31.3.2008

Asian aikaisempi käsittely

Turun vankilan apulaisjohtaja on 8.8.2007 tekemällään päätöksellä, todettuaan, ettei hän ollut toimivaltainen tekemään koko vankeusajan ruokavaliota koskevaa päätöstä, hylännyt vangin ortodoksisen uskonnon mukaisen paastoruoan järjestämistä koskevan vaatimuksen siltä osin kuin se koski vankeusaikaa Turun vankilassa.

Päätöstä on perusteltu sillä, ettei ortodoksisen uskonnon mukaista paastonajan ruokavaliota ollut merkitty Rikosseuraamusviraston vahvistamiin ohjeisiin ja että vanki voi noudattaa paastonajan ruokavaliota jättämällä kielletyt ruoka-aineet syömättä.

Päätökseen liitetyn valitusosoituksen mukaan päätöksestä voi valittaa Turun hallinto-oikeuteen 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista sitä päivää lukuun ottamatta.

Käsittely hallinto-oikeudessa

Vanki on, siltä osin kun korkeimmassa hallinto-oikeudessa on kysymys, hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa vaatinut, että Turun vankilan apulaisjohtajan päätös kumotaan ja että Turun vankila velvoitetaan tarjoamaan hänelle paastonaikoina ortodoksisen uskonnon suosittamaa ravintoa.

Vaatimuksensa perusteluissa vanki on esittänyt muun ohella, että asiassa on kysymys uskonnon harjoittamisen perusoikeudesta ja yhdenvertaisuudesta. Vangin tiedossa on, että muslimit voivat vankilassa noudattaa uskontonsa mukaista ruokavaliota. Vangille tätä ei ole suotu. Riihimäen vankilassa häneltä myös otettiin pois vankilan kanttiinista luvallisesti ostetut ruoka-aineet, jotka olisivat edesauttaneet paaston noudattamista.

Vangilla on ollut vastaavanlainen asia vireillä hänen ollessaan Riihimäen vankilassa. Hämeenlinnan hallinto-oikeus ei kuitenkaan tutkinut itse pääasiaa vaan palautti asian Riihimäen vankilan johtajalle asian saattamiseksi toimivaltaisen viranomaisen ratkaistavaksi ja päätettäväksi. Jos asia katkeaa aina, kun vanki siirretään vankilasta toiseen, hänellä ei ole käytettävissään tehokasta oikeussuojakeinoa.

Vanki on saanut Turun vankilassa vegaaniruokaa, mutta sitä ei ole valmistettu siten kuin ortodoksinen paasto edellyttää. Jos hän jättää vegaaniruoasta pois ne ruoka-aineet, joita paaston aikana on vältettävä, hän ei saa terveellistä ja tasapainoista ravintoa.

Turun hallinto-oikeuden ratkaisu

Turun hallinto-oikeus on, siltä osin kuin nyt on kysymys, jättänyt tutkimatta vangin Turun vankilan apulaisjohtajan päätöksestä tekemän valituksen.

Hallinto-oikeus on viitannut Suomen perustuslain 6 §:n 1 ja 2 momenttiin, 11 §:ään ja 21 §:n 1 momenttiin, hallinto-oikeuslain 3 §:ään, hallintolainkäyttölain 4 §:ään ja 5 §:n 1 momenttiin sekä vankeinhoitolain, oikeastaan vankeuslain, 7 luvun 5 §:ään ja 20 luvun 9 §:ään ja perustellut päätöstään seuraavasti:

Hallinto-oikeuslain mukaan hallinto-oikeus käsittelee ja ratkaisee ne hallinto-oikeudelliset valitukset, hallintoriita-asiat ja muut asiat, jotka säädetään kuuluviksi sen toimivaltaan hallintolainkäyttölaissa tai muussa laissa. Hallintolainkäyttölain mukaan päätöksellä, josta saa valittaa, tarkoitetaan toimenpidettä, jolla asia on ratkaistu tai jätetty tutkimatta.

Suomen perustuslain mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan esimerkiksi uskonnon perusteella. Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.

Vankeuslain mukaan vankien ruokahuolto on järjestettävä siten, että vangit saavat terveellisen, monipuolisen ja riittävän ravinnon. Perusruokavaliosta poiketaan, jos se on perusteltua vangin terveyden taikka uskonnollisen tai muun perustellun vakaumuksen vuoksi.

Vankeuslaissa on säädetty päätöksistä, joihin saa hakea muutosta tekemällä oikaisuvaatimuksen vankilan johtajalle ja valituksen hallinto-oikeuteen. Päätöksen, joka koskee perusruokavaliosta poikkeamista uskonnollisen tai muun perustellun vakaumuksen perusteella, osalta ei ole säädetty muutoksenhakuoikeudesta. Vankeuslakia koskevan hallituksen esityksen (263/2004 vp) mukaan vanki voisi perushuoltoa ja asumista koskevien päätösten osalta sen sijaan tehdä hallinnollisen kantelun.

Asiassa ei ole kysymys vangin oikeudesta tunnustaa ja harjoittaa uskontoaan vankilassa vaan siitä, tuleeko vankilan perusruokavaliosta hänen kohdallaan poiketa siten, että hänellä on paastonaikoina oikeus saada uskontonsa suosittaman ruokavalion mukaista ravintoa. Kun perusruokavaliosta poikkeamista koskevaan asiaan ei vankeuslain mukaan saa hakea muutosta valittamalla ja kun asiassa ei hallinto-oikeuden tulkinnan mukaan myöskään ole kysymys perustuslain turvaamasta oikeudesta, hallinto-oikeus ei voi tutkia vangin valitusta vankilan apulaisjohtajan päätöksestä.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Vanki on valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa Turun hallinto-oikeuden päätöksen ja palauttaa asian hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Asiassa on toki kysymys vangin perusruokavaliosta poikkeamisesta, mutta ennen kaikkea siitä, saako vanki toteuttaa oikeuttaan uskonnon harjoittamiseen, kuten muiden uskontojen tunnustajat, esimerkiksi muslimit, vaarantamatta terveyttään.

Periaatteellisesti kaikki oikeudet toteutuvat materiaalisessa muodossa. Tässä tapauksessa oikeudet toteutuvat ruokailulla tai oikeammin niiden toteutuminen estetään. Periaatteellista ratkaisua oikeudesta ei voida antaa, vaan oikeuden toteutumisen tulee materialisoitua.

Oikeusvaltion luonteeseen kuuluu etenkin EU-oikeudessa, että kaikki asiat ja viranomaisen päätökset tulee saada välittömästi oikeuden ratkaistavaksi. Näin tulee olla etenkin silloin, kun kyseessä on perusoikeuksien toteutuminen ja kun kyseessä on viranomaistoiminta.

Rikosseuraamusvirastossakin asiaa tulkitaan siten, että tässä asiassa on kysymys valituksesta hallinto-oikeuteen. Rikosseuraamusvirasto ei ole ryhtynyt toimiin ortodoksista uskoa noudattavien ruokailun saattamiseksi sellaiseksi, että he voisivat toimia siten kuin uskonto heitä ohjaa.

Vangin avustajaksi määrätty yksityinen avustaja on esittänyt 531,26 euron suuruisen laskun.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut valituksen ja hylkää sen. Turun hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Turun vankilan apulaisjohtajan päätökseen liitetty valitusosoitus poistetaan.

Perustelut

Sovellettavat oikeusohjeet ja niiden tulkintaperusteet

Perustuslain säännökset

Suomen perustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei mainitun pykälän 2 momentin mukaan saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Jokaisella on perustuslain 11 §:n 1 momentin mukaan uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy mainitun pykälän 2 momentin mukaan oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.

Jokaisella on perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.

Hallintolainkäyttölain säännökset

Hallintoasiassa tehdystä päätöksestä saa hallintolainkäyttölain 4 §:n mukaan valittaa sen mukaan kuin mainitussa laissa säädetään.

Päätöksellä, josta saa valittaa, tarkoitetaan hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentin mukaan toimenpidettä, jolla asia on ratkaistu tai jätetty tutkimatta.

Vankeuslain säännökset

Vankien ruokahuolto on vankeuslain 7 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan järjestettävä siten, että vangit saavat terveellisen, monipuolisen ja riittävän ravinnon. Perusruokavaliosta poiketaan mainitun pykälän 2 momentin mukaan, jos se on perusteltua vangin terveyden taikka uskonnollisen tai muun perustellun vakaumuksen vuoksi. Perusruokavaliosta poikkeamisesta uskonnollisen tai muun perustellun vakaumuksen perusteella päättää vankeuslain 7 luvun 7 §:n mukaan vankilan johtaja tai hänen määräämänsä toiminnoista vastaava virkamies. Tarkemmat määräykset ruoka- ja perushuollosta sekä asumisesta antaa Rikosseuraamusvirasto vankeuslain 7 luvun 8 §:n nojalla.

Vankeuslain 20 luvun muutoksenhaun alaisia asioita koskevan 9 §:n 1 momentin mukaan oikaisuvaatimus aluevankilan johtajalle ja valitus hallinto-oikeuteen voidaan tehdä seuraavista päätöksistä:
1) 2 luvun 3 §:ssä tarkoitetusta täytäntöönpanon lykkäämisestä terveydellisistä syistä, 4 §:ssä tarkoitetusta täytäntöönpanon lykkäämisestä muista kuin terveydellisistä syistä, 6 §:ssä tarkoitetusta lykkäyksen peruuttamisesta ja 7 §:ssä tarkoitetusta maksuajan myöntämisestä;
2) 4 luvun 10 §:ssä tarkoitetusta vangin lapsen ottamisesta vankilaan;
3) 5 luvun 3 §:ssä tarkoitetusta erillään asumisesta omasta pyynnöstä ja 6 §:n mukaisesta varmuusosastolle sijoittamisesta;
4) 6 luvun 2 §:n 1 momentin 1-3 kohdassa tarkoitetusta siirtämisestä avolaitoksesta suljettuun vankilaan;
5) 9 luvun 1 §:ssä tarkoitetusta omaisuuden hallussapidosta ja 4 §:n 1, 2 ja 4 momentissa tarkoitetusta rahan käytöstä;
6) 12 luvun 5 §:ssä tarkoitetusta kirjeen tai postilähetyksen pidättämisestä;
7) 13 luvun 6 §:ssä tarkoitetusta tapaamiskiellosta;
8) 14 luvun 5 §:ssä tarkoitetusta poistumisluvasta erittäin tärkeästä syystä;
9) 15 luvun 4 §:n 1-3 kohdassa tarkoitetusta varoituksesta, oikeuksien menetyksestä ja yksinäisyysrangaistuksesta;
10) 18 luvun 5 §:ssä tarkoitetusta erillään pitämisestä; ja
11) rikoslain 2 c luvun 8 §:ssä tarkoitetun valvotun koevapauden peruuttamisesta.

Oikaisuvaatimuksen ratkaisee vankeuslain 20 luvun 11 §:n 1 momentin nojalla aluevankilan johtaja.

Aluevankilan johtajan päätöksestä saa vankeuslain 20 luvun 12 §:n 1 momentin mukaan valittamalla hakea muutosta hallinto-oikeuteen. Valitusta käsitellessään hallinto-oikeus on vankeuslain 20 luvun 14 §:n 1 momentin nojalla päätösvaltainen yksijäsenisenä. Hallinto-oikeuden päätökseen ei mainitun pykälän 2 momentin mukaan saa hakea muutosta valittamalla.

Hallituksen esityksessä vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa ja tutkintavankeuden toimeenpanoa koskevaksi lainsäädännöksi (HE 263/2004 vp) vankeuslain muutoksenhakua koskevan 20 luvun yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu muun ohessa, että perushuoltoa ja asumista koskeviin päätöksiin ei saisi hakea oikaisua. Sen sijaan vanki voisi tehdä nykyiseen tapaan hallinnollisen kantelun.

Lakivaliokunta on mainitusta hallituksen esityksestä antamassaan mietinnössä (10/2005 vp) todennut muutoksenhakuoikeutta koskevan sääntelyn toteuttamistavan osalta seuraavaa:

"Hallituksen esityksessä luvun muutoksenhakuoikeutta koskeva sääntely on laadittu pitäen lähtökohtana sitä, että laissa luetellaan ne päätökset, joihin on oikeus hakea muutosta valittamalla joko käräjäoikeuteen tai hallinto-oikeuteen.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut, että tällainen sääntelytapa jättää epäselväksi, onko asianosaisella oikeus saada lain muiden säännösten nojalla tehty päätös tuomioistuimen käsiteltäväksi silloinkaan, kun päätös koskee hänen oikeuttaan tai velvollisuuttaan perustuslain 21 §:n 1 momentissa tarkoitetussa mielessä. Perustuslakivaliokunta huomauttaa lisäksi, että muutoksenhakuoikeutta koskevat luettelot eivät voi vaikuttaa eräänlaisina välillisinä muutoksenhakukieltoina vaan että hallintolainkäyttölaista, ennen kaikkea sen 5 §:stä, ja perustuslain 21 §:n 1 momentista seuraa, onko kysymyksessä valituskelpoinen ratkaisu. Perustuslakivaliokunnan mukaan asianmukaisin tapa säännellä muutoksenhakuoikeutta on sisällyttää lakiin tavanomainen maininta hallintolainkäyttölain soveltamisesta. Perustuslain kannalta hyväksyttävistä muutoksenhakuoikeuden rajoituksista on taasen mahdollista säätää lakiin otettavilla muutoksenhakukielloilla.

Lakivaliokunta toteaa olevan usein tulkinnanvaraista, mitkä ratkaisut sisältävät sellaisen kannanoton yksilön oikeuksiin ja velvollisuuksiin, että ratkaisua on pidettävä valituskelpoisena hallintopäätöksenä. Tällöin joudutaan käymään rajaa ennen kaikkea suhteessa tosiasialliseen hallintotoimintaan, josta valitusoikeutta ei ole. Tällainen rajankäynti on hankalaa etenkin vankilan kaltaisessa ympäristössä, jossa päivittäin joudutaan tekemään lukuisia vangin asemaan vaikuttavia ratkaisuja. Tämän vuoksi perustuslakivaliokunnan kannanoton mukainen muutos ei ole toteutettavissa tässä yhteydessä. Lakivaliokunnan mielestä oikeusministeriön tulee kuitenkin selvittää mahdollisuudet laatia perustuslakivaliokunnan esittämän mallin mukainen luettelo sellaisista vankilassa tehtävistä ratkaisuista, joihin ei saa hakea muutosta. Samalla tulee arvioida tällaisen järjestelyn suhde oikaisuvaatimusmenettelyyn."

Asiassa saatu selvitys

Vanki on Turun hallinto-oikeudelle tekemänsä valituksen mukaan saanut Turun vankilassa kasvisruokaa, mutta sitä ei hänen ilmoituksensa mukaan ole valmistettu siten kuin ortodoksinen paasto edellyttää. Jos vanki jättää kasvisruoasta pois ne aineet, joita paasto edellyttää vältettävän, hän ei ilmoituksensa mukaan saa terveellistä eikä tasapainoista ravintoa.

Rikosseuraamusvirasto on vankeuslain 7 luvun 8 §:n ja tutkintavankeuslain 3 luvun 10 §:n nojalla antanut vankeinhoitolaitoksen ruokahuoltoa koskevan määräyksen (5.9.2006/8/011/2006). Ruokavaliosta uskonnollisen vakaumuksen perusteella on todettu muun ohella seuraavaa:

Vangin oma ilmoitus hänen harjoittamastaan uskonnosta on peruste uskonnon mukaisen erityisruokavalion myöntämiseen. Uskonnon asettamat vaatimukset ruokavaliolle otetaan huomioon sellaisina kuin ne kyseisen uskonnon piirissä yleisesti tunnetaan. Vangin erityistoivomuksia ei voida pitää uskonnon asettamina vaatimuksina. Uskonnollisin perustein toteutettava ruokavalio tulee voida valmistaa normaaleja vankilan elintarvikkeiden hankintamenettelyjä ja -sopimuksia käyttäen. Vankilan kustannuksella ei hankita erityisvalmisteita, joita ei voida hankkia vankilan tavanomaisista hankintapaikoista. Vankilan perusruokavaliota noudatetaan niiltä osin kuin se on mahdollista. Uskonnollisin perustein valmistettavissa ruokavalioissa noudatetaan mahdollisuuksien mukaan Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suomalaisia ravitsemussuosituksia.

Ruokavaliosta muun perustellun vakaumuksen perusteella on edellä mainitussa määräyksessä todettu muun ohella, että Rikosseuraamusvirasto laatii keskitetysti kasvissyöjiä varten lakto-ovo-vegetaarisen ruokavalion, jonka ravintosisältö on Valtion ravitsemusneuvottelukunnan ravitsemussuositusten mukainen.

Suomen ortodoksisen kirkon yleisesti saatavilla olevan tiedotusaineiston mukaan paastonajan ateriat ovat yksinkertaisia. Perinteen mukaan paastonaikana ei käytetä liha- eikä maitoruokia, vaan ainoastaan kasvisruokaa ja kalaa.

Oikeudellinen arviointi

Vankeuslain 20 luvun 9 §:n 1 momentissa on lueteltu muutoksenhaun alaiset päätökset, joista voidaan tehdä oikaisuvaatimus aluevankilan johtajalle ja valitus hallinto-oikeuteen. Perusruokavaliosta poikkeamista koskevaa ratkaisua ei mainita vankeuslain 20 luvun 9 §:n 1 momentissa niiden päätösten joukossa, joista voidaan tehdä oikaisuvaatimus aluevankilan johtajalle ja valitus hallinto-oikeuteen.

Paasto ja siihen liittyvä ruokavalio kuuluvat sinänsä uskonnon harjoittamiseen. Vaikka vangille ei ole järjestetty erityistä paastonajan ruokaa, hänellä on mahdollisuus saada Turun vankilassa kasvisruokaa. Tähän nähden kysymys ei ole sillä tavoin uskonnon vapauden ydinalueeseen kuuluvasta rajoituksesta, että vangin valitusoikeus voisi myöskään välittömästi pohjautua Suomen perustuslain 21 §:n 1 momentin säännökseen.

Edellä lausutuilla perusteilla ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, ei ole perusteita muuttaa hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta, jonka mukaan hallinto-oikeus on jättänyt tutkimatta vangin Turun vankilan apulaisjohtajan päätöksestä tekemän valituksen.

Kun Turun vankilan apulaisjohtajan päätökseen ei saa hakea muutosta, apulaisjohtajan päätökseen liitetty virheellinen valitusosoitus on poistettava.

Oikeudenkäyntiavustajan palkkio ja kulujen korvaus

Oikeudenkäyntiavustajalle maksetaan oikeusapulain 18 §:n 1 momentin ja oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:n 1 momentin ja 16 §:n mukaisena kohtuulliseksi arvioituna kolmen työtunnin mukaan laskettuna vaadittuna palkkiona avustajan tehtävästä 266,56 euroa. Avustajalle maksetaan erikseen veloitettavalta matka-ajalta mainitun asetuksen 6 §:n 2 momentin mukaisesti vaaditut 137,35 euroa ja matkakulujen korvauksena mainitun asetuksen 10 §:n 2 ja 3 momentin nojalla 29,20 euroa. Kokonaispalkkioksi, joka sisältää 95,28 euron suuruisen arvonlisäveron, muodostuu siten 528,39 euroa, mikä määrä jää valtion vahingoksi.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Esa Aalto, Pekka Vihervuori, Marjatta Kaján, Kari Kuusiniemi ja Tuula Pynnä. Asian esittelijä Marja Leena Kemppainen.