KHO:2012:46
- Asiasanat
- Vammaispalvelu, Henkilökohtainen apu, Autismi, Kehitysvamma, Riittävät voimavarat määritellä avun tarve, Kodin ulkopuolinen harrastustoiminta
- Tapausvuosi
- 2012
- Antopäivä
- Diaarinumero
- 268/3/11
- Taltio
- 1709
Vuonna 1989 syntyneellä miehellä oli diagnosoitu autismi ja kehitysvamma. Sosiaali- ja terveyslautakunnan alainen viranhaltija oli 23.6.2010 myöntänyt henkilölle kehitysvammaisen erityishuollosta annetun lain (kehitysvammalaki) mukaisesti avustajapalveluita 24 tuntia viikossa kehitysvammaisten toimintakeskuksella toteutettuun päivätoimintaan osallistumisen mahdollistamiseksi kolmena päivänä viikossa. Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (vammaispalvelulaki) mukaista henkilökohtaista apua ei myönnetty. Sosiaali- ja terveyslautakunta ei muuttanut päätöstä.
Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen katsoen, että saadusta selvityksestä kävi ilmi, että hakijan avun ja avustamisen tarve perustui pääosin hoivaan, hoitoon ja valvontaan eikä henkilöllä ollut vammaispalvelulain 8 c §:n 2 momentin edellyttämällä tavalla voimavaroja määritellä tarvitsemansa avun sisältöä ja toteutustapaa.
Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden ja sosiaali- ja terveyslautakunnan päätökset. Henkilökohtaista apua oli haettu kodin ulkopuolisiin toimintoihin. Vammaispalvelulain mukainen henkilökohtainen apu edesauttaisi hakijan osallistumista ikätasoaan vastaavaan kodin ulkopuoliseen harrastustoimintaan. Asiassa saadun selvityksen mukaan hakijalla oli riittävästi voimavaroja määritellä henkilökohtaisen avun sisältö ja toteuttamistapa. Se seikka, että henkilölle myönnettiin tukea myös kehitysvammalain nojalla, ei ollut esteenä vammaispalvelulain mukaisen henkilökohtaisen avun myöntämiselle, kun otettiin huomioon vammaispalvelulain 4 §:n 1 momentin säännökset vammaispalveluna toteutettavan henkilökohtaisen avun ensisijaisuudesta, riittävyydestä ja soveltumisesta henkilön tarpeisiin. Asia palautettiin sosiaali- ja terveyslautakunnalle henkilökohtaisen avun myöntämistä varten.
Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 1 §, 2 § 1 ja 2 momentti (981/2008), 4 § 1 momentti (981/2008), 8 § 2 momentti (134/2010), 8 c § (981/2008) ja 8 d § (981/2008)
Päätös, josta valitetaan
Kuopion hallinto-oikeus 28.12.2010 nro 10/0611/2
Asian aikaisempi käsittely
X:n sosiaali- ja terveyslautakunnan alainen viranhaltija on päätöksellään 23.6.2010 (numero PR/100001) myöntänyt A:lle kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain mukaisesti avustajapalveluita 24 tuntia viikossa kehitysvammaisten toimintakeskuksella toteutettuun päivätoimintaan osallistumisen mahdollistamiseksi kolmena päivänä viikossa. Vammaispalvelulain mukaista henkilökohtaista apua ei ole myönnetty.
X:n sosiaali- ja terveyslautakunta on päätöksellään 1.9.2010 pysyttänyt viranhaltijan päätöksen. Päätöksen perustelujen mukaan A:lle on myönnetty henkilökohtainen avustaja vuodelle 2010 päivätoiminnoissa käymisen mahdollistamiseksi 40 tunniksi viikossa. A:n osallistuminen kodin ulkopuoliseen päivätoimintaan viitenä päivänä viikossa ei ole toteutunut päätöksen mukaisesti, vaan A on käynyt X:n kunnan päivätoiminnassa kolmena päivänä viikossa ja hän on tarvinnut avustajaa toimintakeskuksella ollessaan 24 tuntina viikossa. Muuttuneen tilanteen vuoksi sosiaali- ja terveyslautakunta on päätöksellään 20.5.2010 (§ 10) kumonnut viimeksi mainitun viranhaltijan päätöksen.
Oikaisuvaatimuksen alainen viranhaltijapäätös on tehty lautakunnan päätöksen jälkeen ja siinä on otettu huomioon kehitysvammaisten toimintakeskuksella toteutunut päivätoiminta 24 tuntia viikossa. Lisäksi, kun A:n avun tarve painottuu selkeästi huolenpitoon, hoivaan, valvontaan ja työntekijälähtöiseen hoitoon, hänelle on myönnetty avustajapalvelut kehitysvammahuollon erityispalveluina. Vammaispalvelulain perusteella vammaisten henkilöiden päivätoimintaan kuuluu kodin ulkopuolella järjestettyä itsenäistä elämässä selviytymistä tukevaa sosiaalista vuorovaikutusta edistävää toimintaa. Päivätoimintaa on järjestettävä mahdollisuuksien mukaan siten, että vaikeavammainen henkilö voi osallistua toimintaan viitenä päivänä viikossa tai tätä harvemmin, jos siihen on muu hänestä johtuva syy.
A on osallistunut X:n kunnan järjestämään päivätoimintaan kolmena päivänä viikossa kahdessa eri ryhmässä. X:n kunnassa toimii neljä eri päivätoimintaryhmää, joista asiakkaalla on mahdollisuus valita itselleen sopivimmat vaihtoehdot. Kunnassa toteutetaan vammaispalvelulain mukaista, kodin ulkopuolella järjestettävää monipuolista päivätoimintaa viitenä päivänä viikossa. Oikaisuvaatimuksen alaisessa viranhaltijan päätöksessä todetaan lisäksi, että toimintakeskuksen retkiin ja muihin tapahtumiin tarvittavista avustajapalveluista sovitaan erikseen.
Asian käsittely hallinto-oikeudessa
B on A:n puolesta tekemässään valituksessa vaatinut X:n sosiaali- ja terveyslautakunnan päätöksen kumoamista ja henkilökohtaisen avun myöntämistä A:lle 40 tuntia viikossa vammaispalvelulain mukaisesti.
A on 21-vuotias autistinen nuori mies. Erityisesti voimakkaat, äkkinäiset ja epämiellyttävät äänet sekä ympäristön häly saavat hänessä aikaan levottomuutta, aggressiivisuutta ja ahdistuneisuutta. Päivätoimintatiloissa on kovaäänisiä asiakkaita, mikä aiheuttaa A:lle pelkotiloja ja suuria ongelmia. Kotona järjestetty päivätoiminta rauhoittaa häntä ja hän saa monipuolisempaa ja vaihtelevampaa toimintaa sekä mielekästä tekemistä, mikä on autistiselle henkilölle erittäin tärkeää.
A on aloittanut toimintakeskuksella käynnit syksyllä 2006. Käyttäytymisongelmien vuoksi häntä ei enää hyväksytty toimintakeskukselle 3.4.2007 jälkeen. Samoin hän joutui pois pienryhmästä. Toimintakeskuksella aiheutuneiden ongelmien johdosta toimintakeskuksen johtaja on itse palaverissa 7.5.2007 päättänyt ja esittänyt, että osan päivistä A on toimintakeskuksella ja osan kotona päivätoiminnoissa.
X:n kunnan päättäjät tukevat laitoshoitoa, koska avustajaa ei myönnetä kuin kolmelle päivälle viikossa. Omaishoidon tukea on haettu useamman kerran, mutta sitä ei ole enää saatu.
Päivätoimintapalvelun järjestää Honkalampi-säätiö ja työsopimuksen suorittamispaikaksi on määritelty A:n koti, päivätoimintakeskus tai tarvittaessa muualla.
X:n sosiaali- ja terveyslautakunta on antanut lausunnon, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:
A:lla on ollut käytösongelmia ja aggressiivisuutta, minkä vuoksi äiti on toiminut hänen avustajanaan X:n kunnan toimintakeskuksella vuodesta 2007 alkaen. Ratkaisut henkilökohtaisesta avustajasta on A:n osalta tehty aina määräaikaisina myöntämispäätöksinä. Viimeisimmäksi A:lle on myönnetty avustajapalveluita toimintakeskukselle erityishuoltona, koska hänen avun tarpeensa painottuu selkeästi huolenpitoon, hoivaan, valvontaan ja työntekijälähtöiseen hoitoon. Lisäksi avustajan lisäresurssi toimintakeskuksella on ollut tarpeen A:n käytösongelmien ja aggressiivisuuden vuoksi. Mikäli A kävisi kodin ulkopuolisissa päivätoiminnoissa viitenä päivänä viikossa, hänelle myönnettäisiin erityishuoltona myös tarvittavat avustajapalvelut viitenä päivänä viikossa.
B on antanut vastaselityksen, jonka mukaan kunnan tarjoamat pienryhmät ovat A:lle liian rauhattomia. Kerhotoiminta puolestaan on lähinnä seurustelua eikä sellaista toimintaa, jota A tarvitsisi. Paikallaan oleminen näkyy A:n käytöksessä levottomuutena ja aggressiivisuutena.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Kuopion hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt B:n lautakunnan päätöksestä tekemän valituksen.
Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:
Sovellettavat säännökset
Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (vammaispalvelulaki) 3 §:n 1 momentin mukaan kunnan on huolehdittava siitä, että vammaisille tarkoitetut palvelut ja tukitoimet järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaisina kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää. Saman pykälän 2 momentin mukaan tämän lain mukaisia palveluja ja tukitoimia järjestettäessä on otettava huomioon asiakkaan yksilöllinen avun tarve.
Vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle kohtuulliset kuljetuspalvelut niihin liittyvine saattajapalveluineen, päivätoimintaa, henkilökohtaista apua sekä palveluasuminen, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista. Kunnalla ei kuitenkaan ole erityistä velvollisuutta palveluasumisen eikä henkilökohtaisen avun järjestämiseen, jos vaikeavammaisen henkilön riittävää huolenpitoa ei voida turvata avohuollon toimenpitein.
Vammaispalvelulain 8 c §:n 1 momentin mukaan henkilökohtaisella avulla tarkoitetaan tässä laissa vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä avustamista kotona ja kodin ulkopuolella:
1) päivittäisissä toimissa;
2) työssä ja opiskelussa;
3) harrastuksissa;
4) yhteiskunnallisessa osallistumisessa; tai
5) sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä.
Saman pykälän 2 momentin mukaan henkilökohtaisen avun tarkoitus on auttaa vaikeavammaista henkilöä toteuttamaan omia valintojaan 1 momentissa tarkoitettuja toimia suorittaessaan. Henkilökohtaisen avun järjestäminen edellyttää, että vaikeavammaisella henkilöllä on voimavaroja määritellä avun sisältö ja toteutustapa.
Saman pykälän 3 momentin mukaan henkilökohtaista apua järjestettäessä vaikeavammaisena pidetään henkilöä, joka tarvitsee pitkäaikaisen tai etenevän vamman tai sairauden johdosta välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua suoriutuakseen 1 momentissa tarkoitetuista toiminnoista eikä avun tarve johdu pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista.
Asiassa saatu selvitys
Osastonlääkäri C:n 17.4.2007 antamassa lausunnossa on muun ohella todettu, että A on autistinen ja kehitysvammainen mies, joka tarvitsee päivittäisten toimintojen sujumiseen jatkuvasti toisen ihmisen apua ja huomiota. Kliinisesti arvioituna A:n kokonaistoimintataso vastaa keskiasteista tai vaikeaa kehitysvammaisuutta.
Osastonlääkäri C:n 23.4.2010 antamasta lausunnosta käy muun ohella ilmi, että A:n ongelmana on ollut muun muassa toisiin kohdistuva aggressiivisuus. Lääkityksen myötä käytös on tasoittunut huomattavasti ja päivittäiset toimet sujuvat aikaisempaa paremmin. A:n kommunikaatio sujuu picto-kuvia käyttäen, tietokoneella kirjoittaen ja niukemmin puheella. Kotona hän on mukana monissa toimissa ja osan tehtävistä tekee omatoimisestikin. Päivittäisissä toimissa hän tarvitsee jonkin verran apua. Pukeminen sujuu omatoimisesti, mutta pesuissa ja wc-käynneissä häntä on autettava siisteyden hoitamisessa. Kaikessa kodin ulkopuolisessa liikkumisessa ja asioimisessa A tarvitsee avustajan, mutta kotona tutussa ympäristössä hän ei tarvitse jatkuvaa valvontaa. A:n motoriikassa ei ole puutteita.
Osastonlääkäri C:n 25.5.2010 antamassa lausunnossa on edellä mainitun lisäksi todettu, että A tarvitsee päivittäisissä toiminnoissa paljon erityishuomiota. Erityisesti voimakkaat äänet ja ympäristön häly voivat aiheuttaa hänessä levottomuutta, ahdistuneisuutta ja aggressiivisuutta.
21.5.2005 laaditussa ja 1.12.2009 tarkistetussa palvelusuunnitelmassa on muun ohella todettu, että A ymmärtää puhetta, mutta vastaa harvoin. Vieraamman henkilön on vaikea ymmärtää, mitä hän tarkoittaa. A tarvitsee apua ja ohjausta peseytymistilanteissa. Häntä ei voi jättää ilman valvontaa eikä hän selviä ympäristössä kulkemisesta ilman ohjausta.
A:lle on valituksenalaisella päätöksellä myönnetty avustaja kehitysvammaisten erityishuoltona toimintakeskuksella käyntejä varten 24 tuntia viikossa eli kolmelle päivälle. Sosiaali- ja terveyslautakunta on antamassaan lausunnossa todennut, että mikäli A kävisi kodin ulkopuolisissa päivätoiminnoissa viitenä päivänä viikossa, hänelle myönnettäisiin erityishuoltona myös tarvittavat avustajapalvelut viitenä päivänä viikossa.
Johtopäätökset
Valituksenalaisella päätöksellä on ratkaistu A:n oikeus vammaispalvelulaissa tarkoitettuun henkilökohtaiseen apuun. Lautakunnan hallinto-oikeudelle antaman lausunnon mukaan A:lla on oikeus saada kehitysvammaisten erityishuoltona henkilökohtainen avustaja lausunnossa tarkemmin määriteltyyn kodin ulkopuoliseen päivätoimintaan. Tässä asiassa ei ole ratkaistu, eikä ole voitukaan ratkaista, A:n oikeutta saada henkilökohtaista apua kehitysvammaisten erityishuoltona eikä sitä täyttääkö A:lle tarjottu päivätoiminta laissa asetetut vaatimukset.
Hallinto-oikeuden ratkaistavana on kysymys siitä, onko A:lla oikeus saada vammaispalvelulain mukaista henkilökohtaista apua 40 tuntia viikossa päivätoimintakeskuksella käyntejä varten sekä kotona ja tarvittaessa myös muualla tapahtuvaan päivätoimintaan.
Henkilökohtainen apu on vaikeavammaiselle henkilölle itsenäisen elämän ja omista valinnoista lähtevän toiminnan mahdollistaja. Sen luonteeseen kuuluu, että avustettava kykenee itse määrittelemään tarvitsemansa avun sisällön ja toteuttamistavan. Henkilökohtaisen avun ulkopuolelle rajautuvat sellaiset avun tarpeet, joiden tyydyttäminen edellyttää pääosin hoivaa, hoitoa ja valvontaa.
Lääkärin antamista lausunnoista ja muusta asiassa saadusta selvityksestä käy ilmi, että A on autistinen ja kehitysvammainen mies, joka tarvitsee erityishuomiota päivittäisissä toiminnoissaan ja valvontaa erityisesti ulkona liikkuessaan. Voimakkaat äänet aiheuttavat hänessä ahdistuneisuutta ja aggressiivisuutta. Kommunikointi tapahtuu pääosin picto-kuvia käyttäen ja tietokoneella kirjoittaen.
Asiassa saatua selvitystä kokonaisuutena arvioiden A:n avun ja avustamisen tarve perustuu pääosin hoivaan, hoitoon ja valvontaan. Hakemus vammaispalvelulain mukaisen henkilökohtaisen avun saamiseksi on voitu hylätä, koska A:lla ei lain edellyttämällä tavalla ole voimavaroja määritellä tarvitsemansa avun sisältöä ja toteutustapaa.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
B on A:n edunvalvojana tekemässä valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja viranhaltijan päätökset kumotaan. A:lle tulee myöntää vammaispalvelulain mukainen avustaja.
A on keskiasteisesti/vaikeasti kehitysvammainen/autistinen nuori mies. Puheen kehityksessä todettiin viivästyneisyyttä reilun kahden vuoden iässä. Tällöin todettiin myös autistiset piirteet. Autismin taudinkuvaan kuuluu usein muun muassa aistiherkkyyttä ja poikkeavat reaktiot erilaisiin aistiärsykkeisiin.
A kommunikoi muutaman sanan lauseilla, tietokoneella kirjoittaen, kynällä kirjoittaen, sormella näyttäen, kädellään ohjaamalla ja kuvakorteilla. A:lla on picto-kansio mukanaan, jonka avulla hän myös kommunikoi.
A vaatii seuraavan päivän ohjelman teon edellispäivänä. Seuraavana päivänä A tekee tarvittaessa itsenäisesti muutoksia päiväohjelmaan.
A osaa lukea ja kirjoittaa sekä ymmärtää lukemaansa. A:lla on kyky ilmaista itseään ja omaa tahtoaan kaikissa arkielämään liittyvissä asioissa omalla tavallaan.
A harrastaa muun muassa hiihtoa, kävelyä, patikointia, ratsastamista, moottorikelkkaretkiä, uimista ja kalastusta. Hän ei kykene harrastamaan näitä asioita yksin, vaan tarvitsee avustajan tukea. A tarvitsee henkilökohtaista apua ja tukea päivittäisissä toiminnoissa kotona niin kuin kodin ulkopuolellakin.
Henkilökohtaisen avun perustavoitteena on asiaa koskevan hallituksen esityksen mukaan lisätä vaikeavammaisten henkilöiden yhdenvertaisuutta ja itsenäisyyttä sekä parantaa heidän mahdollisuuttaan osallistua yhteiskunnan eri toimintoihin. Vaikeavammaisten henkilöiden yhdenvertaisuutta pyritään edistämään suhteessa vammattomiin henkilöihin, mutta myös vammaisten keskinäistä yhdenvertaisuutta vamman laadusta ja asuinpaikasta riippumatta.
X:n kunnan tulee ottaa henkilön erityispiirteet huomioon ja kunnan tulee kaikissa kehitysvammaisille kuuluvissa palveluissa, kuten päivätoiminnassa, toteuttaa palvelua henkilön vaatimalla tavalla. A:n aistiherkkyyden ja poikkeavien reaktioiden takia hän ei voi käyttää oikeuttaan päivätoimintaan, koska palvelu ei vastaa hänen erityispiirteistä johtuvaa tarvetta.
Kunnan tulee päätöksiä tehdessään aina ottaa huomioon myös sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain tarkoitus ja asiakaslähtöisyyden periaate.
X:n sosiaali- ja terveyslautakunta on antanut lausunnon.
A on vaatinut henkilökohtaista avustajaa harrastuksiin, yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Hallinto-oikeuksien käytännöstä ilmenee, että jos henkilö selviytyy säännöllisessä työtoiminnassa, kysymys ei ole hoivasta. Jos taas henkilöä tarvitsee muistuttaa tai hän tarvitsee ennakoivaa ohjausta, henkilön avun tarve perustuu ohjaukseen, valvontaan ja hänellä on tuen tarve useimmissa toimissaan. A ei selviydy toimintakeskuksella säännöllisestä työtoiminnasta ilman avustajaa. Sen sijaan hän tarvitsee lääkärinlausunnon, palvelusuunnitelman ja koulutodistusten mukaan aikuisen henkilön ohjausta lähes kaikessa kodin ulkopuolella tapahtuvassa toiminnassa. Kotona hän sen sijaan ei tarvitsisi kokoaikaista valvontaa.
A:n selviytymistä on laajimmin arvioitu palvelusuunnitelmassa, jossa hänen sosiaalisista taidoistaan mainitaan, että hän ei hae kontaktia tai puheseuraa. Ympäristössä kulkemisesta todetaan, että hän ”ei selviä ympäristössä kulkemisesta ilman ohjausta, tuntee tutut paikat”. Muun muassa näiden arviointien perusteella on perusteltua katsoa, että henkilökohtaisen avustajan tarve painottuu ohjaukseen, hoitoon ja hoivaan. Avustaja on siten ollut asianmukaista myöntää kehitysvammaisen erityishuollosta annetun lain mukaisena palveluna.
Tarve järjestää A:lle kotona tapahtuva hoito, huolenpito, valvonta ja avustaminen on hoidettu myöntämällä hänen äidilleen vammaishoidontuen hoitopalkkio. Koska äiti toimii jo omaishoitajana, ei ole perusteltua tarvetta myöntää henkilökohtaista apua kotoa järjestettävään päivätoimintaan.
B on antanut vastaselityksen. A:lle ei ole haettu henkilökohtaista apua hoitoon, hoivaan eikä valvontaan vaan kotiin ja kodin ulkopuolella asioihin, joita hän ei vammansa vuoksi itse pysty tekemään.
Toimintakeskuksessa kukaan ei selviydy työtoimista itsenäisesti, joten tätä perustetta ei voida käyttää hakemuksen hylkäämiseen. A ei voi käyttää oikeuttaan päivätoimintaan, koska se ei vastaa hänen erityispiirteistään johtuvaa tarvetta.
A kommunikoi sanoilla, kirjoittamalla, pictoilla, pcs-kuvilla sekä keväästä 2011 lähtien kommunikointikansiolla. Hän kommunikoi paljon myös eleillä. A kykenee siten ilmaisemaan omalla tavallaan oman tahtonsa.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Kuopion hallinto-oikeuden ja X:n sosiaali- ja terveyslautakunnan päätökset kumotaan ja asia palautetaan sosiaali- ja terveyslautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi henkilökohtaisen avun järjestämistä varten.
Perustelut
Sovellettavat säännökset ja lainvalmisteluaineisto
Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (vammaispalvelulaki) 1 §:n (380/1987) mukaan tämän lain tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena sekä ehkäistä ja poistaa vammaisuuden aiheuttamia esteitä ja haittoja.
Vammaispalvelulain 2 §:n 1 momentin mukaan kunnan on huolehdittava siitä, että vammaisille tarkoitetut palvelut ja tukitoimet järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaisina kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää. Pykälän 2 momentin (981/2008) mukaan tämän lain mukaisia palveluja ja tukitoimia järjestettäessä on otettava huomioon asiakkaan yksilöllinen avun tarve.
Vammaispalvelulain 4 §:n 1 momentin (981/2008) mukaan tämän lain mukaisia palveluja ja tukitoimia järjestetään, jos vammainen henkilö ei saa riittäviä ja hänelle sopivia tukitoimia muun lain nojalla. Kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain (519/1977) 1 §:ssä tarkoitetulle henkilölle järjestetään kuitenkin hänen vammaisuutensa edellyttämiä palveluja ja tukitoimia ensisijaisesti tämän lain nojalla siltä osin kuin ne ovat hänen palveluntarpeeseensa nähden riittäviä ja sopivia sekä muutoinkin hänen etunsa mukaisia.
Vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin (134/2010) mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle muun muassa henkilökohtaista apua, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista. Kunnalla ei kuitenkaan ole erityistä velvollisuutta henkilökohtaisen avun järjestämiseen, jos vaikeavammaisen henkilön riittävää huolenpitoa ei voida turvata avohuollon toimenpitein.
Vammaispalvelulain 8 c §:n (981/2008) 1 momentin mukaan henkilökohtaisella avulla tarkoitetaan vaikeavammaisen henkilön välttämätöntä avustamista kotona ja kodin ulkopuolella: 1) päivittäisissä toimissa;
2) työssä ja opiskelussa; 3) harrastuksissa; 4) yhteiskunnallisessa osallistumisessa; tai 5) sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä. Saman pykälän 2 momentin mukaan henkilökohtaisen avun tarkoitus on auttaa vaikeavammaista henkilöä toteuttamaan omia valintojaan 1 momentissa tarkoitettuja toimia suorittaessaan. Henkilökohtaisen avun järjestäminen edellyttää, että vaikeavammaisella henkilöllä on voimavaroja määritellä avun sisältö ja toteutustapa.
Lain 8 d §:n (981/2008) 1 momentin mukaan henkilökohtaisen avun järjestämistavoista päätettäessä ja henkilökohtaista apua järjestettäessä kunnan on otettava huomioon vaikeavammaisen henkilön oma mielipide ja toivomukset sekä palvelusuunnitelmassa määritelty yksilöllinen avun tarve ja elämäntilanne kokonaisuudessaan.
Hallituksen esityksen (HE 166/2008 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan muun ohella, että lain 4 §:n 1 momentilla on tarkoitus selkeyttää kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain ja vammaispalvelulain yhteensovitusta. Lähtökohtana on, että sosiaalihuollon yleislainsäädännöllä pyritään edelleen ensisijaisesti turvaamaan palvelujen saanti. Mikäli nämä palvelut eivät ole vammaiselle henkilölle riittäviä ja sopivia, vammaispalvelulaki tulee sovellettavaksi myös kehitysvammaisiin henkilöihin. Kehitysvammaiselle henkilölle voidaan edelleen järjestää palveluita kehitysvammalain perusteella, jos vammaispalvelulain nojalla järjestettävät palvelut eivät ole asiakkaan kannalta riittäviä tai sopivia. Uudistuksessa vammaispalvelulain ja kehitysvammalain välinen suhde muuttuu päinvastaiseksi, kun vammaispalvelulaista tulee ensisijainen suhteessa kehitysvammalakiin. Kysymyksessä on kuitenkin luonteeltaan enemmän periaatteellinen muutos, koska aikaisemminkin kehitysvammaiselle henkilölle on voitu järjestää palveluja vammaispalvelulain nojalla.
Edellä mainitun hallituksen esityksen mukaan lain 4 §:n 1 momentilla ei myöskään ole tarkoitus siirtää kehitysvammaisten erityishuollon järjestämiseen sisältyviä tehtäviä vammaispalvelulain nojalla kunnan järjestettäviksi. Sillä ei ole tarkoitus muutoinkaan puuttua erityishuollon tarpeessa olevalle henkilölle järjestettävien erityishuoltopalvelujen järjestämiseen. Jos kehitysvammainen henkilö tarvitsee esimerkiksi perhehoitoa, se järjestetään kehitysvammalain nojalla, koska mainittu palvelumuoto ei kuulu vammaispalvelulain mukaiseen palveluvalikoimaan. Niin ikään erittäin vaativaa ja monialaista sekä ympärivuorokautista hoitoa ja valvontaa edellyttäviä palveluita voidaan kehitysvammaiselle henkilölle järjestää edelleen kehitysvammalain nojalla. Tällaisessa tapauksessa vammaispalvelulain mukaiset palvelut ja tukitoimet eivät ole henkilön palveluntarpeen kannalta riittäviä ja sopivia. Hallituksen esityksen mukaan kehitysvammalain mukainen palvelu voi olla ensisijainen myös silloin, kun se on asiakasmaksusäännökset huomioon ottaen asiakkaalle merkittävästi edullisempaa kuin vastaava vammaispalvelulain mukainen palvelu.
Asiassa saatu selvitys
A on autistinen ja kehitysvammainen mies, joka kaikessa kodin ulkopuolisessa liikkumisessa ja asioimisessa tarvitsee avustajan, mutta kotona tutussa ympäristössä hän ei tarvitse jatkuvaa valvontaa. Hän osaa lukea ja kirjoittaa ja ymmärtää lukemaansa. Hän käyttää kommunikointiin muutaman sanan lauseita, kirjoittamista joko kynällä tai tietokoneella sekä kuvia. Saadun selvityksen mukaan A:n ongelmana on ollut muun muassa toisiin kohdistuva aggressiivisuus. Erityisesti voimakkaat äänet ja ympäristön häly voivat aiheuttaa hänessä levottomuutta, ahdistuneisuutta ja aggressiivisuutta. Lääkityksen myötä käytös on kuitenkin tasoittunut huomattavasti ja päivittäiset toimet sujuvat aikaisempaa paremmin. A:n motoriikassa ei ole puutteita ja hän harrastaa liikuntaa eri muodoissa.
Johtopäätös
A:lle on haettu henkilökohtaista apua kodin ulkopuolisiin toimintoihin. A:lle on kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain mukaisesti myönnetty avustajapalveluita 24 tuntia viikossa kehitysvammaisten toimintakeskuksella toteutettuun päivätoimintaan osallistumisen mahdollistamiseksi kolmena päivänä viikossa. Vammaispalvelulain mukainen henkilökohtainen apu edesauttaisi kuitenkin myös hänen osallistumistaan ikätasoaan vastaavaan kodin ulkopuoliseen harrastustoimintaan.
Asiassa saadun selvityksen mukaan A ilmaisee omaa tahtoaan ja osaa pyytää apua. Selvityksen perusteella on pääteltävissä, että hänellä on myös riittävästi voimavaroja määritellä henkilökohtaisen avun sisältö ja sen toteuttamistapa. Se seikka, että A:lle myönnetään tukea myös kehitysvammalain nojalla, ei ole esteenä vammaispalvelulain mukaisen henkilökohtaisen avun myöntämiselle, kun otetaan huomioon vammaispalvelulain 4 §:n 1 momentin säännökset vammaispalveluna toteutettavan henkilökohtaisen avun ensisijaisuudesta, riittävyydestä ja soveltumisesta A:n tarpeisiin. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden ja sosiaali- ja terveyslautakunnan päätökset on kumottava ja asia palautettava perusturvalautakunnalle henkilökohtaisen avun järjestämistä varten.
Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pirkko Ignatius, Irma Telivuo, Eija Siitari-Vanne, Tuomas Lehtonen ja Kristina Björkvall. Asian esittelijä Camilla Sandström.