27.12.2006

Asian aikaisempi käsittely

Ennakkoratkaisuhakemuksessaan verovirastolle N on muun ohella lausunut, että hänen äitinsä M:n tarkoituksena on osana X-konsernin sukupolvenvaihdosta lahjoittaa 430 kappaletta emoyhtiönä toimivan X Oy:n B-osaketta N:lle. Osakkeet edustavat 10,01 prosentin osuutta yhtiön osakekannasta. N jatkaisi yhtiön toimintaa sen hallituksen varsinaisena jäsenenä ja toimitusjohtajana. Lisäksi hän toimii hallituksen puheenjohtajana tai varsinaisena jäsenenä niissä suomalaisissa tytäryhtiöissä, joiden kautta konsernin liiketoiminnan johtaminen tapahtuu.

X Oy on X-konsernin emoyhtiö ja sen toiminta käsittää konsernin hallintoon, liiketoiminnan kehittämiseen ja konsernin rahoitukseen liittyviä johtotehtäviä sekä tuottaa näihin liittyviä palveluja. Konserniin kuuluvat teknisen tukkukaupan palveluita tuottava Z-konserni sekä talotekniikan ja teollisuuden urakointi- ja huoltotoimintaa harjoittava F-konserni. Lisäksi X Oy omistaa konsernin kiinteistöomaisuuden, joka on pääosin konserniyhtiöiden liiketoiminnan käytössä.

Konsernin liiketoiminnan varat sijoitetaan Y Oy:n ja G Oy:n kautta. Tämän toiminnan myynti oli tilikaudella 2003 noin 35 miljoonaa euroa. X Oy:n liikevaihto tilikaudella 2003 oli 9,6 miljoonaa euroa ja konsernin liikevaihto 1 197,6 miljoonaa euroa. X Oy:n palveluksessa oli tilikauden aikana keskimäärin 11 henkilöä ja konsernin palveluksessa yli 4 200 henkilöä Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Puolassa, Baltian maissa ja Venäjällä. Konsernin kaikkien yhtiöiden verotus on toimitettu elinkeinotulon verottamisesta annetun lain mukaisesti.

X Oy:n osakekanta käsittää 4297 osaketta, joiden omistus jakaantuu M:n, N:n ja L:n kesken siten, että M omistaa 354 A-osaketta ja 1062 B-osaketta eli yhteensä 1416 osaketta, N 63 A-osaketta ja 1366,5 B-osaketta ja siten yhteensä 1429,5 osaketta sekä L 62 A-osaketta ja 1389,5 B-osaketta eli yhteensä 1451,5 osaketta.

Perintö- ja lahjaverolain 55 §:n muutoksen, joka on tullut voimaan 1.7.2004, mukaan yritysvarallisuus arvostetaan määrään, joka vastaa 40 prosenttia verovelvollisuuden alkamista edeltäneeltä vuodelta toimitetussa varallisuusverotuksessa noudatettujen perusteiden mukaisesta määrästä. Säännöstä sovelletaan verovelvollisen vaatimuksesta jo vuonna 2004 tehtyihin lahjoituksiin. Hallituksen esityksessä (HE 84/2004 vp) todetaan, että lainmuutoksella ei ole tarkoitus muuttaa nykyistä oikeustilaa muutoin kuin perintö- ja lahjaverotuksen pohjaksi määrättävän yritysomaisuuden arvon alentamista täydestä verotusarvosta 40 prosentin arvoon. Verohallituksen 24.6.2004 antaman ohjeen mukaan "Arvostuksen lähtökohdaksi asetetaan lahjoituksen saantopäivää lähinnä päättyneeltä tilikaudelta vahvistetun taseen varat ja velat". Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen 2002:17 mukaan verotusarvoksi katsotaan taseen perusteella varallisuusverotusta varten verotuslaskennassa määritetyn nettovarallisuuden arvo. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa käytettäisiin saantopäivää lähinnä päättyneeltä tilikaudelta vahvistetun eli verovuoden 2003 taseen perusteella vuodelle 2004 laskettua verotusarvoa.

N on pyytänyt ennakkoratkaisua siitä, sovelletaanko aiottuun lahjoitukseen perintö- ja lahjaverolain 55 ja 57 §:n sukupolvenvaihdosta koskevia huojennussäännöksiä sekä, mikäli mainittuja säännöksiä sovelletaan, katsotaanko lahjaverotuksen perusteeksi X Oy:n osakkeen vuodelle 2004 vahvistettava verotusarvo ja minkä suuruiseksi se lahjaverotusta toimitettaessa vahvistetaan. Ellei arvona pidetä mainittua osakkeen verotusarvoa, miten yrityksen arvo määräytyy ja mikä se tulee tällöin olemaan.

Verovirasto on ennakkoratkaisunaan selittänyt, että lahjasta menevää lahjaveroa huojennetaan perintö- ja lahjaverolain 55 §:n nojalla siltä osin kuin veroa määrätään yritysvarallisuudesta, joka kuuluu X Oy:n, G Oy:n, H Oy:n, I Oy:n, F Oy:n ja Z Oy:n harjoittaman liiketoiminnan piiriin. Lahjan kohteena olevien X Oy:n osakkeiden vertailuarvoa määritettäessä otetaan edellä mainittujen yhtiöiden tilikaudelta 2003 vahvistetun taseen perusteella lasketusta nettovarallisuudesta huomioon 40 prosenttia ja muusta omaisuudesta 100 prosenttia ennakkoratkaisusta tarkemmin ilmenevällä tavalla.

Ennakkoratkaisu on enemmälti jätetty antamatta.

Perusteluinaan verovirasto on lausunut muun ohella seuraavaa:

Perintö- ja lahjaverolain 55 §:n soveltamisen edellytyksenä on, että veronalaiseen lahjaan sisältyy yritys tai yrityksen osa ja lahjansaaja jatkaa yritystoimintaa saamillaan varoilla yrityksessä. Yrityksen osalla tarkoitetaan perintö- ja lahjaverolain 57 §:n mukaan vähintään 10 prosenttia yrityksen omistamiseen oikeuttavista osakkeista. X Oy:n omistusosuus suoraan tai Z Oy:n kautta omistetuista osakkuusyhtiöistä vaihtelee 20 ja 44 prosentin välillä. Kun hakemuksessa kuvatun lahjoituksen kohteena on 10,01 prosenttia X Oy:n osakekannasta, on välillisen omistuksen osuus osakkuusyhtiöistä noin 2 ja 4,4 prosentin välillä. Koska lahjoituksen kohteena oleva välillinen omistus osakkuusyhtiöistä on alle 10 prosenttia, ei osuuksia voida pitää yrityksen osana. Määrättävää lahjaveroa ei tämän vuoksi voida huojentaa siltä osin, kuin sitä määrätään osakkuusyhtiöiden osakkeista.

Lainkohdassa tarkoitettuna yritystoimintana pidetään lähtökohtaisesti elinkeinoverolain mukaan verotettavaa elinkeinotoimintaa. Yritystoimintana ei voida pitää omaisuuden passiivista omistamista ja hallinnointia eikä sijoitus- tai vuokraustoimintaa. X-konsernin liiketoiminnasta saadut varat sijoitetaan hakemuksen mukaan X Oy:n kokonaan omistamien Y Oy:n ja G Oy:n kautta. Y Oy:n toiminta käsittää pääasiassa pörssiosakkeilla tapahtuvaa arvopaperikauppaa. Tilikaudella 2001 vaihto-omaisuuteen kirjattujen arvopapereiden arvo on ollut 34 738 960,58 euroa. Ostoja on tehty 81 kappaletta yhteensä 2 873 992,40 eurolla ja myyntejä 256 kappaletta yhteensä 11 681 059,20 euron arvosta. Varaston kiertonopeus on ollut 0,08. Seuraavalla tilikaudella 2002 vaihto-omaisuuteen kirjattujen arvopapereiden arvo on ollut 33 930 260,77 euroa, ostot (149 kappaletta) 19 421 057,01 euroa ja myynnit (143 kappaletta) 16 014 298,50 euroa sekä kiertonopeus 0,57. Tilikaudella 2003 vaihto-omaisuudessa olevien arvopapereiden arvo on ollut 35 489 204,27 euroa, ostot (22 kappaletta) 5 880 270,09 euroa sekä myynnit (131 kappaletta) 9 819 500,19 euroa ja kiertonopeus 0,17. Tilikausilla 2001-2003 yhtiön vaihto-omaisuuteen kirjattujen arvopapereiden arvo on siten ollut keskimäärin 34 719 475,21euroa sekä keskimääräiset ostot 9 391 773,17 euroa (84 kappaletta) ja myynnit 12 504 952,63 euroa (177 kappaletta) sekä kiertonopeus 0,27.

Y Oy:n pörssinoteerattujen arvopapereiden kiertonopeutta kuvaavan myynnin kokonaisarvon ja vaihto-omaisuuden suhde on tilikausina 2001-2003 ollut keskimäärin 0,27. Yhtiön harjoittama arvopaperikauppa on tämän perusteella selvästi passiivisempaa kuin elinkeinotoiminnalta on edellytettävä. Toimintaa ei näin ollen voida pitää myöskään perintö- ja lahjaverolain 55 §:ssä tarkoitettuna yritystoimintana. Lahjaveroa ei siten voida huojentaa siltä osin, kuin sitä tulisi määrättäväksi Y Oy:n toimintaan kuuluvasta omaisuudesta. Tällaista omaisuutta ovat Y Oy:n osakkeet ja mahdolliset yhtiöltä olevat saatavat ja muu yhtiön käytössä oleva omaisuus.

Veronhuojennussäännöksen edellytyksenä olevalla yritystoiminnan jatkamisella tarkoitetaan, että lahjansaaja osallistuu henkilökohtaisesti työpanoksellaan liiketoiminnan johtamiseen hallituksen varsinaisena jäsenenä tai toimitusjohtajana siinä yhtiössä, jonka liiketoiminnan piiriin saatu omaisuus kuuluu. N toimii X-konserniin kuuluvien yhtiöiden johtoelimissä seuraavasti: X Oy:n hallituksen varsinaisena jäsenenä ja toimitusjohtajana, G Oy:n hallituksen puheenjohtajana, Y Oy:n hallituksen puheenjohtajana, H Oy:n hallituksen puheenjohtajana, I Oy:n hallituksen puheenjohtajana, F Oy:n hallituksen varsinaisena jäsenenä ja Z Oy:n hallituksen puheenjohtajana. Asiassa ei ole osoitettu, että N osallistuisi muiden konserniin kuuluvien yhtiöiden liiketoiminnan johtamiseen työskentelemällä yhtiöissä huojennussäännöksessä tarkoitetulla tavalla. Lahjaveroa ei tämän vuoksi voida huojentaa siltä osin kuin se kohdistuu tällaisten yhtiöiden osakkeisiin tai muuten niiden liiketoiminnan käytössä olevaan omaisuuteen.

Perintö- ja lahjaverolain 55 §:n 2 momentin mukaan veronhuojennusta laskettaessa yritysvarallisuus arvostetaan määrään, joka vastaa 40 prosenttia verovelvollisuuden alkamista edeltäneeltä vuodelta toimitetussa varallisuusverotuksessa noudatettujen perusteiden mukaisesta määrästä (vertailuarvo). Muun kuin huojennukseen oikeuttavan yritysvarallisuuden arvo tulee määrittää sen käyvän arvon mukaan. Verohallituksen sukupolvenvaihdoksen verotusta koskevan ohjeen mukaan arvon määrittämisen lähtökohtana on varallisuusverotusta varten verotuslaskennassa lasketun nettovarallisuuden arvo. Verovirasto on katsonut, että X Oy:n vertailuarvo tulee määrittää emoyhtiön tase purkaen ennakkoratkaisusta tarkemmin ilmenevällä tavalla.

Verovirasto on katsonut, että lahjan kohteena olevien osakkeiden vertailuarvo määritetään niiden osuutta vastaavaan määrään X Oy:n vertailuarvosta.

Ennakkoratkaisua ei ole voitu enemmälti antaa yksityiskohtaisten tietojen puuttuessa.

Ennakkoratkaisua on verovelvollisen vaatimuksesta sitovana noudatettava, jos luovutus tapahtuu kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun ennakkoratkaisu tuli lainvoimaiseksi.

N on valituksessaan hallinto-oikeudelle muun ohella lausunut, että X Oy ja kaikki sen tytäryhtiöt harjoittavat elinkeinotoimintaa ja niitä verotetaan elinkeinoverolain mukaisesti (yhtiöt O ja S vastaavien asuinvaltioidensa verosäännösten mukaisesti). Ennakkoratkaisussa G Oy on katsottu yritysvarallisuudeksi, mutta ei Y Oy. X-konsernin varallisuus on sijoitettuna eri tyyppiseen yritysvarallisuuteen. Varsinaista liiketoimintaa harjoitetaan Z- ja F-konserneissa ja kiinteistötoimintaa emoyhtiössä X Oy:ssä.

Arvopaperivaroja omistamaan ja hallinnoimaan on perustettu G Oy ja Y Oy. Yhtiöt toimivat koko konsernin rahoitusreservinä. Syyt kahtena erillisenä yhtiönä toimimiselle löytyvät erilaisista sijoittamisfilosofioista. G Oy:n salkulla käydään niin sanottua lyhyttä trading-kauppaa ja Y Oy:n salkulla pyritään tehokkaalla hajautuksella ja pidemmän aikavälin kurssinäkemyksellä tekemään tulosta. Sama osake voi sisältyä kumpaankin salkkuun. Kun juridinen salkkujen eriyttäminen on johtunut merkittävän arvopaperimassan tehokkaamman hallinnoinnin vaatimuksista, ei tällä eriyttämisellä saa olla vaikutusta sille arvioinnille, kuuluvatko varat yritysvarallisuuteen vai eivät. Y Oy ei siis hallinnoi X-konsernin omistavan perheen (yksityis)varoja holdingyhtiönä, vaan elinkeinotoimintaa harjoittavan X-konsernin liiketoiminnassaan kerryttämiä varoja niiden arvon ja likvidiyden ylläpitämiseksi.

N on hallituksen varsinainen jäsen ja toimitusjohtaja X-konsernin emoyhtiössä, X Oy:ssä. Lisäksi hän toimii hallituksen puheenjohtajana tai varsinaisena jäsenenä useassa X Oy:n tytäryhtiössä. N ei kuulu yhtiöiden O ja S hallitukseen. Näiden yhtiöiden osalta X Oy:llä on kuitenkin määräysvalta yhtiökokouksissa, joten X Oy:llä on käytännössä kontrollissaan yhtiön johtaminen sen hallituksen kautta. Veronhuojennuksen myöntämisedellytykset eivät saa riippua siitä, mikä on konsernin juridinen rakenne, vaan arviointi tulee suorittaa kokonaisarvioinnin perusteella. Kun yritystoimintaa jatkava tosiasiallisesti osallistuu täysipäiväisesti konsernin toiminnan johtamiseen ja myös hallitustyöskentelyyn, ei huojennusedun saamisen edellytykseksi tule asettaa muodollisia vaatimuksia jokaisen emoyhtiön omistaman tytäryhtiön hallituksen jäsenyydestä. Vaikka N ei henkilökohtaisesti ole kahden ulkomaisen tytäryhtiön hallituksen jäsen, hän osallistuu näiden yhtiöiden sataprosenttisen osakkeenomistajan X Oy:n hallituksen jäsenenä esimerkiksi tytäryhtiöiden hallitusten jäsenten nimittämiseen.

N:lle annettava lahja edustaa 10,01 prosenttia X Oy:n osakekannasta. Ennakkoratkaisussa on suljettu pois huojennuksen piiristä sekä X Oy:n omistus A Oy:ssä (44 prosenttia) ja X Oy:n tytäryhtiön Z Oy:n omistus B Oy (34 prosenttia), C Oy (34 prosenttia) ja D Oy (20 prosenttia) -nimisissä yhtiöissä. Osakkuudet yhtiöissä on hankittu liiketoiminnan eri vaiheissa ja niillä on liityntä X-konsernin liiketoimintaan. Tässä asemassa ne ovat selkeästi yritysvarallisuuteen kuuluvaa omaisuutta. Huojennussäännöksen soveltamisen edellytykset täyttyvät, kun lahjoituksen kohteena on 10,01 prosenttia emoyhtiön X Oy:n osakkeita. Vaaditun kymmenen prosentin omistusosuuden ei vakiintuneen käytännön mukaan tarvitse täyttyä emoyhtiön tai muiden konserniyhtiöiden omistamien osakkuusyhtiöiden osalta.

Ennakkoratkaisussa on purettu X Oy:n tase ja määritetty niin sanottu vertailuarvo kunkin tytäryhtiön oman taseen nettovarallisuuden perusteella. Myös X Oy:n muu oma omaisuus kuin tytäryhtiöiden osakkeet on arvostettu tase-erittäin. Tämä laskentatapa johtaa erilaiseen lopputulokseen kuin, jos vertailuarvo laskettaisiin lahjoituksen kohteena olevan X Oy:n taseen mukaisen nettovarallisuuden perusteella. X Oy:n taseessa oleva tytäryhtiöiden osakkeiden poistamaton hankintameno (tasearvo) ei yleensä ole sama kuin kunkin tytäryhtiön oman taseen osoittama nettovarallisuus. Verotoimiston tapa määrittää vertailuarvo ei voi olla oikea, kun pyritään erottelemaan yritysvarallisuuteen kuulumaton omaisuus veronhuojennuksen kohteena olevan omaisuuden ulkopuolelle. Vertailuarvo tulee laskea X Oy:n osakkeen verotusarvon perusteella. Yhtiön osakkeen verotusarvo vuoden 2003 verolipun mukaan on 70 600,600 euroa, jota tulee soveltaa, kun lahjoitus toteutetaan vuoden 2004 aikana. Kaikki X Oy:n taseessa oleva omaisuus on yritysvarallisuutta, jonka osalta veronhuojennus on myönnettävä. N on vaatinut, että ennakkoratkaisua on muutettava siten, että lahjaveroa määrättäessä yritysvarallisuuteen luetaan kaikki X Oy:n taseeseen sisältyvä omaisuus, jolloin lahjaveron määräämisen perusteeksi otettava vertailuarvo vahvistetaan vastaamaan 40 prosenttia X Oy:n 31.12.2003 päättyneeltä tilikaudelta vahvistetun taseen perusteella varallisuusverotusta varten määritetystä verotusarvosta.

Hallinto-oikeus on valituksenalaisessa päätöksessään todennut, että sukupolvenvaihdosta koskeva veronhuojennus tulee myöntää myös yhtiöiden O ja S liiketoimintaan kuuluvan omaisuuden osalta. Hallinto-oikeus on muuttanut ennakkoratkaisua tältä osin ja palauttanut asian verovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeus on hylännyt valituksen muilta osin.

Perusteluinaan hallinto-oikeus on todennut seuraavaa. Perintö- ja lahjaverolain 55 §:n 1 momentin mukaan lahjaverosta jätetään verovelvollisen verovirastolle ennen verotuksen toimittamista tekemästä pyynnöstä osa maksuunpanematta, jos veronalaiseen lahjaan sisältyy yritys tai sen osa ja jos verovelvollinen jatkaa lahjana saaduilla varoilla yritystoimintaa lahjana saadussa yrityksessä. Lainkohdan 2 momentin (576/2004) mukaan maksuunpanematta jätettävän veron osan laskemiseksi tämän lain mukaan määrätystä verosta vähennetään vero, joka lahjasta olisi määrättävä, jos yritykseen kuuluva yritysvarallisuus arvostettaisiin määrään, joka vastaa 40 prosenttia verovelvollisuuden alkamista edeltäneeltä vuodelta toimitetussa varallisuusverotuksessa noudatettujen perusteiden mukaisesta määrästä. Edellä tarkoitettu erotus jätetään maksuunpanematta. Lain 57 §:n mukaan 55 ja 56 §:ssä tarkoitetaan yrityksen osalla myös vähintään yhtä kymmenesosaa yrityksen omistamiseen oikeuttavista osakkeista tai osuuksista.

Lahjoituksen kohteena olevan X Oy:n osakekanta käsittää 479 A-osaketta ja 3 818 B-osaketta eli yhteensä 4 297 osaketta. M omistaa 354 A-osaketta ja 1 062 B-osaketta, N 63 A-osaketta ja 1 366,5 B-osaketta ja L 62 A-osaketta ja 1 389,5 B-osaketta. M:n tarkoituksena on lahjoittaa tyttärelleen N:lle 430 X Oy:n B-osaketta. Osakkeet edustavat 10,01 prosentin osuutta yhtiön osakekannasta. X Oy on X-konsernin emoyhtiö, jonka toiminta käsittää konsernin hallintoon, liiketoiminnan kehittämiseen ja konsernin rahoitukseen liittyviä johtotehtäviä sekä tuottaa näihin liittyviä palveluja. Konserniin kuuluvat teknisen tukkukaupan palveluita tuottava Z-konserni sekä talotekniikan ja teollisuuden urakointi- ja huoltotoimintaa harjoittava F-konserni.

Konsernin liiketoiminnan varat sijoitetaan muun ohella Y Oy:n kautta. Yhtiön toiminta käsittää pääasiassa pörssiosakkeilla tapahtuvaa arvopaperikauppaa. Y Oy:n 31.12.2003 päättyneen tilikauden liikevaihto on ollut 12 629 380,97 euroa ja voitto 5 064 482,68 euroa. Yhtiö on jakanut osinkoa tilikauden aikana 37 miljoonaa euroa. Taseen loppusumma on ollut 46 755 552,45 euroa. Vaihto-omaisuuden määrä tilikauden lopussa on ollut 35 489 204,27euroa. Yhtiön omaan pääomaan sisältynyt edellisten tilikausien voitto on ollut 41 881 076,11 euroa 31.12.2002 ja 933 888,09 euroa 31.12.2003. Yhtiö on tehnyt arvopaperiostoja ja -myyntejä (kpl) seuraavasti: vuonna 2001 ostoja 81 ja myyntejä 256, vuonna 2002 ostoja 149 ja myyntejä 143 sekä vuonna 2003 ostoja 22 ja myyntejä 131. Yhtiön harjoittaman arvopaperikaupan myynnin kokonaisarvon ja vaihto-omaisuuden suhde on tilikausien 2001-2003 aikana ollut keskimäärin 0,27.

Kun otetaan huomioon arvopaperiostojen ja -myyntien vähäinen määrä sekä arvopaperivaraston alhainen kiertonopeus ja muuhun kuin yhtiön aktiiviseen arvopaperikauppaan käytettyjen varojen eli jaettujen osinkojen suuri määrä, Y Oy:n arvopaperikaupan harjoittamista ei voida pitää perintö- ja lahjaverolain 55 §:ssä tarkoitettuna yritystoiminnan harjoittamisena. Veronhuojennusta ei siten voida myöntää Y Oy:n liiketoimintaan kuuluvan omaisuuden osalta.

N toimii X Oy:n toimitusjohtajana ja hallituksen varsinaisena jäsenenä. Lisäksi hän toimii hallituksen puheenjohtajana tai varsinaisena jäsenenä ennakkoratkaisussa mainituissa suomalaisissa tytäryhtiöissä, mutta ei yhtiöiden O ja S hallituksissa. Hallinto-oikeus on katsonut, että kun N toimii X Oy:n toimitusjohtajana ja sen hallituksessa, hän jatkaa yritystoimintaa lahjana saadussa yrityksessä. Veronhuojennus voidaan siten myöntää myös mainittujen yhtiöiden liiketoimintaan kuuluvan omaisuuden osalta.

X Oy omistaa 44 prosenttia A Oy:stä ja X Oy:n tytäryhtiö Z Oy omistaa 34 prosenttia B Oy:stä, 34 prosenttia C Oy:stä ja 20 prosenttia D Oy:stä. Kun lahjoituksen kohteena on 10,01 prosenttia X Oy:n osakkeista, perintö- ja lahjaverolain 57 §:n mukainen vähimmäisomistusosuus ei täyty mainittujen yhtiöiden kohdalla. Asiassa ei ole merkitystä sillä, että yhtiöt liittyvät X-konsernin liiketoimintaan. Veronhuojennusta ei siten voida soveltaa mainittuihin yhtiöihin.

Ennakkoratkaisussa lahjoituksen kohteena olevan X Oy:n tase on purettu eli "avattu" ja yhtiön osakkeiden vertailuarvo on laskettu kunkin tytäryhtiön oman taseen nettovarallisuuden perusteella. N on vaatinut, että vertailuarvo tulee määrittää varallisuusverotusta varten määritetyn verotusarvon perusteella eli X Oy:n 31.12.2003 päättyneeltä tilikaudelta vahvistetun taseen perusteella määritetystä verotusarvosta. Hallinto-oikeus on katsonut, että X Oy:n osakkeen vertailuarvo on tullut määrittää edellä mainitulla tavalla emoyhtiön tase purkaen.

Sovellettuina oikeusohjeina hallinto-oikeus on perusteluissa mainittujen lisäksi maininnut perintö- ja lahjaverolain 9 §:n 1 momentin, 10 §:n 1 momentin ja 21 §:n.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

N on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että lahjasta menevää lahjaveroa perintö- ja lahjaverolain 55 §:n nojalla määrättäessä yritysvarallisuuteen luetaan kaikki X Oy:n taseeseen sisältyvä omaisuus, jolloin lahjaveron määräämisen perusteeksi otettava arvo vahvistetaan vastaamaan 40 prosenttia X Oy:n 31.12.2003 päättyneeltä tilikaudelta vahvistettavasta verotusarvosta varallisuusverotusta varten.

Asiassa on kysymys liiketoimintaa harjoittavan konsernin emoyhtiön osakkeiden lahjoittamisesta ja siitä, soveltuuko osakkeiden lahjoitukseen kokonaisuudessaan perintö- ja lahjaverolain 55 ja 57 §:n tarkoittama sukupolvenvaihdoshuojennus.

Sekä veroviraston ennakkoratkaisussa että hallinto-oikeuden päätöksessä on arvioitu, että huojennusta ei voida myöntää Y Oy:n liiketoimintaan kuuluvan omaisuuden osalta. Hallinto-oikeus perustelee päätöstään seuraavasti: "Kun otetaan huomioon arvopaperiostojen- ja myyntien vähäinen määrä sekä arvopaperivaraston alhainen kiertonopeus ja muuhun kun aktiiviseen arvopaperikauppaan käytettyjen varojen määrä eli jaettujen osinkojen määrä, Y Oy:n arvopaperikaupan harjoittamista ei voida pitää perintö- ja lahjaverolaissa 55 §:ssä tarkoitettuna arvopaperikauppana."

Y Oy:n liittymistä X Oy:n yritysvarallisuuteen ei kuitenkaan pitäisi arvioida erillisenä yrityksenä vaan laajemmin osana konsernimuodossa harjoitettua liiketoimintaa. Verohallituksen sukupolvenvaihdosta koskevan ohjeen (24.06.2004) mukaan "Konserniajattelun mukaisesti myös holdingyhtiö katsotaan yritykseksi silloin, kun kyse on yritystoimintaa harjoittavan konsernin emoyhtiöstä". Konserniajattelun mukaisesti konsernin vuokraustoimintaa tai sijoitustoimintaa harjoittavia yhtiöitä on vakiintuneesti pidetty osana konsernin liiketoimintaa. Näin myös perintö- ja lahjaverotuksen huojennuksen edellytyksiä arvioitaessa (korkeimman hallinto-oikeuden päätös 1987 taltio 5850). Vastaavaa intressipiiriajattelua tulee soveltaa myös konsernin sijoitustoimintaa harjoittavan yhtiön osalta.

Lahjoitettaessa 10,01 prosenttia X Oy:n osakkeita, on lahjoituksen kohteena katsottu olevan ainoastaan 4,4 prosenttia A Oy:n osakekannasta, jolloin veronhuojennussäännöksen vaatimus 10 prosentin omistusosuuden siirtymisestä ei ole katsottu täyttyvän. Myös X Oy:n tytäryhtiön Z Oy:n omistusten B Oy:stä (34 %) ja C Oy:stä (34 %) sekä D Oy:stä (20 %) osalta on katsottu, että lahjoituksen kohteena on alle 10 prosenttia sanottujen osakkuusyhtiöiden osakekannasta, jolloin veronhuojennus säännöksen vaatimus ei täyty.

Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa todetaan vain, että "Kun lahjoituksen kohteena on 10,01 % X Oy:n osakkeista, Perintö-ja lahjaverolain 57 §:n mukainen vähimmäisomistus ei täyty mainittujen yhtiöiden kohdalla. Asiassa ei ole merkitystä sillä, että yhtiöt liittyvät X Oy:n liiketoimintaan." Vaaditun kymmenen prosentin omistusosuuden ei vakiintuneen käytännön mukaan tarvitse täyttyä emoyhtiön tai muiden konserniyhtiöiden omistamien osakkuusyhtiöiden osalta.

Ennakkoratkaisussa lahjoituksen kohteena olevan X Oy:n tase, tarkemmin ilmaistuna X Oy:n nettovarallisuuslaskelma, on "purettu" ja vertailuarvo on laskettu kunkin tytäryhtiön oman nettovarallisuuden perusteella. Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa todetaan, asiaa enemmälti perustelematta, että "X Oy:n osakkeen vertailuarvo on tullut määrittää edellä mainitulla tavalla emoyhtiön tase purkaen".

Perintö- ja lahjaverolain 55 §:n 2 momentin mukaan yritysvarallisuus arvostetaan lahjaveron määräämiseksi siihen määrään, joka vastaa 40 prosenttia verovelvollisuuden alkamista edeltäneeltä vuodelta toimitetussa varallisuusverotuksessa noudatettujen perusteiden mukaisesta määrästä. N:n saaman lahjan lahjaverotusta toimitettaessa tämä vertailuarvo tulee laskea lahjoituksen kohteena olevan konsernin emoyhtiön, X Oy:n osakkeen verotusarvon perusteella. X Oy:n osakkeen verotusarvo vuoden 2003 oikaistun verolipun mukaan on 68 273,60 euroa. Kyseisestä verotusarvosta on vireillä oikaisuvaatimus, joka on jätetty konserniverokeskukselle 25.10.2005. X Oy:n käsityksen mukaan uudeksi verotusarvoksi varallisuusverotuksessa vuodelta 2003 vahvistetaan 56 346,96 euroa. Oikaisuvaatimuksen perusteella tehdyllä päätöksellä vahvistettua verotusarvoa tulee soveltaa verovelvollisen lahjaverotuksessa verovuonna 2004, kun lahjoitus on toteutettu vuoden 2004 aikana.

Kaikki X Oy:n taseessa oleva omaisuus on yritysvarallisuutta, jonka osalta perintö- ja lahjaverolain 55 §:n mukainen veronhuojennus tulisi myöntää.

Veroasiamies on antanut vastineen ja N vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt valitusluvan ja tutkinut asian.

Perintö- ja lahjaverolain 55 §:n 1 momentin mukaan lahjaverosta jätetään verovelvollisen verovirastolle ennen verotuksen toimittamista tekemästä pyynnöstä osa maksuunpanematta, jos
1) veronalaiseen perintöön tai lahjaan sisältyy maatila, muu yritys tai osa niistä;
2) verovelvollinen jatkaa perintönä tai lahjana saaduilla varoilla maatalouden tai maa- ja metsätalouden harjoittamista tai muuta yritystoimintaa perintönä tai lahjana saadulla maatilalla tai näin saadussa yrityksessä; ja
3) edellä 1 kohdassa tarkoitetusta maatilasta, muusta yrityksestä tai niiden osasta määrätyn lahjaveron suhteellinen osa koko verosta on suurempi kuin 850 euroa.

Lainkohdan 2 momentin (576/2004) mukaan maksuunpanematta jätettävän veron osan laskemiseksi tämän lain mukaan määrätystä verosta vähennetään vero, joka lahjasta olisi määrättävä, jos maatilan maatalousmaa, metsä, rakennukset, rakennelmat, koneet, kalusto ja laitteet sekä niihin kohdistuvat velat samoin kuin muuhun yritykseen kuin maatilaan kuuluva yritysvarallisuus arvostettaisiin määrään, joka vastaa 40 prosenttia verovelvollisuuden alkamista edeltäneeltä vuodelta toimitetussa varallisuusverotuksessa noudatettujen perusteiden mukaisesta määrästä. Edellä tarkoitettu erotus tai, jos se on suurempi kuin 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun perintö- tai lahjaveron 850 euron ylimenevä osa, viimeksi mainittu määrä jätetään maksuunpanematta.

Perintö- ja lahjaverolain 57 §:n mukaan sen 55 ja 56 §:ssä tarkoitetaan yrityksen osalla myös vähintään yhtä kymmenesosaa yrityksen omistamiseen oikeuttavista osakkeista tai osuuksista.

Perintö- ja lahjaverolain 55 §:n 2 momenttia muutettiin 24.6.2004 annetulla lailla (576/2004). Tuolla lainmuutoksella korvattiin voimassa olleen lain sanamuoto "muuhun yritykseen kuin maatilaan kuuluvat varat" sanamuodolla "muuhun yritykseen kuin maatilaan kuuluva yritysvarallisuus".

Valtiovarainvaliokunta katsoi hallituksen esityksen (HE 84/2004 vp) laiksi perintö- ja lahjaverolain 55 §:n muuttamisesta johdosta antamassaan mietinnössä (Valtiovarainvaliokunnan mietintö 5/2004 vp), että yrityksen käsitettä ja huojennuksen soveltamisalaa voidaan myös jatkossa yleensä tulkita samoin kuin tuloverotuksessa, vaikkakaan huojennussäännöksen soveltamisalaa ei ole kytketty suoraan tuloverotuksen ratkaisuun. Mietinnössä todettiin edelleen, että sukupolvenvaihdoshuojennuksen soveltamisala määräytyisi siis pääsääntöisesti sen mukaan, onko yhtiöön sovellettu tuloverotuksessa elinkeinotulon verottamisesta annettua lakia. Tältä osin myös oikeuskäytännössä ja vakiintuneessa verotuskäytännössä syntyneet linjaukset ja tarkennukset olisivat jatkossakin päteviä. Valiokunta totesi kannanottonsa merkitsevän myös sitä, että huojennuksen määräämisen perusteena on yleensä osakeyhtiön osakkeen verotusarvo sellaisenaan. Mikäli yrityksen omaisuusmassassa on tapahtunut olennaisia muutoksia edellisen verotusarvon laskennan ja perimyksen tai lahjoituksen välisenä aikana, tämä voidaan ottaa huomioon. Myös tapauksissa, joissa on ryhdytty erityisiin toimiin pelkästään veroedun saamiseksi, asiaan voidaan valiokunnan mukaan puuttua perintö- ja lahjaverolain veronkiertosäännöksin.

Valtiovarainvaliokunta on vielä hallituksen esityksen (HE 144/2005) laiksi varallisuusverolain kumoamisesta ja laiksi varojen arvostamisesta verotuksessa sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi johdosta antamassaan mietinnössä (Valtiovarainvaliokunnan mietintö 44/2005 vp) käsitellyt yritysvarallisuutta perintö- ja lahjaverolaissa. Valiokunta on siteerannut ensiksi mainitussa mietinnössään (Valtiovarainvaliokunnan mietintö 5/2004 vp) lausumaansa ja todennut muun ohella seuraavaa. Termi "yritysvarallisuus" omaksuttiin pääoma- ja yritysverouudistuksen yhteydessä (HE 84/2004 vp). Valiokunta täsmensi tuolloin käsitteen sisältöä tulkinnallisen epäselvyyden välttämiseksi. Valiokunta totesi muun ohella, että huojennuksen määräämisen perusteena on yleensä osakeyhtiön osakkeen verotusarvo sellaisenaan. Jos yrityksen omaisuusmassassa on tapahtunut olennaisia muutoksia edellisen verotusarvon laskennan ja perimyksen tai lahjoituksen välisenä aikana, se voidaan ottaa huomioon,... Lisäksi, jos jossakin yksittäistapauksessa on ryhdytty erityisiin toimiin pelkästään veroedun saamiseksi, asiaan voidaan puuttua perintö- ja lahjaverolain veronkiertosäännöksin. Valiokunta totesi käyneen ilmi, että verotuskäytäntö vaihtelee tältä osin eri puolilla maata. Edellä oleva siteeraus kuvaa kuitenkin lainsäätäjän nimenomaista tahtoa siitä, miten huojennus määräytyy yleensä ja missä tapauksessa pääsäännöstä voidaan poiketa. Valiokunta pitää suotavana sitä, että Verohallitus tarkistaa asiaa koskevaa ohjeistustaan, koska se on saattanut osaltaan vaikuttaa verotuskäytännön hajoamiseen tavalla, jota nimenomaisesti ei ole tarkoitettu.

Ennakkoratkaisussa lahjoituksen kohteena olevan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain mukaan verotetun X Oy:n tase on perintö- ja lahjaverolain 55 §:ssä tarkoitettua sukupolvenvaihdosta koskevaa huojennusta laskettaessa purettu ja yhtiön osakkeiden vertailuarvo on laskettu kunkin tytäryhtiön oman taseen nettovarallisuuden perusteella. Kun otetaan huomioon lain esitöistä ilmenevä lähtökohta, että huojennuksen perusteena on yleensä osakeyhtiön osakkeen verotusarvo sellaisenaan, perintö- ja lahjaverolain 55 §:n huojennussäännöstä sovellettaessa X Oy:n verovelvollisuuden alkamista edeltäneeltä vuodelta toimitetussa varallisuusverotuksessa noudatettujen perusteiden mukaisena määränä on pidettävä 40 prosenttia lahjoituksen kohteena olevien X Oy:n osakkeiden verotusarvosta. Tästä johtuen ja koska lahjoituksen kohteena ovat X-konsernin emoyhtiön X Oy:n osakkeet ja kun lisäksi X Oy:n omistaman Y Oy:n arvopaperikaupan laatua ja laajuutta kuvaavien tosiseikkojen perusteellakin Y Oy:tä on pidettävä perintö- ja lahjaverolain 55 §:ssä tarkoitettuna yrityksenä, sukupolvenvaihdosta koskevia huojennussäännöksiä sovelletaan myös Y Oy:öön.

Kun lahjoituksen kohteena on 10,01 prosenttia X Oy:n osakkeista ja kun perintö- ja lahjaverolain 57 §:n mukaan sen 55 ja 56 §:ssä tarkoitetaan yrityksen osalla myös vähintään kymmentäosaa yrityksen omistamiseen oikeuttavista osakkeista tai osuuksista eikä laissa ei ole säädetty, että mainitun vähimmäisomistusosuuden tulisi täyttyä yhtiön omistamien yritysten eli niin sanotun välillisen omistuksen osalta, myös X Oy:n 44 prosentin osuuteen A Oy:stä ja X Oy:n tytäryhtiön Z Oy:n 34 prosentin osuuteen B Oy:stä, 34 prosentin osuuteen C Oy:stä ja 20 prosentin osuuteen D Oy:stä sovelletaan perintö- ja lahjaverolain 55 §:n sukupolvenvaihdoshuojennusta koskevia säännöksiä.

Näillä perusteilla ja kun asiassa ei ole edes väitetty olevan kysymys sellaisesta tilanteesta, että X Oy:n omaisuusmassassa olisi tapahtunut olennaisia muutoksia tai että asiassa olisi ryhdytty erityisiin toimiin pelkästään veroedun saamiseksi, korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen ja veroviraston ennakkoratkaisun nyt kysymyksessä olevalta osalta sekä selittää uutena ennakkoratkaisuna, että perintö- ja lahjaverolain 55 §:ssä tarkoitettua sukupolvenvaihdosta koskevaa huojennusta laskettaessa mainitun lainkohdan 2 momentissa tarkoitettu verovelvollisuuden alkamista edeltäneeltä vuodelta toimitetussa varallisuusverotuksessa noudatettujen perusteiden mukainen määrä on 40 prosenttia X Oy:n osakkeen verotusarvosta sellaisenaan. Tästä seuraa, että myös Y Oy ja edellä mainitut osuudet A Oy:stä, B Oy:stä, C Oy:stä ja D Oy:stä luetaan yritysvarallisuudeksi ja niihin sovelletaan perintö- ja lahjaverolain 55 §:ää.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Rihto, Olof Olsson, Raimo Anttila, Ahti Vapaavuori ja Matti Halén. Asian esittelijä Arja Niemelä.