muutoin on tapahtunut, on vastuussa yksilöidyn hyödykkeen myyntihinnan ilmoittamisesta markkinoinnissa.

Hakemuksessa tarkoitetuissa mainoksissa on markkinoitu yksilöityjä tapahtumia ja lippujen myyntiä näihin tapahtumiin. Koska kysymyksessä ovat olleet yksilöidyt tapahtumat ja kuluttajan kannalta yksilöity hyödyke, mainoksissa olisi tullut ilmoittaa lippujen hintatiedot. Mainoksissa ei ole kuitenkaan mainittu lippujen hintoja. Mainokset ovat siten olleet hintamerkintäasetuksen vastaisia.

Vastaajayhtiö on markkinointiaineistossa ilmoitettu markkinoitujen lippujen myyntipaikaksi. Mainosten perusteella vastaajayhtiö mielletään välittäjäasemastaan huolimatta lippujen myyjäksi. Tämän vuoksi vastaajayhtiö on tapahtumien järjestäjien ohella ollut vastuussa lippujen hinnan ilmoittamisesta. Vastaajayhtiö ei ole esittänyt selvitystä siitä, että yhtiö olisi ohjeistanut riittävästi tilaisuuksien järjestäjiä hinnan ilmoittamista koskevista seikoista. Vastaajayhtiö ei ole esittänyt muitakaan sellaisia seikkoja, joiden perusteella yhtiön voitaisiin katsoa pyrkineen riittävästi varmistumaan markkinoinnin oikeellisuudesta tältä osin.

Vastaajayhtiö on edellä mainitulla tavalla, sallimalla markkinoida lippuja yksilöityihin tapahtumiin ilman, että markkinoinnissa on ilmoitettu markkinoidun tapahtuman hintaa selkeällä ja helposti havaittavalla tavalla, menetellyt markkinoinnissaan kuluttajien kannalta sopimattomasti.

Mainoksissa on markkinoitu vastaajayhtiötä lippujen tilauskanavana ilmoittamalla yhtiön maksullinen puhelinnumero. Lehti-ilmoituksessa on mainittu yhtiön puhelinnumero kaksi kertaa ja sen esitystapa on ollut selkeä. Maksullisen puhelinnumeron hinta sen sijaan on esitetty niin pienellä tekstillä, että mainosta lukeva ei ole voinut erottaa sitä mainoksesta. Myös televisiomainoksissa maksullisen puhelinnumeron hinta on ilmoitettu niin pienikokoisena, että siitä on ollut mahdotonta saada selvää. Televisiomainoksissa hinnasta ei ole kerrottu suullisestikaan. Hinnan ilmoittaminen mainitulla tavalla niin pienikokoisena, että siitä ei voi saada selvää, on kuluttajan kannalta ollut käytännössä sama kuin jos hinta olisi jätetty kokonaan ilmoittamatta. Sillä, että hinta ilmoitetaan myöhemmin niille kuluttajille, jotka mahdollisesti soittavat ilmoitettuun puhelinnumeroon, ei voida korjata mainittujen mainosten puutteellisuutta tältä osin. Markkinointi on myös tältä osin ollut hintamerkintäasetuksen vastaista.

Vastaajayhtiö on ollut tapahtumien järjestäjien ohella vastuussa puhelinnumeronsa hinnan ilmoittamisesta markkinoinnista. Vastaajayhtiö ei ole näyttänyt riittävästi pyrkineensä varmistamaan, että lippujen myyntikanavaksi ilmoitettu yhtiön puhelinnumero ilmoitetaan selkeällä ja helposti havaittavalla tavalla markkinoinnissa.

Yhtiö on edellä selostetulla tavalla, sallimalla markkinoida sanotuissa mainoksissa yksilöityä puhelinnumeroansa lippujen ostopaikkana, ilman, että markkinoidun puhelinnumeron hintaa samalla ilmoitetaan selkeällä ja helposti havaittavalla tavalla, menetellyt markkinoinnissaan kuluttajien kannalta sopimattomasti.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Markkinaoikeus kieltää KSL:n 2 luvun 1 ja 7 §:n nojalla Lippupalvelu Oy:tä 60.000 euron sakon uhalla

1. sallimasta markkinoida yksilöityä tapahtumaa ilman, että samalla ilmoitetaan markkinoidun tapahtuman lipun hintaa selkeällä ja helposti havaittavalla tavalla, ja
2. sallimasta markkinoida yhtiön maksullista puhelinnumeroa pääsylippujen ostokanavana, ellei samalla ilmoiteta kyseisen puhelinnumeron hintaa selkeällä ja helposti havaittavalla tavalla.

Kieltoja on noudatettava heti.

MUUTOKSENHAKU

Muutosta tähän ratkaisuun saadaan hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Kaisa Meriluoto, Olli Mäkinen ja Irma Telivuo sekä asiantuntijajäsenet Johan Bärlund, Paula Paloranta ja Klaus Viitanen.

LAINVOIMAISUUS

Korkeimman oikeuden ratkaisu 9.8.2005 KKO:2005:86