20.1.2016

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 19.9.2014 nro 14/0792/6

Asian aikaisempi käsittely

Lohjan kaupungin perusturvalautakunnan yksilöjaoston alainen viranhaltija on päätöksellään 22.1.2014 myöntänyt A:lle vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (vammaispalvelulaki) mukaisena kuljetuspalveluna 13.12.2013 matkan Raaseporin Kisaopistolle ja takaisin. Viranhaltija oli hylännyt A:n hakemuksen siltä osin kuin hän oli hakenut pysyväisluonteista oikeutta käyttää kuljetuspalvelumatkoja Hankoon, Inkooseen, Saloon, Somerolle, Siuntioon, Raaseporiin ja Tammelaan. Kyseiset kunnat eivät kuulu Lohjan kuljetuspalvelualueeseen, joten kulkuoikeutta kyseiselle alueelle ei voi myöntää pysyväisluonteisesti vaan jokaiseen yhdistyksen kokoukseen erikseen etukäteen tulleen hakemuksen perusteella.

Lohjan kaupungin perusturvalautakunnan yksilöjaosto on päätöksellään 4.3.2014 (§ 30) pitänyt voimassa viranhaltijan päätöksen. Päätöksen perustelujen mukaan A:n kanssa on sovittu, että hän voi hakea etukäteen matkustusoikeutta sellaisiin yhdistysten kokouksiin, joita ei järjestetä Lohjan kuljetuspalvelualueen sisällä. Lisäksi hänen on tositteella todennettava kuulumisensa yhdistykseen, mitä hän ei tehnyt.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään kumonnut A:n valituksesta yksilöjaoston päätöksen siltä osin kuin asiassa on kysymys kuljetuspalvelun myöntämisestä Lohjan naapurikuntiin suuntautuviin matkoihin ja palauttanut asian tältä osin yksilöjaostolle uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeus on hylännyt valituksen siltä osin kuin A on vaatinut kuljetuspalvelun myöntämistä Hankoon suuntautuviin matkoihin.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (vammaispalvelulaki) 8 §:n 2 momentin mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle kohtuulliset kuljetuspalvelut niihin liittyvine saattajapalveluineen, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista.

Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun asetuksen (vammaispalveluasetus) 4 §:n 1 momentin mukaan kuljetuspalveluihin niihin liittyvine saattajapalveluineen kuuluu vaikeavammaisen henkilön työssä käymisen, opiskelun, asioimisen, yhteiskunnallisen osallistumisen, virkistyksen tai muun sellaisen syyn vuoksi tarpeelliset, jokapäiväiseen elämään kuuluvat kuljetukset. Pykälän 2 momentin mukaan jokapäiväiseen elämään kuuluvia kuljetuksia ovat vaikeavammaisen henkilön asuinkunnan alueella tapahtuvat tai lähikuntiin ulottuvat kuljetukset. Pykälän 3 momentin mukaan kuljetukset voi kunta järjestää sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain (733/1992) 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla taikka korvata jäljempänä 5 §:ssä tarkoitetulle henkilölle taksilla, invataksilla tai vastaavalla ajoneuvolla tapahtuvasta kuljetuksesta aiheutuvat kohtuulliset kustannukset.

Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 12 §:n 1 momentin mukaan asiakkaan on annettava sosiaalihuoltolain 6 §:ssä tarkoitetulle toimielimelle ne tiedot, joita tämä tarvitsee sosiaalihuollon järjestämisessä ja toteuttamisessa.

Asiassa saatu selvitys

A:lla on vaikea-asteinen näkövamma ja hänelle on myönnetty vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin mukainen kuljetuspalvelu. Lohjalla asuva A on nyt kysymyksessä olevalla hakemuksella hakenut oikeutta käyttää tarvittaessa osan hänelle kuljetuspalveluna järjestettävistä matkoista siten, että hänen toiminnallisena lähikuntanaan pidettäisiin Hankoa, Inkoota, Saloa, Someroa, Siuntiota, Raaseporia ja Tammelaa. A on esittänyt perusteeksi yhdistystoiminnan.

A oli 26.7.2010 hakenut oikeutta käyttää kuljetuspalveluja Helsinkiin, Espooseen, Tuusulaan, Vantaalle ja Nurmijärvelle. A oli esittänyt perusteeksi osallistumisen yhdistys- ja harrastustoimintaan. Hän oli selvittänyt toimivansa eri luottamustehtävissä Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaiset ry:ssä. Lisäksi hän oli selvittänyt toimivansa Fysioterapia-alan Näkövammaiset ry:n alueyhteyshenkilönä. A oli myös kertonut käyvänsä Vantaalla opaskoirakoulussa opaskoiransa terveyteen liittyvissä asioissa sekä koulutustilaisuuksissa ja tapaamisissa. Tuolloin Lohjan sosiaali- ja terveyslautakunta oli määritellyt vammaispalveluasetuksen 4 §:n 2 momentin mukaisiksi lähikunniksi Inkoon, Karjalohjan, Nummi-Pusulan, Raaseporin, Salon, Siuntion ja Vihdin. Korkein hallinto-oikeus katsoi päätöksessään 1.10.2012 numero 2595, että kun otetaan huomioon A:n esittämä selvitys kuljetustarpeestaan näkövammaisten yhdistys- ja harrastustoimintaan sekä matkojen kohtuullinen pituus, A:n kuljetuspalvelumatkoja Helsinkiin, Vantaalle, Espooseen ja Tuusulaan on pidettävä sellaisina vammaispalveluasetuksen 4 §:ssä tarkoitettuina lähikuntaan ulottuvina kuljetuksina, jotka Lohjan kaupungin on vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin mukaan järjestettävä A:lle.

Lohjan kaupungin Perusturvakeskus on antanut uudet vammaispalvelulain mukaisten kuljetuspalveluiden ohjeet, jotka ovat tulleet voimaan 1.10.2013 alkaen. Ohjeiden mukaan asiointi- ja virkistysmatkat voi tehdä Lohjan kaupungissa ja toiminnallisissa lähikunnissa, joiksi luetaan Karkkila ja Vihti. Mikäli henkilö haluaa asioida jossakin muussa Lohjan lähikunnassa, tulee siihen hakemuksessa esittää erityinen peruste. Päätös tehdään yksilöllisen tarvearvioinnin pohjalta.

Asian arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

Asiassa on arvioitavana, onko A:n toiminnallisena lähikuntana pidettävä Hankoa, Inkoota, Saloa, Someroa, Siuntiota, Raaseporia ja Tammelaa.

Hallinto- ja oikeuskäytännössä on yleensä lähdetty siitä, että vammaispalveluasetuksen 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuina lähikuntina on pidettävä vaikeavammaisen henkilön asuinkuntaan rajoittuvia kuntia ja että vaikeavammaisella on siten oikeus saada asuinkuntansa alueella ja sen rajakuntiin tapahtuvat kuljetukset kuljetuspalveluna.

A:n hakemuksessaan tarkoittamista kunnista Lohjan naapurikuntia ovat Inkoo, Salo, Somero, Siuntio, Raasepori ja Tammela. Hanko ei ole Lohjan naapurikunta. Hallinto-oikeus katsoo, että A:n kuljetuspalvelumatkoja Inkooseen, Saloon, Somerolle, Siuntioon, Raaseporiin ja Tammelaan on pidettävä sellaisina vammaispalveluasetuksen 4 §:ssä tarkoitettuina lähikuntaan ulottuvina kuljetuksina, jotka Lohjan kaupungin on vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin mukaan järjestettävä A:lle. Yksilöjaoston päätös on tältä osin kumottava ja asia on palautettava sille uudelleen käsiteltäväksi.

Sitä vastoin kuljetuspalvelumatkoja Hankoon, joka ei ole Lohjan naapurikunta, ei voida pitää sellaisina vammaispalveluasetuksen 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuina lähikuntaan ulottuvina kuljetuksina, jotka Lohjan kaupungin olisi ilman erityistä perustetta vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin mukaan järjestettävä A:lle. A on kertonut toimivansa Länsi-Uudenmaan Näkövammaiset ry:n puheenjohtajana ja yhdistyksen toiminta-alueen kattavan myös Hangon. Koska A ei ole esittänyt Lohjan kaupungin häneltä pyytämää selvitystä yhdistystoimintaan osallistumisesta, hallinto-oikeus katsoo, että kaupunki on voinut tältä osin hylätä A:n hakemuksen.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Laura Palmu ja Klaus Järvinen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Lohjan kaupungin perusturvalautakunta on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin asiassa on kysymys kuljetuspalvelun myöntämisestä Lohjan naapurikuntiin suuntautuviin matkoihin.

Vaatimuksensa tueksi perusturvalautakunta on esittänyt muun ohella seuraavaa:

A on lohjalainen näkövammainen henkilö, jolle on työssäkäyntiä varten myönnetty matkat Espooseen. Lisäksi hänellä on vapaa-ajan matkoja ja yhdistystoimintaan liittyviä matkoja, joiden runsauden vuoksi kaupunki on vaatinut todistuksen kokouksista, joihin hän osallistuu. Hän ei ole kuitenkaan toimittanut tarvittavia tositteita.

Hallinto-oikeuden päätöksessä on huomioitu kuljetuspalveluun oikeuttaviksi lähikunniksi kaikki ne kunnat, jotka tulivat Lohjan naapurikunniksi 1.1.2013. Lohjalla on esimerkiksi noin kahden kilometrin yhteinen raja 6 000 asukkaan Tammelan kunnan kanssa. Käytännössä ei voida katsoa, että Lohjalla asuvan asiakkaan asioimissuunta olisi Tammelan kunta, jossa on vähemmän palveluita kuin Suur-Lohjan alueella. Sinänsä matkan pituudella ei ole merkitystä, vaan sillä, onko vaikeavammaisella henkilöllä tarve sellaisiin yleensä saatavilla oleviin palveluihin, joita ei ole asuinkunnan alueella.

Jos lähikuntien kattama alue on laaja, kunta voi rajoittaa kuljetuspalveluita siten, että korvattaviksi tulevat kuljetuspalveluiden järjestämisestä aiheutuvat kohtuulliset kustannukset. Jos vaikeavammainen kuitenkin pystyy esittämään, että hänen tarvitsemansa matkat ovat kohtuullisia jokapäiväiseen elämään kuuluvia sekä tarpeellisia ja välttämättömiä kuljetuspalveluja, kunnan on korvattava matkat. Perusturvatoimi järjestää vammaisille vammaispalvelulakiin perustuvat kohtuulliset jokapäiväiseen elämään liittyvät kuljetuspalvelut. Korkeimman hallinto-oikeuden on arvioitava, tuleeko kunnan kuntaliitosten jälkeisessä maantieteellisesti laajaksi alueeksi muuttuneessa tilanteessa katsoa, että vammaisen kuntalaisen on päästävä asioimaan lähikunnassa, vaikka se ei ole perusteltua kohtuullisuuden ja päivittäisten palveluiden tarjonnan kannalta.

A on selityksessään vaatinut, että lautakunnan valitus hylätään. Lohjan perusturvakeskuksen ohjeistuksen mukaan Lohjan vammaiskuljetuspalveluiden asiakkailla on 1.10.2013 alkaen käytössään kuljetuspalvelut Lohjan, Karkkilan ja Vihdin kuntien alueilla. Linjaus on vammaispalvelulain vastainen, koska ohjeilla ei voi asettaa palvelujen tai etuuksien saamiselle tai niiden tasolle lakiin perustumattomia ehtoja tai rajoituksia. Lisäksi Hankoa tulisi pitää myös toiminnallisena lähikuntana, koska näkövammaisten järjestötoiminnasta vastuullisena henkilönä A ei voi hoitaa tehtävää täysipainoisesti ilman kulkuoikeutta Hankoon. Vammaispalvelulain mukaisia kuljetuspalveluja järjestäessään kaupunki ei voi vedota riittämättömiin määrärahoihin.

Lohjan kaupungin perusturvalautakunnalle on lähetetty tiedoksi A:n selitys.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle kohtuulliset kuljetuspalvelut niihin liittyvine saattajapalveluineen, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista.

Vammaispalveluasetuksen 4 §:n 2 momentin mukaan jokapäiväiseen elämään kuuluvia kuljetuksia ovat vaikeavammaisen henkilön asuinkunnan alueella tapahtuvat tai lähikuntiin ulottuvat kuljetukset.

Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että edellä mainitussa asetuksessa tarkoitettuina vaikeavammaisen henkilön kuljetuspalveluun kuuluvina lähikuntina on pidettävä vaikeavammaisen henkilön asuinkuntaan rajoittuvia naapurikuntia.

Kun otetaan huomioon voimassa oleva lainsäädäntö ja sen oikeuskäytännössä vakiintunut tulkinta, Lohjan kaupunki ei ole voinut rajata Lohjan naapurikuntiin ulottuvia kuljetuksia kuljetuspalvelualueen ulkopuolelle.

Tällä perusteella ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Anne E. Niemi, Sakari Vanhala, Eija Siitari, Outi Suviranta ja Heikki Harjula. Asian esittelijä Marja-Liisa Judström.