KHO:2011:113
- Asiasanat
- Lastensuojelu, Huostassapidon lopettaminen, Pitkäaikainen sijaishuolto, Lapsen etu
- Tapausvuosi
- 2011
- Antopäivä
- Diaarinumero
- 2007/3/10
- Taltio
- 3737
Pitkään sijaishuollossa olleen lapsen huostassapidon lopettaminen ei ollut lastensuojelulaissa tarkoitetulla tavalla selvästi vastoin lapsen etua.
Lapsi oli otettu huostaan hänen äitinsä päihde- ja mielenterveysongelmien vuoksi. Hän oli ollut noin 10 vuoden ajan samassa sijaisperheessä. Isän vanhemmuudessa ja olosuhteissa ei ollut puutteita. Hallinto-oikeus päätyi ratkaisussaan siihen, että lapsen huostassapidon lopettaminen oli selvästi vastoin lapsen etua.
Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden ja viranhaltijan päätökset ja määräsi lapsen huostassapidon lopetettavaksi.
Lastensuojelulaki 47 § 1 ja 3 momentti
Päätös, jota valitus koskee
Hämeenlinnan hallinto-oikeus 29.4.2010 nro 10/0163/4
Asian aikaisempi käsittely
F:n kaupungin sosiaaliviraston sosiaalityön osastopäällikkö on hylännyt A:n (isä) hakemuksen hänen ja C:n (äiti) vuonna 1998 syntyneen lapsen B:n huostassapidon ja sijaishuollon lopettamisesta. B on sijoitettu sijaishuoltoon U:n ja O:n perheeseen vuonna 2001.
Sijaisperhe takaa B:lle turvalliset ja läheiset ihmissuhteet ja yhteydenpidon isään ja muihin läheisiin ihmisiin. Muutos näistä olosuhteista isän olosuhteisiin, joissa lapsen tarpeiden huomioimista vaikeuttaa muun muassa isän työajat ja tukiverkostojen puute, olisi liian suuri paljon tukea tarvitsevalle lapselle.
Käsittely hallinto-oikeudessa
A on vaatinut, että sosiaaliviraston viranhaltijan päätös kumotaan ja B:n huostaanotto lopetetaan. A on lausunut valituksessaan muun ohella seuraavaa.
Huostaanotto on johtunut lapsen äidin C:n päihde- ja mielenterveysongelmista. B:n huolto on uskottu yksin A:lle käräjäoikeuden päätöksellä vuonna 2008.
Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 12.10.2007 taltio 2625 hylännyt A:n huostaanoton lopettamista koskevan valituksen. Perusteluina olivat A:n ja B:n vähäiset tapaamiset ja osapuolten vieraantuminen. A on aina tavannut B:tä niin paljon kuin sosiaaliviranomaiset ovat antaneet. Sittemmin tapaamisia on lisätty ja U:n kuulemiskertomuksestakin käy selville, että A:n ja B:n suhde on muuttunut läheisemmäksi ja luontevammaksi eikä heidän kanssakäymisensä ole enää väkinäistä. A ymmärtää myös vastuuntuntoisena vanhempana, että B:n yhteys sijaisvanhempiin sekä hänelle tällä hetkellä tärkeisiin henkilöihin tulee säilyttää. Toisin kuin korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä on todettu, A ei ole missään vaiheessa halunnut estää tukitoimenpiteitä eikä nyt edes väitetä, että A suhtautuisi epäillen asiantuntijoiden diagnooseihin. A on aina halunnut, että B:tä avustettaisiin enemmän koulunkäynnissä.
A on vielä nuori ja pystyy hyvin huolehtimaan molemmista lapsistaan. B:n sijaisvanhemmat ovat jo iäkkäitä, ja A:n tiedon mukaan he ovat molemmat sairaseläkkeellä.
Sosiaalitoimi ei ole tiedustellut A:n tukiverkon laajuutta. A:lla on läheiset suhteet kaikkiin sukulaisiinsa eikä hän ole kenenkään sukulaisensa kanssa riidoissa. A on tekemisissä äitinsä kanssa joka viikko ja useasti viikonloppuisin. Isäänsä hän tapaa pari kertaa kuukaudessa ja sisareensa hän pitää yhteyttä useasti. Myös äitinsä sisariin hänellä on läheiset välit.
A suhtautuu vakavasti ystävyyssuhteisiin, seurustelusuhteeseen sekä lasten kasvattamiseen. Hän on toiminut erinomaisesti B:n pikkusisaren D:n ainoana kasvattajana ja huoltajana. A ja D asuvat kahdestaan viihtyisässä kerrostaloasunnossa. D on positiivinen tyttö, sosiaalisesti taitava, tasapainoinen sekä omatoiminen. A pystyy antamaan myös toiselle lapselleen B:lle turvallisen ja hyvän kasvuympäristön. B tulee erinomaisesti toimeen sisarensa kanssa ja sisarukset tarvitsevat toisiaan. Läheinen suhde sisareen merkitsee paljon lapsen kehitykselle.
A on vakituisessa työssä.
F:n sosiaalityön osastopäällikkö on antanut selityksen, jossa on muun muassa todettu, että lapsen oma mielipide sekä sijoituksen kesto tukevat sijoituksen jatkamista. Sijoitus on kestänyt yli seitsemän vuotta ja tarjonnut tänä aikana lapselle turvallisen ja hänen kehityksensä huomioon ottavan kasvuympäristön. Valitus tulee hylätä.
C ei hänelle varatusta tilaisuudesta huolimatta ole antanut selitystä.
U ja O ovat antaneet yhteisen selityksen. Siinä on muun muassa todettu, että B käy koulun erityisluokkaa. Läksyjen teko sujuu B:ltä itsenäisesti sijaisvanhempien kuitenkin avustaessa ja tukiessa B:tä läksyjen teossa. B:llä on skolioosi, johon määrättyä tukiliiviä on pidettävä öisin. B on aloittanut vuoden 2009 syksyllä partion sekä kuvataidekoulun. A:n ja sijaisperheen yhteydenpito tapahtuu pelkästään tekstiviestien välityksellä.
A on antamassaan vastaselityksessä todennut muun muassa, että B:n sijaisvanhemmat ovat huomattavan iäkkäitä. F:n kaupungin sosiaalitoimi ei ole missään vaiheessa ottanut kantaa siihen, miten vuonna 1944 syntynyt O ja vuonna 1951 syntynyt U iäkkäinä henkilöinä pystyvät vastaisuudessa huolehtimaan pian murrosikäisen B:n kasvatuksesta ja koulutuksen erityistarpeista. A:n tukiverkosto ei vastoin F:n perusturvalautakunnan lausuntoa ole heikko. A:n läheiseen tukiverkostoon kuuluvat A:n äidin lisäksi A:n sisar ja tämän puoliso sekä A:n isä ja täti. A:lla on tavanomaiset työpäivät, jotka kestävät yleensä kello 7 - 16 välisen ajan. O:n ja U:n mukaan B on iloinen ja reipas tyttö, jolta sujuvat hienosti kaikki kotiaskareet ja itsenäinen kulkeminen kouluun sekä harrastuksiin. B tulee selviämään hyvin yksinhuoltajaisänsä luona.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt valituksen.
Hallinto-oikeus on perustellut päätöksensä seuraavasti:
Sovellettavat säännökset
Lastensuojelulain 4 §:n 2 momentin mukaan lapsen etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut turvaavat lapselle:
1) tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet;
2) mahdollisuuden saada ymmärtämystä ja hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukaisen valvonnan ja huolenpidon;
3) taipumuksia ja toivomuksia vastaavan koulutuksen;
4) turvallisen kasvuympäristön ja ruumiillisen sekä henkisen koskemattomuuden;
5) itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuuteen;
6) mahdollisuuden osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan; sekä
7) kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioimisen.
Lastensuojelulain 40 §:n 1 momentin mukaan lapsi on otettava sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen huostaan ja järjestettävä hänelle sijaishuolto, jos:
1) puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kasvuolosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä; tai
2) lapsi vaarantaa vakavasti terveyttään tai kehitystään käyttämällä päihteitä, tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon tai muulla niihin rinnastettavalla käyttäytymisellään.
Saman pykälän 2 momentin mukaan huostaanottoon ja sijaishuollon järjestämiseen voidaan kuitenkin ryhtyä vain, jos:
1) 7 luvussa tarkoitetut toimet eivät olisi lapsen edun mukaisen huolenpidon toteuttamiseksi sopivia tai mahdollisia taikka jos ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi; ja
2) sijaishuollon arvioidaan olevan 4 §:n mukaisesti lapsen edun mukaista.
Lastensuojelulain 47 §:n 1 momentin mukaan huostaanotto on voimassa toistaiseksi. Kun 40 §:n mukaista huostassapidon ja sijaishuollon tarvetta ei enää ole, 13 §:n 1 momentin mukaan määräytyvän viranhaltijan tulee tehdä päätös huostassapidon lopettamisesta lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän valmisteltua asian. Huostaanoton edellytysten lakkaamisesta huolimatta huostassapitoa ei kuitenkaan saa lopettaa, jos lopettaminen on 3 momentissa tarkoitetulla tavalla selvästi vastoin lapsen etua.
Saman pykälän 2 momentin mukaan lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on arvioitava huostassapidon jatkamisen edellytykset asiakassuunnitelman tarkistamisen yhteydessä, lapsen tai huoltajan hakiessa huostassapidon lopettamista tai kun se muutoin osoittautuu tarpeelliseksi.
Saman pykälän 3 momentin mukaan harkittaessa lapsen etua huostassapidon lopettamista koskevassa asiassa on otettava 4 §:n 2 momentissa mainitun lisäksi huomioon sijaishuollon kestoaika, lapsen ja sijaishuoltoa antavan välillä vallitsevan kiintymyssuhteen laatu, lapsen ja hänen vanhempiensa välinen kanssakäyminen sekä lapsen mielipide.
B:n olosuhteista saatu selvitys
Asiakassuunnitelmasta 5.6.2009 ilmenee, että B on sijoitettu U:n ja O:n perheeseen 19.11.2001 avohuollon tukitoimin ja sijoitusta on jatkettu 4.4.2002 tehdyn huostaanottopäätöksen jälkeen. Lapsen huolto on käräjäoikeuden 19.6.2008 tekemällä päätöksellä uskottu yksin A:lle.
B:n elämä sijaisperheessä on tasapainoista ja turvallista. Edellisessä elokuussa toteutettu siirto erityisopetukseen on osoittautunut B:n kannalta erittäin hyväksi ratkaisuksi. B on reipas ja iloinen koululainen ja hänen koulumenestyksensä kolmannella luokalla oli hyvä. Koulun palaute B:n edistymisestä on ollut positiivista. B:n seuraava kontrollikäynti selän vuoksi sairaalassa on syksyllä. B:llä on edelleen meneillään yökorsettihoito.
Tapaamiset isän luona tapahtuvat parittomien viikkojen viikonloppuna siten, että tapaaminen alkaa perjantaina viimeistään kello 15 ja päättyy sunnuntaina viimeistään kello 16. Juhannuksena B voi viettää isän luona pidemmän viikonlopun. Isä haluaa, että B viettää kesällä isän kesäloman hänen luonaan ja B itsekin on halukas viettämään isän luona pidemmän ajan. B on ilmaissut haluavansa viettää myös joulun isänsä luona. B tapaa isän puolen isovanhempiaan isän luona viettämiensä viikonloppujen ja lomien aikana. Äidin äiti käy tapaamassa B:tä sijaisperheessä.
B:n kuulemiskertomuksesta 30.9.2008 ilmenee, että B on kertonut uudessa koulussa olevan kivaa ja että opettajat ovat mukavia. B oli Nalle-korttien avulla todennut kuuluvansa sekä sijaisperheeseensä että isän perheeseen. B kertoi olevansa tyytyväinen ja mukavinta hänen mielestään on koulu, matikka ja ompelu. Kysyttäessä B oli sanonut, että mikäli hän muuttaisi isän luo hänen kaverinsa ja myös oma huone jäisivät sijaisvanhempien kotiin. B:n mukaan sijaisperheessä on hyvä olla ja hän myös haluaa olla siellä. Joskus B:tä pelottaa ajatus siitä, että hänen pitäisi muuttaa ja joskus taas ei eikä hän halua siitä vielä päättää. B:n mukaan on hyvä, että hän käy välillä isän luona ja Mammalla. Mielestään B myös näkee isäänsä ja D:tä riittävästi. Tosin hän voisi nähdä heitä lomilla enemmänkin.
B:n kuulemiskertomuksesta 19.5.2009 ilmenee, että B on edelleen isän luona asumisesta samaa mieltä kuin aiemminkin. Kysyttäessä B oli kertonut, että hänellä on vähän isää ikävä, mutta ei D:tä.
U:n kuulemiskertomuksen 21.10.2008 mukaan B on sanonut, että hänen on vaikea päättää, missä hän haluaisi asua. Isän ja B:n suhde on muuttunut läheisemmäksi ja luontevammaksi eikä heidän kanssakäymisensä ole enää väkinäistä. Isä on B:lle tärkeä. B on myös ensimmäisen kerran kertonut kiukutelleensa isälle edellisenä viikonloppuna.
A:n olosuhteista ja kasvatuskyvystä saatu selvitys
T:n kaupungin sosiaali- ja terveystoimen sosiaalityöntekijän ja vs. sosiaalityöntekijän 19.3.2009 päivätyn olosuhdeselvityksen mukaan A:n perheeseen kuuluu 5-vuotias tytär D. Perhe asuu kaupungin vuokratalossa kahden huoneen ja keittiön käsittävässä huoneistossa. Asunto on viihtyisä ja lapsiperheelle sopiva. A on ammatiltaan autonkuljettaja. D on hoidossa päiväkodissa.
B vierailee sopimuksen mukaan isän luona joka toinen viikko sekä loma-aikoina pidempään. A:n mukaan hänelle on tärkeää, että hän voisi toimia isänä jokapäiväisessä arjessa myös B:lle sekä seurata ja tukea hänen kehitystään.
Olosuhdeselvityksen tehneiden sosiaalityöntekijöiden arvion mukaan A:n ja D:n arki sujuu hyvin ja heillä on hyvä ja luottavainen lapsen ja vanhemman välinen suhde. A iloitsee lapsen tekemisistä ja olemassaolosta ja hän osaa antaa kannustavaa palautetta lapselle.
B on erityistarpeinen muun muassa älyllisen kehitysviiveen vuoksi ja hän tarvitsee opetuksellisia erityisjärjestelyitä ja erityistä tukea koulunkäyntiin myös vanhemmiltaan. Erityistarpeisen lapsen psyyken kehitykselle on keskeistä muun muassa elämän ennakoitavuus, turvallisten ihmissuhteiden ylläpito ja yhteydenpito hänelle läheisiin sukulaisiin, mitkä asiat toteutuvat B:n kohdalla tällä hetkellä. Mahdollinen huostaanoton purku ja muuttaminen isän perheeseen aiheuttaisivat perustavaa laatua olevia muutoksia lapsen elämässä. B:n huostaanoton purkuun liittyisi lisäksi riskeinä isän pitkät työpäivät ja siitä mahdollisesti seuraava aikuisen huolenpidon puute sekä heikko, vain isovanhempien apuun perustuva tukiverkosto.
Päiväkodin lastentarhanopettajien 19.1.2009 päivätyn lausunnon mukaan D käy päiväkodissa säännöllisesti päivittäin kello 6.30 - 18. D:n isä tiedostaa kasvatusvastuunsa eikä hän lähde mukaan D:n oikkuihin.
Hallinto-oikeuden johtopäätökset
Asiassa ei ole edes väitetty, että huostaanoton alkuperäiset perusteet olisivat edelleen olemassa, jos B asuisi isänsä ja nykyisen huoltajansa A:n perheessä. Asiassa on siten kysymys siitä, onko huostaanoton lopettaminen siitä huolimatta, että huostaanoton edellytykset ovat nyt lakanneet, selvästi vastoin lapsen etua.
A:n vanhemmuudessa tai kodin fyysisissä olosuhteissa ei ole osoitettu olevan sellaisia puutteita, jotka estäisivät B:n muuton isänsä luokse. A on myös kiitettävällä tavalla yksinhuoltajana suoriutunut B:n pikkusiskon D:n kasvatuksesta ja huolenpidosta. A:n läheisverkostoon kuuluvat hänen vanhempansa, sisarensa sekä äidin sisaria ja A on kertonut, että hänellä on läheiset suhteet kaikkiin sukulaisiinsa. Tätä A:n tukiverkostostaan kertomaa ei muun näytön puuttuessa ole syytä epäillä. Mitään konkreettista näyttöä ei ole myöskään esitetty siitä, ettei A pystyisi antamaan B:lle turvallisia ja läheisiä ihmissuhteita tai ylläpitämään B:n suhteita hänelle tärkeisiin ihmisiin kuten sijaisvanhempiin, jos hän muuttaisi isänsä luokse. B on säännöllisesti tavannut isäänsä joka toinen viikonloppu sekä loma-aikoina pidempiä aikoja. Tapaamisissa ei ole esitetty esiintyneen ongelmia. U:n mukaan B:n ja A:n suhde on muuttunut läheisemmäksi ja luontevammaksi. Osoituksena B:n ja hänen isänsä läheisistä väleistä voidaan pitää myös sitä seikkaa, että B on ensimmäistä kertaa lokakuussa 2008 kertonut kiukutelleensa isälleen. Vaikka B on erityistarpeinen lapsi, hänellä ei kuitenkaan ole osoitettu olevan sellaisia erityistarpeita, että hän olisi jatkuvan ammatillisen hoidon ja huolenpidon tarpeessa. Myöskään A:n työaikoja ei voida pitää sellaisena puutteena kodin olosuhteissa, joita ei joko työaikajärjestelyin tai avohuollon tukitoimin voitaisi korjata. Kaikki edellä mainitut seikat sekä B:n oikeus asua vanhempansa luona puoltavat B:n huostassapidon lopettamista.
B on asunut U:n ja O:n perheessä koko sijoituksensa ajan eli 19.11.2001 alkaen ja hänelle on muodostunut sinne oma sujuva arki ihmissuhteineen. B:n olosuhteet sijaisperheessä ovat kunnossa ja hän on siellä saanut tarpeitaan, kehitystasoaan ja ikäänsä vastaavaa hoitoa ja huolenpitoa. B on kiintynyt sijaisvanhempiinsa. Vaikka U ja O ovat jo melko iäkkäitä B:n ikäisen lapsen vanhemmiksi, ei heidän ikäänsä voida pitää esteenä jatkaa B:n sijoitusta heidän luonaan. Esitetyn selvityksen mukaan B:n koulu on sujunut syksyllä 2008 tapahtuneen erityisopetukseen siirron jälkeen hyvin ja koulun palaute B:stä on ollut positiivista. Kaiken kaikkiaan B:n elämä sijaisperheessä on tasapainoista ja B:n kehitystä tukevaa.
A on B:lle tärkeä ja heidän suhteensa on lisättyjen tapaamisten myötä lähentynyt ja syventynyt. B on tuonut esiin, että hänen on vaikea itse päättää siitä, missä hän haluaa asua. B on kuitenkin kysyttäessä kaksi eri kertaa ilmoittanut sosiaalityöntekijöille, että hän haluaa, että tilanne jatkuu samanlaisena ja että hän haluaa asua nykyisessä sijaisperheessään. Tälle B:n omalle mielipiteelle on annettava erityistä painoarvoa, kun otetaan huomioon, että B on lisättyjen tapaamisten myötä paremmin tutustunut isäänsä ja tämän olosuhteisiin.
Kaikki edellä mainitut seikat sekä erityisesti B:n sijaishuollon pitkä aika, B:n ja hänen sijaisvanhempiensa hyvä kiintymyssuhde sekä B:n oma mielipide sekä se, että olosuhteiden muutos on B:n kaltaiselle erityislapselle aina riski, huomioon ottaen hallinto-oikeus pitää B:n edun mukaisena, että hän edelleen jatkaa asumistaan U:n ja O:n sijaisperheessä. Koska huostassapidon lopettaminen on edellä mainituista syistä selvästi vastoin lapsen etua, ei valituksenalaista päätöstä ole syytä muuttaa.
Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet
Lastensuojelulaki 4 § 2 momentti, 40 § ja 47 § 1-3 momentti
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja B:n huostaanotto lopetetaan.
Vaikka hallinto-oikeus on päätöksessään tuonut esiin lukuisia seikkoja, jotka puoltavat B:n huostassapidon lopettamista, on hallinto-oikeus erheellisesti todennut, että huostassapidon lopettaminen on selvästi vastoin lapsen etua.
Sijaisvanhempien U:n ja O:n korkea ikä on este jatkaa B:n sijoitusta heidän luonaan. O on syntynyt vuonna 1944 ja U vuonna 1951. He ovat eläkkeellä. B:llä on pian edessä murrosikä, ja ikääntyneet vanhemmat jaksavat yleensä huonommin hoitaa lapsen murrosiästä johtuvia ylimääräisiä ongelmatilanteita kuin normaalin ikäiset vanhemmat. Sijaisvanhempien ikääntyminen saattaa alkaa vaikuttaa siihen, miten pieniä lapsia jaksetaan hoitaa.
Huostaanotto tulee lopettaa, jotta A:n lapset voisivat kasvaa yhdessä. B tulee erinomaisesti toimeen viisi vuotta nuoremman sisarensa D:n kanssa. Sisaruksilla on läheinen ja tavanomainen sisarussuhde. B tulee tarvitsemaan tulevaisuudessa yhä enemmän sisarensa D:n seuraa ja sosiaalisia taitoja, joita sisarusten kanssa eläminen tuo yleensäkin mukanaan. Läheinen suhde sisareen merkitsee paljon lapsen kehitykselle.
Huostaanotto on väliaikainen toimenpide, ja lapsi tulee palauttaa biologiselle vanhemmalleen, kun se on mahdollista. Huostassapidon tarkoitus ei ole luoda koko lapsuutta kestävää kasvattilapsisuhdetta sijaisvanhempien ja lapsen välille. Huostaanotto on johtunut B:n äidin C:n päihde- ja mielenterveysongelmista. A on pyrkinyt huolehtimaan siitä, ettei äiti pääse päihde- ja mielenterveysongelmineen vaikuttamaan kielteisesti B:n kehitykseen. Siksi A:n vaatimuksesta hänelle yksin on uskottu B:n huolto käräjäoikeuden päätöksellä 19.6.2008.
A on vakituisessa työssä, ja hän on ainoana kasvattajana ja huoltajana huolehtinut lapsestaan D:stä erinomaisesti. He asuvat kahdestaan viihtyisässä kerrostaloasunnossa. Isä pystyy antamaan turvallisen ja hyvän kasvuympäristön myös toiselle lapselleen B:lle.
F:n kaupungin perusturvan sosiaalityön osastopäällikkö on antanut selityksen, johon on liitetty B:n lastensuojelun asiakassuunnitelma 28.5.2010 ja asiakaskertomus 13.8.2010. Vaikka vanhemman olosuhteet ovat kunnossa, B:n pitäisi saada asua vielä sijaisperheessään. Sijoitus on kestänyt jo pitkään ja sijaisperhe vastaa lapsen arjen tarpeisiin ja erityistarpeisiin hyvin. Tulevaisuutta isän luona on lapsen erityisyys huomioiden vaikea ennustaa. Sijaisvanhemmat eivät ole liian iäkkäitä tehtäväänsä. Sosiaalityön yksikön käsityksen mukaan lapsen oma mielipide on painava peruste tarkasteltaessa huostaanoton lopettamisen edellytyksiä. Lapsen tämänhetkisen mielipiteen selvittäminen on kuitenkin osoittautunut aikataulusyistä hankalaksi eikä sen tekeminen kuulu sosiaalityön vastuulle hallinto-oikeuden, oikeastaan korkeimman hallinto-oikeuden, puolesta.
C ei hänelle varatusta tilaisuudesta huolimatta ole antanut selitystä.
U ja O ovat antaneet yhteisen selityksen. Kotielämä B:n kanssa sujuu hienosti. B on alkanut itsenäistyä. Hän ei pode ikävää isänsä eikä pikkusiskonsa luokse, vaikka puhuukin heistä paljon ja kertoo, mitä he viikonloppuina tekevät. B osaa sanoa mielipiteensä selvästi. Mahdollista isän luo muuttamista B on pitänyt kivana asiana, mutta on sitä mieltä, että sijaisperheessäkin on hyvä asua ja olla.
B:n koulu menee hyvin, vaikka hän tarvitsee vielä paljon apua kotitehtävissä. Hän harrastaa partiota ja kuvataidetta ja kulkee harrastuksiinsa itsenäisesti.
U ja O pystyvät ikänsä puolesta hoitamaan murrosikäistä lasta. Heillä on paljon kokemusta murrosikäisistä lapsista. He ovat toimineet perhehoitajina vuodesta 1992 lähtien ja ovat hoitaneet sekä omia että sijoitettuja lapsia aikuisikään saakka. U on myös toiminut 20 vuotta kunnallisena perhepäivähoitajana. U ja O ovat valmiita hoitamaan ja auttamaan B:tä jatkossakin.
B:tä on kuultu sosiaalityöntekijän kotikäynnillä. B kertoi haluavansa muuttaa isän luokse. D jää usein itkemään, kun B lähtee isältä. Jos B muuttaisi isälle, D:n ei tarvitsisi enää itkeä ja heillä olisi kivaa yhdessä. Kysyttäessä, mitä mieltä B on siitä, ettei kotona olisi aikuista hänen lähtiessään ja palatessaan koulusta, hän vastasi, että hänen pitää vähitellen oppia pärjäämään yksin. Hän voisi koulun jälkeen hakea D:n päiväkerhosta. B:n sukulaisia asuu T:n kaupungissa, ja hänellä on siellä myös kavereita.
Sijaisperheessä B:n sosiaalinen elämänpiiri muodostuu sijaisvanhemmista, koulu- ja harrastuskavereista sekä sijaisvanhempien tyttären perheestä, joka asuu samassa kahden perheen talossa sijaisvanhempien kanssa ja johon kuuluvat alakouluikäiset pojat ja poikavauva. B pelaa ja leikkii poikien kanssa päivittäin ja käy kysymässä perheeltä neuvoja englannin läksyihinsä.
A on antanut vastaselityksen. B on ilmoittanut haluavansa muuttaa isänsä luokse asumaan. B:n mielipidettä tulee kunnioittaa. Erityisesti B:n suhde sisareensa D:hen merkitsee B:lle paljon. D:n ystävät ovat myös B:n ystäviä. A on onnistunut erinomaisesti D:n kasvatuksessa, ja hän pystyy antamaan myös B:lle turvallisen ja hyvän kasvuympäristön.
Suullinen käsittely
Korkein hallinto-oikeus on 8.11.2011 toimittanut asiassa hallintolainkäyttölain 37 §:n nojalla suullisen käsittelyn, josta laadittu pöytäkirja on liitetty asiakirjoihin.
Suullisessa käsittelyssä olivat läsnä A itse, avustajanaan julkinen oikeusavustaja sekä sijaisvanhemmat U ja O itse. F:n kaupungin perusturvalautakuntaa edustivat lastensuojelun päällikkö ja lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä. B:tä kuultiin henkilökohtaisesti korkeimmassa hallinto-oikeudessa suostumuksensa ja toivomuksensa mukaisesti. B:n kuuleminen toteutettiin siten, että ainoastaan korkeimman hallinto-oikeuden esillä olevan asian ratkaisukokoonpano sekä asian esittelijä olivat läsnä. B:tä kuultiin suuren istuntosalin viereisessä huoneessa. A:lle, F:n kaupungin peruspalveluiden sosiaaliviraston edustajille sekä U:lle ja O:lle selostettiin B:n kuulemisen sisältö ja heille varattiin mahdollisuus lausua siitä. C oli kutsuttuna poissa.
A:n nimeämänä todistajana kuultiin hänen sisartaan.
Suullisessa käsittelyssä esitettiin muun ohella seuraavaa:
Lastensuojelun päällikkö uudisti lautakunnan puolesta vaatimuksen hallinto-oikeuden päätöksen pysyttämisestä ja siitä, että B:n huostassapitoa ei tule lopettaa. Hallinto-oikeuden päätös on oikea. B on ollut nykyisessä sijaisperheessään vuodesta 2001 lähtien. B tarvitsee ikätasoonsa nähden enemmän tukea, jota sijaisperheessä voidaan antaa. B:llä on sijaisperheeseen hyvä kiintymyssuhde, joka tukee hänen kasvuaan ja kehitystään. B on pitänyt sijaisperhettä kotinaan. U:n ja O:n ikä ei ole este B:n sijaisvanhempina toimimiselle. B:n ja hänen isänsä suhde on sinänsä vähittäin rakentunut hyväksi lapsi-vanhempisuhteeksi.
Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä kertoi, että varhaiset kasvuvuodet ovat olleet B:lle traumaattisia. B:tä on tuettu pitämään yhteyttä koulukuraattoriin, jotta hän voisi käsitellä asioitaan jonkun kanssa. B on myös aloittanut käynnit perhe- ja kasvatusneuvolassa. Oikeudenkäynnit huostassapidon lopettamiseksi ovat myös olleet B:n kannalta haitallisia. B on nyt 13-vuotiaana alkanut saavuttaa kehityksessään ikätasoaan.
A uudisti vaatimuksensa B:n huostassapidon lopettamisesta. A toi kuitenkin näkemyksenään esiin, että mikäli B:n huostassapito lopetetaan, olisi koulunkäynnin kannalta parempi, jos B voisi asua sijaisperheessä ja käydä ala-asteen viimeisen luokan nykyisessä koulussaan kevätlukukauden 2012 loppuun saakka. T:n kaupungissa B aloittaisi koulunkäynnin yläasteella.
A on B:n huoltaja. A:n ja B:n välinen kiintymyssuhde on vahvistunut tapaamisten lisääntymisen myötä vuodesta 2006 lähtien siten, että B voi muuttaa isänsä luokse. A:n luona asuu myös B:n 8-vuotias sisko D, jonka kasvatuksessa A on onnistunut erinomaisesti. B ja D pitävät toisistaan ja sisarusten tulisi voida asua yhdessä.
B:n oppimisongelmat voidaan ottaa huomioon myös T:n kaupungissa ja opetus voidaan järjestää hänen tarpeitaan vastaavalla tavalla. A jaksaa ja kykenee tukemaan B:tä paremmin kuin iäkkäät sijaisvanhemmat. A:lla on tukiverkkonaan äitinsä ja sisarensa sekä muita sukulaisia. A ymmärtää myös muut B:n terveyteen liittyvät tarpeet ja kykenee huolehtimaan esimerkiksi lääkärissä käynneistä. A myös ymmärtää sijaisperheen merkityksen B:n elämässä. B on asunut sijaisperheessä yli 10 vuotta eikä A aio estää tapaamisia, mikäli B haluaa jatkossa tavata sijaisvanhempiaan.
U kertoi, että B:n koulu menee nyt loistavasti. Välillä B:llä on kuitenkin huono päivä koulussa, jolloin hän saa poistua luokasta toiseen huoneeseen rauhoittumaan. B:llä on ollut aina kiukunpuuskia, mutta ne laantuivat välillä. Nyt murrosiän kynnyksellä niitä on tullut uudestaan. Viime syksy koulussa oli vaikea ja sieltä neuvottiin ottamaan yhteyttä perhe- ja kasvatusneuvolaan, jossa B kävi kerran. Perhe- ja kasvatusneuvolassa ei osattu kertoa, mistä kiukkukohtaukset johtuvat. Lisäksi sieltä todettiin, ettei B:n tilanne ole akuutti. U ja O kykenevät ikänsä puolesta vastaamaan B:n tarvitsemasta huolenpidosta. U:lle ja O:lle sopii, että B asuu kevään 2012 heidän luonaan, vaikka hänen huostassapitonsa lopetettaisiin. He myös toivovat, että B voisi tavata heitä vapaa-aikanaan, mikäli hän muuttaa isänsä luokse.
B kertoi kysyttäessä, että hän haluaa asua isänsä luona. B kertoi olleensa kesällä noin puolitoista kuukautta isän luona T:n kaupungissa. Osan ajasta isä oli ollut lomalla ja joitakin kertoja B oli ollut isän mukana työajossa. Isän luona asuu B:n nuorempi sisar D, jonka kanssa B:llä on yhteistä tekemistä, vaikka he välillä kinastelevatkin keskenään. B:llä on sijaisvanhempien luona enemmän kavereita kuin T:n kaupungissa. T:n kaupungissa useat kaverit ovat D:n kavereita, mutta he ovat kivoja. Koulussa ei ole kivaa se, että luokalla on vain poikia. B:n lempiaineita ovat historia, biologia ja puutyöt. B käy vapaa-ajalla muun ohella kokkikerhossa.
Sijaisperheen äiti on B:n mielestä mukava, mutta B ei pidä siitä, että sijaisperheen isä nimittää häntä välillä pikkuvauvaksi ja kieltää tekemästä asioita. Sijaisisä O kuljettaa B:tä kouluun.
Tavallinen mukava päivä sijaisperheessä on B:n kertoman mukaan sellainen, että hän herää aikaisin, menee kouluun, tekee koulun jälkeen läksyt sekä on tietokoneella ja piirtää. Illalla voi olla harrastuksia. Isän luona hän herättää aamulla isänsä ja sisarensa. Isän luona on B:n kertoman mukaan vapaampaa kuin sijaisperheessä, kun ei tarvitse kysyä lupaa kaikkeen. B:n mielestä isä osaa tehdä hyvää ruokaa ja B on myös isän kanssa laittanut ruokaa yhdessä. Kesän mittaan B kävi isän ja sisarensa kanssa muun ohella uimarannalla.
B:lle tärkeitä ihmisiä ovat isä, D, sukulaiset ja kaverit. Mikäli hän muuttaa asumaan isänsä luokse, hän haluaa ehkä tavata sijaisvanhempia jatkossa.
Todistajana kuultu A:n sisar kertoi asuvansa A:n lähellä ja tapaavansa tätä keskimäärin kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa. B:tä hän näkee yleensä silloin, kun tämä tulee isänsä luokse. A on normaali hyvä isä. A käy työssä, hänellä ei ole mielenterveydellisiä ongelmia eikä alkoholiongelmaa. Tukiverkkona A:lla on sukulaiset ja ystävät. B:n ja hänen sisarensa D:n välit ovat normaalit ja hyvät. B menee D:n leikkeihin mukaan. B myös huolehtii siskostaan ja kantaa ylipäänsä vastuuta pienemmistään.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden ja F:n kaupungin sosiaalityön osastopäällikön päätökset ja määrää B:n huostassapidon lopetettavaksi.
Perustelut
Lastensuojelulain 47 §:n 1 momentin mukaan huostaanotto on voimassa toistaiseksi. Kun 40 §:n mukaista huostassapidon ja sijaishuollon tarvetta ei enää ole, 13 §:n 2 ja 3 momentin mukaan määräytyvän viranhaltijan tulee tehdä päätös huostassapidon lopettamisesta lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän valmisteltua asian. Huostaanoton edellytysten lakkaamisesta huolimatta huostassapitoa ei kuitenkaan saa lopettaa, jos lopettaminen on 3 momentissa tarkoitetulla tavalla selvästi vastoin lapsen etua.
Saman pykälän 3 momentin mukaan harkittaessa lapsen etua huostassapidon lopettamista koskevassa asiassa on otettava 4 §:n 2 momentissa mainitun lisäksi huomioon sijaishuollon kestoaika, lapsen ja sijaishuoltoa antavan välillä vallitsevan kiintymyssuhteen laatu, lapsen ja hänen vanhempiensa välinen kanssakäyminen sekä lapsen mielipide.
Lastensuojelulain 4 §:n 2 momentin mukaan lapsen etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut turvaavat lapselle: 1) tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet; 2) mahdollisuuden saada ymmärtämystä ja hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukaisen valvonnan ja huolenpidon; 3) taipumuksia ja toivomuksia vastaavan koulutuksen; 4) turvallisen kasvuympäristön ja ruumiillisen sekä henkisen koskemattomuuden;
5) itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuuteen; 6) mahdollisuuden osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan; sekä 7) kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioimisen.
Korkein hallinto-oikeus toteaa, että esillä olevassa asiassa voidaan pitää selvitettynä, että A:n vanhemmuudessa tai olosuhteissa ei sinänsä ole sellaisia puutteita, jotka estäisivät B:n muuton isänsä luokse.
Esillä olevassa asiassa on siten ratkaistavana, onko B:n huostassapidon lopettaminen selvästi vastoin hänen etuaan, jolloin arvioitavaksi tulevat hänen olosuhteensa kokonaisuudessaan lastensuojelulain 47 §:n 1 ja 3 momentissa ja 4 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla.
B on ollut sijoitettuna U:n ja O:n perheeseen vuodesta 2001 lähtien eli sijaishuoltoon sijoittaminen on alkanut hänen ollessaan 3-vuotias. B:n ja sijaisvanhempien välille on muodostunut vahva kiintymyssuhde ja sijaisvanhemmat ovat kyenneet tukemaan B:n kasvua ja kehitystä hänen tarpeitaan vastaavalla tavalla. B:n oman kertoman perusteella on pääteltävissä, että B on elänyt sijaisperheessä tavanomaista ja turvallista arkielämää. Sijaisvanhemmat ovat tukeneet B:n yhteydenpitoa isäänsä sekä muihin sukulaisiinsa. Asiassa ei ole ilmennyt, että U:n ja O:n ikä olisi esteenä heidän toimimiselleen edelleen B:n sijaisvanhempina.
A on hakenut B:n huostassapidon lopettamista vuodesta 2005 lähtien. Hän on vuodesta 2008 lähtien toiminut yksin B:n huoltajana. A toimii myös B:n sisaren D:n huoltajana yksin.
A on suullisessa käsittelyssä kertonut, että vuodesta 2006 lähtien hän on tavannut B:tä säännöllisesti viikonloppuisin. Lisäksi he ovat tavanneet lomilla. Hänellä on tukiverkostonaan sukulaiset sekä ystävät. B:n ja isän tapaamisissa ei ole esitetty esiintyneen ongelmia. Saadun selvityksen perusteella on ilmeistä, että B:llä ja hänen isällään on läheinen ja luonteva lapsen ja vanhemman välinen suhde, joka on vahvistunut sitä mukaa kuin lapsen ja vanhemman tapaamisia on lisätty. B itse on korkeimmassa hallinto-oikeudessa sekä kirjallisesti että suullisesti kuultuna ilmoittanut haluavansa isänsä luokse asumaan.
Korkein hallinto-oikeus toteaa, että huostaanotto on lähtökohtaisesti tarkoitettu olemaan väliaikainen toimenpide. Nyt kysymyksessä olevassa asiassa B:n huostaanotto on kestänyt pääosan hänen elämästään. Hänelle on muodostunut tunneside sijaisvanhempiinsa ja hänellä on heidän luonaan muitakin läheisiä ihmisiä. Toisaalta A on pitkäaikaisella ja johdonmukaisella toiminnallaan osoittanut, että B on hänelle tärkeä ja että hän haluaa B:n luokseen asumaan ja kykenee vastaamaan tämän hoidosta ja kasvatuksesta. B on vuosien ajan tavannut isäänsä ja sisartaan säännöllisesti viikonloppuisin sekä kesälomien aikana pidempään. Isä ja D sekä muut sukulaiset isän lähellä ovat B:lle tärkeitä. B:n koulunkäynnissä tai terveydentilassa ei ole ilmennyt sellaisia ongelmia, joiden vuoksi hänen huostaanottoaan ja sijaishuoltoon sijoittamistaan tulisi jatkaa. B:n koulu ja ystäväpiiri vaihtuvat joka tapauksessa hänen siirtyessään pois alakoulusta ja myös T:n kaupungissa isän luona asuessaan hänelle on mahdollisuus järjestää hänen tarvitsemansa tuki koulunkäyntiin. A on myös suullisessa käsittelyssä esittänyt toiveen siitä, että B voisi käydä alakoulun loppuun nykyisessä koulussaan sijaisperheen luona. A on lisäksi kertonut ymmärtävänsä sijaisvanhempien merkityksen B:n elämässä eikä hän aio estää B:tä tapaamasta heitä.
Näissä oloissa korkein hallinto-oikeus katsoo, että asiassa ei ole ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden perusteella B:n huostassapidon lopettaminen olisi lastensuojelulain 47 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla selvästi vastoin hänen etuaan. B:n huostassapito on siten lopetettava.
Sosiaaliviranomaisen tulee huolehtia siitä, että B:n huostassapidon lopettaminen ja muutto sijaisperheen luota A:n luokse T:n kaupunkiin tapahtuu suunnitelmallisesti ja ennen kaikkea B:n edun mukaisin tavoin siten, että B:n koulunkäynti turvataan. Kun otetaan huomioon, että isän luokse muuttaminen ja uuden koulun aloittaminen merkitsee suurta muutosta B:n elämässä, perheelle on järjestettävä riittävä jälkihuolto B:n kasvun ja kehityksen tukemiseksi. Myös B:n yhteydenpitoa sijaisvanhempiinsa on tuettava B:n etua vastaavalla tavalla.
Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pirkko Ignatius, Matti Pellonpää, Timo Viherkenttä, Alice Guimaraes-Purokoski ja Maarit Lindroos-Kokkonen. Asian esittelijä Virpi Ikkelä.