20.11.2002

KULUTTAJA-ASIAMIEHEN VAATIMUKSET

Kuluttaja-asiamies on vaatinut, että Innoros Oy:tä riittävän suuren sakon uhalla kielletään perimästä grillikodan ja muista asennusvalmiiden rakennusosien eli elementtien toimituksista ennakkomaksua kuluttajilta, ellei yhtiö aseta ennakkomaksulle kuluttajien saatavat turvaavaa, riittävää vakuutta.

KA on myös vaatinut, että kielto annetaan väliaikaisena olemaan voimassa, kunnes asia on markkinaoikeudessa lopullisesti ratkaistu.

Vaatimukset perustuvat kuluttajansuojalain (KSL) 3 luvun 1, 2 ja 3 §:ään, KSL:n 9 luvun 25 §:ään sekä kuluttajavirastosta annetun lain 6 §:ään.

KA on helmikuusta 2002 lähtien saanut kuluttajilta lukuisia ilmoituksia siitä, että Ultimate Home Oy -niminen yhtiö myy grillikota -nimellä elementeistä koostuvaa rakennuskokonaisuutta perien tilaajilta ennakkomaksun ennen tuotteen toimitusta. Toimitusehtojen mukaan tilaajan on suoritettava tilauksen yhteydessä varausmaksuna 50 % kauppahinnasta. Loppukauppahinta on suoritettava toimitusviikolla, kuitenkin ennen tuotteen toimitusta. Tuote on luvattu mainoksissa kuluttajille lähes puoleen hintaan, ja hinnaksi on ilmoitettu 2.190 euroa. Sovittu toimitusaika on yhtiön oman ilmoituksen mukaan ollut yleensä noin neljä kuukautta.

Innoros Oy on kuluttajavirastoon toimittamassaan selvityksessä kertonut myyneensä grillikotia kuluvan vuoden maaliskuuhun mennessä n. 200 kappaletta. Yhtiö on perinyt 15.3.2002 mennessä kuluttajilta ennakkomaksuina yhteensä n. 130.000 euroa.

Ultimate Home Oy -nimistä yhtiötä ei ole merkitty kaupparekisteriin. Rosendahl Ultimate Home on Innoros Oy:n rekisteröimä aputoiminimi ja Innoros Oy vastaa Ultimate Home Oy:n toiminnasta.

Ultimate Home Oy markkinoi sanomalehdissä ja internetissä paitsi grillikotaa myös muita elementeistä koostuvia asennusvalmiita rakennuskokonaisuuksia. Yhtiön internet-sivuilla on esitteet esim. vapaa-ajan taloista ja pihapiirirakennuksista. Grillikodan tilaus tehdään puhelimitse tai postitse. Mitään erityisiä tilaus- tai sopimusneuvotteluja ei käydä.

KSL:n 9 luvussa säädetään mm. sopimuksista, joiden sisältönä on rakennusta tai sen yhteyteen kuuluvaa kiinteää rakennelmaa varten mitoitettujen asennusvalmiiden rakennusosien eli elementtien muodostaman kokonaisuuden toimitus. Luvun 25 §:n 2 mom. koskee tapauksia, joissa tilaajan on sopimuksen mukaan suoritettava toimeksisaajalle jokin osa hinnasta etukäteen. Toimeksisaajan on tällöin asetettava tilaajalle ennakkomaksun turvaava vakuus, jonka on oltava voimassa, kunnes toimeksisaajan suorituksen arvo vastaa vähintään ennakkomaksun määrää. Ennakkomaksuun on siten laissa liitetty velvollisuus vakuuden asettamiseen maksukyvyttömyyden varalta. Samanlainen velvoite vakuuden asettamiseen on laissa määrätty esim. valmismatkaliikenteen harjoittajalle silloin kun se perii kuluttajilta ennakkomaksuja valmismatkoista.

KA on vuonna 1994 neuvotellut Hirsitaloteollisuus HTT ry:n kanssa hirsitalopakettien ja hirsituotteiden kuluttajakauppaa sekä asennusta koskevat yleiset sopimusehdot. Ehdot koskevat paitsi hirsitalopaketteja myös muita hirsituotteita ja niiden asennusta koskevia sopimuksia. Ehtojen 8.1 kohdan mukaan myyjän on asetettava ostajalle ostajan ennakkoon suorittaman maksun turvaava vakuus, jonka on oltava voimassa kunnes myyjän suorituksen arvo vastaa vähintään ennakkosuorituksen määrää. Sopimusehto on asiallisesti samansisältöinen kuin KSL:n 9 luvun 25 §:n 2 mom:n säännös. KA:n tietojen mukaan ehdot ovat hirsituotteiden kuluttajakaupassa yleisesti käytössä.

KA on 19.2.2002 kieltänyt Innoros Oy:tä perimästä grillikodan ja muista asennusvalmiiden rakennusosien eli elementtien toimituksista ennakkomaksua kuluttajilta, ellei yhtiö aseta ennakkomaksulle KSL:n 9 luvun 25 §:n määräämää turvaavaa vakuutta. Kielto on annettu Innoros Oy:lle tiedoksi 27.2.2002. Innoros Oy on vastustanut kieltoa perustellen vastustamista sillä, että KSL:n 9 luku ei sovellu grillikodan myyntiin. Yhtiö ilmoitti lisäksi, että se perii maaliskuusta 2002 lähtien 20 %:n varausmaksun ja että ennakkomaksuille on asetettu maaliskuusta 2002 alkaen vakuus. Yhtiö ilmoitti, että myös ennen maaliskuuta 2002 ennakkomaksun maksaneille asiakkaille asetetaan vakuus ja että tilaajille annetaan "varausmaksun vakuustodistus" osoituksena annetusta vakuudesta. KA on pyytänyt yhtiöltä lisäselvitystä vakuuden asettamisesta. KA:lle ei ole kuitenkaan toimitettu mitään sellaista selvitystä, joka osoittaisi, että Innoros Oy olisi asettanut ennakkomaksun turvaavan vakuuden.

KSL:n 3 luvun 1 §:ssä on kielletty käyttämästä kulutushyödykkeitä tarjottaessa sopimusehtoa, jota kulutushyödykkeen hinta ja muut asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen on pidettävä kuluttajien kannalta kohtuuttomana. Milloin kuluttajansuojan kannalta on tarpeellista, elinkeinonharjoittajaa voidaan kieltää jatkamasta kohtuuttoman sopimusehdon käyttämistä. Kohtuuttoman sopimusehdon käytön kieltämisellä pyritään turvaamaan sopimussuhteessa heikomman osapuolen etuja. Kielto tulee kysymykseen vain silloin kun muilla keinoin ei ole saavutettavissa kohtuullista ratkaisua riidanalaisen sopimusehdon suhteen.

Kulutushyödykkeen kauppaa koskeva järjestelmämme pohjautuu sopimusvapauteen. Tätä sopimusvapautta rajoittavat mm. KSL:n pakotavat säännökset. Lainsäätäjä on perustellut sopimusehtoja koskevaa sääntelyä KSL:n esitöissä mm. sillä, että on olemassa vaara, että myyjäpuoli käyttää sopimusvapauteen perustuvaa tilannetta hyväkseen lieventämällä omaa vastuutaan sopimuksen rikkomistapauksissa tai lisäämällä ostajan velvollisuuksia.

Juuri tämä on tilanne kuluttajien ja vastaajayhtiön välisissä sopimussuhteissa. KSL:n 5 luvun 24 §:ssä ja 9 luvun 25 §:ssä sopimusosapuolille annettu mahdollisuus sopia maksuajankohdasta pääsäännöstä poikkeavasti on johtanut nyt käsillä olevaan riitaan kohtuullisesta sopimustasapainosta. Myyjä on sopimusehtoihinsa kirjannut periaatteen, että kuluttajan on hyödykkeen tilatessaan maksettava ennakkomaksuna puolet, sittemmin erissä 20 % ja 30 % kauppahinnasta. Loppukauppahintakin edellytetään sopimuksessa maksettavan toimitusviikolla. Loppukauppahinnan maksamista koskeva sopimusehto on epäselvä. Kuluttajilta saadun tiedon mukaan vastaajayhtiö edellyttää, että myös loppukauppahinta on suoritettava ennen tavaran toimitusta. Ennakkomaksua koskevat sopimusmääräykset johtavat siihen, että tilauksen tehneellä kuluttajalla ei ole mahdollisuutta tarkastaa tavaran sopimuksenmukaisuutta ennen maksun suorittamista.

Kuluttajakaupassa noudatetaan pääsääntöisesti suoritusten samanaikaisuuden periaatetta eli tavara maksetaan luovutushetkellä. Suoritusten samanaikaisuudella turvataan sekä myyjän että ostajan oikeuksia. Myyjän velvollisuus on toimittaa tavara sovitun mukaisesti ja sovittuna aikana, ostajan tärkein velvollisuus on maksaa hankintansa sovittuna ajankohtana, yleensä luovutuksen yhteydessä. Tämä tavaran kauppaa koskeva sääntö on kirjattu KSL:n 5 luvun 24 §:ään. Samansisältöinen säännös sisältyy taloelementtien kauppaa koskevaan KSL:n 9 luvun 25 §:ään. Maksu suoritetaan sen jälkeen kun hyödyke on luovutettu ja tilaajalla on kohtuullinen mahdollisuus tarkastaa tavara.

Suoritusten samanaikaisuuden periaate ilmenee myös mm. KSL:n 3 luvun muuttamista koskevasta hallituksen esityksestä (HE 218/1994). Hallituksen esityksen mukaan (s. 10) sopimusehtoja arvioitaessa on otettava huomioon Euroopan Yhteisöjen neuvoston direktiivi kohtuuttomista ehdoista (93/13/ETY). Hallituksen esityksen liitteenä olevan direktiivin alakohdasta ilmenee Suomessa noudatettava suoritusten samanaikaisuuden periaate (HE 218/1994 s. 14). Maksusta pidättäytyminen elinkeinonharjoittajan toimittaman tuotteen virheellisyyden tai viivästyksen vuoksi on merkittävin kuluttajan käytettävissä oleva oikeussuojakeino toimituksen virhetilanteissa. Tämä kuluttajan lakisääteinen oikeussuojakeino ei ole käytettävissä, jos maksu tuotteesta suoritetaan kokonaisuudessaan ennen toimitusta.

Innoros Oy:n tilaus-/laskulomakkeilta ilmenee, että vaaditusta ennakkomaksusta käytetään erilaisia nimiä. Esimerkkinä voidaan mainita, että avajaistarjouksen maksuehdoksi kerrotaan 50 %:n käsiraha ja loppuosa toimitusviikolla, laskulomakkeella erää kutsutaan 50 %:n varausmaksuksi. Tilauslomakkeella puolestaan käytetään ilmaisua ennakkomaksu. Ilmaisulla ennakkomaksu voidaan kuvata kaikkia mainittuja nimityksiä. Sillä seikalla, mitä näistä ilmaisuista milloinkin on käytetty, ei ole asiassa merkitystä. Asiakirjoista ilmenee, että Innoros Oy perii ennakkomaksua varmistaakseen oikeutensa korvaukseen mikäli ostaja peruuttaa kaupan. "Varausmaksun vakuustodistuksesta" puolestaan ilmenee, että käsiraha toimii samalla sopimussakkona ja se menetetään, mikäli kauppa purkautuu ostajasta johtuvasta syystä. Ennakkomaksun ja käsirahan terminologinen keskenään sekoittaminen johtaa tässä tapauksessa siihen, että kuluttaja käyttäessään oikeuttaan kaupan purkuun menettää vakiosopimusehdon mukaan enimmillään puolet kauppahinnasta. Vertailun vuoksi voidaan mainita, että asuntokauppa-asetuksen 1 §:n mukaan menetettävän käsirahan tai hyvityksen enimmäismäärä, jonka tarjouksen tekijä voi joutua suorittamaan hyvityksenä, on neljä prosenttia käsirahasopimuksen mukaisesta kauppahinnasta. Lain soveltajalla on kaikki syyt pitää 50 tai 20 %:n purkurahaa kohtuuttomana. Ennakkomaksun perimisen kieltämisellä ilman sen turvaavaa vakuutta on kuluttajien taloudellisen turvallisuuden kannalta huomattava merkitys.

Maksun periminen kuluttajalta ennakkoon vaatii aina tuekseen erityisiä perusteita. Tällaisia perusteita on katsottu olevan esim. valmismatka-alalla. Kuluttaja-asiakkaan turvaksi on valmismatkaliikelakiin kirjattu matkanjärjestäjälle velvollisuus asettaa ennakkomaksuille vakuus maksukyvyttömyyden varalta. Ennakkomaksun periminen kuluttajalta saattaa olla perusteltua myös hirsituotteiden kuluttajakaupassa. Näin on asia erityisesti silloin kun tavara tai jokin osa siitä valmistetaan tilaajan toivomusten mukaisesti. Vastaajayhtiön grillikodat eivät kuitenkaan ole tilauksesta valmistettavaa erikoistavaraa, vaan elementeistä koostuvia toimituksia, jotka ovat tietyn mallin mukaisia eikä niihin tehdä mitään muutoksia tilaajan toivomuksesta Ne voidaan myös sellaisenaan myydä edelleen, mikäli tilaaja peruuttaa KSL:n 9 luvun 26 §:n perusteella tilauksensa ennen elementtien luovutusta.

Pakottavan lainsäädännön (KSL:n 9 luvun 25 §) vastaisena sopimusehtokäytäntö on KSL:n 3 luvun 1 §:n perusteella kohtuuton kuluttajan kannalta. Kohtuullisuusarvioinnissa on lisäksi otettava huomioon tuotteen pitkä toimitusaika (ilmoituksen mukaan 4 kk) sekä sen hinta (2.190 euroa), joka hinta ei ole vähäinen. Edelleen tulee huomioon ottaa se, että myyjän vahinkoriski kaupan peruuttamistapauksissa on vähäinen johtuen tavaran luonteesta (malliin perustuva elementtitoimitus). Innoros Oy siirtää ennakkomaksun periessään osan elinkeinotoimintaan liittyvästä taloudellisesta riskistään kuluttajien kannettavaksi. Sopimusehtokäytäntö ilman ostajan taloudellisen turvan takaavaa vakuutta on KSL:n nimenomaisten säännösten vastainen ja muutoinkin kuluttajien kannalta kohtuuton.

KA on saanut huolestuneita kyselyjä kuluttajilta, joiden grillikotaa ei ole toimitettu sovittuna ajankohtana. Toimitusviivästykset ovat Innoros Oy:n kuluttajille toimittamien kirjeiden mukaan johtuneet siitä, että yhtiö joutuu uudelleen organisoimaan kotatilauskantansa toimitukset. Kuluttajille on ilmoitettu, että toimitukset tullaan keskittämään parhaalle valmistajalle ja että Innorosin edustaja tulee lähiviikon aikana ottamaan yhteyttä toimituksesta sopimiseksi. Yhteydenottoja ei kuitenkaan ole kuulunut eikä yhtiön puhelinnumeroon ole vastattu.

Monet kuluttajavirastoon yhteyttä ottaneet kuluttajat ovat ostaneet grillikotansa alun perin Rosendahlin talotehtaalta. Suomen Hirsiteollisuus Rosendahl Oy:n konkurssipesän hoitaja on julkisuudessa kertonut Rosendahlin talotehtaan ajautuneen konkurssiin jo 1990-luvun alkupuolella, mutta toimintaa on sen jälkeen jatkettu uudella nimellä. Sekä Rosendahlilla että Innorosilla on sama johto, Kari Rosendahl ja hänen tyttärensä Essi Rosendahl. Innoros Oy:n toimintaa käytännössä hoitavien työhistoriasta on pääteltävissä, että kuluttajien riski rahojensa menettämiseen on nyt ilmenneiden toimitusvaikeuksien vuoksi merkittävä. Ilmeisistä toimitusvaikeuksista huolimatta markkinointi kuitenkin jatkuu, joten KA pitää välttämättömänä, että ennakkomaksujen kerääminen ilman asianmukaista vakuutta kielletään välittömästi.

INNOROS OY:N VASTAUS

Innoros Oy on kiistänyt sopimusehtonsa olevan kuluttajien kannalta kohtuuttomia ja vaatinut hakemuksen hylkäämistä.

Innoros Oy markkinoi grillikotia sekä vapaa-ajan rakennuksia aputoiminimellä Ultimate Home. Yhtiö aloitti grillikotien myynnin marraskuussa 2001 avajaistarjouksella. Yrityksen toimintastrategiaan kuuluu standardoitujen tuotteiden suoramarkkinointi. Innoros Oy:n toiminta poikkeaa muista grillikotien valmistajista siinä, että grillikodat valmistetaan sarjatuotantona. Lisäksi Innoros Oy on tuonut alalle uuden hinnoittelukäytännön, jossa ydintuote grillikota, toimitus, pystytyskustannukset sekä muut tarvikkeet hinnoitellaan kaikki erikseen. Tämä on mahdollistanut sen, että grillikodan hinta on merkittävästi edullisempi kuin alalla toimivien muiden kotavalmistajien. Kuluttajien kiinnostusta yrityksen edulliseen tuotteeseen kuvaa se, että tuotetta on myyty ja toimitettu jo noin 1450 kappaletta. Yrityksen maksuehto oli myynnin alkaessa 50 % käsirahana ja 50 % toimituksen yhteydessä. Yrityksen myyjät ovat olleet poikkeuksetta valmiit neuvottelemaan asiakkaiden kanssa muista maksuehdoista, mikäli asiakas halusi erilaisen maksuehdon.

KA:n määräämän kiellon jälkeen Innoros Oy laski perimänsä ennakkomaksun 20 %:iin ja ilmoitti KA:lle olevansa valmis järjestämään vakuuden ennakkomaksuille vapaaehtoisesti, vaikka katsoikin, että KSL:n 9 luku ei sovellu grillikodan markkinointiin. Yhtiö totesi, että pankeilla ja vakuutusyhtiöillä ei ole sopivaa tuotetta, joka turvaisi ennakkomaksun. Ainoa vaihtoehto, jonka KA olisi hyväksynyt, oli avata jokaisen asiakkaan ennakkosuoritukselle erillinen sulkutili. Tämä järjestelmä osoittautui hyvin joustamattomaksi ja kalliiksi ratkaisuksi. KA ei hyväksynyt yhtiön esittämiä vaihtoehtoja vakuuden järjestämisestä. Yhtiö ilmoitti KA:lle haluavansa, että grillikotien osalta selvitetään markkinaoikeudessa, soveltuuko KSL:n 9 luku niiden markkinointiin vai ei.

Yhtiö on KA:n väitteestä poiketen koko toimintansa ajan ollut valmis myös muunlaisiin maksujärjestelyihin kuin mitä KA on esittänyt, mikäli asiakas on sitä toivonut. Erilaisia maksutapoja olivat asiakkaan järjestämä sulkutili tai pankkitakaus, 10-50 %:n käsiraha, kokonaismaksu noudettaessa käteisellä ja kodan toimittaminen jälkivaatimuksella. Maksuehdot ovat aina olleet vapaasti neuvoteltavissa. Grillikodan voi tilata puhelimitse tai erityisen tilauskaavakkeen avulla. Sopimusneuvottelut käydään useimmiten puhelimitse, mutta asiakkaat voivat luonnollisesti käydä myyntineuvottelut myös yhtiön toimistossa ja tutustua samalla tuotteen mallikappaleisiin. Yhtiöstä itsestään riippumattomista syistä yhtiön aputoiminimi oli joihinkin lehti-ilmoituksiin merkitty virheellisesti Ultimate Home Oy. Tämä erehdys korjattiin välittömästi, kun yhtiö havaitsi virheen.

Innoros Oy vastusti kuluttajaviraston hakemusta vedoten siihen, ettei KSL:n 9 luvun 25 § sovellu grillikotien myyntiin, koska grillikotaa ei voida pitää sanotussa luvussa tarkoitettuna rakennuksena tai rakennelmana. Mainittu luku koskee vain rakennuksiin ja rakennelmiin liittyvää uudisrakentamista sekä korjausrakentamista. Koska KSL:ssa ei ole tyhjentävää rakennuksen tai rakennelman määritelmää, täytyy rakennus-käsitteen sisältöä hakea rakennus- ja maankäyttölain (139/1999) rakennuksen määritelmästä. Mainitun lain 113.1 §:n kielellisestä määritelmästä voidaan päätellä, että termi rakennus sisältää rakennelman määritelmän, eli rakennelma määritellään samalla tavalla kuin rakennus. Tästä syystä ei ole tarkoituksenmukaista käsitellä KSL:ssa esiintyvää rakennelma-käsitettä erikseen.

Rakennus- ja maankäyttölain 113.1 §:n mukaan rakennus on asumiseen, työntekoon, varastointiin tai muuhun käyttöön tarkoitettu kiinteä tai paikallaan pidettäväksi tarkoitettu rakennelma, rakenne tai laitos, joka ominaisuuksiensa vuoksi edellyttää viranomaisvalvontaa turvallisuuteen, terveellisyyteen, maisemaan, viihtyisyyteen, ympäristönäkökohtiin taikka muihin lain tavoitteisiin liittyvistä syistä. Hallituksen esityksessä on erotettu rakennusmääritelmän neljä osatekijää, joiden kaikkien tulee täyttyä, jotta kyseessä olisi rakennus- ja maankäyttölaissa tarkoitettu rakennus. Kuten rakennus- ja maankäyttölain 113.1 §:stäkin voidaan päätellä, yksi rakennuksen määritelmän osatekijöistä koskee viranomaisvalvontaa. Rakennus edellyttää viranomaisvalvontaa mm. turvallisuuteen, terveyteen, maisemaan, viihtyisyyteen ja ympäristönäkökohtiin perustuen. Viranomaisvalvonnan tarve on hallituksen esityksen mukaan tärkein osa rakennuksen määritelmää.

Grillaaminen omakotitalon tai kesämökin pihalla on sallittua. Yhtiön grillikota on pienikokoinen (10 neliömetriä) ja kevytrakenteinen rakennelma. Grillikodan pystyttämiseen omakotitalon tai kesämökin pihalle ei tarvita mitään erityistä viranomaisvalvontaa. Lisäksi on huomattava, että rakennus- ja maankäyttölain 113.2 §:ssä on 113.1 §:ää rajaava säännös. Rakennuksena ei pidetä kooltaan vähäistä ja kevytrakenteista rakennelmaa tai pienehköä laitosta, ellei sillä ole erityisiä maankäytöllisiä tai ympäristöllisiä vaikutuksia. Yhtiön grillikota on pieni ja kevytrakenteinen eikä sillä ole erityisiä maankäytöllisiä tai ympäristöllisiä vaikutuksia. Siten grillikotaa ei voida pitää lain tarkoittamana rakennuksena tai rakennelmana.

Sopimusvapauden periaatteeseen kuuluu, että myös kuluttajakaupassa kauppahinta voidaan sopia maksettavaksi etukäteen. KSL:n 5 luvun 24 §:ssä säädetään: "Jollei toisin ole sovittu, ostajan on maksettava kauppahinta myyjän sitä vaatiessa, ei kuitenkaan ennen kuin tavara on sopimuksen mukaisesti hänen saatavillaan." KA väittää, että Innoros Oy:n perimä ennakkomaksu toimii samalla sopimussakkona ja että kuluttaja menettää maksun, mikäli peruuttaa kaupan. Yhtiö ei ole pidättänyt itselleen osuutta yhdestäkään ennakkomaksusta asiakasperuutuksen takia. Yhtiö ei ole vastoin KA:n käsitystä perinyt eikä peri ennakkomaksua varmistaakseen oikeutensa korvaukseen, vaan varmistaakseen asiakkaan olevan tosissaan kaupanteon suhteen ja ottavansa vastaan tilaamansa tuotteen. Yhtiön maksukäytäntö ei ole kohtuuton, erityisesti sen jälkeen, kun ennakkomaksuosuutta laskettiin 10-20 %:iin tuotteen hinnasta (219-438 euroa).

Kohtuuttomuutta arvioitaessa on otettava huomioon tuotteen hinta ja muut olosuhteet. Tuotteen edullinen hinta tulisi nähdä sopimusehdon kohtuullisuutta puoltavana näkökohtana. Ennakkomaksujärjestelyt edesauttavat tuotteen edullista hintaa. Kun ennakkomaksuja ei peritty heinäkuusta 2002 lukien, Innoros Oy sai tilauksia kuluttajilta, jotka eivät grillikodan toimitusajankohdan ollessa käsillä suostuneet vastaanottamaan toimitusta. Epävarmuus siitä, lunastaako tilaaja tilaamansa tuotteen, aiheuttaa yhtiölle tehokkuustappioita, jotka on ilmeisesti huomioitava tulevaisuudessa tuotteen hintaa korottavana tekijänä. Edelleen maksukäytännön kohtuullisuutta puoltaa myös se, että erilaisista maksujärjestelyistä on ollut mahdollista neuvotella ja niitä on myös asiakkaan toivomuksesta käytetty. Mikäli kuluttaja on halunnut ostaa tuotteen yhtiön yleisistä maksuehdoista poikkeavalla tavalla, se on myös ollut mahdollista. Kilpailevien valmistajien tuotteet ovat olleet selvästi Innoros Oy:n tuotteita kalliimpia. Se että yritys käyttää grillikotien tuotannossa ja toimituksessa uudenlaista konseptia, lisää osaltaan kuluttajien valinnanmahdollisuutta.

KA pitää tuotteen pitkää toimitusaikaa kohtuuttomuusarvioinnin kannalta relevanttina seikkana. Pitkä toimitusaika on usein ollut asiakkaan toivomus. Lähtökohtana on ollut, että Innoros Oy ja asiakas sopivat keskenään molemmille osapuolille sopivasta toimitusajankohdasta. Mikäli alihankkijoilla on ollut kapasiteettia vapaana, on grillikota ollut mahdollista saada jopa muutaman päivän toimitusajalla. Esimerkiksi syksyllä grillikodan tilaavat asiakkaat haluavat yleensä toimitusajan vasta seuraavalle keväälle, jolloin toimitusaika saattaa olla kuukausia tilauksen tekemisestä. Tällöin asiakas on hyötynyt tilauksen ja toimituksen välisestä ajasta myös taloudellisesti edullisen hinnan muodossa.

Grillikotien toimituksissa asiakkaille on kesällä 2002 ollut viivästyksiä. Arviolta puolet kesän toimituksista valitettavasti myöhästyi. Innoros Oy on toimittanut vuoden 2002 aikana noin 1450 grillikotaa. Toimituksista suuri osa ajoittui kesään ja erityisesti alkukesään, joka johti toimitusten ruuhkautumiseen. Syitä toimitusten viivästymiseen oli useita: 1. alkuperäisen alihankkijan kyvyttömyys toimittaa sovittuja grillikotia, 2. laatuvaikeudet toisen kotatoimittajan toimituksissa, jotka pakottivat luopumaan ko. alihankkijasta, 3. edellä mainittujen asioiden myöhäinen havainnointi, 4. lehtikirjoittelu KA:n ja Innoros Oy:n välisestä tilanteesta, joka johti siihen, että asiakkaat eivät maksaneet loppusuoritustaan sovittuna aikana, ja 5. kuluttajaneuvojien neuvot asiakkailleen: mm. grilli-, muurikka- tai nokipannun ollessa jälkitoimituksessa kuluttajaneuvojat kehottivat asiakkaita pidättämään yli 1000 euron loppusuorituksen kunnes toimitus olisi täydellinen. Innoros Oy haluaa korostaa sitä, että se on palauttanut kaikkien toimitusviivästyksen vuoksi tilauksensa peruuttaneiden ennakkomaksut.

Perusteissa väliaikaisen kiellon määräämiselle KA väittää, että Innoros Oy:n puhelinnumeroon ei olisi vastattu. Julkisuuden ollessa suurimmillaan huhtikuusta heinäkuuhun 2002 yrityksellä oli seitsemän henkilöä myyntipalvelussa ja kaksi päätoimista toimitusten järjestelijää, joista jokainen oli käytännössä taukoamatta puhelimessa. Asiakkaiden soitot kuitenkin ylittivät toistuvasti yhtiön kapasiteetin vastata samaan aikaan uuteen kysyntään ja toisaalta toimitusten viivästymisestä johtuviin kyselyihin. KA:n levittämät uutiset markkinointikiellosta lisäsivät yhtiöön tulevia puheluja merkittävästi. Myös Innoros Oy:n kilpailijat vaikeuttivat tilannetta levittämällä perättömiä tietoja yrityksen tilanteesta kertomalla asiakkaille yrityksen olevan konkurssissa.

Väliaikaista kieltoa koskevan vaatimuksensa perusteluissa KA on ilmeisen tarkoitushakuisesti pyrkinyt vääristelemään ja antamaan jopa täysin virheellistä tietoa markkinaoikeudelle. Yksikään asiakas ei ole ostanut grillikotaansa Rosendahlin talotehtaalta. Grillikota ei ole milloinkaan ollut kyseisen talotehtaan mallistossa. Kari Rosendahl ei ole ollut Suomen Hirsitaloteollisuus Rosendahlin toimitusjohtajana 19.02.2001 jälkeen eikä Essi Rosendahl ole milloinkaan toiminut ko. yrityksen johtotehtävissä. Kari Rosendahlin toiminta konkurssiin menneessä Suomen Hirsitaloteollisuus Rosendahl Oy:ssä on päättynyt lähes vuotta ennen yhtiön hakeutumista konkurssiin. Yhtiön toiminnasta ovat tällöin vastanneet täysin muut henkilöt. Suomen Hirsitaloteollisuus Rosendahl Oy:n konkurssipesän väliaikaisen pesänhoitajan selvitys ei liity millään tavalla Innoros Oy:n tai sen johdon toimintaan. Suomen Hirsitaloteollisuus Rosendahl Oy:n konkurssi ei millään tavoin liity tai koske Innoros Oy:tä tai sen asiakkaita. Essi Rosendahl on ollut em. yhtiössä vähemmistöosakkaana. Kaiken lisäksi osakkeiden äänivalta oli pesänhoitajankin mukaan pidätetty Kari Rosendahlille. Kari ja Essi Rosendahl vastustivat em. yrityksen konkurssihakemuksen jättämistä viimeiseen asti. Mikään Suomen Hirsitaloteollisuus Rosendahl Oy:öön liittyvä ei ole relevanttia KA:n hakemuksen kannalta, koska yhtiö ei liity millään tavalla Innoros Oy:öön.

TODISTELU

Väliaikaista kieltoa koskevaa vaatimusta markkinaoikeudessa 4.7.2002 käsiteltäessä, jolloin asian käsittelyyn ovat osallistuneet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Olli Mäkinen ja Minna Hammarberg, on kuultu KA:n nimeämänä todistajana maanviljelijä Vesa Matti Suniota.

VÄLIAIKAINEN KIELTO

Markkinaoikeus on käsitellessään asiaa mainitussa, 4.7.2002 pidetyssä istunnossaan, kieltänyt Innoros Oy:tä väliaikaisesti, siihen saakka, kunnes asiassa on annettu lopullinen ratkaisu, 50.000 euron sakon uhalla jatkamasta sopimusehtokäytäntöä, jonka mukaan grillikodan rakennusosien toimituksista peritään ennakkomaksua kuluttajilta, ellei yhtiö aseta ennakkomaksuille kuluttajien saatavat turvaavaa, riittävää vakuutta.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Innoros Oy, joka markkinoi mm. puunjalostus- ja talonrakennusalan tuotteita, on vuoden 2002 alkupuolelta lähtien markkinoinut grillikota-nimellä elementeistä koostuvaa rakennuskokonaisuutta. Yhtiö on perinyt tilaajilta ennakkomaksun ennen tuotteen toimitusta. Toimitusehtojen mukaan tilaajan on ollut suoritettava tilauksen yhteydessä 50 prosenttia kauppahinnasta, ja loppukauppahinta toimitusviikolla, kuitenkin ennen tuotteen toimitusta. Tuotetta on mainoksissa tarjottu kuluttajille lähes puoleen hintaan ja hinnaksi on ilmoitettu 2.190 euroa.

Markkinaoikeus toteaa, että KSL:n 3 luvun 1 §:n mukaan elinkeinonharjoittaja ei saa käyttää kulutushyödykkeitä tarjotessaan sopimusehtoa, jota on kulutushyödykkeen hinta ja muut asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen pidettävä kuluttajien kannalta kohtuuttomana. Kohtuuttoman sopimusehdon käyttäminen voidaan KSL:n 3 luvun 2 §:n nojalla kieltää.

KA on hakemuksensa tueksi vedonnut paitsi KSL:n 3 lukuun myös KSL:n 9 luvun säännöksiin, jotka koskevat taloelementtien kauppaa ja rakennusurakkaa. Sanotun luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan luvussa tarkoitettuina taloelementtien toimituksina pidetään rakennusta tai sen yhteyteen kuuluvaa kiinteää rakennelmaa varten mitoitettujen asennusvalmiiden rakennusosien eli elementtien muodostamaa kokonaisuutta. Sanotun säännöksen perusteluista (HE 360/1992) käy ilmi, että 1 §:n 1 momentissa mainittuna rakennuksena pidetään asuinrakennuksen lisäksi esim. erillistä autotallia ja -katosta sekä säilytys- ja harrastustiloja.

Yhtiön markkinoiman kuusikulmaisen grillikodan läpimitta on noin neljä metriä ja korkeus kolme metriä. Grillikodan pinta-alaksi on ilmoitettu kymmenen neliömetriä. Sanottu grillikota on luonnehdittavissa vapaa-ajan käyttöön tarkoitetuksi harrastus- tms. tilaksi. Kooltaan se vastaa varastoa, autotallia tai muuta vastaavaa ulkorakennusta. Yhtiö on mainoksissaan käyttänyt grillikodastaan nimitystä pihapiirirakennus. Mainituissa KSL:n 9 luvun säännöksissä tai niiden perusteluissa ei ole viitattu esim. rakentamista tai maankäyttöä koskeviin säännöksiin. Vastaajayhtiön markkinoiman, mainittua grillikotaa koskevan elementtitoimituksen voidaan esim. laajuudeltaan ja käyttötarkoitukseltaan katsoa olevan sellaisen elementtitoimituksen luonteinen, jota edellä mainituissa KSL:n 9 luvun säännöksissä on tarkoitettu.

Kuluttajakaupassa on mm. KSL:n 5 luvun säännösten mukaan pääsääntöisesti voimassa suoritusten samanaikaisuuden periaate. KSL:n 5 luvun 24 §:n mukaan kuluttajan ei yleensä tarvitse maksaa kauppahintaa ennen kuin myyjä on toimittanut tuotteen hänelle. KSL:n 9 luvun 25 §:n 1 momentista käy ilmi, että myös rakennuselementtien toimituksen hinta maksetaan pääsääntöisesti vasta sen jälkeen, kun myyjä on toimittanut tuotteen. Jos kuitenkin kuluttajan on sopimuksen mukaan suoritettava jokin osa hinnasta etukäteen, mainitun säännöksen 2 momentin mukaan myyjän on asetettava kuluttajalle ennakkomaksun turvaava vakuus, jonka on oltava voimassa, kunnes toimeksisaajan suorituksen arvo vastaa vähintään ennakkomaksun määrää.

Suoritusten samanaikaisuuden periaate on kuluttajan oikeuksien toteutumisen kannalta tärkeä. Eräs merkittävimmistä kuluttajan oikeuksista on mahdollisuus tarkastaa tavara ennen kauppahinnan maksamista. Mikäli kuluttajan olisi maksettava kauppahinta ennen tuotteen luovutusta, mainittu oikeus ei kaikissa tapauksissa toteutuisi riittävässä määrin.

Yhtiö on mm. tilauslomakkeessa olevien toimitusehtojensa mukaan perinyt kuluttajilta grillikodan hinnan siten, että kuluttajan on ollut maksettava tilauksen tekemisen jälkeen 50 % kauppahinnasta ja loppuosa toimitusviikolla. Loppukauppahinnan maksamista koskeva sopimusehto ei ole ollut sanamuodoltaan täsmällinen. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan kuitenkin myös loppukauppahinta on ollut maksettava ennen tuotteen toimitusta. Yhtiö on ilmoituksensa mukaan myöhemmin muuttanut maksuehtojaan siten, että ennakkomaksun suuruus on ollut pienempi kuin 50 % kauppahinnasta.

Mainittua grillikotaa ei valmisteta kuluttajan tilauksen perusteella, vaan sitä koskeva elementtitoimitus koostuu sarjatuotantona valmistettavista osista. Yhtiön käyttämien sopimusehtojen mukaan tuote voidaan myydä sellaisenaan toiselle kuluttajalle, mikäli kuluttaja peruuttaa tilauksensa ennen elementtien luovuttamista.

Yhtiön on edellyttänyt, että kuluttaja maksaa tilauksen yhteydessä ennakkomaksun ja sen lisäksi myös loppukauppahinnan ennen tuotteen toimitusta. Markkinoidun grillikodan normaali toimitusaika on yhtiön ilmoituksen mukaan ollut noin neljä kuukautta. Mainittua toimitusaikaa on pidettävä suhteellisen pitkänä. Toimitus on lisäksi useissa tapauksissa viivästynyt. Grillikodan hinta on useimpien kuluttajien kannalta merkittävä. Yhtiön menettely on johtanut siihen, että kuluttaja on joutunut maksamaan koko toimituksen hinnan etukäteen toimituksen viivästyessä joissakin tapauksissa jopa kuukausilla.

Yhtiö on ilmoituksensa mukaan saanut hoidettua kaikki kuluttajien tilaamat grillikotatoimitukset sekä peruuttamistapauksissa palauttanut kuluttajille näiden maksamat ennakkomaksut. Yhtiö on siten tässä suhteessa täyttänyt velvoitteensa kuluttajia kohtaan. Grillikotatoimituksen laajuus sekä KSL:n 5 luvun 24 §:n ja 9 luvun 25 §:n säännökset huomioon ottaen yhtiö olisi kuitenkin ollut velvollinen asettamaan kuluttajan ennakkomaksuille kuluttajien saatavat turvaavan, riittävän vakuuden. Vaikka yhtiö on ilmoituksensa mukaan ollut valmis neuvottelemaan kuluttajien kanssa myös muista kuin edellä kuvatuista maksuehdoista, yhtiöllä on kuitenkin sopimusehtojensa mukaan ollut mahdollisuus soveltaa mainittua, ennakkomaksujen perimistä koskevaa sopimusehtokäytäntöään.

Yhtiö ei ole edellä mainittujen grillikotien rakennusosien toimituksista ennakkomaksuja kuluttajilta periessään asettanut kuluttajien saatavat turvaavaa, riittävää vakuutta. Ennakkomaksujen periminen ilman riittäviä vakuuksia on ollut omiaan heikentämään kuluttajien taloudellista turvallisuutta.

Edellä mainituilla perusteilla markkinaoikeus katsoo, että Innoros Oy:n soveltama sopimusehtokäytäntö, jonka mukaan edellä kuvatun kaltaisen grillikodan rakennusosien toimituksista peritään kuluttajilta ennakkomaksuja, ellei yhtiö aseta ennakkomaksuille kuluttajien saatavat turvaavaa, riittävää vakuutta, on ollut kuluttajien kannalta kohtuuton ja siten KSL:n 3 luvun 1 §:n vastainen.

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Markkinaoikeus kieltää KSL:n 3 luvun 1 ja 2 §:n nojalla Innoros Oy:tä viidenkymmenentuhannen (50.000) euron sakon uhalla jatkamasta sopimusehtokäytäntöä, jonka mukaan edellä perusteluissa kuvatun grillikodan tai sitä vastaavan rakennelman rakennusosien toimituksista peritään kuluttajilta ennakkomaksuja, ellei yhtiö aseta ennakkomaksuille kuluttajien saatavat turvaavaa, riittävää vakuutta.

Kieltoa on noudatettava heti.

Vaatimus kiellon ulottamisesta laajemmalti hylätään.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Olli Mäkinen, Minna Hammarberg ja Pertti Virtanen sekä asiantuntijajäsenet Johan Bärlund, Marja-Leena Mansala ja Paula Paloranta.

LAINVOIMAISUUS

Lainvoimainen