2.7.2013

Syyte Lohjan käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati X Oy:n omistaman tehtaan tekniselle johtajalle A:lle, käyttöpäällikkö B:lle ja vuoromestari C:lle rangaistusta työturvallisuusrikoksesta sekä yhtiön tuomitsemista yhteisösakkoon.

A oli 5.2. - 28.3.2007 tehtaan tuotannosta ja kunnossapidosta vastaavana työnantajan edustajana tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyönyt huolehtia tehtaan työympäristön ja työtapojen jatkuvasta tarkkailusta alaisuudessaan olevan organisaation kaikilla tasoilla ja riskien tunnistamisesta riittävällä asiantuntemuksella niin, että käytettävien koneiden vaatimustenmukaisuus tuli varmistetuksi ja että koneturvallisuutta ja turvallisia työmenetelmiä valvottiin riittävän tehokkaasti.

B oli 1.3. - 28.3.2007 työnantajan edustajana tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyönyt tarkkailla jatkuvasti tehtaan työympäristöä ja huolehtia työympäristön ja työtapojen valvonnan toteutumisesta hänen alaisuudessaan olevan työnjohdon tasoilla niin, että työssä käytettävät koneet olivat työturvallisuusvaatimusten mukaisia ja että koneturvallisuutta ja turvallisia työmenetelmiä valvottiin riittävän tehokkaasti.

C oli 1.1.2005 - 28.3.2007 työnantajan edustajana tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyönyt tarkkailla jatkuvasti tehtaan työympäristöä ja alaistensa työtapoja niin, että työssä käytettävät koneet olivat työturvallisuusvaatimusten mukaisia ja että työntekijät käyttivät turvallisia työmenetelmiä ja noudattivat annettuja ohjeita.

A:n, B:n ja C:n laiminlyönnit olivat mahdollistaneet sen, että tehtaalla käytetty paperirullien päätylappupuristin oli ollut suojaukseltaan ja hallintalaitteiltaan työturvallisuusmääräysten vastainen siten, että koneen puristumisvaara-alueelle oli ollut esteetön pääsy koneen tehdessä puristusliikettä ja koneen käynnistäminen ja pysäyttäminen oli voinut tapahtua hallitsemattomasti ilman, että työskentelyalueelta olisi ylettynyt koneen hätäpysäytyskatkaisimeen. Laiminlyönnit olivat edelleen mahdollistaneet sen, että työntekijät olivat yleisesti käyttäneet vaaraa aiheuttavaa työtapaa työskennellessään puristimella asettelemalla päätylappuja paikoilleen käsin ja jaloin koneen tehdessä puristusliikettä.

A:n, B:n ja C:n laiminlyöntien mahdollistaman työturvallisuusmääräysten vastaisen tilan jatkumisen seurauksena päätylappupuristimella työskennellyt D oli 28.3.2007 koneen käydessä tai ollessaan käynnistämässä sitä korjannut jalallaan päätylappua ja horjahtanut käynnistysvaijerin varassa niin, että hänen jalkansa oli jäänyt puristuksiin puristimen ja paperirullan väliin ja vammautunut niin, että siitä oli jouduttu amputoimaan kolme varvasta.

A:n, B:n ja C:n työturvallisuusrikokset oli tehty X Oy:n toiminnassa. Lisäksi yhtiön toiminnassa ei ollut noudatettu vaadittavaa huolellisuutta ja varovaisuutta rikosten ehkäisemiseksi, koska suojaamaton päätylappupuristin oli ollut käytössä useita vuosia, eikä siitä ja vääristä työtavoista aiheutuvan riskin vakavuutta ollut yhtiössä tunnistettu.

Käräjäoikeuden tuomio 5.2.2009

Käräjäoikeus totesi asiassa olevan riidatonta päätylappupuristimen toiminnan ja sitä koskevan työnopastusohjeen lisäksi se, että työntekijät olivat työssään omaksuneet ohjeen vastaisen tavan korjata päätylappua useimmiten jalalla koneen ollessa jo käynnissä. Asiassa oli sen sijaan jäänyt riidattomasti selvittämättä, oliko puristinlaite ollut jo käynnissä D:n tehdessä paperin korjausliikettä vai oliko hän horjahdettuaan vaijerista kiinni ottamalla tai jopa käsi valmiina vaijerissa käynnistänyt koneen.

Työturvallisuuslain 41 §:n mukaan työssä käytettävien koneiden oikeasta asennuksesta sekä tarpeellisista suojalaitteista ja merkinnöistä oli huolehdittava. Koneiden käyttö ei muutenkaan saanut aiheuttaa haittaa tai vaaraa niillä työskenteleville työpaikan työntekijöille tai muille työpaikalla oleville henkilöille. Edelleen lainkohdan 2 momentissa todettiin, että pääsyä koneen tai työvälineen vaara-alueelle oli rajoitettava niiden rakenteen, sijoituksen, suojusten tai turvalaitteiden avulla tai muulla sopivalla tavalla.

Työssä käytettävien koneiden ja muiden työvälineiden hankinnasta, turvallisesta käytöstä ja tarkastamisesta annetun valtioneuvoston päätöksen (856/1998) 17 §:n mukaan, mikäli oli vaara koskettaa työvälineen liikkuvia osia, mikä voisi johtaa tapaturmiin, nämä osat oli varustettava suojuksin tai laittein, jotka estivät pääsyn vaaravyöhykkeille tai jotka pysäyttivät vaarallisten osien liikkeet ennen kuin vaaravyöhyke saavutettiin. Työvälineen käynnistäminen ei mainitun päätöksen 11 §:n mukaan saanut olla mahdollista muuten kuin käyttämällä tietoisesti siihen tarkoitukseen varattua hallintaelintä. Edelleen 12 §:n mukaan työvälineessä oli oltava hallintaelin sen pysäyttämiseksi täydellisesti ja turvallisesti ja 13 §:n mukaan mahdollisuuksien mukaan sekä laitteeseen liittyvistä vaaroista ja sen normaalista pysähtymisajasta riippuen työvälineessä oli oltava hätäpysäytyslaite.

Käräjäoikeus totesi käyneen ilmi, että liikkuva puristinlevy oli ollut suojaamaton ja puristumisvaara-alueelle oli ollut esteetön pääsy. Laitteen opastusohjeissa oli korostettu puristumisvaaraa, mistä oli pääteltävissä työnantajan todenneen laitteen suojaamattomuuden aiheuttaman riskin. Työntekijöiden pääsääntöisesti käynnistys- ja pysäytyslaitteena käyttämä vaijeri oli toiminut vetäisemällä, mikä ei vastannut tietoisesti käynnistämiseen varattua tai täydellisesti ja turvallisesti pysäyttävää hallintaelintä. Hätäpysäytyslaitteeseen ei ollut myöskään ylettynyt päätylappupuristimen työskentelypaikalta. Käräjäoikeus katsoi, että mainittujen seikkojen aiheuttaman työturvallisuusmääräysten vastaisen tilan seurauksena D oli päätylappupuristimen käydessä tai ollessaan sitä käynnistämässä korjannut jalallaan päätylappua ja horjahtanut käynnistysvaijerin varassa syytteen teonkuvauksessa kerrotuin seurauksin.

Rikosoikeudellisen vastuun osalta käräjäoikeus totesi sen olevan niillä henkilöillä, jotka tosiasiallisesti käyttivät työnantajalle kuuluvaa päätösvaltaa. Vastuun kohdentamisessa oli otettava huomioon henkilön aseman sekä toimivaltuuksien laadun ja laajuuden lisäksi henkilön osuus lainvastaisen tilan syntyyn ja jatkumiseen. A:ta ja B:tä oli pidettävä henkilöinä, joiden velvollisuuksiin oli kuulunut työturvallisuusmääräysten noudattamisen valvonta työpaikalla. Kun A oli ehtinyt olla tehtävässään seitsemän viikkoa ja B kolme viikkoa ennen D:n vammautumista, ei heiltä ollut tuossa ajassa tehtaan laajuus ja siellä olevien laitteiden lukumäärä huomioon ottaen kohtuudella voinut edellyttää mainittujen työturvallisuusmääräysten valvontaa.

C:n osalta käräjäoikeus totesi, että hän oli ollut vuoromestarina velvollinen tarkkailemaan jatkuvasti tehtaan työympäristöä ja alaistensa työtapoja niin, että työssä käytettävät koneet olivat työturvallisuusmääräysten mukaisia ja työntekijät käyttivät turvallisia työmenetelmiä ja noudattivat annettuja ohjeita. C oli vedonnut siihen, että hän ei ollut ollut tietoinen työntekijöiden käyttämästä ohjeiden vastaisesta työtavasta. Työnantajan oli kuitenkin valvottava riittävästi työntekijöiden työtapoja. C:n käynti kerran työvuoron aikana työpisteessä varsinkin siten, että työntekijät olivat useimmiten lopettaneet työnteon käynnin ajaksi, osoitti kuitenkin käräjäoikeuden mukaan, ettei työtavan valvonta ollut ollut edes mahdollista. Käräjäoikeus katsoi, että C oli laiminlyönyt huolimattomuudesta syytteen teonkuvauksesta ilmenevällä tavalla työturvallisuusmääräyksiä, mitkä laiminlyönnit olivat mahdollistaneet D:n vammautumisen.

C:n syyksi luettu työturvallisuusrikos oli tehty X Oy:n toiminnassa. Päätylappupuristimessa olleet työturvallisuusmääräysten vastaiset seikat sekä työympäristön ja työtapojen valvonnan laiminlyönti osoittivat, että yhtiön toiminnassa ei ollut noudatettu vaadittavaa huolellisuutta ja varovaisuutta. Yhteisösakon määrää arvioidessaan käräjäoikeus otti huomioon laiminlyönnin laadun ja laajuuden.

Käräjäoikeus hylkäsi syytteet A:n ja B:n osalta sekä tuomitsi C:n työturvallisuusrikoksesta 10 päiväsakon määräiseen sakkorangaistukseen ja X Oy:n 5 000 euron suuruiseen yhteisösakkoon.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Ritva Erma.

Turun hovioikeuden tuomio 26.5.2010

Syyttäjä, C ja X Oy valittivat hovioikeuteen.

Syyttäjä tarkisti hovioikeudessa syytettä siten, että tekoaika koski myös D:lle sattuneen tapaturman jälkeistä aikaa.

Käsittelyratkaisussaan hovioikeus tutki syytteen laajentamisen siltä osin kuin tekoaika kohdistui aikaan ennen käräjäoikeuden tuomiota eli 5.2.2009 saakka.

Pääasiaratkaisun perusteluissaan hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden perustelut, joiden mukaan X Oy:n tehtaalla paperirullien päätylappupuristin oli ollut suojaukseltaan ja hallintalaitteiltaan työturvallisuusmääräysten vastaisessa tilassa. Tämä seikka oli omalta osaltaan aiheuttanut tai ainakin tehnyt mahdolliseksi nyt kysymyksessä olevan työtapaturman. Työnantajan edustajien tai työnantajan vastuuta työtapaturmasta ei poissulkenut se käräjäoikeuden tuomion perusteluista ilmenevä seikka, että työtapaturma oli johtunut myös D:n omasta menettelystä.

A:n ja B:n osalta hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden perustelut siltä osin kuin kysymys oli heihin käräjäoikeudessa kohdistetun syytteen hylkäämisestä todeten lisäksi, että heidän työsuhteidensa vasta alettua heidän ei voitu katsoa syyllistyneen sellaisiin laiminlyönteihin, että menettelyn lukeminen heidän syykseen rikoksen edellyttämänä moitittavana käyttäytymisenä olisi mahdollista. A:n ja B:n ei ollut näytetty olleen tietoisia työntekijöiden virheellisestä työtavasta. Heidän tehtäviinsä ei ollut kuulunut yksittäisten työntekijöiden valvonta ja ohjaus, vaikkakin he olivat olleet vastuussa työsuojelukäytännöistä. Tältä osin muun ohella suoritettuja ohjeistuksia ja työsuojelupareina toteutettuja riskinkartoituksia voitiin pitää riittävinä.

D:n vammautumisen jälkeisen tekoajan osalta hovioikeus totesi, että A ja B olivat tehostaneet ohjeistusta ja alkaneet selvittää linjan turvallistamista. Asiasta oli tehty suunnitelma, mutta liian kalliina sitä ei ollut voitu toteuttaa. Toimivalta investoinnista oli sen suuruuden vuoksi ollut A:n ja B:n esimiehillä. Kysymys ei siten ollut rikoksena heidän syykseen luettavasta tuottamuksellisesta laiminlyönnistä.

A:han ja B:hen kohdistetut syytteet oli hylättävä.

C:n osalta hovioikeus totesi, että hän ei ollut ollut tietoinen siitä, ettei vuonna 1972 käyttöön otettu laite, johon ei työturvallisuuden kannalta ollut koko aikana tehty mitään olennaisia muutoksia, täyttänyt enää ainakin jossain määrin tulkinnanvaraisia työturvallisuusmääräyksiä. Esimerkiksi työturvallisuustarkastuksissa ei ollut puututtu sen kaltaiseen vaaratekijään, joka oli nyt toteutunut, vaan kiinnitetty huomiota ainoastaan puristimen suureen kuumuuteen. C:n ei ollut näytetty olleen tietoinen virheellisistä työtavoista, joihin oli ainakin osaltaan vaikuttanut puristimen suuri kuumuus. Kysymys oli ollut vanhasta laitteesta ehkä tekniikaltaan jo vanhentuneessa tehtaassa. D:n työtapaturma oli konkreettisesti aiheutunut hänen omasta riskinotostaan, josta C ei ollut ollut tietoinen. Siitä, miten vahinko oli syntynyt, ei ollut täyttä varmuutta.

Hovioikeus totesi, että C:n tuottamuksellinen menettely ja sitä kautta syyllisyys voisi perustua siihen, että hän oli ollut työnjohtajana jo pitkään ja hänen olisi pitänyt havaita, ettei laite vastannut voimassa olevia määräyksiä ja tehdä asialle jotakin, esimerkiksi saattaa näkemyksensä esimiesten tietoon. Nyt oli kuitenkin käynyt ilmi, että 28.3.2007 D:lle sattuneen työtapaturman jälkeen laitteelle ei ollut käytännössä voitu tehdä mitään, koska korjaustoimenpiteistä aiheutuisi niin suuret kustannukset, että päätösvalta niiden suhteen oli tehtaan ulkopuolella. Esille oli tullut vain se, että puristimen imutehoa oli parannettu, jolloin tarve päätylapun asennon korjaamiseen oli vähentynyt. Toisaalta esitetyn selvityksen mukaan imuteho oli riippunut siitä, kuinka usein käytössä likaantuvaa ”imuria” puhdistettiin. Tämän ei ollut väitettykään kuuluneen C:lle. Hovioikeus punnitsi myös sitä, olisiko C:n syyllisyys mahdollista perustaa siihen, ettei hän - ainoana sattumuksen kautta vastuuseen jäävänä henkilönä - ollut oikeastaan lainkaan valvonut konkreettisten työtapojen turvallisuutta. C ei ollut edes tiennyt niistä, kun työntekijät olivat keskeyttäneet työt hänen tullessaan paikalle.

Hovioikeus katsoi, ettei C työnjohtajana voinut ainakaan enää työtapaturman 28.3.2007 jälkeen olla asiasta rikosoikeudellisessa vastuussa. Työtapaturma ja tietoisuus siitä oli siirtänyt joka tapauksessa vastuun laitteesta ja sen virheellisistä käyttötavoista pois C:ltä. Kun toisaalta otettiin huomioon hovioikeuden edellä A:n ja B:n syyllisyydestä lausuma, hovioikeus katsoi, että kysymyksessä olevan laitteen työturvallisuusmääräysten vastaisuuden lukeminen käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevissä ja edellä kerrotuissa olosuhteissa yksin työnjohtaja C:n syyksi oli kohtuutonta ja niin sanotun suhteellisuusperiaatteen vastaista. Tapaturma oli suurelta osin johtunut tai voinut johtua D:n ohjeiden vastaisesta menettelystä ja varomattomuudesta. Työtapaturma olisi voinut yhtä hyvin sattua kenen tahansa työnjohtajan kohdalla. Kysymys oli siitä, oliko esitetty riittäviä perusteita C:n rikosoikeudellisesta vastuusta eli rangaistukseen tuomitsemisen edellytyksistä. Hovioikeus päätyi siihen, ettei C:n syyllistymisestä syytteessä kuvattuun työturvallisuusrikokseen ollut esitetty riittävää näyttöä.

Hovioikeus hylkäsi C:hen kohdistetun syytteen ja vaatimuksen yhtiön tuomitsemisesta yhteisösakkoon.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jouko Nikula, Kari Hirvonen ja Juha Laaksonen.

Käsittelyratkaisut

Oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 20 §:n 1 momentin mukaan Korkein oikeus toimittaa tarvittaessa suullisen käsittelyn, jossa voidaan kuulla muun muassa asianosaisia ja todistajia.

Muutoksenhakijana asiassa oleva syyttäjä ei ole pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista Korkeimmassa oikeudessa. C:n osalta syyttäjä on katsonut, että hänen vastuunsa arvioimisen kannalta merkitykselliset seikat ovat riidattomia. A:n ja B:n osalta syyttäjä on todennut riidattomaksi, että heillä kummallakin on ollut heti työsuhteidensa alkamisesta lähtien riittävät valtuudet puuttua kysymyksessä olevan päätylappupuristimen turvallisuuspuutteisiin ja alaistensa toimien riittävyyteen työturvallisuuden valvonnassa. Lisäksi syyttäjä on riitauttanut hovioikeuden päätelmän siitä, että A:n ja B:n ilmoittamat työtapaturman jälkeiset toimet ovat olleet heidän toimivaltuuksiinsa nähden riittävät.

A, B ja yhtiö ovat vastauksissaan pitäneet suullista käsittelyä tarpeellisena siinä tapauksessa, mikäli vastuuta työtapaturman jälkeisten toimenpiteiden osalta arvioidaan syyttäjän valituksessaan esittämällä tavalla. C puolestaan on, suullisen käsittelyn toimittamista nimenomaisesti pyytämättä, lausunut, että hänen tietoisuuttaan virheellisistä työtavoista ja hänen valvontansa asianmukaisuutta ei voida arvioida ilman henkilötodistelun vastaanottamista uudelleen.

Korkein oikeus toteaa, että asiassa on sekä käräjäoikeudessa että hovioikeudessa toimitettu pääkäsittely, jossa on otettu vastaan tarjottu suullinen todistelu. Syyttäjä ei ole A:han, B:hen ja yhtiöön kohdistettujen syytteiden osalta tuonut valituksessaan esiin sellaisia seikkoja, joiden arvioimiseksi suullinen käsittely olisi tarpeen. Kun lisäksi otetaan huomioon riidattomina pidettävät seikat ja kirjallisista todisteista saatava selvitys sekä lopputulos, johon näiden pohjalta on päädytty, tarvetta suulliseen käsittelyyn ei A:n, B:n ja yhtiön osalta ole. Myös C:n osalta asia on sen ratkaisemiseen vaikuttavilta osilta arvioitavissa alemmissa oikeuksissa vastaanotetun todistelun ja muun esitetyn selvityksen perusteella. Näillä perusteilla pyynnöt suullisen käsittelyn toimittamisesta hylätään.

Oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan muutoksenhakija ei saa vedota muihin seikkoihin ja todisteisiin kuin niihin, jotka on esitetty alioikeudessa tai hovioikeudessa, paitsi milloin hakija saattaa todennäköiseksi, ettei hän ole voinut vedota seikkaan tai todisteeseen alemmassa tuomioistuimessa tai että hänellä muuten on ollut pätevä aihe olla tekemättä niin. Saman luvun 12 §:n 1 momentin mukaan vastauksen antajaan sovelletaan, mitä 7 §:ssä on säädetty.

A, B ja yhtiö ovat toimittaneet uusina kirjallisina todisteina Korkeimmalle oikeudelle 20.1.2010 päivätyn alustavan suunnitelman pakkaamon turvallistamiseksi ja 19.4.2011 päivätyn alustavan suunnitelman pakkaamon puristimen turvallistamiseksi sekä yhtiö lisäksi vuoden 2010 vahvistamattomat tilinpäätösasiakirjat ja 12.11.2010 päivätyn yhtiön tiedotteen koskien Lohjan tehtaan taloudellisia näkymiä ja pelastussuunnitelman toteuttamiskelpoisuutta. Kolme viimeksi mainittua asiakirjaa ovat peräisin hovioikeuden tuomion antamisen jälkeiseltä ajalta, joten niihin ei ole voitu vedota alemmissa oikeuksissa. Ensiksi mainitun asiakirjan todistusteemasta on kuultu henkilötodistelua hovioikeudessa, minkä vuoksi A:lla, B:llä ja yhtiöllä on ollut pätevä aihe olla vetoamatta siihen aikaisemmin. Korkein oikeus hyväksyy mainitut asiakirjat kirjallisiksi todisteiksi.

Pääasiaratkaisun perustelut

Tapahtumatiedot

1. X Oy:n paperitehtaan työntekijä D on 28.3.2007 käyttäessään paperirullien päätylappupuristinta korjannut jalallaan päätylappua, jolloin hänen jalkansa on jäänyt puristuksiin liikkeessä olleen puristimen ja paperirullan väliin. D:n jalasta on tapaturman vuoksi jouduttu amputoimaan kolme varvasta.

Syyte ja hovioikeuden tuomio

2. Syyttäjä on vaatinut yhtiön tekniselle johtajalle A:lle, käyttöpäällikkö B:lle ja vuoromestari C:lle rangaistusta työturvallisuusrikoksista kohdissa 3 - 6 lausutuilla perusteilla.

3. A oli 5.2.2007 - 5.2.2009 X Oy:n omistaman tehtaan tuotannosta ja kunnossapidosta vastaavana työnantajan edustajana tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyönyt huolehtia tehtaan työympäristön ja työtapojen jatkuvasta tarkkailusta alaisuudessaan olevan organisaation kaikilla tasoilla ja riskien tunnistamisesta riittävällä asiantuntemuksella niin, että käytettävien koneiden vaatimustenmukaisuus tuli varmistetuksi ja että koneturvallisuutta ja turvallisia työmenetelmiä valvottiin riittävän tehokkaasti.

4. B oli 1.3.2007 - 5.2.2009 työnantajan edustajana tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyönyt tarkkailla jatkuvasti tehtaan työympäristöä ja huolehtia työympäristön ja työtapojen valvonnan toteutumisesta hänen alaisuudessaan olevan työnjohdon tasoilla niin, että työssä käytettävät koneet olivat työturvallisuusvaatimusten mukaisia ja että koneturvallisuutta ja turvallisia työmenetelmiä valvottiin riittävän tehokkaasti.

5. C oli 1.1.2005 - 5.2.2009 työnantajan edustajana tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyönyt tarkkailla jatkuvasti tehtaan työympäristöä ja alaistensa työtapoja niin, että työssä käytettävät koneet olivat työturvallisuusvaatimusten mukaisia ja että työntekijät käyttivät turvallisia työmenetelmiä ja noudattivat annettuja ohjeita.

6. A, B ja C olivat laiminlyönneillään kukin osaltaan mahdollistaneet sen, että tehtaalla käytetty paperirullien päätylappupuristin oli ollut suojaukseltaan ja hallintalaitteiltaan työturvallisuusmääräysten vastainen siten, että koneen puristumisvaara-alueelle oli ollut esteetön pääsy koneen tehdessä puristusliikettä ja koneen käynnistäminen ja pysäyttäminen oli voinut tapahtua hallitsemattomasti ilman, että työskentelyalueelta olisi ylettynyt koneen hätäpysäytyskatkaisimeen. Edelleen laiminlyönneistä oli johtunut, että työntekijät olivat yleisesti käyttäneet vaaraa aiheuttavaa työtapaa työskennellessään puristimella asettelemalla päätylappuja paikoilleen käsin ja jaloin koneen tehdessä puristusliikettä. Laiminlyöntien mahdollistaman työturvallisuusmääräysten vastaisen tilan jatkumisen seurauksena päätylappupuristimella työskennellyt D oli vammautunut kohdassa 1 kuvatuin tavoin.

7. Syyttäjä on vaatinut yhtiön tuomitsemista yhteisösakkoon, koska työturvallisuusrikokset oli tehty sen toiminnassa. Lisäksi yhtiön toiminnassa ei ollut noudatettu vaadittavaa huolellisuutta ja varovaisuutta rikosten ehkäisemiseksi, koska suojaamaton päätylappupuristin oli ollut käytössä useita vuosia ja vielä senkin jälkeen, kun työsuojeluviranomaiset olivat todenneet sen työsuojelumääräysten vastaiseksi. Suojaamattomasta päätylappupuristimesta ja vääristä työtavoista aiheutuvan riskin vakavuutta ei ollut yhtiössä tunnistettu.

8. Käräjäoikeuden tuomittua C:n työturvallisuusrikoksesta sakkorangaistukseen ja yhtiön yhteisösakkoon sekä hylättyä syytteet A:n ja B:n osalta hovioikeus on hylännyt kaikki syytteet samoin kuin vaatimuksen yhteisösakkoon tuomitsemisesta.

Kysymyksenasettelu

9. Asiassa on ensiksi kysymys siitä, ovatko A, B ja C syyllistyneet työturvallisuusrikoksiin. Toiseksi kysymys on yhteisösakon tuomitsemisen edellytyksistä.

Kysymys koneen työturvallisuusmääräysten vastaisuudesta

10. Alemmat oikeudet ovat katsoneet, että kysymyksessä oleva paperirullien päätylappupuristin on ollut hallintalaitteiltaan ja suojaukseltaan työturvallisuusmääräysten vastaisessa tilassa. Tällaisina määräyksinä on viitattu työssä käytettävien koneiden ja muiden työvälineiden hankinnasta, turvallisesta käytöstä ja tarkastamisesta annetun valtioneuvoston päätöksen (856/1998) 11 - 13 ja 17 §:iin, jotka koskevat käynnistämistä, pysäyttämistä, hätäpysäytyslaitetta sekä liikkuvien osien suojaamista. A, B, C ja yhtiö ovat kyseenalaistaneet koneen määräystenvastaisuuden vedoten muun muassa siihen, että työsuojeluviranomaiset eivät olleet ennen D:n loukkaantumista huomauttaneet siitä, että kone ei täyttäisi työturvallisuusmääräyksiä. Siltä varalta, että kone katsottaisiin mainittujen määräysten vastaiseksi, A, B, C ja yhtiö ovat vedonneet siihen, että sovellettavaksi tulevan valtioneuvoston päätöksen voimaantulosäännöksessä ei ole määrätty edellä mainittujen säännösten osalta voimaantuloaikaa eikä rangaistavuutta siten voida perustaa niiden rikkomiseen.

11. Korkein oikeus katsoo alempien oikeuksien tavoin, että päätylappupuristin on ollut hallintalaitteiltaan ja suojaukseltaan edellä mainitun valtioneuvoston päätöksen säännösten vastainen. Velvollisuus noudattaa työturvallisuuslakia ja sen nojalla annettuja säännöksiä ei riipu siitä, ovatko työturvallisuusviranomaiset valvonta- ja tarkastustoiminnassaan kiinnittäneet huomiota mahdollisiin turvallisuuspuutteisiin.

12. Korkein oikeus toteaa, että syytteen mukaisen tekoajan lopulla sovellettavaksi tulee 1.1.2009 voimaan tullut valtioneuvoston päätöksen kumonnut työvälineiden turvallisesta käytöstä ja tarkastamisesta annettu valtioneuvoston asetus (403/2008). Asetuksen työvälineen käynnistämistä, pysäyttämistä ja hätäpysäytystä koskevat 9 ja 10 § vastaavat aikaisemmin voimassa olleita kohdassa 10 mainitun valtioneuvoston päätöksen säännöksiä. Suojausta ja turvalaitteita koskeva asetuksen 6 § puolestaan edellyttää, että työvälineen suojusten ja turvalaitteiden on luotettavasti ja tarkoituksenmukaisesti suojattava siltä vaaralta tai niiltä vaaroilta, joita varten ne on asennettu. Samoin perustein kuin edellä kohdassa 11 valtioneuvoston päätöksen osalta, Korkein oikeus katsoo, että päätylappupuristin on ollut hallintalaitteiltaan ja suojaukseltaan myös asetuksen määräysten vastainen.

13. Työssä käytettävien koneiden ja muiden työvälineiden hankinnasta, turvallisesta käytöstä ja tarkastamisesta annettu valtioneuvoston päätös on sen 83 §:n mukaan tullut voimaan 1.12.1998. Syytteessä tarkoitetun tekoajan lopulla sovellettavaksi tuleva työvälineiden turvallisesta käytöstä ja tarkastamisesta annettu valtioneuvoston asetus on sen 39 §:n mukaan tullut voimaan 1.1.2009. Kummassakaan säädöksessä ei ole asetettu hallintalaitteita ja suojausta koskevien määräysten osalta erityistä siirtymäaikaa, joten ne ovat tulleet sovellettaviksi sellaisenaan heti säädösten voimaantulopäivästä lukien. Siten menettelyn rangaistavuuden perustamiselle kyseisiin säädöksiin ei ole estettä.

Kysymys työtavan ohjeenvastaisuudesta

14. Alemmat oikeudet ovat katsoneet, että päätylappupuristimella työskennelleet työntekijät olivat omaksuneet ohjeen vastaisen työtavan, jossa paperirullan päätylappua oli korjattu jalalla koneen ollessa käynnissä. C on kiistänyt sen, että tällainen työtapa olisi ollut yleinen työntekijöiden keskuudessa.

15. Tällaisesta työtavasta ovat käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa kertoneet asianomistaja D:n lisäksi todistajat Kai L ja Lasse P. Lisäksi kirjallisena todisteena olevassa D:n loukkaantumispäivänä tehdyn työsuojelutarkastuksen tarkastuspöytäkirjassa todetaan tapaturmatarkastuksessa olleen havaittavissa, että työntekijät käynnistivät päätylappupuristimen puristusliikkeen ennen kuin pahviset päätylaput oli asetettu paikoilleen. Korkein oikeus katsoo alempien oikeuksien tavoin, että työntekijät olivat päätylappupuristimella työskennellessään käyttäneet ohjeenvastaista työtapaa.

Vastuun kohdentuminen

16. Rikoslain 47 luvun 1 §:n 1 momentin (578/1995) mukaan työturvallisuusrikoksesta on tuomittava työnantaja tai tämän edustaja, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo työturvallisuusmääräyksiä tai aiheuttaa työturvallisuusmääräysten vastaisen puutteellisuuden tai epäkohdan taikka mahdollistaa työturvallisuusmääräysten vastaisen tilan jatkumisen laiminlyömällä valvoa työturvallisuusmääräysten noudattamista alaisessaan työssä tai jättämällä huolehtimatta taloudellisista, toiminnan järjestämistä koskevista tai muista työsuojelun edellytyksistä.

17. Vastuun kohdentumista koskevan rikoslain 47 luvun 7 §:n nojalla työturvallisuusrikoksena rangaistavaksi säädetystä työnantajan tai tämän edustajan menettelystä tuomitaan rangaistukseen se, jonka velvollisuuksien vastainen teko tai laiminlyönti on. Tätä arvioitaessa on otettava huomioon asianomaisen asema, hänen tehtäviensä ja toimivaltuuksiensa laatu ja laajuus sekä muutenkin hänen osuutensa lainvastaisen tilan syntyyn ja jatkumiseen.

18. Työnantajan yleistä huolehtimisvelvoitetta koskevan työturvallisuuslain 8 §:n 2 momentin mukaan huolehtimisvelvollisuuden laajuutta rajaavina tekijöinä otetaan huomioon epätavalliset ja ennalta arvaamattomat olosuhteet, joihin työnantaja ei voi vaikuttaa, ja poikkeukselliset tapahtumat, joiden seurauksia ei olisi voitu välttää huolimatta kaikista aiheellisista varotoimista.

19. A ja B ovat kuuluneet yhtiön johtoon. A on teknisenä johtajana toiminut suoraan toimitusjohtajan alaisuudessa ja ollut käyttöpäällikkönä toimineen B:n esimies. C puolestaan on vuoromestarina kuulunut työnjohtoon ja ollut työntekijöiden lähin esimies. Asiassa on riidatonta, että vastuu päätylappupuristimen työsuojelumääräysten mukaisuudesta sekä työntekijöiden turvallisista työtavoista on asemansa puolesta ollut osaltaan kullakin mainituista henkilöistä.

Tekoaika ennen D:n loukkaantumista

20. A on aloittanut tehtävässään 5.2.2007 ja B 1.3.2007. D:n loukkaantumisen aiheuttanut tapaturma on sattunut 28.3.2007. Syyttäjä on vaatinut A:n ja B:n tuomitsemista syytteen mukaisesta työturvallisuusrikoksesta, koska asiassa ei ole ilmennyt, ovatko A ja B jollain tavoin pyrkineet ottamaan vastuulleen kuuluvan työturvallisuustilanteen hallintaansa. Syyttäjän mukaan ei ole mahdollista, että kenelläkään ei olisi vastuuta tietystä työturvallisuuden osa-alueesta useisiin viikkoihin. A ja B puolestaan ovat vedonneet tehtaan suuruuteen sekä koneiden ja työntekijöiden suureen määrään.

21. Korkein oikeus toteaa, että vastuun kohdentuminen uuteen esimieheen heti työsuhteen alusta lukien edellyttää kohdissa 17 ja 18 kerrottujen säännösten mukaista harkintaa. Työnantajalla on vastuu työturvallisuudesta myös esimiesten vaihtumistilanteissa. Arvioitavana on se, voidaanko A ja B asettaa henkilökohtaisesti vastuuseen päätylappupuristimessa ja sitä käyttävien työntekijöiden työtavoissa olleista puutteista ennen D:n loukkaantumista. D:n loukkaantuessa A:n työsuhde on kestänyt noin seitsemän viikkoa ja B:n työsuhde noin kolme viikkoa. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan tehtaassa on ollut useita kymmeniä erillisiä työpisteitä sekä varsinaisessa tehdasrakennuksessa että siitä erillään. Työntekijöitä tehtaassa on ollut noin 350. Korkein oikeus päätyy alempien oikeuksien tavoin katsomaan, että A:lla ja B:llä ei, työsuhteittensa lyhyys ja tehtaan laajuus huomioon ottaen, ole ollut sellaista osuutta lainvastaisen tilan syntyyn tai jatkumiseen, että he olisivat olleet vastuussa mainituista puutteista ennen D:n loukkaantumista.

22. C:n osalta syyttäjä on vedonnut siihen, että yleisesti käytössä olleen työtavan huomaamatta jääminen osoittaa työtapojen valvonnassa sellaisia puutteita, että kysymys on työturvallisuusmääräysten rikkomisesta. Syytteen teonkuvaus kattaa lisäksi laiminlyönnin tarkkailla työympäristöä siten, että työssä käytettävät koneet ovat työturvallisuusvaatimusten mukaisia. C:n mukaan asiassa on jäänyt epäselväksi, kuinka laajasti virheellistä työmenetelmää oli käytetty, eikä hän ainakaan ole ollut siitä tietoinen. D:n loukkaantuessa C on ollut sijaistamassa kyseisessä työvuorossa. D:n loukkaantumiseen johtanut tapahtumainkulku on joka tapauksessa ollut poikkeuksellinen ja ennalta arvaamaton.

23. Kohdassa 15 todetuin tavoin päätylappupuristimella työskenneltäessä on käytetty ohjeenvastaista työtapaa. C:n tehtävänä vuoromestarina on ollut muun muassa koneiden ja laitteiden käytön valvonta, turvallisten työmenetelmien ja henkilönsuojainten käytön valvonta sekä työhön opastus. Hän on siten osaltaan ollut vastuussa paitsi päätylappupuristimessa olleista puutteista myös työntekijöiden käyttämästä työturvallisuutta vaarantavasta työtavasta. Vastuusta ei voi vapauttaa se, että työntekijät ovat mahdollisesti keskeyttäneet työskentelyn vuoromestarin tullessa paikalle eikä vuoromestari ole tästä syystä voinut nähdä työskentelytapoja. Myöskään se seikka, että C on D:n loukkaantuessa ollut hoitamassa muuta kuin omaa vakituista työvuoroaan, ei anna aihetta arvioida hänen vastuutaan toisin. Kun D:n loukkaantuminen on ollut seurausta yleisesti käytetystä vaarallisesta työtavasta, josta työnantajan olisi tullut olla asianmukaisen valvonnan perusteella tietoinen, ei myöskään olosuhteita voida pitää vuoromestarina toimineen C:n kannalta epätavallisina ja ennalta arvaamattomina eikä tapahtumaa poikkeuksellisena.

24. Käräjäoikeus onkin lukenut C:n menettelyn hänen syykseen työturvallisuusrikoksena. Hovioikeus, joka on käräjäoikeuden tavoin todennut koneen työturvallisuusmääräysten vastaiseksi ja koneella noudatetut työskentelytavat virheellisiksi, on sen sijaan katsonut C:nkin syyllisyyden jääneen näyttämättä. Hovioikeus on ratkaisussaan esittänyt kysymyksen, ”voisiko C:n syyllisyys - ainoana sattumuksen kautta vastuuseen jäävänä henkilönä - perustua siihen, ettei hän ole oikeastaan lainkaan valvonut konkreettisten työtapojen turvallisuutta”. Hovioikeuden kannanoton mukaan ”tapaturman, oikeastaan laitteen työturvallisuusmääräysten vastaisuuden lukeminen yksin työnjohtaja C:n syyksi on kohtuutonta ja niin sanotun suhteellisuusperiaatteen vastaista”. Korkein oikeus toteaa, että nämä perusteet eivät oikeudellisesti arvioiden voi johtaa syytteen hylkäämiseen.

Tekoaika D:n loukkaantumisen jälkeen

25. Korkein oikeus katsoo, ettei syytteen tekoajan pidentäminen merkitse syytteen kiellettyä muuttamista ja tutkii syytteen myös siltä osin kuin se koskee D:n loukkaantumisen jälkeistä aikaa.

26. Asiassa on riidatonta, että päätylappupuristimen hallintalaitteisiin tai suojaukseen ei ole tehty parannuksia D:n loukkaantumisen jälkeen. Riidatonta on niin ikään, että C:lla, B:llä tai A:lla ei ole ollut itsenäistä päätösvaltaa tällaisen investoinnin suhteen. Syyttäjän mukaan A, B ja C eivät ole ryhtyneet riittäviin toimenpiteisiin D:n loukkaantumisen jälkeen. A ja B ovat vedonneet siihen, että he ovat korostaneet oikeiden työtapojen merkitystä ja työntekijöiden ohjeistusta sekä aloittaneet koneen turvallistamismahdollisuuksien selvittämisen siltä osin kuin se on heidän työtehtäviinsä ja valtuuksiinsa kuulunut. C puolestaan on kieltänyt työntekijöitä korjaamasta päätylappua koneen tehdessä puristusliikettä ja seurannut antamiensa ohjeiden noudattamista, eikä hän ole havainnut tai kuullut kiellettyä työtapaa käytetyn.

27. Korkein oikeus toteaa, että päätylappupuristimen puutteellisuudet on todettu D:n loukkaantumisen johdosta tehdyssä työsuojelutarkastuksessa ja niiden on sitä kautta katsottava tulleen yhtiön ylimmän johdon tietoon. Asiassa esitetty selvitys osoittaa, että yhtiössä on tehty selvityksiä päätylappupuristimen saattamiseksi työturvallisuusmääräysten edellyttämään kuntoon, mutta suunnitelmat eivät ole edenneet pääasiassa taloudellisten syiden vuoksi. Korkein oikeus katsoo, että A:ta, B:tä tai C:tä ei voida asettaa vastuuseen tästä ylemmistä päätöksentekotahoista johtuneesta toteutuksen estymisestä. Kun asiassa on lisäksi jäänyt epäselväksi, missä määrin työturvallisuutta vaarantavan työtavan käyttäminen on jatkunut D:n loukkaantumisen jälkeen, A:n, B:n tai C:n ei ole näytetty tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyöneen huolehtia työturvallisuudesta laajennetussa syytteessä tarkoitetuin tavoin.

Syyksilukeminen ja syytteen hylkääminen

28. C on syyllistynyt työturvallisuusrikokseen 1.1.2005 - 28.3.2007 syytteen mukaisesti. Muilta osin C:hen kohdistettu syyte on jäänyt näyttämättä. Näyttämättä on jäänyt myös, että A ja B olisivat syyllistyneet miltään osin syytteen mukaisiin työturvallisuusrikoksiin.

Rangaistus

29. Korkein oikeus katsoo, että oikeudenmukainen rangaistus C:n syyksi luetusta menettelystä on 10 päiväsakkoa.

Yhteisösakko

30. Rikoslain 9 luvun 1 §:n 1 momentin (61/2003) mukaan yhteisö, säätiö tai muu oikeushenkilö, jonka toiminnassa on tehty rikos, on virallisen syyttäjän vaatimuksesta tuomittava rikoksen johdosta yhteisösakkoon, jos se on rikoslaissa säädetty rikoksen seuraamukseksi. Rikos katsotaan luvun 3 §:n mukaan oikeushenkilön toiminnassa tehdyksi muun muassa, jos sen tekijä on toiminut oikeushenkilön puolesta tai hyväksi ja hän kuuluu oikeushenkilön johtoon tai on virka- tai työsuhteessa oikeushenkilöön. Rangaistusvastuun edellytyksiä koskevan luvun 2 §:n mukaan oikeushenkilö tuomitaan yhteisösakkoon, jos sen lakisääteiseen toimielimeen tai muuhun johtoon kuuluva taikka oikeushenkilössä tosiasiallista päätösvaltaa käyttävä on ollut osallinen rikokseen tai sallinut rikoksen tekemisen taikka jos sen toiminnassa ei ole noudatettu vaadittavaa huolellisuutta ja varovaisuutta rikoksen ehkäisemiseksi. Yhteisösakkoon tuomitaan, vaikkei rikoksentekijää saada selville tai muusta syystä tuomita rangaistukseen.

31. Hovioikeus on hylännyt vaatimuksen yhteisösakkoon tuomitsemisesta sillä perusteella, että syytteet työturvallisuusrikoksesta A:ta, B:tä ja C:tä vastaan hylättiin. Korkein oikeus toteaa, ettei hovioikeus ole arvioinut yhtiön rangaistusvastuuta siltä pohjalta, onko yhtiön toiminnassa mainittujen syytteiden hylkäämisestä huolimatta tehty sellainen rikos, jonka perusteella rangaistusvastuun edellytykset yhtiön osalta täyttyvät.

32. C on kohdissa 23, 24 ja 28 todetuin tavoin syyllistynyt yhtiön toiminnassa työturvallisuusrikokseen. Tämän lisäksi yhtiössä on sen ylimmän johdon tieten laiminlyöty saattaa päätylappupuristin työturvallisuutta koskevien säännösten edellyttämään kuntoon työntekijän loukkaantumisen jälkeen. Yhtiön johdossa tai sen päätäntävaltaa käyttävissä toimielimissä tapahtuneet laiminlyönnit ovat siten mahdollistaneet työturvallisuusmääräysten vastaisen tilan jatkumisen. Tämä osoittaa, että yhtiön toiminnassa ei ole noudatettu vaadittavaa huolellisuutta ja varovaisuutta työturvallisuusrikoksen ehkäisemiseksi. Edellytykset yhtiön tuomitsemiseksi yhteisösakkoon ovat siten olemassa.

33. Rikoslain 9 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan yhteisösakon rahamäärä vahvistetaan oikeushenkilön 2 §:ssä tarkoitetun laiminlyönnin laadun ja laajuuden tai johdon osuuden sekä oikeushenkilön taloudellisen aseman mukaan.

34. Yhtiön esittämän selvityksen mukaan sen palveluksessa työskentelee 172 henkilöä. Vieraan pääoman ja oman pääoman suhteen perusteella yhtiön vakavaraisuus on heikohko. Yhtiön tulos on ollut vuodesta 2005 lähtien tappiollinen ja yhtiön toiminta on lakkautusuhan alla.

35. Toisaalta hallintalaitteiltaan ja suojaukseltaan puutteellinen kone on ollut käytössä hyvin pitkään jo ennen työntekijän loukkaantumiseen johtanutta tapaturmaa. Myös vaarallinen työtapa on ollut käytössä pitkään. Erityisen moitittavana on pidettävä sitä, että konetta ei ole työntekijän loukkaantumisen jälkeenkään saatettu työturvallisuusmääräysten edellyttämään kuntoon. Parannuksia ei ole edelleenkään tehty.

36. Punnittuaan edellä mainittuja eri suuntiin vaikuttavia seikkoja Korkein oikeus katsoo, ettei oikeudenmukainen yhteisösakon määrä yhtiön heikosta taloudellisesta asemasta huolimatta voi olla alempi kuin syyttäjän vaatima 20 000 euroa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

C tuomitaan 1.1.2005 - 28.3.2007 tehdystä työturvallisuusrikoksesta 10 päiväsakon suuruiseen sakkorangaistukseen. Päiväsakon rahamäärän ollessa 35 euroa sakon kokonaismäärä on 350 euroa.

X Oy tuomitaan rikoslain 9 luvun 1 §:n, 2 §:n 1 momentin, 3 §:n 1 momentin, 5 ja 6 §:n sekä 47 luvun 1 ja 9 §:n nojalla 20 000 euron yhteisösakkoon.

Muilta osin hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Kari Kitunen (eri mieltä), Juha Häyhä, Hannu Rajalahti ja Marjut Jokela (eri mieltä). Esittelijä Kirsi Kohonen.