KHO:2011:99
- Asiasanat
- Lastensuojelu, Huostaanotto, Lapsen etu, Perhe-elämän suoja, Vanhemman kehitysvammaisuus, Yhdenvertaisuus
- Tapausvuosi
- 2011
- Antopäivä
- Diaarinumero
- 2330/3/10
- Taltio
- 3496
Älyllisesti lievästi kehitysvammainen äiti olisi tarvinnut pitkäaikaista ja ympärivuorokautista tukea kyetäkseen hoitamaan kotona pientä lastaan, joka oli ollut syntymästään asti laitoshoidossa. Näissä olosuhteissa huostaanotto ja sijaishuoltoon sijoittaminen olivat tarpeen turvaamaan lastensuojelulaissa edellytetyt lapsen kasvua ja kehitystä tukevat kasvuolosuhteet.
Huostaanotto perustui siihen, että puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kasvuolosuhteet olivat lastensuojelulain 40 §:ssä tarkoitetulla tavalla uhanneet vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä. Näiden perusteiden täyttyessä huostaanotto ei merkinnyt äidin asettamista vammaisuuden johdosta eriarvoiseen asemaan muiden äitien kanssa perustuslain 6 §:n 2 momentin vastaisesti. Huostaanotolla ei myöskään puututtu ilman hyväksyttävää syytä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa tarkoitettuun perhe-elämän suojaan.
Suomen perustuslaki 6 §
Euroopan ihmisoikeussopimus 8 artikla
Lastensuojelulaki 40 ja 47 §
Päätös, josta valitetaan
Helsingin hallinto-oikeus 31.5.2010 nro 10/0478/2
Hakemus hallinto-oikeudelle ja asian käsittely hallinto-oikeudessa
J:n kunnan johtava sosiaalityöntekijä on vaatinut, että A:n ja B:n lapsi, vuonna 2009 syntynyt C otetaan sosiaalilautakunnan huostaan ja sijoitetaan sijaishuoltoon lastenkotiin.
J:n kunnan johtava sosiaalityöntekijä on muuttanut hakemustaan siten, että C on sijoitettava perhehoitoon D:n sijaisperheeseen.
Hakemuksessa on esitetty muun ohella seuraavaa:
C on ollut syntymästään asti laitoshoidossa, aluksi sairaalassa ja sen jälkeen lastenkodissa. C tarvitsee erityistä huolenpitoa sekä tukea kasvuunsa ja kehitykseensä. Hän tarvitsee erityisesti hoivaa kiintymyssuhteen ja vuorovaikutustaitojen kehittymiseksi turvallisissa kasvuolosuhteissa. Arvion mukaan äiti A ei hakemuksen tekoajankohtana kykene vastaamaan C:n hoidosta ja huolenpidosta eikä turvaamaan C:n kasvua ja kehitystä. Äidin kyky vastaanottaa tukea vuorovaikutukseen hänen ja C:n välillä on riittämätön.
Avohuollon sosiaalityö alkoi jo C:n ollessa syntymänsä jälkeen sairaalahoidossa sairaalassa. Äidin ja C:n oli suunniteltu muuttavan sairaalasta Ensikotiin, jos äiti käy päivittäin sairaalassa hoitamassa C:tä ja viettää lapsen kanssa koko päivän. Äiti olisi näin saanut ohjausta ja tukea vauvanhoidossa sekä vuorovaikutussuhteen syntymisessä ja syventymisessä C:n kanssa. Äiti ei käynyt päivittäin ja käydessään hän viipyi vain noin tunnin, kahden ajan, koska hän koki matkat hankaliksi huonojen liikenneyhteyksien ja väsymyksensä takia. Sairaalan työntekijöille sekä lastensuojeluntyöntekijöille ei muodostunut kuvaa ja varmuutta siitä, kuinka äiti hallitsee vauvan hoidon ja huolenpidon. Lisäksi vuorovaikutussuhde oli kehittymätön. Heti sairaalasta kotiutumisen jälkeen C sijoitettiin avohuollon tukitoimena lastenkotiin ajaksi 1.9. - 9.11.2009, jona aikana äidillä oli mahdollisuus käydä päivittäin hoitamassa C:tä ja viikonloppuisin viettää myös yöt vauvan kanssa. Äitiä tuettiin ja opastettiin C:n hoidossa. Ajalla 7.9. - 1.10.2009 lastenkodin erityistyöntekijät suorittivat vuorovaikutusarvioinnin ja -työskentelyn äidin ja C:n kanssa. Äiti on pitänyt tarjottuja tukitoimia perusteltuina ja tukitoimista on sovittu yhteistyössä. Keskustelujen alettua huostaanotosta äiti ei enää hyväksynyt sijoituksen jatkumista avohuollon tukitoimena.
Avohuollon tukitoimet eivät riitä tukemaan äitiä siten, että hän kykenisi huolehtimaan C:n hoidosta sekä kasvusta ja kehityksestä. Sijaishuollossa pystytään tarjoamaan C:lle mahdollisuus pysyvään suhteeseen häntä hoitavien aikuisten kanssa sekä antamaan hänen tarvitsemansa aikuisen huolenpito ja läheisyys, turva sekä tuki tasapainoiseen kasvuun ja kehitykseen.
A on häntä kuultaessa ilmoittanut vastustavansa huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista.
B ei saapunut järjestettyyn kuulemistilaisuuteen, johon hänelle oli lähetetty kutsu.
A on antanut hallinto-oikeudelle selityksen, jossa hän on vaatinut huostaanottohakemuksen hylkäämistä sekä suullisen käsittelyn järjestämistä itsensä ja todistajien kuulemiseksi.
B ei ole hänelle varatusta tilaisuudesta huolimatta antanut selitystä.
Kertyneestä aineistosta on varattu asianosaisille tilaisuus lausua asiakirjoista tarkemmin ilmenevällä tavalla.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Hallinto-oikeus on, toimitettuaan suullisen käsittelyn, päättänyt, että C otetaan J:n sosiaalilautakunnan huostaan ja että hänen sijoitustaan D:n sijaisperheessä jatketaan.
Lastensuojelulain 91 §:n 1 momentin nojalla (417/2007) hallinto-oikeus on määrännyt, että päätös on pantava täytäntöön heti mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta, koska päätöksen täytäntöönpanoa ei voida siirtää vaarantamatta C:n terveyttä ja kehitystä.
Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa lausunut seuraavaa:
Sovellettavat oikeusohjeet
Lastensuojelulain 40 §:n mukaan lapsi on otettava sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen huostaan ja järjestettävä hänelle sijaishuolto, jos: 1) puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kasvuolosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä; tai 2) lapsi vaarantaa vakavasti terveyttään tai kehitystään käyttämällä päihteitä, tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon tai muulla niihin rinnastettavalla käyttäytymisellään. Huostaanottoon ja sijaishuollon järjestämiseen voidaan kuitenkin ryhtyä vain, jos: 1) lastensuojelulain 7 luvussa tarkoitetut avohuollon tukitoimet eivät olisi lapsen edun mukaisen huolenpidon toteuttamiseksi sopivia tai mahdollisia taikka jos ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi; ja 2) sijaishuollon arvioidaan olevan lastensuojelulain 4 §:ssä säädettyjen lastensuojelun keskeisten periaatteiden mukaisesti lapsen edun mukaista.
Asiassa saatu selvitys
Kehitysvammahuollon palveluohjaajan antaman lausunnon mukaan äidille on neurologisten tutkimusten perusteella vuonna 1996 diagnosoitu lievä älyllinen kehitysvammaisuus, käytöksen ja tunne-elämän vaikeuksia. Äidin kehitystä erityisesti haittaavat ongelmat ovat olleet vuorovaikutustaitojen, kielen ja motoriikan ja hahmotuksen alueella. Lausunnon mukaan äiti on suorittanut peruskoulun jälkeen ammattiopiston yksivuotisen opintoihin valmentavan koulutuksen ja sen jälkeen puhdistuspalvelujen perustutkinto-opinnot (3 vuotta) vuonna 2006 ja hän on ollut lähes kolme vuotta päiväkodissa päiväkotiapulaisen tehtävissä suorittaen ne itsenäisesti ja hyvin. Äiti on lausunnon mukaan omatoiminen lähes kaikissa jokapäiväisissä elämisen taidoissa, mutta tarvitsee rohkaisua vuorovaikutuksessa toisten kanssa ja tukea asiakirjojen ja kaavakkeiden täyttämisessä. Suullisessa käsittelyssä äiti kertoi työtehtäviinsä päiväkodissa kuuluneen siivous, auttaminen pienten lasten pukemisessa ja joskus ryhmän mukana ulkoilu. Suullisessa käsittelyssä todistajina kuullut äidin äiti ja äidin isä kertoivat, ettei äiti tarvitse heidän tukeaan kotona käytännön asioiden hoitamisessa.
Hakemuksen liitteenä olevan lastenkodin koosteen mukaan äidin hoitotaidot kehittyivät huomattavasti C:n lastenkodissa oloaikana ja äiti osasi hoitaa itsenäisesti hänelle jo tutuiksi tulleet perushoitotilanteet, mutta C:n hoitotarpeen muuttuessa äiti tarvitsi hoitajien tukea ja ohjausta. Koosteen mukaan äitiä piti jonkin verran muistuttaa asioista ja joidenkin asioiden hoitamisen hän jätti hoitajien vastuulle. Äiti ei myöskään osastolla ollessaan osoittanut kykyä jakaa tarkkaavaisuuttaan useampaan asiaan kerrallaan. Lastenkodin henkilökunnalle oli myös noussut huoli äidin ja vauvan vähäisestä vuorovaikutuksesta. Suullisessa käsittelyssä äiti kertoi asuvansa äitinsä kanssa ja uskoi pärjäävänsä C:n kanssa kotona. Äiti kertoi saavansa apua äidiltään tämän ollessa kotona ja hän olisi valmis vastaanottamaan lastensuojelun apua kotiin. Suullisessa käsittelyssä kuullut todistajat äidin äiti ja äidin isä arvioivat äidin kykenevän hoitamaan C:tä itsenäisesti ja kertoivat olevansa tarvittaessa valmiita auttamaan äitiä. Tarvittaessa kumpikin on valmis järjestämään vapaata työstään. Äidin isä ilmoitti olevansa puolisonsa kanssa valmiita ottamaan C:n hoitoonsa, mutta vasta sitten kun äidille on annettu mahdollisuus ensin kokeilla, pystyykö hän kotona hoitamaan vauvansa itse.
Edellä mainitun koosteen ja lastenkodissa laaditun vuorovaikutustaitoja koskevan raportin mukaan huolta herätti erityisesti äidin ymmärrys sitoutua vanhemmuuteen. Viimeksi mainitun raportin mukaan äiti ei ikävöinyt C:tä ollessaan erossa tästä. Äiti ei kokenut tai tuntenut lapsenhoitoon liittyvän minkäänlaisia haasteita tai huolia. Vauvan elämässä kosketuksen merkitys on erittäin suuri, mutta äiti ei tuntunut ymmärtävän tätä eikä myöskään sylissä pitämisen merkitystä. Äiti ei myöskään tuntunut ymmärtävän äidin ja vauvan välisen vuorovaikutuksen merkitystä. Äiti pystyi tuetusti ottamaan kontaktin vauvaansa sekä katseella että kosketuksella, mutta vastavuoroisuus jäi kuitenkin täysin puuttumaan.
C:n isä on ollut hoitamassa lastaan kolme kertaa lokakuun 2009 loppupuolella. Muutoin isä ei ole pitänyt yhteyttä äitiin eikä C:hen.
Lastenkodissa C on ollut avohuollon tukitoimena sijoitettuna 1.9.2009 - 9.11.2009 ja sen jälkeen kiireellisesti sijoitettuna 10.11.2009 alkaen. Äidillä on lastenkodissa ollut mahdollisuus saada ohjatusti tukea sekä C:n perushoidossa että heidän välisen vuorovaikutuksen kehittymisessä. Äiti on hakemuksen johdosta antamassaan selityksessä ja suullisessa käsittelyssä kuitenkin esittänyt, ettei hänelle ole tarjottu mitään avohuollon tukitoimia. Hän ei ole kertomansa mukaan saanut apua synnytyksen jälkeiseen väsymykseensä. Äidin mielestä hänen vuorovaikutustaitojaan on tarkkailtu epäluonnollisissa laitosolosuhteissa, jossa hänellä ei ollut mahdollisuutta levätä. Hän on todennut, että hänelle olisi annettava mahdollisuus hoitaa C:tä omassa kodissaan ja näin poistaa puutteita vuorovaikutuksessa.
D:n sijaisperhe asuu isossa omakotitalossa. Sijaisäiti on kotona hoitamassa lapsia ja sijaisisä käy töissä kodin ulkopuolella. Perheeseen kuuluu kaksi omaa kouluikäistä lasta ja kaksi sijoitettua lasta. Perheessä on lisäksi kolme villakoiraa. Perhe on toiminut useita vuosia sijaisperheenä ja adoptioperheenä.
Selvityksen arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätökset
Sekä asiakirjoista että suullisessa käsittelyssä saadun selvityksen mukaan äiti on hyvin kiintynyt C:hen ja hän juttelee mielellään vauvastaan lämpimästi ja positiivisesti. Äidin kyky vastata C:n perushoidosta on kehittynyt, mutta hän ei ole kuitenkaan lastenkodissa saamastaan pitkäaikaisesta, osittain ympärivuorokautisesta tuesta huolimatta oppinut huomioimaan C:n ikätasoisia ja erityistilanteiden vaatimia tarpeita. Äidin ja C:n välinen vuorovaikutus on ollut perustasolla olemassa, mutta kuitenkin selvästi puutteellista eikä se annetusta tuesta ja ohjauksesta huolimatta ole kehittynyt riittävästi. Äiti ei ole myöskään osannut tunnistaa tai tuoda aidosti esiin tarvettaan saada tukea omalle vanhemmuudelleen. Äidillä on ollut lisäksi vaikeuksia asettaa lapsen etu omien tarpeidensa edelle.
Hallinto-oikeus katsoo samoin kuin sosiaalitoimi, että kyetäkseen hoitamaan C:tä kotona äiti tarvitsisi ympärivuorokautista tukea. Sosiaalitoimella ei ole tähän mahdollisuutta. Myöskään sijoitus Ensikotiin ei ole ollut mahdollista, koska siellä ei ole mahdollisuutta antaa äidille tukea lapsen hoitamisessa siinä määrin kuin hän tarvitsee. Äidin lähiverkosto ei ole tässä vaiheessa valmis sitoutumaan riittävästi C:n hoitamiseen ja näin tukemaan äidin ja vauvan vuorovaikutuksen kehittymistä.
Äidillä on selvästi mahdollisuuksia kehittyä vanhemmuudessaan. Äidin vanhemmuuteen liittyvien sekä hänen ja C:n vuorovaikutuksessa olevien puutteiden johdosta hallinto-oikeus kuitenkin toistaiseksi arvioi, että kasvuolosuhteet äidin luona uhkaavat vakavasti vaarantaa C:n terveyttä ja kehitystä lastensuojelulain 40 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Hallinto-oikeus arvioi, etteivät avohuollon tukitoimet, ottaen huomioon äidin C:n hoitamiseen ja vuorovaikutuksen kehittämiseen tarvitseman tuen määrä, ole mahdollisia turvaamaan C:n tervettä kehitystä.
Hakemuksen muutoksessa on vaadittu C:n sijoittamista D:n sijaisperheeseen. Kun otetaan huomioon asiassa sijaisperheestä esitetty selvitys sekä että C:n edun mukaista on saada asua perheenomaisissa olosuhteissa, hallinto-oikeus katsoo D:n sijaisperheen olevan C:lle sopiva sijaishuoltopaikka. C:n sijoittaminen D:n sijaisperheeseen on hänen etunsa mukaista.
Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet
Perusteluissa mainitut
Lastensuojelulaki 50 §
Laki lastensuojelulain muuttamisesta 88/2010 voimaantulosäännöksen 1 ja 3 momentti
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan, huostaanottohakemus hylätään ja päätöksen täytäntöönpano keskeytetään. Hän on myös vaatinut, että korkein hallinto-oikeus toimittaa suullisen käsittelyn hänen itsensä ja todistajien kuulemiseksi. A on nimennyt todistajikseen äitinsä, isänsä ja isänsä puolison.
Asiassa on kysymys siitä, saako lievästi kehitysvammainen äiti tilaisuuden osoittaa osaavansa hoitaa vauvaa kotona ja saako hän siihen avohuollon tukitoimia. Äidille ei ole annettu avohuollon tukitoimia kotiin eikä häntä ole päästetty lapsen kanssa avohuollon tukitoimena Ensikotiin.
Vuorovaikutustyöskentelystä lastenkodissa 7.9. - 1.10.2009 tehdyssä raportissa ei todeta mitään sellaista, jonka vuoksi äitiä ja lasta ei voitaisi tukea avohuollon tukitoimin kotona. Vankat päivittäiset arjen tilanteet syntyvät luontevasti, kun äiti ja lapsi ovat kotona. Raportissa kehotetaan miettimään tukitoimia. Myöskään omahoitajan koosteessa 1.9. - 4.11.2009 ei ole mitään sellaista, jonka vuoksi äitiä ja lasta ei voitaisi tukea avohuollon tukitoimin kotona. Vuorovaikutuksen vähäisyyteen auttaa vain se, että äidin ja lapsen annetaan olla kotona yhdessä.
Sosiaalityöntekijä ei ole ottanut äitiä arvioidessaan huomioon äidin fyysistä väsymystä ja epänormaaleja olosuhteita, joissa äitiä on arvioitu.
Avohuollon tukitoimia ei ole annettu kotiin. Äiti ei ole saanut lasta kotiin edes päiväksi, ja hänen ja lapsen yhdessäoloaikaa lastenkodissa on vähennetty. Lapsi voisi olla ensin äidin kanssa kotona päivisin, jolloin tukitoimia olisi helppo järjestää. Sitten voitaisiin siirtyä vähitellen olemaan kotona yön yli. Jos ongelmia ilmenisi, siirtymistä voitaisiin hidastaa. Äiti on vaatinut avohuollon tukitoimia, esimerkiksi perhetyötä tai kotipalvelua kotiin. Lisäksi hän on vaatinut pääsyä Ensikotiin. Sijaishuollon aikana äiti saa tavata lasta kerran kuukaudessa, mikä ei tietenkään tue lapsen ja äidin suhdetta.
Äidin ympärivuorokautisen tuen tarvetta ei ole perusteltu. Tukea tarvitessaan äiti oli varmasti vauvan hoidossa väsynyt, mutta tilanne on muuttunut, eikä arviota tuen tarpeesta ole saatettu ajan tasalle. Äidin on lastenkodissa havaittu huolehtivan C:n perushoivasta, reagoivan vauvan itkuun nopeasti sekä pitävän vauvaa sylissä ja juttelevan tälle. Mistään vaara- tai läheltä piti -tilanteista ei ole raportoitu. Äiti tarvitsee lapsen kanssa omaa rauhaa. Äiti on lievästä kehitysvammastaan huolimatta hoitanut kolmen vuoden opiskelun ja ollut lähes kolme vuotta työssä päiväkodissa.
Äidillä on lähiverkosto, johon kuuluvat oma äiti sekä isä ja tämän puoliso. Riittävänä sitoutumisena on pidettävä sitä, että äidillä on kolme läheistä ja keskenään hyvin toimeentulevaa aikuista tukenaan. He ovat työssä käyviä henkilöitä, joilla on kokemusta lapsista. Äidin äiti asuu äidin kanssa ja voi työajan ulkopuolella tukea äitiä ja C:tä. Äidin isä ja hänen puolisonsa asuvat myös lähellä ja tukevat äitiä tarvittaessa. Jos lähiverkoston sitoutumisesta olisi keskusteltu, nämä kolme ihmistä olisivat olleet valmiit kirjallisesti sitoutumaan äidin tukemiseen, mikä olisi täydentänyt avohuollon tukitoimia.
J:n kunnan sosiaali- ja terveystoimen toimialan perhe- ja sosiaalipalveluiden johtava sosiaalityöntekijä on antanut selityksen, johon on liitetty C:n asiakassuunnitelmia ajalta 3.8.2009 - 27.5.2010, C:n asiakaskertomus 27.5.2010 saakka, lastenkodin koosteet C:stä ja sairaalan lastentautien poliklinikan epikriisit C:n kehityksen seurannasta. Selityksen yhteenvetona on esitetty seuraavaa:
Avohuollon sosiaalityö C:n asioissa on aloitettu hänen synnyttyään. Äidin vanhemmuutta ja vuorovaikutussuhteen syntymistä ja syventymistä C:hen on tuettu avohuollon tukitoimin heti lapsen syntymän jälkeen sekä tehty yhdessä äidin kanssa suunnitelmia. Äiti on hyväksynyt ehdotetut tukitoimet. Missään vaiheessa äiti ei ole itse ehdottanut mitään tukitoimia itselleen ja vauvalleen. Äidin oma-aloitteisuus on ylipäänsä ollut vähäistä.
Sairaalassa äidin oli mahdollista käydä päivittäin C:tä hoitamassa sekä saamassa ohjausta ja tukea vauvanhoitoon ja vuorovaikutussuhteen syntymiseen. Äiti kävi sairaalassa vain vähän lasta hoitamassa ja viipyi kerrallaan vain muutaman tunnin ajan. Ensisijainen suunnitelma siirtymisestä sairaalasta Ensikotiin ei toteutunut, koska ensikoti oli edellyttänyt, että äiti on päivittäin hoitanut vauvaa ja on sitä kautta oppinut vauvanhoidon perusasiat.
Lastenkodissa äidin oli mahdollista päivittäin hoitaa C:tä sekä viettää viikonloppuisin myös yöt lapsen kanssa. C:n kehitys meni taaksepäin äidin vastatessa viikonloppuisin enemmän C:n hoidosta, ja äidin osuutta tuli siksi vähentää. Lastenkodissa tehtyjen arviointien mukaan äidin vanhemmuus ja vuorovaikutussuhde vauvaansa ei kehittynyt osittain ympärivuorokautisesta tuesta huolimatta eikä äiti pystynyt toteuttamaan annettua ohjausta arjen tilanteissa.
Äiti on diagnosoitu vuonna 1996 lievästi kehitysvammaiseksi. Hänen kehitysviivästymisensä ja käytösvaikeutensa on havaittu hänen ollessaan noin 3-vuotias. Äiti on suorittanut peruskoulun mukautetussa opetuksessa ja peruskoulun jälkeiset opinnot erityisammattioppilaitoksessa. Hän ei ole aikuisiällä itsenäistynyt oman äitinsä luota, vaikka sitä on hänelle ehdotettu jo vuonna 2006. Äidillä on henkilökohtaisista ominaisuuksista johtuen tuen tarvetta edelleen, eikä hän kykene itsenäisesti selviytymään kaikkien asioidensa hoidosta. Äiti ei ole mennyt tapaamaan C:tä sijaisperheeseen yksin ja omatoimisesti.
Äidin vanhemmuutta ja vuorovaikutussuhdetta C:hen ei ole kyetty kehittämään avohuollon tukitoimien avulla. Mikäli C olisi äitinsä hoidossa, he tarvitsisivat ympärilleen ympärivuorokautiset tukitoimet, koska tehtyjen selvitysten ja käytännön seurannan perusteella on todettava, ettei äiti kykene itsenäisesti vastaamaan lapsensa kasvun ja kehityksen muuttuviin tarpeisiin, vaikka hän kykeneekin selviytymään vauvan perushoidosta ohjatusti ja tuetusti.
Äidin ja C:n sijoittaminen yhdessä perhehoitoon ei myöskään ole perusteltua, koska jo lastenkodissa annettujen tukitoimien avulla äidin vanhemmuus ja kyky vuorovaikutukseen vauvansa kanssa ei ole lähtenyt kehittymään, mikä todennäköisimmin johtuu äidin henkilökohtaisista ominaisuuksista sekä kyvyttömyydestä ottaa vastaan ohjausta ja tukea vuorovaikutustilanteisiin sekä siirtää annettua ohjausta arjen toiminnaksi. Voidaan arvioida, ettei äidin ja C:n yhdessä perhehoitoon sijoittaminenkaan tuottaisi muutosta tähän tilanteeseen. Lähtökohtaisesti äidin ja lapsen yhdessä perhehoitoon sijoittamista ei voida ajatella pysyväksi ratkaisuksi.
C on sijaishuollon tarpeessa, ja hänen etunsa on kasvaa sijaisperheessä, jossa hän saa hoivaa, huolenpitoa ja jatkuvaa läsnäoloa tarjoavat sijaisvanhemmat kasvunsa ja kehityksensä tueksi. C on kehittynyt sijaisperheessä hyvin. Sijaisvanhempien ja äidin yhteistyö on sujunut hyvin ja kokonaisuudessaan perhesijoitus on ollut C:n edun mukaista.
B ei ole hänelle varatusta tilaisuudesta huolimatta antanut selitystä.
A on antanut vastaselityksen. Suullisessa käsittelyssä on kuultava jo nimettyjen todistajien lisäksi sijaisperheen äitiä puhelinkeskustelun kirjauksesta.
Äiti on tosiasiassa asetettu lievän kehitysvammansa takia eriarvoiseen asemaan kuin muut synnyttäneet äidit. Äitiä ja lasta koskevassa päätöksenteossa ovat olleet perusteena äidin henkilökohtaiset ominaisuudet eli ilmeisesti hänen lievä kehitysvammaisuutensa ja pidättyvyytensä vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Luodakseen huostaanottoa tukevia mielikuvia ja vaikutelmia sosiaaliviranomaiset ovat tuoneet esille sellaisia käsityksiään äidin arjesta, joista sillä ei ole eikä voi olla oikeaa tietoa. Hänen elämänhistoriastaan on poimittu yksittäisiä seikkoja, joilla ei ole asiassa merkitystä.
Äidille ja lapselle ei ole aidosti mahdollistettu vuorovaikutusta, eikä heitä ole asiallisesti tuettu, kun on havaittu ongelmia. Äiti oli synnytyksen jälkeen masentunut ja väsynyt. Hänen kotiutuessaan C jäi sairaalaan. Äidiltä ei sairaalavaiheessa 3.8.2009 mennessä edellytetty päivittäistä käymistä. Äiti pumppasi äidinmaitoa ja vei sitä sairaalaan sekä hoiti lasta niin paljon kuin pystyi. Äidin väsymys havaittiin, mutta sitä ei hoidettu. Hän ei saanut vuodepaikkaa, joten hän oli C:n kanssa 3 - 4 lapsen huoneessa, missä kävivät myös muiden lasten äidit. Sairaalan olosuhteet olivat huonot. Järjestettyä kyytiä äidille tarjottiin yhden kerran, jolloin hän oli jo sopinut kuljetuksesta.
Koska vauva siirrettiin lastenkotiin, äiti ei voinut muuttaa Ensikotiin, koska ei olisi kyennyt käymään sieltä lastenkodissa. Äiti kävi edellytetysti päivittäin lastenkodissa ja hoiti lasta. Asiakaspalaverin kirjausta C:n kehityksen taantumisesta silloin, kun äiti vastasi enemmän hänen hoidostaan, eivät tue lastenkodin omahoitajan koosteet eikä sairaalan merkintä. Asiakassuunnitelman kirjaus on väärä.
Asianomainen lastenkoti on laitosmainen. Äidillä ei ollut paikkaa, jossa hän olisi voinut levätä päivän aikana. Yhteistiloissa oli kova meteli, eikä siellä voinut olla vauvan kanssa. Jos äidin ja lapsen vuorovaikutus olisi asiakassuunnitelmapalaverissa otettu esille, äiti ja läheiset olisivat vaatineet C:n ja äidin pääsevän asiallisiin olosuhteisiin, jotka mahdollistavat vuorovaikutuksen. Lastenkodissa äitiä ei tuettu, vaan havainnoitiin ja arvioitiin. Paikka oli olosuhteiltaan ja toimintaotteeltaan vääränlainen sijoituspaikka C:lle ja äidille.
Äiti on saanut käydä tapaamassa lasta kerran kuukaudessa kahden tunnin ajan. Ylimääräiset käynnit eivät ole olleet mahdollisia sijaisperheen aikatauluista johtuen. Asiakassuunnitelmapalaverissa sijaisäiti on esittänyt, että hän tulisi C:n kanssa äidin luokse vierailulle. Sosiaalityöntekijä ei tehnyt asialle mitään. Sosiaalityöntekijä ei kanna vastuuta äidin ja C:n suhteesta.
Merkitään , että korkein hallinto-oikeus on tänään antamallaan toisella päätöksellä hylännyt A:n valituksen C:n sijaishuoltopaikan muuttamista koskevassa asiassa.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
1. Korkein hallinto-oikeus hylkää vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta.
2. Korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
3. Lausuminen täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevasta vaatimuksesta raukeaa.
Perustelut
1. Suullinen käsittely
Hallinto-oikeus on jo toimittanut asiassa hallintolainkäyttölain 38 §:n nojalla suullisen käsittelyn. Kun lisäksi otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi A on pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista, sekä asiakirjoista saatu selvitys, uuden suullisen käsittelyn toimittaminen korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla ole tarpeen asian selvittämiseksi.
2. Pääasia
Sovellettavat säännökset
Suomen perustuslain 6 §:n 2 momentin mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
Lastensuojelulain 40 §:n mukaan lapsi on otettava sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen huostaan ja järjestettävä hänelle sijaishuolto, jos puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kasvuolosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä. Huostaanottoon ja sijaishuollon järjestämiseen voidaan kuitenkin ryhtyä vain, jos 7 luvussa tarkoitetut toimet eivät olisi lapsen edun mukaisen huolenpidon toteuttamiseksi sopivia tai mahdollisia taikka jos ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi ja sijaishuollon arvioidaan olevan 4 §:n mukaisesti lapsen edun mukaista.
Lastensuojelulain 47 §:n (1380/2010) 1 momentin mukaan huostaanotto on voimassa toistaiseksi. Kun 40 §:n mukaista huostassapidon ja sijaishuollon tarvetta ei enää ole, 13 §:n 2 ja 3 momentin mukaan määräytyvän viranhaltijan tulee tehdä päätös huostassapidon lopettamisesta lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän valmisteltua asian. Huostaanoton edellytysten lakkaamisesta huolimatta huostassapitoa ei kuitenkaan saa lopettaa, jos lopettaminen on 3 momentissa tarkoitetulla tavalla selvästi vastoin lapsen etua. Saman pykälän 2 momentin mukaan lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on arvioitava huostassapidon jatkamisen edellytykset asiakassuunnitelman tarkistamisen yhteydessä, lapsen tai huoltajan hakiessa huostassapidon lopettamista tai kun se muutoin osoittautuu tarpeelliseksi.
Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta. Mainitun artiklan 2 kohdan mukaan viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi silloin kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen ja rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.
Oikeudellinen arviointi
Lastensuojelulain 40 §:n 1 momentin mukaan lapsi on otettava huostaan ja järjestettävä hänelle sijaishuolto, jos puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kasvuolosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä. Saman pykälän 2 momentin mukaan huostaanottoon ja sijaishuollon järjestämiseen voidaan kuitenkin ryhtyä vain, jolleivät avohuollon toimet olisi lapsen edun mukaisen huolenpidon toteuttamiseksi sopivia tai mahdollisia taikka jos ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi ja sijaishuollon arvioidaan olevan lapsen edun mukaista.
Kyseisten lainkohtien mukaan huostaanottoon on siten ryhdyttävä säännöksissä mainittujen edellytysten täyttyessä. Sijaishuollon on arvioitava myös olevan lapsen edun mukaista. Niin lapsen terveyden tai kehityksen vaarantumista arvioitaessa kuin lapsen edun kannalta myös hänen ikä- ja kehitystasollaan on merkitystä. Huostaanoton edellytysten täyttyessä ei huostaanottoa voida lastensuojelulain mukaan jättää tekemättä vanhempien terveydentilan, kehitysvammaisuuden tai muun sellaisen syyn perusteella.
Huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevia lastensuojelulain säännöksiä sovellettaessa on otettava huomioon myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa tarkoitettu perhe-elämän suoja ja sitä koskeva Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö. Lapsen huostaanotto ja sijaishuoltoon sijoittaminen ilman asianosaisten suostumusta merkitsee puuttumista 8 artiklan mukaiseen perhe-elämän suojaan. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on kuitenkin ratkaisukäytännössään todennut, että artiklan viranomaisille jättämä harkintamarginaali oli väljää huostaanoton tarpeellisuuden kohdalta (asia Dolhamre v. Ruotsi, tuomio annettu 8.6.2010).
Nyt kysymyksessä olevassa asiassa hallinto-oikeus on katsonut, että kyetäkseen hoitamaan hallinto-oikeuden päätöstä annettaessa 10 kuukauden ikäistä C:tä kotona äiti olisi tarvinnut ympärivuorokautista tukea, johon sosiaalitoimella ei ole ollut mahdollisuutta. Äidin läheisverkosto ei ollut tuolloin valmis sitoutumaan riittävästi C:n hoitamiseen eikä C:tä olisi tämänkään vuoksi voitu hänen terveyttään ja kehitystään vaarantamatta sijoittaa kotiin äitinsä hoidettavaksi.
Asiassa saadun, hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenevän selvityksen mukaan huostaanotolle on ollut lastensuojelulaissa säädetyt edellytykset. Sijaishuoltoa sijaisperheessä on erityisesti C:n ikä huomioon ottaen ollut perusteltua pitää hänen etunsa mukaisena.
Huostaanotto on perustunut siihen, että puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kasvuolosuhteet ovat lastensuojelulain 40 §:n mukaisella tavalla uhanneet vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä. Asiassa ei ole tarpeen arvioida sitä, miltä osin mainitut syyt ovat mahdollisesti liittyneet äidin kehitysvammaisuuteen. Huostaanotto tilanteessa, jossa lastensuojelulain 40 §:n mukaiset perusteet ovat täyttyneet, ei ole merkinnyt sitä, että äiti olisi perustuslain 6 §:n 2 momentin vastaisesti asetettu lievän kehitysvammansa takia eriarvoiseen asemaan muihin äiteihin nähden. Huostaanotolla ei ole myöskään ilman hyväksyttävää syytä puututtu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa tarkoitettuun perhe-elämän suojaan.
Näin ollen C on tullut ottaa sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen huostaan ja sijoittaa sijaishuoltoon. Edellä esitetyllä perusteella ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei siten ole perusteita.
Korkein hallinto-oikeus kuitenkin toteaa, että lastensuojelulain 47 §:n 2 momentin mukaan lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on arvioitava huostassapidon jatkamisen edellytykset asiakassuunnitelman tarkistamisen yhteydessä, lapsen tai huoltajan hakiessa huostassapidon lopettamista tai kun se muutoin osoittautuu tarpeelliseksi. Huostassapito on lopetettava, kun lastensuojelulain 40 §:n mukaista huostassapidon ja sijaishuollon tarvetta ei enää ole.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisuissaan todennut, että huostaanottoa tuli normaalisti pitää väliaikaisena toimenpiteenä, joka oli päätettävä heti kun olosuhteet sen sallivat. Huostaanoton täytäntöönpanoon liittyvien toimenpiteiden tulee tähdätä perheen jälleenyhdistämiseen. Tällöin lapsen ja vanhemman etujen välillä on löydettävä oikeudenmukainen tasapaino. Ihmisoikeustuomioistuimen mukaan erityistä painoa on kuitenkin pantava lapsen edulle, joka saattaa syrjäyttää vanhemman edun (esimerkiksi asia M.N. v. Suomi, päätös annettu 11.9.2007).
Asiassa saadun selvityksen mukaan äiti on kyennyt suoriutumaan opinnoistaan sekä työtehtävistään vastuuntuntoisesti kehitysvammastaan huolimatta. Äiti oli myös lastenkotijakson aikana kehittynyt C:n hoitamisessa. Huostaanoton perusteena olleet ongelmat, jotka liittyivät muun muassa ympärivuorokautisen hoidon tarpeeseen, ovat osin sellaisia, että niiden merkitys vähentyy C:n kasvaessa. Näiden kysymysten selvittäminen on tarpeen arvioitaessa jatkossa huostassapidon jatkamisen edellytyksiä lastensuojelulain 47 §:n mukaisesti. Arvioinnissa tulee otettavaksi huomioon myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artikla ja sitä koskeva soveltamiskäytäntö, jossa korostetaan huostaanoton lähtökohtaisesti väliaikaista luonnetta.
3. Täytäntöönpanoa koskeva vaatimus
Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi ei täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevasta vaatimuksesta ole tarpeen lausua.
Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Timo Viherkenttä, Alice Guimaraes-Purokoski, Maarit Lindroos-Kokkonen ja Tuomas Lehtonen. Asian esittelijä Virpi Ikkelä.