20.10.2008

Korkeimman oikeuden ratkaisu

1. Asiassa on ensiksi ratkaistava kysymys siitä, onko Korkein oikeus toimivaltainen käsittelemään sotasyyllisyysoikeuden tuomion purkamista koskevan hakemuksen.

2. Sotaan syyllisten rankaisemisesta annetussa laissa (890/1945; sotasyyllisyyslaki) ei ole säännöksiä, joiden perusteella sotasyyllisyysoikeuden tuomion purkamista voitaisiin hakea Korkeimmalta oikeudelta. Mainittua lakia koskevasta hallituksen esityksestä (HE 54/1945 vp s. 1) ilmenee, että sotasyyllisyysoikeuden toiminta oli tarkoitettu järjestettäväksi valtakunnanoikeudesta voimassa olevien säännösten mukaan, kuitenkin niin, että armahduksen myöntäminen ei olisi riippuvainen sotasyyllisyysoikeuden esityksestä. Tämän mukaisesti olikin sotasyyllisyyslain 7 §:n 1 momentissa säädetty, että mikäli tässä laissa ei ole toisin säädetty, on sotasyyllisyysoikeuteen nähden soveltuvin osin noudatettava, mitä valtakunnanoikeuden ja sen puheenjohtajan toiminnasta on voimassa. Sotasyyllisyyslain 8 §:n 2 momentissa oli puolestaan säädetty, että tuomittujen armahtamisesta on voimassa, mitä tasavallan presidentin armahdusoikeudesta on hallitusmuodossa yleisesti säädetty.

3. Arvioitaessa oikeutta hakea sotasyyllisyysoikeuden tuomion purkamista Korkeimmalta oikeudelta on edellä viitattujen lainkohtien perusteella otettava siten huomioon myös se, voitiinko sotasyyllisyyslain säätämisen aikaan hakea valtakunnanoikeuden antaman tuomion purkamista Korkeimmalta oikeudelta.

4. Sotasyyllisyyslain säätämisen aikana voimassa olleessa valtakunnanoikeudesta annetussa laissa (273/1922) ei ollut säädetty, että valtakunnanoikeuden tuomion purkamista voitiin hakea Korkeimmalta oikeudelta. Oikeuskirjallisuudessa vakiintuneen kannan mukaisesti katsottiin, että Korkein oikeus ei ollut toimivaltainen käsittelemään valtakunnanoikeuden tuomion purkamista koskevaa hakemusta. Tämän katsottiin johtuvan siitä, että valtakunnanoikeuden tuomiota ei voitu muuttaa ilman sen itsensä myötävaikutusta. Tämä periaate ilmenee voimassa olevan valtakunnanoikeudesta ja ministerivastuuasioiden käsittelystä annetun lain 17 §:stä. Sen mukaan valtakunnanoikeus voi asianosaisen tekemästä kantelusta tuomiovirheen perusteella poistaa tuomionsa tai asianosaisen hakemuksesta purkaa sen noudattaen soveltuvin osin, mitä oikeudenkäymiskaaren 31 luvussa säädetään.

5. Edelleen asiassa on otettava huomioon, että oikeudenkäymiskaaren 31 luvun ylimääräistä muutoksenhakua koskevat säännökset koskevat lähtökohtaisesti ylimääräistä muutoksenhakua yleisen tuomioistuimen ratkaisuun.

6. Silloin, kun jonkin erityistuomioistuimen ratkaisuun voidaan ylimääräisin muutoksenhakukeinoin hakea muutosta Korkeimmalta oikeudelta, on tästä säädetty nimenomaisesti asianomaista erityistuomioistuinta koskevassa laissa. Siten esimerkiksi työtuomioistuimesta annetun lain 37 §:ssä on säädetty, että ylimääräisen muutoksenhaun osalta noudatetaan soveltuvilta kohdin oikeudenkäymiskaaren 31 luvun riitaasioita koskevia säännöksiä kuitenkin niin, että myös kantelu on tehtävä Korkeimpaan oikeuteen. Eräiden markkinaoikeudellisten asioiden käsittelystä annetun lain 21 §:n 4 momentissa puolestaan on markkinaoikeuden päätöksen osalta säädetty, että ylimääräisessä muutoksenhaussa noudatetaan soveltuvin osin riita-asioita koskevia oikeudenkäymiskaaren 31 luvun säännöksiä kuitenkin niin, että myös kantelu on tehtävä Korkeimpaan oikeuteen. Vakuutusoikeuslain 19 §:ään sisältyvät säännökset vakuutusoikeuden päätöksen purkamisesta.

7. Sotasyyllisyyslain 2 §:n 1 momentin mukaan sanotussa laissa tarkoitetut syytteet käsittelee erityinen sotasyyllisyysoikeus. Sotasyyllisyysoikeus on ollut siten lailla perustettu erityistuomioistuin, jonka osalta mainitussa laissa ei ole säännöstä siitä, että sen tuomion purkamista voitaisiin hakea Korkeimmalta oikeudelta. Tämä seikka puoltaa käsitystä, jonka mukaan sotasyyllisyysoikeuden tuomion purkamista koskevan hakemuksen käsitteleminen ei kuulu Korkeimman oikeuden toimivaltaan.

8. Kantelua ja purkua koskevilla oikeudenkäymiskaaren säännöksillä on tietyissä tapauksissa annettu mahdollisuus puuttua lainvoiman saaneisiin tuomioistuimen ratkaisuihin niissä ilmenneen menettelyvirheen tai aineellisen virheen korjaamiseksi. Lähtökohtana on, että noita ratkaisuja annettaessa on tullut noudattaa oikeudenkäyntiä koskevia yleisiä säännöksiä ja periaatteita. Sotaan syyllisten rankaiseminen ja sotasyyllisyysoikeuden perustaminen tapahtui kuitenkin sellaisista lähtökohdista ja sellaisissa olosuhteissa, joita on pidettävä poikkeuksellisina. Asiaa koskevaa lakiesitystä perusteltiin viittaamalla välirauhansopimuksen 13 artiklan määräyksiin ja voittajavaltioiden vaatimuksiin. Eduskunnan perustuslakivaliokunnalle 28.8.1945 antamassaan lausunnossa Korkein oikeus päätyi esittämään, että "ehdotettu laki, joka tosin on tarkoitettu säädettäväksi valtiopäiväjärjestyksen 67 §:ssä määrätyssä järjestyksessä, sisältää niin monia ja perustavaa laatua olevia poikkeuksia hallitusmuodosta ja yleisesti hyväksytyistä oikeusperiaatteista, ettei lakia oikeudelliselta kannalta voida pitää valtiojärjestykseemme soveltuvana". Lausunnossa viitattiin muun muassa taannehtivan rikoslain kieltoon ja satunnaisten tuomioistuinten asettamista kieltävään hallitusmuodon säännökseen.

9. Sotaan syyllisten rankaisemista koskevan lain hyväksyminen perustuslain säätämisjärjestyksessä osoittaa, että eduskunnan huomattava enemmistö katsoi sotasyyllisyyskysymyksen hoitamisen välirauhansopimuksen täyttämiseksi niin tärkeäksi, että se oli vallinneissa oloissa tehtävä, vaikka samalla päädyttiin loukkaamaan useita oikeusjärjestyksen keskeisiä periaatteita. Kun sotasyyllisyysoikeuden tuomiolla on tällainen poikkeuksellinen tausta, ei ole perusteltua ryhtyä jälkikäteen tarkastelemaan sitä ja siihen johtanutta menettelyä tavanmukaisia oloja silmälläpitäen säädettyjen tuomionpurkua ja kantelua koskevien säännösten pohjalta.

10. Mainituilla perusteilla Korkein oikeus ei ole toimivaltainen käsittelemään hakemusta sotasyyllisyysoikeuden tuomion purkamisesta. Sen vuoksi Korkein oikeus jättää A:n hakemuksen tutkimatta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Kari Kitunen, Gustav Bygglin, Juha Häyhä ja Timo Esko. Esittelijä Kari Vesanen.