27.9.2006

Asian aikaisempi käsittely

A ja B ovat 4.10.2004 jättäneet Jyväskylän kaupungin sosiaaliyksikölle ilmoituksen asunnon muutostöitä ja asuntoon kuuluvien välineiden ja laitteiden hankintaa koskevasta sosiaalipalvelujen tarpeesta. Heidän lapsellaan C:lle (s. 4.1.1998) on synnynnäinen hypoventilaatio-oireyhtymä, joka aiheuttaa muun muassa hengityksen lamaantumista. Hän on niin sanottu hengityshalvauspotilas. Vanhemmat ovat vaatineet korvattaviksi omakotitalon rakentamisen lisäkustannuksina yhdeksän neliömetrin lisätilasta ja sermiovesta, ylimääräisestä säilytystilasta kaapistoineen ja laatikostoineen, ilmavasta laitteiden suojakaapista, minikeittiön asentamisesta mikroineen ja jääkaappeineen sekä viilennysjärjestelmästä ja pimennysverhojen asentamisesta aiheutuneet kustannukset, joiden yhteismääräksi oli arvioitu 20 176 euroa.

Sosiaali- ja terveyslautakunnan alainen viranhaltija on 30.11.2004 tekemällään päätöksellä hylännyt hakemuksen asunnon muutostöiden ja asuntoon kuuluvien välineiden ja laitteiden korvaamisesta, koska muutostöitä ja asuntoon kuuluvia välineitä ja laitteita ei voitu pitää vamman, sairauden, liikkumisen eikä muun omatoimisen suoriutumisen vuoksi välttämättöminä.

Sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöhuoltojaosto on 23.2.2005 tekemällään päätöksellä siinä mainituin perusteluin pysyttänyt viranhaltijan päätöksen.

A on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että yksilöhuoltojaoston päätös kumotaan ja heille myönnetään korvaus vammaispalvelulain mukaisista asunnon muutostöistä sekä välineistä ja laitteista siinä laajuudessa kuin korvausta on haettu.

C on 7-vuotias poika, joka sairastaa synnynnäistä sentraalista hypoventilaatio-oireyhtymää CCHS, joka aiheuttaa hengityksen lamaantumista. Hapen puute tai veren hiilidioksidipitoisuuden nousu eivät normaaliin tapaan lisää hengitystä. Rauhallisen unen aikana C on täysin riippuvainen ventilaatiotuesta, jonka tarve on pysyvä. Lisäksi C:llä on epilepsia. C tarvitsee jatkuvaluonteista ammattitaitoisen avustajan läsnäoloa siihen saakka, kunnes hän oppii itse tietoisesti toimimaan oman autonomisen hermostonsa säätelijänä. C on öisin hengityskonehoidossa nenämaskilla ja hänen hoidostaan yöaikaan vastaavat sairaalan palkkaamat työntekijät. Sairautensa vuoksi hän on niin sanottu hengityshalvauspotilas. Hän tarvitsee toisen henkilön apua tällä hetkellä vuorokauden kaikkina aikoina.

C asuu lokakuussa 2004 hankitussa omakotitalossa. Hengityskoneesta ja muista apuvälineistä johtuva tilan tarve on otettava huomioon asumisjärjestelyissä. Laitteille ja välineille on oltava asianmukaiset säilytystilat. C:n hoitoringille on lisäksi luotava välttämättömät toimintaedellytykset tilaratkaisuineen.

Perheen omakotitalosta on varattu C:tä varten kaksi sermiovella yhdistettävää makuuhuonetta, joista toisessa C nukkuu. Suurempi huone on varattu ylimääräisille säilytystiloille sekä hoitotarvikkeille, koneille, laitteille ja välineille. Hoitotilan vieressä on suihkulla varustettu WC.

Asunnon muutostöillä ja asuntoon kuuluvien välineiden hankinnalla pyritään mahdollistamaan vammaisen henkilön asuminen omassa kodissa. Vammaispalvelulain mukaan kunnan on korvattava C:lle tarpeen mukaiset todelliset kustannukset.

Korvattaviksi on haettu rakennuksen lisäkustannuksia yhdeksän neliömetrin osalta, sermiovi, ylimääräinen säilytystila/kaapisto/laatikosto, äänieristetty ilmava kaappi laitteiden suojakaapiksi, vesi/minikeittiön allas ja hana asennettuna, jääkaappi, mikro, viilennysjärjestelmä asennettuna ja pimennysverhot. Nämä asunnon muutostyöt ja laitteet ja välineet ovat C:n sairauden takia välttämättömiä jokapäiväisen suoriutumisen kannalta.

Sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöhuoltojaosto on antanut lausunnon.

A ja B ovat antaneet vastaselityksen.

Hämeenlinnan hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen.

Perustelut

1. Sovellettavat säännökset

Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (vammaispalvelulaki) 9 §:n 2 momentin mukaan kunnan on korvattava vaikeavammaiselle henkilölle asunnon muutostöistä sekä asuntoon kuuluvien välineiden ja laitteiden hankkimisesta hänelle aiheutuvat kohtuulliset kustannukset, jos hän vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee näitä toimenpiteitä suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista eikä hän ole jatkuvan laitoshuollon tarpeessa.

Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun asetuksen (vammaispalveluasetus) 12 §:n 1 momentin mukaan korvattavia asunnon muutostöitä ovat henkilön vamman tai sairauden vuoksi suoritettavat välttämättömät rakennustyöt kuten ovien leventäminen, luiskien rakentaminen, kylpyhuoneen, WC:n ja vesijohdon asentaminen, kiinteiden kalusteiden ja rakennus- ja sisustusmateriaalien muuttaminen sekä vastaavat muut henkilön vakituisessa asunnossa suoritettavat rakennustyöt. Asunnon muutostyöksi katsotaan myös muutostöiden suunnittelu sekä esteiden poistaminen asunnon välittömästä lähiympäristöstä.

Pykälän 3 momentin mukaan korvattavia asuntoon kuuluvia välineitä ja laitteita ovat nostolaitteet, hälytyslaitteet tai vastaavat muut asuntoon kiinteästi asennettavat välineet ja laitteet.

Vammaispalveluasetuksen 13 §:n mukaan suoritettaessa korvausta asunnon muutostöistä sekä asuntoon kuuluvien välineiden tai laitteiden hankkimisesta aiheutuviin kustannuksiin pidetään vaikeavammaisena henkilöä, jolle liikkuminen tai muu omatoiminen suoriutuminen vakituisessa asunnossa tuottaa vamman tai sairauden vuoksi erityisiä vaikeuksia.

2. Asunnon muutostyön sekä välineiden ja laitteiden tarve

Keski-Suomen sairaanhoitopiirin kuntoutusohjaaja on 27.4.2004 antamassaan lausunnossa todennut, että uuteen rakennettavaan omakotitaloon joudutaan tekemään C:n sairauden vuoksi erityisjärjestelyjä:
- Lisätilan tarve C:n huoneessa on välttämätöntä avustamisen vuoksi. Yöhoitajan läsnäolosta huolimatta voidaan huonejärjestelyillä turvata pojan normaalin identiteetin kehittyminen. Hänen makuuhuoneensa yhdistetään viereiseen huoneeseen siten, että yövalvonta onnistuu vaikka hoitaja ei ole välittömästi sängyn vierellä.
- Kaappeja/säilytystilaa tarvitaan hoitovälineille, hengityskoneelle päiväaikaan ja akkuhengityskoneelle äänieristetty ja riittävän kokoinen säilytystila, jotta ilmatilaa on riittävästi.
- Hoitotilan vesi- ja minikeittiöpiste pöytätasoineen tarvitaan, jotta hoitajan ei tarvitse poistua esimerkiksi käsien pesun tai yöaterioinnin aikana ja välineiden huolto voi tapahtua hoitotilassa.
- Kodin lämpötilan säätö/viilennysjärjestelmä.
- C:n huoneen ikkunoiden varjostus ja myös laitteet tulee suojata auringonvalolta ja kuumuudelta.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Lasten ja nuorten sairaalan neonatologian sairaalalääkärin 27.5.2004 antaman lausunnon mukaan C:n happikyllästeisyys laskee ilman hengitystukea rauhallisessa unessa muutaman minuutin kuluessa 50-70 prosentin tasoon. Samanaikaisesti veren hiilidioksiidipitoisuus nousee voimakkaasti. Rauhallisen unen aikana hän on täysin riippuvainen ventilaatiotuesta, jonka tarve on pysyvä. Ventilaatiotuen tarve vaihtelee vireystilan ja univaiheen mukaan voimakkaasti ja hoitaja säätelee aktiivisesti unen aikana ventilaatiotuen määrää.

Lausunnon mukaan on myös mahdollista, että C:n vireystilan laskiessa hän ei hengitä riittävästi, jolloin vanhempien mukaan hänet on tarvinnut päivällä havahduttaa tilanteesta, jossa hän on vaipunut omiin ajatuksiinsa. Lausunnon mukaan on ilmeisesti aiheellista havahduttaa lapsi yksitoikkoisissa tilanteissa.

Todellinen vaaratilanne voi lausunnon mukaan muodostua, jos C menettää jostain syystä tajuntansa, koska tällöin hän tarvitsee runsaasti ventilaatiotukea. Epileptiset kohtaukset ovat yleistyneet, oikeastaan hänen saadessaan yleistyneen epileptisen kohtauksen, vaikka kohtaus olisi lyhytkin, siihen liittyy jälkiväsymys, jonka seurauksena hän voi nukahtaa.

3. Johtopäätökset

Asiassa on selvitetty, että 7-vuotiaalla C:llä on synnynnäinen sentraalinen hyperventilaatio-, oikeastaan hypoventilaatio-oireyhtymä (CCHS). Oireyhtymään liittyy huono lämmön sieto ja epilepsia sekä tyypillinen ventilaatiovaje rauhallisen unen aikana, ja hän on nukkuessaan täysin riippuvainen ventilaatiotuesta. Ventilaatiotuen tarve on pysyvä ja vaihtelee vireystilan ja univaiheen mukaan voimakkaasti ja hoitajan on säädeltävä aktiivisesti unen aikana ventilaatiotuen määrää. Ventilaatiotuen tarvetta on myös valveilla ollessa.

C on Keski-Suomen keskussairaalan kotihoidossa oleva niin sanottu hengityshalvauspotilas, jolla on keskussairaalan palkkaamana kaksi yöhoitajaa. Lisäksi vanhemmat huolehtivat hänen päivittäisestä hyvinvoinnistaan.

Sosiaali- ja terveyslautakunnan lausunnossa on todettu, että C:n toimintakyvyssä ei sinällään ole sellaista vajavuutta, että hän tarvitsisi toisen henkilön apua vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentissa, -asetuksen 16 §:n 1 momentissa tai -asetuksen 11 §:ssä tarkoitetulla tavalla. C:n ei näin ollen katsota olevan vammaispalvelulain 9 §:n 1 momentissa ja -asetuksen 13 §:ssä tarkoitetulla tavalla vaikeavammainen henkilö.

C on keskussairaalan potilas, joka on sijoitettu kotihoitoon eli sairaala vastaa myös hänen hoidostaan aiheutuvista kustannuksista. Hallinto-oikeus katsoo, että C tarvitsee lähinnä lääketieteellisen hoidon takia jatkuvaa valvontaa ja hengitystoiminnan seurantaa mahdollisine ventilaatiotukineen.

Periaatteessa C tarvitsee makuutilan kuten kaikki muutkin ihmiset sairauksistaan riippumatta. Hänen makuuhuoneelleen ei ole asetettu tavanomaisesta huonetilasta poikkeavia vaatimuksia, vaan lisätilaa on tarvittu vaadittaville koneille ja laitteille. Asunnon muutostöiden ja asuntoon hankittujen välineiden ja laitteiden tarkoituksena ei ole ollut helpottaa C:n liikkumista tai muuta omatoimista suoriutumista kotioloissa, vaan auttaa hänen kotihoitonsa järjestämistä.

Hallinto-oikeus katsoo, ettei puheena olevien asunnon muutostöiden ja asuntoon kuuluvien väline- ja laitehankintojen tarkoituksena voida näissä olosuhteissa katsoa olevan, kun otetaan huomioon C:n sairauden ja vamman laatu, asetuksessa tarkoitettu omatoiminen suoriutuminen tavanomaisista elämän toiminnoista.

Sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöhuoltojaoston päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Hallinto-oikeuden päätöksessä on sovellettuina oikeusohjeina mainittu vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain 9 §:n 2 momentti ja vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun asetuksen 12 ja 13 §.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on C:n huoltajana valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Jyväskylän kaupungin sosiaalitoimi velvoitetaan myöntämään vammaispalvelulain perusteella haetuista vamman takia välttämättömistä ylimääräisistä asunnonmuutostöistä ja välineistä ja laitteista hakijalle aiheutuneet kustannukset.

Valituksen perusteluina on lausuttu, että C tarvitsee toisen henkilön apua ja valvontaa 24 tuntia vuorokaudessa. Nämä järjestelyt ovat välttämättömiä kotihoidon onnistumiseksi, jotta C pystyy asumaan ja elämään kotona mahdollisimman omatoimista elämää. Asunnon muutostöillä ja asuntoon kuuluvien välineiden hankinnalla pyritään mahdollistamaan vammaisen henkilön asuminen omassa kodissa. Lisämakuhuoneen rakentaminen normaalin makuhuoneen yhteyteen on muutostyö, joka on tehty rakennuspiirustuksiin C:n synnynnäisen vajaahengitysoireyhtymän takia. Sairaus on piilevän vaarallinen lähes koko autonomisen hermoston vajaatoiminnan sairaus.

Suoriutuakseen kotona C tarvitsee hoitajaa, jonka työn onnistumiseksi kotona tarvitaan mainittuja erityisjärjestelyjä asuntoon. Jotta C:n välttämättömät, toimintakyvyn ja hengen säilyttämiseksi tarvittavat henkilökohtaiset koneet, laitteet ja välineet voidaan pitää hänen tarpeensa mukaisesti kotona, ne tarvitsevat lisätilaa ja mainittuja säilytysmahdollisuuksia.

Lisätila ja särmiovi ovat välttämättömiä, jotta C saa omaa hoitajien tilasta erotettua tilaa. Tämä on tarpeen, jotta C voi kehittyä identiteetiltään normaaliksi.

C tarvitsee heikentyneen lämmönsietokyvyn vuoksi viilennysjärjestelmää, jotta omatoiminen suoriutuminen säilyy, eikä hän joudu hengityskoneeseen kuumuuden vuoksi. Normaali ilmastointi ei riitä kesällä pitämään huonelämpötilaa 21 asteessa. Pimennysverhot ovat riittävän unen takaamiseksi välttämättömät. Väsymyksestä johtuen toimintakyky ja omatoiminen suoriutuminen laskevat. Pimennysmahdollisuus on kesällä välttämätön myös koneiden suojaamiseksi auringolta.

Sairaudesta johtuen C:n omatoiminen suoriutuminen kotona on mahdotonta ilman näitä järjestelyjä. Hoitotoimenpiteitä on tehtävä aina nukkuessa, infektiossa, kuumuudessa, vireystilan laskiessa (epilepsiakohtaus, väsymys, muu liiallinen fyysinen tai psyykkinen rasitus tai muu vastaava tila) ja lisäksi muissa yllättävissä tilanteissa. C tarvitsee asunnon muutostöitä sairaudestaan johtuen ja siksi, että sairautta voidaan hoitaa kotona, jotta hän voi asua ja toimia mahdollisimman omatoimisesti.

C on vammaispalvelulain 9 §:n 2 momentissa ja vammaispalveluasetuksen 13 §:ssä tarkoitettu vaikeavammainen. Asiassa on esitetty kuntoutusohjaajan ja neonatologian sairaalalääkärin lausunnot C:n sairauden takia välttämättömistä asunnon muutostöistä ja välineistä ja laitteista. Näitä lausuntoja ei ole asian käsittelyn kuluessa kyseenalaistettu.

C on sairautensa johdosta vaikeavammainen. Kotona asuminen on mahdollista vain, jos hänelle järjestetään riittävät ja sopivat palvelut. C:n vammaisuudesta aiheutuu välttämättömiä, ylimääräisiä kustannuksia asunnon huonelämpötilan viileänä pysymisestä, pimennysverhojen hankkimisesta sekä siitä, että häntä avustavat ihmiset voivat työskennellä hänen kotonaan. Näitä kuluja ei aiheudu toisille 8-vuotiaan lapsen vanhemmille.

Jyväskylän kaupungin sosiaalitoimi on järjestämisvastuussa C:n asunnonmuutostöistä ja välineistä ja laitteista, koska mikään muukaan taho ei ole toistaiseksi ottanut asiaa hoitaakseen. Kunta ei voi laiminlyödä järjestämisvelvollisuuttaan sillä perusteella, että kustannuksista vastaisi ensisijaisesti jokin muu taho.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Jyväskylän kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunta on lausunnossaan esittänyt, että asunnon muutostöiden ja asuntoon hankittujen välineiden ja laitteiden tarkoituksena ei ole ollut helpottaa C:n liikkumista tai muuta omatoimista suoriutumista kotona. Kyse on ollut kotona tapahtuvan lähinnä lääketieteellisen hoidon järjestämisestä. Asunnon muutostöitä ja asuntoon kuuluvia välineitä ja laitteita ei ole pidettävä vamman, sairauden, liikkumisen eikä muun omatoimisen suoriutumisen vuoksi välttämättöminä.

C:n vanhemmat ovat antaneet vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus kumoaa Hämeenlinnan hallinto-oikeuden ja Jyväskylän kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöhuoltojaoston päätökset ja palauttaa asian sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöhuoltojaostolle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

Hakemus

C:n vanhemmat ovat uuden omakotitalon rakentamisen yhteydessä varanneet C:tä varten hoitotilat, jotka rakentuvat kahdesta sermiovella erotettavasta makuuhuoneesta, kooltaan 12 neliömetriä ja 9 neliömetriä. Pienempi tila on C:n makuutila. Suurempi huone on varattu ylimääräisille säilytystiloille ja muulle tarvittavalle kalustukselle, jossa on otettu huomioon hoidon/avustuksen toteutumisen tarpeet.

Hoidossa tarvittavat koneet, laitteet ja välineet ovat hengityskone, varakone, akkukone, kostutin, pulssioksimetri, happipullo 20 litraa, matkahappipullo 5 litraa, kuljetuskärry, haitariletkustot, happiletkut, johdot, anturat varavälineistöineen, suodattimet, lääkkeet, desifiointiaineet, muut hoitotarvikkeet, hoitolaukku, kuljetuslaatikko sekä laitteiston ja välineistön ohjekirjat. Näiden säilytykseen tarvitaan kaappeja ja laatikoita. Akkukoneelle tulee olla äänieristetty, ilmava kaappi ja koneille ja laitteille suojakaappi. Vesi- ja minikeittiöpiste tarvitaan avustuksen ja välinehuollon toteuttamiseksi hoitotilassa. Sairaus vaatii viilennysjärjestelmän ja ikkunoiden varjostuksen mahdollisuuden huonon lämmön siedon ja unen rauhattomuuden hoitamiseksi sekä välineiden ja laitteiden suojaamiseksi auringonvalolta ja kuumuudelta.

Näillä perusteilla on haettu korvattavaksi poikkeava huonetilaratkaisu ja lisätila 9 neliömetrin osalta kustannuksiltaan 15 030 euroa, sermiovi 575 euroa, ylimääräiset kaapistot ja laatikostot asennettuna 1 065 euroa, äänieristetty kaappi 500 euroa, vesi- ja minikeittiöpisteen laitteet 752 euroa, viilennysjärjestelmä asennettuna 2 000 euroa ja pimennysverhot yhteensä 254 euroa.

Lainsäädäntö

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 5 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan terveydenhuollon palveluista ovat maksuttomia hengityshalvauspotilaalle annettava hoito ja ylläpito sekä hoitoon liittyvät kuljetukset siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun asetuksen 22 §:n 1 momentin mukaan hengityshalvauspotilaalle järjestetty kunnallinen hoito ja hoitoon liittyvät kuljetukset ovat maksuttomia. Hoito tulee järjestää sairaalassa tai sairaalan kirjoista poistamatta kotihoidossa.

Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (vammaispalvelulaki) 2 §:n mukaan vammaisella henkilöllä tarkoitetaan tässä laissa henkilöä, jolla vamman tai sairauden johdosta on pitkäaikaisesti erityisiä vaikeuksia suoriutua tavanomaisista elämän toiminnoista.

Vammaispalvelulain 4 §:n 1 momentin mukaan tämän lain mukaisia palveluja ja tukitoimia järjestetään silloin, kun vammainen henkilö ei saa riittäviä ja hänelle sopivia palveluita tai etuuksia muun lain nojalla.

Vammaispalvelulain 9 §:n 2 momentin mukaan kunnan on korvattava vaikeavammaiselle henkilölle asunnon muutostöistä sekä asuntoon kuuluvien välineiden ja laitteiden hankkimisesta hänelle aiheutuvat kohtuulliset kustannukset, jos hän vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee näitä toimenpiteitä suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista eikä hän ole jatkuvan laitoshuollon tarpeessa.

Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun asetuksen (vammaispalveluasetus) 12 §:n 1 momentin mukaan korvattavia asunnon muutostöitä ovat henkilön vamman tai sairauden vuoksi suoritettavat välttämättömät rakennustyöt kuten ovien leventäminen, luiskien rakentaminen, kylpyhuoneen, WC:n ja vesijohdon asentaminen, kiinteiden kalusteiden ja rakennus- ja sisustusmateriaalien muuttaminen sekä vastaavat muut henkilön vakituisessa asunnossa suoritettavat rakennustyöt. Asunnon muutostyöksi katsotaan myös muutostöiden suunnittelu sekä esteiden poistaminen asunnon välittömästä lähiympäristöstä. Saman pykälän 3 momentin mukaan korvattavia asuntoon kuuluvia välineitä ja laitteita ovat nostolaitteet, hälytyslaitteet tai vastaavat muut asuntoon kiinteästi asennettavat välineet ja laitteet. Kunta voi myös antaa asuntoon kuuluvia välineitä tai laitteita korvauksetta vaikeavammaisen henkilön käytettäväksi.

Vammaispalveluasetuksen 13 §:n mukaan suoritettaessa korvausta asunnon muutostöistä sekä asuntoon kuuluvien välineiden tai laitteiden hankkimisesta aiheutuviin kustannuksiin pidetään vaikeavammaisena henkilöä, jolle liikkuminen tai muu omatoiminen suoriutuminen vakituisessa asunnossa tuottaa vamman tai sairauden vuoksi erityisiä vaikeuksia.

Johtopäätös

C:n sairastaman sentraalisen hypoventilaatio-oireyhtymän johdosta hän on muun muassa nukkuessaan täysin riippuvainen ventilaatiotuesta samoin kuin tajuttomuustilanteissa. Lisäksi hänellä on epilepsia ja huono lämmönsietokyky. Hän on niin sanottu hengityshalvauspotilas ja hänen omatoiminen suoriutumisensa kotona on mahdollista vain erityisjärjestelyin. Hän on vammaispalvelulain 9 §:n 2 momentissa ja vammaispalveluasetuksen 13 §:ssä tarkoitettu vaikeavammainen.

Asunnon muutostöiden korvaamisesta päätettäessä on otettava huomioon hengityshalvauspotilasta koskevat erityissäännökset ja näiden lisäksi vammaispalvelulain säännökset.

C:n hoito on järjestetty sairaalan kirjoista poistamatta kotihoidossa. Hän ei kuitenkaan ole vammaispalvelulain 9 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla jatkuvan laitoshuollon tarpeessa. Hengityshalvauspotilaan koti saattaa vaatia vammaispalvelulain 9 §:n 2 momentissa tarkoitettuja asunnon muutostöitä väline- ja laitehankintoineen muutoinkin kuin välittömästi kotisairaanhoitoon liittyvien seikkojen vuoksi.

Edellä mainituilla perusteilla C:n vammaispalvelulain nojalla tekemää hakemusta ei ole voitu hylätä sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöhuoltojaoston tai hallinto-oikeuden päätöksissä lausutuilla perusteilla. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden ja lautakunnan päätökset on kumottava. Korkein hallinto-oikeus ei ensi asteena ota ratkaistavakseen, miltä osin kysymyksessä olevat kustannukset liittyvät kotisairaanhoitoon ja miltä osin korvausta on myönnettävä vammaispalvelulain nojalla. Siksi asia on palautettava yksilöhuoltojaostolle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ilmari Ojanen, Pirkko Ignatius, Niilo Jääskinen, Eila Rother ja Matti Halén. Asian esittelijä Marja-Terttu Savolainen.