14.6.2016

Päätös, josta valitetaan

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 28.4.2015 nro 15/0271/2

Asian aikaisempi käsittely

A on ollut kiireellisesti sijoitettuna ajalla 3.2. - 5.3.2012. Tämän jälkeen sijoitus on jatkunut avohuollon sijoituksena 6.3. - 19.7.2012 ja edelleen kiireellisenä sijoituksena 20.7. - 9.8.2012.

C:n kuntayhtymän yksilöhuoltojaoston alainen viranhaltija on 1.4.2014 päättänyt, että A:lle ei myönnetä jälkihuolto-oikeutta, koska kiireellinen sijoitus ei perusta oikeutta jälkihuoltoon. A:n tapauksessa myöskään avohuollon sijoitus ei ole kestänyt yhtäjaksoisesti vähintään kuutta kuukautta. Päätöksessä todetaan muutoin, että A:ta voidaan edelleen tukea avohuollon tukitoimilla.

A ja hänen äitinsä B ovat tehneet viranhaltijan päätöksestä oikaisuvaatimuksen. He ovat vaatineet, että kiireellinen sijoitus rinnastetaan huostaanottoon, jolloin A pääsisi jälkihuollon piiriin.

C:n kuntayhtymän yksilöhuoltojaosto on päätöksellään 13.8.2014 § 94 hylännyt oikaisuvaatimuksen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n ja B:n valituksen jaoston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut ratkaisuaan seuraavasti:

Lastensuojelulain 75 §:n 1 momentin mukaan sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen on järjestettävä lapselle tai nuorelle tämän luvun mukainen jälkihuolto 40 §:ssä tarkoitetun sijaishuollon päättymisen jälkeen. Jälkihuolto on järjestettävä myös 37 §:ssä tarkoitetun avohuollon tukitoimena tapahtuneen sijoituksen päättymisen jälkeen, jos sijoitus on kestänyt yhtäjaksoisesti vähintään puoli vuotta ja kohdistunut lapseen yksin.

Saman pykälän 2 momentin mukaan jälkihuoltoa voidaan järjestää myös muulle kuin 1 momentissa tarkoitetulle lastensuojelun asiakkaana olleelle nuorelle.

Lastensuojelulain 40 §:n 1 momentin mukaan lapsi on otettava sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen huostaan ja järjestettävä hänelle sijaishuolto, jos puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kasvuolosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä tai lapsi vaarantaa vakavasti terveyttään tai kehitystään käyttämällä päihteitä, tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon tai muulla niihin rinnastettavalla käyttäytymisellään.

A on ollut kiireellisesti sijoitettuna Nuorisokoti D:hen ajalla 3.2. - 5.3.2012. Tämän jälkeen sijoitus on jatkunut avohuollon sijoituksena 6.3. - 19.7.2012 ja edelleen kiireellisenä sijoituksena 20.7. - 9.8.2012.

Hallinto-oikeus toteaa, että lastensuojelulain 75 §:n 1 momentissa mainittu lain 40 §:n mukainen sijaishuolto tarkoittaa vain huostaan otetulle lapselle järjestettyä sijaishuoltoa, joten kiireellinen sijoitus ei velvoita sosiaalihuollosta vastaavaa toimielintä järjestämään sijoitetulle lapselle tai nuorelle jälkihuoltoa.

A:n avohuollon tukitoimena tapahtunut sijoitus on kestänyt noin 4,5 kuukautta eli alle lastensuojelulain 75 §:n 1 momentissa säädetyn ajan. Sosiaalihuollosta vastaava toimielin ei siten ole velvollinen järjestämään hänelle jälkihuoltoa. Mainitun pykälän 2 momentissa säädetyn jälkihuollon järjestäminen sen sijaan on toimielimen harkinnassa. Näin ollen ja kun jaoston ei voida katsoa ylittäneen asiassa harkintavaltaansa, valituksenalaisen päätöksen kumoamiseen ei ole aihetta.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Pirjo Pyhäjärvi, Anna-Kaisa Marski, joka on myös esitellyt asian ja Ulla-Maija Rantalaiho.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A ja B ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan.

Vaatimuksensa tueksi he ovat esittäneet muun ohella seuraavaa:

Kiireellinen sijoitus tulee laskea siihen aikaan, jonka perusteella jälkihuoltovelvollisuus syntyy. A:n sijoitus on kestänyt ajaltaan yli kuusi kuukautta ja oikeuttaa jälkihuoltoon. A täyttää 18 vuotta lokakuussa 2015, minkä jälkeen hänellä ei päätöksen perusteella olisi enää lastensuojelun avopalveluiden mahdollistavaa tukihenkilötoimintaa eikä muitakaan tukipalveluita. A on aloittanut huhtikuun 2015 alussa työkokeilun, minkä vuoksi sosiaalitoimen tuet ovat loppuneet. A on myös hakenut opiskelemaan. Hän tarvitsee jälkihuoltoa arjessa selviytymiseen, itsenäiseen asumiseen, aikuistumiseen ja vapaa-ajan harrastuksiin. Lisäksi hän tarvitsee tukihenkilötoimintaa.

C:n kuntayhtymä on antanut selityksen.

Kuntayhtymä on selostanut sijoitukseen johtaneet tapahtumat ja sen jälkeiset A:n asumiseen liittyvät olosuhteet. A:ta on tuettu edelleen lastensuojelun avohuollon tukitoimilla. Täytettyään 18 vuotta A:lla on oikeus aikuissosiaalityön palveluihin ja sosiaalihuoltolain mukaisiin tukitoimiin.

Lastensuojelulain 75 §:n 1 momentissa mainittu lain 40 §:n mukainen sijaishuolto tarkoittaa vain huostaan otetulle lapselle järjestettävää sijaishuoltoa. A ei ole ollut huostaan otettuna. Kiireellinen sijoitus ei velvoita kuntaa järjestämään jälkihuoltoa. A:n avohuollon sijoitus ei ole kestänyt yhtäjaksoisesti yli kuutta kuukautta. Jälkihuoltoa ei ole myönnetty myöskään harkinnanvaraisesti, koska kuntayhtymän taloutta tasapainotettiin ja harkinnanvaraisen jälkihuollon järjestäminen on sidoksissa käytettävissä oleviin resursseihin.

A ja B ovat antaneet vastaselityksen.

Kuntayhtymän taloudellista tilannetta vuonna 2012 ei voida rinnastaa nykyhetkeen. Jos talous on nyt tasapainoisempi, kuntayhtymällä olisi mahdollisuus myöntää A:lle jälkihuoltoa harkinnanvaraisesti.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus kumoaa C:n kuntayhtymän viranhaltijan, C:n sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän yksilöhuoltojaoston ja hallinto-oikeuden päätökset. Asia palautetaan C:n kuntayhtymälle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

Oikeuskysymys

Asiassa on ratkaistavana, kuuluuko A:lle lastensuojelulain mukaan oikeus jälkihuoltoon hänen oltuaan kiireellisesti sijoitettuna 3.2. - 5.3.2012, avohuollon tukitoimena tapahtuneessa sijoituksessa 6.3. - 19.7.2012 ja jälleen kiireellisesti sijoitettuna 20.7. - 9.8.2012.

Sovellettavat säännökset esitöineen

Lastensuojelulain 75 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen perusteella sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen on järjestettävä lapselle tai nuorelle lastensuojelulain 12 luvun mukainen jälkihuolto 40 §:ssä tarkoitetun sijaishuollon päättymisen jälkeen. Saman momentin toisen virkkeen mukaan jälkihuolto on järjestettävä myös 37 §:ssä tarkoitetun avohuollon tukitoimena tapahtuneen sijoituksen päättymisen jälkeen, jos sijoitus on kestänyt yhtäjaksoisesti vähintään puoli vuotta ja kohdistunut lapseen yksin.

Lastensuojelulain 4 §:n 1 momentin mukaan lastensuojelun on muun muassa edistettävä lapsen suotuisaa kehitystä ja hyvinvointia. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa ja lastensuojelua toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.

Lastensuojelulakia koskevan hallituksen esityksen (HE 252/2006 vp, s. 76) yleisperusteluissa lausutaan kunnan velvollisuudesta järjestää jälkihuoltoa seuraavaa:

"Kunnan velvollisuus järjestää jälkihuoltoa koskee nykyisin ainoastaan sijaishuollossa olleita lapsia. Kuitenkin myös avohuollon tukitoimena sijoitettu lapsi ja nuori sekä hänen perheensä tarvitsevat yleensä erilaisia tukitoimia sijoituksen päätyttyä. Avohuollon tukitoimena tehtävät sijoitukset voivat olla hyvin pitkiä, sillä lastensuojelulain mukaan on käytännössä mahdollista sijoittaa 12 vuotta täyttänyt lapsi kodin ulkopuolelle ilman huostaanottopäätöstä rajoittamattomaksi ajaksi. Näistä syistä jälkihuoltovelvoite olisi syytä ulottaa myös ainakin pitkäaikaisesti avohuollon tukitoimena sijoitettuina olleisiin lapsiin."

Saman hallituksen esityksen lastensuojelulain 75 §:n 1 momenttia koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa (s. 186 - 187) todetaan lisäksi seuraavaa:

"Ehdotetun pykälän 1momentin mukaan kunnan velvollisuutta jälkihuollon järjestämiseen laajennettaisiin sijaishuollossa olleiden lasten ja nuorten lisäksi koskemaan myös tilannetta, jossa lapsi on ollut yhtäjaksoisesti sijoitettuna yksin avohuollon sijoitusta koskevien 37 §:n säännösten mukaisesti vähintään puolen vuoden ajan kodin ulkopuolelle.

Jälkihuolto tulisi järjestää alle 18-vuotiaille lapsille välittömästi säännöksessä mainitun kodin ulkopuolisen sijoituksen päätyttyä, riippumatta siitä, minkä ikäinen lapsi tuolloin on. Lisäksi jälkihuolto olisi järjestettävä kodin ulkopuolelle sijoitettuna olleelle 18 - 21-vuotiaalle nuorelle. Oikeus jälkihuoltoon olisi luonteeltaan subjektiivinen oikeus."

Oikeudellinen arviointi

A ei ole ollut lastensuojelulain 40 §:ssä tarkoitetulla tavalla huostaanotettuna, eikä hän siten ole ollut sijaishuollossa. A:lla ei siten ole lastensuojelulain 75 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen nojalla oikeutta jälkihuoltoon.

Jälkihuolto on kuitenkin lastensuojelulain 75 §:n 1 momentin toisen virkkeen mukaan järjestettävä myös 37 §:ssä tarkoitetun avohuollon tukitoimena tapahtuneen sijoituksen päättymisen jälkeen, jos sijoitus on kestänyt yhtäjaksoisesti vähintään puoli vuotta ja kohdistunut lapseen yksin. Asiassa on siten vielä ratkaistava, onko A:lle kuitenkin järjestettävä lastensuojelulain 75 §:n 1 momentin toisen virkkeen perusteella jälkihuoltoa hänen oltuaan osittain kiireellisesti sijoitettuna ja osittain avohuollon tukitoimena tapahtuneessa sijoituksessa yhtäjaksoisesti yli kuuden kuukauden ajan, vaikka avohuollon tukitoimena tapahtunut sijoitus ei yksinään ole kestänyt yli kuutta kuukautta.

Lastensuojelulain 75 §:n 1 momentin toisen virkkeen sanamuotoa on mahdollista tulkita suppeasti siten, että lapsella tai nuorella on oikeus jälkihuoltoon ja vastaavasti kunnalla on velvollisuus järjestää jälkihuoltoa vain, jos vähintään puoli vuotta kestänyt yhtäjaksoinen sijoitus muodostuu yksinomaan joko yhdestä tai useammasta toisiaan välittömästi seuraavasta avohuollon tukitoimena tapahtuneesta sijoituksesta. Näin tulkittuna henkilöllä ei olisi oikeutta jälkihuoltoon nyt käsiteltävänä olevan kaltaisessa tilanteessa. Tämä merkitsisi myös sitä, että henkilölle ei muodostuisi oikeutta jälkihuoltoon esimerkiksi silloin, jos kiireelliset sijoitukset katkaisisivat alle puolen vuoden välein muutoin yli puoli vuotta kestävän avohuollon sijoituksen.

Jälkihuollon keskeisenä tarkoituksena on varmistaa riittävän pitkäjänteisesti se, ettei nuori ajaudu liian varhain lopetetun tuen vuoksi yhteiskunnan muun huolto- ja hoitokoneiston varaan. Erityisesti itsenäistymässä olevien nuorten asemaa ja lastensuojelullisen tuen vaikuttavuutta pitemmällä tähtäimellä parannetaan korostamalla lasten ja nuorten oikeutta riittävään jälkihuollolliseen tukeen (HE 252/2006 vp, s. 30 ja s. 110). Lastensuojelulaissa oikeus jälkihuoltoon on ulotettu koskemaan myös pitempikestoista yhtäjaksoista avohuollon tukitoimena tapahtunutta sijoitusta. Lainsäätäjä on tältä osin päätynyt pitämään puolen vuoden ajan ylittävää yhtäjaksoista sijoitusta kodin ulkopuolelle jälkihuoltoon oikeuttavana aikana.

A:n sijoitus kodin ulkopuolelle on kestänyt yhtäjaksoisesti yli puoli vuotta. Tästä jaksosta sen alussa ja lopussa olleet kiireelliset sijoitukset muodostivat yhteensä runsaat 1,5 kuukautta. Näiden jaksojen välissä ollut avohuollon tukitoimena tapahtunut sijoitus puolestaan kesti noin 4,5 kuukautta.

Arvioitaessa jälkihuolto-oikeuden syntymistä tällaisessa tilanteessa on merkitystä annettava sille, että lapsi on joka tapauksessa ollut yksin sijoitettuna kodin ulkopuolelle yhtäjaksoisesti yli kuuden kuukauden ajan. Lapsen näkökulmasta merkityksellistä ei ole ollut se, millä lastensuojelulain mukaisella perusteella hänen sijoituksensa on kunakin ajanjaksona tapahtunut. Avohuollon tukitoimena tapahtunut sijoitus on tässä tapauksessa lisäksi muodostanut lähes kolme neljäsosaa sijoituksen kokonaiskestosta, ja lapsi on ollut sijoitettuna koko ajan samassa sijoituspaikassa.

Kun otetaan huomioon jälkihuollon yleiset tavoitteet sekä lainsäätäjän tarkoitus saattaa pitempikestoiset avohuollon sijoitukset säännöksen soveltamisalan piiriin, sijoitusjakson on katsottava täyttävän lastensuojelulain 75 §:n 1 momentin toisessa virkkeessä tarkoitetun vähintään puolen vuoden yhtäjaksoisen sijoituksen edellytykset, vaikka siihen sisältyykin kiireellisen sijoituksen jaksoja, joihin sinällään ei liity velvollisuutta jälkihuollon järjestämiseen. Tätä tulkintaa puoltaa myös lastensuojelulain 4 §:ssä mainittu periaate, jonka mukaan lastensuojelun tarvetta arvioitaessa ja lastensuojelua toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.

A:lla on edellä mainituilla perusteilla oikeus lastensuojelulaissa tarkoitettuun jälkihuoltoon. C:n kuntayhtymän viranhaltijan, C:n kuntayhtymän yksilöhuoltojaoston ja hallinto-oikeuden asiassa antamat päätökset on siten kumottava ja asia on palautettava C:n kuntayhtymälle A:n jälkihuollon järjestämiseksi lastensuojelulain 12 luvun mukaisesti.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Niilo Jääskinen, Eija Siitari, Outi Suviranta, Petri Helander ja Maarit Lindroos. Asian esittelijä Mika Paavilainen.