KKO:1981-II-33
- Asiasanat
- Syrjintä, Vahingonkorvaus
- Tapausvuosi
- 1981
- Antopäivä
- Diaarinumero
- V 79/990
- Taltio
- 2645/80
Ään
A oli kieltänyt romaaninaisen asuun pukeutuneelta romaanilta B pääsyn omistamaansa ravintolaan, koska romaaninaisen puku ei ollut ollut hänen mielestään sopiva ravintola-asu. Koska romaaninaisen puku oli perinteinen ja yleisesti käytetty kyseisen kansanryhmän keskuudessa eikä B:n asun ollut näytetty olleen epäsiistin tai asiattoman, eikä hänen myöskään ollut näytetty käyttäytyneen häiritsevästi ravintolaan pyrkiessään, eikä A:lla ollut katsottava muullakaan perusteella olleen aihetta järjestyksenpidon tai liikkeen tason säilyttämisen vuoksi evätä B:ltä pääsyä liikkeeseensä, A:n katsottiin näin ollen kerrotulla menettelyllään jättäneen palvelematta B:tä yleisesti noudatettavina olevilla ehdoilla tämän etnisen alkuperän vuoksi. A tuomittiin syrjinnästä sakkorangaistukseen sekä velvoitettiin maksamaan B:lle korvausta syrjinnän aiheuttamasta kärsimyksestä.
I-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Virallinen syyttäjä oli Varkauden KO:ssa vaatinut A:n tuomitsemista rangaistukseen siitä, että hän oli 13.8.1976 Varkaudessa kieltänyt hänen omistamaansa ravintolaan asiakkaaksi pyrkineeltä, romaaninaisen asuun pukeutuneelta romaanilta Milda B:ltä pääsyn ravintolaan vedoten siihen, ettei hänen omistamaansa ravintolaan yleensäkään päästetty romaaniasuisia romaaneja.
Asianomistajana oli kuultu B:tä, joka oli yhtynyt syytteeseen ja lisäksi vaatinut, että A velvoitettaisiin vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n nojalla suorittamaan hänelle korvaukseksi henkisistä kärsimyksistä 3 000 markkaa laillisine korkoineen.
Kuultuaan A:ta häneen kohdistetuista vaatimuksista KO p. 20.1.1977 oli lausunut selvitetyksi, että A oli syytteessä kerrotussa tilaisuudessa kieltänyt romaaninaisen asuun pukeutuneelta romaanilta B:ltä pääsyn omistamaansa ravintolaan, mutta sen sijaan katsonut jääneen näyttämättä, että mainitun epäämisen syynä olisi ollut B:n kuuluminen romaani-kansanryhmään ja että A olisi jättänyt palvelematta asiakasta yleisesti noudatettavina olevilla ehdoilla tämän rodun taikka kansallisen tai etnisen alkuperän vuoksi. Sen vuoksi KO oli hylännyt syytteen ja B:n korvausvaatimuksen.
Itä-Suomen HO, jonka tutkittavaksi virallinen syyttäjä ja B olivat saattaneet jutun, p. 11.5.1979 oli katsonut selvitetyksi, että A oli syytteessä ilmoitetussa tilaisuudessa kieltänyt romaaninaisen asuun pukeutuneelta romaanilta B:ltä pääsyn omistamaansa ravintolaan, koska romaaninaisen puku ei ollut ollut hänen mielestään sopiva ravintola-asu. HO oli kuitenkin katsonut romaaninaisen puvun olevan perinteisen ja yleisesti käytetyn kyseisen kansanryhmän keskuudessa. Kun B:n asun ei ollut näytetty olleen epäsiistin tai asiattoman eikä hänen myöskään ollut näytetty käyttäytyneen häiritsevästi ravintolaan pyrkiessään eikä A:lla ollut muullakaan perusteella katsottava olleen aihetta järjestyksenpidon tai liikkeen tason säilyttämisen vuoksi evätä B:ltä pääsyä liikkeeseensä, HO katsoen, että A oli näin ollen kerrotulla menettelyllään jättänyt palvelematta B:tä yleisesti noudatettavina olevilla ehdoilla tämän etnisen alkuperän vuoksi, mikä B:n kunniaan kohdistunut syrjintä oli aiheuttanut B:lle kärsimystä, oli tuominnut A:n rikoslain 13 luvun 6 §:n 1 momentin nojalla syytteessä kerrotusta syrjinnästä 20:een 10 markan suuruiseen päiväsakkoon, eli maksamaan sakkoa 200 markkaa. Lisäksi HO oli velvoittanut A:n suorittamaan B:lle vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n nojalla korvaukseksi kunnian loukkaamisen aiheuttamasta kärsimyksestä 50 markkaa 5 prosentin korkoineen korvausvaatimuksen esittämispäivästä 20.1.1977 lukien.
B pyysi lupaa hakea muutosta HO:n päätökseen ja lupahakemukseensa sisällytti muutoksenhakemuksen.
KORKEIN OIKEUS
KKO p. myönsi muutoksenhakuluvan, tutki jutun ja katsoi, ettei ollut syytä muuttaa HO:n päätöstä muulla tavoin kuin että B:lle tuomittiin korvausta kunnian loukkaamisen aiheuttaman kärsimyksen asemesta syrjinnän aiheuttamasta kärsimyksestä ja että korvaus korotettiin 500 markaksi HO:n päätöksessä mainittuine korkoineen.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Oikeusneuvos Hiltunen: en myönnä muutoksenhakulupaa. Äänestyksen tuloksen johdosta velvollisena lausumaan itse asiasta katson, ettei ole syytä muuttaa HO:n päätöstä.
Oikeusneuvos Ailio oli samaa mieltä kuin oikeusneuvos Hiltunen.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvos Surakka sekä ylimääräiset oikeusneuvokset Aro ja Winqvist