6.5.1988

Kanne Porin raastuvanoikeudessa

A on B:tä vastaan ajamassaan kanteessa kertonut, että B oli 22.12.1984 Porissa ampunut häntä vasempaan jalkaan seurauksin, että reisiluu oli katkennut. Toipumisvaiheessa oli todettu, että jalka tuli lyhenemään jonkin verran. Sen vuoksi ja kun ne olosuhteet, joissa ampuminen oli tapahtunut, eivät pakottaneet B:tä niin menettelemään, A on vaatinut, että B velvoitetaan suorittamaan hänelle korvaukseksi kivusta ja särystä 30.000 markkaa sekä pysyvästä viasta ja haitasta 170.000 markkaa.

Raastuvanoikeuden päätös 5.3.1986

Raastuvanoikeus, myönnettyään A:lle maksuttoman oikeudenkäynnin korvausvelvollisuudetta valtiolle asian käsittelyn vaatimista menoista ja määrättyään hänen avustajakseen asianajaja Reijo Myntin sekä kuultuaan B:tä A:n vaatimuksista, on lausunut, että B oli toiminut erään syrjäisellä paikalla sijaitsevan huoltoaseman omistajana 2.10.1984 lähtien. Huoltoasemalle oli murtauduttu 4. ja 11.12.1984 öiseen aikaan. Tämän vuoksi B oli poliisille asiasta ilmoitettuaan ryhtynyt öisin vartioimaan huoltoasemaa. B:n ollessa 22.12.1984 huoltoasemallaan vartiointitehtävissä A ja eräs toinen henkilö olivat oven lasin rikkoen murtautuneet huoltoaseman kahvion tiloihin molempien ollessa humalassa. A:n ja mainitun toisen henkilön ollessa kahvion myyntipöydän takana B oli siirtynyt huoltamon puolelta kahvion ovelle ja aseen nostaen varoittanut miehiä. Tällöin A oli siirtynyt kahvion myyntipöydän takaa kohti B:tä. A:n ollessa noin 1,5 metrin etäisyydellä B:stä B oli tähdännyt aseellaan A:n jalkoihin ja ampunut tätä vasempaan reiteen, jolloin A oli kaatunut myyntipöydän eteen lattialle. Vammansa johdosta A oli ollut sairaalahoidossa ja esitetyn selvityksen mukaan työkyvytön ainakin syyskuun loppuun 1985 saakka.

Raastuvanoikeus on katsonut selvitetyksi, ettei B edellä selostetussa tilanteessa ollut ollut tietoinen huoltamoon tunkeutuneiden henkilöiden lukumäärästä eikä siitä, olivatko he mahdollisesti olleet aseistettuja. A ei ollut B:n varoituksen kuultuaan jäänyt paikalleen, vaan oli lähestynyt B:tä. A oli B:n ampuessa ollut niin lähellä B:tä, ettei tällä sanotuissa varsin ahtaissa tiloissa, hämärässä valaistuksessa ja huoltoaseman ovien ollessa takalukossa ollut enää itseään suojellakseen ollut mahdollisuutta muulla tavoin torjua A:n hyökkäystä kuin ampumalla.

Tämän vuoksi ja koska B oli aiheuttanut A:lle vamman, josta raastuvanoikeuden mielestä ei jäänyt pysyvää haittaa, suojellakseen itseään ja omaisuuttaan alkaneelta oikeudettomalta hyökkäykseltä, raastuvanoikeus on katsonut, ettei B ollut velvollinen korvaamaan A:lle sanotussa hätävarjelutilanteessa syntyneitä vahinkoja, ja hylännyt kanteen.

Asianajaja Reijo Myntille on määrätty maksettavaksi valtion varoista korvaukseksi asiasta aiheutuneista kuluista 168 markkaa 90 penniä ja palkkioksi työstä ja ajanhukasta 5.410 markkaa eli yhteensä 5.578 markkaa 90 penniä, jotka määrät samoin kuin A:n kuulustuttamalle todistajalle samoista varoista maksettu todistajanpalkkio jäivät valtion vahingoksi.

Turun hovioikeuden tuomio 19.12.1986

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, on jättänyt asian raastuvanoikeuden päätöksen varaan. Valtion varoista on määrätty suoritettavaksi Myntille palkkioksi A:n avustamisesta hovioikeudessa 600 markkaa, mikä määrä jäi valtion vahingoksi.

Avustajanmääräys

Koska A:n oikeudenkäyntiavustajaksi määrätty asianajaja Myntti on kuollut ja kun A ei olisi ilman avustajaa kyennyt asianmukaisesti valvomaan etuaan ja oikeuttaan täällä, Korkein oikeus määrää A:n uudeksi oikeudenkäyntiavustajaksi 1.2.1987 lukien hänen avustajanaan täällä toimineen varatuomari Reijo Huotelinin.

Pääasiaratkaisun perustelut

B on kertonut kanteessa tarkoitettuun ampumiseen päättyneen tilanteen kehittyneen siten, että kun hänen hoitamalleen huoltoasemalle oli 4. ja 11.12.1984 murtauduttu eivätkä poliisi ja huoltoasemaa vartioinut vartiointiliike olleet saaneet tekijöitä kiinni, B oli 22.12.1984 pistoolilla varustautuneena itse jäänyt vartioimaan huoltoasemaa yöksi. Noin kello 23 oli huoltoaseman toimistohuoneeseen kuulunut kahvion oven lasin rikkomisen aiheuttamaa helinää. Tämän jälkeen oli ollut 4-5 minuuttia aivan hiljaista. B oli tällöin ladannut mukanaan olleen Beretta-merkkisen 7,65 kaliiberin pistoolinsa. Sitten oli kuulunut uutta lasin helinää ja puhetta kahviosta. B oli siirtynyt ase kädessään toimistohuoneesta huoltamon kautta huoltamon ja kahvion väliselle avoimelle lasiovelle. Havaittuaan miehen tyhjentämässä kahvion tupakkahyllyä B oli nostanut aseen varmistettuna ylös ja huutanut: "Seis. Kädet ylös. Olette kiinniotetut". B:n ensiksi havaitsema mies olikin nostanut kätensä ylös, mutta samaan aikaan keittiösyvennyksestä kahvion tiskin takaa pystyyn noussut A ei ollut niin tehnyt B:n uudesta kehotuksesta huolimatta. A oli lähtenyt tulemaan tiskiä kiertäen B:tä kohti, jolloin B oli poistanut aseesta varmistimen ja kehottanut A:ta pysähtymään. A oli kuitenkin tullut kiihtyvin askelin kohti B:tä ja kohottanut käsiään lyöntiasentoon. Tällöin B oli laskenut aseen alas ja ampunut laukauksen kohti A:n jalkoja.

Lääkärintodistuksen mukaan A:n vasempaan jalkaan osunut laukaus on aiheuttanut reisiluun pirstaleisen avomurtuman, jonka seurauksena vasen jalka on lyhentynyt noin 1,5 senttimetriä. Korkein oikeus katsoo tästä aiheutuneen A:lle pysyvän vian ja haitan sekä vamman aiheuttaneen hänelle myös kipua ja särkyä.

A:n murtauduttua B:n vartioimalle huoltoasemalle ja ryhdyttyä anastamaan siellä ollutta omaisuutta hän on tehnyt rikoksen, josta saattaa tulla vankeutta. Rikospaikalla odottamassa ollut B on tavannut A:n verekseltä rikosta tekemässä, joten hänellä rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 23 §:n 1 momentin nojalla on ollut oikeus ottaa A kiinni. A:n käyttäytyessä B:n kertomin tavoin ja siis ilmeisesti vastarintaa tekemällä koettaessa välttää kiinni joutumisen B:llä rikoslain 3 luvun 8 §:n 2 ja 4 momentin nojalla on ollut oikeus käyttää sellaisia voimakeinoja, joita kiinniottamisen toimittamiseksi voidaan olosuhteisiin nähden pitää puolustettavina. B:llä on ollut myös rikoslain 3 luvun 6 §:n nojalla oikeus itseään sekä omaansa ja toisen omaisuutta suojellakseen rangaistuksen alaiseksi joutumatta tehdä rangaistava teko, joka hänen kertomansa A:n oikeudettoman hyökkäyksen torjumiseksi on ollut välttämätön.

B on kuitenkin yöksi huoltoasemalle jääden varta vasten ryhtynyt väijymään mahdollisia murtautujia ainoana turvakeinonaan ampuma-ase, jota hän välittömästi on käyttänytkin. Tällaista voimakeinoa yksityisen kansalaisen käyttämänä ei voida kiinniottamisen toimittamiseksi olosuhteisiin nähden pitää puolustettavana eikä anastajan taholta aloitetun tai uhkaavan hyökkäyksen torjumiseksi välttämättömänä. B:llä olisi ollut muitakin keinoja varkaiden kiinniottamiseen ja huoltoasemalla olevan omaisuuden suojelemiseen kuin pelkkä turvautuminen tilanteen mukaan helposti hengenvaaralliseksi muodostuvaan ampuma-aseen käyttöön. Hänellä olisi esimerkiksi ollut mahdollisuus asettua yhteistoimintaan huoltoasemaa vartioineen vartiointiliikkeen tai muiden henkilöiden kanssa sekä edeltä käsin suunnitella toiminta tapahtuvaksi sellaisia keinoja käyttäen, joita olosuhteisiin nähden voidaan pitää puolustettavina ja anastuksen torjumiseksi riittävinä.

Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että B on tuottamuksellaan aiheuttanut A:lle edellä kerrotut pysyvän vian ja haitan sekä kipua ja särkyä, joista hän on velvollinen suorittamaan A:lle korvausta. Kun A ampumista edeltäneellä menettelyllään itse on myötävaikuttanut hänelle aiheutuneen vahingon syntymiseen, korvauksia vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:n nojalla puolella sovitellen Korkein oikeus arvioi B:n A:lle kivusta ja särystä suoritettavan korvauksen 5.000 markaksi sekä pysyvästä viasta ja haitasta suoritettavan korvauksen samoin 5.000 markaksi.

Avustajanpalkkio

Valtion varoista suoritetaan varatuomari Reijo Huotelinille palkkioksi A:n avustamisesta Korkeimmassa oikeudessa 1.000 markkaa, mikä määrä jutun täällä hävinneen B:n on korvattava valtiolle.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. B velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi kivusta ja särystä 5.000 markkaa sekä pysyvästä viasta ja haitasta samoin 5.000 markkaa.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin ensimmäisestä virkkeestä ilmenevän periaatteen mukaan valtion varoista A:n avustajalle ja hänen kuulustuttamalleen todistajalle alemmissa oikeuksissa suoritetut määrät jäävät valtion vahingoksi.