9.10.2007

Asian aikaisempi käsittely

Vantaan sosiaali- ja terveyslautakunnan alainen viranhaltija on 24.1.2006 tekemällään päätöksellä hylännyt A:n hakemuksen täydentävästä toimeentulotuesta tammikuulle 2006 yksityisen kouluttajan järjestämän kahden 140 euron hintaisen abikurssin maksuihin. A ei ole esittänyt erityisiä perusteita, esimerkiksi selvitystä oppimisvaikeuksista, täydentävän toimeentulotuen myöntämiselle kurssimaksuihin.

Vantaan sosiaali- ja terveyslautakunnan jaosto on 12.4.2006 tekemällään päätöksellä § 22 pysyttänyt viranhaltijan päätöksen.

Viranhaltija on 6.2.2006 tekemällään päätöksellä myöntänyt A:lle helmikuulle 2006 perustoimeentulotukea 247,40 euroa. A:n tuloina oli huomioitu opintotuki 393,84 euroa sekä opintolaina 220 euroa Vantaan toimeentulotukiohjeiden mukaisesti. A ei ole kehotuksista huolimatta laittanut opintolainan valtiontakaushakemusta vireille tai toimittanut kirjallista selvitystä siitä, ettei hän voi saada opintolainaa. A ei ole esittänyt erityisperusteita, joiden vuoksi häneltä ei voitaisi edellyttää opintolainan nostamista.

Vantaan sosiaali- ja terveyslautakunnan jaosto on 12.4.2006 tekemällään päätöksellä § 23 pysyttänyt viranhaltijan päätöksen.

Viranhaltija on 2.3.2006 tekemällään päätöksellä myöntänyt A:lle maaliskuulle 2006 perustoimeentulotukea yhteensä 365,39 euroa, josta 118 euroa ylioppilastutkintomaksuun. A:n tuloina oli huomioitu opintotuki 393,84 euroa sekä opintolaina 220 euroa Vantaan toimeentulotukiohjeiden mukaisesti. A ei ole kehotuksista huolimatta hakenut opintolainan valtiontakausta tai toimittanut tositetta siitä, ettei hän voi saada opintolainaa. A ei ole esittänyt erityisperusteita sille, ettei opintolainan nostamista voitaisi vaatia.

Vantaan sosiaali- ja terveyslautakunnan jaosto on 12.4.2006 tekemällään päätöksellä § 24 pysyttänyt viranhaltijan päätöksen.

Viranhaltija on 31.3.2006 tekemällään päätöksellä myöntänyt A:lle huhti- ja toukokuulle 2006 perustoimeentulotukea yhteensä 494,78 euroa eli 247,39 euroa kuukaudelle. A:n tuloina oli huomioitu opintotuki 393,84 euroa kuukaudessa sekä opintolaina 220 euroa kuukaudessa Vantaan toimeentulotukiohjeiden mukaisesti. A ei ole kehotuksista huolimatta hakenut opintolainan valtiontakausta tai toimittanut tositetta siitä, ettei hän voi saada opintolainaa, eikä esittänyt erityisperusteita, joiden perusteella opintolainan nostamista ei voitaisi edellyttää.

Vantaan sosiaali- ja terveyslautakunnan jaosto on 3.5.2006 tekemällään päätöksellä § 24 pysyttänyt viranhaltijan päätöksen.

Vantaan oikeusaputoimisto on 8.5. ja 4.7.2006 tekemillään päätöksillä myöntänyt A:lle puheena olevissa valitusasioissa 30.3. ja 5.6.2006 lukien oikeusapua ilman perusomavastuuosuutta. A:n avustajaksi on määrätty varatuomari X.

Vaatimukset hallinto-oikeudessa

A on valittanut jaoston päätöksestä 12.4.2006 § 22 ja vaatinut, että jaoston päätös kumotaan. A:lle on myönnettävä täydentävää toimeentulotukea tammikuulle 2006 hakemuksensa mukaisesti kahden abikurssin kurssimaksuun.

A on 22-vuotias somalitaustainen itsenäisesti asuva maahanmuuttaja, joka on saapunut Suomeen joulukuussa 1998. Koulunkäynnin hän on aloittanut helmikuussa 1999 ensiksi somalin kielellä ja syyslukukaudeksi 2000 hänet on siirretty Hakunilan yläasteelle 7. luokalle. Suomen kielen opinnot A on aloittanut syksyllä 1999. Yläasteen jälkeen A on jatkanut opiskeluaan lukiossa. Lukiossa opiskelunsa ajan A on opintonsa rahoittaakseen hakenut osa-aikatyötä siinä onnistumatta lukuun ottamatta lyhyttä kesätyötä vuonna 2005. A:n vanhempien taloudellinen tilanne on sellainen, etteivät he pysty osallistumaan lukiossa opiskelun aiheuttamiin kustannuksiin. A on sopinut abikurssien järjestäjän kanssa niin, että hän on saanut maksaa kurssimaksut 70 euron suuruisissa erissä ja näin hän on kielteisestä päätöksestä huolimatta voinut osallistua kursseille. Vantaan kaupunki on aikaisemmin myöntänyt A:lle täydentävää toimeentulotukea oppikirjojen hankintaan.

A:n maahanmuuttajatausta ja suhteellisen lyhyt Suomessa asumisaika huomioon ottaen abikurssien osallistumismaksuja on pidettävä erityisistä olosuhteista ja tarpeista johtuvina menoina, jotka edistävät A:n itsenäistä suoriutumista ja kykyä tulevaisuudessa turvata oma toimeentulonsa.

Jo kielellisten seikkojen vuoksi suoriutuminen lukion oppimäärästä vaatii A:lta paljon aikaa ja motivaatiota opiskella myös vapaa-aikana. Koulussa A:ta on tuettu kaikin tavoin ja hänelle on järjestetty kiitettävästi tukiopetusta.

A on valittanut myös jaoston päätöksistä 12.4.2006 § 23 ja § 24 sekä 3.5.2006 § 24 ja vaatinut, että päätökset on kumottava. Toimeentulotukilaskelmissa helmi-toukokuulta ei tule ottaa tulona huomioon opintolainan laskelmallista kuukausierää, vaan toimeentulotuki on myönnettävä ilman edellytystä opintolainan hakemisesta.

Vantaan kaupunki on helmikuuhun 2006 asti ottanut toimeentulotukilaskelmissa A:n tuloina huomioon vain 393,84 euron suuruisen opintotuen. A:n hakiessa täydentävää toimeentulotukea abikurssien maksuihin häntä kehotettiin hakemaan opintolainaa ja seuraavassa laskelmassa huomioitiin tuloina laskennallinen opintolaina. A:n henkilökohtaisissa olosuhteissa ei ole tapahtunut mitään sellaista muutosta, minkä perusteella helmikuusta 2006 alkaen ei olisi enää hyväksyttävää syytä sille, että opiskelun aiheuttamien menojen kattamista opintolainalla ei edellytetä.

A on 22-vuotias somalitaustainen itsenäisesti asuva maahanmuuttaja, joka on opiskellut kolme vuotta lukiossa. Lukio on päättynyt 3.6.2006. Koko lukiossa opiskelunsa ajan A on lukio-opintonsa rahoittaakseen hakenut osa-aikatyötä siinä onnistumatta, lukuun ottamatta lyhyttä kesätyötä vuonna 2005. A:n vanhempien taloudellinen tilanne on sellainen, etteivät he pysty osallistumaan lukiossa opiskelun aiheuttamiin kustannuksiin.

A:n tausta ja olosuhteet huomioon ottaen on kohtuutonta edellyttää hänen rahoittavan yleissivistävät lukio-opintonsa opintolainalla. Lukio-opinnot eivät valmista ammattipätevyyteen, vaan lukion jälkeen A:n tulee hakeutua edelleen koulutukseen ja ottaa näiden opintojen rahoitukseen opintolainaa.

Vantaan sosiaali- ja terveyslautakunta on antamissaan lausunnoissa todennut, että Vantaan toimeentulotukiohjeiden mukaan lukiossa opiskelevaa alle 18-vuotiasta henkilöä ei velvoiteta ottamaan opintolainaa. Muissa tapauksissa toimeentulotuen hakijan tulee selvittää opintolainan saantimahdollisuudet ellei toimeentulotuenhakijan erityisten olosuhteiden perusteella lainan ottamisen katsota olevan kohtuutonta. A on itsenäisesti asuva opiskelija ja hänen tulonaan on ollut kuukausittain maksettava opintotuki. A ei ole hakenut opintolainaa, vaikka häntä on siihen useita kertoja kehotettu. Hänelle on kerrottu, että toimeentulotukipäätöksiä tullaan korjaamaan, mikäli hän ei saa valtion takausta lainalle. A:n kohdalla ei ole sellaisia erityisperusteita, joiden vuoksi opintolainan ottamista voitaisiin pitää kohtuuttomana. Abikurssimaksun osalta A ei ole osoittanut, ettei hän olisi suoriutunut ylioppilaskirjoituksista ilman yksityisiä kursseja. Hänen kohdallaan ei ole erityisiä perusteita korvata yksityisiä lukiokurssimaksuja.

A on antanut vastaselitykset.

Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n sosiaalilautakunnan päätöksistä tekemät valitukset.

Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluina lausunut seuraavaa:

Abikurssit

Toimeentulotuesta annetun lain 7 c §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan täydentävää toimeentulotukea myönnettäessä otetaan huomioon tarpeellisen suuruisina erityismenot, joita ovat henkilön tai perheen erityisistä tarpeista tai olosuhteista johtuvat, toimeentulon turvaamiseksi tai itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi tarpeelliseksi harkitut menot. Henkilön tai perheen erityisenä tarpeena tai olosuhteena voidaan pykälän 2 momentin mukaan pitää esimerkiksi pitkäaikaista toimeentulotuen saamista, pitkäaikaista tai vaikeaa sairautta sekä lasten harrastustoimintaan liittyviä erityisiä tarpeita.

A katsoo abikurssien kurssimaksujen olevan hänen maahanmuuttajataustansa ja suhteellisen lyhyt Suomessa asumisaikansa huomioon ottaen erityisistä olosuhteista ja tarpeista johtuvia menoja, jotka ovat edistäneet hänen itsenäistä suoriutumistaan ja kykyään tulevaisuudessa turvata oma toimeentulonsa. Vantaan sosiaali- ja terveyslautakunnan asiasta antaman lausunnon mukaan A ei ole osoittanut, ettei hän olisi pystynyt suoriutumaan ylioppilaskirjoituksista ilman yksityisiä kursseja. A:n lausunnosta antaman vastaselityksen mukaan hän on osallistunut kursseille opettajan suosituksesta.

Hallinto-oikeus katsoo, ettei abikurssien osallistumismaksuja voida asiassa esitetyn selvityksen perusteella pitää toimeentulotuesta annetun lain 7 c §:ssä tarkoitettuina erityisistä tarpeista tai olosuhteista johtuvina, toimeentulon turvaamiseksi tai itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi tarpeellisina menoina. Jaoston päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Opintolaina

Toimeentulotuesta annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan toimeentulotuki on sosiaalihuoltoon kuuluva viimesijainen taloudellinen tuki. Saman lain 2 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada toimeentulotukea, jos hän on tuen tarpeessa eikä voi saada toimeentuloa ansiotyöllään, yrittäjätoiminnallaan, toimeentuloa turvaavien muiden etuuksien avulla, muista tuloistaan tai varoistaan, häneen nähden elatusvelvollisen henkilön huolenpidolla tai muulla tavalla. Pykälän 2 momentin mukaan jokaisella on velvollisuus kykynsä mukaan pitää huolta itsestään ja omasta elatuksestaan.

Toimeentulotuen viimesijaisuus tarkoittaa, että ennen toimeentulotuen antamista on selvitettävä henkilön mahdollisuudet saada toimeentulonsa muista, ensisijaisista lähteistä. Opiskelijan ensisijainen toimeentulojärjestelmä on opintotuki, johon sisältyvät opintoraha, asumislisä ja opintolainan valtiontakaus. Opintoja ei voida pääsääntöisesti rahoittaa toimeentulotuella. Opintotuen ensisijaisuus toimeentulotukeen nähden lähtökohtaisesti edellyttää, että ennen kuin toimeentulotukea myönnetään on opiskelijan haettava muiden saatavissa olevien opintotukien ohella myös opintolainan valtiontakausta ja sen saadessaan rahoituslaitoksesta lainaa. Opiskelijaan ja opiskeluun liittyvät erityiset yksilökohtaiset olosuhteet voivat olla hyväksyttävä peruste sille, että menojen kattamista opintolainalla ei edellytetä.

A on toimeentulotukea hakiessaan helmi-toukokuussa 2006 opiskellut viimeistä vuotta lukiossa. Lukio on päättynyt 3.6.2006. A on somalitaustainen itsenäisesti asuva maahanmuuttaja, joka on saapunut Suomeen joulukuussa 1998. Hän on täyttänyt 22 vuotta joulukuussa 2005.

Toimeentulotukilaskelmilla A:n kuukausittaisina menoina on otettu huomioon laskennallinen perusosa, vuokra vähennettynä seitsemän prosentin omavastuuosuudella, saunamaksu sekä koulumatkat. Maaliskuun laskelmalla on lisäksi otettu huomioon ylioppilastutkintomaksu. A:n tuloina on laskelmilla otettu huomioon opintotuki 393,84 euroa kuukaudessa sekä laskennallinen opintolaina 220 euroa kuukaudessa. A on saanut toimeentulotukena laskelmien erotuksen verran eli 247,39 euroa kuukaudessa sekä maaliskuussa 118 euroa ylioppilastutkintomaksuun.

Lukio-opinnot eivät sinänsä ole antaneet A:lle vielä mitään ammattipätevyyttä. Kun kuitenkin otetaan huomioon A:n ja hänen lukio-opintojensa tilanne helmi-toukokuussa 2006 sekä se, että A:n toimeentulo on saadun opintotuen ja myönnetyn toimeentulotuen avulla tullut turvattua suurelta osin muulla kuin opintolainalla, hallinto-oikeus katsoo, ettei A:lla ole ollut erityisiä syitä olla ottamatta opintolainaa ja että opintolainan laskennallinen kuukausittainen erä 220 euroa on voitu ottaa toimeentulotukilaskelmilla huomioon A:n tulona. Jaoston päätöksiä ei ole syytä muuttaa.

Hallinto-oikeus on soveltaminaan oikeusohjeina maininnut perusteluissa mainittujen lainkohtien lisäksi toimeentulotuesta annetun lain 6, 7 ja 11 §:n.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Valituksessaan hän on vaatinut, että hallinto-oikeuden ja sosiaalilautakunnan päätökset kumotaan ja hänelle myönnetään toimeentulotuki hakemuksien mukaisesti.

A on katsonut, että lukiolaisena häneltä ei voida edellyttää yleissivistävien ammattiin valmistamattomien opintojen rahoittamista opintolainalla. Tämän vuoksi hänellä on katsottava olleen erityisen syyn olla hakematta opintolainaa. A on saanut lukio-opinnot päätökseen 3.6.2006. Ylioppilaskirjoitukset ovat siirtyneet myöhemmäksi.

A on saapunut Suomeen joulukuussa täysin suomenkieltä taitamattomana. Hän on aloittanut koulunkäynnin helmikuussa 1999 aluksi somalin kielellä ja syksyllä 2000 hänet on siirretty Hakunilan yläasteelle. Suomen kielen opinnot ovat alkaneet syksyllä 1999. Yläasteen jälkeen A on opiskellut lukiossa ja hänen tarkoituksensa on jatkaa opiskelua valmistuakseen ammattiin.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että huomioimalla opiskelijan ikä, opintojen luonne ja muut olosuhteet opiskelijalla voidaan katsoa olevan pätevä syy olla hakematta opintolainaa, eikä opintolainaa näin ollen ole ollut syytä lukea tuloksi.

A:n maahanmuuttajatausta huomioon ottaen ei voida edellyttää, että hänen olisi tullut ottaa opintolainaa. A:n osallistumista abikursseille on myös pidettävä sellaisena erityisistä olosuhteista ja tarpeista johtuvana menona, joka on edistänyt hänen itsenäistä suoriutumistaan ja kykyään tulevaisuudessa turvata oma toimeentulonsa.

X on esittänyt 444,08 euron palkkiolaskun.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Vantaan kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunta on antamassaan selityksessä todennut, että opiskelijan yksilöllisistä olosuhteista riippuu, voidaanko hänen edellyttää hankkivan osan toimeentulostaan opintolainan avulla. A:n olosuhteet ovat olleet sellaiset, että hänen on voitu edellyttää hakevan opintolainaa toimeentulonsa turvaamiseksi. Valitus tulisi hylätä.

A on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian. Hallinto-oikeuden ja sosiaali- ja terveyslautakunnan päätökset kumotaan ja asiat palautetaan sosiaali- ja terveyslautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

Perustoimeentulotukea A:lle helmi-toukokuulle 2006 myönnettäessä A:n tuloina on otettu huomioon paitsi opintotuen määrä 394,84 euroa kuukaudessa myös laskennallinen opintolainan määrä 220 euroa kuukaudessa, vaikka A ei ollut hakenut opintolainan valtiontakausta ja opintolainaa. A:n hakemus täydentävän toimeentulotuen myöntämisestä kahta 140 euron hintaista abikurssia varten on hylätty.

A (s. 20.12.1983) on somalitaustainen, itsenäisesti asuva maahanmuuttaja. Hän on saapunut Suomeen joulukuussa 1998. Hän on aloittanut koulunkäyntinsä helmikuussa 1999 somalin kielellä ja siirtynyt syyslukukaudeksi 2000 Hakunilan yläasteen 7. luokalle. Suomen kielen opinnot A on aloittanut syksyllä 1999. Yläasteen jälkeen A on jatkanut opiskeluaan lukiossa saaden lukio-opinnot päätökseen 3.6.2006. Hänen tarkoituksenaan on ollut osallistua myöhemmin ylioppilaskirjoituksiin. A on kertonut etsineensä koko lukiossa opiskelunsa ajan osa-aikatyötä sitä saamatta ja osallistuneensa abikursseille opettajien suosituksesta.

Kuten hallinto-oikeuden päätöksessä on lausuttu, opintotuki on opiskelijan ensisijainen toimeentulotukijärjestelmä. Mikäli opiskelija ei ole hakenut opintolainan valtiontakausta ja opintolainaa, vaikka hän olisi voinut ne saada, laskennallinen opintolainan määrä voidaan pääsääntöisesti ottaa tulona huomioon toimeentulotukea myönnettäessä.

Lukio-opinnot eivät anna ammattipätevyyttä. Tämän vuoksi ja kun erityisesti otetaan huomioon A:n maahanmuuttajatausta, hänen muut olosuhteensa ja opiskelumenestyksensä, ei ole kohtuullista, että A olisi jo lukio-opintoja rahoittaakseen joutunut ottamaan opintolainaa. Opintolainan määrää ei siten ole voitu ottaa tulona huomioon myönnettäessä hänelle toimeentulotukea helmi-toukokuulle 2006.

Myös abikursseille osallistumisesta aiheutuneita kuluja on A:n maahanmuuttajataustasta johtuen pidettävä toimeentulotuesta annetun lain 7 c §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuina A:n erityisistä tarpeista ja olosuhteista johtuvina toimeentulotuen turvaamiseksi ja itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi tarpeellisina menoina. A:lle on siten myönnettävä toimeentulotukea myös kysymyksessä olevia abikursseja varten.

Hallinto-oikeuden ja Vantaan sosiaali- ja terveyslautakunnan päätökset on edellä mainituista syistä kumottava ja asia palautettava sosiaali- ja terveyslautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi toimeentulotuen myöntämistä varten.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pirkko Ignatius, Niilo Jääskinen, Ilkka Pere, Anne E. Niemi ja Marjatta Mäenpää. Asian esittelijä Kari Nieminen.