KHO:2012:98
- Asiasanat
- Henkilökohtaisen tulon verotus, Verotusmenettely, Veronkorotus, Luovutusvoitto, 20 prosentin hankintameno-olettama, Verovelvollisen ilmoittamisvelvollisuus, Esitäytetty veroilmoitus, Ilmoittamatta jätetty tulo
- Tapausvuosi
- 2012
- Antopäivä
- Diaarinumero
- 1502/2/10
- Taltio
- 3196
A:n esitäytetylle veroilmoitukselle oli merkitty, että hän oli luovuttanut kolme kiinteistöä yhteensä 346 000 euron kauppahinnasta. Kun A ei ollut antanut veroilmoitusta eikä myöskään vastannut verotoimiston luovutusvoiton verotusta koskeviin selvityspyyntöihin, kiinteistöjen luovutusvoitoksi vahvistettiin 20 prosentin hankintameno-olettamaa käyttäen yhteensä 276 800 euroa. Verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 3 momentin nojalla määrättiin veronkorotusta 22 000 euroa. Verotuksen oikaisulautakunta ja hallinto-oikeus katsoivat, että veronkorotus oli voitu määrätä mainitun lainkohdan nojalla, mutta alensivat veronkorotuksen määrää.
Kun A:n kiinteistöjen luovutukset ovat ilmenneet esitäytetyltä veroilmoitukselta ja ovat siten olleet verotoimiston tiedossa, luovutusvoiton verotus on voitu toimittaa 20 prosentin hankintameno-olettamaa käyttäen. Tähän nähden A:lle ei olisi tullut määrätä veronkorotusta verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 3 momentin nojalla sillä perusteella, että hän oli jättänyt vastaamatta verotoimiston selvityspyyntöihin ja jättänyt esitäytetyn veroilmoituksen palauttamatta. Ottamatta asiaa enemmälti ratkaistavakseen korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja määrätyn veronkorotuksen sekä palautti asian Verohallinnolle veronkorotuksen määräämiseksi verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 1 tai 2 momentin nojalla. Verovuosi 2006.
Laki verotusmenettelystä 7 § 4 ja 7 momentti sekä 32 § 1, 2 ja 3 momentti
Tuloverolaki 46 § 1 momentti
Päätös, josta valitetaan
Hämeenlinnan hallinto-oikeus 26.1.2010 nro 10/0032/1
Asian aikaisempi käsittely
Toimitettaessa verotusta verovuodelta 2006 on A:n yhden tilan ja kahden kiinteistön määräalan myynnistä saaman luovutusvoiton määräksi vahvistettu yhteensä 276 800 euroa. Veronkorotus on määrätty verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 3 momentin nojalla 22 000 euroksi, koska A ei ollut vastannut verotoimiston 13.7.2007 päivättyyn selvityspyyntöön koskien kiinteistöjen luovutusta. Verotusta toimitettaessa on kiinteistöjen hankintamenona käytetty 20 prosentin suuruista hankintameno-olettamaa. A:lle lähetetystä esitäytetystä veroilmoituksesta 2006 on ilmennyt, että hän oli luovuttanut kolme kiinteistöä yhteensä 346 000 euron kauppahinnasta.
Sisä-Suomen verotuksen oikaisulautakunta on päätöksellään 24.6.2009 alentanut A:n kiinteistöjen myynnistä saaman luovutusvoiton määrän 238 325,33 euroon, kun A on esittänyt laskelman perusteena olevat tositteet. Veronkorotus on alennettu 20 000 euroon. Muutoin A:n oikaisuvaatimus on hylätty.
Valituksessaan hallinto-oikeudelle A on uudistanut vaatimuksensa veronkorotuksen poistamisesta kokonaan. Hänen puolisonsa on ollut vakavasti sairaana kysymyksessä olevana aikana. Lisäksi hän oli aloittanut opinnot ja valmistunut uuteen ammattiin keväällä 2007. A:n kotipaikkakunnalla ei ole ollut verotoimiston toimipistettä, ja siksi A:lle on ollut hankalaa päästä virka-aikana verotoimistoon toiselle paikkakunnalle selvittämään asiaa. Tulon ilmoittamatta ja tiedusteluihin vastaamatta jättäminen ei ole johtunut tahallisuudesta tai törkeästä huolimattomuudesta, vaan hänellä on ollut siihen pätevät syyt.
Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antanut vastineen ja A vastaselityksen.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Hallinto-oikeus on A:n verotuksen oikaisulautakunnan päätöksestä tekemän valituksen enemmälti hyläten alentanut veronkorotuksen 10 000 euroon.
Perustelut
Sovellettava säännös
- 1. Verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 3 momentin mukaan jos verovelvollinen on tietensä tai törkeästä huolimattomuudesta antanut olennaisesti väärän veroilmoituksen tai muun ilmoittamisvelvollisuuden täyttämiseksi annettavan ilmoituksen taikka muun säädetyn tiedon tai asiakirjan taikka ei ole lainkaan antanut ilmoitusta, lisätyn tulon osalta määrätään veronkorotukseksi enintään 30 prosenttia lisätystä tulosta.
Asiassa saatu selvitys
- 2. A oli jättänyt ilmoittamatta kolme kiinteistönmyyntiä luovutushinnoiltaan yhteensä 346 000 euroa. Hän ei ollut vastannut verotoimiston asiaa koskeviin kahteen tiedusteluun. Verotoimiston hänelle 13.7.2007 lähettämässä kirjeessä oli yksityiskohtaisesti neuvottu, mitä selvityksiä asiassa on toimitettava ja miten ohessa lähetetty verolomake 9 täytetään sekä että lomakkeen kääntöpuolella on yksityiskohtaiset täyttöohjeet.
- 3. Valituksessaan A ilmoittaa, että hänen aviopuolisonsa sairastui vaikeasti vuonna 2006. Tieto sairaudesta vei A:n voimat eikä hän jaksanut ajatella mitään muuta. Puoliso sairasti ja menehtyi 8.1.2009. A oli aloittanut uuden ammatin opinnot ja valmistui lähihoitajaksi keväällä 2007. Saatuaan tämän jälkeen töitä hän on vasta nyt ollut siinä kunnossa, että on pystynyt selvittämään nämä asiat. A:n kotipaikkakunnalla ei ollut verotoimiston toimipistettä ja siksi A:lle on ollut todella hankalaa päästä virka-aikana vieraalle paikkakunnalle selvittämään asioita. Puhelimitse tai postitse A ei mielestään voinut näitä asioita selvittää, koska hän olisi joka tapauksessa tarvinnut lomakkeiden täyttöapua.
Johtopäätökset
- 4. A ei ole lääkärintodistuksella tai muullakaan tavalla osoittanut, että hänellä olisi ollut sellainen ylivoimainen este, joka olisi estänyt häntä aikanaan ainakin jollakin tavalla antamasta verotoimiston asiasta pyytämiä selvityksiä. Hänen on näin ollen katsottava törkeästä huolimattomuudesta jättäneen velvollisuutensa täyttämättä. Veronkorotus on siten ollut määrättävä, eikä sen poistamiseen ole esitetty pätevää syytä. Veronkorotusta ei edellä esitetyissä olosuhteissa ole kuitenkaan määrättävä 10 000 euroa suuremmaksi.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että määrätty veronkorotus poistetaan kokonaisuudessaan. A on aikaisemmin selvittämäänsä viitaten korostanut, että hän ei ole tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta jättänyt täyttämättä veroilmoituksen antamiseen liittyvää velvollisuuttaan.
Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antanut vastineen. A:lle on varattu tilaisuus antaa vastaselitys.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt A:lle valitusluvan ja tutkinut asian. Hallinto-oikeuden päätös ja määrätty veronkorotus kumotaan ja asia palautetaan Verohallinnolle uudelleen käsiteltäväksi.
Perustelut
Verotusmenettelystä annetun lain 7 §:n 4 momentin mukaan jos verovelvollinen ei palauta esitäytettyä veroilmoitusta, hänen katsotaan antaneen veroilmoituksen esitäytetyssä veroilmoituksessa olevien tietojen mukaisena.
Saman pykälän 7 momentin mukaan velvollinen antamaan veroilmoituksen on lisäksi jokainen, jolta veroviranomainen sitä erikseen vaatii.
Verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 1 momentin mukaan jos veroilmoituksessa tai muussa veroverovelvollisen ilmoittamisvelvollisuuden täyttämiseksi annettavassa ilmoituksessa taikka verovelvollisen antamassa muussa tiedossa tai asiakirjassa on vähäinen puutteellisuus tai virhe eikä verovelvollinen ole noudattanut todistettavasti lähetettyä kehotusta sen korjaamiseen taikka jos verovelvollinen on ilman pätevää syytä antanut ilmoituksen, tiedon tai asiakirjan myöhässä, verovelvolliselle voidaan määrätä enintään 150 euron suuruinen veronkorotus.
Mainitun pykälän 2 momentin mukaan jos verovelvollinen on antanut veroilmoituksen tai muun ilmoittamisvelvollisuuden täyttämiseksi annettavan ilmoituksen taikka muun säädetyn tiedon tai asiakirjan olennaisesti vaillinaisena tai virheellisenä tai antanut ne vasta todistettavasti lähetetyn kehotuksen jälkeen, verovelvolliselle voidaan määrätä enintään 800 euron suuruinen veronkorotus.
Mainitun pykälän 3 momentin mukaan jos verovelvollinen on tietensä tai törkeästä huolimattomuudesta antanut olennaisesti väärän veroilmoituksen tai muun ilmoittamisvelvollisuuden täyttämiseksi annettavan ilmoituksen taikka muun säädetyn tiedon tai asiakirjan taikka ei ole lainkaan antanut ilmoitusta, lisätyn tulon osalta määrätään veronkorotukseksi enintään 30 prosenttia lisätystä tulosta.
Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön vastineessa A:n valitukseen hallinto-oikeudelle on viitattu vuodelta 2006 annettuun Verohallituksen yhtenäistämisohjeeseen veronkorotuksen osalta: "Kehotettaessa puutteen korjaamiseen on verovelvollista aina kuultava samassa kirjeessä myös veronkorotuksesta."
Selvityspyynnössä, joka on päivätty 13.7.2007, on ollut myös seuraava teksti: "Ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä voi seurata veronkorotus, jos tietojen ilmoittamatta jättämiselle ei ole hyväksyttävää syytä." Lainkohdiksi, joihin selvityspyyntö perustuu, on ilmoitettu verotusmenettelystä annetun lain 10 §, 11 § ja 32 § sekä tuloverolain 46 §.
Tuloverolain 46 §:n 1 momentin mukaan omaisuuden luovutuksesta saadun voiton määrä lasketaan siten, että luovutushinnasta vähennetään omaisuuden hankintamenon poistamatta olevan osan ja voiton hankkimisesta olleiden menojen yhteismäärä. Muun verovelvollisen kuin yhteisön tai avoimen yhtiön taikka kommandiittiyhtiön saamasta luovutushinnasta vähennettävä määrä on kuitenkin aina vähintään 20 prosenttia ja, jos luovutettu omaisuus on ollut luovuttajalla vähintään 10 vuoden ajan, vähintään 40 prosenttia luovutushinnasta.
A ei ole palauttanut esitäytettyä veroilmoitusta, josta ovat ilmenneet kiinteistöjen luovutukset myyntihintoineen, eikä myöskään vastannut verotoimiston selvityspyyntöihin koskien hänen myymiensä kiinteistöjen luovutusvoiton verotusta.
Kun kuitenkin A:n myymien kiinteistöjen luovutukset ovat olleet verotoimiston tiedossa, on luovutusvoiton verotukset voitu toimittaa 20 prosentin hankintameno-olettamaa käyttäen. Tähän nähden A:n veroilmoitusta ei voida pitää olennaisesti vääränä siten kuin verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 3 momentissa tarkoitetaan eikä A:lle ole voitu määrätä veronkorotusta tämän lainkohdan nojalla.
Kun A ei kuitenkaan ole vastannut verotoimiston tiedusteluihin, hänen on katsottava kysymyksessä olevissa olosuhteissa toimineen siten, että hänelle voidaan määrätä veronkorotus verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 1 tai 2 momentin nojalla. Tähän nähden ja ottamatta asiaa enemmälti ratkaistavakseen korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen ja määrätyn veronkorotuksen sekä palauttaa asian Verohallinnolle veronkorotuksen määräämiseksi verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 1 tai 2 momentin nojalla. Ennen asian uudelleen käsittelyä A:lle tulee varata vielä tilaisuus tulla kuulluksi.
Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Esa Aalto, Eila Rother, Hannele Ranta-Lassila, Timo Viherkenttä ja Leena Äärilä. Asian esittelijä Kari Honkala.