13.4.2018

Päätös, josta valitetaan

Itä-Suomen hallinto-oikeus 14.7.2017 nro 17/0541/5

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto on päätöksellään 25.11.2016 hylännyt vuonna 1997 syntyneen A:n (jäljempänä valittaja) turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen ja päättänyt käännyttää hänet kotimaahansa Irakiin. Maahanmuuttovirasto on määrännyt hänelle 30 päivän ajan vapaaehtoiselle maasta poistumiselle.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, toimitettuaan suullisen käsittelyn, hylännyt valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa selostanut asiakirjoista saatua selvitystä, suullisessa käsittelyssä saatua selvitystä sekä maatietoutta Irakin ja Bagdadin osalta yleisesti. Hallinto-oikeus on näiden lisäksi perustellut päätöstään seuraavasti:

Maatieto

Irakin rikoslaissa ei ole kriminalisoitu homoseksuaalista suuntautumista. Rikoslaissa on säädetty rangaistavaksi avioliiton ulkopuoliset suhteet, eikä muilla kuin heteropareilla ole oikeutta solmia avioliittoa. Rikoslakia voidaan tulkita siten, että se kieltää homoseksuaaliset suhteet. Homoseksuaalisista suhteista, kuten muistakin avioliiton ulkopuolisista suhteista, on määrätty rangaistuksia soveltamalla siveettömyysrikoksia koskevia säännöksiä. Vaikka seksuaalista kanssakäymistä samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa ei lainsäädännön tasolla ole nimenomaisesti kielletty, on sodomia kielletty laissa sukupuolesta riippumatta. Saatavilla olevien tietojen mukaan sodomiaa koskevaa rikossäännöstä ei ole käytännössä sovellettu. Irakin viranomaisten ei ole katsottu kykenevän tarjoamaan tehokasta suojelua seksuaalivähemmistöihin kohdistuvia oikeudenloukkauksia vastaan. Irakin lainsäädännössä ei ole kielletty syrjintää seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Yksityisten tahojen lisäksi myös viranomaisten, kuten poliisin, on raportoitu osallistuneen oikeudenloukkauksiin seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Seksuaalivähemmistöihin kohdistuneet rikokset eivät yleensä johda pidätyksiin tai syytteiden nostamiseen. Niissä harvoissa tapauksissa, joissa rikosprosessi on edennyt oikeudenkäyntiin asti, tuomioistuimet säännönmukaisesti pitävät tekijän homovastaista motiivia rangaistusta lieventävänä asianhaarana. Irakin hallitus perusti vuonna 2012 komitean, jonka tehtävänä oli selvittää seksuaalivähemmistöihin kohdistuvia oikeudenloukkauksia. Komitea ei tiettävästi ole toiminut aktiivisesti ainakaan viime vuosina, ja komitean jäsenten on raportoitu lähteneen tehtävästään. (UNHCR Eligibility Guidelines for Assessing the International Protection Needs of Asylum-Seekers from Iraq, 31.5.2012; Human Rights Watch: Cleric’s Call Against Anti-LGBT Violence, 18.8.2016; United States Department of State, Bureau of Democracy, Human Rights and Labor: Country Reports on Human Rights Practices for 2016, 29.3.2017; International Lesbian, Gay, Bisexual, Trans and Intersex Association: State Sponsored Homophobia 2017: A world survey of sexual orientation laws: crimi-nalisation, protection and recognition, toukokuu 2017)

Seksuaalivähemmistöjen edustajia tai sellaisiksi epäiltyjä on viime vuosien aikana kidutettu ja surmattu eri puolilla Irakia. ISIS katsoo homoseksuaalisuuden olevan Sharia-lain nojalla kuolemalla rangaistavaa ja se harjoittaa yleisesti homoseksuaalien vainoamista ja teloituksia. Ei- valtiollisten aseellisten ääriryhmittymien vaikutusvallan kasvu Irakissa on lisännyt seksuaalivähemmistöjen haavoittuvuutta. Militiat ovat suorittaneet niin sanottuja moraalisia puhdistuksia hyökkäämällä homoseksuaaleiksi epäiltyjä henkilöitä vastaan. Esimerkiksi vuonna 2012 Bagdadin kaupungin läheisyydessä käynnistettiin muutamia viikkoja kestänyt homojen vastainen kampanja, jonka seurauksena kymmenien homoseksuaaleiksi epäiltyjen raportoitiin tulleen surmatuksi. Militioiden on edelleen raportoitu siepanneen ja murhanneen homoseksuaaleja. Heinäkuussa 2016 vaikutusvaltaisena pidetty Saraya al-Salam -shiiamilitian johtaja ja poliitikko Muqtada al-Sadr kehotti seuraajiaan lopettamaan väkivallan seksuaalivähemmistöjä kohtaan, mitä pidettiin edistysaskeleena seksuaalivähemmistöjen oikeuksien kannalta. Bagdadissa militioiden on vuoden 2016 loppupuoliskolla raportoitu edelleen syyllistyneen homoseksuaalien surmiin ja aloittaneen homovastaisen kampanjan, minkä lisäksi seksuaalivähemmistöjen edustajia on kadonnut. Bagdadissa militioiden on viime vuosina uutisoitu hyödyntävän laajasti sosiaalista mediaa luomalla sinne valeprofiileja ja lähettämällä treffikutsuja homoseksuaaleiksi epäilemilleen henkilöille heidän jäljittämisekseen. Militioiden ohella myös poliisin on raportoitu syyllistyneen useisiin homoseksuaalien sieppauksiin, uhkailuihin ja surmaamisiin. Homoseksuaaleiksi epäillyt henkilöt kokevat kunniaväkivallan uhkaa perheidensä taholta. Militioiden ja poliisien on raportoitu valvovan homoseksuaaleiksi epäilemiään henkilöitä ja ilmiantavan heitä perheilleen, jotta nämä ryhtyisivät toimenpiteisiin. (UN Secretary-General (UNSG), Conflict-related sexual violence: report of the Secretary-General, 23.3.2015, S/2015/203; Human Rights Watch: Cleric’s Call Against Anti-LGBT Violence, 18.8.2016; OutRight Action International, Timeline of Publicized Executions for Alleged Sodomy by the Islamic State Militias, 9.9.2016; Washington Blade, Militants Use Social Media to Lure, Kill Gay Iraqi Men, 24.9.2016; United States Department of State, Bureau of Democracy, Human Rights and Labor: Country Reports on Human Rights Practices for 2016, 29.3.2017; International Lesbian, Gay, Bisexual, Trans and Intersex Association: State Sponsored Homophobia 2017: A world survey of sexual orientation laws: criminalisation, protection and recognition, toukokuu 2017)

( - - )

Asian arviointi ja johtopäätökset

Valittaja on kansainvälisen suojelun tarpeen perusteenaan vedonnut homoseksuaalisuuteensa. Hallinto-oikeus katsoo ajantasaisen maatietouden perusteella, että homoseksuaalit voivat Irakissa joutua vainotuksi tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen johdosta. Asiassa on siten arvioitava, onko valittajan kertomus seksuaalisesta suuntautumisestaan uskottava.

Hallinto-oikeus arvioi, että valittajan kertomus seurustelusuhteestaan ja poikaystävästään kotimaassaan on jäänyt pintapuoliseksi siihen nähden, että suhde olisi kestänyt useita vuosia ja että valittaja olisi asettanut itsensä suhteen paljastumisen riskin vuoksi kertomallaan tavalla hengenvaaraan. Valittaja on kuvannut tunnesidettään poikaystäväänsä ja suhteen merkitystä itselleen lähinnä viittaamalla suhteen fyysiseen ulottuvuuteen. Lisäksi valittajan kertomus seurustelusuhteesta sisältää useita ristiriitoja. Puhuttelussa valittaja on kertonut heidän tunteneen toisensa koulun kautta ja olleen suhteessa 13-vuotiaasta lähtien. Hallinto-oikeuden suullisessa käsittelyssä valittajaa on pyydetty tarkemmin kuvaamaan suhteen alkua, jolloin hän on kertonut heidän tunteneen toisensa jo pienestä pitäen naapureina. Valittaja on puhuttelussa kertonut ihastuneensa poikaystäväänsä heti suhteen alussa sen myötä, kun he harrastivat seksiä. Toisessa yhteydessä puhuttelussa hän on sen sijaan kertonut heidän harrastaneen seksiä vasta vähän ennen hänen lähtöään Irakista. Hallinto-oikeudessa valittaja on kertonut heidän harrastaneen seksiä jo nuoresta iästä lähtien ja tarkoittaneensa puhuttelussa tätä.

Myös valittajan kertomus suhteen paljastumisesta sekä hänen läheistensä suhtautumisesta siihen ja hänen homoseksuaalisuuteensa on ristiriitainen. Valittaja on puhuttelussa kertonut saaneensa jälkikäteen kuulla poikaystävältään, että suhde on paljastunut hänen perheelleen ja ettei hänen tätinsä tiennyt hänen homoseksuaalisuudestaan eikä hänen vierailunsa syytä. Valittaja on tuolloin kertonut, ettei hänen perheensä ottanut yhteyttä hänen ollessaan tätinsä luona, koska kukaan ei tiennyt valittajan olevan siellä. Valittaja ei puhuttelussa tuonut esille perheensä taholta esitettyä tappouhkausta. Valituskirjelmässä esitetyn mukaan isä soitti valittajalle ennen valittajan lähtöä tätinsä luokse ja uhkasi tappaa hänet. Suullisessa käsittelyssä valittaja on puhuttelukertomuksesta poiketen kertonut tätinsä tienneen hänen homoseksuaalisuudestaan hänen kerrottua asiasta tädille. Suullisessa käsittelyssä valittaja on kertonut isänsä soittaneen tädille valittajan siellä ollessa ja tätinsä kertoneen hänelle isän esittämästä tappouhkauksesta. Edelleen valittaja on kertonut isänsä pahoinpidelleen häntä ennen valittajan Irakista lähtöä nähtyään hänet poikaystävänsä kanssa, mutta toisaalta kertonut isänsä vain kuulleen suhteesta poikaystävän veljeltä eikä itse nähneen heitä. Toisessa yhteydessä valittaja on kertonut, ettei hän nähnyt isäänsä lainkaan suhteen paljastumisen jälkeen. Valittaja on vielä muuttanut kertomustaan siten, että hän joutui isänsä pahoinpitelemäksi ennen suhteen paljastumista muista kuin homoseksuaalisuuteensa liittyvistä syistä.

Valittaja on poliisin turvapaikkakuulustelussa kertonut isänsä rahoittaneen hänen matkansa myymällä ammatinharjoittamiseen käyttämänsä auton, jotta valittaja pääsisi etsimään parempaa tulevaisuutta. Tämä on hallinto-oikeuden arvion mukaan ristiriidassa valittajan kertomukseen siitä, että hänen isänsä olisi hylännyt hänet ja uhkaisi tappaa hänet. Valittaja on hallinto-oikeuden suullisessa käsittelyssä kertonut rahoittaneensa matkan omilla säästöillään ja ettei hän kuulustelussa vielä halunnut tuoda esille homoseksuaalisuuttaan, minkä vuoksi hänen kertomuksensa matkan rahoituksesta oli keksitty. Hallinto-oikeus kuitenkin arvioi, ettei valittajan homoseksuaalisuuteensa vetoamisen kuulustelua myöhäisempi ajankohta selitä sitä, miksei hän ole kertonut matkan rahoittamisesta säästöillään jo kuulustelussa. Hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan tällä seikalla ei ole asiallista yhteyttä valittajan seksuaaliseen suuntautumiseen.

Hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan valittajan kuvaama pitkä seurustelusuhde kotimaassaan ja hänen läheistensä reaktiot suhteeseen sekä hänen homoseksuaalisuuteensa muodostavat keskeisen osan valittajan kertomusta. Valittajan kertomus on edellä selostetun mukaisesti näiltä osin selvästi ristiriitainen ja epäjohdonmukainen. Edelleen hallinto-oikeus kiinnittää huomiota siihen, että valittaja on häntä eri vaiheissa kuultaessa toistuvasti muuttanut kertomustaan. Valittaja ei ole kyennyt uskottavasti selittämään kertomuksensa ristiriitoja. Lisäksi valittaja on pyrkinyt salaamaan turvapaikkaprosessissa passinsa olemassaolon, mikä osaltaan vähentää hänen yleistä uskottavuuttaan. Kokonaisuutena arvioiden valittajan kertomus hänen seksuaalisesta suuntautumisestaan ja homoseksuaalisista suhteistaan Irakissa ja Suomessa on jäänyt tarkentavista kysymyksistä huolimatta vaille omakohtaiseen kokemukseen viittaavia yksityiskohtia. Hallinto-oikeus arvioi, ettei valittaja ole osoittanut uskottavasti olevansa homoseksuaali.

Valittajan kertomuksen uskottavuutta ei ole syytä arvioida toisin hallinto-oikeuden suullisessa käsittelyssä kuullun todistajan kertomuksen perusteella. Todistajana kuultu sosiaaliohjaaja on tuonut esille havaintojaan muun muassa valittajan kyvystä ilmaista itseään ja huolehtia jokapäiväiseen elämään kuuluvista seikoista. Hallinto-oikeus toteaa, ettei sosiaaliohjaajalla ole ammattinsa nojalla pätevyyttä arvioida valittajan henkistä kehitystasoa lääketieteellisestä tai psykologisesta näkökulmasta. Hallinto-oikeus arvioi, että valittajan matala koulutustaso saattaa jossain määrin vaikuttaa esimerkiksi hänen analyyttisiin kykyihinsä ja itseilmaisuun. Hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan ristiriidat ja puutteet valittajan kertomuksessa liittyvät kuitenkin sellaisiin tavanomaisiin arkielämän seikkoihin, joista hänen tulisi osata kertoa koulutustasostaan riippumatta.

Edellä esitetyn perusteella ja kun otetaan lisäksi huomioon Maahanmuuttoviraston päätöksessä esille tuotu asiaan liittyvä maatietous, hallinto-oikeus arvioi, että valittajalla ei ole ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi kotimaassaan. Valittajalle ei näin ollen voida antaa ulkomaalaislain 87 §:ssä tarkoitettua turvapaikkaa. Asiassa ei ole myöskään ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden vuoksi olisi merkittäviä perusteita uskoa valittajan joutuvan Bagdadissa enemmistöön kuuluvana shiialaisena arabina todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa. Valittaja ei siten ole ulkomaalaislain 88 §:ssä tarkoitetulla tavalla toissijaisen suojelun tarpeessa.

Perusteita oleskeluluvan myöntämiseksi ulkomaalaislain 52 §:n 1 momentissa tarkoitetusta yksilöllisestä inhimillisestä syystä ei ole ilmennyt.

Maahanmuuttovirasto on voinut hylätä valittajan kansainvälistä suojelua ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen ja määrätä hänet käännytettäväksi Irakiin.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut ja

Ulkomaalaislaki 146 §, 147 § ja 148 §

Päätöksen ovat tehneet hallinto-oikeuden jäsenet Hilla Viljamaa, Pentti Sorsa ja Vilma Laukkarinen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Valittaja on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi kansainvälisen suojelun myöntämiseksi. Hän on lisäksi vaatinut, että maasta poistamisen täytäntöönpano kielletään.

Vaatimusten tueksi on valituskirjelmässä ja sen täydennyksessä esitetty muun ohella seuraavaa:

Valittaja on homoseksuaali Irakista. Hänen kertomuksessaan on ristiriitaisuuksia kotimaan tapahtumiin ja erityisesti hänen isänsä rooliin ja tekoihin liittyen. Valittajan isä on kiistattomasti tehnyt valittajalle jotakin erittäin traumatisoivaa ja häpeällistä, eikä valittaja voi puhua aiheesta ilman pitkäkestoista terapiaa. Valittaja on avustajalleen kertonut, ettei hän pysty puhumaan isästään raivostumatta, eikä hän siksi halua keskustella asiasta. Lisäksi hän on kertonut toivovansa isänsä kuolemaa. Valittaja ei pysty puhumaan isästään eikä tämän teoista kenellekään totuudenmukaisesti. Koska hän on yrittänyt häivyttää tapahtumia ja kertoa asioista jättäen pois isänsä osuuden, kertomuksesta on tullut paikoitellen epäjohdonmukainen ja ristiriitainen.

Ristiriidoista huolimatta valittajan seksuaalinen suuntautuminen on tosiasia. Hän ei osaa kertoa seksuaaliseen suuntautumiseensa liittyvistä tunteista kovinkaan laajasti ja syvällisesti, vaan kertomus on pitkälti liittynyt konkreettiseen seksin harrastamiseen. Tämä on ymmärrettävää huomioon ottaen valittajan nuori ikä ja se, ettei hänellä matalan koulutustasonsa johdosta ole käytössä sanastoa ja käsitteitä kuvailla tuntemuksiaan syvällisemmin. Valittaja on vastikään ylittänyt murrosiän, mikä vaikuttaa osaltaan siihen, että hänen ajatuksensa pyörivät vielä pitkälti seksin ympärillä. Hän ei vielä osaa haaveilla esimerkiksi parisuhteesta eikä muista pidemmän tähtäimen asioista.

Valittajalla on ollut lukuisia lyhytkestoisia homoseksuaalisia suhteita Suomessa. Ne ovat kuitenkin olleet lähinnä niin sanottuja yhden illan juttuja, joten hän ei ole halunnut puhua niistä yksityiskohtaisemmin suullisessa käsittelyssä ilman toisen osapuolen suostumusta. Tällä hetkellä hänellä on säpinää suomalaisen miehen kanssa ja hän toivoo suhteen syvenevän.

Jo valittajan ulkonäkö antaa aihetta epäillä hänen olevan homoseksuaali, mikä on omiaan saattamaan hänet vainon vaaraan Irakissa. Ulkomaalaislain 87 b §:n 5 momentin mukaan on merkityksetöntä, onko henkilö tosiasiallisesti homoseksuaali, mikäli vainoa harjoittava taho olettaa tämän olevan homoseksuaali. Valituksenalaisissa päätöksissä esitetty maatieto osoittaa selkeästi, että homoseksuaalien lisäksi homoseksuaaleiksi oletetut henkilöt ovat vainon vaarassa Irakissa.

Valittaja on homoseksuaalisuutensa johdosta välittömässä vainon vaarassa kotimaassaan. Hänellä on taustallaan erittäin traumaattisia kokemuksia, joista hän ei pysty puhumaan avoimesti. Tämä näkyy hänen kertomuksessaan epäjohdonmukaisuuksina ja ristiriitaisuuksina. Psykiatri MH:n 28.7.2017 antamasta lausunnosta käyvät ilmi valittajan oppimisvaikeudet sekä heikko yleissivistys, jotka osaltaan rajoittavat hänen kykyään kertoa asioista käsitteellisellä, syvällisemmällä tasolla.

Valittaja on toimittanut lisäselvityksenä muun ohella valokuvan ja videon itsestään intiimissä tilanteessa.

Merkitään , että korkein hallinto-oikeus on 17.11.2017 välipäätöksellään taltionumero 6002 kieltänyt käännyttämispäätöksen täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valituslupahakemuksen tai asiassa toisin määrätään.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. Taustaa

Valittaja on hakenut Suomessa kansainvälistä suojelua suhteessa kotimaahansa Irakiin seksuaalisen suuntautumisensa perusteella.

Hallinto-oikeus on valituksenalaisessa päätöksessään katsonut ajantasaisen maatietouden perusteella, että homoseksuaalit voivat Irakissa joutua vainotuksi tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen johdosta. Tämän jälkeen hallinto-oikeus on arvioinut, onko valittajan kertomus seksuaalisesta suuntautumisestaan uskottava. Hallinto-oikeus on suullisessa käsittelyssä kuullut valittajaa ja on saamansa selvityksen perusteella arvioinut, että valittaja ei ole osoittanut uskottavasti olevansa homoseksuaali.

Valittaja on valituksessaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa esittänyt, että hallinto-oikeuden arvio hänen seksuaalisesta suuntautumisestaan on virheellinen. Hän on esittänyt kotimaassaan kohtaamaansa kohteluun liittyviä syitä sille, miksi hän on välttänyt puhumista tietyistä aiheista. Lisäksi hän toimittanut kuva- ja videoaineistoa osoittamaan omaa seksuaalista suuntautumistaan.

2. Ratkaistavana oleva kysymys

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on kansainvälisen suojelun osalta ratkaistavana, onko valittajalla seksuaalisen suuntautumisensa tai muiden olettaman seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi kotimaassaan Irakissa (kysymys oikeudesta turvapaikkaan) tai onko esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että hän sen vuoksi joutuisi maassa todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa (kysymys oikeudesta toissijaiseen suojeluun).

Kun otetaan huomioon hallinto-oikeuden perustelut homoseksuaalisuuden merkityksestä kansainvälisen suojelun suhteen Irakin olosuhteissa, korkeimmassa hallinto-oikeudessa on kysymys valittajan seksuaalista suuntautumista koskevan näytön arvioinnista. Tässä yhteydessä on myös arvioitava korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimitetun kuva- ja video­aineiston hyväksyttävyyttä ja merkitystä näyttönä.

3. Asian selvittämistä koskevia oikeudellisia lähteitä

3.1 Ulkomaalaislaki

Ulkomaalaislain 7 §:n 2 momentin mukaan viranomaisen on huolehdittava asian selvittämisestä. Asianosaisen on esitettävä selvitystä vaatimuksensa perusteista ja muutoinkin myötävaikutettava oman asiansa selvittämiseen. Viranomaisen on osoitettava asianosaiselle, mitä lisäselvitystä asiassa tulee esittää. Selvityspyynnön tulee olla yksilöity sekä oikeassa suhteessa niihin selvityskeinoihin, jotka asianosaisella on hänen olosuhteensa huomioon ottaen käytettävissään.

3.2 Määritelmädirektiivi

Uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin (2011/95/EU) 4 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat katsoa, että hakija on velvollinen esittämään mahdollisimman pian kaikki kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen perusteiksi tarvittavat seikat. Jäsenvaltio on velvollinen yhteistyössä hakijan kanssa arvioimaan kaikki hakemukseen liittyvät olennaiset seikat.

Uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin 4 artiklan 3 kohdan mukaan kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen arviointi on suoritettava tapauskohtaisesti, ja se käsittää:

( - - )

b) hakijan esittämät asiaan vaikuttavat lausumat ja asiakirjat, mukaan luettuina tiedot siitä, onko hakija joutunut tai voiko hän joutua vainotuksi tai kärsimään vakavaa haittaa;

c) hakijan asema ja henkilökohtaiset olosuhteet, kuten tausta, sukupuoli ja ikä, jotta voidaan arvioida, onko hakijan henkilökohtaisten olosuhteiden perusteella niitä tekoja, joiden kohteeksi hakija on joutunut tai voisi joutua, pidettävä vainona tai vakavana haittana ( - - ).

Uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi 2011/95/EU on pantu kansallisesti täytäntöön ulkomaalaislain muuttamisesta annetulla lailla (422/2014), jolla on muutettu ulkomaalaislain (301/2004) 87 b, 88 d, 88 e, 105 b ja 107 §, sellaisina kuin ne ovat, 87 b, 88 d, 88 e ja 107 § laissa 323/2009 sekä 105 b § laeissa 1158/2006 ja 973/2007. Ulkomaalaislain muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE 9/2014 vp) todetaan muun ohella, että tavoitteena on saattaa kansallinen lainsäädäntö vastaamaan määritelmädirektiiviä ja että valtaosa uudelleenlaadittuun määritelmädirektiiviin tehdyistä muutoksista ei aiheuta Suomessa lainmuutostarvetta.

3.3 Uudelleenlaadittu menettelydirektiivi

Uudelleenlaaditun menettelydirektiivin (2013/32/EU) 46 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakijoilla on oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin tuomioistuimessa muutoksen hakemiseksi päätökseen, joka koskee heidän tekemäänsä kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta ( - - ).

Artiklan 3 kohdan mukaan edellä olevan 1 kohdan noudattamiseksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että tehokkaat oikeussuojakeinot sisältävät sekä tosiseikkojen että oikeudellisten seikkojen ex nunc -tutkimisen kaikilta osin, mukaan lukien tarvittaessa kansainvälisen suojelun tarpeen tutkiminen direktiivin 2011/95/EU mukaisesti, ainakin muutoksenhakumenettelyissä ensimmäisessä oikeusasteessa.

3.4 UNHCR:n käsikirja pakolaisaseman määrittämisen menettelyistä ja perusteista

UNHCR:n (Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutettu) käsikirjassa on osassa 2 tosiasioiden ja selvittämisestä ja arvioimisesta lausuttu seuraavasti:

a) Hakijan on:

1) kerrottava totuus ja avustettava kaikin tavoin tapauksen käsittelijää selvittämään tapaukseensa liittyviä seikkoja,

2) yritettävä esittää lausuntonsa tueksi saatavilla olevaa todistusaineistoa ja antaa tyydyttävä selvitys todistusaineiston puuttumiselle. Jos se on tarpeen, hakijan on myös yritettävä hankkia lisätodisteita.

3) toimitettava kaikki tarvittavat tiedot itsestään ja aikaisemmista kokemuksistaan siinä määrin kuin on tarpeen, jotta tapauksen käsittelijä voi selvittää olennaiset tosiseikat.

Hakijalta on pyydettävä johdonmukainen selvitys niistä syistä, jotka on esitetty hänen pakolaisasemaa koskevan hakemuksensa tueksi ja hänen on vastattava kaikkiin hänelle estettyihin kysymyksiin.

b) Tapauksen käsittelijän on:

1) varmistettava, että hakija esittää tapauksensa niin täydellisenä kuin mahdollista ja antaa käytettäväksi kaiken saatavilla olevan todistusaineiston.

2) arvioitava hakijan uskottavuutta ja todistusaineistoa (jos se on tarpeen, ratkaistava asia epäselvissä tapauksissa hakijan eduksi) tarkoituksena selvittää tapauksen objektiiviset ja subjektiiviset tekijät.

3) tarkasteltava näitä tekijöitä suhteessa vuoden 1951 yleissopimuksen perusteisiin tehdäkseen oikeat johtopäätökset hakijan pakolaisasemasta.

3.5 UNHCR:n kannanotto seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvien turvapaikkahakemusten käsittelystä

Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutettu on todennut tulkintakannanotossaan koskien seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvien turvapaikkahakemusten käsittelyä, että hakijan oma kertomus on ensisijainen ja usein ainoa lähde. Hakijoilta ei pitäisi koskaan odottaa tai pyytää esittämään asiakirjoja tai valokuvia intiimeistä tilanteista. (UN High Commissioner for Refugees (UNHCR), Guidelines on international protection no. 9, 23 October 2012, s. 17)

3.6 Hallintolainkäyttölaki esitöineen

Hallintolainkäyttölain 33 §:n 1 momentin mukaan valitusviranomaisen on huolehdittava siitä, että asia tulee selvitetyksi, ja tarvittaessa osoitettava asianosaiselle tai päätöksen tehneelle hallintoviranomaiselle, mitä lisäselvitystä asiassa tulee esittää. Pykälän 2 momentin mukaan valitusviranomaisen on hankittava viran puolesta selvitystä siinä laajuudessa kuin käsittelyn tasapuolisuus, oikeudenmukaisuus ja asian laatu sitä vaativat.

Hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi hallintolainkäytöstä ja siihen liittyväksi lainsäädännöksi (HE 217/1995 vp) todetaan hallintolainkäyttölain 33 §:n 1 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa muun ohella seuraavaa:

"Hallinnon lainalaisuus, tehokkaan oikeussuojan vaatimus, hallintoasioiden indispositiivinen luonne, osittain puutteellinen kaksiasianosaissuhde sekä julkinen intressi edellyttävät, että hallintolainkäytössä asia pyritään selvittämään aineellisen totuuden saavuttamiseksi. Asian selvittämistä ei voida jättää pelkästään niiden tosiseikkojen varaan, joihin asianosaiset oma-aloitteisesti vetoavat ja jotka he tuovat oikeudenkäyntiaineistoksi.

Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan nykyistä oikeustilaa vastaavaa säännöstä, jonka mukaan valitusviranomaisen on huolehdittava siitä, että asia tulee selvitetyksi. Selvittämisellä tarkoitettaisiin tässä sellaista tosiseikkojen tutkimista, joka on mahdollista tutkimisvallan laajuuden, oikeuskeinon erityispiirteiden ja muiden sellaisten seikkojen rajoissa. Säännös kuvaisi lähinnä prosessin johtamista siten, että aineellinen totuus voidaan selvittää. Pykälän loppuosassa määritettäisiin lähemmin sitä, miten ja missä laajuudessa viranomaisen on käytännössä toteutettava tätä selvittämisvelvollisuutta."

Hallintolainkäyttölain 42 §:n mukaan valitusviranomaiselle voidaan esittää todisteena asiakirja tai esine. Asiakirjan ja esineen esittämiseen valitusviranomaiselle sovelletaan, mitä siitä säädetään oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 39 ja 40 §:ssä.

Hallintolainkäyttölain 51 §:n 1 momentin mukaan valitusviranomaisen on päätöksessään annettava ratkaisu asiassa esitettyihin vaatimuksiin. Valitusviranomaisen tulee harkita kaikkia esiin tulleita seikkoja ja päättää, mihin seikkoihin ratkaisu voidaan perustaa.

Hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi hallintolainkäytöstä ja siihen liittyväksi lainsäädännöksi (HE 217/1995 vp) todetaan hallintolainkäyttölain 51 §:n 1 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa muun ohella seuraavaa:

"Todistustaakasta ei laissa olisi yleisiä säännöksiä, vaan kysymys jäisi selvittämisvelvollisuutta koskevan säännöksen varaan.

Säännöksestä ilmenisi, että hallintolainkäytössä olisi käytössä vapaa todistelu, joten todisteiden esittämistapaa ei olisi rajattu tiettyihin erikseen säänneltyihin todistuskeinoihin eikä todisteiden todistusvoiman harkintaa olisi yksityiskohtaisesti säännelty."

4. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä liittyen näyttöön homoseksuaalisuudesta kansainvälisen suojelun perusteena

Unionin tuomioistuimen (suuri jaosto) 2.12.2014 antamassa tuomiossa yhdistetyissä asioissa A ym. (C-148/13, C-149/13 ja C-150/13) oli kyse siitä, oliko aiemman määritelmädirektiivin 2004/83/EY 4 artiklaa, joka vastaa sisällöltään uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin 2011/95/EU 4 artiklaa, luettuna perusoikeuskirjan määräysten valossa, tulkittava siten, että toimivaltaisten kansallisten viranomaisten, jotka toimivat tuomioistuinten valvonnassa, on kyseisen artiklan nojalla noudatettava tiettyjä rajoja arvioidessaan tosiseikkoja ja olosuhteita, jotka koskevat turvapaikanhakijan, jonka hakemus perustuu sukupuolisesta suuntautumisesta johtuvan vainon pelkoon, väitettä kyseisestä suuntautumisestaan (kohta 48).

Unionin tuomioistuin totesi, että turvapaikanhakijan lausumat sukupuolisesta suuntautumisestaan voivat turvapaikkahakemusten erityisen asiayhteyden perusteella olla vain lähtökohta aiemman määritelmädirektiivin 2004/83/EY 4 artiklassa säädetyssä tosiseikkojen ja olosuhteiden selvitysprosessissa (kohta 49).

Tuomioistuimen mukaan, vaikka aiemman määritelmädirektiivin 2004/83 4 artiklan säännöksiä on sovellettava kaikkiin kansainvälistä suojelua koskeviin hakemuksiin näiden hakemusten perusteeksi esitetyistä vainon syistä riippumatta, toimivaltaisten viranomaisten tehtävänä on mukauttaa lausumien ja asiakirjojen tai muiden todisteiden arviointitapansa kunkin turvapaikkahakemusluokan ominaispiirteisiin perusoikeuskirjassa taattuja oikeuksia kunnioittaen. (kohta 54)

Unionin tuomioistuin lausui, että aiemman määritelmä­direktiivin 2004/83/EY 4 artiklan 3 kohdan c alakohtaa ja direktiivin 2005/85/EY 13 artiklan 3 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että toimivaltaisten kansallisten viranomaisten, jotka toimivat tuomioistuinten valvonnassa, selvittäessä tosiseikkoja ja olosuhteita, jotka koskevat turvapaikanhakijan, jonka hakemus perustuu sukupuolisesta suuntautumisesta johtuvan vainon pelkoon, väitettä tällaisesta suuntautumisestaan, kyseiset viranomaiset arvioivat hakijan hakemuksensa tueksi esittämiä lausumia ja asiakirjoja tai muita todisteita pelkkiin stereotyyppisiin käsityksiin homoseksuaaleista perustuvilla kuulusteluilla.

Unionin tuomio­istuin lausui seuraavaksi, että aiemman määritelmädirektiivin 2004/83/EY 4 artiklaa, luettuna perusoikeuskirjan 7 artiklan valossa, on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että tällaisen selvityksen yhteydessä toimivaltaiset kansalliset viranomaiset kuulustelevat turvapaikanhakijaa yksityiskohtaisesti tämän seksuaalisista tottumuksista.

Lisäksi unionin tuomioistuimen mukaan aiemman määritelmädirektiivin 2004/83/EY 4 artiklaa, luettuna perusoikeuskirjan 1 artiklan valossa, on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että mainitun selvityksen yhteydessä kyseiset viranomaiset hyväksyvät näytöksi esimerkiksi sen, että asianomainen turvapaikanhakija suorittaa homoseksuaalisia tekoja, alistuu "testeihin" homoseksuaalisuutensa selvittämiseksi tai esittää todisteina videotallenteita tällaisista teoista. (kohta 72)

Unionin tuomioistuimen viittaaman perusoikeuskirjan 1 artikla kuuluu: "Ihmisarvo on loukkaamaton. Sitä on kunnioitettava ja suojeltava."

Unionin tuomioistuimen viittaaman perusoikeuskirjan 7 artikla kuuluu: "Jokaisella on oikeus siihen, että hänen yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiaan sekä viestejään kunnioitetaan."

Lisäksi unionin tuomioistuin tarkasteli kansallisten viranomaisten mahdollisuutta hyväksyä joidenkin pääasioiden valittajien ehdotuksia siitä, että turvapaikanhakijat suorittaisivat homoseksuaalisia tekoja, alistuisivat mahdollisiin "testeihin" homoseksuaalisuutensa selvittämiseksi tai esittäisivät intiimejä tekojaan kuvaavien videotallenteiden kaltaista näyttöä. Tuomioistuin korosti, että yhtäältä tällaisilla seikoilla ei välttämättä ole todistusarvoa ja toisaalta ne olisivat omiaan loukkaamaan ihmisarvoa, jonka kunnioitus taataan perusoikeuskirjan 1 artiklassa. Unionin tuomioistuin totesi edelleen, että tällaisen näytön salliminen tai hyväksyminen kannustaisi muita hakijoita esittämään vastaavaa näyttöä ja tarkoittaisi de facto sitä, että heiltä vaadittaisiin sellaista. (kohdat 65 - 66) Unionin tuomioistuimen 25.1.2018 antamassa tuomiossa asiassa F (C-473/16) oli kyse uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin 2011/95/EU 4 artiklan tulkinnasta tilanteessa, jossa turvauduttiin viranomaisaloitteisesti asiantuntijalausuntoihin hakijan väitetyn seksuaalisen suuntautumisen arvioimiseksi.

Unionin tuomioistuin katsoi, ettei mainittu 4 artikla ole esteenä sille, että kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten tutkinnasta vastaava viranomainen tai tällaisen viranomaisen päätökseen mahdollisesti kohdistettua muutoksenhakua käsittelevät tuomioistuimet määräävät asiantuntijalausuntoon turvautumisesta niiden tosiseikkojen ja olosuhteiden arvioinnissa, jotka koskevat hakijan väitettyä seksuaalista suuntautumista, edellyttäen, että asiantuntijalausuntoon liittyvät menettelytavat ovat perusoikeuskirjassa taattujen perusoikeuksien mukaisia, ettei mainittu viranomainen eivätkä kyseiset tuomioistuimet perusta ratkaisuaan yksinomaan asiantuntijalausunnon johtopäätöksille ja etteivät lausunnon johtopäätökset sido niitä, kun ne arvioivat hakijan seksuaalisesta suuntautumisestaan esittämiä lausumia. (kohta 46)

Unionin tuomioistuin totesi myös, että mainittua 4 artiklaa on tulkittava perusoikeuskirjan 7 artiklan valossa siten, että se on esteenä sille, että kansainvälistä suojelua hakevan seksuaalisen suuntautumisen todenperäisyyden arvioimiseksi laaditaan pääasiassa kyseessä olevan kaltainen psykologin asiantuntijalausunto, jonka tarkoituksena on antaa projektiivisten persoonallisuustestien perusteella kuva hakijan seksuaali­sesta suuntautumisesta, ja tämän lausunnon käyttämiselle kyseisessä arvioinnissa. (kohta 71)

Unionin tuomioistuin korosti myös sitä, että kansainvälistä suojelua hakevan lausumia seksuaalisesta suuntautumisestaan on, kun otetaan huomioon se erityinen asiayhteys, johon kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset kuuluvat, pidettävä vain lähtökohtana 4 artiklassa säädetyssä tosiseikkojen ja olosuhteiden arviointiprosessissa. (kohta 28)

Samoin tuomioistuin muistutti, että vaikka 4 artiklan säännöksiä voidaan soveltaa kaikkiin kansainvälistä suojelua koskeviin hakemuksiin niiden perusteeksi esitetyistä vainon syistä riippumatta, toimivaltaisten viranomaisten on mukautettava tapansa arvioida lausumia ja asiakirjanäyttöä tai muita todisteita kunkin kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten ryhmän ominaispiirteisiin perusoikeuskirjassa taattuja oikeuksia kunnioittaen. (kohta 36)

5. Oikeudellinen arviointi

5.1 Arviointi kansainvälisen suojelun perusteeksi esitetyn seksuaalisen suuntautumisen kannalta

5.1.1 Ulkomaalaislain sovellettavat oikeusohjeet

Ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle annetaan turvapaikka, jos hän oleskelee kotimaansa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta, ja jos hän pelkonsa vuoksi on haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun.

Ulkomaalaislain 87 b §:n 4 momentin mukaan yhteiskunnallisen ryhmän yhteisenä ominaisuutena voi olla myös seksuaalinen suuntautuminen, joka ei kuitenkaan vainon syitä arvioitaessa voi merkitä rikollisena pidettäviä tekoja. Yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumista tai tällaisen ryhmän piirteitä määritettäessä on lisäksi otettava huomioon sukupuoli-identiteetti ja muut sukupuoleen liittyvät seikat.

Ulkomaalaislain 87 b §:n 5 momentin mukaan arvioitaessa, onko hakijalla perusteltu pelko joutua vainotuksi, merkitystä ei ole sillä, onko hakijalla todellisuudessa alkuperään, uskontoon, kansallisuuteen, yhteiskunnalliseen tai poliittiseen ryhmään liittyviä piirteitä, jotka johtavat vainoon, jos vainon harjoittaja kuitenkin arvioi hakijalla olevan tällaisia piirteitä.

Ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle myönnetään oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella, jos 87 §:n mukaiset edellytykset turvapaikan antamiselle eivät täyty, mutta on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos ulkomaalainen palautetaan kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa, ja hän on kykenemätön tai sellaisen vaaran vuoksi haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun. Vakavalla haitalla tarkoitetaan:

1) kuolemanrangaistusta ja teloitusta;

2) kidutusta tai muuta epäinhimillistä tai ihmisarvoa loukkaavaa kohtelua tai rangaistusta.

( - - )

5.1.2 Yleistä hakemuksen perusteiden esittämisestä

Turvapaikanhakijalta voidaan edellyttää, että hän esittää mahdollisimman pian eli lähtökohtaisesti hakemusvaiheessa kaikki perusteet ja seikat, joihin hän perustaa hakemuksensa saada kansainvälistä suojelua. Perusteen tueksi voi tarvittaessa esittää hallinto-oikeudessa lisäselvitystä. Lisäksi hallinto-oikeus voi toimittaa suullisen käsittelyn, jossa voidaan turvapaikanhakijan lisäksi kuulla todistajia. Myös korkein hallinto-oikeus ottaa huomioon uutta selvitystä sekä maatilanteesta että henkilön omasta tilanteesta. Tämä on tarpeen erityisesti silloin, kun arvioitavana on, rikkoisiko henkilön palauttaminen kotimaahansa palautuskieltoa.

5.1.3 Kertomuksen sekä kuva- ja videoaineiston arviointi näyttönä seksuaalisesta suuntautumisesta

Valittaja on esittänyt kansainvälisen suojelun perusteeksi homoseksuaalisuutensa. Irakia koskevan ajantasaisen maatiedon perusteella homoseksuaalit voivat joutua siellä vainotuiksi tai oikeudenloukkausten kohteeksi. Asiassa on siten arvioitava, onko valittaja uskottavasti osoittanut olevansa homoseksuaali ja onko hän tämän vuoksi kansainvälisen suojelun tarpeessa.

Seksuaalinen suuntautuminen on ominaisuus, joka määritellään tunteiden kohteen ja oman sukupuolen perustella. Seksuaalinen suuntautuminen identiteettinä ei ole suoraan suhteessa henkilön seksuaalikäyttäytymiseen, eikä sitä voi määritellä stereotyyppisten olettamien perusteella. Ymmärrys seksuaalisesta suuntautumisesta voi olla vain henkilöllä itsellään. Henkilön oma kertomus on pääasiallinen ja usein myös ainoa selvitys arvioitaessa seksuaalista suuntautumista koskevan väitteen uskottavuutta, vaikka myös muunkin kaltaisella selvityksellä, kuten suullisessa käsittelyssä kuultavien todistajien lausumilla, saattaa olla merkitystä tällaisen väitteen uskottavuuden arvioinnin kannalta.

Hallinto-oikeus on arvioinut suullisen käsittelyn ja muun saamansa selvityksen perusteella, että valittaja ei ole uskottavasti osoittanut olevansa homoseksuaali. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että hallinto-oikeus on käytettävissään olleen aineiston perusteella voinut perustellusti päätyä tähän johtopäätökseen siitä huolimatta, että pakolaisoikeudellisessa näytönarvioinnissa on otettava huomioon niin sanottu benefit of the doubt -periaate.

Asiassa on seuraavaksi arvioitava, onko valittaja valituksessaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle esittänyt perusteita, jotka horjuttaisivat hallinto-oikeuden näytöstä tekemää arviota. Valituksessa on esitetty valittajan kotimaassaan kokemaan kohteluun, nuoreen ikään ja matalaan koulutustasoon liittyviä syitä sille, miksi hänen kertomuksensa on ollut epäjohdonmukainen ja ristiriitainen sekä miksi hän ei ole osannut kuvailla tuntemuksiaan paremmin. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että nämä seikat eivät anna aihetta arvioida valittajan seksuaalista suuntautumista toisin kuin hallinto-oikeus.

Asiassa on vielä arvioitava valittajan korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimittaman kuva- ja videoaineiston merkitystä näyttönä valittajan seksuaalisesta suuntautumisesta. Valittajan toimittamassa kuva- ja videoaineistossa kuvataan homoseksuaalisia tekoja. Valituskirjelmän mukaan kyseessä on valokuva ja video valittajasta intiimissä tilanteessa. Valittajan tarkoituksena on tällä tavoin ollut esittää selvitystä siitä, että hän on seksuaaliselta suuntautumiseltaan homoseksuaali ja tämän vuoksi kansainvälisen suojelun tarpeessa.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, ettei viranomainen eikä tuomioistuin voi edellyttää hakijoita esittämään kuva- tai videoaineistoa seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvissa kansainvälistä suojelua koskevissa asioissa. Tämä olisi edellä luvussa 4 selostetun unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti omiaan loukkaamaan valittajan ja kuvissa esiintyvien muiden henkilöiden ihmisarvoa ja yksityiselämän suojaa, vaikka kuvaaminen olisi perustunut vapaaehtoisuuteen.

Seuraavaksi on arvioitava, miten tämäntyyppiseen kuva-aineistoon on suhtauduttava silloin, kun valittaja itse haluaa toimittaa sellaista seksuaaliseen suuntautumiseensa perustuvan turvapaikkaperusteensa tueksi.

Unionin tuomioistuin (suuri jaosto) katsoi edellä selostetussa tuomiossaan yhdistetyissä asioissa A ym. (C-148/13, C-149/13 ja C-150/13) , että aiemman määritelmädirektiivin 2004/83/EY 4 artiklaa, luettuna perusoikeuskirjan 1 artiklan valossa, on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että mainitun selvityksen yhteydessä toimivaltaiset kansalliset viranomaiset hyväksyvät näytöksi esimerkiksi sen, että asianomainen turvapaikanhakija suorittaa homoseksuaalisia tekoja, alistuu "testeihin" homoseksuaalisuutensa selvittämiseksi tai esittää todisteina videotallenteita tällaisista teoista.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että kansallisessa hallintoprosessissa yleisperiaatteena olevan vapaan todistusteorian mukaisesti todisteiden esittämistapaa ei ole rajoitettu eikä todisteiden todistusarvon harkintaa ole yksityiskohtaisesti säännelty. Edellä todetulla tavalla henkilöiden yksityiselämän intiimien asioiden kuvaaminen ja tällaisen aineiston luovuttaminen todisteeksi voisi kuitenkin olla ongelmallista perusoikeuksina turvattujen ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksityiselämän suojan kannalta. Tällöin tulee ratkaistavaksi, onko tällaisen tuomioistuimelle oma-aloitteisesti toimitetun todistusaineiston vastaanottamisesta kieltäydyttävä. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että vapaan todistelun periaatteen ja valittajan menettelyllisten oikeuksien kannalta asiassa ei ole mahdollista päätyä johtopäätökseen, jonka mukaan korkein hallinto-oikeus voisi kokonaan kieltäytyä ottamasta vastaan valittajan nyt oma-aloitteisesti esittämää aineistoa, jolla hän pyrkii osoittamaan olevansa oikeutettu kansainväliseen suojeluun.

Korkein hallinto-oikeus korostaa, että esillä olevassa kansainvälistä suojelua koskevassa asiassa on kysymys valittajan seksuaalisesta suuntautumisesta ja identiteetistä laajemmin, eikä siitä, onko hän mahdollisesti tehnyt yksittäisiä homoseksuaalisia tekoja. Tähän nähden esitetyn kaltaisella kuva- ja videoaineistolla ei voida horjuttaa sitä arviota, joka perustuu erityisesti valittajan itsensä eri vaiheissa ristiriitaisesti ja epäuskottavasti kertomaan. Edellä olevan perusteella korkein hallinto-oikeus katsoo, että valittajan esittämällä kuva- ja videoaineistolla ei ole merkitystä, kun arvioidaan hänen seksuaalista suuntautumistaan. Se ei siten tue hänen vaatimustaan kansainvälisen suojelun saamiseen tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen perusteella.

5.1.4 Suojelun tarpeen arviointi

Kaikki edellä esitetty huomioon ottaen valittajan ei voida katsoa uskottavasti osoittaneen olevansa homoseksuaali. Pelkästään ulkonäkönsä perusteella valittajan ei voida arvioida joutuvan vainon vaaraan tai vakavien oikeudenloukkausten kohteeksi kotimaassaan.

Edellä mainituilla perusteilla valittajalla ei ole ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi kotimaassaan. Asiassa ei ole myöskään ilmennyt, että olisi merkittäviä perusteita uskoa valittajan joutuvan todelliseen vaaraan kärsiä ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdissa tarkoitettua vakavaa haittaa. Asiassa ei siten ole edellytyksiä kansainvälisen suojelun antamiselle mainittujen säännösten nojalla.

5.2 Arviointi alueen turvallisuustilanteesta ja henkilökohtaisista olosuhteista toissijaisen suojelun kannalta

Asiassa on vielä arvioitava, olisiko valittaja kotikaupunkiinsa palautettuna ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla todellisessa vaarassa kärsiä mielivaltaisesta väkivallasta aseellisen selkkauksen yhteydessä johtuvaa vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa.

Toissijaisen suojelun edellytyksistä säädetään uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin (2011/95/EU) 15 c artiklassa. Unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään (C-465/07 Elgafaji ) lausunut, että mitä paremmin hakija pystyy mahdollisesti näyttämään toteen, että vaara koskee juuri häntä hänen henkilökohtaisille olosuhteillensa ominaisten seikkojen takia, sitä pienempää mielivaltaisen väkivallan astetta vaaditaan, jotta hän voisi saada toissijaista suojelua (tuomion kohta 39).

Korkein hallinto-oikeus on arvioinut Bagdadin turvallisuustilannetta toissijaisen suojelun kannalta kahdessa 30.11.2016 antamassaan vuosikirjaratkaisussa (KHO 2016:193 ja KHO 2016:194). Arvion perustana on ollut ajankohtaisen maatiedon lisäksi muun muassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen suuren jaoston 23.8.2016 antama tuomio J.K. ym. v. Ruotsi . Korkein hallinto-oikeus lausui, että ajankohtainen maatieto huomioon ottaen mielivaltaisen väkivallan ei sellaisenaan ollut katsottava aiheuttavan kenelle tahansa Bagdadissa oleskelevalle sellaista ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 alakohdassa tarkoitettua vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa, joka edellyttäisi toissijaisen suojelun myöntämistä pelkästään sen perusteella, että henkilö on kotoisin Bagdadin kaupungista.

Korkeimman hallinto-oikeuden edellä mainitussa vuosikirjaratkaisuissa viitattua maatietoa ja ratkaisussa tehtyä arviota Bagdadin turvallisuustilanteesta on edelleen pidettävä pääosin ajankohtaisena. Uudempien maatietoraporttien ( esim. Lifos - Thematic report: The Security Situation in Iraq - July 2016-November 2017, 18.12.2017 ) mukaan Bagdadin kaupungin turvallisuustilanne on jossain määrin parantunut vuoden 2017 aikana. Väkivallan määrä on laskenut erityisesti sen jälkeen, kun islamilaiseksi valtioksi itseään kutsuva ryhmittymä ( Islamic State of Iraq and al-Sham, ISIS ) koki maassa tappion heinäkuussa 2017.

Valittaja kuuluu shiiamuslimina Bagdadin kaupungin enemmistöväestönosaan. Hän on kansainvälisen suojelun perusteenaan vedonnut homoseksuaalisuuteensa. Edellä jaksossa 5.1 esitetty huomioon ottaen valittajan ei voida katsoa olevan Bagdadissa erityisen mielenkiinnon kohteena sukupuolisen suuntautumisensa tai ulkonäkönsä perusteella.

Kun otetaan huomioon valittajan henkilökohtaisista olosuhteista saatu selvitys ja Bagdadin kaupungin turvallisuustilanteesta edellä lausuttu, valittajan ei ole katsottava olevan todellisessa vaarassa joutua kotimaahansa palautettuna kärsimään ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua mielivaltaisesta väkivallasta johtuvaa vakavaa haittaa.

6. Lopputulos

Edellä mainituilla perusteilla ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, mukaan lukien korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimitettu kuva- ja videoaineisto, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perus­teita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Janne Aer, Petri Helander, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari, Anne Nenonen, Pekka Aalto ja Kirsti Kurki-Suonio. Asian esittelijä Juuso Peltonen.