Finlex - Etusivulle
Ennakkopäätökset

31.10.2013

Ennakkopäätökset

Korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätökset.

KHO:2013:171

Asiasanat
Vammaispalvelu, Vaikeavammainen, Henkilökohtainen apu, Henkilökohtaisen avustajan palkka, Kunta, Sijaistyönantaja, Työnantajan velvollisuudet, Lain noudattaminen, Ulkomaalaiselta avustajalta puuttuva oleskelulupa, Korvauksen epääminen määräajalta, Hallinnon oikeusperiaatteet
Tapausvuosi
2013
Antopäivä
Diaarinumero
961/3/12,961/3/12
Taltio
3423

Sosiaalityön johtajan tekemän päätöksen perusteella vaikeavammaiselle henkilölle oli korvattu tämän henkilökohtaiseksi avustajakseen palkkaaman ulkomaalaisen työntekijän palkkaamisesta aiheutuneet kustannukset. Kunnassa käyttöön otetun sijaispalkanlaskentajärjestelmän mukaisesti kunta suoritti palkan suoraan työntekijälle. Kun ilmeni, ettei avustajalla ollut oleskelulupaa tai muulla perusteella oikeutta oleskella ja työskennellä Suomessa, sosiaalityön johtaja teki uuden päätöksen, jolla aiemmin myönnetty korvaus evättiin yhdeltä kuukaudelta.

Asiassa tuli ratkaistavaksi, oliko kunnalla oikeus evätä korvaus jo suoritetun avustamisen osalta ja ottaen huomioon, että ulkomaalaislain säännösten rikkominen oli myös erikseen sanktioitu.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei kunta voinut korvauksen maksatuksesta päättäessään olla ottamatta huomioon sitä, noudattiko vaikeavammainen työnantaja työnantajavelvoitteitaan. Yksittäistapauksessa ratkaistavaksi jäi, millä tavoin tilanteeseen puututtiin, kun huomioon otettiin hallintolain 6 §:n mukaiset hallinnon oikeusperiaatteet. Kunnan toimenpiteet eivät saaneet muodostua työnantajan laiminlyöntiin nähden ilmeisen kohtuuttomiksi. Korvauksen maksatuksen keskeyttäminen yhden kuukauden ajalta ei ollut tapauksen olosuhteissa ilmeisen kohtuutonta. (Äänestys 7 - 1)

Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 8 § 2 momentti, 8 d § 2 momentti 1 kohta ja 3 momentti (981/2008)

Ulkomaalaislaki 73 § 2 momentti

Päätös, josta valitetaan

Rovaniemen hallinto-oikeus 20.2.2012 nro 12/0055/1

Asian aikaisempi käsittely

A:lle on 26.4.2011 myönnetty vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista annetun lain (vammaispalvelulaki) mukaista henkilökohtaista apua ajalle 1.5. - 31.8.2011. Päätöksen mukaan A:lle korvataan henkilökohtaisen avustajan palkkaamisesta aiheutuneet kustannukset enintään 120 tunnilta kuukaudessa. Päätös sisältää ohjauksen, jonka mukaan henkilökohtaisen avustajan työsuhteessa on noudatettava työoikeudellisia säännöksiä.

Inarin sosiaali- ja terveyslautakunnan alainen viranhaltija on 12.7.2011 antamallaan päätöksellä evännyt korvauksen maksamisen kesäkuulta 2011, koska A ei ole noudattanut työsuhteessa työ­oikeudellisia säännöksiä. A:n henkilökohtaisella avustajalla, jonka työ­tunteja kesäkuun 2011 työtunnit ovat, ei ole voimassa olevaa oleskelulupaa.

A on lautakunnalle jättämässään oikaisuvaatimuksessa vaatinut, että hänen henkilökohtaiselle avustajalleen maksetaan kesäkuun 2011 työtunneista palkka aikaisemman päätöksen mukaisesti.

Inarin sosiaali- ja terveyslautakunta on 27.9.2011 tekemällään päätöksellä pysyttänyt viranhaltijan päätöksen. A:lla on ollut oikeus henkilökohtaiseen apuun 25.2.2010 lukien. Hän on toiminut työnantajana avustajilleen siitä lähtien. Vuoden 2011 vaihteessa Inarin kunta siirtyi henkilökohtaisten avustajien palkanlaskennassa sijaispalkanlaskennan malliin, jolloin kunta maksaa palkan suoraan avustajalle. Sijaispalkanlaskenta oli lähinnä tekninen muutos, työn­antajavastuu säilyi edelleen vammaisella henkilöllä. A ilmoitti tammikuussa 2011 siirtyvänsä sijaispalkanmaksuun. A on toimittanut kunnalle sijaispalkanlaskennassa tarvittavat avustajien tiedot: työsopimuksen, vero­kortin, avustajien pankkiyhteystiedot ja osoitetiedot sekä kuukausittain tuntilistat.

Vammaispalvelulain mukaan vammaista henkilöä on tarvittaessa ohjattava ja autettava avustajan palkkaukseen liittyvissä asioissa. Kunnan ohjaus- ja avustamisvelvollisuus ei tarkoita sitä, että kunnalle siirtyisi työnantajan valvonta- tai ohjausoikeutta. Tämä oikeus pysyy vammaisella henkilöllä ottaen huomioon hänen työnantaja-asemansa. A:n 1.7.2011 päiväämä kirje tuo esiin, että A:lla on tietoa ulkomaalaisen henkilön työnantajana toimimisesta ja että hän on selvittänyt asiaa myös keväällä 2011. Sosiaalityöntekijät ovat arvioineet, että A pystyy itsenäisesti toimimaan työnantajana.

A:lle ei ole kesäkuussa 2011 korvattu henkilökohtaisen avustajan 120 työtuntia, koska työnantaja ei ole noudattanut työsuhteessa työ­oikeudellisia säännöksiä. A:n avustajalla ei ole ollut voimassa olevaa työhön oikeuttavaa oleskelulupaa. Työnantajan velvollisuus on varmistua siitä, että palveluksessa olevalla henkilöllä on voimassa oleva työ­lupa.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Rovaniemen hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n lautakunnan päätöksestä tekemän valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovelletut oikeusohjeet

Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (vammaispalvelulaki) 8 §:n 2 momentin mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle muun muassa henkilökohtaista apua, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista.

Lain 8 d §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan kunta voi järjestää henkilö­kohtaista apua korvaamalla vaikeavammaiselle henkilölle henkilökohtaisen avustajan palkkaamisesta aiheutuvat kustannukset työnantajan maksettaviksi kuuluvine lakisääteisine maksuineen ja korvauksineen sekä muut kohtuulliset avustajasta aiheutuvat välttämättömät kulut.

Pykälän 3 momentista ilmenee, että mainitun 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa vaikeavammaista henkilöä on tarvittaessa ohjattava ja autettava avustajan palkkaukseen liittyvissä asioissa.

Ulkomaalaislain 73 §:n 2 momentin mukaan työnantajan on varmistauduttava siitä, että palvelukseen tulevalla ja palveluksessa olevalla ulkomaalaisella on vaadittava työntekijän oleskelulupa tai että hän ei tarvitse oleskelulupaa.

Hallintolain 50 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan viranomainen voi poistaa virheellisen päätöksensä ja ratkaista asian uudelleen, jos päätös perustuu selvästi virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen. Pykälän 2 momentista ilmenee, että virheen korjaamiseen ei tarvita asianosaisen suostumusta, jos virhe on ilmeinen ja se on aiheutunut asianosaisen omasta menettelystä.

Asian oikeudellinen arviointi

A:lle on myönnetty vammaispalvelulain 8 §:n mukaista henkilökohtaista apua 25.2.2010 lukien. A:lle on 26.4.2011 tehty henkilökohtaisen avun jatkopäätös ajalle 1.5. - 31.8.2011. Päätöksen mukaan A:lle korvataan henkilökohtaisen avustajan palkkaamisesta aiheutuneet kustannukset enintään 120 tunnilta kuukaudessa. Kunta on tammikuusta 2011 alkaen huolehtinut avustajan palkan maksamisesta niin sanottuna sijaispalkanmaksajana.

A:n palkkaamalle henkilökohtaiselle avustajalle, joka on Venäjän kansalainen, on myönnetty työntekijän oleskelulupa vasta 16.8.2011 alkaen. Hänellä ei ole kesäkuussa 2011 ollut muutakaan ansiotyön tekemiseen oikeuttavaa oleskelulupaa. Koska avustajan työskentely näin ollen on ollut laitonta, A:lla ei ole ollut oikeutta vammaispalvelulain mukaiseen korvaukseen avustajalle kesäkuulta 2011 maksettavaksi sovitun palkan osalta.

Hallinto-oikeus toteaa, että kunta on sinänsä laiminlyönyt asiassa vam­mais­palvelulain mukaisen, avustajan palkkaukseen liittyvän neuvontavelvollisuutensa, kun se ei ole ohjannut A:ta avustajan oleskelulupa-asiassa. Kunnan laiminlyönti tai se seikka, että kunta on A:n puolesta teknisesti hoitanut avustajan palkanmaksun, ei kuitenkaan poista A:l­la ollutta työnantajan vastuuta. A on siten ollut ennen työsuhteen alkamista velvollinen huolehtimaan siitä, että avustajalla on ollut työntekoon oikeuttava oleskelulupa.

Koska se seikka, ettei avustajalla ole ollut oleskelulupaa, on tullut tie­toon vasta kesäkuussa, 26.4.2011 tehty päätös on perustunut selvästi puutteelliseen selvitykseen. Näin ollen päätöksessä ollut asiavirhe on voitu korjata hallintolain 50 §:n mukaisesti. Koska virhe on ollut ilmeinen ja se on aiheutunut A:n omasta menettelystä, päätöstä on voitu korjata ilman A:n suostumusta. Valituksenalaista päätöstä ei siis ole syytä muuttaa.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Pirkko Wesslin-Nenonen, Pirjo Pyhäjärvi ja Anna-Kaisa Marski. Asian esittelijä Sari Herttua.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja sosiaali- ja terveyslautakunnan päätökset kumotaan. Kesäkuun 2011 palkka on maksettava A:n henkilökohtaiselle avustajalle alkuperäisen päätöksen mukaisesti.

Sosiaaliviranomaisen on oma-aloitteisesti selvitettävä asiakkaalle tämän oikeudet ja velvollisuudet sekä vammaispalvelujärjestelmään sisältyvät eri vaihtoehdot. Sosiaaliviranomaisten on myös otettava huomioon A:n sairaus, jonka vuoksi hän kärsii muun muassa keskittymishäiriöstä ja siitä seuraavasta ahdistuneisuudesta. Toisinaan A:lla on myös vaikeuksia ilmaista itseään. A ei ole kyennyt hoitamaan paremmin velvollisuuksiaan työnantajana. Sosiaaliviranomaiset eivät saa toimillaan aiheuttaa taloudellista vahinkoa henkilökohtaista apua saavalle.

Inarin sosiaali- ja terveyslautakunta on antanut valituksen johdosta selityksen.

Inarin kunta järjestää henkilökohtaista apua korvaamalla vaikeavammaiselle henkilölle henkilökohtaisen avustajan palkkaamisesta aiheutuvat kustannukset. A:n kanssa noudatetaan yleistä Inarin kunnan tapaa järjestää henkilön palvelut, sillä erityisiä perusteita palvelun toisenlaiseen järjestämistapaan ei ole tullut esiin. Sosiaalityöntekijät ovat arvioineet A:n pystyvän toimimaan työnantajana. Hän on toiminut henkilökohtaisten avustajien työnantajana alusta alkaen. A ei ole tuonut esiin, ettei hän pysty suorittamaan työnantajan velvoitteita ennen kesäkuuta 2011. Psykiatrin lausunnossa 24.2.2011 ja 25.1.2012 laaditussa kuntoutus- ja palvelusuunnitelmassa ei mainita psyykkistä sairautta, joka heikentäisi A:n toimintakykyä.

A:lla on ollut oikeus henkilökohtaiseen apuun helmikuusta 2010 lukien ja hän on toiminut ensimmäisestä päätöksestä lähtien työnantajana avustajilleen. A:lla on ollut yhteensä neljä avustajaa. A:n avustajat ovat kaikki olleet ulkomaalaistaustaisia ja venäjän kielen taitoisia. A ei ole tuonut esiin, että tarvitsisi apua henkilökohtaisen avustajan palkkaamisessa.

Henkilökohtaisen avun päätöksissä A:lle on ilmoitettu, että työntekijän palkkausasioissa voi olla yhteydessä sosiaalitoimistoon tai yhtiöön, joka hoitaa avustajien palkanmaksun.

A:n 1.7.2011 päiväämästä kirjeestä sosiaalitoimistolle käy ilmi, että A:lla on tietoa ulkomaalaisen henkilön työnantajana toimimisesta ja että hän on selvittänyt asiaa jo keväällä 2011.

A on antanut vastaselityksen ja toimittanut lisäselvitystä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Sovelletut oikeusohjeet ja niiden merkitykselliset esityöt

  1. Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain ( vammaispalvelulaki ) 8 §:n 2 momentin mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle muun muassa henkilökohtaista apua, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista.
  2. Lain 8 d §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan kunta voi järjestää henkilö­kohtaista apua korvaamalla vaikeavammaiselle henkilölle henkilökohtaisen avustajan palkkaamisesta aiheutuvat kustannukset työnantajan maksettaviksi kuuluvine lakisääteisine maksuineen ja korvauksineen sekä muut kohtuulliset avustajasta aiheutuvat välttämättömät kulut.
  3. Vammaispalvelulakia koskevan hallituksen esityksen (HE 166/2008 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan mainitun säännöksen perusteluina muun ohella seuraavaa:
  4. "Pykälän 2 momentista ilmenisivät henkilökohtaisen avun järjestämistavat. Momentin 1 kohdassa säädettäisiin nykyisen kaltaisesta henkilökohtainen avustaja -järjestelmästä. Vaikeavammainen henkilö toimisi avustajan työnantajana ja saisi kunnalta korvauksen avustajan palkkaamisesta aiheutuviin kustannuksiin sekä muihin kohtuullisiin avustajasta aiheutuviin välttämättömiin kustannuksiin samaan tapaan kuin voimassa olevan vammaispalveluasetuksen 16 §:n mukaisessa henkilökohtainen avustaja -järjestelmässä. Henkilökohtaisen avustajan palkkaamisesta aiheutuvia kustannuksia olisivat avustajalle maksettavan palkan lisäksi työnantajan maksettavaksi kuuluvat lakisääteiset maksut ja korvaukset. Näitä ovat nykyisten säännösten voimassaoloaikana vakiintuneen käytännön mukaisesti sosiaaliturvamaksut, eläkemaksut, pakolliset tapaturma- ja työttömyysvakuutusmaksut sekä työterveyshuollon maksut. Samoin korvattaviksi tulisivat työaikalain (605/1996) mukaiset korvaukset pyhä- ja ylitöistä sekä vuosilomalain (162/2005) mukaiset korvaukset sekä sairausajan palkka. Myös lakisääteisestä työsuojelusta johtuvat perehdytys- ja muut välttämättömät kulut voisivat tulla korvattaviksi. Korvattaviksi tulisivat myös vakituisen työntekijän tilalle palkatun sijaisen palkkaamisesta aiheutuneet vastaavat palkkakustannukset.
  5. (…)
  6. Henkilökohtaisen avun järjestäminen henkilökohtainen avustaja -järjestelmän mukaisesti edellyttää vaikeavammaiselta henkilöltä kykyä ja halua toimia työnantajana. Se merkitsee, että häneltä edellytetään kykyä kouluttaa ja opastaa avustaja työtehtäviin sekä kykyä hoitaa muut esimiehelle kuuluvat tehtävät ja työnantajuuteen liittyvät velvoitteet. Tarvittaessa kunnan viranomaisten tulisi ohjata ja auttaa vaikeavammaista henkilöä avustajan palkkaamiseen liittyvissä asioissa. Tästä säädettäisiin pykälän 3 momentissa. Työnantajana toimiessaan vaikeavammainen henkilö voi myös delegoida osan tehtävistään kolmannelle osapuolelle ostamalla tältä esimerkiksi palkanlaskentaan ja palkanmaksuun, koulutukseen ja avustajavälitykseen liittyviä palveluita. Joka tapauksessa työnantajavelvoitteiden hoitaminen edellyttää vaikeavammaiselta henkilöltä valmiuksia omaan elämänhallintaan ja päätöksentekoon. Vammasta tai sairaudesta johtuva avun tarve voi vaikuttaa muun muassa sen ratkaisemiseen, onko vaikeavammaisen henkilön mahdollista vastata työnantajavelvoitteista vai onko perusteltua ohjata hänet muiden säännöksessä mainittujen avustajapalvelujen piiriin."

Tosiseikat

  1. Sosiaalityön johtajan 26.4.2011 tekemän päätöksen mukaan A:lle korvataan 1.5.2011 - 31.8.2011 henkilökohtaisen avun palkkaamisesta aiheutuneet kustannukset enintään 120 tunnilta/kuukausi. Päätöksen mukaan henkilökohtaisen avun työsuhteessa on noudatettava työ­oikeudellisia normeja (korvauksen peruste).
  2. Päätöksellään 12.7.2011 sosiaalityön johtaja on evännyt korvauksen maksamisen kesäkuulta 2011, koska A ei ollut noudattanut työsuhteessa työoikeudellisia säädöksiä. Päätöksessä on selostettu ulkomaalaislain (301/2004) 73 §:n 2 momentti, jonka mukaan työnantajan on varmistauduttava siitä, että palvelukseen tulevalla tai palveluksessa olevalla ulkomaalaisella on vaadittava työntekijän oleskelulupa tai että hän ei tarvitse oleskelulupaa. A:ta kesäkuussa 2011 avustaneella henkilökohtaisella avustajalla ei ole ollut voimassa olevaa oleskelulupaa.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

  1. Korkein hallinto-oikeus toteaa, ettei sosiaalityön johtajan päätöstä 12.7.2011 voida sisältönsä puolesta pitää aiemmin tehtyä päätöstä korjaavana, vaan siinä on kysymys aiempaan päätökseen perustuneen korvauksen maksatuksen keskeyttämisestä edellä tarkoitetun rikkomuksen tultua kunnan tietoon. Tällaisen päätöksen tekeminen ei riipu hallintolain 50 §:ssä säädetyistä asiavirheen korjaamisen edellytyksistä.
  2. Asiassa on ratkaistava, onko sijaistyönantajana toimineella kunnalla ollut oikeus keskeyttää korvauksen maksaminen ilmi tulleissa olosuhteissa, kun korvattava avustustyö joka tapauksessa oli jo tehty, ja ulkomaalaislain säännösten rikkominen on myös erikseen sanktioitu.
  3. A:n henkilökohtainen apu on järjestetty vammaispalvelulain 8 d §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla korvaamalla hänelle henkilökohtaisen avustajan palkkaamisesta aiheutuvat kustannukset työnantajan maksettavaksi kuuluvine lakisääteisine maksuineen ja korvauksineen. Tähän henkilökohtaisen avun järjestämistapaan kuuluu laaja työnantajavastuu. Asiaa ei ole tältä kannalta arvioitava toisin sillä perusteella, että kunta toimii asiassa niin sanottuna sijaistyönantajana huolehtien työtuntilistausten perusteella palkanmaksusta suoraan työntekijälle.
  4. Hallituksen esityksestä (HE 166/2008 vp) ilmenevät henkilökohtaisen avustajajärjestelmän perusteet osoittavat, että vammaispalvelulain 8 d §:n 2 momentin 1 kohdan säännöksellä pyritään suojaamaan työntekijää. Samalla niistä käy ilmi se sinänsä selvänä pidettävä seikka, että työnantajavelvoitteet kokonaisuudessaan siirtyvät vaikeavammaiselle työnantajalle silloin, kun henkilökohtainen apu järjestetään mainitun säännöksen nojalla. Selvää on myös, ettei vammaispalvelulaissa tarkoitettua henkilökohtaista apua järjestettäessä voida poiketa muistakaan laissa työnantajalle säädetyistä velvoitteista.
  5. Edellä olevan jälkeen vastattavana on kysymys siitä, oikeuttaako työnantajavelvoitteiden rikkominen tai laiminlyönti alentamaan tai poistamaan korvausta, joka vammaispalvelulain nojalla suoritetaan henkilökohtaisen avustajan palkkaamisesta aiheutuneiden kustannusten korvaamiseen. Laajemmasta tarkastelukulmasta kysymys on siitä, onko kunnalla oikeus maksaa mainittua korvausta työstä, jota teetetään lakia rikkoen. Hallinnon lainalaisuusperiaate ja tarve edistää yleistä lainkuuliaisuutta johtavat siihen, ettei kunta voi korvauksen maksatuksesta päättäessään olla ottamatta huomioon sitä, noudattaako vaikeavammainen työnantaja työnantajavelvoitteitaan. Yksittäistapauksittain ratkaistavaksi jää, millä tavoin lainvastaiseen tilanteeseen puututaan. Toimenpidettä harkittaessa on otettava huomioon muun muassa hallintolain 6 §:n mukaiset hallinnon oikeusperiaatteet, kuten yhdenvertaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet.
  6. A:n avustajana on toiminut henkilö, jolla ei ole ollut tarvittavaa oleskelulupaa. Hänet palkatessaan A on rikkonut keskeistä lain säännöstä ulkomaalaisen työvoiman käytöstä. Vain A on voinut tältä osin vastata lain noudattamisesta. Tietämättömyys tai erehtyminen lain sisällöstä ei ole peruste saada korvausta laittomasti teetetyn työn palkkaukseen. Hallinnossa noudatettava suhteellisuusperiaate edellyttää kuitenkin, että tapauksen olosuhteet otetaan huomioon, jottei ratkaisu muodostu laiminlyöntiin nähden ilmeisen kohtuuttomaksi. Sosiaalityön johtajan päätöksessä 12.7.2011 on kysymys korvauksen epäämisestä vain yhden kuukauden ajalta keskeyttämällä korvauksen maksaminen. Rikkomuksen laatu huomioon ottaen tämä ei ole ilmeisen kohtuutonta.
  7. Edellä mainituista syistä hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei ole syytä muuttaa.
  8. Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Irma Telivuo, Anne E. Niemi, Eija Siitari, Alice Guimaraes-Purokoski, Tuomas Lehtonen, Outi Suviranta ja Janne Aer. Asian esittelijä Camilla Sandström.

Äänestyslausunto

Eri mieltä olleen hallintoneuvos Outi Suvirannan äänestyslausunto:

"Kumoan Inarin kunnan sosiaali- ja terveyslautakunnan alaisen viranhaltijan päätöksen 12.7.2011, sosiaali- ja terveyslautakunnan päätöksen 27.9.2011 sekä Rovaniemen hallinto-oikeuden valituksenalaisen päätöksen.

Asiassa saadun selvityksen mukaan Inarin kunta on myöntänyt A:lle vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (vammaispalvelulaki) mukaista henkilökohtaista apua helmikuusta 2010 alkaen. Kunnan sosiaali- ja terveyslautakunnan alainen viranhaltija on 26.4.2011 tehnyt henkilökohtaista apua koskevan jatkopäätöksen, jonka mukaan A:lle korvataan 1.5.2011 - 31.8.2011 henkilökohtaisen avun palkkaamisesta aiheutuneet kustannukset enintään 120 tunnilta kuukaudessa päätöksestä tarkemmin ilmenevien periaatteiden mukaisesti. Sovellettuina säännöksinä päätöksessä on viitattu vammaispalvelulain 8 c ja 8 d §:ään. Käytännössä kunta on alkuvuodesta 2011 asti sijaispalkanlaskennan mallin mukaisesti maksanut palkan suoraan A:n avustajille A:n toimitettua kunnalle muun ohella allekirjoitetut tuntilistat sekä avustajan verokortin. A oli toimittanut kesäkuuta 2011 koskevan tuntilistan kunnalle 4.7.2011. Viranhaltija oli 12.7.2011 kieltäytynyt maksamasta avustajan korvauksia, koska kesäkuussa avustajana toimineella ulkomaalaisella henkilöllä ei ollut ollut tarvittavaa työntekijän oleskelulupaa. Esillä olevassa asiassa on kysymys viimeksi mainitusta päätöksestä.

Samoin kuin enemmistö katson, että viranhaltijan 12.7.2011 päätöksessä ei ole kysymys viranhaltijan päätöksen 26.4.2011 korjaamisesta hallintolaissa tarkoitetulla tavalla. Pidän selvänä myös sitä, että A:n olisi avustajansa työnantajana tullut noudattaa ulkomaalaislain 73 §:n 2 momentin säännöstä ja että hän tämän laiminlyödessään on menetellyt lainvastaisesti. Katson kuitenkin, ettei esillä olevassa asiassa ole kysymys mainitun lainrikkomisen seuraamuksista.

Esillä olevassa asiassa on kysymys korvauksesta, joka koskee A:n avustajan jo tekemää työtä, josta A:lla joka tapauksessa on palkanmaksuvelvollisuus.

Vammaispalvelulaissa tai sosiaalihuoltolaissa ei säädetä mainittujen lakien perusteella myönnettyjen korvausten maksatuksen keskeyttämisen eikä myöskään jo maksettujen korvausten takaisinperinnän edellytyksistä. Katson, että jo tehdyn avustajantyön takautuvaa korvaamatta jättämistä ei voi pitää hyväksyttävänä, jos jo maksettua korvausta ei voitaisi periä A:lta takaisin perusteettoman edun palauttamista koskevien periaatteiden mukaisesti. Pidän tulkinnanvaraisena, voitaisiinko korvauksen maksamista A:lle pitää avustajan työluvan puutteesta johtuen sillä tavoin aiheettomana, että perusteettoman edun palauttamista koskevat periaatteet voisivat ylipäätään tulla sovellettaviksi. Pidän joka tapauksessa ilmeisenä, että takaisinperintä olisi A:n taloudelliseen asemaan ja olosuhteisiin nähden sekä esillä olevan asian olosuhteissa yleisemminkin kohtuutonta eikä takaisinperintään siitä syystä voitaisi minusta ilman lainsäädännön tukea ryhtyä. Asiassa on ilmennyt, että A on ajoittain saanut myös toimeentulotukea. Näillä perusteilla katson, ettei kunnan esillä olevassa asiassa olisi tullut jättää avustajan palkkaamisesta aiheutuneita kustannuksia korvaamatta kesäkuulta 2011.

Kesäkuun korvausta koskevien päätösten kumoaminen merkitsisi sitä, että Inarin kunta olisi velvollinen suorittamaan korvausta avustajan palkkaamisesta viranhaltijan päätöksen 26.4.2011 mukaisesti myös kesäkuulta 2011."

Sivun alkuun