19.3.2013

Päätös, josta valitetaan

Rovaniemen hallinto-oikeus 1.4.2011 nro 11/0109/1

Asian aikaisempi käsittely

Lapin liiton kehittämisjohtajan virka oli ollut julkisesti haettavana vakinaista täyttämistä varten 1.2.2010 alkaen. Hakuilmoituksen mukaan Lapin liitto vastaa alueellisesta kehittämisestä, maakuntakaavoituksesta, edunvalvonnasta, pelastustoimesta ja kansainvälisistä tehtävistä. Virkaan valittavalta edellytettiin tehtävään soveltuvaa ylempää korkeakoulututkintoa sekä kehittämistehtävien ja maakunnan liiton toimialan tuntemusta. Lisäksi arvostettiin hyvää yhteistyökykyä sekä vuorovaikutus- ja viestintätaitoja. Hakuilmoituksen mukaan liiton monipuoliset kansainväliset yhteydet edellyttivät myös riittävää kielitaitoa.

Virkaa haki määräaikaan mennessä 15 hakijaa, joista haastateltiin kolme: Lapin liiton ohjelmajohtaja, kasvatustieteiden maisteri E, Lapin lääninhallituksen ylitarkastaja, kasvatustieteiden maisteri H ja Vasemmistoliiton Pohjois-Pohjanmaan Vasemmisto ry:n ja Kainuun Vasemmisto ry:n toiminnanjohtaja, filosofian maisteri V. Haastatteluihin osallistuivat maakuntajohtaja, hallituksen varapuheenjohtaja ja hallituksen jäsen X.

Lapin liiton hallitus käsitteli virkavalintaa 21.12.2009 (187 §). Maakuntajohtaja esitteli laatimansa perustelumuistion ja esitti, että viran täyttämiseksi suoritetaan vaali. Hallitus päätti X:n esityksestä yksimielisesti valita kehittämisjohtajan virkaan filosofian maisteri V:n.

Virkaa hakeneet H ja E ovat vaatineet hallituksen päätöksen oikaisemista.

Lapin liiton hallitus on 1.2.2010 yksimielisesti hylännyt H:n (18 §) ja E:n (19 §) oikaisuvaatimukset. Hallitus on päätöksissään todennut, että V täyttää viran pätevyysvaatimukset. V:llä on pitkä kokemus työelämästä, hänellä on selvästi paras kielitaito ja hänen työkokemuksensa suuntautuu yhteiskuntapoliittiseen toimintaan, jonka merkitys maakuntien liiton toiminnassa on keskeinen. Asian esittelijänä toiminut maakuntajohtaja on jättänyt päätöksiin eriävän mielipiteen.

Asian käsittely Rovaniemen hallinto-oikeudessa

H on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että Lapin liiton hallituksen päätös 1.2.2010 (18 §) kumotaan ja asia palautetaan hallitukselle uudelleen käsiteltäväksi ja Lapin liitto velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa.

H on muun ohella lausunut, että kehittämisjohtajan viran hakuilmoituksessa ei edellytetty kokemusta yhteiskuntapoliittisesta toiminnasta eikä korostettu sen merkitystä maakuntien liiton toiminnassa. Sen sijaan hakuilmoituksessa edellytettiin kehittämistehtävien ja maakunnan liiton toimialan tuntemusta, joista V:llä ei ole kokemusta ja tietämystä. Näin ollen V:n työkokemus ei yllä tehtävässä edellytettävälle tasolle ja on merkittävästi heikompi ja lyhyempi kuin H:n. Hakuilmoituksessa edellytettiin riittävää kielitaitoa, joten myöskään kielitaitoa ei voida pitää ensisijaisena valintaperusteena.

Lapin liiton toimintasuunnitelmassa vuodelle 2010 todetaan, että lääninhallitukselta siirtyy maakunnan liitoille opetusministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalojen Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) rahoitustehtävät. Tämä merkitsee Lapin liitolle myönnettävän rahoituksen kolminkertaistumista vuoteen 2009 verrattuna. Samalla Lapin liitolle tulee uusi toimiala hoidettavakseen. Myös kehittämisjohtajan haastattelu- ja arviointimuistiossa todetaan, että opetusministeriön hallinnonalan rahoituksen hallinnointi tulee olemaan nimenomaan kehittämisjohtajan vastuulla.

Lapin liiton internet-sivuilla yhteystiedoissa kuvatut kehittämisjohtajan alaisuudessa toimivien työntekijöiden tehtävät liittyvät pääsääntöisesti rakennerahastojen (EAKR ja Interreg) hallinnointiin, maakunnan strategiatyöhön, koulutuksen ennakointiin sekä maakunnan kehittämisrahan hallinnointiin.

H on hoitanut Lapin lääninhallituksessa kehittämistehtäviä ja toiminut tulosaluevastaavana EU-rakennerahastot-vastuualueella vuosina 1999 - 2009. Hän vastasi toimessaan opetusministeriön hallinnonalan EAKR-rahoituksen sekä ESR- ja Interreg-rahoituksen hallinnoinnista ja sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan vastaavasta rahoituksen hallinnoinnista vuodesta 2007 lähtien. Hänen tehtäviinsä kuului lisäksi maakunnan strategioiden laatimiseen osallistuminen nimenomaan opetusministeriön hallinnonalan näkökulmasta sekä verkostotyö maakunnallisten toimijoiden, muiden kansallisten rahoittajien sekä ministeriöiden kanssa. Näin ollen Lapin liiton kehittämisjohtajan vastuualue koostuu suureksi osaksi niistä tehtävistä ja vastuista, joista H on vastannut lääninhallituksessa.

Valtaosa H:n yli 13 vuotta pitkästä työkokemuksesta koostuu julkishallinnon eri työtehtävistä, joita myös kehittämispäällikön tehtävät ovat. Lääninhallitus rahoitti laaja-alaisesti koko osaamisen sektoria, joka käsitti koulutus-, sosiaali-, kulttuuri- ja nuorisopolitiikkaa sekä yrittäjyyden edistämistä. H:n vastuualueen laaja-alaisella projektitoiminnalla on vaikutettu yhteiskunnallisesti esimerkiksi edistämällä työelämän tasa-arvoa ja yrittäjyyttä, torjumalla syrjäytyneisyyttä ja tukemalla sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää kehitystä.

V:n työkokemus puolestaan koostuu enimmäkseen yksityisen sektorin tehtävistä ja yhteiskuntapoliittinen kokemus yhden puolueen tehtävistä. Kehittämisjohtajan tehtävän vaatimusten kannalta viime mainittu ei ole sellaista painoarvoltaan merkittävää laajaa yhteiskuntapoliittista kokemusta, että se olisi erityisen painava peruste valita virkaan V. Myös V:n tuntemus Lapin erityisolosuhteista on rajallinen. H:n oman pitkäaikaisen tehtäväkokonaisuuden hoitaminen lääninhallituksessa puolestaan edellytti syvällistä perehtymistä Lapin eri alueiden erityispiirteisiin.

Kehittämisjohtaja toimii esimiesasemassa ja on Lapin liiton johtoryhmän jäsen. H:n esimieskokemus on karttunut noin kymmenen vuoden ajalta hänen johtaessaan tiimiä, johon kuului eri aikoina 4 - 10 asiantuntijaa. Tätä kokemusta ei voida sivuuttaa ansioiden kokonaisharkinnassa. Koska V:llä ei ansioluettelon mukaan ole esimieskokemusta lainkaan, H on tältäkin osin ansioituneempi.

H:lla on hyvä englannin ja kohtuullinen ruotsin kielen taito. H on kouluttautunut erityisesti rakennerahastotoiminnassa tarvittavaan erityissanastoon näissä kielissä. Hänelle on työnsä kautta muodostunut yhteydet Norrbottenin ja Pohjois-Norjan maakuntien ohjelmahenkilöstön kanssa, kuten myös komission suomalaisten virkamiesten kanssa. H:n pitkän työkokemuksen kautta hankkimat verkostot ja yhteistyöyhteydet Lapissa sekä ministeriötasolla vastaavat kehittämisjohtajan työssä tarvittavia verkostoja. H on siten myös rakennerahastoihin liittyvän ammatillisen kielitaitonsa ja verkosto-osaamisensa vuoksi V:tä ansioituneempi.

Liiton hallituksen päätös perusteluineen ei ole kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain eikä naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain vaatimusten mukainen. Valintaa ei ole ansiovertailun, haastattelujen ja kokonaisarviointina laaditun muistion osalta perusteltu siten kuin perustuslaissa edellytetään. Asianosaisen näkökulmasta päätös ilmentää kokonaisharkinnan sijaan syrjintään liittyvien ja yhdenvertaisuussäännösten vastaisten seikkojen korostamista.

Edellä todettujen syiden perusteella H on kehittämisjohtajan virkaan kokonaisharkinnan perusteella hakijoista pätevin ja tehtävän edellytykset parhaiten täyttävä. Hän on tullut syrjäytetyksi tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussäännösten vastaisesti poliittisen sitoutumattomuutensa ja sukupuolensa vuoksi. V:n valinnan ainoana tosiasiallisena perusteena on ollut hänen puoluekantansa.

E on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että Lapin liiton hallituksen päätös 1.2.2010 (19 §) kumotaan ja asia palautetaan hallitukselle uudelleen käsiteltäväksi.

E on muun ohella lausunut, että päätös rikkoo hallinnon yleisiä oikeusperiaatteita ja Lapin liiton omaa henkilöstösuunnitelmaa. Päätös on ainakin kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain, yhdenvertaisuuslain sekä naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain vastainen.

Lapin liiton hallituksen perustelut V:n valinnalle eivät vastaa tosiasioita. Kyseessä on ollut poliittinen valinta. Lapin liittoa perustettaessa puolueet ovat sopineet neljän keskeisen johtajan paikan täyttämisestä niin, että kaikki neljä suurinta puoluetta saavat oman edustajansa liiton johtoon. Kehittämisjohtajan virka vapautui haettavaksi, kun Lapin liiton valtuuston 20.5.2009 perustamaan yhteysjohtajan virkaan valittiin liiton kehittämisjohtajana toiminut Y (SDP). Yhteysjohtajan virka korvasi aikaisemman edunvalvontapäällikön viran, josta Z (Vas.) jäi eläkkeelle 1.2.2010.

Lapin Kansassa 24.9.2009 ja lehden nettisivuilla 23.9.2009 julkaistujen artikkeleiden mukaan yhteysjohtajan paikka kuului Vasemmistoliitolle. Koska yhteysjohtajaksi valittiinkin sosiaalidemokraattien edustaja, Vasemmistoliitto jäi ilman edustajaa liiton johtoryhmässä. Kehittämisjohtajan tehtävä on siksi varattu Vasemmistoliitolle. Tätä ennakoitiin esimerkiksi Lapin Radion nettiuutisissa 9.11.2009.

Kehittämisjohtajan virkaa täytettäessä haastattelijoista oli hallituksen kokouksessa läsnä ainoastaan maakuntajohtaja ja X. Viime mainittu on julkisuudessa vahvistanut, että neljällä puolueella on sopimus ja että paikka kuuluu Vasemmistoliitolle. X oli aikaisemmin hyväksynyt maakuntajohtajan laatiman haastattelu- ja arviointimuistion päätöksenteon pohjaksi. Muistiosta ei voida objektiivisesti tehdä sellaisia johtopäätöksiä kuin liiton hallitus on tehnyt.

Kaikki kolme haastateltua hakijaa ovat täyttäneet hakuilmoituksessa asetetut kelpoisuusvaatimukset, sillä heillä on edellytetty ylempi korkeakoulututkinto ja kielitaito. Kokemusta kehittämistehtävistä ja liiton toimialan tehtävistä ei ole edellytetty, vaan pelkkä kyseisten tehtävien tuntemus on riittävää. Kenenkään kohdalla ei ole ilmennyt puutteita yhteistyökyvyssä tai vuorovaikutus- ja viestintätaidoissa. Virkaan olisi siten tullut valita se, joka taidon, kyvyn ja koetellun kansalaiskunnon perusteella on tehtävään kokonaisharkinnan perusteella pätevin. Kokonaisharkinnassa korostuvat muun muassa hallinnon yleiset oikeusperiaatteet, erityisesti yhdenvertaisuus ja objektiivisuus. Lisäksi Lapin liiton henkilöstösuunnitelmassa on nimenomaisesti sitouduttu tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden periaatteisiin.

Maakuntajohtaja oli esittänyt liiton hallitukselle, että E:n oikaisuvaatimus hyväksytään. Maakuntajohtajan mukaan E on V:tä ansioituneempi ja täyttää paremmin työtehtävien ja vastuiden edellytykset.

Viran hoitamiseen vaadittava kielitaito on todettu kaikilla haastatelluilla riittäväksi. Useita vuosia kansainvälisten EU-ohjelmien parissa toimineen E:n kielitaito sekä englannin että ruotsin kielessä on nimenomaan aluekehittämisen ja ohjelmatyöhön liittyvän kielen osaamista. Kehittämisjohtajan tehtävän painopiste on kansallisessa aluekehittämistyössä. Sen vuoksi yleistä kielitaitoa ei voi asettaa niin voimakkaasti valinnan perusteeksi kuin hallitus on tehnyt.

Lapin liiton hallituksen päätöksen perustelut ovat virheelliset siltä osin kuin niissä on viitattu V:n pitkään työkokemukseen. Valinnassa olisi tullut ottaa huomioon vain sellainen työkokemus, joka tukee virkaan sisältyvien tehtävien hoitamista. V:n hakemuksessaan ilmoittama työkokemus ei ylitä pituudeltaan E:n työkokemusta. E:n työkokemus tukee suoraan virkaan sisältyvien tehtävien hoitamista, kun taas V:n työkokemukseen ei sisälly aluekehittämistehtäviä eikä esimiestehtäviä.

Työkokemusta arvioitaessa on tärkeää ottaa huomioon aikaisemman työkokemuksen myötä syntyneet sidosryhmäsuhteet sekä maakunnan sisällä että keskeisiin valtakunnallisiin aluekehittämisviranomaisiin. Lapissa toteutettavan sekä pohjoismaisen että muun kansainvälisen yhteistyön vuoksi on tärkeää omata hyvät sidosryhmäsuhteet myös kansainvälistä rakenne- ja aluepolitiikkaa toteuttaviin organisaatioihin ja henkilöihin. E:n sidosryhmäsuhteet edellä mainittuihin tahoihin ovat syntyneet pitkän ajan kuluessa hänen toimiessaan Lapin aluekehittämisen parissa. V:n sidosryhmäsuhteet eivät kata Lapin maakunnallisia, kansallisia tai kansainvälisiä aluekehittämistahoja.

Hallituksen viittaus V:n yhteiskuntapoliittiseen toimintaan viittaa toimintaan poliittisissa tehtävissä. Kehittämisjohtaja vastaa aluekehityksen tulosyksikön toiminnasta. Tulosyksikkö taas vastaa maakunnallisten kehittämisstrategioiden ja -ohjelmien laatimisesta, aluekehittämistoimien suunnittelusta sekä rakennerahasto-ohjelmien toimeenpanosta ja hallinnoinnista. Kehittämisjohtajan virka ei ole poliittinen tehtävä vaan virka, jonka menestyksellinen hoitaminen edellyttää aluekehittämisen ja siihen liittyvän hallinnon asiantuntemusta sekä kokemusta esimiestehtävistä. Poliittisella suuntautuneisuudella ja kokemuksella ei ole viran hoitamisen kannalta merkitystä. Valinta on kuitenkin tehty puhtaasti poliittisen sopimuksen perusteella.

E on ansioituneempana jäänyt valitsematta, koska hän on poliittisesti sitoutumaton. Kysymyksessä on samalla myös syrjintä sukupuolen perusteella.

Lapin liiton hallitus on valitusten johdosta hallinto-oikeudelle antamissaan lausunnoissa vaatinut, että valitukset oikeudenkäyntikuluvaatimuksineen hylätään.

Hallitus on muun ohella todennut, että kehittämisjohtajan viran täyttämistä sääntelevät nimitysperusteiden osalta kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 6 §, perustuslain 125 § sekä sanotun viran hakuilmoituksessa vahvistetut erityiset kelpoisuusehdot. Mainittujen yleisten ja erityisten nimitysperusteiden perusteella suoritettavan kokonaisarvioinnin lisäksi nimitysharkinnassa on otettava huomioon myös työnantajana toimivan maakunnan liiton erityisasema. Koko sen toiminta perustuu julkiseen rahoitukseen ja sen perustehtävänä on yhteiskuntapoliittinen maakunnan kehittämistehtävä. Tämän vuoksi Lapin liiton johtavilta viranhaltijoilta edellytettäviin tärkeimpiin ominaisuuksiin kuuluvat hyvä tuntemus yhteiskunnallisesta päätöksenteosta sekä hyvät yhteistyökyky-, vuorovaikutus- ja viestintätaidot. Kehittämisjohtajan tehtävä painottuu selkeästi ihmisten johtamista voimakkaammin asioiden johtamiseen, minkä vuoksi viranhakuilmoituksessa ei ollut mitään mainintaa esimiestaidoista kelpoisuusvaatimuksena.

Tehtävän liittyminen yhteiskuntapoliittiseen viitekehykseen on siinä määrin itsestään selvää, ettei sitä ollut tarpeen erityisesti korostaa viran hakuilmoituksessa. Tähän liittyvä pätevyysedellytys on ilmaistu kertomalla Lapin liiton perustehtävä: Lapin liitto vastaa maakunnan alueellisesta kehittämisestä, maakuntakaavoituksesta, edunvalvonnasta, pelastustoimesta ja kansainvälisistä tehtävistä.

Viran kelpoisuusvaatimuksena on edellytetty maakunnan liiton toimialan tuntemusta. Edellä mainittua viranhakuilmoituksessa kuvattua liiton toimialaa ja valittavalta edellytettyä maakunnan liiton toimialan tuntemusta on käsiteltävä kokonaisuutena. Hakijoiden pätevyyttä ja sopivuutta virkaan on siten ollut perusteltua ja välttämätöntä arvioida myös sillä perusteella, miten henkilön koulutus ja kokemus voivat edistää viranhakuilmoituksessa ilmoitettua työnantajan yhteiskuntapoliittisen perustehtävän toteuttamista.

Viran hakuilmoituksessa on edellytetty kehittämistehtävien tuntemusta. Hakuilmoituksessa ei ole ilmaistu, että vaadittaisiin esimerkiksi erityistä perehtyneisyyttä kehittämistehtäviin taikka kokemusta kehittämistehtävistä, vaan tehtävien tunteminen on katsottu riittäväksi. Tämän vuoksi H:n tai E:n V:tä pitempi työkokemus kehittämistehtävistä ei ansiovertailussa yksistään merkitse sitä, että heitä olisi pidettävä V:tä ansioituneempina.

Kaikki kolme hakumenettelyssä haastateltua hakijaa ovat täyttäneet hakuilmoituksessa asetetut kelpoisuusvaatimukset. Ansiovertailun perusteella hallitus on katsonut, että hakijat ovat olleet viran yleisten ja erityisten kelpoisuusehtojen kannalta lähes tasavertaisia.

Hakuilmoituksessa edellytetyn kielitaitovaatimuksen osalta V on ollut H:ta ja E:tä objektiivisesti arvioiden vahvempi. Kun otetaan huomioon viran tehtäväpiiri, V:n työkokemus yhteiskuntapoliittisessa kehittämistyössä muun muassa ministerin maakunta-avustajana, kansanedustajan eduskunta-avustajana sekä muissa yhteiskunnallisissa tehtävissä on selvästi monipuolisempi kuin H:n ja E:n. H:n työkokemus rajoittuu toimimiseen eri tehtävissä Lapin lääninhallituksessa ja E:n Lapin lääninhallituksessa ja Lapin liitossa. Näillä objektiivisilla perusteilla hallitus on katsonut, että V on H:ta ja E:tä ansioituneempi eikä tasa-arvolaissa tarkoitettua syrjintäolettamaa ole syntynyt.

Suoritettu ansiovertailu täyttää myös perustuslain asettamat vaatimukset, koska nimitysharkinta on perustunut kokonaisharkintaan, jossa viran kelpoisuusvaatimuksina olleiden koulutuksen ja muiden hakuilmoituksessa ilmoitettujen valintaperusteiden ohella on otettu huomioon myös viran hoitamisen kannalta merkitykselliset hakijan henkilökohtaiset taidot ja ominaisuudet. Valintapäätöksessä on otettu huomioon myös Lapin liiton henkilöstösuunnitelman vaatimukset, koska valitun henkilön osaamisen on katsottu parhaiten tukevan tavoitteiden saavuttamista.

Vaikka H tai E katsottaisiinkin ansiovertailussa virkaan valittua V:tä ansioituneemmaksi, V:tä on ollut pidettävä virkaan sopivampana hänen yhteiskuntapoliittisen työkokemuksensa perusteella. Tämän merkitys maakuntien liiton toiminnassa on keskeinen. Hallituksella on siten joka tapauksessa ollut hyväksyttävä syy päätökselleen.

Asian arvioinnissa ei ole merkitystä H:n ja E:n viittaamilla lehtiartikkeleilla. Asian julkinen käsittely ei ole tapahtunut Lapin liiton aloitteesta, eikä siinä ole tuotu esille hallituksen päätöksen perusteita.

Kysymyksessä olevan viran hoitamiseen ei liity poliittisen vallan käyttöä eikä hakijan poliittisella suuntautuneisuudella taikka sen puuttumisella ole siten vaikutusta valintaperusteena. Valitsevan toimielimen jäsenet edustavat monipuolisesti maakunnan liiton jäsenkuntina olevien kuntien poliittista jakautumaa. Kun otetaan huomioon, että hallituksen päätös oli yksimielinen, hakijoiden puoluekannat eivät ole vaikuttaneet lopputulokseen. Tämän vuoksi valintapäätös, joka on perustunut kokonaisharkinnan tuloksena ansioituneimmaksi ja virkaan sopivimmaksi katsotun hakijan valintaan, ei ole myöskään yhdenvertaisuuslain säännösten vastainen. Hakijoita ei ole asetettu eri asemaan minkään kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 12 §:n 1 momentissa mainitun syyn perusteella.

V on selityksessään hallinto-oikeudelle vaatinut, että valitukset hylätään.

V on muun ohella lausunut, että vaikka joku hakijoista katsottaisiinkin V:tä ansioituneemmaksi, ketään hakijoista ei voida objektiivisesti arvioiden pitää sillä tavalla selvästi ansioituneimpana, että Lapin liiton hallitus olisi käyttänyt harkintavaltaansa väärin nimittäessään V:n kehittämisjohtajan virkaan. Siten hallitus ei ole myöskään toiminut syrjintäkiellon vastaisesti.

Hallitus on aivan oikein perustellut V:n valintaa hänen monipuolisemmalla kokemuksellaan työelämästä, parhaalla kielitaidolla sekä kokemuksella yhteiskuntapoliittisesta toiminnasta. Maakunnan liiton perustehtävä on yhteiskuntapoliittinen maakunnan kehittäminen, joten soveltuvuus monipuolisiin kehittämistehtäviin on myös ollut merkittävä harkintakriteeri. Valintaprosessi on tapahtunut laillisessa järjestyksessä, ja jokaiselle hallituksen jäsenelle on annettu mahdollisuus osallistua siihen ja vaikuttaa viran täyttämiseen.

Kehittämisjohtajan työssä tarvitaan laaja-alaista valtakunnan ja paikallisen tason poliittisten ja taloudellisten muutosvirtojen analysointia, ja niiden perusteella tehdään strategisia johtopäätöksiä. Tämä on otettava huomioon arvioitaessa perustuslain 125 §:ssä tarkoitettuja yleisiä nimitysperusteita. V:n ruotsiksi kirjoittama valtio-opin pro gradu -tutkielma, joka hyväksyttiin lisäksi ruotsin kielen laitoksella, antaa erinomaiset edellytykset tällaiseen kehittämisjohtajan strategiseen työskentelyyn. V on osallistunut myös väitöskirjaseminaariin, ja hänen väitöskirjansa aihe on "Debatten om försvenskningen i Haaparantalehti och Haparandabladet 1876 - 1923". V:llä on niin paljon yliopisto-opintoja, että hän aikoo suorittaa vapaa-ajalla myös yhteiskuntatieteen maisterin tutkinnon.

Kehittämisjohtajan alaisuudessa toimivan aluekehitystiimin yhtenä osana on Interreg IV A -ohjelmatyö. Suomen lisäksi siihen kuuluvat Ruotsi ja Norja, joiden kanssa tehtävä yhteistyö tulee korostumaan entisestään. V on syntynyt Ruotsissa ja asunut siellä vuosina 1971 - 1984 oppien ruotsin kielen jo lapsuudessa. V on opiskellut perus-, aine- ja syventävät opinnot ruotsin kielestä Jyväskylän yliopistossa. Hän oli tänä aikana stipendiaattina Uppsalan yliopistossa, jossa hän suoritti myös ruotsin kieltä äidinkielenään puhuville tarkoitettuja tanskan ja norjan kielen opintoja. V on aiemmissa tehtävissään hoitanut asioita ruotsin ja englannin kielillä, sekä hoitanut myös norjankielisen toimeksiannon.

V on syntytaustansa, opintojensa ja käytännön kielitaitonsa perusteella objektiivisesti arvioiden H:ta ja E:tä huomattavasti kyvykkäämpi pohjoismaisen kielen ja kulttuurin tuntemuksessa.

V on kansanedustajan eduskunta-avustajana tutustunut Suomen eduskunnan lainsäädäntöprosesseihin sekä aloitteiden, kirjallisten kysymysten, lehdistötiedotteiden ja tekstien laadintaan. V:llä on myös valtakunnan tason tuntemusta aluepolitiikasta, kunnallispolitiikasta ja maakunnan liittojen toiminnasta. V on perehtynyt näihin ollessaan alue- ja kuntaministerinä toimineen K:n eduskunta-avustajana. V:n vastuulle tuli erityisesti Pohjois-Suomen asioiden seuranta, sidosryhmien kanssa tehtävä yhteystyö ja ministerille raportoiminen. Ministerin maakunta-avustajan tehtäväkenttä oli monipuolinen.

V:llä on kokemusta kehittämistehtävistä. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n toimitsijana ja palkkasihteerinä V vastasi muun muassa neljästä eri virkaehtosopimuksesta. Palkkasihteerin keskeinen tehtävä oli vastata työehtosopimusten sisällöllisestä ja laadullisesta kehittämisestä, mikä tapahtui työehtosopimusten solmimiseen liittyvissä työehtosopimusten ammattialajaostojen toiminnan koordinoimisessa sekä varsinaisissa työehtosopimusneuvotteluissa työnantajaliittojen kanssa. Tehtävän menestyksellinen hoitaminen edellytti hyvän yhteistyökyvyn sekä vuorovaikutus- ja viestintätaitojen lisäksi hyvää perehtyneisyyttä lainsäädäntöön. V laati työssään lausuntoja hallituksen esityksiin, ja hän oli asiantuntijana kuultavana niin ministeriössä kuin eduskunnassakin. V:n työkokemus on siten painoarvoltaan merkittävää, laajaa yhteiskuntapoliittista kokemusta.

V toimi asemavaltuutuksen perusteella Hämeen ammattikorkeakoulun liikenneopettajakoulutuksen johtoryhmän jäsenenä 4,5 vuoden ajan. Johtoryhmä johti koko liikenneopettajakoulutuksen toimialan kehittämistä.

Opetusministeriön hallinnonalan tehtävien siirtäminen maakunnan liitoille on nähtävä laaja-alaisemmin koko viitekehystä vasten. Vuoden 2010 alussa voimaan tulleiden uusien säännösten soveltaminen tuo mukanaan sen, että ei ole olemassa mitään täysin valmiita toimintamalleja uusien vastuualueiden hoitamisessa. H:n esille nostamaa hankeosaamista on kehittämisjohtajan tehtävien kannalta korostettu väärin.

Maakunnan liitto on asiantuntijaorganisaatio, jossa hankkeiden rahoittamiseen liittyvät esittelijän ja valmistelijoiden tehtävät on erotettu toisistaan. Esittelijän vastuulla toimiva kehittämisjohtaja on nähtävä tässä yhteydessä osana isompaa kokonaisuutta. Kehittämisjohtajan tehtävänä on jakaa saapuneet hankehakemukset valmistelijoille ja tehdä heidän kanssaan tiivistä yhteistyötä ja näin ollen johtaa hankkeiden valmistelua strategisella tasolla. Hankkeiden valmistelijat edustavat terävintä osaamista omilta vastuualueiltaan.

Esittelijänä toimiva kehitysjohtaja ratkaisee aluekehitysasiantuntijoiden valmistelutyön perusteella, mitä hankkeita hän päättää esittää rahoitettaviksi ja mitä hylättäviksi. Tässä tärkeintä ei ole yksityiskohtainen operatiivisen hankevalmistelijan asiantuntemus, vaan aiemmin kuvattu taitojen ja kykyjen laaja-alaisempi tarkastelu.

V on saanut käytännön kokemusta koulutushankkeista Vasemmistoliitto rp:n Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun piirien toiminnanjohtajana työskennellessään. Hän vastasi koulutushankkeiden valmistelusta, toteutuksesta ja raportoinnista. Tehtäviin kuuluivat molempien piirien osalta talousarvioiden, toimintasuunnitelmien, tilinpäätösten ja toimintakertomusten laadinta. Toiminnanjohtajan tehtävässä keskeinen osa oli myös maakunnan liiton toimialan päätösten seuranta ja päätöksiin vaikuttaminen.

Liiton hallitus on valitessaan V:n kehittämisjohtajaksi painottanut juuri niitä ominaisuuksia, joita virka edellyttää. Avustajan, toimitsijan ja palkkasihteerin työt ovat olleet sellaisia asiantuntijatehtäviä, jotka ovat kehittäneet nyt kysymyksessä olevassa virassa vaadittavaa monipuolista osaamista ja ammattitaitoa. Demokraattisessa yhteiskunnassa poliittisessa toiminnassa hankitut ansiot eivät ole yhtään vähempiarvoisia kuin muissa toiminnoissa saadut ansiot, vaan keskeistä on saadun kokemuksen ja taidon sisältö.

H:n V:tä kapea-alaisempi työkokemus sekä H:n ja E:n suppeampi koulutus, heikompi kielitaito ja laajemman yhteiskuntapoliittisen kokemuksen puute ovat tekijöitä, joiden perusteella V on H:ta ja E:tä ansioituneempi kehittämisjohtajan virkaan.

H on vastaselityksessään hallinto-oikeudelle lausunut muun ohella, että hän on ollut mukana laatimassa EU-ohjelmista Tavoite 2 -ohjelmaa 2007 - 2013 ja Interreg-ohjelmaa, ja johtanut lääninhallituksessa näitä ohjelmia toteuttavaa rakennerahastotoimintaa. H on ollut vuodesta 2008 lähtien myös Lapin elämysteollisuuden osaamiskeskuksen johtoryhmässä, joka toteuttaa osaamiskeskusohjelmaa. Hän on siten erittäin perehtynyt liiton yhteiskuntapoliittiseen kehittämistehtävään ja siihen liittyvään yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. V puolestaan ei ole pystynyt tuomaan esille minkäänlaista perehtyneisyyttä eikä tuntemusta nimenomaan kehittämisjohtajan tehtävään kuuluvista liiton yhteiskuntapoliittisista strategioista ja -ohjelmista lukuun ottamatta yleistuntemusta aluepolitiikasta, kunnallispolitiikasta sekä maakunnan liittojen toimialasta, joita hän kartutti vasemmistolaiselle kansanedustajalle ja ministerille yhteensä alle kolme vuotta. Sekä Lapin liiton hallitus että V ovat sekoittaneet keskenään yhteiskuntapolitiikan ja puoluepolitiikan ikään kuin vain puolueet harjoittaisivat yhteiskuntapolitiikkaa.

Ansiovertailussa tulee arvioida nimenomaan Lapin liiton kehittämistehtävien tuntemusta. Perusteluinaan V on käyttänyt AKT ry:n ja KSL ry:n todistuksia, jotka on laadittu toukokuussa 2010, siis vuosia työsuhteen päättymisestä ja huomattavasti valintaprosessin jälkeen siinä vaiheessa, kun V:ltä on pyydetty vastinetta valitusten johdosta. Näitä todistuksia ei siten voida käyttää todisteena ansiovertailussa, koska ne eivät ole olleet käytettävissä kehittämispäällikön valintaprosessissa. Yksityiskohtaisuudessaan ne herättävät epäilyksen, että ne olisi tilattu nimenomaan tätä oikeudenkäyntiä varten.

V:llä ei ole tuntemusta Lapin liiton keskeisistä strategioista, toimintaa ohjaavista laeista tai päätöksentekojärjestelmästä eli niistä keskeisistä työn sisällöistä, joista kehittämisjohtaja vastaa. Näistä V ei ole tuonut esiin minkäänlaista tuntemusta, vaan on sen sijaan viitannut erinäisiin suppeisiin näyttöihin esimerkiksi koulutuspoliittisesta kokemuksestaan. V:n mukaan kehittämisjohtajan ei tarvitse olla kuin asiajohtaja, mutta kehittämisjohtajalla on kuitenkin yhdeksän alaista. Tehtävä edellyttää vankkaa käytännön johtamiskokemusta erityisasiantuntemusta vaativien asioiden johtamisessa. Tällainen asiantuntijaorganisaation johtamiskokemus V:ltä puuttuu kokonaan. Myös asiajohtajana menestyminen edellyttänee tehtävän keskeisten sisältöjen hallitsemista, mikä V:ltä myös puuttuu.

Se, mitä V on vastineessaan todennut vuoden 2010 alussa voimaan tulleista uusista säädöksistä, osoittaa tietämättömyyttä ja kokemattomuutta asioista käytännössä. Uudet säännökset määrittelevät muotoa, mutta lait eivät muuta aiempia toimintamalleja, kuten hankeprosessia. Myös voimassa olevien strategioiden toteutus jatkuu, ja opetus- ja kulttuuriministeriön painotukset ovat samat kuin ohjelmakauden alussa. Lapin liittoon siirrettiin Lapin lääninhallituksesta 46 edelleen käynnissä olevaa hanketta, joiden ohjaus tuli kehittämisjohtajan alaisuuteen. Hankkeiden siirtäminen Lapin liittoon oli H:n viimeisiä tehtäviä Lapin lääninhallituksessa.

V:n valintaa on perusteltu V:n monipuolisemmalla työkokemuksella. V näyttää tuoneen esille koko työhistoriansa, ja H puolestaan vain relevantit työkokemukset. V:n kehittämistehtävään valinnan perusteena esitetty työkokemus ja tuntemus rajoittuvat vain Vasemmistoliiton tehtäviin.

V:tä on liiton hallituksen mukaan pidetty yleisten ja erityisten kelpoisuusehtojen kannalta lähes tasavertaisena hakijana ja henkilökohtaisten taitojen ja ominaisuuksien kannalta ansioituneempana. Se, mitä ne ovat, ei selviä hallituksen lausunnosta eikä myöskään se, miten ja kuka niitä on arvioinut. Haastattelutilanteessa paikalla olivat vain maakuntajohtaja, hallituksen jäsen X ja hallituksen varapuheenjohtaja. Näistä henkilöistä maakuntajohtaja on arvioinut H:n V:tä ansioituneemmaksi. Samoin H:n entinen johtaja, lääninsivistysneuvos A, on arvioinut H:n yhteistyökykyiseksi, työyhteisössään ja yhteistyökumppaneiden keskuudessa pidetyksi sekä aktiiviseksi ja kehittäväksi. H on siten hoitanut kehittämisjohtajan toimialaa vastaavia tehtäviään moitteettomasti ja ansioituneesti.

Lapin liiton hallituksen lausunnossa ja V:n vastineessa ei ole selkeää todistetta siitä, että V olisi voitu arvioida haastattelujen ja työtodistusten perusteella selkeästi ansioituneimmaksi kehittämisjohtajan tehtävään. Päinvastoin molemmissa on jouduttu hakemalla hakemaan objektiivisia perusteluja V:n valinnalle siinä juurikaan onnistumatta. Lopullisen vahvistuksen puoluepoliittiselle valinnalle on antanut V:n oma haastattelu Lapin Kansassa 21.6.2010. Artikkelissa on kerrottu puolueiden välisestä sopimuksesta, ja V on itse kuvannut päätyökseen erilaiset EU-projektit, joiden tuntemusta hän tai hallitus ei ole pystynyt osoittamaan. Lehtihaastattelussa on pohdittu myös sitä, miten politiikka voi pätevöittää ja mitä puolueet voivat sopia keskenään. Koko ajan on viitattu politiikkaan puolueiden kautta, ei laaja-alaisempaan yhteiskuntapolitiikkaan.

E on vastaselityksessään hallinto-oikeudelle lausunut muun ohella, että kehittämisjohtajan tehtävän liittyminen yhteiskuntapoliittiseen viitekehykseen on itsestään selvää liiton perustehtävän nojalla. Tämä ei voi merkitä sitä, että tehtävän hoitaminen edellyttäisi hakijalta puoluepoliittista sitoutumista. Yhteiskuntapolitiikka on eri asia kuin politiikka. E:n työkokemus tukee suoraan kehittämisjohtajan virkaan sisältyvien tehtävien hoitamista. Hänellä on aikaisemman työkokemuksensa perusteella toimivat suhteet eri sidosryhmiin maakunnan sisällä, valtakunnallisesti ja kansainvälisesti. E:llä on siten laaja kokemus yhteiskuntapoliittisesta toiminnasta, ja hänen liiton tuntemuksensa perustuu usean vuoden työkokemukseen liitossa.

V:n työkokemuksen monipuolisuutta on korostettu liikaa. E:n hankkima usean vuoden työkokemus ennen maisteritutkinnon suorittamista kuntaorganisaatioiden ja yksityisen sektorin palveluksessa sekä maisteritutkinnon suorittamisen jälkeen valtio- ja kuntasektorilla on antanut monipuolisen kokemuksen yhteiskunnan eri sektoreilta. E:n työkokemus on vähintään yhtä monipuolinen kuin V:n.

V:n valintaa on perusteltu kokemuksella kansanedustajan eduskunta-avustajana, minkä myös V on maininnut perusteena aluepolitiikan tuntemukselleen. Näissä tehtävissä V on ansioluettelonsa mukaan ollut 7.4.1999 - 31.1.2003 yhteensä alle neljä vuotta. Avustajana toimiminen on kehittämisjohtajan tehtävän kannalta huomioon otettavaa työkokemusta, mutta tällaista tehtävää ei voida objektiivisesti arvioiden edes rinnastaa E:n kokemukseen saati arvioida sitä E:n kokemusta paremmaksi.

Valituksessa viitatulla lehtiartikkelilla on asiassa merkitystä, koska V:n valintaa ehdottanut hallituksen jäsen X on julkisesti ennen valintapäätöstä vahvistanut, että johtajan paikat jaetaan neljän suurimman puolueen kesken ja että valittavan henkilön on oltava Vasemmistoliiton toiminnassa mukana. Päätös oli ymmärrettävästi yksimielinen, koska hallituksen jäsenet ovat sopimuksen tehneiden neljän suurimman puolueen jäseniä. Ainoastaan maakuntajohtaja oli toista mieltä. Näissä olosuhteissa on ilmeistä, että kysymyksessä on poliittisen kaupankäynnin mukaisesti tehty päätös, jolle on pyritty kirjoittamaan lailliselta näyttävät perustelut.

Lapin liitto on toimittanut hallinto-oikeudelle kehittämisjohtajan tehtävänkuvan.

V on tehtävänkuvasta antamassaan vastineessa todennut, että hallinto-oikeudelle toimitettuun selvitykseen on kirjattu edellisen kehittämisjohtajan laatima luettelo tehtävistä ja viran toimenkuva silloisten tehtävien mukaan. Aiemmin kehittämisjohtajana toimineen Y:n mukaan selvitys vastaa hänen vuonna 2006 laatimaansa tehtävänkuvaa.

Tehtävänkuvaa arvioitaessa on otettava huomioon, että vs. hallintojohtaja R oli 21.3.2011 ilmoittanut V:lle, että tehtävänkuvaa ei ole virallisesti käsitelty tai hyväksytty missään Lapin liiton päättävissä toimielimissä. Selvitystä ei ole myöskään diarioitu. Näin ollen asiakirja on lähinnä yksityisluonteinen.

Hakiessaan kehittämisjohtajan virkaa V:ltä ei kysytty selvityksessä vaadittavia ominaisuuksia, vaan kysymykset olivat joko hyvin yleisellä tasolla tai häneltä kysyttiin yksittäisiin asioihin liittyviä näkemyksiä. V:lle ei ole toistaiseksi laadittu vastaavaa tehtävänkuvaa. Y:n laatimaan tehtävänkuvaan V tutustui ensimmäistä kertaa saatuaan sen hallinto-oikeuden vastinepyynnön mukana.

Kehittämisjohtajan tehtävät ovat vuonna 2006 olleet erilaiset kuin nykyisin ja esimerkiksi kehittämishankkeiden johtamista koskeva kuvaus on vanhentunut ja suppea. Lisäksi osa toimenkuvaan kuuluvista asioista on delegoitu kehittämisjohtajan alaisuudessa toimivalle ohjelmapäällikölle.

Asiassa on tärkeää arvioida nykyisen kehittämisjohtajan viran hoidossa vaadittavia ominaisuuksia. Ne poikkeavat osin edelliseltä viranhaltijalta vaadituista ominaisuuksista, koska tehtävät ja toimintaympäristö ovat muuttuneet.

Valtion aluehallintouudistuksen yhteydessä valtion alueelliset viranomaistoiminnat on keskitetty 1.1.2010 alkaen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiin ja aluehallintovirastoihin. Samaan aikaan lääninhallituksilta on siirtynyt maakunnan liittoihin Euroopan aluekehitysrahaston opetus- ja kulttuuriministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön toimialojen mukaiset hankkeet. Sovellettavaa lainsäädäntöä on myös uudistettu erityisesti 1.1.2010 voimaan tulleilla laeilla alueiden kehittämisestä ja aluekehityksen rahoittamisesta niihin liittyvine asetuksineen. Kansainvälisen yhteistyön painoarvo on kasvanut, koska Lapin liittoon siirtyi lääninhallitukselta myös opetus- ja kulttuuriministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön toimialojen mukainen Interreg IV A -vastinrahoittamisvastuu. Viran hoitamisen kannalta organisointikyvyn merkitys uudistuneessa organisaatiossa sekä muuttuneessa toimintaympäristössä on kasvanut, koska toimialojen, myönnettävän tuen, sidosryhmien ja henkilöstön määrät ovat kasvaneet. Tästä syystä uusien monipuolisten yhteistyöverkostojen rakentamisen merkitys eri ministeriöiden ja intressiryhmien suuntaan on entisestään lisääntynyt.

Muuttuneen toimintaympäristön johdosta ja kehittämisjohtajan viran menestyksellisen hoitamisen kannalta on ollut tärkeää omata juuri niitä ominaisuuksia, joita hallitus on kehittämisjohtajan viran haltijalta edellyttänyt: maakunnan toimialan tuntemusta yleisellä tasolla, kehittämistehtävien hallintaa, yhteistyökykyä sekä vuorovaikutus- ja viestintätaitoja. Yksittäisillä ominaisuuksilla, kuten esimerkiksi tietyn hallinnonalan vahvalla tuntemuksella tai kehittämishankkeisiin liittyvällä osaamisella, ei kokonaisuutta arvioitaessa ole ratkaisevaa merkitystä. Suurin painoarvo on monipuolisella osaamisella, joka on karttunut edellisistä töistä saaduilla taidoilla ja kyvyillä.

H on vastineessaan hallinto-oikeudelle lausunut, että selvitys kehittämisjohtajan tehtävänkuvasta vastaa sitä käsitystä, jonka hän on saanut tehtävän sisällöstä pitkäaikaisen yhteistyön perusteella kehittämisjohtajan tehtävää hoitaneiden henkilöiden kanssa. Kuvaus on yhteneväinen myös Lapin liiton internet-sivujen aluekehitysyksiköstä antaman informaation kanssa.

Koska kehittämisjohtaja vastaa alueen strategisesta kehittämisestä ja esittelee rahoituspäätökset maakuntajohtajalle, on selvää, että kysymyksessä on asiantuntijatehtävä. Esittelijän vastuu päätöksenteossa on selkeä ja päätöksen allekirjoittajat ovat tosiasiallisesti vastuussa päätösten laillisuudesta. Tehtävä vaatii syvällistä perehtyneisyyttä ja kokemusta maakunnallisesta strategisesta kehittämisestä ja EU-ohjelmista sekä Lapin olosuhteiden tuntemusta.

E:lle on hallinto-oikeudessa varattu tilaisuus lausua kehittämisjohtajan tehtävänkuvasta.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Rovaniemen hallinto-oikeus on kumonnut kehittämisjohtajan virkavaalia koskevat yhtymähallituksen päätökset 21.12.2009 (187 §) ja 1.2.2010 (18 ja 19 §). Hallinto-oikeus on velvoittanut Lapin liiton korvaamaan H:n oikeudenkäyntikulut 400 eurolla.

Hallinto-oikeus on selostanut Suomen perustuslain 125 §:n 2 momentin, kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 6 §:n 1 momentin sekä naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain 7 §:n 1 momentin, 8 §:n 1 momentin 1 kohdan ja 9 a §:n sisällön, viitannut kuntalain 90 §:ään ja on perustellut päätöstään pääasian osalta seuraavasti:

Viran kelpoisuusvaatimukset ja tehtävät

Yhtymähallituksen avoimeksi julistaman kehittämisjohtajan viran kelpoisuusvaatimuksina edellytettiin tehtävään soveltuvaa ylempää korkeakoulututkintoa, riittävää kielitaitoa sekä kehittämistehtävien ja maakunnan liiton toimialan tuntemusta. Hakuilmoituksessa todettiin lisäksi, että hyvää yhteistyökykyä sekä vuorovaikutus- ja viestintätaitoja arvostetaan.

Hakuilmoituksen otsikossa todettiin, että Lapin liitto vastaa alueellisesta kehittämisestä, maakuntakaavoituksesta, edunvalvonnasta, pelastustoimesta ja kansainvälisistä tehtävistä.

Maakuntajohtajan hyväksymän tehtävänkuvan mukaan kehittämisjohtajan tehtäviin kuuluu:

Maakunnallinen strategia- ja ohjelmatyön johtaminen

Maakunnan kehittämistyötä johdetaan alueiden kehittämislain mukaisen suunnittelujärjestelmän avulla, ja kehittämisjohtaja vastaa järjestelmän toimimisesta maakunnassa. Systeemi pitää sisällään maakuntasuunnitelman eli pitkän aikavälin strategisen suunnitelman laatimisen kerran valtuustokaudessa, keskipitkän aikavälin ohjelman, maakuntaohjelman laatimisen kerran valtuustokaudessa ja toteuttamissuunnitelman laatimisen vuosittain. Kehittämisjohtaja vastaa alueellisten rakennerahasto-ohjelmien laatimisesta maakunnassa sekä maakunnan tavoitteiden viemisestä suuralueen toimenpideohjelmiin. Tehtävä pitää sisällään vastuun maakunnan yhteistyöryhmän ja sen sihteeristön toiminnasta sekä maakunnan edunvalvonnan tavoitealueen toimenpideohjelmien seurantakomiteoissa ja niiden sihteeristöissä.

Rahoitustoiminnan johtaminen

Maakunnan liitto koordinoi koko maakunnassa rahoitettavia kehittämishankkeita ja samalla myöntää itse sekä kansallista että EU:n ohjelmarahoitusta kehittämishankkeisiin. Kehittämisjohtaja on rahoitus- ja maksatuspäätösten toinen allekirjoittaja.

Kehittämishankkeiden johtaminen

Lapin liitto toteuttaa itse (muiden rahoittamia) kehittämishankkeita maakunnan kannalta keskeisillä toimialoilla ja strategisissa teemoissa. Kehittämisjohtaja valitsee kulloinkin tarpeelliset ja ajankohtaiset teemat ja vastaa hankkeiden tuloksellisesta läpiviennistä.

Maakunnan kehityksen seurannan ja ennakoinnin johtaminen (oikeastaan johtamiseksi) Lapin liiton suunnittelutyön yksi peruslähtökohta on maakunnan kehityksen monipuolinen seuraaminen tilastoindikaattorein ja erillisselvityksin. Tilastokeskuksen aineistojen lisäksi liitolla on myös omaa tietotuotantoa, josta kehittämisjohtaja vastaa aluekehityksen sektorilla.

Kansallinen ja kansainvälinen yhteistyö

Kehittämisjohtaja on jäsenenä useissa kansallisissa ja kansainvälisissäkin elimissä edustamassa Lappia.

Aluekehitystiimin johtaminen

Kehittämisjohtaja johtaa liiton yhdeksänhenkistä aluekehityksen asiantuntijatiimiä.

Koulutuksesta ja kielitaidosta saatu selvitys

V on suorittanut filosofian maisterin tutkinnon vuonna 2009. H on suorittanut kasvatustieteen maisterin tutkinnon vuonna 1997 ja E vuonna 1995.

V on hakemuksessaan ilmoittanut ruotsin kielen osalta, että se on hänen toinen äidinkielensä ja hänellä on siinä erinomaiset taidot. Englannin kielen taitoaan V on pitänyt erinomaisena, norjan ja tanskan hyvänä sekä saksan välttävänä. H on ilmoittanut, että hän on työtehtävissään tottunut esiintymään ja tehnyt esittelyjä englannin kielellä, ja hänen ruotsin kielen taitonsa on riittävä. E on todennut, että hänen englannin kielensä on sujuvaa, ruotsi hyvää, ranska kohtalaista, ja venäjän kielestä hän osaa alkeet.

Maakuntajohtajan laatimassa haastattelu- ja arviointimuistiossa on todettu, että V:llä on erinomainen ruotsin kielen taito johtuen lapsuuden ja nuoruuden aikaisesta asumisesta Ruotsissa, ja hyvä englannin kielen taito yleiskielen osalta. H:sta on todettu, että hänellä on hyvä englannin ja kohtuullinen ruotsin kielen käytännön taito. Muistion mukaan E:n englannin kielen taito on erityisen hyvä liittyen nimenomaan ohjelmapolitiikan käsitteistöön.

Työkokemuksesta saatu selvitys

V on toiminut kansanedustajan henkilökohtaisena avustajana eduskunnassa 7.4.1999 - 31.12.2000 eli noin 1 vuoden ja 9 kuukautta. Työtodistuksen mukaan V:n tehtäviin kuului muun muassa tausta-aineiston hankinta ja yhteydenpito eri tahoihin, kuten ministeriöihin, mediaan, kansalaisjärjestöihin sekä kaupunkien, kuntien ja yritysten edustajiin ja yksittäisiin kansalaisiin. Alue- ja kuntaministeri, kansanedustaja K:n eduskunta-avustajana V on toiminut 2 vuotta 1 kuukauden ajalla 1.1.2001 - 31.1.2003. Työtodistuksen mukaan V hankki tausta- ja faktamateriaalia ministeriöiltä, työntekijä- ja työnantajajärjestöiltä, lääninhallituksilta, kaupungeilta ja yrityksiltä. Tekstejä V laati hallituksen työskentelystä, koulutuspolitiikasta aluepolitiikan näkökulmasta, teollisuuden eri sektoreiden toimintaedellytysten parantamisesta, nuorten osallisuudesta, opiskelijoiden nykytilanteesta, työelämän haasteista ja eläkeläisten nykytilanteesta. V osallistui aktiivisesti eri sidosryhmien tapaamisiin ja piti niissä esitelmiä muun muassa ajankohtaisista poliittisista kysymyksistä, avustajana työskentelemisestä ja eduskuntatyöstä.

V on työskennellyt AKT ry:n palveluksessa toimitsijana ajalla 1.2.2003 - 31.1.2004 ja palkkasihteerinä ajalla 1.2.2004 - 31.1.2007 eli yhteensä 4 vuotta 7 kuukautta. V:n toimenkuvaan kuului 19.5.2010 allekirjoitetun todistuksen mukaan omien työehtosopimusvastuualueiden työn johtaminen ja organisointi, lausuntojen laatiminen ja asiantuntijalausuntojen antaminen, työehtosopimusten ja työlainsäädännön tulkinta ja neuvonta, vastuualueensa työehtosopimuksiin liittyvät neuvottelut työnantajaliittojen kanssa, yksittäisten työnantajien kanssa käydyt neuvottelut, selvittelytyö ja erimielisyyksien valmistelu tuomioistuinkäsittelyä varten ja kouluttaminen ammattiosastoissa omien vastuualueiden työehtosopimuksista sekä yleisesti työelämään liittyvistä laeista. Näiden lisäksi V järjesti vuosittain koulutusta Hämeen ammattikorkeakoulusta valmistuville liikenneopettajille.

V on toiminut Vasemmistoliitto ry:n Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun piirien toiminnanjohtajana 1.9.2007 - 31.1.2010 eli kehittämisjohtajan viran hakuajan päättymiseen mennessä 2 vuoden 3 kuukauden ajan. Työtodistuksen mukaan V:n tehtäviin kuului puoluehallituksen, puoluevaltuuston, puoluetoimiston ja eduskuntaryhmän päätösten seuranta ja toimeenpano alueilla, piiritoimikunnan työn koordinoiminen, piirin talousasioiden budjetointi ja seuranta sekä juoksevien asioiden hoitaminen, piirikokousten sekä seminaarien valmistelu ja organisoiminen, vaalityön organisointi kunnallis- ja EU-vaaleissa, yhteydenpito paikallisiin puolueosastoihin, maakunnan politiikan seuraaminen ja ylikunnallisten paikkojen neuvotteluiden käyminen eri puolueiden toiminnanjohtajien kesken ja erilaisia järjestötyöhön liittyviä rutiinitehtäviä.

H on työskennellyt Lapin lääninhallituksessa 17.11.1997 lukien eli kehittämisjohtajan viran hakuajan päättymiseen mennessä noin 12 vuoden ajan. H:n hakemukseensa liittämästä työtodistuksesta ilmenee, että hän on vuoden 1999 syyskuusta lähtien toiminut EU-rakennerahastojen tulosaluevastaavana ja tiimin vetäjänä. H:n tehtäviin on kuulunut yleishallinnointia, työkäytänteiden kehittämistä, henkilöstöhallintoa, talousseurantaa, kehittämis- ja verkostotyötä sekä raportointia ja valvontaa. Vuodesta 2007 lähtien tiimiin on kuulunut yhdeksän jäsentä ja se on vastannut viiden eri rakennerahasto-ohjelman hallinnoinnista sekä sosiaali- ja terveysosaston EU-rakennerahastotehtävistä. Tehtävään on kuulunut myös kansainvälistä yhteistyötä EU-rakennerahastotehtävien osalta.

E on toiminut Lapin lääninhallituksessa kansallisia EU-ohjelmia koskevissa suunnittelijan tehtävissä 1.5.2000 - 31.1.2001 ja erikoissuunnittelijana 1.2.2001 - 30.9.2006 eli yhteensä 6 vuotta 5 kuukautta. E on ollut Lapin liiton palveluksessa 5.9.2006 - 30.6.2007 erikoissuunnittelijan ja 1.7.2007 lukien ohjelmajohtajan tehtävässä. Palvelusta Lapin liitossa on siten kertynyt noin 3 vuotta 3 kuukautta.

Haastattelu- ja arviointimuistiossa on todettu, että V on eduskunta-avustajan tehtävissä tutustunut yhteiskuntapoliittiseen kehittämistyöhön ja osin myös aluekehittämistyöhön. Suoranaista kokemusta ohjelmapoliittisesta hankerahoituksesta tai projektityöstä hänellä ei ole. Maakunnan liiton toimialan tietoa V:llä on jossain määrin kertynyt työtehtävissään. Lapin maakunnan tuntemus on rajallista muualla asumisen johdosta. Lappilaisia kehittäjä- ja toimijatahoja V ei muistion mukaan varsinaisesti tunne.

Muistion mukaan H on tehnyt maakunnan kehittämistyötä ohjelmaperusteisesti EU:n tavoite 6-, tavoite 1- ja nyttemmin tavoite 2 -ohjelman hanketyössä erityisesti opetusministeriön vastuualueella viimeiset 10 vuotta. H on myös käytännössä osallistunut viime vuosina Interreg III A - IV A Pohjoinen -ohjelman hallintokomitean hankerahoituskokouksiin maaherran varahenkilönä. H on osallistunut vuosien ajan Lapin maakunnan yhteistyöryhmän sihteeristön kokoustoimintaan. Hän on ollut myös keskeisesti mukana lääninhallituksen edustajana Lapin liiton johdolla laadittujen maakuntasuunnitelman ja -ohjelman, toteuttamissuunnitelman sekä vuosittaisten yhteistyöasiakirjojen laadintatyössä. H tuntee erinomaisesti kehittämisjohtajan johtovastuulla olevan ohjelmatyön valmisteluprosessin sekä ohjelmien sisällöt. H:n vahvuusalue on muistion mukaan nimenomaan opetusministeriön hankekokonaisuudet, jotka siirtyvät vuoden 2010 alussa Lapin liiton hallinnointivastuulle. Vuosittainen rahoitusmäärä liitolle on noin 4 - 6 miljoonaa euroa. Lapin liitolle siirtyy hallinto- ja seurantavastuu lääninhallituksessa tehtyihin noin 50:een kehittämishankkeeseen. Tämä toimialue tulee olemaan Lapin liitossa nimenomaan kehittämisjohtajan vastuuta. H:n vahvuus on erinomainen koulutus- ja tutkimussektorin toimijoiden tuntemus Lapissa ja opetusministeriössä. Työn kautta H tuntee hyvin Lapin liiton toimialan sekä kaikki Lapin rahoittajaviranomaiset, ja erityisesti koulutus-, kulttuuri- ja tutkimussektorin toimijat Lapissa.

E:n osalta muistiossa on todettu, että hän on toiminut Lapin liitossa vuodesta 2006 lähtien EU:n rajayhteistyöohjelmien Interreg III A ja ENPI Kolarctic -ohjelmien vastuutehtävissä. Lapin lääninhallituksessa suunnittelijana ja erikoissuunnittelijana ollessaan hän toimi Pohjois-Suomen tavoite 1 -ohjelman hankevalmistelijana opetusministeriön hankekokonaisuuksissa (EAKR, ESR). E:n erityisvahvuus on kokemus rajayhteistyö- ja tavoiteohjelmien toteutuksesta lähes 10 vuoden ajalta. E tuntee hyvin kansalliset ja osin myös kansainväliset rahoitusjärjestelmät. E:llä on hyvä henkilöstöverkosto niin kotimaiseen kuin ulkomaiseenkin ohjelmahenkilöstöön. Muistion mukaan Lappi maakuntana ja sen eri kehittäjätahot ovat E:lle varsin tuttuja työn kautta.

Tehtävänkuvaa koskevat väitteet

V on pitänyt Lapin liiton hallinto-oikeudelle toimittamaa tehtävänkuvaa lähinnä yksityisluontoisena asiakirjana. Tältä osin hallinto-oikeus toteaa, että Lapin liiton perussopimuksessa tai hallintosäännössä ei ole edellytetty viran tehtävänkuvan käsittelemistä tai vahvistamista liiton toimielimissä. Asiassa saadun selvityksen perusteella tällaista edellytystä ei ole asetettu myöskään liiton toimielimen päätöksellä. Näissä oloissa hallinto-oikeudelle toimitettua maakuntajohtajan hyväksymää kehittämisjohtajan tehtävänkuvaa voidaan pitää sellaisena viranomaisen laatimana selvityksenä, joka voidaan ottaa huomioon päätöstä tehtäessä. Asiaa ei ole arvioitava toisin sen seikan johdosta, että mahdollisesti tehtävänkuva on alun perin aiemman kehittämisjohtajan laatima tai että tehtävänkuvan hyväksymistä ei ole merkitty diaariin.

Asiassa saadun selvityksen mukaan maakuntasuunnitelman ja -ohjelman sekä maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelman laatiminen sinänsä on kehittämisjohtajan alaisuudessa toimivan ohjelmapäällikön tehtävä. Kyseiset alueiden kehittämislain mukaiset ohjelmat kuuluvat kuitenkin aluekehityksen vastuualueen päällikkönä toimivan kehitysjohtajan vastuulle. Hallinto-oikeus toteaa, että V:n valtion aluehallintouudistuksesta lausumien tai muidenkaan kehittämisjohtajan tehtäviin liittyvien väitteiden perusteella ei voida katsoa, että kehittämisjohtajan tehtävät olisivat sisällöltään oleellisesti muuttuneet siitä, mitä maakuntajohtajan hyväksymässä tehtävänkuvassa on todettu.

Ansiovertailu

Koulutus

Asiassa on riidatonta, että V, H ja E täyttävät kelpoisuusvaatimuksen kehittämisjohtajan tehtävään soveltuvan ylemmän korkeakoulututkinnon osalta. Siltä osin kuin V on vedonnut siihen, että hän on aloittanut jatko-opintoja osallistumalla väitöskirjaseminaariin ja suorittanut yhteiskuntatieteen maisterin tutkintoon tähtääviä opintoja, hallinto-oikeus toteaa, että ne on sinänsä katsottava hänelle lisäansioksi. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että kaikilla kolmella on suoritettuna samantasoinen tutkinto, sekä se, mitä kehittämisjohtajan tehtävistä on edellä todettu, V:tä ei voida pitää koulutuksen osalta H:ta ja E:tä ansioituneempana.

Kielitaito

Hakemuksiin liitetyistä todistuksista ja maakuntajohtajan laatimasta haastattelu- ja arviointimuistiosta käy ilmi, että niin V:llä, H:lla kuin E:lläkin on kelpoisuusvaatimuksena edellytetty riittävä kielitaito. Asiakirjoista saadun selvityksen perusteella V:n kielitaitoa on ruotsin kielen osalta pidettävä parempana kuin H:n ja E:n, mikä on kehittämisjohtajan tehtävät huomioon ottaen katsottava V:lle lisäansioksi.

Kehittämistehtävien ja maakunnan liiton toimialan tuntemus

V on toiminut ministerin ja kansanedustajan avustajan tehtävissä yhteensä 3 vuotta 10 kuukautta. AKT ry:n palveluksessa V on ollut 4 vuotta 7 kuukautta ja Vasemmistoliitto ry:n toiminnanjohtajana 2 vuotta 3 kuukautta. Näissä tehtävissä toimiessaan V:lle on kertynyt jossain määrin kehittämistehtävien ja maakunnan liiton toimialan tuntemusta. V:llä ei ole suoranaista kokemusta ohjelmapoliittisesta hankerahoituksesta.

H:n ansioita kehittämistehtävien ja maakunnan liiton toimialan tuntemuksen osalta arvioitaessa on otettava huomioon hänen 12 vuoden työkokemuksensa Lapin lääninhallituksen palveluksessa. Hän on noin 10 vuotta tehnyt maakunnan kehittämistyötä ohjelmaperusteisesti EU-ohjelmien hanketyössä erityisesti opetusministeriön vastuualueella. Lisäksi H on osallistunut vuosien ajan Lapin maakunnan yhteistyöryhmän sihteeristön kokoustoimintaan ja ollut keskeisesti mukana lääninhallituksen edustajana Lapin liiton johdolla laadittujen maakuntasuunnitelman ja -ohjelman, toteuttamissuunnitelman sekä yhteistyöasiakirjojen laadintatyössä.

E:llä on Lapin lääninhallituksen palvelusta 6 vuotta 5 kuukautta ja Lapin liiton 3 vuotta 3 kuukautta. Hän on lääninhallituksessa toiminut hankevalmistelijana opetusministeriön hankekokonaisuuksissa, ja hänellä on kokemusta rajayhteistyö- ja tavoiteohjelmien toteutuksesta lähes 10 vuoden ajalta. Työnsä puitteissa E on oppinut tuntemaan Lapin maakuntana ja sen eri kehittäjätahot.

Asiassa saadun selvityksen mukaan opetusministeriön hankekokonaisuudet siirtyivät vuoden 2010 alussa Lapin lääninhallitukselta Lapin liiton hallinnointivastuulle. Lapin liitolle siirtyi hallinnointi- ja seurantavastuu noin 50:een lääninhallituksessa tehtyyn kehittämishankkeeseen. Kun otetaan huomioon, että hankkeiden valmisteluprosessi ja toimialue ovat kehittämisjohtajan vastuulla, hakijoiden ansioituneisuutta kehittämistehtävien ja maakunnan liiton toimialan tuntemuksen osalta arvioitaessa erityistä painoarvoa on annettava sille, että H ja E ovat toimineet kyseisiin hankkeisiin liittyvissä tehtävissä merkittävän pitkän ajan. H:n osalta on lisäksi otettava huomioon muun muassa hänen osallistumisensa Lapin maakunnan yhteistyöryhmän sihteeristön kokoustoimintaan ja osallistuminen maakuntasuunnitelman ja -ohjelman sekä muiden asiakirjojen laadintatyöhön. V:n ansioksi puolestaan on luettava hänen monipuolinen työkokemuksensa eri työnantajien palveluksessa. Kuitenkin V:n työkokemuksen merkittävyyttä arvioitaessa on otettava huomioon, että hänen kokemuksensa liittyy etupäässä yleiseen yhteiskuntapoliittiseen kehittämistyöhön, kun taas H:lla ja E:llä on kokemusta nimenomaan Lapin liiton toimialaan kuuluvista tehtävistä, joihin on etenkin H:n osalta sisältynyt myös kehittämistehtäviä. H:n ja E:n työkokemus, joka on otettava huomioon kehittämistehtävien ja maakunnan liiton toimialan tuntemuksen osalta, on myös huomattavasti pidempi kuin V:n.

Hallinto-oikeus toteaa, että sen perusteella, mitä hakijoiden aiemmista työtehtävistä on edellä todettu, V:n tuntemusta kehittämistehtävistä ja maakunnan liiton toimialasta on kehittämisjohtajan tehtävät kokonaisuutena huomioon ottaen pidettävä vähäisempänä kuin H:n ja E:n. H:ta ja E:tä on siten pidettävä V:tä ansioituneempina kehittämistehtävien ja maakunnan liiton toimialan tuntemuksen osalta.

Asian oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

Naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain mukaisessa ansiovertailussa on otettava huomioon hakijoiden koulutus ja työkokemus sekä muut tehtävän hoitamisen kannalta merkitykselliset, objektiivisesti arvioitavissa olevat tiedot ja taidot, jotka voidaan katsoa lisäansioiksi. Ansioita arvioitaessa on otettava huomioon viran tai tehtävän kelpoisuusvaatimukset ja muut etukäteen vahvistetut valintaperusteet sekä konkreettiset tehtävät. Työnantajalla on näissä rajoissa oikeus painottaa hakijoiden sellaisia ansioita, joiden se katsoo parhaiten edistävän työtehtävien hoitamista.

Kuten edellä on todettu, V:tä, H:ta ja E:tä on pidettävä yhtä ansioituneina koulutuksen osalta. V:n kielitaitoa on pidettävä parempana kuin H:n ja E:n, kun taas työkokemuksen kautta saadun kehittämistehtävien ja maakunnan liiton toimialan tuntemuksen osalta H:ta ja E:tä on pidettävä V:tä ansioituneempina. Maakuntajohtajan laatiman haastattelu- ja arviointimuistion mukaan V, H ja E ovat samanveroisia hakuilmoituksen mukaan arvostettavien ominaisuuksien eli yhteistyökyvyn sekä vuorovaikutus- ja viestintätaitojen puolesta. Muiden henkilökohtaisten ominaisuuksien osalta yhtymähallitus ei ole tuonut esiin sellaisia seikkoja, joiden johdosta V:tä olisi pidettävä H:ta ja E:tä ansioituneempana.

Ansioiden vertailussa ratkaiseviksi seikoiksi muodostuvat siis kielitaito sekä kehittämistehtävien ja maakunnan liiton toimialan tuntemus. Sen selvityksen perusteella, mitä asiakirjoista on saatavissa kehittämisjohtajan tehtävistä, hallinto-oikeus katsoo, että kehittämisjohtajan virkaa täytettäessä kehittämistehtävien ja maakunnan liiton toimialan tuntemukselle on annettava suurempi painoarvo kuin kielitaidolle. Kokonaisuutena arvioiden H:ta ja E:tä on siten pidettävä ansioituneempina kuin V:tä.

Koska yhtymähallitus on valinnut virkaan vähemmän ansioituneen V:n, asiassa on syntynyt naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain 8 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu syrjintäolettama. Yhtymähallitus on perustellut valintaa sillä, että V:tä on pidettävä virkaan sopivimpana hänen yhteiskuntapoliittisen työkokemuksensa perusteella. Kun otetaan huomioon Lapin liiton toimiala ja kehittämisjohtajan tehtävät, yhtymähallituksen esittämää perustetta ei ole pidettävä sellaisena naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain 9 a §:ssä tarkoitettuna hyväksyttävänä seikkana, jonka perusteella V:tä ansioituneemmat H ja E olisi voitu syrjäyttää virkaa täytettäessä.

Valituksenalaiset päätökset on siten kumottava naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain vastaisina.

Muut valitusperusteet

Kehittämisjohtajan virkavaalin tultua kumotuksi naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain nojalla muista valitusperusteista ei ole tarpeen lausua.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Pirjo Pyhäjärvi, Aila Kovala ja Anna-Kaisa Marski. Esittelijä Maarit Karjalainen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

V:n kuuleminen hallinto-oikeudessa

Hallintolainkäyttölain 34 §:n 1 momentin mukaan asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus antaa selityksensä muiden tekemistä vaatimuksista ja sellaisista selvityksistä, jotka voivat vaikuttaa asian ratkaisuun.

Virkaa hakenut ja siihen valituksi tullut V on valituksessaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle todennut, että hänelle ei ole annettu mahdollisuutta antaa selitystä siltä osin kuin esille oli tuotu, että opetusministeriön hankekokonaisuudet ovat 1.1.2010 siirtyneet Lapin lääninhallitukselta Lapin liiton hallinnointivastuulle ja että samalla on siirtynyt yhteensä noin 50 kehittämishanketta.

Edellä mainittu seikka on mainittu H:n vastaselityksessä hallinto-oikeudelle. V oli antanut selityksen valitusten johdosta, mutta hänelle ei varattu tilaisuutta lausua vastaselityksestä.

Lapin liiton hallituksen päätös valita kehittämisjohtajan virkaan V on kumottu hallinto-oikeuden päätöksellä. Tässä tilanteessa V:lle olisi tullut varata tilaisuus tulla kuulluksi H:n vastaselityksen johdosta. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että valituksissa oli jo käsitelty vuoden 2010 alussa toteutuneita muutoksia sekä lääninhallitukselta siirtyviä tehtäviä sekä se, että V on korkeimmassa hallinto-oikeudessa voinut esittää käsityksensä myös H:n vastaselityksessä esitetyistä seikoista, hallinto-oikeuden päätöstä ei ole kumottava kuulemisvirheen perusteella.

Pääasian ratkaisu

1. Lähtökohdat

1.1 Tiivistelmä osapuolten näkemyksistä

Kehittämisjohtajan virkaa hakeneiden H:n ja E:n mukaan Vasemmistoliittoa edustavan V:n valinta kehittämisjohtajan virkaan on merkinnyt sitä, että he ovat ansioituneempina hakijoina tulleet syrjäytetyksi sukupuolensa ja poliittisen sitoutumattomuutensa perusteella. Kehittämisjohtajan virka ei heidän mukaansa ole luonteeltaan poliittinen tehtävä vaan asiantuntijatehtävä.

Lapin liiton hallitus on katsonut, että valitsematta jääneet E ja H sekä valituksi tullut V ovat viran yleisten ja erityisten kelpoisuusvaatimusten kannalta olleet lähes tasaveroiset. V:n työkokemusta yhteiskunnallisissa tehtävissä on kuitenkin pidetty maakuntaliiton yhteiskuntapoliittisen tehtävän toteuttamisen kannalta ja viran tehtäväpiiri huomioon ottaen monipuolisempana ja hänen kielitaitoaan vahvempana. Valinnalle on joka tapauksessa ollut hyväksyttävä syy, koska V on yhteiskuntapoliittisen työkokemuksensa perusteella sopivin virkaan. Hallituksen mukaan kehittämisjohtajan viran hoitamiseen ei liity poliittisen vallan käyttöä, eikä hakijan poliittisella suuntautuneisuudella tai sen puuttumisella ole ollut vaikutusta valinnassa.

V:n mukaan Lapin liiton hallitus on katsonut hänet kolmesta pätevästä hakijasta ansioituneimmaksi ja sopivimmaksi virkaan monipuolisen yhteiskuntapoliittisen työkokemuksen ja paremman kielitaidon perusteella. Mikäli syrjintäolettaman kuitenkin katsottaisiin syntyneen, hallituksella on ollut V:n valinnalle tehtävän laadusta johtuva painava ja hyväksyttävä syy, kun otetaan huomioon kehittämisjohtajan viran luonne ja siihen liittyvä mahdollisuus noudattaa poliittinen edustavuus -periaatetta. V on katsonut, että hallinto-oikeudelle toimitettu viran tehtävänkuva ei vastaa vallitsevia, muuttuneita olosuhteita eikä vastaavasti osoita viranhaltijalta vaadittuja ominaisuuksia.

1.2 Kysymyksenasettelu

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on ratkaistavana kehittämisjohtajan virkaan valituksi tulleen V:n valitus hallinto-oikeuden päätöksestä, jolla hallinto-oikeus on kahden kanssahakijan tekemän kunnallisvalituksen johdosta kumonnut virkavaalipäätöksen.

Hallinto-oikeuden päätös perustuu naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annettuun lakiin. V:n valituksen johdosta on ensinnä arvioitava, ovatko kanssahakijat osoittaneet, että valinnassa on syntynyt syrjintäolettama. Hakijoiden ansioita on tarkasteltava suhteessa viran kelpoisuusvaatimuksiin sekä sen tehtävänkuvaan. Mikäli syrjintäolettama on syntynyt, on arvioitava, onko Lapin liiton hallitus työnantajana osoittanut, että valinta on perustunut hyväksyttäviin seikkoihin.

Mikäli hallinto-oikeuden oikeudellinen arviointi tasa-arvolain perusteella olisi virheellinen, olisi vielä otettava tarkasteltavaksi hallinto-oikeudessa esitetyt muut valitusperustelut. Ne koskevat poliittiseen mielipiteeseen perustuvaa syrjintää tai käänteisesti perusteetonta suosintaa.

2. Sovellettavat oikeusohjeet

2.1 Perustuslain säännökset esitöineen

Suomen perustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Pykälän 2 momentin mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan muun ohella sukupuolen tai mielipiteen perusteella.

Perustuslain 125 §:n 2 momentin mukaan yleiset nimitysperusteet julkisiin virkoihin ovat taito, kyky ja koeteltu kansalaiskunto.

Perustuslaki on tullut voimaan 1.3.2000. Perustuslain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä uudeksi Suomen Hallitusmuodoksi (HE 1/1998 vp) on todettu, että 125 §:n 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi hallitusmuodon yleisiä ylennysperusteita koskeva säännös lähes sellaisenaan. Valtion virkojen lisäksi ehdotettu säännös kuitenkin laajenisi koskemaan kaikkia julkisia virkoja ja siten myös esimerkiksi kuntien virkoja.

Edelleen hallituksen esityksessä on todettu, että taidolla tarkoitetaan lähinnä koulutuksen tai työkokemuksen avulla hankittuja tietoja ja taitoja. Kyvyllä viitataan yleisesti tuloksellisen työskentelyn edellyttämiin henkilön ominaisuuksiin, kuten luontaiseen lahjakkuuteen, järjestelykykyyn, aloitteellisuuteen ja muihin vastaaviin tehtävien hoitamisen kannalta tarpeellisiin kykyihin. Koetellulla kansalaiskunnolla tarkoitetaan yleisessä kansalaistoiminnassa saatuja viran hoidon kannalta merkityksellisiä ansioita ja nuhteetonta käytöstä. Yleisiä nimitysperusteita on tulkittava yhteydessä asianomaisen viran yleisiin ja erityisiin kelpoisuusehtoihin, joihin liittyen on otettava huomioon myös viran nimi ja tehtäväpiiri sekä virkaan kuuluvat konkreettiset työtehtävät.

2.2 Naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain säännökset esitöineen

Naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain (tasa-arvolaki) 7 §:n 1 momentin (232/2005) mukaan välitön ja välillinen syrjintä sukupuolen perusteella on kielletty. Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan välittömällä syrjinnällä tarkoitetaan mainitussa laissa naisten ja miesten asettamista eri asemaan sukupuolen perusteella.

Lain 8 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan työnantajan menettelyä on lisäksi pidettävä tasa-arvolaissa kiellettynä syrjintänä, jos työnantaja työhön ottaessaan taikka tehtävään tai koulutukseen valitessaan syrjäyttää henkilön, joka on ansioituneempi kuin valituksi tullut toista sukupuolta oleva henkilö, jollei työnantajan menettely ole johtunut muusta, hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta taikka jollei menettelyyn ole työn tai tehtävän laadusta johtuvaa painavaa ja hyväksyttävää syytä.

Tasa-arvolain 8 §:n 1 momentin 1 kohta sisältää aiemmin voimassaolleen 8 §:n 1 momentin (609/1986) säännöksen vähäisin tekstitarkistuksin. Hallituksen esityksessä Eduskunnalle naisten ja miesten välistä tasa-arvoa koskevaksi lainsäädännöksi (HE 57/1985 vp) on todettu viimeksi mainittua säännöstä koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa muun ohella, että säännöksessä edellytetyssä ansiovertailussa on keskeinen merkitys työnantajan mahdollisesti etukäteen vahvistamilla valintaperusteilla. Yleensä ansiovertailussa on huomionarvoista työnhakijoiden koulutus, aikaisempi työkokemus sekä sellaiset työnhakijan ominaisuudet, tiedot ja taidot, jotka ovat eduksi tehtävän hoitamisessa ja voidaan siten katsoa lisäansioiksi.

Mainitussa hallituksen esityksessä todetaan edelleen, että jos valinta työhön tai koulutukseen perustuu sukupuoleen liittyvään seikkaan, valintaperusteella täytyy olla läheinen asiallinen yhteys asianomaiseen työhön tai tehtävään. Sukupuoli voisi olla valintaperusteena erityisesti silloin, kun itse työ tai tehtävä määräytyy sukupuolen mukaan. Näin on esimerkiksi haettaessa balettiryhmään miestanssijaa tai teatteriseurueeseen naisnäyttelijää. Hallituksen esityksen mukaan ainoastaan yleisen mittapuun mukaan hyväksyttävä syy voi oikeuttaa valintatilanteessa luopumaan tasa-arvovaatimuksesta.

Tasa-arvolain 9 a §:n mukaan, jos joku, joka katsoo joutuneensa tässä laissa tarkoitetun syrjinnän kohteeksi, esittää tässä laissa tarkoitettua asiaa tuomioistuimessa tai toimivaltaisessa viranomaisessa käsiteltäessä seikkoja, joiden perusteella voidaan olettaa, että kyseessä on syrjintä sukupuolen perusteella, vastaajan on osoitettava, ettei sukupuolten välistä tasa-arvoa ole loukattu, vaan että menettely on johtunut muusta, hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta.

2.3 Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain säännökset esitöineen

Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain (jäljempänä viranhaltijalaki) 6 §:n 1 momentin mukaan virkasuhteeseen otettavalla on oltava erikseen säädetty tai kunnan päättämä erityinen kelpoisuus.

Viranhaltijalain 12 §:n 1 momentin (26/2004) mukaan työnantaja ei saa virkasuhteeseen ottaessaan eikä virkasuhteen aikana ilman hyväksyttävää perustetta asettaa hakijoita eikä viranhaltijoita eri asemaan iän, terveydentilan, vammaisuuden, kansallisen tai etnisen alkuperän, kansalaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen, kielen, uskonnon, mielipiteen, vakaumuksen, perhesuhteiden, ammattiyhdistystoiminnan, poliittisen toiminnan tai muun näihin verrattavan seikan vuoksi. Sukupuoleen perustuvan syrjinnän kiellosta säädetään naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetussa laissa (609/1986). Siitä, mitä syrjinnän käsitteellä tarkoitetaan, vastatoimien kiellosta ja todistustaakasta syrjintäasiaa käsiteltäessä säädetään yhdenvertaisuuslaissa (21/2004).

Hallituksen esityksessä laiksi kunnallisesta viranhaltijasta ja laiksi kuntalain muuttamisesta (HE 196/2002 vp) todetaan viranhaltijalain 12 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa muun ohella seuraavaa:

Syrjintäkieltoa koskevan 12 §:n taustalla ovat perustuslain 6 §:n säännökset. Perusoikeuslainsäädännön lähtökohtana on vaatimus oikeudellisesta yhdenvertaisuudesta ja tosiasiallisesta tasa-arvosta. Perustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Yhdenvertaisuus lain edessä tarkoittaa niin muodollista kuin aineellista yhdenvertaisuutta, yhdenvertaista kohtelua ja lakiin perustuvan oikeudenmukaisuuden takaamista. Yhdenvertaisuusnäkökohdilla on merkitystä sekä etuja ja oikeuksia myönnettäessä että velvollisuuksia asetettaessa. Yleistä yhdenvertaisuussäännöstä täydentää perustuslain 6 §:n 2 momentissa säädetty syrjinnän kielto. Kiellettyä on henkilön asettaminen muihin nähden eri asemaan ilman hyväksyttävää perustetta. Lainsäädäntöä ja viranomaiskäytäntöä kehitettäessä on olennaista pystyä perustelemaan erottelu perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävillä syillä.

Ehdotettu pykälä olisi sanamuodoltaan samanlainen kuin työsopimuslain syrjintäkieltoa koskeva 2 luvun 2 §, jossa on otettu huomioon uuden perustuslain syrjintäkieltoa koskevat säännökset. Viranhaltijoita ja työntekijöitä koskevien syrjintäkieltojen ei ole syytä olla erilaiset.

Ehdotetussa 12 §:ssä kiellettäisiin työnantajaa asettamasta viranhaltijoita eri asemaan iän, terveydentilan, kansallisen tai etnisen alkuperän, sukupuolisen suuntautuneisuuden, kielen, uskonnon, mielipiteen, perhesuhteiden, ammattiyhdistystoiminnan, poliittisen toiminnan tai muun näihin verrattavan seikan vuoksi, ellei menettelylle ole olemassa hyväksyttävää perustetta. Syrjintäperusteiden luettelo ei olisi tyhjentävä, vaan viranhaltijoiden asettaminen ilman hyväksyttävää perustetta eri asemaan myös muun, luettelossa mainittuihin seikkoihin rinnastettavan seikan vuoksi, olisi kiellettyä syrjintää. Säännöksessä tarkoitettuja kiellettyjä syrjintäperusteita olisivat muun muassa rotu, ihonväri, vammaisuus, yhteiskunnallinen alkuperä ja vakaumus. Poliittisen ja ammattiyhdistystoiminnan ohella kiellettyjä syrjintäperusteita olisivat ammattiyhdistyksen jäsenyys ja poliittiset mielipiteet.

Viranhaltijoiden eri asemaan asettaminen momentissa mainituilla perusteilla olisi kuitenkin sallittua, jos siihen on virkatehtävään ja sen tekijälleen asettamiin vaatimuksiin liittyvä hyväksyttävä peruste. Esimerkiksi jo tehtävän luonne saattaa oikeuttaa asettamaan viranhaltijat eri asemaan.

2.4 Yhdenvertaisuuslain säännökset esitöineen

Yhdenvertaisuuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ketään ei saa syrjiä iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Pykälän 2 momentin mukaan syrjinnällä tarkoitetaan muun ohella sitä, että jotakuta kohdellaan epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta kohdellaan, on kohdeltu tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa (välitön syrjintä).

Yhdenvertaisuuslain 7 §:n 1 momentin (690/2008) 2 kohdan mukaan mainitussa laissa tarkoitettuna syrjintänä ei pidetä tavoitteeltaan oikeutettua ja oikeasuhtaista erilaista kohtelua, joka perustuu työtehtävien laatua ja niiden suorittamista koskeviin todellisiin ja ratkaiseviin vaatimuksiin.

Yhdenvertaisuuslain 17 §:n 1 momentin mukaan, jos joku, joka katsoo joutuneensa 6 §:n vastaisen menettelyn kohteeksi, esittää mainitussa laissa tarkoitettua asiaa tuomioistuimessa tai toimivaltaisessa viranomaisessa käsiteltäessä selvitystä, jonka perusteella voidaan olettaa, että mainitussa pykälässä säädettyä kieltoa on rikottu, vastaajan on osoitettava, että kieltoa ei ole rikottu.

Hallituksen esityksessä Eduskunnalle yhdenvertaisuuslain 7 §:n 1 momentin muuttamiseksi (HE 67/2008 vp) todetaan yleisperusteluissa muun ohella seuraavaa:

Ehdotetun 7 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan syrjintänä ei pidettäisi tavoitteeltaan oikeutettua ja oikeasuhtaista erilaista kohtelua, joka perustuu työtehtävän laatua ja niiden suorittamista koskeviin todellisiin ja ratkaiseviin vaatimuksiin. Ehdotettu muotoilu täyttää työsyrjintä- ja syrjintädirektiivissä asetetut vaatimukset.

Ollakseen oikeutettua kiellettyihin syrjintäperusteisiin liittyvä työnhakijoiden ja työntekijöiden erilainen kohtelu edellyttää, että erilaiselle kohtelulle on olemassa laissa tarkoitetut hyväksyttävät syyt. Kuten voimassa olevassa laissa hyväksyttäviä syitä arvioidaan työtehtävien laatua ja työn suorittamiselle asetettavia vaatimuksia vasten.

Säännöksen mukaan erilaisen kohtelun tavoitteen on oltava oikeutettu. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että erilaisen kohtelun tavoitteen on oltava objektiivisesti ja asianmukaisesti perusteltavissa. Erilaisen kohtelun sallittavuus edellyttää kuitenkin lisäksi sitä, että toimenpiteet, joihin tavoitteen saavuttamiseksi on ryhdytty, ovat oikeasuhtaisia tavoiteltuun päämäärään nähden. Näin ollen sekä erilaisen kohtelun perusteena olevan tavoitteen että sen toteuttamiseksi käytettyjen keinojen on oltava perusoikeuksien toteutumisen kannalta hyväksyttäviä.

3. Oikeudellinen arviointi

3.1 Yleistä nimitysperusteista ja kielletystä syrjinnästä

Virantäyttöön liittyvän julkisen hakumenettelyn tavoitteena on paitsi parhaan mahdollisen henkilöstön saaminen julkishallinnon palvelukseen myös turvata hallinnon uskottavuutta ja tasapuolisuutta. Julkisen hakumenettelyn tarkoituksena on antaa kaikille virasta kiinnostuneille mahdollisuus kilpailla tehtävästä yhdenvertaiselta pohjalta avoimessa menettelyssä, jossa asia valmistellaan päätöksentekoa varten tasapuolisesti, syrjimättömästi ja riittävästi sekä kaikkien hakijoiden ansioita verrataan objektiivisesti keskenään perustuslain 125 §:n mukaisten yleisten nimitysperusteiden ja etukäteen asetettujen valintaperusteiden pohjalta.

Lähtökohtana virantäytössä on siis hakijoiden tasavertainen asema, jota lainsäädäntöön sisältyvät syrjintäkieltosäännökset nimenomaan korostavat. Syrjintäkieltosäännökset käsittävät kuitenkin vain perusteettoman eriarvoiseen asemaan asettamisen. Hyväksyttävä eri asemaan asettaminen edellyttää, että erilaiselle kohtelulle on objektiivisesti arvioiden hyväksyttävä syy.

Asiassa on nostettu esille eri näkökannoilta puolueeseen kuulumisen merkitys valintapäätöksessä. Yhtäältä tätä on pidetty ratkaisevana perusteena nimitykselle. Toisaalta on esitetty, että puoluekanta ei ole lainkaan vaikuttanut ratkaisuun tai mikäli se olisikin vaikuttanut, sen huomioon ottaminen on ollut hyväksyttävää viran luonne huomioon ottaen.

Poliittinen toiminta henkilön koeteltua kansalaiskuntoa ja yhteiskunnallisessa toiminnassa saavutettua kokemusta kuvaavana osatekijänä ei osoita syrjintää muita kohtaan, koska poliittinen toiminta ei voi olla esteenä virkaan valituksi tulemiselle. Koeteltu kansalaiskunto ei kuitenkaan tarkoita kaikenlaisia poliittisessa toiminnassa saatuja ansioita. Merkitystä voidaan antaa vain sellaiselle toiminnalle, joka lisää hakijan edellytyksiä virkatehtävien asianmukaiseen hoitamiseen. Virkaan voidaan viranhaltijalain 12 §:n 1 momentin syrjintäkieltosäännöksen estämättä nimittää nimitysperusteiden mukaan ansiokkain hakija riippumatta nimitettävän poliittisesta sitoutuneisuudesta.

Ennen hakijoiden ansiovertailua ja mahdollisen kielletyn syrjinnän arviointia on tarkasteltava, minkälainen virka on ollut täytettävänä. Viran vaatimuksia on arvioitava objektiivisesti ja ennen muuta siltä kannalta, mitä viran luonteesta ja tehtävistä on esitetty hakuvaiheessa. Valmisteluvaiheen ja hakumenettelyn aikaisten tietojen korostamisella päätöksenteon laillisuuden arvioinnissa on merkitystä myös laajemmin siltä kannalta, että virasta mahdollisesti kiinnostuneet henkilöt voivat niiden perusteella arvioida mahdollisuuksiaan menestyä viranhaussa. Toisaalta tämän rinnalla on aiheellista todeta, että hallintolain perusteluja koskevan 45 §:n 2 momentin mukaan päätöksen perustelut voidaan jättää esittämättä, jos päätös koskee kunnallisen monijäsenisen toimielimen toimittamaa vaalia. Tähän nähden päätöksen perusteluja voidaan kirjallisesti esittää mahdollisen muutoksenhaun yhteydessä, mutta asianomaisten syiden on tullut olla olemassa jo päätöksentekovaiheessa.

3.2 Kehittämisjohtajan viran kelpoisuusvaatimukset ja tehtävänkuva

Kehittämisjohtajan viran hakuilmoituksen mukaan Lapin liitto vastaa alueellisesta kehittämisestä, maakuntakaavoituksesta, edunvalvonnasta, pelastustoimesta ja kansainvälisistä tehtävistä. Kehittämisjohtajan virkaan valittavalta edellytettiin tehtävään soveltuvaa ylempää korkeakoulututkintoa, riittävää kielitaitoa sekä kehittämistehtävien ja maakunnan liiton toimialan tuntemusta. Lisäksi arvostettiin hyvää yhteistyökykyä sekä vuorovaikutus- ja viestintätaitoja.

Saadun selvityksen mukaan kehittämisjohtaja kuuluu liiton johtoryhmään, maakuntajohtajan, yhteysjohtajan, hallintojohtajan, suunnittelujohtajan, ohjelmajohtajan ja pelastusjohtajan ohella.

Lapin liitto on toimittanut hallinto-oikeudelle maakuntajohtajan hyväksymän kehittämisjohtajan tehtävänkuvan. Sen mukaan kehittämisjohtajan tehtäviin kuuluu maakunnallinen strategia- ja ohjelmatyön johtaminen, rahoitustoiminnan johtaminen, kehittämishankkeiden johtaminen, kansallinen ja kansainvälinen yhteistyö sekä aluekehitystiimin johtaminen siten kuin hallinto-oikeuden päätöksessä tarkemmin on selostettu.

V on kiistänyt, että tehtävänkuva vastaisi nykytilannetta. Hän on korostanut, että toimintaympäristön muutosten vuoksi tehtävänkuva ei anna oikeaa kuvaa viran tehtävistä eikä viranhaltijalta vaadittavista ominaisuuksista.

Viran tehtävänkuvan kehittäminen on luonnollisesti mahdollista ja toimintaympäristössä tapahtuvien muutosten vuoksi näin tapahtuukin. Hallinto-oikeudelle toimitettu tehtävänkuva on ilmeisesti laadittu vuonna 2006 silloisen kehittämisjohtajan aikana, ja sen jälkeen on vuoden 2010 alusta tapahtunut merkittäviä muutoksia valtion aluehallinnossa ja maakuntien liittojen tehtävissä. Lapin liitossa on myös toteutettu virkajärjestely vuonna 2009, kun edunvalvontapäällikön virka on muutettu yhteysjohtajan viraksi. Toisaalta Lapin liiton hallitus ei V:n tehtävänkuvaa koskevista huomautuksista huolimatta ole esittänyt muuta kehittämisjohtajan tehtävänkuvaa kuin hallinto-oikeudelle toimittamansa. Hallitus ei ole pyrkinytkään selvittämään, että tehtävänkuva olisi olennaisesti muuttunut maakuntajohtajan hyväksymästä tehtävänkuvasta. Tähän nähden on perusteltua arvioida hakijoilta vaadittavaa taitoa ja kykyä samalta pohjalta kuin hallinto-oikeus on tehnyt.

Tehtävänkuvassa mainituissa tehtävissä painottuu asiaosaaminen ja viran tehtäväalueelle kuuluva yhteiskunnallinen osaaminen. Hakuilmoituksessa mainitun kehittämistehtävien ja maakunnan liiton toimialan tuntemuksen osalta on siis tullut painottaa tehtävänkuvan mukaista työkokemusta. Hakijoiden ansioita arvioitaessa ratkaisevaa on siten se, millaista asiantuntemusta kullakin hakijalla voidaan heidän koulutuksensa ja työkokemuksensa perusteella katsoa olevan tehtävänkuvan mukaisten tehtävien menestyksellisen hoitamisen kannalta. Vaikka kehittämisjohtajan alaisuudessa työskenteleekin useita asianomaisten tehtäväalueiden erityisosaajia, viran tehtäväalueen hallinta on voitu lukea hakijalle ansioksi.

3.3 Syrjintäolettama

Kuten hallinto-oikeus on todennut, tasa-arvolain mukaisessa ansiovertailussa otetaan huomioon hakijoiden koulutus ja työkokemus sekä muut tehtävän hoitamisen kannalta merkitykselliset, objektiivisesti arvioitavissa olevat tiedot ja taidot, jotka voidaan katsoa lisäansioiksi. Ansioita arvioitaessa huomioon otetaan viran tai tehtävän kelpoisuusvaatimukset ja muut etukäteen vahvistetut valintaperusteet sekä konkreettiset tehtävät. Työnantajalla on näissä rajoissa oikeus painottaa hakijoiden sellaisia ansioita, joiden se katsoo parhaiten edistävän työtehtävien hoitamista.

Sekä virkaan valittu V että valitsematta jääneet H ja E täyttävät hakuilmoituksessa asetetut kehittämisjohtajan viran kelpoisuusvaatimukset. Viran kelpoisuusvaatimusten lisäksi virkaan kuuluvat konkreettiset työtehtävät määrittelevät kuitenkin lähtökohtaisesti sen, minkälaista taitoa eli koulutusta ja työkokemusta virkaan valittavalta henkilöltä edellytetään.

Perehtyneisyyttä viran tehtäväalaan voi hankkia myös muulla tavoin kuin toimimalla samassa tai vastaavassa organisaatiossa tai edes samantyyppisessä tehtävässä. V:llä on monipuoliset ja laaja-alaiset ansiot, jotka ovat antaneet valmiuksia suoriutua erityyppisistä tehtävistä. V:n edellä todettua sinänsä merkityksellistä kokemusta on kuitenkin verrattava H:n ja E:n ansioihin, jotka kohdistuvat selkeästi nyt kysymyksessä olevan viran tehtäväalueelle.

Asiassa saadun selvityksen mukaan V:n ruotsin kielen taito on lähellä äidinkielisen tasoa. Toisaalta viranhaussa ei ole edellytetty toimivaa kaksikielisyyttä ja kanssahakijoilla on riittävä kielitaito suoriutuakseen tehtävästä menestyksekkäästi.

Edellä mainittujen lähtökohtien ja kehittämisjohtajan tehtävän vaatimusten kannalta ja kun otetaan huomioon hallinto-oikeuden päätöksessä selostetut hakijoiden koulutusta, kielitaitoa ja työkokemukseen perustuvaa kehittämistehtävien ja maakunnan liiton toimialan tuntemusta koskevat tiedot, korkein hallinto-oikeus katsoo hallinto-oikeuden päätöksessä mainituilla perusteilla, että H:ta ja E:tä on hakijoiden ansioita kokonaisuutena arvioitaessa pidettävä virkaan valittua V:tä ansioituneempina.

Koska H ja E ovat olleet kysymyksessä olevaan virkaan sekä kelpoisia että toista sukupuolta olevaa V:tä ansioituneempia, heidän voidaan näissä oloissa katsoa esittäneen sellaisia seikkoja, joiden perusteella voidaan olettaa, että heidät on jätetty valitsematta tehtävään sukupuolensa vuoksi. Asiassa on siten syntynyt tasa-arvolain 8 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu syrjintäolettama.

3.4 Syrjintäolettaman kumoamisen arviointia

Syrjintäolettama kumoutuu, jos työnantaja osoittaa, että sen menettely on johtunut muusta, hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta tai menettelyyn on ollut työn tai tehtävän laadusta johtuva painava ja hyväksyttävä syy. Työnantaja eli Lapin liiton hallitus on perustellut V:n valintaa sillä, että häntä on pidettävä virkaan sopivimpana yhteiskuntapoliittisen työkokemuksensa perusteella. Asiassa on siten ratkaistava, onko hallituksen katsottava mainitulla perusteella osoittaneen, että V:n valinta on johtunut tasa-arvolain 8 §:n 1 momentin 1 kohdassa ja 9 a §:ssä tarkoitetusta muusta, hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta.

Hakijan henkilökohtaisiin ominaisuuksiin perustuva sopivuus voi sinänsä olla edellä mainituissa lainkohdissa tarkoitettu muu, hyväksyttävä seikka palkata virkaan vähemmän ansioitunut hakija. Maakuntajohtajan laatiman haastattelu- ja arviointimuistion mukaan haastatteluun osallistuneiden V:n, H:n ja E:n yhteistyökyvyssä sekä vuorovaikutus- ja viestintätaidoissa ei ole ollut moitittavaa. Muistiosta ei ilmene, että V:tä muutoinkaan olisi pidetty kyvyiltään kysymyksessä olevaan virkaan H:ta ja E:tä sopivampana. Lapin liiton hallituksen esittämää V:n yhteiskuntapoliittista työkokemusta, joka on otettu huomioon jo ansiovertailussa, ei voida pitää sellaisena hakijan sopivuuteen liittyvänä seikkana, jonka perusteella vähemmän ansioituneen V:n valinnan voitaisiin katsoa johtuneen tasa-arvolaissa tarkoitetusta muusta, hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta.

Lapin liiton hallituksen menettelyä on siten pidettävä tasa-arvolain 7 §:ssä tarkoitettuna kiellettynä syrjintänä. Myös yhdenvertaisuuslain kannalta tarkasteltuna erilaisen kohtelun mahdollistavien syiden tulee liittyä työtehtävien laatuun ja työn suorittamiseen. Kun otetaan huomioon, mitä edellä on todettu kehittämisjohtajan viran luonteesta, kelpoisuusvaatimuksista ja tehtävistä, ei ole perusteita katsoa, että valinnassa olisi voitu painottaa V:n työkokemuksen yhteiskuntapoliittista luonnetta siinä määrin kuin Lapin liiton hallitus on tehnyt.

4. Johtopäätös

Lapin liiton hallituksen päätökset 21.12.2009 (§ 187) ja 1.2.2010 (18 ja 19 §) ovat kuntalain 90 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla lainvastaiset.

Näillä perusteilla ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätökseen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Irma Telivuo, Anne E. Niemi, Eija Siitari-Vanne, Tuomas Lehtonen ja Outi Suviranta. Asian esittelijä Riitta Kreula.