26.4.2013

Päätös, josta valitetaan

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 12.6.2012 nro 12/0363/1

Asian taustaa

Kaupungin sosiaalitoimi on myöntänyt A:lle toimeentulotukea ajalla 1.1.2007 - 31.5.2011 yhteensä 32 494,77 euroa sen jälkeen kun A:n työnantaja oli purkanut A:n työsuhteen 15.11.2006 alkaen ja työvoimaviranomainen oli 24.1.2007 tehnyt A:ta koskevan työvoimapoliittisen lausunnon R 7, joka on estänyt työttömyysturvan saannin.

Käräjäoikeus , jonka tutkittavaksi A oli saattanut työsuhteen purkamista koskevan asian, on päätöksellään todennut kanteen peruuntuneen, kun A ja hänen aiempi työnantajansa olivat sopineet asian. Työnantaja on maksanut A:lle 8 000 euron kertakorvauksen.

Työ- ja elinkeinotoimisto on 6.5.2011, kun A oli esittänyt työ- ja elinkeinotoimistolle edellä mainitun käräjäoikeuden päätöksen, kumonnut 24.1.2007 annetun A:n työttömyysetuutta koskevan työvoimapoliittisen lausunnon ja antamassaan uudessa työvoimapoliittisessa lausunnossa esittänyt, ettei työttömyysetuuden maksamiselle ole ollut työvoimapoliittista estettä 6.12.2006 alkaen.

Kaupungin sosiaali- ja terveyspalvelujen etuuskäsittelijä on 20.6.2011 tekemällään päätöksellä päättänyt, että A:lta peritään takautuva työmarkkinatuki myönnetyn toimeentulotuen korvaukseksi ajalta 1.1.2007 - 31.5.2011.

Kansaneläkelaitos on heinäkuussa 2011 maksanut kaupungin sosiaalitoimelle A:n takautuvan työmarkkinatuen ajalta 1.1.2007 - 31.5.2011 yhteensä 25 558,81 euroa.

Kaupungin perusturvalautakunnan yksilöhuoltojaosto on 17.8.2011 tekemällään päätöksellä muuttanut viranhaltijan päätöstä. Jaosto on päätöksensä perusteluina lausunut, ettei perintäpäätös ajalle 1.1.2007 - 31.5.2011 ole ollut lain mukainen. Hakemus takaisinperinnästä tehdään hallinto-oikeudelle.

Hakemus hallinto-oikeudessa

A on vaatinut, että hallinto-oikeus velvoittaa kaupungin maksamaan hänelle toimeentulotuen korvaukseksi virheellisesti perityn takautuvasti maksetun työmarkkinatuen.

Kaupungin sosiaali- ja terveyspalvelukeskus on lausunnossaan hallinto-oikeudelle todennut, että sosiaalitoimi oli myöntänyt A:lle 1.1.2007 alkaen kuukausittain toimeentulotukea hyvässä uskossa, että työvoimapoliittinen lausunto estää työttömyysturvan saannin, minkä vuoksi perintäpäätöstä ei ole tehty toimeentulotukea myönnettäessä.

Sosiaalitoimelle oli kesäkuussa 2011 tullut tieto siitä, että A onkin oikeutettu saamaan takautuvasti työmarkkinatukea 6.12.2006 alkaen. Etuuskäsittelijä oli 20.6.2011 tehnyt päätöksen ajalle 1.1.2007 - 31.5.2011 myönnetyn toimeentulotuen takaisin perinnästä työttömyysturvasta.

Kansaneläkelaitos on etuuskäsittelijän takaisinperintäpäätöksen perusteella maksanut kaupungin sosiaalitoimelle heinäkuussa 2011 takautuvia työmarkkinatukia ajalta 1.1.2007 - 31.5.2011 yhteensä 25 558,81 euroa. A:lle oli sanottuna aikana myönnetty toimeentulotukea 32 494,77 euroa.

A on ilmoittanut, ettei maksa Kansaneläkelaitoksen maksamia työmarkkinatukia kaupungille ja vaatii kaupungille maksettuja rahoja itselleen. A:lle ei olisi kuitenkaan myönnetty toimeentulotukea, jos hänelle olisi ollut toimeentulotuen maksuaikana kuukausittain maksussa hänelle nyt takautuvasti myönnetty työmarkkinatuki.

Kaupungin sosiaalitoimella ei ole velvollisuutta palauttaa A:lle takautuvasti maksettuja työmarkkinatukia ajalta 1.1.2007 - 31.5.2011. Maksettu työmarkkinatuki on voitu käyttää toimeentulotuen takaisinperintään.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään velvoittanut kaupungin sosiaalitoimen suorittamaan A:lle hänen takautuvista työmarkkinatuistaan toimeentulotuen takaisinperintään käytetyt varat 25 558,81 euroa.

Hallinto-oikeus on soveltamansa säännökset ja asian tosiseikat selostettuaan todennut johtopäätöksenään seuraavaa:

Toimeentulotuesta annetun lain 20 §:n 1 momentissa säädetyillä perusteilla takaisinperintä on mahdollista vain, jos siitä on päätetty jo tukea myönnettäessä.

Toimielimen päätös voi velvoittaa sitovasti toimeentulotuen takaisinmaksuun vain silloin, kun tuki on myönnetty ennakkona ja samalla määrätty perittäväksi takaisin odotettavissa olevasta etuudesta toimeentulotuesta annetun lain 23 §:n nojalla. Muissa tapauksissa korvausvelvollisuus syntyy hallinto-oikeuden päätöksellä.

A:lle ajalle 1.1.2007 - 31.5.2011 tehdyissä toimeentulotuen myöntämispäätöksissä ei ole ollut määräystä tuen perimisestä takaisin. Takaisinperintäpäätös on tehty jälkikäteen 20.6.2011, kun sosiaalitoimi on saanut tiedon, että A on saamassa takautuvasti työmarkkinatukea ajalta, jolle hänelle oli myönnetty toimeentulotukea.

Kun A:lle ei ollut myönnetty toimeentulotukea ennakonluonteisena takaisinperintämääräyksin ajalle 1.1.2007 - 31.5.2011, viranhaltija ei ole voinut jälkikäteen määrätä, että A:lle tulevat työttömyysetuudet siltä ajalta, jolta hänelle oli myönnetty tukea, käytetään tuen takaisinperintään.

Kaupungin sosiaalitoimi ei ole väittänyt, että tuen takaisinperintään on edellytykset toimeentulotuesta annetun lain 20 §:n 2 momentin perusteella.

Kaupungin sosiaalitoimen on siten suoritettava A:lle Kansaneläkelaitoksen kaupungille viranhaltijan perintäpäätöksen perusteella maksamat työmarkkinatuet.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Aarne Reiman, Matti Anttila ja Eija Mäkelä. Esittelijä Marja Ylinen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Kaupungin perusturvalautakunta on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja että sosiaalitoimen sallitaan käyttää sille maksetut työmarkkinatuet ajalta 1.1.2007 - 31.5.2011 A:lle myönnetyn toimeentulotuen takaisinperintään.

Perusturvalautakunta on valituksensa perusteluina esittänyt muun ohella seuraavaa:

A on saanut toimeentulotukea ajalla 1.1.2007 - 31.5.2011 yhteensä 32 494,77 euroa. Perusturvalautakunnan alainen viranomainen on uskonut silloisen työvoimatoimiston työvoimapoliittista lausuntoa, jonka mukaan A ei ole oikeutettu työttömyysturvaan. Lausunto on kumottu 6.5.2011 tehdyllä uudella lausunnolla takautuvasti 6.12.2006 alkaen. Etuuskäsittelijä teki toimeentulotukilain 23 §:n nojalla 20.6.2011 päätöksen perinnästä ajalle 1.1.2007 - 31.5.2011.

Kaupungin sosiaalitoimella ei ole velvollisuutta palauttaa A:lle takautuvasti maksettuja työmarkkinatukia ajalta 1.1.2007 - 31.5.2011. Maksettu työmarkkinatuki on toimeentulotukilain 20 §:n 1 momentin nojalla voitu käyttää toimeentulotuen takaisinperintään.

Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan toimeentulotuesta annetun lain 20 §:n 1 momentissa säädetyllä perusteella takaisinperintä on mahdollinen vain, jos siitä on päätetty jo tukea myönnettäessä.

Toimeentulotukea myöntävä viranomainen olisi perinyt myönnetyn toimeentulotuen takaisin toimeentulotukilain 23 §:n mukaan ajalta 1.1.2007 - 31.5.2011, jos hän olisi ollut tietoinen, että A:lla on oikeus saada työmarkkinatukea. Toimeentulotukilain 20 §:n 1 momenttia ei olisi silloin tarvinnut mainita.

Kaupungin sosiaalitoimi ei väitä, että tuen takaisinperintään olisi edellytykset toimeentulotuesta annetun lain 20 §:n 2 momentin perusteella. A ei ole ollut toimeentulotukea hakiessaan tietoinen, että työvoimatoimiston työvoimapoliittinen lausunto kumoutuu takautuvasti. Toimeentulotuen takaisinperinnän edellytyksenä on, että korvausvelvollisella asiasta päätettäessä on oikeus saada sellaisia tuloja tai varoja, joista korvaus saadaan periä vaarantamatta korvausvelvollisen tai sellaisen henkilön toimeentuloa, josta hän pitää huolta tai on velvollinen pitämään huolta.

Kaupungin sosiaalitoimi on perinyt A:lta vain toimeentulotukena myönnetyn työmarkkinatuen osuuden yhteensä 25 558,81 euroa. Toimeentulotukea oli maksettu samalle ajalle 32 494,77 euroa.

Mikäli korkein hallinto-oikeus pysyttää hallinto-oikeuden päätöksen, A saa itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä. A on ilmoittanut, ettei hän palauta rahoja sosiaalitoimelle eikä hänellä tiettävästi ole sellaisia varoja, joista toimeentulotuki voitaisiin periä takaisin.

A on selityksessään todennut tiedossa olleen, että työsuhteen purku oli oikeuden käsiteltävänä. Työmarkkinatukipäätöstä oli jouduttu odottamaan. Sosiaalitoimi ei liene oikeutettu pitämään perimiään työmarkkinatukia, kun perintäpäätös ei ole lainmukainen.

Kaupungin sosiaali- ja terveyspalvelukeskuksen palveluyksikön johtaja on vastaselityksenään ilmoittanut, ettei kaupungilla ole asiassa lisättävää.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Perusturvalautakunnan valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Säännökset

Toimeentulotuesta annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan toimeentulotuki on sosiaalihuoltoon kuuluva viimesijainen taloudellinen tuki, jonka tarkoituksena on turvata henkilön ja perheen toimeentulo ja edistää itsenäistä selviytymistä. Toimeentulotuen avulla turvataan henkilön ja perheen elämän kannalta vähintään välttämätön toimeentulo.

Lain 2 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada toimeentulotukea, jos hän on tuen tarpeessa eikä voi saada toimeentuloa ansiotyöllään, yrittäjätoiminnallaan, toimeentuloa turvaavien muiden etuuksien avulla, muista tuloistaan tai varoistaan, häneen nähden elatusvelvollisen huolenpidolla tai muulla tavalla.

Lain 4 lukuun sisältyvän 19 §:n mukaan toimeentulotukea ei saa periä takaisin, ellei mainitussa luvussa toisin säädetä.

Saman lain 4 lukuun sisältyvän 20 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan toimielin voi päättäessään toimeentulotuen myöntämisestä samalla määrätä, että toimeentulotuki tai osa siitä peritään takaisin tuen saajalta, jos hänellä on tuloja tai varoja tai oikeus elatusta turvaavaan etuuteen, mutta tulot, varat tai etuus eivät ole tukea myönnettäessä hänen määrättävinään tai hän ei voi muusta syystä niitä silloin käyttää.

Mainitun 20 §:n 2 momentin mukaan, jos tuen myöntäminen on perustunut tahallaan annettuihin erehdyttäviin tietoihin tai lain 17 §:ssä säädetyn ilmoitusvelvollisuuden tahalliseen laiminlyöntiin, kunta voi periä tuen takaisin näiden tietojen antajalta tai ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöneeltä siltä osin kuin tuen myöntäminen on perustunut tästä syystä virheellisiin tietoihin.

Lain 21 §:n 1 momentin mukaan toimeentulotuen takaisinperinnän edellytyksenä on, että korvausvelvollisella asiasta päätettäessä tai myöhemmin on oikeus saada sellaisia tuloja tai varoja, joista korvaus voidaan periä vaarantamatta korvausvelvollisen tai sellaisen henkilön toimeentuloa, josta hän pitää huolta tai on velvollinen pitämään huolta.

Lain 22 §:n 1 momentin mukaan hakemus toimeentulotuen takaisinperinnästä on tehtävä hallinto-oikeudelle 20 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa kolmen vuoden ja 20 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa viiden vuoden kuluessa siitä, kun tuki on maksettu.

Lain 4 lukuun samoin sisältyvän 23 §:n 1 momentin mukaan, jos tukea on myönnetty joko kokonaan tai osaksi ennakkona odotettavissa olevaa eläkettä, elatusapua, avustusta tai muuta jatkuvaa taikka kertakaikkista tuloa, korvausta tai saamista vastaan, toimielin voi periä ja nostaa sen estämättä, mitä muussa laissa säädetään, henkilölle tulevat edellä tarkoitetut tulot, korvaukset ja saamiset siltä ajalta, jolta tukea on annettu ennakkona, ja käyttää niitä ennakkona annetun tuen takaisinperintään.

Tosiseikat

A:n työsuhde on työnantajan toimesta purettu 15.11.2006. A on riitauttanut työsuhteen purkamisen. Työ- ja elinkeinotoimiston 24.1.2007 antaman työvoimapoliittisen lausunnon mukaan A ei ole ollut oikeutettu työttömyysturvaan. Kaupungin sosiaalitoimi on myöntänyt A:lle toimeentulotukea ajalle 1.1.2007 - 31.5.2011 yhteensä 32 494,77 euroa. A:n ja hänen aiemman työnantajansa sovittua työsuhteen purkamista koskevan riidan työ- ja elinkeinotoimisto on 6.5.2011 kumonnut 24.1.2007 antamansa lausunnon ja antamassaan uudessa työvoimapoliittisessa lausunnossa lausunut, ettei työttömyysetuuden maksamiselle ole ollut työvoimapoliittista estettä 6.12.2006 alkaen.

Kaupungin viranhaltija on kesäkuussa 2011 tekemällään päätöksellä päättänyt, että A:lta peritään hänelle maksettu toimeentulotuki takaisin. Kansaneläkelaitos on maksanut heinäkuussa 2011 A:lle tulevan takautuvan työmarkkinatuen kaupungin sosiaalitoimelle. Kaupungin perusturvalautakunnan yksilöhuoltojaosto on elokuussa 2011 tekemällään päätöksellä katsonut, ettei viranhaltijan tekemä perintäpäätös ole ollut lainmukainen, mutta ei ole maksanut A:lle takautuvan työmarkkinatuen määrää siltä osin kuin se on käytetty toimeentulotuen takaisinperintään.

Hallinto-oikeus on A:n vaatimuksesta velvoittanut kaupungin sosiaalitoimen suorittamaan A:lle hänen takautuvista työmarkkinatuistaan toimeentulotuen takaisinperintään käytetyt varat.

Oikeudellinen arviointi

Toimeentulotuki on viimesijainen taloudellinen tuki, jota myönnetään vain, ellei henkilöllä ole mahdollisuutta elättää itseään tai huollettaviaan muilla tuloilla tai etuuksilla. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa on myöhemmin käynyt ilmi, että A olisi ollut oikeutettu toimeentulotukeen nähden ensisijaisena pidettävään työmarkkinatukeen samalta ajalta, jolta toimeentulotukea on maksettu, minkä vuoksi mahdollisuus maksetun toimeentulon takaisinperintään tulee arvioitavaksi.

Toimeentulotuesta annetun lain 19 §:n mukaan toimeentulotuki voidaan periä takaisin vain lain 4 luvussa säädetyin edellytyksin. Näin ollen toimeentulotuen takaisinperinnän edellytyksistä on säädetty tyhjentävästi toimeentulotuesta annetun lain 4 luvussa. Lakia koskevan hallituksen esityksen (HE 217/1997 vp) mukaan toimeentulotuen takaisinperintä on mahdollista vain poikkeuksellisesti.

Toimeentulotuen takaisinperintä ilman, että takaisinperinnästä olisi tukea myönnettäessä päätetty, on mahdollista vain toimeentulotuesta annetun lain 20 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa eli tapauksissa, joissa viranomaista on erehdytetty toimeentulotuen maksamiseen. Kaupunki ei ole väittänytkään tulleensa A:n erehdyttämäksi asiassa. Näin ollen mainittu lainkohta ei tule nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa sovellettavaksi.

Takaisinperintä lain 20 §:n 1 momentissa säädetyissä tapauksissa edellyttää, että takaisinperinnästä on nimenomaisesti päätetty jo toimeentulotukea myönnettäessä, ja lain 23 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa, että toimeentulotukea on nimenomaisesti myönnetty ennakkona tulevaisuudessa saatavia tai mahdollisesti saatavia etuuksia vastaan. Koska A:n toimeentulotukea koskevissa päätöksissä ei ole mainintaa takaisinperinnästä tai ennakkona myöntämisestä, takaisinperintä ei ole näidenkään lainkohtien nojalla mahdollinen.

Täten pelkästään se seikka, että A on samalta ajalta, jolle toimeentulotukea on myönnetty, saanut takautuvasti myös toimeentulotukeen nähden ensisijaiseksi katsottavaa etuutta eli työmarkkinatukea, ei sinänsä vielä ole riittävä peruste toimeentulotuen takaisinperimiseen toimeentulotuesta annetun lain nojalla, ellei takaisinperinnästä tai tuen maksamisesta ennakkona ole mainintaa toimeentulotuen myöntämistä koskevissa päätöksissä. Asiaa ei ole arvioitava toisin siinäkään tapauksessa, että toimeentulotuen myöntäneellä viranomaisella ei ole tukea myöntäessään ollut syytä olettaa tuen saajan olevan oikeutettu takautuvaan työmarkkinatukeen.

Näin ollen Kansaneläkelaitoksen takautuvasti maksamia A:n työmarkkinatukia ei voida käyttää toimeentulotuen takaisinperintään, vaan nämä työmarkkinatuet on maksettava A:lle.

Edellä olevan perusteella hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei ole syytä muuttaa.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Eila Rother, Hannele Ranta-Lassila, Timo Viherkenttä ja Leena Äärilä. Asian esittelijä Kari Nieminen.