29.4.2010

Päätös, josta valitetaan

Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös 20.8.2008 nro 08/0388/1

Asian aikaisempi käsittely

Toimitettaessa verotusta verovuodelta 2006 A:n on katsottu saaneen 36 000 euron luovutusvoiton myydessään veljelleen samana päivänä toimitetussa perinnönjaossa saamansa osuuden metsämaasta.

Sisä-Suomen verotuksen oikaisulautakunta on päätöksenään 22.1.2008 hylännyt A:n luovutusvoiton verotuksen poistamista koskevan oikaisuvaatimuksen. Oikaisulautakunta on perusteluissaan muun ohessa maininnut, että korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen 20.8.1999 taltio 2081 johdosta kuolinpesän osakkaan metsätilan luovutukseen ei verotuskäytännössä vuodesta 2000 alkaen ole sovellettu sukupolven vaihdoksen luovutusvoiton verovapautta.

A on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut verotuksen oikaisulautakunnan päätöksen ja luovutusvoiton verotuksen kumoamista. Kysymyksessä oli tuloverolain 48 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu verovapaa sukupolvenvaihdosluovutus.

Hämeenlinnan hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on hylännyt A:n verotuksen oikaisulautakunnan päätöksestä tekemän valituksen.

Perusteluinaan hallinto-oikeus on lausunut muun ohella seuraavaa:

C:n kuolinpesän perinnönjako oli toimitettu 7.9.2006. Perinnönjakokirjan mukaan A oli saanut K:n kunnassa olevasta Kalamäki-nimisestä tilasta murto-osan eli puolet. Samana päivänä päivätyllä kauppakirjalla A oli myynyt veljelleen B:lle perinnönjaossa saamansa osuuden 60 000 eurolla. Puheena oleva kaupan kohde oli rakentamatonta metsämaata.

Kiinteistön luovutusvoittoa vahvistettaessa hankintamenona vähennettiin 40 prosentin hankintameno-olettama. Luovutusvoittona verotettiin siis 36 000 euroa.

A:n isän kuoltua 15.9.1972 tämän kuolinpesään kuuluvalla metsätilalla oli harjoitettu metsätaloutta kuolinpesän lukuun 7.9.2006 saakka, jolloin toimitetussa perinnönjaossa B kuolinpesän osakkaana oli lunastanut A:lta tämän osuuden Kalamäki-tilaan. Osuuden luovutuksesta saatu voitto on A:n veronalaista tuloa, koska hän ei itse ollut harjoittanut puheena olevalla tilalla metsätaloutta. Tässä yhteydessä hallinto-oikeus on viitannut korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen 20.8.1999 taltio 2081. Päätöksessä on todettu, että verovelvollisen äidin kuoltua 14.11.1991 tämän kuolinpesään kuuluvalla maatilalla oli harjoitettu maataloutta kuolinpesän lukuun 19.1.1993 saakka, jolloin toimitetussa perinnönjaossa yksi kuolinpesän osakkaista lunasti verovelvolliselta ja muilta sisaruksilta näiden osuudet maatilaan. Maatilan osuuden luovutuksesta saatu voitto oli verovelvollisen veronalaista tuloa, koska hän ei itse ollut harjoittanut maatilalla maataloutta. Näyttämättä on jäänyt, että luovutusvoitto olisi vahvistettu liiallisena.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt A:lle valitusluvan ja tutkinut asian. Hallinto-oikeuden päätös ja luovutusvoiton verotus kumotaan. Vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

Perustelut:

Tuloverolain 48 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan maatilan luovutuksesta saatu voitto ei ole veronalaista tuloa, jos verovelvollinen luovuttaa harjoittamaansa maatalouteen tai metsätalouteen kuuluvaa kiinteää omaisuutta ja saajana on joko yksin tai yhdessä puolisonsa kanssa hänen lapsensa tai tämän rintaperillinen taikka hänen sisarensa, veljensä, sisarpuolensa tai velipuolensa ja omaisuus on ollut yhteensä yli kymmenen vuotta verovelvollisen tai hänen ja sellaisen henkilön omistuksessa, jolta hän on saanut sen vastikkeettomasti.

C:n kuolinpesän perinnönjako on toimitettu 7.9.2006. Perinnönjakokirjan mukaan A oli saanut K:n kunnassa olevasta Kalamäki-nimisestä tilasta RN:o 2:88 murto-osan (1/2). Samana päivänä päivätyllä kauppakirjalla A oli myynyt veljelleen B:lle perinnönjaossa saamansa osuuden 60 000 eurolla. Kysymys oli metsämaasta. A:n isän kuoltua 15.9.1972 tämän kuolinpesään kuuluvalla metsätilalla oli harjoitettu metsätaloutta kuolinpesän lukuun perinnönjakoon 7.9.2006 saakka.

Metsätilojen osalta verovelvollinen on siten ollut itsenäisenä verovelvollisena verotettava kuolinpesä, eikä A sen osakkaana. A on toisaalta kuolinpesän erillisestä verovelvollisuudesta riippumatta osakkaana saanut osan kuolinpesälle kertyneestä metsätalouden tulosta. Tilanne ei ole tosiasiassa eronnut metsätalouden harjoittamisen osalta siitä, että A olisi suoraan omistanut yksin tai murto-osin metsää. Kun otetaan huomioon tuloverolain 48 §:n 1 momentin 3 kohdan säännöksen tarkoitus, metsätilan kuolinpesän osakkaana luovuttavaa A:ta ei ole perusteltua asettaa eri asemaan muulla tavoin metsää omistavaan luovuttajaan nähden. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus katsoo, asettuen eri kannalle kuin korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä 20.8.1999 taltio 2081, että A on kuolinpesän osakkaana harjoittanut metsätaloutta säännöksessä edellytetyllä tavalla.

Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Verovirasto oikaisee maksuunpanon tämän päätöksen mukaisesti ja maksaa mahdollisesti liikaa kannetun määrän takaisin säädettyine korkoineen.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Rihto, Irma Telivuo, Matti Halén, Eila Rother ja Hannele Ranta-Lassila. Asian esittelijä Kari Honkala.