19.3.2008

Asian aikaisempi käsittely

Perusturvakeskuksen johtava sosiaalityöntekijä on 20.12.2007 tekemällään päätöksellä ottanut kiireellisesti perusturvalautakunnan huostaan X:n ja Y:n (kuollut 2006) lapsen, 4.11.1994 syntyneen A:n ja sijoittanut hänet nuorisokotiin, koska äiti on kykenemätön huolehtimaan lapsen fyysisestä ja psyykkisestä turvallisuudesta. A on valvonut viime aikoina ja ollut erittäin väsynyt koulussa. Häntä on ahdistanut tuleva joulu, äidin poikaystävän arvaamaton käytös ja alkoholin käyttö.

Hakemus hallinto-oikeudelle

Perusturvakeskuksen sosiaalityöntekijä on 3.1.2008 tekemällään hakemuksella pyytänyt, että hallinto-oikeus jatkaa A:n kiireellistä sijoitusta 30 päivällä huostaanottoasian valmistelemiseksi.

Hakemuksensa perusteluna sosiaalityöntekijä on lausunut, että varsinaisen huostaanottoasian valmisteleminen vaatii lisäaikaa. Selvityksiä ja lausuntoja, jotka eivät ole vielä valmiina ovat:

1) perusturvakeskuksen lastensuojelun yhteenveto perheen kanssa tehdystä työstä,
2) yhteenveto perheen tilanteesta ja heille annetuista tukitoimista,
3) A:n opettajan tekemä yhteenveto,
4) perheneuvolan yhteenveto perheen kanssa tehdystä työstä,
5) keskussairaalan lastenpsykiatrian poliklinikan yhteenveto perheen tilanteesta sekä
6) yhteenveto P:n kunnan lastensuojelun järjestämistä tukitoimista.

A:ta on kuultu 2.1.2008 ja hänen äitiään 3.1.2008. Molemmat vastustivat kiireellisen sijoituksen jatkamista.

Oikeusaputoimisto on 1.2.2008 tekemällään päätöksellä myöntänyt A:lle oikeusapua 31.1.2008 lukien ilman perusomavastuuosuutta. A:n oikeudenkäyntiavustajaksi on määrätty NN.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään jatkanut A:n kiireellistä sijoitusta 2.2.2008 asti. Samalla hallinto-oikeus on todennut, että määräajan päätyttyä sijoitus raukeaa, jollei huostaanottoa koskevassa asiassa ole tehty lastensuojelulain 43 §:n 2 momentissa tarkoitettua hakemusta hallinto-oikeudelle.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Lastensuojelulain 39 §:n 4 momentin mukaan hallinto-oikeus voi lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän hakemuksesta jatkaa kiireellistä sijoitusta ajan, joka on tarpeen huostaanottoasian valmistelemiseksi, kuitenkin enintään 60 päivää pykälän 2 ja 3 momentissa mainittujen määräaikojen päättymisestä.

Päätös A:n kiireellisestä huostaanotosta on tehty 20.12.2007. Silloin voimassa olleen lastensuojelulain (5.8.1983/683) 18 §:n 2 momentin mukaan kiireellinen huostaanotto lakkaa viimeistään 14 päivässä päätöksen tekemisestä, jollei sitä sanottuna aikana oteta huostaanottoasiana käsiteltäväksi. Näissä oloissa hakemus A:n kiireellisen sijoituksen jatkamiseksi on tullut tehdä viimeistään 3.1.2008. Perusturvakeskuksen sosiaalityöntekijä on tehnyt hakemuksen kiireellisen sijoituksen jatkamisesta 3.1.2008. A:ta ja X:ää on perusturvakeskuksen toimesta kuultu kiireellisen sijoituksen jatkamista koskevassa asiassa ja he ovat ilmoittaneet vastustavansa sijoituksen jatkamista. Viivytyksen välttämiseksi ja asian laatu huomioon ottaen hallinto-oikeus on käsitellyt hakemuksen asianosaisia enempää kuulematta.

Saadun selvityksen mukaan sosiaalityön huolena on syksyllä 2007 ollut puutteet lapsen perushoidossa ja huolenpidossa. Äidin miesystävä on käyttänyt alkoholia, nimitellyt lapsia ja käynyt myös päälle. A on oireillut koulussa eikä pystynyt keskittymään koulutyöskentelyyn. Sosiaalityön arvion mukaan X ei ole kyennyt hoivaamaan lasta eikä vastaamaan lapsen perustarpeista. Hänellä ei ole arvioitu olevan valmiuksia suojella lasta psyykkiseltä eikä fyysiseltä väkivallalta. Hakemuksessa mainitut selvitykset ovat tarpeellisia lapsen huostaanoton tarpeen selvittämiseksi. Näin ollen hallinto-oikeus katsoo, että perusteet kiireellisen sijoituksen jatkamiselle hakemuksen mukaisesti ovat olemassa.

Hallinto-oikeus on päätöksessään muutoksenhakuohjeena ilmoittanut, että hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentin mukaan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on korkeimmalle hallinto-oikeudelle 6.2.2008 saapuneessa valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja hänet sijoitetaan heti omaan kotiinsa äitinsä X:n luokse. A ei ole kiireellisen sijoituksen tarpeessa. Lisäksi A on pyytänyt, että hallinto-oikeuden päätöksen täytäntöönpano määrätään heti keskeytettäväksi ennen asian lopullista ratkaisemista, jotta muutoksenhaku ei olisi hyödytöntä. A on edellä mainitun päätöksen mukaisesti kiireellisesti sijoitettu.

Sosiaaliviranomaisten väitteet kohdistuvat yksinomaan A:n äidin X:n miesystävään Z. Asiakirjoista ilmenee, että X ja Z eivät enää seurustele eivätkä ole yhteydessä keskenään. Z ei ole koskaan asunut X:n luona hänen asunnossaan G:n kaupungissa, vaan hänen asuntonsa on ollut koko ajan K:n kunnassa. Z on tällä hetkellä työssä H:n kaupungissa, joten hän asuu kaukana G:n kaupungista. A:n kohdalla ei voi olla enää edes teoriassa minkäänlaista väitettyä uhkaa kyseisen mieshenkilön puolelta. A:n koulunkäynti tapahtui jo ennen kiireellistä sijoitusta erityisryhmässä pienluokalla. Koulunkäynti jatkuu samalla tavalla. A on surrut isänsä kuolemaa, mikä on luonnollista.

Hallinto-oikeus on katsonut, että kysymyksessä olevaan päätökseen ei voida hakea muutosta hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentin johdosta. Muutoksenhakua ei voida evätä, koska lastensuojelulain 92 §:ssä on säädetty erikseen muutoksenhausta muun muassa lastensuojelulain 39 §:n nojalla annettaviin hallinto-oikeuden päätöksiin. Lastensuojelulain 92 §:ssä ei ole rajoitettu mitenkään sitä, minkä laatuisista lastensuojelulain 39 §:n mukaisista kiireellisistä sijoitusta koskevista päätöksistä on valitusoikeus.

A:ta olisi tullut kuulla hallinto-oikeudessa, joten pelkästään sosiaaliviranomaisten suorittama kuuleminen ei ole ollut riittävä. A:n kuuleminen olisi ollut vaivattomasti suoritettavissa. Asiassa ei ole ollut mitään sellaista perustetta, jonka nojalla hallinto-oikeudella olisi ollut oikeus ratkaista A:n henkilöön ja vapauteen olennaisesti vaikuttava asia ilman hänen kuulemistaan ja että A:lla olisi ollut mahdollista käyttää asiassa lainoppinutta avustajaa.

NN on esittänyt A:n avustamisesta palkkiolaskun.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus poistaa hallinto-oikeuden päätökseen sisältyneen maininnan valituskiellosta ja tutkii asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. Lausunnon antaminen täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

Perustelut

1. Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään uutta 1.1.2008 voimaan tullutta lastensuojelulakia (417/2007) soveltaen jatkanut A:n kiireellistä sijoitusta 2.2.2008 asti.

Asiassa on hallinto-oikeuden muutoksenhakuohjeen johdosta ratkaistava, onko hallinto-oikeuden päätös valituskelpoinen ja jos on, onko hallinto-oikeus voinut jatkaa A:n kiireellistä sijoitusta nuorisokotiin.

Sovellettavat säännökset

Päätöksen valituskelpoisuudesta säädetään hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentissa. Päätöksellä, josta saa valittaa, tarkoitetaan toimenpidettä, jolla asia on ratkaistu tai jätetty tutkimatta.

Kiireellisestä sijoituksesta ja sen lakkaamisesta säädetään lastensuojelulain 38 ja 39 §:ssä.

Jos lapsi on lastensuojelulain 40 §:ssä mainitusta syystä välittömässä vaarassa tai muutoin kiireellisen sijoituksen ja sijaishuollon tarpeessa, voidaan hänet lastensuojelulain 38 §:n 1 momentin mukaan sijoittaa kiireellisesti perhehoitoon tai laitoshuoltoon taikka järjestää muulla tavoin hänen tarvitsemansa hoito ja huolto. Kiireellisestä sijoituksesta päättää pykälän 2 momentin mukaan lain 13 §:n 2 momentissa tarkoitettu sosiaalityöntekijä.

Mainitun pykälän 3 momentin mukaan ennen päätöstä kiireellisestä sijoituksesta on selvitettävä lapsen, vanhemman, huoltajan sekä muun lapsen hoidosta ja kasvatuksesta tällöin vastaavan henkilön mielipide ja käsitys asiasta. Selvittäminen voidaan jättää tekemättä, jos selvittämisestä aiheutuva asian käsittelyn viivästyminen aiheuttaa haittaa lapsen terveydelle, kehitykselle tai turvallisuudelle.

Mainitun lain 39 §:n 1 momentin mukaan kun peruste kiireelliselle sijoittamiselle on lakannut tai sijoitus on rauennut pykälän 2-4 momentissa tarkoitetussa tilanteessa, 13 §:n 2 tai 3 momentissa tarkoitetun sosiaalityöntekijän on välittömästi tehtävä päätös sijoituksen lakkaamisesta. Lastensuojelulain 39 §:n 2 momentin mukaan kiireellinen sijoitus raukeaa, jollei hakemusta sijoituksen jatkamisesta tai 43 §:n 2 momentissa tarkoitettua hakemusta huostaanotosta ole 30 päivässä sijoituksen alkamisesta saatettu hallinto-oikeuden käsiteltäväksi.

Lastensuojelulain 39 §:n 4 momentin mukaan hallinto-oikeus voi lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän hakemuksesta jatkaa kiireellistä sijoitusta ajan, joka on tarpeen huostaanottoasian valmistelemiseksi, kuitenkin enintään 60 päivää 39 §:n 2 ja 3 momentissa mainittujen määräaikojen päättymisestä. Määräajan päätyttyä sijoitus raukeaa, jollei huostaanottoa koskevassa asiassa ole tehty 43 §:n 2 momentissa tarkoitettua hakemusta hallinto-oikeudelle.

Muutoksenhakua koskevan lastensuojelulain 92 §:n 1 momentin mukaan muun ohella tämän lain 38 ja 39 §:ssä tarkoitetusta kiireellistä sijoitusta koskevasta hallinto-oikeuden päätöksestä saa hakea valittamalla muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.

Arviointi ja johtopäätös

Hallinto-oikeus on sille tehdystä hakemuksesta ratkaissut A:n kiireellisen sijoituksen jatkamista koskevan asian. Hallinto-oikeuden päätös sisältää sellaisen hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentissa tarkoitetun ratkaisun, josta saa valittaa. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätöksessä oleva maininta valituskiellosta on poistettava ja asia on tutkittava.

Korkein hallinto-oikeus katsoo samoin kuin hallinto-oikeus, että A:n kiireellistä sijoitusta on ollut tarpeen jatkaa huostaanottoasian valmistelemiseksi. Tässä yhteydessä ei voida ratkaista, täyttyvätkö lastensuojelulain 40 §:ssä säädetyt edellytykset huostaanotolle, vaan kysymys on vain kiireellistä sijoitusta koskevan määräajan jatkamisesta. Hallinto-oikeus on ollut tietoinen A:n ja hänen äitinsä kiireellisen sijoituksen vastustavasta mielipiteestä. Hallinto-oikeus on, kun otetaan huomioon kysymyksessä olevan määräajan lyhyys ja käsittelyn kiireellisyys, voinut ratkaista asian A:ta erikseen hallinto-oikeudessa kuulematta.

2. Täytäntöönpanon keskeyttämisestä ei ole tarpeen lausua, koska kysymyksessä oleva määräaika on päättynyt.

Oikeudenkäyntiavustajan palkkio

NN:lle maksetaan valtion varoista oikeusapulain 18 §:n 1 momentin nojalla oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:n 1 momentin ja 16 §:n mukaisena kohtuullisena kolmen tunnin mukaan laskettuna palkkiona avustajan tehtävästä 182 euroa ja kulukorvauksena 1,85 euroa. Kokonaispalkkioksi, joka sisältää arvonlisäveron 40,04 euroa, muodostuu siten 223,89 euroa. Mainittu määrä jää valtion vahingoksi.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pirkko Ignatius, Niilo Jääskinen, Irma Telivuo, Sakari Vanhala ja Eila Rother. Asian esittelijä Camilla Sandström.