18.10.2007

Asian aikaisempi käsittely

Contant Oy (nykyisin Lindorff Oy) on 27.8.2004 Verohallitukselle saapuneessa hakemuksessa pyytänyt, paitsi muuta mistä nyt ei ole kysymys, julkisia tulo- ja varallisuusverotietoja sähköisessä muodossa henkilöistä, joihin kohdistuu saatavien perintää.

Verohallitus on hylännyt yhtiön pyynnön nyt kysymyksessä olevalta osalta 25.1.2005 tekemällään päätöksellä. Verohallitus on perustellut päätöstään seuraavasti:

1. Tietojen tarpeellisuus käyttötarkoituksen kannalta

Tulo- ja varallisuusverotuksen julkiset tiedot sisältävät verovelvollisen verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain 5 §:n 1 momentissa luetellut vahvistetun verotuksen tiedot. Lainkohdan 3 momentin mukaisesti tiedot tulevat julkisiksi verovuotta seuraavan kalenterivuoden marraskuun alusta. Näin ollen hakijan tietopyynnön kohteena ovat vuoden 2003 tulo- ja varallisuusverotiedot.

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 16 §:n 3 momentin mukaan viranomainen voi antaa henkilörekisteristään tietoja sähköisessä muodossa, jos luovutuksen saajalla on oikeus käyttää ja tallentaa sellaisia henkilötietoja.

Julkiset tulo- ja varallisuusverotiedot sisältävät henkilötietolain 3 §:n 1 kohdan mukaisia henkilötietoja. Henkilötietolain 3 §:n 2 kohdan mukaisesti henkilötietojen käsittely sisältää muun muassa henkilötietojen luovuttamisen. Henkilötietolain 9 §:n mukaan käsiteltävien henkilötietojen tulee olla määritellyn henkilötietojen käsittelyn kannalta tarpeellisia. Lisäksi rekisterinpitäjän on huolehdittava siitä, ettei muun muassa vanhentuneita henkilötietoja käsitellä. Rekisterinpitäjän on otettava huomioon henkilötietojen käsittelyn tarkoitus ja käsittelyn merkitys rekisteröidyn yksityisyyden suojalle. Henkilötietolain perusteluiden mukaan (HE 96/1998 vp) henkilötietoja voidaan pitää käsittelyn kannalta tarpeellisina silloin, kun ne ovat asianmukaisia ja olennaisia. Lisäksi jokaisella on oikeus tulla arvioiduksi oikeellisten ja oleellisten henkilötietojen perusteella.

Verohallituksen on henkilötietoja luovuttaessaan harkittava luovutettujen tietojen laadun merkitys hakijan ilmoittaman tietojen käyttötarkoituksen kannalta. Olennaista on tällöin julkisten tulo- ja varallisuusverotietojen luonne ja perintäasiakkaan perustuslaillinen oikeus tulla velkojen perinnässä arvioiduksi oikeellisten ja olennaisten henkilötietojen perusteella.

Hakija on ilmoittanut tietojen käyttötarkoituksen olevan perinnän kohteena olevien velallisten tulo- ja varallisuusaseman selvittäminen. Verohallitus on katsonut, että yli vuoden takaiset tulo- ja varallisuusverotiedot eivät ole ilmoitetun käyttötarkoituksen kannalta olennaisia tai asianmukaisia. Vuoden takaiset tulo- ja varallisuusverotiedot eivät anna oleellista ja oikeellista ajankohtaista kuvaa velallisen tulo- ja varallisuusasemasta velkojen perinnän kannalta.

2. Tulo- ja varallisuusverotuksen tietojen poimiminen ilman yksilöivää tunnusta

Yksittäistä verovelvollista koskevat tiedot poimitaan verohallinnon järjestelmistä käyttämällä yksilöivää tunnusta (henkilö- tai y-tunnus). Tiedot on järjestetty siten, että muilla poimintatunnuksilla ei päästä sellaiseen varmuuteen, että verotustiedot voitaisiin ehdottoman varmasti kohdistaa oikeaan verovelvolliseen.

Verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain 5 §:n mukaisesti verovelvollista yksilöiviä tietoja ovat verovelvollisen nimi, syntymävuosi ja kotikunta. Näin ollen tietojen poiminta voidaan lain mukaan tehdä ainoastaan käyttämällä näitä tietoja. Hakija on ilmoittanut voivansa vertailla asiakkaidensa nimi- ja kuntatietoja väestötietojärjestelmän vastaaviin tietoihin, ja poistamalla henkilöt, joilla nimi- ja kuntatiedot ovat yhteneväiset, päästäisiin lähes 100 prosentin varmuuteen poiminnan kohdistumisesta oikeaan henkilöön.

Huolimatta siitä, että hakija pystyisi toimittamaan asiakkaistaan sellaisen nimitiedoston, jonka oikeellisuudessa päästäisiin lähes 100 prosenttiin, ei verohallinto voi taata poimittujen tietojen henkilötietolain mukaista virheettömyyttä poimittaessa tietoja muulla kuin ehdottoman yksilöivällä henkilö- tai y-tunnuksella.

Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään 21.12.2005 kumonnut Verohallituksen päätöksen ja oikeuttanut Contant Oy:n saamaan pyytämänsä tulo- ja varallisuusverotuksen julkiset tiedot. Päätöksen mukaan tiedot on annettava viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 16 §:ssä säädetyllä tavalla sen jälkeen, kun hallinto-oikeuden päätös on saanut lainvoiman.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Contant Oy oli pyytänyt Verohallitukselta verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain 5 §:n 1 momentin mukaiset tulo- ja varallisuusverotuksen julkiset tiedot sähköisessä muodossa henkilöistä, joihin kohdistuu saatavien perintää. Verohallitus on kieltäytynyt luovuttamasta tietoja sähköisessä muodossa, koska se on katsonut, että yli vuoden takaiset tulo- ja varallisuusverotustiedot eivät ole yhtiön ilmoittaman käyttötarkoituksen kannalta henkilötietolain 9 §:ssä tarkoitetuin tavoin olennaisia ja asianmukaisia. Se on edelleen katsonut, että koska verohallinnon järjestelmät on laadittu siten, että vain henkilö- tai y-tunnus on ainoa verovelvollisen varmasti oikein yksilöivä tunnus, verohallinto ei voi taata tietojen poiminnan henkilötietolain 9 §:ssä tarkoitettua virheettömyyttä ja että tietoja ei voida näin ollen antaa. Verohallitus on perusteenaan viitannut viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslaki) 16 §:n 3 momenttiin, jonka mukaan viranomaisen henkilörekisteristä saa antaa henkilötietoja sisältävän kopion tai tulosteen tai sen tiedot sähköisessä muodossa, jollei laissa ole toisin erikseen säädetty, jos luovutuksensaajalla on henkilötietojen suojaa koskevien säännösten mukaan oikeus tallettaa ja käyttää sellaisia henkilötietoja.

Henkilötietolain 3 §:n 1 kohdan mukaan henkilötiedolla tarkoitetaan kaikenlaisia luonnollista henkilöä taikka hänen ominaisuuksiaan tai elinolosuhteitaan kuvaavia merkintöjä. Näin ollen henkilötietolaki ei tule sovellettavaksi muiden henkilöiden kuin luonnollisten henkilöiden kohdalla. Verohallituksen päätös siltä osin kuin siinä on kieltäydytty luovuttamasta y-tunnuksilla varustettujen verovelvollisten eli siis muiden kuin luonnollisten henkilöiden verotuksen julkisia tietoja henkilötietolain perusteella on siten virheellinen.

Henkilötietolain 9 §:n 1 momentin mukaan käsiteltävien henkilötietojen tulee olla määritellyn henkilötietojen käsittelyn tarkoituksen kannalta tarpeellisia ( tarpeellisuusvaatimus ). Pykälän 2 momentin mukaan rekisterinpitäjän on huolehdittava siitä, ettei virheellisiä, epätäydellisiä tai vanhentuneita henkilötietoja käsitellä ( virheettömyysvaatimus ). Rekisterinpitäjän velvollisuutta arvioitaessa on otettava huomioon henkilötietojen käsittelyn tarkoitus sekä käsittelyn merkitys rekisteröidyn yksityisyyden suojalle. Hallituksen esityksen (HE 96/1998 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa 9 §:n kohdalla (sivu 42) todetaan, että "rekisterinpitäjän on artiklan 2 kohdan mukaan huolehdittava käsiteltävien tietojen tarpeellisuus- ja virheettömyysvaatimuksen noudattamisesta" ja edelleen, että "henkilötietoja voidaan pitää käsittelyn tarkoituksen kannalta tarpeellisina silloin, kun ne ovat asianmukaisia ja olennaisia eivätkä liian laajoja siihen tarkoitukseen, mihin ne on kerätty ja missä niitä myöhemmin käsitellään".

Henkilötietolain 3 §:n 2 kohdan sisältämän määritelmän mukaan henkilötietojen käsittelyllä tarkoitetaan muun muassa tietojen luovuttamista. Tietoja henkilörekisteristä luovuttaessaan rekisterinpitäjän on näin ollen selvitettävä luovutettavien henkilötietojen käyttötarkoitus.

Contant Oy on ilmoittanut käyttävänsä verotuksen julkisia tietoja saatavien perintätoiminnassa. Se on ilmoittanut verotustietojen olevan sille tarpeellisia ja käyttökelpoisia. Yhtiöllä on jo olemassa perintätoiminnassa syntynyt perinnän kohteena olevien henkilöiden henkilörekisteri, jonne yhtiö on kerännyt tietoa muista lähteistä. Hallinto-oikeus on katsonut yhtiön antaman selvityksen perusteella, ettei asiassa ole syytä epäillä yhtiön ilmoitusta verotuksen julkisten tietojen tarpeellisuudesta ja käytettävyydestä yhtiön harjoittamassa perintätoiminnassa. Näin ollen henkilötietolain 9 §:n 1 momentissa asetettu tarpeellisuusvaatimus henkilötietojen käsittelylle täyttyy.

Verohallitus on vedonnut myös henkilötietolain 9 §:n 2 momentin mukaiseen virheettömyysvaatimukseen eli siihen, ettei verohallinto pysty takaamaan luovutettavan tiedon virheettömyyttä pelkästään nimen, syntymäajan ja kotikunnan perusteella.

Henkilötietolain 8 §:n 4 momentin mukaan oikeudesta saada tieto ja muusta henkilötietojen luovuttamisesta viranomaisen henkilörekisteristä on voimassa, mitä viranomaisten asiakirjojen julkisuudesta säädetään. Julkisuuslain 9 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada tieto viranomaisen asiakirjasta, joka on julkinen. Verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain 5 §:ssä luetellut tiedot on kyseisessä pykälässä nimenomaisesti säädetty julkisiksi. Ne on siis pyytäjälle lähtökohtaisesti annettava.

Julkisuuslain 16 §:n 1 momentin mukaan tieto asiakirjan julkisesta sisällöstä on annettava pyydetyllä tavalla, jollei pyynnön noudattaminen asiakirjojen suuren määrän tai asiakirjan kopioinnin vaikeuden tai muun niihin verrattavan syyn vuoksi aiheuta kohtuutonta haittaa virkatoiminnalle. Pykälän 3 momentin nojalla viranomaisella on kuitenkin harkintavaltaa sen suhteen, luovuttaako se tietoja sähköisessä muodossa vai ei.

Hallinto-oikeus on todennut, että tietojen antamisesta päätettäessä tulee ottaa huomioon julkisuuslain 17 §:n 1 momentista ilmi käyvä julkisuusperiaate. Sanotun lainkohdan mukaan viranomainen on kyseisen lain mukaisia päätöksiä tehdessään ja muutoinkin tehtäviään hoitaessaan velvollinen huolehtimaan siitä, että tietojen saamista viranomaisen toiminnasta ei lain 1 ja 3 § huomioon ottaen rajoiteta ilman asiallista ja laissa säädettyä perustetta eikä enempää kuin suojattavan edun vuoksi on tarpeellista ja että tiedon pyytäjiä kohdellaan tasapuolisesti. On mahdollista, että haettaessa tietoja verotuksen julkisista tiedoista vain sinne talletettujen nimen, syntymäajan ja kotikunnan perusteella hakutulos kohdistuu useampaan henkilöön, jolloin virheen syntyminen mahdollistuu. Hallinto-oikeus on kuitenkin katsonut, että todennäköisyys tämänkaltaiseen virheeseen on pieni. Tämän ja julkisuuslain 17 §:n mukaisen julkisuusperiaatteen korostumisen huomioon ottaminen merkitsevät, ettei virheettömyysvaatimus ole esteenä Contant Oy:n tietopyynnön hyväksymiselle. Verohallitus ei ole siten voinut päätöksessään mainitsemillaan perusteilla hylätä Contant Oy:n tietopyyntöä.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Verohallitus on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan.

Vaatimuksensa tueksi Verohallitus on esittänyt muun muassa seuraavaa:

Tulo- ja varallisuusverotuksen julkiset tiedot ja niiden luovuttaminen

Tulo- ja varallisuusverotuksen julkiset tiedot eivät sisällä veronoikaisun tai valituksen johdosta muuttuneita verotustietoja. Verotettava tulo ja varallisuus eivät kuvaa bruttotuloa tai -varallisuutta, vaan tuloa ja varallisuutta verotuksessa tehtävien vähennysten jälkeen.

Tulo- ja varallisuusverotuksen tiedot kuvaavat verovelvollisen kunkin verovuoden verotusta verotuksen laissa säädetyn päättymishetken mukaisena. Esimerkiksi 1.11.2005 tulivat julkisiksi vuoden 2004 verotuksen julkiset tiedot.

Salassa pidettävien verotustietojen luovuttaminen

Monet viranomaiset, esimerkiksi ulosottoviranomainen, eläkelaitokset ja poliisi tarvitsevat verotustietoja lakisääteisissä tehtävissään. Nämä viranomaiset saavat salassa pidettäviä verotustietoja erityislainsäädännön nojalla salassapitosäännösten estämättä (esimerkiksi ulosottolain 3 luvun 64 ja 67 §). Tällöin viranomaiset saavat tarkemman tason tietoja verovelvollisen tuloista ja varallisuudesta henkilötunnuksilla yksilöidyistä verovelvollisista.

Pyydettyjen tietojen tarpeellisuus ja virheettömyys

Valittajalla on oikeus käsitellä asiakkaidensa tulo- ja varallisuustietoja perintätoiminnassaan. Yhtiön oikeus käsitellä asiakkaidensa henkilötietoja ei kuitenkaan oikeuta sitä käsittelemään vanhentuneita ja virheellisiä tulo- ja varallisuustietoja, joista on kyse julkisissa verotustiedoissa.

Julkisuuslain 16 §:n 3 momentti edellyttää, että Verohallitus arvioi tietojen luovuttamista myös henkilötietolaissa säädettyjen tietojen tallettamista ja käyttöä koskevien säännösten mukaisesti. Tulo- ja varallisuusverotuksen julkiset tiedot eivät täytä saatavien perinnässä henkilötietolain 9 §:n tarpeellisuus- ja virheettömyysvaatimuksia.

Julkiset verotustiedot eivät kuvaa ajantasaista verovelvollisen tulo- ja varallisuustilannetta, vaan tiedot ovat saatavien perinnän kannalta vanhentuneita. Marraskuun 2005 julkiset tiedot kuvaavat edellisen vuoden verotettavaa tuloa ja varallisuutta. Verovelvollisen taloudellinen tilanne on saattanut muuttua tänä aikana. Julkisiin tietoihin ei sisälly bruttotulo- tai varallisuustietoja. Lisäksi tiedot saattavat muuttua muutosverotuksessa eivätkä muutosverotuksen tiedot ole julkisia.

Verohallitus luovuttaa veronpalautustiedot lain nojalla ulosottoviranomaiselle keskitetysti. Tiedot ovat käytettävissä myös Contant Oy:n perimien saatavien ulosmittaamiseksi. Koska ulosottoviranomaisella on veronpalautustiedot järjestelmässään verotuksen valmistuessa, tulisi perintätoimistojen ja ulosoton kehittää perintää siten, ettei veronpalautustietoa tarvitsisi toimittaa usealle eri taholle samaa käyttötarkoitusta varten.

Julkisten tulo- ja varallisuusverotuksen tietojen poiminta voidaan toteuttaa teknisesti virheettömästi vain henkilötunnuksella. Verohallitus voi tulkintansa mukaan käyttää tietojen poimintakriteerinä ainoastaan sellaisia tietoja, jotka on mainittu verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain 5 §:ssä. Pykälässä lueteltuihin julkisiin verotustietoihin ei sisälly henkilötunnusta tai tarkempaa osoitetta. Henkilötunnus poistettiin nimenomaisesti verotuksen julkisista tiedoista lain säätämisen yhteydessä vuonna 1999 henkilön yksityisyyden suojaamiseksi (HE 149/1999 vp).

Virheettömyyden toteutuminen on erittäin tärkeää verovelvollisten yksityisyyden suojan kannalta. Virheettömyysvaatimuksen toteutumista on arvioitava sen suhteen, miten Verohallituksella on teknisesti mahdollisuus virheettömästi poimia tiedot ilman ehdottoman yksilöivää tunnistetta.

Koska tulo- ja varallisuusverotuksen julkiset tiedot on verohallinnon järjestelmissä yksilöity henkilötunnuksella, tietojen poimimista verohallinnon järjestelmästä ei voida teknisesti suorittaa virheettömällä tavalla. Verohallitus on lisäksi todennut, ettei se ole koskaan luovuttanut tulo- ja varallisuusverotuksen julkisia tietoja nimeä, syntymävuotta ja kuntanumeroa poimintakriteerinä käyttäen.

Julkisuusperiaatteen noudattaminen

Verohallitus on evännyt yhtiön tietopyynnön asiallisilla ja sekä julkisuuslaissa että henkilötietolaissa säädetyillä perusteilla (henkilötietolain 5 §, 8 § ja 9 §). Verohallitus ei ole rajoittanut yhtiön tiedonsaantioikeutta enempää kuin henkilötietojen suojaa koskevien henkilötietolaissa säädettyjen rajoitusten mukaan on ollut tarpeen. Verohallitus kohtelee kaikkia tiedonpyytäjiä tasapuolisesti.

Jos hallinto-oikeuden päätös jää voimaan, Verohallitus ei voisi kieltäytyä luovuttamasta tietoja myös muille vastaaville tahoille, joille lainsäätäjä ei ole säätänyt oikeutta saada verotustietoja salassapitosäännösten estämättä.

Lindorff Oy on valituksen johdosta antamassaan selityksessä esittänyt muun muassa seuraavaa:

Tarpeellisuusvaatimus

Veroviranomaisen hallussa olevat tiedot eivät veronpalautustietoa lukuun ottamatta anna koskaan täysin ajantasaista kuvaa velallisen taloudellisesta asemasta. Tämä koskee myös ulosottoviranomaisille ja muille viranomaisille luovutettavaa tietoa.

Henkilötunnuksen käyttö velallista tunnistettaessa

Henkilötunnus sisältyi aikaisemmin verotuksen julkisiin tietoihin ja se poistettiin verotuksen julkisista tiedoista henkilötunnuksen saatavuuden rajoittamiseksi. Tarkoituksena ei ole ollut estää sitä, että verotuksen julkisten tietojen perusteella pystyttäisiin yksilöimään verovelvollinen.

Henkilötietolain 13 §:n mukaan henkilötunnusta saa käsitellä muun muassa luotonannossa tai saatavan perimisessä. Henkilötunnusten hallussapito perustuu näin ollen nimenomaiseen lain säännökseen. Lisäksi väestörekisterin pitäjän tekemän päätöksen nojalla Lindorff Oy:llä on oikeus saada henkilötunnus väestörekisterin pitäjältä kaikille velallisilleen.

Velallisen tunnistaminen ilman henkilötunnusta

Verovelvollisista pystytään yksilöimään ilman henkilötunnusta täysin luotettavasti 99,95 prosenttia, kun hakutekijöinä käytetään verotuksen julkisia tietoja. Kun yhtiön velallisrekisterin koko on noin 300 000 henkilöä, kaksoistunnistus tapahtuisi noin 150 henkilön osalta. Näiden kaksoistunnistettujen henkilöiden nimiä tietopyyntö ei koske.

On myös mahdollista menetellä niin, että kun verotiedot olisi poimittu hakuavaintiedoilla, veroviranomaiselle toimitetaan jälkikäteen kysymyksessä olevaa velallista koskeva henkilötunnus. Jos se ei täsmää siihen henkilöön, josta veroviranomainen on antamassa verotustietoja, tietoja ei luovuteta.

Oikeus saada tiedot

Verohallitus ja Helsingin hallinto-oikeus ovat olleet sitä mieltä, että yhtiöllä on oikeus kerätä ja tallentaa yhtiön velallisasiakkaiden henkilötietoja yhtiön tietojärjestelmään sekä käyttää näitä tietoja. Näin ollen yhtiöllä on oikeus julkisuuslain 16 §:n 3 momentin nojalla saada pyydetyt tiedot sähköisessä muodossa.

Verohallitus on antanut Lindorff Oy:n selityksen johdosta vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian ja hyläten Verohallituksen valituksen enemmälti muuttaa hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta niin, että asia palautetaan Verohallitukselle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

1. Sovellettavat säännökset

Verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain säännökset

Verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan mainittua lakia sovelletaan verotusta varten verohallinnolle annettuihin ja verohallinnossa laadittuihin yksittäistä verovelvollista koskeviin asiakirjoihin ( verotusasiakirjat ) ja niihin sisältyviin tietoihin ( verotustiedot ).

Lain 2 §:n mukaan verotusasiakirjoihin ja -tietoihin sovelletaan viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) ja henkilötietolain (523/1999) säännöksiä, ellei tässä tai muussa laissa toisin säädetä.

Lain 4 §:n 1 momentin mukaan verotusasiakirjat, jotka koskevat verovelvollisen taloudellista asemaa, sekä muut sellaiset verotusasiakirjat, joista ilmenee tunnistettavissa olevaa verovelvollista koskevia tietoja, on mainitun lain 5–9 ja 21 §:ssä säädetyin poikkeuksin pidettävä salassa.

Tietoja pyydettäessä voimassa olleen mainitun lain 5 §:n 1 momentin (1346/1999) mukaan vuosittain toimitetussa verotuksessa tulo- ja varallisuusverotuksen julkisia verotustietoja ovat verovelvollisen nimi, syntymävuosi ja kotikunta, jollei viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 31 kohdasta tai väestötietolain (507/1993) 25 §:n 4 momentista muuta johdu. Lisäksi julkisia ovat tiedot:
1) valtionverotuksessa verotettavasta ansiotulosta;
2) valtionverotuksessa verotettavasta pääomatulosta ja varallisuudesta;
3) kunnallisverotuksessa verotettavasta tulosta;
4) tulo- ja varallisuusverosta, kunnallisverosta sekä maksuunpantujen verojen ja maksujen yhteismäärästä;
5) ennakoiden yhteismäärästä;
6) veronkannossa maksettavasta tai palautettavasta määrästä.

Vuoden 2006 alusta voimaan tulleeseen lain 5 §:n 1 momenttiin (1154/2005) ei enää sisälly viittausta tietoihin verotettavasta varallisuudesta eikä varallisuusverosta.

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslaki) säännökset

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslain) 16 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen asiakirjan sisällöstä annetaan tieto suullisesti taikka antamalla asiakirja viranomaisen luona nähtäväksi ja jäljennettäväksi tai kuunneltavaksi tai antamalla siitä kopio tai tuloste. Tieto asiakirjan julkisesta sisällöstä on annettava pyydetyllä tavalla, jollei pyynnön noudattaminen asiakirjojen suuren määrän tai asiakirjan kopioinnin vaikeuden tai muun niihin verrattavan syyn vuoksi aiheuta kohtuutonta haittaa virkatoiminnalle.

Saman pykälän 2 momentin (621/1999) mukaan viranomaisen ratkaisuista automaattisen tietojenkäsittelyn avulla ylläpidetyn rekisterin julkisista tiedoista on oikeus saada kopio teknisenä tallenteena tai muutoin sähköisessä muodossa, jollei erityisistä syistä muuta johdu. Tietojen antaminen vastaavassa muodossa muusta julkisesta asiakirjasta on viranomaisen harkinnassa, jollei toisin säädetä. Momenttiin on sittemmin lisätty videotallennetta tai muuta vastaavaa tallennetta koskeva kolmas virke lailla 385/2007, joka on tullut voimaan 1.10.2007.

Pykälän 3 momentin mukaan viranomaisen henkilörekisteristä saa antaa henkilötietoja sisältävän kopion tai tulosteen tai sen tiedot sähköisessä muodossa, jollei laissa ole toisin erikseen säädetty, jos luovutuksensaajalla on henkilötietojen suojaa koskevien säännösten mukaan oikeus tallettaa ja käyttää sellaisia henkilötietoja. Henkilötietoja saa kuitenkin luovuttaa suoramarkkinointia ja mielipide- tai markkinatutkimusta varten vain, jos niin erikseen säädetään tai jos rekisteröity on antanut siihen suostumuksensa.

Henkilötietolain säännökset

Henkilötietolain 9 §:n 1 momentin mukaan käsiteltävien henkilötietojen tulee olla määritellyn henkilötietojen käsittelyn tarkoituksen kannalta tarpeellisia ( tarpeellisuusvaatimus ).

Saman pykälän 2 momentin mukaan rekisterinpitäjän on huolehdittava siitä, ettei virheellisiä, epätäydellisiä tai vanhentuneita henkilötietoja käsitellä ( virheettömyysvaatimus ). Rekisterinpitäjän velvollisuutta arvioitaessa on otettava huomioon henkilötietojen käsittelyn tarkoitus sekä käsittelyn merkitys rekisteröidyn yksityisyyden suojalle.

Tietosuojadirektiivi

Yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (95/46/EY) 2 lukuun sisältyvän 6 artiklan 1 kappaleen c ja d alakohdat kuuluvat:

"Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, että
c) henkilötiedot ovat asianmukaisia, olennaisia eivätkä liian laajoja siihen tarkoitukseen, mihin ne on kerätty ja missä niitä myöhemmin käsitellään,
d) henkilötiedot ovat täsmällisiä ja tarvittaessa päivitettyjä; on tehtävä kaikki mahdollinen sen varmistamiseksi, että niihin tarkoituksiin nähden virheelliset tai puutteelliset tiedot, joita varten tiedot kerättiin tai joissa niitä myöhemmin käsitellään, poistetaan tai oikaistaan".

2. Oikeudellinen arviointi

Verohallituksen valitusoikeus

Julkisuuslain 33 §:n 1 momentin (701/2005) nojalla, joka tulee verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain 2 §:n mukaan tässä asiassa sovellettavaksi, muutoksenhaussa noudatetaan nyt kysymyksessä olevalta osin, mitä hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.

Hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Pykälän 2 momentin mukaan viranomaisella on lisäksi valitusoikeus, jos laissa niin säädetään tai jos valitusoikeus on viranomaisen valvottavana olevan julkisen edun vuoksi tarpeen.

Hallinto-oikeuden päätöstä ei ole kohdistettu Verohallitukseen hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin, vaikka pyydetyt verotustiedot ovatkin sen hallussa. Verohallitus ei ole muullakaan perusteella kysymyksessä olevassa asiassa mainitussa momentissa tarkoitetun asianosaisen asemassa.

Verohallituksen valitusoikeudesta asiakirjan julkisuutta koskevassa asiassa ei ole erikseen säädetty.

Päätöksen tehneellä viranomaisella ei ole valitusoikeutta pelkästään sillä perusteella, että sen päätös on valituksen johdosta kumottu. Päätöksen tehneellä viranomaisella voi kuitenkin olla valitusoikeus, jos valitusoikeus asiakirjan julkisuutta koskevassa asiassa on tarpeen viranomaisen valvottavana olevan julkisen edun vuoksi.

Näin ollen asiassa on arvioitava, onko Verohallituksen valitusoikeus sen valvottavana olevan hallintolainkäyttölain 6 §:n 2 momentissa tarkoitetun julkisen edun vuoksi tarpeen.

Verotustiedot ovat pääsääntöisesti salassa pidettäviä henkilötietoja, jotka ovat rajoitetusti julkisia siten kuin verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain 5 §:n 1 momentista ilmenee. Verotustietojen salassapidolla ja niitä koskevilla luovutusrajoituksilla on tarkoitettu toisaalta turvata se, että veroviranomaiset saavat oikeat tiedot verotuksen pohjaksi ja toisaalta suojata ilmoitusvelvollisten henkilöiden yksityisyyttä. Henkilöt, joita luovutettavaksi pyydetyt tiedot koskevat, eivät ole asianosaisia tietojen luovuttamista koskevassa asiassa. Useiden yksityisten henkilöiden edun valvonnasta sekä verotustietojen salassapidon turvaamisesta muodostuu hallintolainkäyttölain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettu julkinen etu. Tämän vuoksi Verohallituksella, jolle tietojen sähköinen luovuttaminen on verohallinnossa keskitetty, on valitusoikeus verotuksen julkisten tietojen luovutusta koskevassa asiassa.

Tietojen luovuttaminen sähköisessä muodossa

Julkisuuslain 16 §:ssä säädetään tavoista, joilla asiakirja annetaan sitä pyytävälle. Pykälän 1 momentissa säädetään perinteisistä asiakirjan antamistavoista. Tiedon pyytäjällä on oikeus saada tieto asiakirjasta pyytämällään perinteisellä tavalla momentista tarkemmin ilmenevin poikkeuksin. Pykälän 2 momentissa säädetään tietojen antamisesta teknisenä tallenteena tai muutoin sähköisessä muodossa. Automaattisen tietojenkäsittelyn avulla viranomaisen ratkaisuista pidetyn rekisterin julkisista tiedoista on oikeus saada tieto. Tietojen antaminen vastaavassa muodossa muusta julkisesta asiakirjasta on viranomaisen harkinnassa. Pykälän 3 momentissa säädetään rajoituksia viranomaisen oikeuteen luovuttaa tietoja sen henkilörekisteristä.

Verohallitus on käsitellyt päätöksessään vain viimeksi mainitussa momentissa säädettyjä rajoituksia. Verohallituksen ratkaisun lähtökohtana on, ettei luovutettavaksi pyydettyjä verotuksen julkisia tietoja voida hakea sähköisesti henkilötunnuksen avulla, vaan hakuavaimena voidaan käyttää vain henkilön nimeä, syntymävuotta ja kotikuntaa. Verohallitus on katsonut, että tällä tavoin haettuihin tietoihin liittyy virhemahdollisuus. Verohallitus on katsonut, ettei henkilötietolaissa säädetty virheettömyysvaatimus täyty tämän virhemahdollisuuden ja verotuksen julkisten tietojen vanhentuneisuuden vuoksi. Verohallitus ei myöskään ole pitänyt verotuksen julkisia tietoja henkilötietolain edellyttämin tavoin tarpeellisina perintätoiminnassa. Näillä perusteilla Verohallitus on katsonut, ettei julkisuuslain 16 §:n 3 momentti salli verotuksen julkisten tietojen luovuttamista sähköisessä muodossa perintätoimintaa harjoittavalle yhtiölle.

Lindorff Oy harjoittaa saatavien perinnästä annetussa laissa (513/1999) ja perintätoiminnan luvanvaraisuudesta annetussa laissa (517/1999) tarkoitettua perintätoimintaa. Yhtiöllä on henkilötietolain 13 §:n 2 momentin mukaan oikeus käsitellä tässä toiminnassaan velallisten henkilötunnuksia. Tähän nähden verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain, julkisuuslain tai henkilötietolain säännöksistä ei aiheudu oikeudellista estettä julkisten verotustietojen hakemiselle verohallinnon tietojärjestelmästä käyttäen hakuavaimina yhtiöllä jo olevia ja Verohallitukselle toimittamia velallisten henkilötunnuksia.

Kun otetaan huomioon edellä lausuttu ja muutoin hallinto-oikeuden päätöksen perustelut, korkein hallinto-oikeus katsoo, kuten hallinto-oikeuskin, ettei yhtiön tietopyyntöä ole voitu hylätä Verohallituksen päätöksestä ilmenevillä julkisuuslain 16 §:n 3 momentin soveltamiseen liittyvillä perusteilla.

Hallinto-oikeus on päätöksessään katsonut, ettei Verohallitus ole voinut päätöksessään mainitsemillaan perusteilla hylätä hakemusta. Ratkaisussaan hallinto-oikeus on suoraan oikeuttanut Lindorff Oy:n saamaan pyytämänsä julkiset tiedot julkisuuslain 16 §:ssä säädetyllä tavalla sen jälkeen, kun hallinto-oikeuden päätös on saanut lainvoiman.

Kun verotuksen julkisia tietoja ei voida pitää julkisuuslain 16 §:n 2 momentissa tarkoitettuna viranomaisen ratkaisuista pidettynä rekisterinä, on niiden luovuttaminen sähköisessä muodossa mainitun momentin mukaan Verohallituksen harkinnassa. Verohallitus ei kuitenkaan ole vielä käyttänyt sille julkisuuslain 16 §:n 2 momentin nojalla kuuluvaa harkintavaltaa, vaan on lausunut vain pykälän 3 momentissa säädetyistä lisärajoituksista, jotka koskevat sekä asiakirjan antamista perinteisellä tavalla että sen sähköistä luovuttamista. Tähän nähden asia on palautettava Verohallitukselle uudelleen käsiteltäväksi asian ratkaisemiseksi myös julkisuuslain 16 §:n 2 momentin soveltamista koskevalta osalta.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Esa Aalto, Pekka Vihervuori, Marjatta Kaján, Kari Kuusiniemi ja Tuula Pynnä. Asian esittelijä Hannu Ranta.