KHO:2010:74
- Asiasanat
- Henkilökohtaisen tulon verotus, Hinnanerosopimus, Contract for Difference, Negatiivinen hinnanero, Vähennyskelpoisuus
- Tapausvuosi
- 2010
- Antopäivä
- Diaarinumero
- 327/2/10
- Taltio
- 3093
A kävi sivutoimisesti arvopaperikauppaa ja teki sijoituksia erilaisiin arvopapereihin ja sijoitusinstrumentteihin kuten CFD-sijoitusinstrumentteihin (Contract for Difference, hinnanerosopimus). CFD on hinnanerosopimus, jolla ei ole erääntymispäivää eikä ennalta sovittua hintaa, vaan sen hinnanmuutos vastaa kohdeinstrumentin kurssin kehitystä. Kaupankäynti CFD-instrumenteilla ei tapahdu julkisesti listatuilla markkinoilla. Keskusverolautakunnan tältä osin lainvoimaiseksi jääneessä ennakkoratkaisussa oli todettu, että A:lle tästä sopimuksesta kertyvä tulo oli tuloverolain 32 §:n mukaista pääomatuloa. Korkein hallinto-oikeus pysytti keskusverolautakunnan ennakkoratkaisun myös siltä osin kun siinä oli katsottu, ettei A:lle CFD-sopimuksesta koituva meno ollut tuloverolain 54 §:ssä tarkoitettu tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuva meno eikä myöskään tuloverolain 50 §:ssä tarkoitettuna luovutustappiona tai muuna luovutustappioon rinnastettavana tappiona vähennyskelpoinen. Ennakkoratkaisu verovuosille 2009 ja 2010.
Tuloverolaki 50 ja 54 §
Päätös, josta valitetaan
Keskusverolautakunnan päätös 16.12.2009 nro 81/2009
A:n hakemus keskusverolautakunnalle
A käy sivutoimisesti arvopaperikauppaa ja tekee sijoituksia erilaisiin arvopapereihin ja sijoitusinstrumentteihin. Hän suunnittelee hankkivansa CFD-sijoitusinstrumentteja (Contract for Difference, hinnanerosopimus).
CFD on sopimus, jonka hinnanmuutos vastaa sen kohdeinstrumentin kurssin kehitystä. CFD:n kohdeinstrumenttina voivat olla osakkeet, raaka-aineet tai esimerkiksi indeksit. CFD:n tuottama voitto tai tappio määräytyy samalla tavalla kuin jos sijoittaja omistaisi fyysisen kohdeinstrumentin tämän myynti- ja ostohinnan välisestä erotuksesta. CFD on avoin sopimus, joka ei eräänny tai raukea eikä niillä ole ennalta sovittua hintaa erääntymispäivälle. CFD-instrumentit ovat yhtä likvidejä kuin niiden kohteena olevat tuotteet. CFD-tuotteilla käydään siten kauppaa ilman, että fyysisesti omistetaan kauppakohde. CFD-sopimuksen arvo muuttuu 1:1 suhteessa kohteen arvonmuutoksen mukaan. CFD:n avulla sijoittaja voi käydä kauppaa sijoitusinstrumentilla omistamatta fyysisesti kauppakohdetta.
CFD-instrumenteilla käytäessä kauppaa hakijan vastapuolena sopimuksessa on CFD-kaupankäynnin välittäjä, kuten esimerkiksi pankki. Kaupankäynti ei tapahdu julkisesti listatuilla markkinoilla.
Vakuustalletus
CFD-rahoitusinstrumentit ovat vakuustuotteita, joiden myymisen yhteydessä ostaja tekee vakuustalletuksen kaupankäynnin välittäjälle perusvakuudeksi tallettamalla osan kaupan arvosta vakuudeksi. Kun CFD-instrumentti myydään, vakuus lisätään voittoon tai tappioon taikka vakuutta veloitetaan markkinoiden muuttuessa.
Rahoitusmaksut
Kun CFD-osakeposition pitää yli yhden yön, siitä seuraa rahoitusmaksu. Rahoitus on 100 prosenttia vastaavan position arvosta ja se lasketaan päivittäin markkinahintaan. Jos positio on pitkä, hakija maksaa korkoa kaupankäynnin järjestäjälle ja lyhyistä positioista hakija saattaa saada korkoa kaupankäynnin järjestäjältä.
Esimerkki CFD-instrumentin voiton syntymisestä (lyhyeksi myynti):
1. X Oyj:n osakkeen hinta on 1,59/1,60 €.
2. Hakija myy 1 000 kappaletta omistamiaan X Oyj:n CFD:itä hintaan 1,59 €, eli yhteensä 1 590 €.
3. X Oyj:n perusvakuus on viisi prosenttia, joten hakijan tililtä siirretään kaupan perusvakuudeksi 78 €.
4. X Oyj:n arvon ollessa laskenut hintaan 1,40 € hakija ostaa X Oyj:n CFD:itä hintaan 1, 40 €.
5. Myyntihinta oli 1,59 € ja ostohinta 1,40 €, joten X Oyj laski 19 pisteellä tuottaen voittoa 19 x 10 € (1 000 * 0,19 €) = 190 €.
6. Hakija saa lisäksi rahoitusmaksun CFD-position ajalta, jona on lainannut rahaa kaupankäynnin järjestäjälle.
Esimerkki CFD-instrumentin tappion syntymisestä:
1. X Oyj:n hinta on 1,59/1,60 €.
2. Hakija myy 1 000 kappaletta X Oyj:n CFD:itä hintaan 1,59 €, eli yhteensä 1 590 €.
3. X Oyj:n perusvakuus viisi prosenttia eli 78 € siirretään hakijan tililtä kaupan perusvakuudeksi.
4. X Oyj:n osakkeen arvon noustua arvoon 1,79/1,80 € hakija ostaa CFD:itä hintaan 1,80 €.
5. Myyntihinta oli 1,59 € ja ostohinta 1,80 € eli X Oyj:n arvo nousi 21 pisteellä aiheuttaen tappiota 21 x 10 € (1 000 * 0,21 €) = 210 €.
6. Position pitoajalta hakija saa rahoitusmaksun, jonka hän on lainannut kaupankäynnin järjestäjälle.
A:n toimittama lisäselvitys
CFD-instrumentti ei ole arvopaperimarkkinalain 10 luvun 1 a §:ssä tarkoitettuun vakioituun optioon tai termiiniin rinnastettava johdannaissopimus. CFD-instrumenteilla käydään kauppaa OTC-markkinoilla ja sopimus tehdään aina suoraan vastapuolen kanssa. CFD-instrumentilla ei käydä kauppaa arvopaperipörssissä eikä sen ehtoja ole siten määritelty markkinapaikan ehdoissa. CFD on aina avoin sopimus, jolla ei ole eräpäivää. CFD:n hinta peilaa kohteen markkinahintaa täysin samassa suhteessa 1:1 eivätkä volatiliteetti ja aika vaikuta hintaan.
CFD-sopimus ei ole kaupankäynnin kohteena pörssissä tai muussa direktiivin (93/22/ETY) 16 artiklan ja direktiivin (2004/39/EY) 47 artiklan tarkoittamassa markkinapaikassa.
A on pyytänyt ennakkoratkaisua seuraaviin kysymyksiin:
1. Onko hakemuksessa tarkoitetulla sijoitusinstrumenteilla käydyssä kaupassa A:lle syntyvä positiivinen hinnanero tuloverolain 32 §:n tarkoittamaa veronalaista pääomatuloa ja negatiivinen hinnanero tuloverolain 54 §:n tarkoittama tulonhankkimismeno?
2. Jos vastaukset ovat joltakin osin A:lle kielteisiä, onko syntyvä positiivinen erotus jotakin muuta veronalaista tuloa, kuten veronalainen luovutusvoitto ja negatiivinen erotus jollakin muulla perusteella vähennyskelpoista, kuten vähennyskelpoinen luovutustappio?
Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu
Keskusverolautakunta on päättänyt antaa verotusmenettelystä annetun lain 84 §:n 1 momentin ja keskusverolautakunnasta annetun lain 5 §:n 1 momentin nojalla ennakkoratkaisun.
Hakemuksessa tarkoitetusta CFD-sopimuksesta A:lle kertyvä tulo on tuloverolain 32 §:n tarkoittamaa veronalaista pääomatuloa.
CFD-sopimuksesta A:lle koituva meno ei ole tuloverolain 54 §:ssä tarkoitettua pääomatulosta vähennyskelpoista menoa tai muullakaan perusteella verotuksessa vähennyskelpoista menoa. Kysymyksessä ei ole tuloverolain 50 §:ssä tarkoitettu luovutustappio.
Ennakkoratkaisua on, jos hakija tekee siitä vaatimuksen, noudatettava sitovana vuodelta 2009 ja 2010 toimitettavissa valtion- ja kunnallisverotuksissa.
Perustelut
Tuloverolain 32 §:n mukaan veronalaista pääomatuloa on omaisuuden tuotto, omaisuuden luovutuksesta saatu voitto ja muu sellainen tulo, jota varallisuuden voidaan katsoa kerryttäneen.
A aikoo tehdä CFD- eli hinnanerosopimuksen. Kysymyksessä on johdannaissopimus, jonka arvo muuttuu sopimuksen ehdoissa sovitun kohde-etuuden arvonmuutoksen mukaisesti. Tällaisesta CFD-sopimuksesta hakemuksessa esitetyn mukaisesti A:lle kertyvä tulo on tuloverolain 32 §:ssä tarkoitettua pääomatuloa, jota varallisuuden voidaan katsoa kerryttäneen.
Tuloverolain 54 §:n 1 momentin mukaan verovelvollisella on oikeus vähentää pääomatuloista niiden hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot.
Hakemuksessa selvitetyn mukaisesti A:lle CFD-sopimuksesta mahdollisesti koituva meno ei ole luonteeltaan tuloverolain 54 §:n 1 momentissa tarkoitettu pääomatulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtunut meno eikä muullakaan perusteella verotuksessa vähennyskelpoinen meno.
Tuloverolain 50 §:ssä on säädetty verotuksessa vähennyskelpoisista luovutustappioista.
CFD-sopimuksen ehtoja ei ole määritelty optioyhteisön säännöissä. Kyseinen johdannaissopimus ei ole kaupankäynnin ja selvityksen kohteena sellaisella Euroopan talousalueella olevalla markkinalla, joka on annettu Euroopan yhteisön komission tiedoksi sijoituspalveluista arvopaperimarkkinoilla annetun neuvoston direktiivin (93/22/ETY) 16 artiklan mukaisesti. Kysymys ei näin ollen ole tuloverolain 50 §:n 3 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitetusta vakioidusta optiosta tai termiinistä tai niihin rinnastettavasta johdannaissopimuksesta. CFD-sopimuksesta syntynyttä tappiota ei ole pidettävä tuloverolain 50 §:n 3 momentissa tarkoitettuna luovutustappioon rinnastettavana tappiona.
CFD-sopimuksesta aiheutunutta menoa ei voida pitää muunakaan tuloverolain 50 §:ssä tarkoitettuna luovutustappiona.
Sovelletut oikeusohjeet
Tuloverolaki 29 § 1 momentti, 32 §, 50 § ja 54 § 1 momentti
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
A on valituksessaan vaatinut, että keskusverolautakunnan ratkaisu kumotaan ja uutena ennakkoratkaisuna lausutaan, että hakemuksessa kuvatuilla sijoitusinstrumenteilla käydyssä kaupassa syntyvä positiivinen hinnanero on tuloverolain 32 §:n tarkoittamaa veronalaista pääomatuloa ja negatiivinen hinnanero on ensisijaisesti tuloverolain 54 §:n tarkoittamaa veronalaista pääomatuloista vähennyskelpoista tulonhankkimismenoa tai toissijaisesti jollakin muulla perusteella vähennyskelpoinen, kuten vähennyskelpoinen luovutustappio. Valituksensa perusteluina A on esittänyt muun ohella seuraavaa.
Keskusverolautakunta on ennakkoratkaisussaan jättänyt huomioita vaille sen, että tuloverolain 54 § ilmentää nettotulon verottamisen periaatetta. Tätä on yksityiskohtaisesti ja osuvasti kuvattu valtiovarainministeriön työryhmämuistiossa (1991:28) Pääomatulojen verotuksen ja yritysverotuksen kehittämislinjat, jolle sittemmin koko voimassa oleva ansio- ja pääomatulojen eriytetty tuloverojärjestelmä perustuu.
Vuodesta 1993 alkaen sovellettavassa tuloverolaissa on veronalaisen tulon käsite määritelty nimenomaisen säännöksen perusteella tuloverolain 29 §:n 1 momentissa nettokäsitteenä, jonka perusteella tuloista saadaan vähentää tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuvat menot. Keskusverolautakunta ei ole ottanut kantaa siihen, millä perusteella negatiivinen hinnanero ei ole tuloverolain 54 §:n 1 momentin mukaisesti pääomatulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneita menoja tai muulla perusteella vähennyskelpoisia menoja.
Nykyistä laintulkintaa kuvastava keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu johtaa eri sijoitusinstrumenttien epäsymmetriseen ja epäneutraaliin verotukseen voittojen ja tappioiden kohtelun johdosta.
Sijoitustoiminnan laajentuessa sekä sijoitusinstrumenttien ja niiden variaatioiden määrän lisääntyessä tulisi niiden verotuksellisen kohtelun määrittelyssä lähtökohdaksi ottaa keskusverolautakunnan ennakkoratkaisun kuvastaman linjauksen sijaan sijoitusinstrumentin taloudellinen luonne, mitä edellä mainitussa työryhmämietinnössäkin on tähdennetty ja joka tuntuu vuosien saatossa unohtuneen verotuskäytännössä.
CFD-instrumentin tappiollinen toteuttaminen rinnastuu taloudellisessa mielessä kohde-etuutena olleen arvopaperin, raaka-aineen tai indeksin luovutushintaa korkeampaan hankintamenoon, eli luovutustappioon.
Warranttien kohde-etuudet ovat samankaltaisia kuin CFD-instrumenteissa. Warrantti on tyypillisesti pankin tai pankkiiriliikkeen asettama arvopaperi, joka kohdistuu kohde-etuuteen kuten osakkeeseen, indeksiin tai raaka-aineeseen. Warrantti voidaan luovuttaa jälkimarkkinoilla, mutta se voi päättyä myös toteutukseen, jonka yhteydessä saatu positiivinen nettoarvon tilitys muodostaa warrantin luovutushinnan. Warrantti voi myös raueta arvottomana.
Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on lausunut vastineessaan muun muassa seuraavaa:
Vaikka tuloverolakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 200/1992) ja tätä ennen valmistuneessa valtiovarainministeriön työryhmämuistiossa todetaan selvästi pyrkimys erilaisten pääomatulojen verotuksen yhdenmukaistamiseen ja nettotulon verottamiseen, eivät nämä periaatteet kuitenkaan ole ehdottomia ja sellaisia, että niistä ei voitaisi tai ei olisi poikettu. Hallituksen esityksessä todetaan, että pysyvässä muodossaan uusi järjestelmä sisältäisi enää suhteellisen vähän poikkeuksia pääomatulojen verotuksen neutraalisuudesta.
Tuloverolakia koskevassa hallituksen esityksessä todetaan 54 §:n perusteluissa, että ehdotettavassa tuloverojärjestelmässä pääomatulolajin nettotulon laskenta muodostaa kokonaisuuden. Siten esimerkiksi metsänhoitomenot voisivat tulla vähennetyiksi vuokratuloista. Pääomatulolajin nettotulon laskennan periaate ei tarkoita sitä, että tietyn pääomatulon hankkimiseen tai säilyttämiseen kohdistuvat kulut olisivat automaattisesti vähennyskelpoisia tästä tulosta tai muista pääomatuloista. Kulujen vähennyskelpoisuus on ratkaistava ensin ja nettotulon laskenta voidaan suorittaa vasta sen jälkeen, kun vähennyskelpoiset erät ovat selvillä.
Pyrkimys yhdenvertaiseen verokohteluun julkisesti noteerattujen arvopapereiden ja muiden sijoitusinstrumenttien kesken on sijoittajan näkökulmasta ja markkinoiden toimivuuden kannalta ymmärrettävää ja toivottavaa. Nyt käsiteltävät CFD-instrumentit eivät kuitenkaan ole julkisesti noteerattuja arvopapereita. Eri sijoitusmuotojen neutraalisuudesta on poikettu tuloverolain voimaan tulemisen jälkeisessä oikeuskäytännössä. Tästä voidaan esimerkkinä mainita korkeimman hallinto-oikeuden julkaistu ratkaisu KHO 11.4.2005 taltio 802. Siinä ratkaistiin vastaavan tyyppisen vakioimattoman ja julkisesti noteeraamattoman sijoitusinstrumentin verokohtelu.
Warranttia ei nimenomaisesti mainita arvopaperimarkkinalain 1 luvun 2 §:n 1 momentin arvopaperia koskevassa säännöksessä. Henkilöverotuksen käsikirjassa todetaan warranteilla kuitenkin voitavan käydä kauppaa arvopaperipörssissä. Tällöin on laadittava listalleottoesite, jota koskevat soveltuvin osin samat määräykset kuin joukkovelkakirjasta laadittavaa listalleottoesitettä. Vastaavat määräykset koskevat myös warrantin liikkeellelaskijaa.
Tällaisessa tilanteessa warranttia voitaneen Verohallinnon käsityksen mukaan pitää arvopaperimarkkinalain 1 luvun 2 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuna osto- ja myyntioikeutena.
Nyt käsillä olevilla CFD-instrumenteilla ei käydä kauppaa arvopaperipörssissä eikä niiden ehtoja ole määritelty markkinapaikan ehdoissa. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön käsityksen mukaan warranttia ja CFD-instrumenttia ei voida rinnastaa verovelvollisen esittämällä tavalla toisiinsa niiden luonteen ja kaupankäyntitapojen ja -paikkojen erilaisuuden vuoksi. Warrantti on rinnastettavissa julkisen kaupankäynnin kohteena olevaan arvopaperiin toisin kuin CFD-instrumentti.
CFD-instrumenttien kaupankäynnissä ei luovuteta mitään omaisuutta. CFD-instrumentteja myytäessä tai ostettaessa tapahtuu vain rahasuoritus. Muutoin oikeudenvalvontayksikkö viittaa verovelvollisen toissijaisesta vaatimuksesta keskusverolautakunnan ratkaisun perusteluissa esitettyyn.
A on antanut vastaselityksen.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Keskusverolautakunnan päätöstä ei muuteta.
Perustelut
Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät keskusverolautakunnan päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, keskusverolautakunnan päätöksen muuttamiseen ei ole aihetta.
Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Vapaavuori, Tuula Pynnä, Hannele Ranta-Lassila, Timo Viherkenttä ja Marjaana Helminen-Kossila. Asian esittelijä Liisa Tähtinen.