10.10.2016

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 3.9.2014 nro 14/0673/2

Asian aikaisempi käsittely

1. X:n kuntayhtymän yhtymäjaoston alainen viranhaltija on päätöksellään 8.4.2013 muun ohella myöntänyt A:lle toimeentulotukea 463,96 euroa ajalle 1. - 30.4.2013. A on ollut lastensuojelulain mukaisessa jälkihuollossa, josta kuntayhtymä vastasi. A:n toisaalta hankkiman asunnon vuokra vuokranantajalle oli 970 euroa, josta A:n alivuokralaiset olivat saadun selvityksen mukaan maksaneet suoraan vuokranantajalle 270 euroa ja A omana osuutenaan 700 euroa. Toimeentulotukilaskelmassa oli asumismenona otettu vuokran osalta huomioon 430 euroa siten, että vuokrasta 700 euroa oli vähennetty asunnossa asuvien maksamat vuokrat 270 euroa.

X:n kuntayhtymän yhtymäjaosto on päätöksellään 7.5.2013 (§ 70) pysyttänyt alaisensa viranhaltijan päätöksen.

2. X:n kuntayhtymän yhtymäjaoston alainen viranhaltija on päätöksellään 29.4.2013 muun ohella myöntänyt A:lle toimeentulotukea ajalle 1. - 31.5.2013 tarkistetun laskelman perusteella 54,01 euroa. Toimeentulotukilaskelmassa on asumismenona otettu vuokran osalta huomioon 430 euroa. Yksin asuvan enimmillään huomioitava vuokra oli ohjeiden mukaan 700 euroa, josta oli vähennetty alivuokralaisten suoraan päävuokranantajalle maksamat vuokrat 270 euroa.

X:n kuntayhtymän yhtymäjaosto on päätöksellään 18.6.2013 (§ 84) pysyttänyt alaisensa viranhaltijan päätöksen.

3. X:n kuntayhtymän yhtymäjaoston alainen viranhaltija on päätöksellään 17.5.2013 muun ohella myöntänyt A:lle toimeentulotukea 410,63 euroa ajalle 1. - 30.6.2013 ja 201,46 euroa ajalle 1. - 31.7.2013. Toimeentulotukilaskelma ajalle 1. - 31.8.2013 oli osoittanut ylijäämää 26,73 euroa, eikä tukea tältä osin ole myönnetty. Toimeentulotukilaskelmissa oli asumismenona otettu vuokran osalta huomioon 430 euroa. Yksin asuvan enimmillään huomioitava vuokra oli ohjeiden mukaan 700 euroa, josta oli vähennetty alivuokralaisten suoraan päävuokranantajalle maksamat vuokrat 270 euroa.

X:n kuntayhtymän yhtymäjaosto on päätöksellään 18.6.2013 (§ 87) pysyttänyt alaisensa viranhaltijan päätökset.

Käsittely Helsingin hallinto-oikeudessa

A on valittanut yhtymäjaoston päätöksistä hallinto-oikeuteen ja vaatinut muun ohella, että yhtymäjaoston päätöksiä muutetaan siten, että A:n asunnon todellinen vuokrakustannus 700 euroa kuukaudessa (970 euroa miinus 270 euroa) otetaan täysimääräisesti menona huomioon toimeentulotukilaskelmassa.

X:n kuntayhtymän työikäisten palvelulinjan sosiaalipalvelupäällikkö on antanut lausunnot.

A on antanut vastaselitykset.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on, siltä osin kuin korkeimmassa hallinto-oikeudessa on kysymys, hylännyt A:n valitukset.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Sovellettavat keskeiset säännökset

Toimeentulotuesta annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan toimeentulotuki on sosiaalihuoltoon kuuluva viimesijainen taloudellinen tuki, jonka tarkoituksena on turvata henkilön ja perheen toimeentulo ja edistää itsenäistä selviytymistä. Toimeentulotuen avulla turvataan henkilön ja perheen ihmisarvoisen elämän kannalta vähintään välttämätön toimeentulo. Lain 2 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada toimeentulotukea, jos hän on tuen tarpeessa eikä voi saada toimeentuloa ansiotyöllään, yrittäjätoiminnallaan, toimeentuloa turvaavien muiden etuuksien avulla, muista tuloistaan tai varoistaan, häneen nähden elatusvelvollisen henkilön huolenpidolla tai muulla tavalla. Lain 6 §:n mukaan toimeentulotuen määrä on tämän lain mukaan määriteltyjen menojen sekä käytettävissä olevien tulojen ja varojen erotus. Tulot ja varat otetaan huomioon ensin 7 §:ssä tarkoitettua perustoimeentulotukea myönnettäessä.

Toimeentulotuesta annetun lain 7 §:n mukaan perustoimeentulotukea myönnettäessä otetaan huomioon perusosalla katettavat menot ( perusosa ) sekä muut perusmenot, sen mukaan kuin jäljempänä erikseen säädetään. Lain 7 a §:n 1 momentin mukaan perusosalla katettaviin menoihin kuuluvat ravintomenot, vaatemenot, vähäiset terveydenhuoltomenot sekä henkilökohtaisesta ja kodin puhtaudesta, paikallisliikenteen käytöstä, sanomalehden tilauksesta, televisioluvasta, puhelimen käytöstä ja harrastus- ja virkistystoiminnasta aiheutuvat menot sekä vastaavat muut henkilön ja perheen jokapäiväiseen toimeentuloon kuuluvat menot.

Toimeentulotuesta annetun lain 7 b §:n mukaan perusosalla katettavien menojen lisäksi muina perusmenoina otetaan tarpeellisen suuruisina huomioon: 1) asumistukilain (408/1975) 6 §:ssä tarkoitetut asumismenot; 2) taloussähköstä aiheutuvat menot; 3) kotivakuutusmaksu; sekä 4) vähäistä suuremmat terveydenhuoltomenot.

Toimeentulotuesta annetun lain 7 c §:n 1 momentin mukaan täydentävää toimeentulotukea myönnettäessä otetaan huomioon tarpeellisen suuruisina erityismenot, joita ovat: 1) lasten päivähoitomenot; 2) muut kuin 7 b §:ssä tarkoitetut asumisesta aiheutuvat menot; sekä 3) henkilön tai perheen erityisistä tarpeista tai olosuhteista johtuvat, toimeentulon turvaamiseksi tai itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi tarpeelliseksi harkitut menot. Pykälän 2 momentin mukaan henkilön tai perheen erityisenä tarpeena tai olosuhteena voidaan pitää esimerkiksi pitkäaikaista toimeentulotuen saamista, pitkäaikaista tai vaikeaa sairautta sekä lasten harrastustoimintaan liittyviä erityisiä tarpeita.

Toimeentulotuesta annetun lain 11 §:n 1 momentin mukaan tuloina otetaan huomioon henkilön ja perheenjäsenten käytettävissä olevat tulot. Pykälän 2 momentissa on lueteltu poikkeuksia tähän. Lain 12 §:n 1 momentin mukaan varoina otetaan huomioon henkilön ja perheenjäsenten toimeentulotukea myönnettäessä käytettävissä olevat varat. Pykälän 2 momentissa on lueteltu poikkeuksia tähän.

(---)

Jälkihuollon etuuksien suhde toimeentulotukeen ja lastensuojelun asiakassuunnitelman merkitys jälkihuollossa ja toimeentulotuessa

A on perustanut hallinto-oikeudessa esittämiään vaatimuksia osin hänelle laadittuun lastensuojelun asiakassuunnitelmaan. Hallinto-oikeus toteaa, että sanottu asiakassuunnitelma ei ole nyt ratkaistavana olevassa toimeentulotukea koskevassa asiassa sillä tavoin kuntaa velvoittava asiakirja, että sen perusteella asiakas voisi suoraan vaatia itselleen toteutettavaksi asiakassuunnitelmassa mahdollisesti mainittuja palveluja ja tukitoimia. Palveluja ja tukitoimia järjestetään toimeentulotuen osalta erikseen tehtävien viranhaltijan tai toimielimen päätösten perusteella, joihin asiakkaalla on mahdollisuus hakea muutosta. Jälkihuollosta on säädetty lastensuojelulain 12 luvussa ja asiakassuunnitelman merkityksestä siinä sanotun lain 76 §:ssä. Jälkihuoltoa koskevaan ratkaisuun voidaan hakea oikaisua ja muutosta erikseen siten kuin lastensuojelulaissa ja sosiaalihuoltolaissa on säädetty.

(---)

Asuinhuoneiston vuokra

A on 21.8.2012 tehnyt asuinhuoneiston vuokrasopimuksen, jonka mukaan hän on vuokrannut yksityisiltä henkilöiltä Y:n kunnassa sijaitsevan viisi huonetta, keittiön, saunan ja kylpyhuoneen käsittävän, pinta-alaltaan 170 m ² :n suuruisen omakotitalon. Asunnon vuokraksi on sovittu 970 euroa kuukaudessa. Lisäksi A:n on erikseen tullut suorittaa kotivakuutuksesta, sähköstä ja jätehuollosta aiheutuneet maksut. Asuinhuoneiston alivuokrasopimuksilla 27.8.2012 A on asiakirjojen mukaan ottanut asuntoon 1.10.2012 alkaen kaksi alivuokralaista, joilla kummallakin on hallintaoikeus 26 m ² :n kokoiseen omaan huoneeseen ja käyttöoikeus yhteisiin tiloihin. Vuokran määrä on sopimusten mukaan kummankin alivuokralaisen osalta erikseen 135 euroa kuukaudessa.

Viranhaltijan päätöksessä 8.4.2013 ROO/130207 huhtikuulle 2013, päätöksessä 29.4.2013 SOR/130414 toukokuulle 2013 sekä päätöksessä 17.5.2013 TIM/130440 kesäkuulle, heinäkuulle ja elokuulle 2013 on A:n asumismenoina otettu toimeentulotukilaskelmissa menona huomioon kuukausittain asunnon hyväksyttävän kohtuuvuokran enimmäismäärä 700 euroa vähennettynä alivuokralaisilta saadun vuokran määrällä 270 eurolla (à 135 euroa) eli 430 euroa. Yhtymäjaoston päätöksillä ei laskelmia ole tältä osin muutettu.

Hallinto-oikeus toteaa, että kysymyksessä olevan asunnon hyväksyttävän vuokran enimmäismääränä pidettyä 700 euroa voidaan hallinto-oikeudenkin arvion mukaan pitää toimeentulotuessa hyväksyttävänä kohtuuvuokrana. A:n alivuokralaisten maksaman vuokran yhteensä 270 euroa kuukaudessa voidaan katsoa vähentäneen A:n omaa osuutta toimeentulotuessa kohtuullisina pidettävistä vuokramenoista. Vuokramenoina on näin ollen voitu ottaa huomioon 430 euroa kuukaudessa. Yhtymäjaoston päätöksiä edellä mainituilta kuukausilta ei ole tältä osin syytä muuttaa.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainittujen lisäksi

Laki toimeentulotuesta 14 a § 1 ja 2 momentti, 15, 17 ja 18 §

Asumistukilaki 6 § 1 ja 4 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Anja Sahla, Ismo Räisänen (eri mieltä) ja Kaija Sarasma. Esittelijä Markku Lumme.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja yhtymäjaoston päätöksiä muutetaan siten, että toimeentulotukilaskelmissa huhtikuulta 2013 elokuulle 2013 vuokramenoksi hyväksytään 700 euroa kuukaudessa ja ettei alivuokralaisten suoraan vuokranantajalle maksamia vuokria katsota A:n tuloksi.

Vaatimustensa tueksi A on esittänyt muun ohella seuraavaa:

A on ollut lastensuojelun jälkihuollossa. Lastensuojelun jälkihuollossa päätetyt asiat ja toimeentulotukiratkaisut ovat samassa asiassa täysin toisistaan poikkeavat, vaikka molemmissa asioissa on ollut mukana sama viranhaltija. Kysymys on luottamuksensuojasta ja hyvästä hallinnosta.

A asui vuokralla omakotitalossa, jossa on viisi huonetta, keittiö ja sauna. Hän oli vuokrannut talon 970 euron kuukausivuokralla 21.8.2012 tilanteessa, jossa lastensuojelun asiakassuunnitelmassa hänen kohtuullisiksi asumismenoiksi oli hyväksytty 700 euroa kuukaudessa. Lisäksi A:lle oli annettu lausunto, jossa hänelle maksettavaksi vuokratueksi tai vuokravakuudeksi oli vahvistettu 700 euroa. Hän oli myös saanut yli 700 euroa kuukaudessa vuokratukea edelliseen asuntoonsa.

Selvitäkseen vuokrastaan A oli vuokranantajansa suostumuksella alivuokrannut omakotitalon kaksi huonetta kahdelle vuokralaiselle niin, että kumpikin erikseen maksoi yhdestä huoneesta ja käyttöoikeudesta muun ohella keittiöön vuokraa suoraan vuokranantajalle 135 euroa kuukaudessa. Näin A:n vuokraosuudeksi piti jäädä hänelle sosiaalitoimesta luvatut 700 euroa.

A:lle ei ollut sanottu eikä hän ollut ymmärtänyt, että hän voisi menettää luvatun oikeuden 700 euron vuokravakuuteen ja 700 euron vuokratuen, mikäli vuokraisi tätä kalliimman asunnon. Hän oli nimenomaan kysynyt sosiaalityöntekijöiltä jälkihuoltopalaverissa lupaa siihen, että saa vuokrata asunnon yhdessä muiden kanssa. Asiakassuunnitelmassa oli sovittu yhdessä asumisesta muiden vuokralaisten kanssa. A ei ole ymmärtänyt, että alivuokrasuhteiden avulla toteutettua järjestelyä voitaisiin oikeudellisesti arvioida toisin kuin tilannetta, jossa kanssavuokralaiset olisivat tehneet vuokrasopimuksensa suoraan hänen vuokranantajansa kanssa. Sosiaalityöntekijän olisi tullut neuvoa häntä.

Hallinto-oikeus on hyväksynyt, että nuorelle voidaan antaa sitoumus siitä, että hänen takuuvuokransa ja vuokransa maksetaan, mutta sitoumus voidaan jättää noudattamatta nuoren tehtyä vuokrasopimuksensa ja tarvitessa tuet. Kysymys on kuitenkin sosiaalityöntekijän neuvontavelvollisuudesta ja hänen antamiensa ohjeiden ja sitoumusten merkityksestä ratkaisua tehtäessä.

A on toimeentulotukihakemuksissaan merkinnyt vuokransa määräksi 970 euroa kuukaudessa ja on lisätietona antanut tiedot saman vuokrakohteen alivuokralaisten suoraan vuokranantajalle maksamista vuokrista. Nämä alivuokralaisten suoritukset kohdistuvat siihen 700 euron ylittävään vuokranosuuteen, jota toimeentulotukilaskelmassa ei ole hyväksytty menoksi. Niitä ei voida katsoa A:n tuloksi eikä vähentää 700 euron vuokramenosta. Alivuokralaisten suoritukset eivät ole olleet A:n käytettävissä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu on toimeentulotukinormiston tarkoituksen kannalta liian mekaaninen ja A:n kannalta kohtuu­ton. A:lla on useita valituksesta tarkemmin ilmeneviä sairauksia, ja hänelle on tehty myös vammaistukea koskeva päätös.

A on sairauksistaan huolimatta suorittanut peruskoulun hyvällä keskiarvolla ja pyrkinyt kaikin tavoin jatkamaan opiskelujaan. Hän on vuokrannut ison kodin, jotta on voinut harjoittaa ammatillisia taitojaan ja saanut mahtumaan kotiinsa kolme isoa teollisuusompelukonetta ja taidetarvikkeet. Hän on löytänyt tarpeitaan vastaavan asunnon, jonka vuokra on mahtunut sosi­aalityöntekijän kanssa sovittuun 700 euron normiin.

X:n kuntayhtymän yhtymäjaosto on antanut selityksen, jossa se on vaatinut valituksen hylkäämistä perusteettomana.

Lastensuojelun jälkihuollossa ei ole tehty päätöstä toimeentulotukeen liittyvistä asioista, vaan kyseessä ovat olleet alustavat suunnitelmat muuttuvissa tilanteissa. Aikuissosiaalityön sosiaalityöntekijä on osallistunut yhtenä verkoston jäsenenä lastensuojelun jälkihuollon suunnitelmapalavereihin. Jälkihuoltosuunnitelmissa on tässä tapauksessa varsin epävarmoilla tai puuttuvilla tiedoilla pyritty ottamaan kantaa ja informoimaan asiakasta toimeentulotukiasioissa. Myös asiakkaalla on tiedonantovelvollisuus viranomaiselle. Toimeentulotukipäätös tehdään vasta, kun tarpeelliset asiakirjat on toimitettu asian käsittelijälle.

Lastensuojelun jälkihuollon asiakirjoista selviää, että kesästä 2012 lähtien A:ta koskevaa jälkihuoltosuunnitelmaa on laadittu ja tarkistettu ainakin 6.6.2012, 10.7.2012, 9.8.2012, 13.9.2012, 24.10.2012 ja 31.10.2012. Osallistujina palavereissa ovat A:n lisäksi olleet lastensuojelun ja jälkihuollon edustajat ja 9.8.2012 lähtien myös aikuissosiaalityön sosiaalityöntekijä toimeentulotukiasioita varten.

Asiakirjoista ja X:n kuntayhtymän jälkihuollossa edelleen työskentelevältä vastaavalta sosiaalityöntekijältä suullisesti 15.2.2016 saaduista tiedoista ilmenee, että asunnon vaihtosuunnitelmiin ovat olleet vaikuttamassa monet syyt. A on ennakoinut mahdollista koulupaikan vaihtamista Z:n kunnasta toiselle paikkakunnalle. A on etsinyt asuntoa esimerkiksi Vantaalta ja sen jälkeen myös Z:n kunnasta ja Karkkilasta. On keskusteltu myös, että silloisen asunnon vuokra on ollut korkea ja mahdollisen huokeamman löytyvän asunnon vuokra saisi olla korkeintaan 700 euroa kuukaudessa. Asiakkaan kanssa on keskusteltu siitä, että kysymykseen voisi tulla myös niin sanottu kimppakämppä kahden muun nuoren kanssa.

Jälkihuoltosuunnitelman tarkistuspalaverin 9.8.2012 jälkeen A on tiedustellut jälkihuollosta vastaavalta sosiaalityöntekijältä, voiko hän vuokrata Y:n kunnassa sijaitsevan omakotitalon. Selvittelyn jälkeen A:lle on ilmoitettu, että X:n kuntayhtymä ei ole saatavilla olleilla tiedoilla tukenut kyseiseen asuntoon muuttamista. Asiasta on käyty keskustelua myös toimeentulotuesta vastaavan sosiaalityöntekijän kanssa.

A on 14.8.2012 lähettänyt sähköpostia jälkihuollon vastaavalle sosiaalityöntekijälle ja kertonut, että hänelle on tarjottu vuokrasopimusta, jossa hän olisi päävuokralaisena ja hänellä olisi kaksi alivuokralaista. Sosiaalityöntekijä on vastauksessaan todennut, että hankaluuksia voi aiheutua esimerkiksi, mikäli alivuokralaiset eivät maksaisi vuokraosuuksiaan. Tuolloin A:n sähköpostin mukaan ajatus on ollut, että alivuokralaiset maksavat vuokrat hänelle ja hän maksaa päävuokranantajalle.

Sosiaalityöntekijä on todennut A:lle, että alivuokraus vaikuttaa hankalalta ja että jos asuntoon tehdään kolme vuokrasopimusta, asian pitäisi olla kunnossa. Tässä on tarkoitettu nimenomaan kolmea päävuokrasopimusta, jolloin vuokra jaetaan kolmeen osaan. A:lta on pyydetty tarkat tiedot ja asunnon vuokrasopimus. A on ilmoittanut, että hänen osuutensa asunnon vuokrasta on 700 euroa ja vuokravakuus on 1 400 euroa, mutta tietoa koko asunnon vuokrasta ja mahdollisten alivuokralaisten vuokrista ei ole toimitettu.

Uudessa jälkihuoltosuunnitelman tarkistuspalaverissa 13.9.2012, jossa on ollut mukana sekä lastensuojelun jälkihuollon että aikuissosiaalityön sosiaalityöntekijät, A on ilmoittanut jo tehneensä muuttoilmoituksen Y:n kunnassa olevaan asuntoon 1.10.2012 alkaen ja sanoneensa irti Z:n kunnassa sijainnen asuntonsa. Häneltä on pyydetty tietoa vuokrasopimuksen alkamisajankohdasta, tarkkoja tietoja asunnosta sekä vuokrasopimusta. Myöhemmin on selvinnyt, että vuokrasopimus on tehty 21.8.2012 ja alivuokrasopimukset kahden huoneen edelleen vuokraamisesta A on tehnyt 27.8.2012.

A:lle on syyskuussa 2012 tehty kielteiset päätökset toimeentulotukena haetusta vuokravakuudesta ja muuttokuluista. Päätöksiä on perusteltu sillä, että hakijalla ei ole ollut perusteltua syytä muuttaa Y:n kuntaan, koska hän on opiskellut Z:n kunnassa ja lisäksi hakijan vuokraama omakotitalo on ollut pinta-alaltaan ja hinnaltaan kohtuuttoman suuri ja kallis yhdelle henkilölle. Hakija ei myöskään ole ollut asunnoton eikä häntä ole uhannut asunnottomuus.

A on ilmoittanut muuttaneensa Y:n kunnassa sijaisevaan asuntoon 1.10.2012 ja hän on hakenut jälkihuollon perusteella edelleen toimeentulotukea Z:n kunnasta. Hänen uuden asuntonsa vuokrasta on lokakuun 2012 toimeentulotukilaskelmassa huomioitu vuokramenona ensin kolmasosa eli 323,33 euroa. Tämä siksi, että asunnossa on asunut kaksi muuta nuorta. Laskelmaa on kuitenkin korjattu asiakkaan eduksi siten, että A:n hakemuksissa vuokrakseen ilmoittamasta 700 euron summasta on vähennetty kaksi kertaa 135 euroa eli tiedossa olevat alivuokralaisten maksamat vuokrat. Näin A:n vuokrana on toimeentulotukilaskelmassa huomioitu 430 euroa.

Silloin kun asuntoa ei ole vielä konkreettisesti löytynyt tai siitä ei ole annettu riittäviä tietoja toimeentulotuen päättäjälle, voidaan puhua vain yleisistä enimmäisasumismenoista. Tässä tapauksessa A:n kanssa on useaan otteeseen puhuttu asunnon enimmäisvuokrasta yleisellä tasolla. Vaikka jälkihuoltosuunnitelmissa on puhuttu 700 euron vuokran enimmäisasumismenon summasta ja siitä on vuokranantajia varten annettu lausunto, lopullista päätöstä ei ole voitu tehdä ennen kuin tiedot asunnosta on saatu. Omakotitalon vuokraamisesta ja asunnon osan edelleen alivuokraamisesta ei ole ollut tietoa silloin, kun A:lle on ilmoitettu huomioitavaksi asunnon enimmäisvuokraksi 700 euroa. On keskusteltu erityisesti nuorten kohdalla tavanomaisesta kimppa-asumisesta, jossa huoneet ja kulut jaetaan tavallisesti suurin piirtein tasan.

Tulevaisuutta suunniteltaessa jälkihuoltosuunnitelma ei voi olla sitova, vaan ainoastaan suuntaa antava. Sosiaalityöntekijöiden ei voida olettaa tietävän asiakkaan tarkoista suunnitelmista, jos asiakas ei niitä avoimesti esitä. Tässä tapauksessa A ei edes 13.9.2012 pidetyssä jälkihuoltosuunnitelmapalaverissa luvannut toimittaa vuokrasopimusta nähtäväksi. Vaikka asiakas on tehnyt vuokrasopimuksen omakotitalon vuokrasta jo 21.8.2012, hän ei ole useista pyynnöistä huolimatta toimittanut vuokrasopimusta toimeentulotukiviranomaisen nähtäväksi. Tässä tapauksessa vuokrasopimus on toimitettu vasta lokakuussa 2012, ja vasta tällöin on voitu lopullisesti ottaa kantaa vuokravakuuteen, vuokran huomioimiseen ja muuttokustannuksiin.

Kun jälkihuoltosuunnitelmissa on puhuttu 700 euron enimmäisvuokran hyväksymisestä toimeentulotuessa, ei ole tarkoitettu, että summa hyväksytään kaikissa tilanteissa. Huomioitavan enimmäisvuokran tavoitteena on tukea toimeentulotuen asiakkaita kohtuullisen kokoisten ja hintaisten asuntojen kustannuksissa. Tarkoitus ei ole, että asiakas etsii ja alivuokralaisjärjestelyillä saa vuokratuksi isoimman ja kalleimman, enimmäisvuokran sisälle mahtuvan asunnon, vaan edullisimman mahdollisen asunnon. Tässä tapauksessa A on ensin vuokrannut omakotitalon 970 eurolla ja on jälkikäteen tehnyt alivuokrasopimukset siten, että hän saa käyttöönsä kolme huonetta, keittiön ja saunan käsittävän asunnon 700 eurolla ja kahdella muulla nuorella on käytössään 135 eurolla yksi huone, keittiö ja sauna.

Jälkihuoltosuunnitelmissa ei ole mainittu tarpeita, jotka edellyttäisivät ison kodin vuokraamista ammatillisten taitojen harjoittamiseksi ja kolmen ison teollisuusompelukoneen ja taidetarvikkeiden mahduttamiseksi asuntoon.

A:lla on oikeus jälkihuoltoon lastensuojelun pitkäaikaisen avohuollon sijoituksen perusteella. Jälkihuoltoa järjestettäessä asiakas ei ole aiemmin esittänyt terveydentilastaan nyt esitetyn kaltaista diagnoositietoa, vaikka sitä on pyydetty.

A on antanut vastaselityksen. A:n oli joka tapauksessa hankittava aiempaa edullisempi asunto. A:lle oli sekä jälkihuoltosuunnitelmapalaverissa sekä kirjallisesti luvattu 700 euron tuki vuokraan. A ja hänen vuokranantajansa eivät ole voineet ymmärtää, että sitoumus olisi annettu vain yleisellä tasolla vuokranantajalle ilman, että se tosiasiassa sitoo sosiaalitointa. A on toimittanut sosiaalitoimelle vuokrasopimuksen ja tiedot omista velvoitteistaan. Hänelle on luvattu, että hän voi vuokrata niin sanotun kimppakämpän, jos asuntoon tehdään kolme vuokrasopimusta. A on aloittanut asunnon hakemisen, kun hän on saanut tietää puitteet, joissa hän voi vuokra-asuntoa hakea. A ei ole saanut missään vaiheessa haltuunsa niitä vuokria, joita hänen kanssaan samassa asunnossa asuneet ovat maksaneet vuokranantajalle. Toimeentulotukilaskelmissa vähennetyt vuokrat ovat menneet vuokranantajalle.

A on terveydellisistä syistä joutunut keskeyttämään opintonsa Z:n kunnassa jo ennen Y:n kuntaan muuttoaan.

Merkitään , että korkein hallinto-oikeus on asioissa 531/2/14, 1880/2/14 ja 3431/2/14 tänään antamillaan päätöksillä ratkaissut A:n valitukset, jotka koskevat toimeentulotuen myöntämistä vuokramenoihin loka-, marras- ja joulukuussa 2012, tammi-, helmi- ja maaliskuussa 2013 sekä elokuussa 2013.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt valitusluvan haetun laajuisena eli siltä osin kuin hallinto-oikeuden päätös koskee A:n hyväksyttäviä asumismenoja vuokran osalta huhti-, touko-, kesä-, heinä- ja elokuussa 2013.

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian sanotuilta osin. Hallinto-oikeuden ja X:n kuntayhtymän yhtymäjaoston päätökset kumotaan ja asiat palautetaan yhtymäjaostolle uudelleen käsiteltäviksi.

Perustelut

1. Sovellettavat säännökset

Toimeentulotuesta annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan toimeentulotuki on sosiaalihuoltoon kuuluva viimesijainen taloudellinen tuki, jonka tarkoituksena on turvata henkilön ja perheen toimeentulo ja edistää itsenäistä selviytymistä. Toimeentulotuen avulla turvataan henkilön ja perheen ihmisarvoisen elämän kannalta vähintään välttämätön toimeentulo.

Saman lain 2 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada toimeentulotukea, jos hän on tuen tarpeessa eikä voi saada toimeentuloa ansiotyöllään, yrittäjätoiminnallaan, toimeentuloa turvaavien muiden etuuksien avulla, muista tuloistaan tai varoistaan, häneen nähden elatusvelvollisen henkilön huolenpidolla tai muulla tavalla.

Saman lain 6 §:n mukaan toimeentulotuen määrä on mainitun lain mukaan määriteltyjen menojen sekä käytettävissä olevien tulojen ja varojen erotus. Tulot ja varat otetaan huomioon ensin lain 7 §:ssä tarkoitettua perustoimeentulotukea myönnettäessä.

Saman lain 7 b §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan perusosalla katettavien menojen lisäksi muina perusmenoina otetaan tarpeellisen suuruisina huomioon asumistukilain (408/1975) 6 §:ssä tarkoitetut asumismenot.

Saman lain 7 c §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan täydentävää toimeentulotukea myönnettäessä otetaan huomioon tarpeellisen suuruisina erityismenot, joita ovat muut kuin 7 b §:ssä tarkoitetut asumisesta aiheutuvat menot.

Saman lain 11 §:n mukaan tuloina otetaan huomioon henkilön ja perheenjäsenten käytettävissä olevat tulot.

Asumistukilain (408/1975) 6 §:n 1 momentin (154/1987) mukaan vuokra-asunnossa asuvan ruokakunnan asumismenoiksi luetaan vuokra sekä erikseen maksettavat lämmityskustannukset ja vesimaksut asunnosta. Pykälän 4 momentin mukaan, jos ruokakunnalla on alivuokralainen, vähennetään ruokakunnan mainitussa pykälässä tarkoitetuista asumismenoista alivuokralaisen maksaman vuokran määrä, kuitenkin vähintään sen suuruisena kuin olosuhteet huomioon ottaen voidaan pitää kohtuullisena. Asumistukilaki on kumottu 1.1.2015 voimaan tulleella lailla yleisestä asumistuesta.

Lastensuojelulain 30 §:n 4 momentin mukaan jälkihuollossa olevaa lasta tai nuorta koskevaan asiakassuunnitelmaan kirjataan jälkihuollon tarkoitus ja tavoitteet sekä erityisen tuen ja avun järjestäminen lapselle tai nuorelle sekä hänen vanhemmilleen, huoltajilleen tai muille hänen hoidostaan ja kasvatuksestaan vastaaville henkilöille.

Lastensuojelulain 7 lukuun sisältyvän 35 §:n 1 momentin mukaan, kun lastensuojelun tarve oleelliselta osin johtuu riittämättömästä toimeentulosta, puutteellisista asumisoloista tai asunnon puuttumisesta tai kun mainitut seikat ovat oleellisena esteenä lapsen ja perheen kuntoutumiselle, kunnan on viivytyksettä järjestettävä riittävä taloudellinen tuki sekä korjattava asumisoloihin liittyvät puutteet tai järjestettävä tarpeen mukainen asunto. Saman pykälän 2 momentin (417/2007) mukaan riittävä taloudellinen tuki ja asuminen on järjestettävä myös lain 75 §:n 1 momentin mukaan jälkihuollon piirissä olevalle lapselle tai nuorelle, jos hänen kuntoutumisensa sitä edellyttää.

Lastensuojelulain 75 §:n 1 momentin mukaan sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen on järjestettävä lapselle tai nuorelle tämän luvun mukainen jälkihuolto 40 §:ssä tarkoitetun sijaishuollon päättymisen jälkeen. Jälkihuolto on järjestettävä myös 37 §:ssä tarkoitetun avohuollon tukitoimena tapahtuneen sijoituksen päättymisen jälkeen, jos sijoitus on kestänyt yhtäjaksoisesti vähintään puoli vuotta ja kohdistunut lapseen yksin.

Lastensuojelulain 76 §:n 1 momentin mukaan kunnan on järjestettävä jälkihuolto lapsen tai nuoren tuen tarpeisiin perustuva 30 §:n 4 momentin mukainen asiakassuunnitelma huomioon ottaen tukemalla lasta tai nuorta sekä hänen vanhempiaan ja huoltajiaan sekä henkilöä, jonka hoidossa ja kasvatuksessa lapsi tai nuori on, siten kuin mainitun lain avohuollon tukitoimia koskevassa 7 luvussa, perhehoitajien tukemista huollon siirron jälkeen koskevassa 46 §:n 2 momentissa, ihmissuhteita ja yhteydenpitoa koskevassa 54 §:ssä sekä 12 luvussa säädetään.

2. Asiakirjoista saatu selvitys

A on ennen täysi-ikäiseksi tuloaan 20.2.2011 ollut pitkään sijoitettuna lastensuojelun avohuollon tukitoimena. Tämän takia X:n kuntayhtymä on järjestänyt hänelle lastensuojelulain 12 luvussa tarkoitettua jälkihuoltoa nyt esillä olevana ajanjaksona.

A:n jälkihuoltoa koskevista perusturvakuntayhtymän asiakassuunnitelmista ilmenee, että jälkihuollon tukitoimina on ollut muun ohella toimeentulotuki ja täydentävä toimeentulotuki aikuissosiaalityön kautta. Tässä yhteydessä suunnitelmassa todetaan asumismenona vuokra, joka elokuussa 2012 on ollut 800,69 euroa kuukaudessa, sekä vesimaksu 15 euroa kuukaudessa. Samaan yhteyteen on kirjattu: "A:n mahdollisesti muutettua uuteen asuntoon hänen asumismenoikseen hyväksytään 700 €/kk."

Asiakassuunnitelmasta ilmenee myös, että A:lle on kirjoitettu puoltolausunto uuden asunnon saamiseksi kesäkuussa 2012. X:n kuntayhtymän sosiaalityöntekijän allekirjoittamassa A:lle osoitetussa kirjelmässä todetaan, että X:n kuntayhtymä puoltaa A:n asunnon hakua ja sitoutuu maksamaan tarvittaessa kahden kuukauden vuokravakuuden vuokran ollessa enintään 700 euroa kuukaudessa. Vielä todetaan, että A on X:n kuntayhtymän jälkihuollossa oleva nuori ja että sitoumus on voimassa siihen saakka, kun A täyttää 21 vuotta.

A on 21.8.2012 tehnyt 1.10.2012 alkavan vuoden määräaikaisen vuokrasopimuksen yksityisen vuokranantajan kanssa Y:n kunnassa sijaitsevasta omakotitalosta, jossa on viisi huonetta, keittiö, sauna ja kylpyhuone. Omakotitalon pinta-ala on 170 m ² . Asunnon vuokraksi on sovittu 970 euroa kuukaudessa.

A on 27.8.2012 tehnyt kaksi alivuokrasopimusta oman vuokrasopimuksensa vuokra-ajalle. Kummallakin sopimuksella hän on vuokrannut asunnosta yhden 26 neliömetrin suuruisen huoneen sekä käyttöoikeuden muihin tiloihin 135 euron kuukausivuokralla. Lisäksi on sovittu, että alivuokralainen maksaa kolmasosan elämisen kustannuksista (muun muassa vesi, jätekaivon tyhjennys, tienauraus, sähkö). Alivuokralaiset ovat maksaneet vuokransa suoraan A:n vuokranantajalle.

A on muuttanut vuokraamaansa omakotitaloon Y:n kuntaan 1.10.2012 alkaen.

A on hakenut toimeentulotukea huhti-, touko-, kesä-, heinä- ja elokuulle 2012. X:n kuntayhtymän yhtymäjaoston alaiset viranhaltijat ja yhtymäjaosto ovat toimeentulotukea koskevissa päätöksissään pitäneet A:n hyväksyttävänä asumismenona vuokran osalta 430 euroa kuukaudessa. 700 euron vuokrasta oli vähennetty alivuokralaisten suoraan A:n vuokranantajalle maksamat 270 euroa. Hallinto-oikeus on hyväksynyt sen, että vuokramenona on otettu huomioon 430 euroa kuukaudessa.

3. Oikeudellinen arvio ja lopputulos

X:n kuntayhtymä on huhti-elokuussa 2013 myöntänyt Y:n kunnassa tuolloin asuneelle A:lle toimeentulotukea muun ohella asumiskustannuksiin siitä syystä, että A on ollut lastensuojelulain mukaisessa jälkihuollossa, josta perusturvakuntayhtymä on vastannut. Jälkihuoltoa koskevaan asiakassuunnitelmaan jälkihuollon tukitoimenpiteiksi on kirjattu muun ohella toimeentulotuki ja täydentävä toimeentulotuki aikuissosiaalityön kautta. Tästä syystä perusturvakuntayhtymän jälkihuoltovelvoite on otettava huomioon, kun arvioidaan sen tekemiä päätöksiä, jotka koskevat A:lle myönnettävää toimeentulotukea.

X:n kuntayhtymän ja hallinto-oikeuden päätöksistä ilmenevää tapaa laskea A:n asumiskustannuksina hyväksyttävää vuokramenoa ei voida pitää oikeana. Asiassa saadun selvityksen perusteella A:lle tosiasiassa aiheutunut vuokrameno on ollut 700 euroa kuukaudessa.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että X:n kuntayhtymän on jälkihuoltovelvollisuus ja edellä selostetut asiakassuunnitelman jälkihuollon toimenpiteitä koskevat kirjaukset huomioon ottaen tullut myöntää A:lle toimeentulotukea 700 euron vuokramenoihin.

Edellä lausuttuun nähden hallinto-oikeuden ja yhtymäjaoston päätökset on nyt kysymyksessä olevalta osin kumottava ja asia näiltä osin palautettava yhtymäjaostolle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Niilo Jääskinen, Matti Halén, Eija Siitari ja Outi Suviranta. Asian esittelijä Marja-Liisa Judström.