KKO:2007:36
- Asiasanat
- Ylimääräinen muutoksenhaku, Kantelu, Oikeudenkäyntimenettely, Todistelu
- Tapausvuosi
- 2007
- Antopäivä
- Diaarinumero
- H2006/22
- Taltio
- 651
- Esittelypäivä
Hovioikeuden tuomio, jolla se katsoi A:n syyllistyneen törkeään varkauteen ja B:n avunantoon törkeään varkauteen, perustui ratkaisevasti teosta aikaisemmin rangaistukseen tuomittujen M:n ja R:n esitutkinnassa antamiin kertomuksiin. A:lle ja B:lle ei ollut esitutkinnan tai oikeudenkäynnin aikana varattu mahdollisuutta M:n ja R:n kuulustelemiseen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi A:n ja B:n Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen ja 3 kappaleen mukaisia oikeuksia loukatun. Kun kysymys oli syytetylle kuuluvan keskeisen oikeuden sivuuttamisesta ja kun oikeudenkäyntivirheen luonne huomioon ottaen voitiin arvioida, että se oli oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 4 kohdassa tarkoitetuin tavoin voinut olennaisesti vaikuttaa jutun lopputulokseen, hovioikeuden tuomio poistettiin.
OK 31 luku 1 § 4 kohta
IhmisoikeusSop 6 art
Johdanto
Asiassa on kysymys kantelusta, joka koskee jäljempänä selostettua Vaasan hovioikeuden 27.12.1996 antamaa tuomiota törkeää varkautta koskevassa asiassa. Kantelu perustuu jäljempänä selostettuun Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen toteamaan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus) 6 artiklan loukkaukseen.
Hakemus Korkeimmassa oikeudessa
A ja B ovat vaatineet, että Korkein oikeus poistaa hovioikeuden tuomion oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 4 kohdassa tarkoitetun tuomiovirheen perusteella ja palauttaa asian hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.
Välitoimet
Virallinen syyttäjä on antanut häneltä hakemukseen pyydetyn vastauksen. Syyttäjä on lisäksi, Korkeimman oikeuden varattua hänelle tilaisuuden vastata eräisiin esitettävää todistelua koskeviin kysymyksiin, antanut tätä koskevat lausumat.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Perustelut
Aikaisempi oikeudenkäynti
1. Virallinen syyttäjä vaati Kokkolan käräjäoikeudessa A:lle ja B:lle rangaistusta törkeästä varkaudesta. Syytteen mukaan A ja B olivat 1.3.1995 yksissä tuumin teosta jo aiemmin tuomittujen M:n ja R:n kanssa anastaneet Kokkolassa olevasta turkisliikkeestä turkiksia 327 500 markan arvosta.
2. A ja B kiistivät syytteen vaatien sen hylkäämistä.
3. Asian käsittelyssä, jossa M ja R eivät olleet läsnä, syyttäjä esitti näyttönä lukemansa kohdat M:n ja R:n esitutkinnassa antamista kertomuksista. Lisäksi syyttäjä kuuli todistelutarkoituksessa asianomistajan edustajaa sekä kahta todistajaa. A ja B puolestaan lausuivat syyttäjän esittämästä todistelusta, että M:n ja R:n tuli saapua käräjäoikeuteen henkilökohtaisesti kuultaviksi, mikäli heidän kertomuksiaan aiottiin käyttää asiassa näyttönä.
4. Käräjäoikeus lykkäsi asian käsittelyä M:n ja R:n haastamiseksi. Sittemmin nämä jäivät istuntoon haastettuina oikeuteen saapumatta ilmoitettuaan jo etukäteen käräjäoikeudelle, etteivät he tulisi oikeuden istuntoon.
5. Tuomiollaan 29.2.1996 käräjäoikeus hylkäsi syytteen. Käräjäoikeus lausui, ettei esitetyn näytön eli yllä kohdassa 3 mainittujen kahden todistajan ja asianomistajan edustajan kertomusten perusteella voitu katsoa A:n ja B:n syyllistyneen syytteessä kerrottuun rikokseen. Käräjäoikeus ei siten ole ottanut näyttönä huomioon syyttäjän oikeudessa lukemia, aiemmin tuomittujen M:n ja R:n esitutkintakertomuksia.
6. Syyttäjä valitti Vaasan hovioikeuteen pyytäen, että M:n ja R:n esitutkinnassa antamat kertomukset otetaan näyttönä huomioon. Hovioikeus toimitti asiassa suullisen käsittelyn, johon se ei ollut kutsunut M:ää ja R:ää kuultaviksi. Ratkaisussaan hovioikeus otti näyttönä huomioon M:n ja R:n esitutkinnassa antamat kertomukset katsoen, että näitä kertomuksia tapahtumien kulusta tuki asiassa esitetty muu näyttö. Hovioikeus lausui, että vaikka A:lla ja B:llä ei ollut ollut mahdollisuutta tehdä suoraan kysymyksiä M:lle ja R:lle, heillä oli ollut mahdollisuus tehdä väitteitä näiden esitutkinnassa antamia kertomuksia vastaan ja esittää niistä omat näkemyksensä.
7. Tuomiollaan 27.12.1996 hovioikeus tuomitsi A:n törkeästä varkaudesta 1 vuoden 10 kuukauden vankeusrangaistukseen ja B:n avunannosta törkeään varkauteen 4 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.
8. Korkein oikeus hylkäsi päätöksellään 9.6.1997 A:n ja B:n valituslupahakemukset.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio
9. A ja B tekivät Suomen valtiota vastaan valituksen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle nojautuen Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan määräyksiin. Tuomiossaan 26.7.2005 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi A:n ja B:n Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen ja 3 kappaleen d-kohdan mukaisia oikeuksia loukatun, kun he eivät olleet voineet asiassa kuulustella M:ää ja R:ää, vaikka näiden lausumat muodostivat olennaisen osan näytöstä.
Korkeimman oikeuden arviointi kanteluperusteesta
10. A:n ja B:n hakemus perustuu siihen, että oikeudenkäynnissä hovioikeudessa on tapahtunut oikeudenkäyntivirhe. Hakemuksen tueksi he ovat vedonneet Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiossa 26.7.2005 todettuun oikeuksiensa loukkaukseen. Loukkauksessa oli heidän käsityksensä mukaan kysymys kielletyn todistelun vastaanottamisesta. Kun tämä todistelu muodosti ratkaisevan osan asiassa syytteen tueksi esitetystä näytöstä, A ja B ovat katsoneet, että oikeudenkäyntivirhe oli vaikuttanut olennaisesti jutun lopputulokseen.
11. Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 4 kohdan mukaan lainvoiman saanut tuomio voidaan tehdystä kantelusta tuomiovirheen perusteella poistaa, jos oikeudenkäynnissä on tapahtunut oikeudenkäyntivirhe, jonka havaitaan tai voidaan otaksua olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen. Säännöksen soveltamisen edellytyksiä on arvioitava sitä oikeusjärjestyksen lähtökohtaa vasten, että lainvoimaisella tuomiolla asia on ratkaistu sitovalla ja pysyvällä tavalla. Oikeusvarmuuden periaate edellyttää, että lainvoimaisiin tuomioihin voidaan puuttua vain poikkeuksellisesti. Kuten säännöksestäkin ilmenee, mikä tahansa oikeudenkäyntivirhe ei merkitse kanteluperusteen täyttymistä.
12. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 kappaleen d-kohdan mukaan syytetylle kuuluvana vähimmäisoikeutena on oikeus kuulustella tai kuulustuttaa todistajia, jotka kutsutaan todistamaan häntä vastaan. Kuten kohdassa 9 kerrotussa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiossa todetaan, tuomioistuimen ratkaisukäytännössä tämän on katsottu merkitsevän sitä, että tuomion perustaminen esitutkinnassa annettuihin kertomuksiin tilanteissa, joissa kyse on ainoasta tai ratkaisevasta näytöstä, edellyttää, että syytetyllä on asian käsittelyn jossain vaiheessa ollut mahdollisuus esittää kysymyksiä kertomuksen antajalle.
13. A:n ja B:n katsominen syyllisiksi heidän syykseen luettuihin tekoihin on hovioikeuden tuomionkin mukaan perustunut ratkaisevasti M:n ja R:n esitutkinnassa antamiin kertomuksiin. Kun A ja B on tuomittu varaamatta heille esitutkinnan tai oikeudenkäynnin aikana mahdollisuutta M:n ja R:n kuulustelemiseen, hovioikeus on menetellyt virheellisesti. Kysymys on syytetylle kuuluvan keskeisen oikeuden sivuuttamisesta. Oikeudenkäyntivirheen luonne huomioon ottaen voidaan arvioida, että se on oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 4 kohdassa tarkoitetuin tavoin voinut olennaisesti vaikuttaa jutun lopputulokseen.
Asian jatkokäsittely
14. A ja B ovat hakemuksessaan pyytäneet, että asia palautetaan uudelleen käsiteltäväksi.
15. Syyttäjä on Korkeimmassa oikeudessa lausunut, että jos hovioikeuden tuomio kantelusta poistetaan, syyttäjä tulee asian uudessa käsittelyssä esittämään näyttönä M:n ja R:n kuulemisen todistelutarkoituksessa ja tarvittaessa lain sallimin edellytyksin vetoamaan näyttönä myös heidän esitutkintakertomuksiinsa.
16. Nykyisin voimassa olevat säännökset mahdollistavat sen, että M ja R voidaan saada tuomioistuimessa todistelutarkoituksessa kuultaviksi tarvittaessa myös pakkokeinoin, toisin kuin oli laita hovioikeuden käsitellessä asiaa. Aikaisemman menettelyvirheen korjaamiseksi on siten mahdollista antaa A:lle ja B:lle tilaisuus M:n ja R:n kuulustelemiseen.
17. Sen arviointi, toteutuuko syytettyjen oikeus M:n ja R:n kuulustelemiseen uudessa käsittelyssä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellyttämällä tavalla, on muun ohella riippuvainen esitettävässä todistelussa esille tulevista seikoista. Vasta tuossa yhteydessä voidaan arvioida, onko asiassa lain mukaiset edellytykset käyttää kohdassa 15 mainittuja esitutkintakertomuksia näyttönä ja mikä näyttöarvo esitettävälle todistelulle voidaan antaa.
18. Edellä kohdissa 14 - 17 lausuttu huomioon ottaen asian jatkokäsittely käy sopivammin päinsä hovioikeudessa.
Päätöslauselma
Vaasan hovioikeuden 27.12.1996 antama tuomio nro 1961 poistetaan. Asia palautetaan Vaasan hovioikeuteen, jonka tulee ottaa se omasta aloitteestaan uudelleen käsiteltäväksi ja, palauttamisen syy huomioon ottaen, siinä laillisesti menetellä.
Asian ovat ratkaisseet presidentti Pauliine Koskelo sekä oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Mikael Krogerus, Gustav Bygglin ja Hannu Rajalahti. Esittelijä Timo Vuojolahti.