4.9.2006

Asian aikaisempi käsittely

Turun rakennustarkastaja on 19.2.2004 antamallaan kirjallisella määräyksellä keskeyttänyt Turun kaupungin V kaupunginosan korttelin 4 tontilla 56 sijaitsevien nosturien purkamistyön maankäyttö- ja rakennuslain 180 §:n nojalla.

Turun rakennuslautakunta on 11.3.2004 päättänyt, että nosturien purkamistyön keskeytysmääräys on voimassa siihen saakka, kunnes nosturien purkamiselle on myönnetty purkamislupa ja päätös on saanut lainvoiman. Rakennuslautakunta on viitaten maankäyttö- ja rakennuslain 113 §:n 1 momenttiin, 127 §:n 1 momenttiin, 180 §:ään ja 186 §:n 1 momenttiin perustellut päätöstään seuraavasti:

Kiinteistöllä on aloitettu sellaisia purkamistöitä, jotka vaativat purkamisluvan. Kiinteistöllä olevat nosturit on katsottava rakennuksiksi, sillä ne edellyttävät viranomaisvalvontaa erityisesti maisema- ja kaupunkikuvaan liittyvien syiden vuoksi. Purkamislupaa ei ole haettu.

Käsittely hallinto-oikeudessa

A Oy on kiinteistöllä sijaitsevien nosturien omistajana valittanut rakennuslautakunnan päätöksestä Turun hallinto-oikeudelle. Yhtiö on vaatinut, että rakennuslautakunnan päätös kumotaan. Lisäksi yhtiö on vaatinut, että Turun kaupunki velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Yhtiö on valituksessaan esittänyt muun ohella seuraavaa:

Kysymyksessä olevat liikuteltavat nosturit ovat työkoneita eivätkä rakennuksia. Nostureiden valmistaminen perustuu konedirektiiviin. Maankäyttö- ja rakennuslain 113 §:ssä tarkoitetut rakennuksen ja rakentamisen määritelmät perustuvat sen sijaan rakennustuotedirektiiviin. Edellä olevan perusteella ja kun myös otetaan huomioon maankäyttö- ja rakennuslain 2 §:n säännös mainitun lain soveltamisalasta, saman lain 117 §:n 2 momentti sekä maankäyttö- ja rakennusasetuksen 50 §, nosturit eivät voi olla maankäyttö- ja rakennuslain 113 §:ssä tarkoitettuja rakennuksia.

Ainakaan nosturit eivät täytä maankäyttö- ja rakennuslain 113 §:ssä säädettyjä rakennuksen määritelmän edellytyksiä. Liikuteltavat nosturit eivät ole kiinteitä tai paikallaan pidettäviä. Nosturit eivät myöskään edellytä maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkoitettua viranomaisvalvontaa. Puheena olevat nosturit ovat alle 50 vuotta vanhoja, historiallisesti merkityksettömiä ja rakennustaiteellisesti arvottomia loppuun käytettyjä työkoneita. Asiassa on tältä osin otettava myös huomioon, että asemakaavoitus on rakennussuojelun ensisijainen keino.

Nostureiden pystyttäminen, käyttäminen tai purkaminen ei ole aikaisemmin edellyttänyt ympäristö- tai rakennusoikeudellista lupaa.

Turun rakennuslautakunta on valituksen johdosta antamassaan selityksessä esittänyt, että valitus ja vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään sekä lausunut muutoin muun ohella seuraavaa:

Maankäyttö- ja rakennuslain 2 §:ssä määritelty mainitun lain soveltamisala on rakennustuotedirektiivin soveltamisalaa laajempi. Myöskään rakentamisen käsite ei rajaa yksityiskohtaisesti maankäyttö- ja rakennuslain 113 §:n 1 momentissa säädettyä rakennuksen käsitettä.

Puheena olevat nosturit täyttävät maankäyttö- ja rakennuslain 113 §:n 1 momentissa säädetyt rakennuksen määritelmän edellytykset. Nosturit ovat sijainneet samalla kiinteistöllä lähes 50 vuotta, joten ne täyttävät säännöksessä tarkoitetun pysyvyyden vaatimuksen. Liikuteltavuus ei estä rakenteen pitämistä rakennuksena eikä rakennuksella tarvitse olla kiinteitä perustuksia. Myös säännökseen sisältyvä viranomaisvalvonnan tarvetta koskeva edellytys täyttyy. Nosturit ovat osa Aurajokisuun maisemaa, kulttuurihistoriaa ja kaupunkikuvaa. Asemakaava vuodelta 1977 on vanhentunut, sillä telakkatoiminta alueella on loppunut.

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 62 §:n säännöksellä toimenpiteiden luvanvaraisuudesta ei ole merkitystä arvioitaessa maankäyttö- ja rakennuslain 127 §:n mukaisen purkamisluvan tarvetta.

Kiinteistö Oy B on antanut selityksen kysymyksessä olevan Turun kaupungin V kaupunginosan korttelin 4 tontin 56 omistajana. Selityksessä on muun ohella todettu, että rakennuslautakunnan päätös purkamistyön keskeyttämisestä estää nosturien poistamisen alueelta ja samalla alueen vapautumisen kiinteistön omistajan käyttöön. Tilanteesta aiheutuu kiinteistön käytölle olennaisia rajoituksia ja taloudellisia tappioita. Vaikka vastuu nostureiden turvallisuudesta on nostureiden omistajalla, voi epäselvän tilanteen jatkuminen aiheuttaa myös tässä suhteessa ongelmia.

A Oy on antanut vastaselityksen. Vastaselityksen liitteenä on ollut professori, oikeustieteen tohtori Ari Ekroosin 6.8.2004 antama lausunto.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Turun hallinto-oikeus on 28.4.2005 antamallaan valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A Oy:n valituksen ja vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Hallinto-oikeus on viitaten maankäyttö- ja rakennuslain 113 §:ään ja 127 §:ään perustellut päätöstään seuraavasti:

Asiaa koskevat säännökset

Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan rakennus on asumiseen, työntekoon, varastointiin tai muuhun käyttöön tarkoitettu kiinteä tai paikallaan pidettäväksi tarkoitettu rakennelma, rakenne tai laitos, joka ominaisuuksiensa vuoksi edellyttää viranomaisvalvontaa turvallisuuteen, terveellisyyteen, maisemaan, viihtyisyyteen, ympäristönäkökohtiin taikka muihin lain tavoitteisiin liittyvistä syistä.

Rakennusta tai sen osaa ei saa ilman lupaa purkaa asemakaava-alueella.

Alue, jolla nosturit sijaitsevat

Nosturit sijaitsevat Aurajoen suulla, joen itärannalla vastapäätä Turun linnaa. Alueella harjoitettu telakka- ja laivojen korjaustoiminta on loppunut.

Voimassa olevassa 13.1.1977 vahvistetussa asemakaavassa alue on osoitettu teollisuus- ja varastorakennusten korttelialueeksi (TTV1). Turun yleiskaavassa 2020 Aurajoen itäranta on telakka-alueen osalta osoitettu osittain kerrostalovaltaiseksi asuntoalueeksi (AK) ja osittain tuotanto- ja varastotoiminnan alueeksi (T). Joen rantaa koskee kaavamerkintä, jonka mukaan kyseessä on kulttuurihistoriallisesti, kaupunkikuvallisesti, maisemallisesti tai luonnonoloiltaan arvokas alueen osa, jolla tapahtuvat muutokset tulee tehdä niin, että alueen ominaispiirteitä ei turmella.

Nosturit ja niiden rakenne

Tontilla on ennen purkamistyön keskeyttämispäätöstä ollut jäljellä kolme suunnilleen samanlaista nosturia. A Oy oli aloittanut yhden nosturin purkamisen, joka on sittemmin saatettu loppuun.

Nosturit ovat vuosina 1958-1959 rakennettuja vipunostureita, joiden suurin nostokyky on 25 tonnia ja suurin nostokorkeus 42 metriä. Nosturit ovat pyörillä varustettuja ja omilla moottoreilla kiskoilla ajettavia asennusnostureita. Nosturien liikkumiseen tarkoitettuja kiskoja (raideleveys 9,5 metriä) on telakka-alueella jäljellä vielä useita satoja metrejä. Nosturien korkeus on enimmillään noin 50 metriä.

Varsinais-Suomen taidetoimikunta on 9.3.2004 tehnyt nostureista ja niiden radoista rakennussuojelulain mukaisen suojeluesityksen. Museovirasto on Lounais-Suomen ympäristökeskukselle asiassa 19.8.2004 antamassaan lausunnossa puoltanut nostureiden suojelua rakennussuojelulailla. Museovirasto on todennut, että Aurajoen nostureiden arvo on niiden kaupunkikuvallisessa merkityksessä osana Aurajoen rannan teollista kansallismaisemaa sekä niiden huomattavassa teollis- ja teknishistoriallisessa merkityksessä.

Asian oikeudellinen arviointi

Maankäyttö- ja rakennuslain mukainen rakennuksen määritelmä sisältää neljä osatekijää, joiden kaikkien täyttyessä kohdetta pidetään rakennuksena.

Kysymyksessä olevat nosturit täyttävät rakennuksen määritelmän niiden käyttötarkoituksen osalta sekä myös sen osalta, että niitä on pidettävä laissa tarkoitettuna rakennelmana, rakenteena tai laitoksena.

Nosturit ovat kiskoilla, jotka mahdollistavat niiden siirtämisen alueella useita satoja metrejä. Nostureita onkin ennen telakka- ja laivojen korjaustoiminnan loppumista siirretty kulloisenkin käyttötarpeen mukaan. Nosturien koon ja kiskotuksen pituuden vuoksi niiden siirrettävyys on kuitenkin varsin rajoitettu. Kun myös otetaan huomioon, että nosturit ovat sijainneet alueella lähes 50 vuoden ajan, niitä on pidettävä alueella paikallaan pidettäväksi tarkoitettuina.

Telakka- ja laivojen korjaustoiminta alueella on loppunut ja muukin teollisuustoiminta lähialueella on loppumassa. Olosuhteiden muuttumisen vuoksi alueella vielä voimassa olevaa teollisuus- ja varastoalueen asemakaavaa onkin pidettävä vanhentuneena. Uudessa yleiskaavassa alueen maankäyttö on muuttunut ja tähän kaavaan myös liittyy joen rantaa koskeva suojelumerkintä.

Aurajoen itärannalla sijainneet muut nosturit on jo purettu ja jäljelle jääneet nosturit ovat jääneet kuvaamaan alueella satoja vuosia harjoitettua telakka- ja satamatoimintaa. Telakkatoiminnan loppuminen ja alueen maankäytössä tapahtuneet muutokset sekä nostureita koskeva rakennussuojelulain mukainen suojeluesitys ja siihen liittyvä Museoviraston lausunto osoittavat, että jäljelle jääneet nosturit ovat merkittävä osa Aurajokisuun kulttuurihistoriaa ja kaupunkikuvaa. Vaikka nostureita oli niiden alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaisessa käytössä pidettävä työkoneina ja nosturien omistaja katsoo ne edelleen sellaisiksi, nosturien luonne on kuitenkin edellä mainituista syistä muuttunut. Nosturit edellyttävät siten ominaisuuksiensa vuoksi viranomaisvalvontaa erityisesti kulttuurihistoriaan, maisemaan ja ympäristönäkökohtiin liittyvistä syistä.

Nostureita on edellä lausuttu huomioon ottaen pidettävä maankäyttö- ja rakennuslain tarkoittamina rakennuksina. Koska ne lisäksi sijaitsevat asemakaava-alueella, niiden purkaminen edellyttää maankäyttö- ja rakennuslain mukaista purkamislupaa. Rakennuslautakunnalla on ollut oikeus keskeyttää ilman purkamislupaa aloitettu nosturien purkaminen.

Oikeudenkäyntikulut

Asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Oikeudenkäynnin lopputulos huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että A Oy joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Nostureihin liittyvän rakennussuojeluasian käsittely

Lounais-Suomen ympäristökeskus on 15.3.2004 tekemällään päätöksellä kieltänyt rakennussuojelulain 9 §:n 1 momentin nojalla toistaiseksi tai enintään siihen asti, kunnes suojelua koskeva asia on lainvoimaisesti ratkaistu, ryhtymästä sellaisiin toimenpiteisiin, jotka vaarantavat Turun kaupungin V kaupunginosan korttelin 4 alueella sijaitsevien kolmen nosturin kulttuurihistoriallista arvoa. Kieltoa on tullut noudattaa muutoksenhausta huolimatta.

Korkein hallinto-oikeus on 18.8.2004 antamallaan päätöksellä taltionumero 1900 hylännyt A Oy:n valituksen edellä mainitusta rakennuslain mukaista toimenpidekieltoa koskevasta ympäristökeskuksen päätöksestä.

Lounais-Suomen ympäristökeskus on 13.3.2006 antamallaan puheena olevaa rakennussuojeluasiaa koskevalla päätöksellään päättänyt olla määräämättä Turun kaupungin V kaupunginosan korttelissa 4 tonteilla 52 ja 56 sijaitsevia kolmea nosturia suojeltavaksi rakennussuojelulain nojalla. Ympäristökeskus on katsonut, että nosturien suojelu tulee rakennussuojelulain 3 §:n mukaisesti tutkia maankäyttö- ja rakennuslain säännösten nojalla asemakaavan muutoksen yhteydessä.

Ympäristöministeriö on 15.8.2006 antamallaan päätöksellä hylännyt Varsinais-Suomen taidetoimikunnan valituksen ympäristökeskuksen päätöksestä. Ympäristöministeriön päätöksen perustelujen mukaan kyseiset nosturit ovat kulkukiskoilla liikkuvia irtaimia työkoneita, eivätkä ne ole rakennussuojelulain 2 §:n 2 momentissa tarkoitettuja kohteita. Ympäristöministeriön päätös ei ole lainvoimainen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A Oy on valituksessaan ensisijaisesti vaatinut, että Turun hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi. Toissijaisesti yhtiö on vaatinut, että hallinto-oikeuden ja rakennuslautakunnan päätökset kumotaan. Lisäksi yhtiö on vaatinut, että Turun kaupunki velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Yhtiö on uudistanut asiassa aikaisemmin esittämänsä ja lausunut muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeus on katsonut, että nosturit edellyttävät ominaisuuksiensa vuoksi viranomaisvalvontaa erityisesti kulttuurihistoriaan, maisemaan ja ympäristönäkökohtiin liittyvistä syistä. Hallinto-oikeus on tältä osin perusteluissaan viitannut Varsinais-Suomen taidetoimikunnan 9.3.2004 tekemään rakennussuojelulain mukaiseen suojeluesitykseen ja Museoviraston mainitussa asiassa 19.8.2004 antamaan lausuntoon. Koska hallinto-oikeus ei ole varannut yhtiölle tilaisuutta lausua käsitystään päätöksen perusteluissa mainitusta suojeluesityksestä ja Museoviraston lausunnosta, hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja asia palautettava asianosaisen kuulemisvirheen johdosta hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Nosturit eivät ole maankäyttö- ja rakennuslain 113 §:n 1 momentissa tarkoitettuja rakennuksia. Nosturit eivät ole vuokrasopimuksen irtisanomisesta johtuneen käytön lopettamisen vuoksi muuttuneet työkoneista rakennuksiksi. Koska nostureiden sijoittaminen asemakaavassa osoitetulle teollisuusalueelle tai niiden käyttäminen ei ole edellyttänyt rakennuslupaa tai toimenpidelupaa, niiden purkaminen ei voi myöskään edellyttää purkamislupaa.

Nostureilla ei ole maankäyttö- ja rakennuslain 113 §:n 1 momentissa tarkoitettua rakennuksen käyttötarkoitusta. Rakennuksen käyttötarkoitus on mainitussa lainkohdassa määritelty rakentamiselta edellytettävien olennaisten teknisten vaatimusten perusteella. Nosturien valmistamisessa ei ole ollut kysymys sellaisesta rakentamisesta, jolle asetettavista teknisistä vaatimuksista on säädetty maankäyttö- ja rakennuslain 117 §:n 2 momentissa ja rakennustuotedirektiivissä (89/106/ETY). Nostureihin kohdistuva viranomaisvalvonta ei siten perustu maankäyttö- ja rakennuslakiin.

Nostureita ei ole tarkoitettu maankäyttö- ja rakennuslain 113 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla paikallaan pidettäväksi. Nosturit ovat omilla pyörillä ja ajohallintalaitteilla varustettuja sekä neljällä ajomoottorilla ajettavia asennusnostureita, joiden huippunopeus on 25 metriä minuutissa eli 1,5 kilometriä tunnissa. Nosturit seisovat vapaasti pyöriensä päällä omalla painollaan. Nostureita ei ole miltään osin kiinnitetty tai sidottu niiden kulkukiskoihin. Nosturi n:o 52 on siirretty nykyiselle paikalleen vuonna 1968. Nosturit n:ot 55 ja 56 on siirretty nykyisille paikoilleen vasta vuosina 1985 ja 1986. Nostureita ei ole asemakaavassa, tonttikartassa tai luvissa määrätty sijoitettavaksi tietylle rakennusalustalle tai rakennettavalle alueelle kiinteiksi tai paikallaan pidettäviksi.

Asiassa on myös otettava huomioon, että Aurajoen molemmilla rannoilla on harjoitettu telakkatoimintaa satoja vuosia siten, että nosturien sijoittelusta on voitu vapaasti päättää ilman erillisiä lupia. Vuodesta 1998 lähtien telakkatoimintaa on enää harjoitettu ainoastaan puheena olevalla tontilla. Tällä tontilla telakkatoiminta on kuitenkin aloitettu vasta vuonna 1937. Jäljelle jääneet nosturit eivät siten voi olla hallinto-oikeuden päätöksessä tarkoitetulla tavalla merkittävä osa Aurajokisuun kulttuurihistoriaa ja kaupunkikuvaa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 113 §:n 1 momentissa tarkoitettu viranomaisvalvonta toteutetaan ensisijaisesti asemakaavoituksella. Vuoden 1977 asemakaavassa puheena oleva tontti on osoitettu teollisuus- ja varastorakennusten korttelialueeksi. Tässä yhteydessä ei ole edellytyksiä arvioida sitä, onko asemakaava vanhentunut. Turun kaupunki on sallinut muiden Aurajoen rannalla sijainneiden nostureiden purkamisen.

Lisäksi asiassa on otettava huomioon, että oikeustieteen tohtori Ari Ekroos on 6.8.2004 antamassaan lausunnossa katsonut, että kyseessä olevia nostureita ei olisi pidettävä maankäyttö- ja rakennuslain 113 §:ssä tarkoitettuina rakennuksina, vaan työkoneina. Lausunnon mukaan tätä tulkintaa puoltaa oikeuskäytännön lisäksi vähäinen viranomaisvalvonnan tarve sekä se, että kyseiset nosturit eivät näyttäisi olevan kiinteitä tai paikallaan pidettäväksi tarkoitettuja, vaan liikuteltavia työkoneita. Edelleen lausunnossa katsotaan, että erittäin joustavasti säädettyä määritelmää tulisi lähtökohtaisesti tulkita pikemminkin suppeasti kuin laajentavasti.

Turun rakennuslautakunta on valituksen johdosta antamassaan selityksessä esittänyt, että valitus ja vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään. Muutoin selityksessä on lausuttu muun ohella seuraavaa:

Maankäyttö- ja rakennuslain 113 §:n 1 momenttiin sisältyvä rakennuksen määritelmä ei edellytä, että rakennus olisi rakennettu rakennustuotedirektiivissä mainituista tuotteista. Valituksessa esitetty käsitys siitä, että rakentamisen käsite rajaisi yksityiskohtaisesti rakennuksen käsitteen, ei myöskään vastaa lain sanamuotoa tai yleisesti oikeuskirjallisuudessa noudatettua tulkintalinjaa. Rakennuksen käsite ei luonnollisestikaan voi mennä lain soveltamisalan ulkopuolelle, mutta maankäyttö- ja rakennuslakia sovelletaan rakentamisen lisäksi myös alueiden suunnitteluun ja käyttöön. Myös rakennuksen käsite sisältää näitä muita maankäyttö- ja rakennuslain soveltamisalan osatekijöitä. Rakennuksen käsitettä ei ole määritelty vain rakentamisesta käsin vaan laajemmin alueiden käyttöön kuten maisemaan liittyvien osatekijöiden avulla.

Purkamisluvan edellytyksiä koskevassa maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:ssä edellytetään, ettei purkamisella hävitetä muun muassa rakennettuun ympäristöön sisältyviä perinnearvoja. Näin ollen myös kaupunkikuvallista ja kulttuurihistoriallisista syistä johtuvat seikat voivat aiheuttaa viranomaisvalvonnan tarpeen. Rakennelma voi olla rakennus maisemallisesti aroilla alueilla.

Alue, jolla nosturit sijaitsevat, on osa Aurajoen kansallismaisemaa. Maankäyttö- ja rakennuslain 113 §:n 1 momentin säännös ei edellytä, että maisemallinen tai kulttuurihistoriallinen arvo on vahvistettu juridisesti pätevällä päätöksellä, vaan kyse on tapauskohtaisesta harkinnasta, jossa voidaan turvautua muun muassa erilaisiin epävirallisiin inventointeihin.

Kaupunginvaltuuston 18.6.2001 hyväksymässä yleiskaavassa 2020 Aurajokivarsi on merkitty "kulttuurihistoriallisesti, kaupunkikuvallisesti, maisemallisesti tai luonnonarvoiltaan arvokkaaksi alueeksi, jonka alueella tapahtuvat muutokset tulee tehdä niin, ettei arvokkaita ominaispiirteitä hävitetä." Asemakaava vuodelta 1977 on vanhentunut, sillä telakkatoiminta alueella on loppunut. Vasta alueen käyttötarkoituksen muutoksen johdosta on telakkatoiminnan kulttuurihistoriasta kertovien, vielä jäljellä olevien nosturien suojelu konkretisoitunut. Kyseessä olevassa tapauksessa arvioidaan sitä, tarvitaanko nostureiden purkamiseen purkamislupa; lupa on tarpeen, vaikka nostureiden suojelua ei tarpeelliseksi katsottaisikaan. Myöskään rakennussuojelulain säännöksillä ei ole merkitystä arvioitaessa purkamisluvan tarvetta.

Edellä lausutun perusteella kiinteistöllä sijaitsevat nosturit on katsottava rakennuksiksi, sillä ne täyttävät maankäyttö- ja rakennuslain 113 §:n 1 momenttiin sisältyvän rakennuksen määritelmän kaikki osatekijät. Näin ollen niiden purkaminen edellyttää maankäyttö- ja rakennuslain 127 §:n 1 momentissa säädettyä purkamislupaa, jota ei ollut haettu. Rakennuslautakunnan päätös, jolla se on pysyttänyt rakennustarkastajan purkamistyön keskeytysmääräyksen siihen saakka, kunnes nosturien purkamiselle on myönnetty purkamislupa ja päätös on saanut lainvoiman, on ollut perusteltu ja lainmukainen.

Nosturien purkamista koskeva lupahakemus on jätetty rakennusvalvontatoimistoon 26.2.2004, mutta hakija on sen 23.3.2004 peruuttanut. Näin ollen purkamisasiaa ei ole voitu käsitellä.

Kiinteistö Oy B on antanut selityksen kysymyksessä olevan Turun kaupungin V kaupunginosan korttelin 4 tontin 56 omistajana. Selityksessä on muun ohella todettu, että nostureilla ei ole enää käyttöä alueella. Nosturit ovat teollista toimintaa alueella harjoittaneen, entisen vuokramiehen omistamia laitteita. Vuokramiehellä on oikeus ja velvollisuus poistaa nosturit alueelta samoin kuin muu vuokramiehen teolliseen toimintaan liittyvä omaisuus muualla hyödynnettäväksi.

A Oy on antanut vastaselityksen, jossa aikaisemmin esitetty uudistaen on muun ohella lausuttu, että kysymyksessä olevat nosturit ovat työkoneita eivätkä rakennuksia. Telakkatoiminnan lopettamisen yhteydessä erilaisten teollisuus-, varasto-, taikka satamatoimintaan liittyvien rakenteiden poistaminen ei edellytä purkamislupaa, mikäli kysymyksessä ovat sellaiset rakenteet, jotka eivät ole edellyttäneet rakennuslupaa. Yhtiöllä ei ole vuokrasopimuksen jälkeen ollut enää mahdollisuuksia käyttää puheena olevia nostureita. Tässä tilanteessa olisi kohtuutonta, jos vastuu nostureiden säilyttämisestä ja siitä aiheutuvista kustannuksista olisi yhtiöllä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian ja hylkää valituksen. Turun hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. Korkein hallinto-oikeus hylkää A Oy:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Perustelut

1. Pääasia

1.1. Asianosaisen kuuleminen hallinto-oikeudessa

Hallintolainkäyttölain 33 §:n 1 momentin mukaan valitusviranomaisen on huolehdittava siitä, että asia tulee selvitetyksi, ja tarvittaessa osoitettava asianosaiselle tai päätöksen tehneelle hallintoviranomaiselle, mitä lisäselvitystä asiassa tulee esittää. Pykälän 2 momentin mukaan valitusviranomaisen on hankittava viran puolesta selvitystä siinä laajuudessa kuin käsittelyn tasapuolisuus, oikeudenmukaisuus ja asian laatu sitä vaativat.

Hallintolainkäyttölain 34 §:n 1 momentin mukaan asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus antaa selityksensä muiden tekemistä vaatimuksista ja sellaisista selvityksistä, jotka voivat vaikuttaa asian ratkaisuun. Pykälän 2 momentin mukaan asian saa ratkaista asianosaista kuulematta muun ohella, jos kuuleminen on ilmeisen tarpeetonta.

Asiakirjoista ilmenee, että A Oy on nyt kysymyksessä olevassa asiassa toimittanut hallinto-oikeudelle lisäselvityksenä tiedoksi pöytäkirjanotteen Turun kaupunginhallituksen 7.12.2004 tekemästä päätöksestä. Päätöksessä on ollut kysymys lausunnon antamisesta Lounais-Suomen ympäristökeskukselle Varsinais-Suomen taidetoimikunnan tekemästä nosturien suojeluesityksestä. Mainitussa pöytäkirjanotteessa selostetaan muun ohella Museoviraston samassa asiassa 19.8.2004 antamaa lausuntoa.

Hallinto-oikeuden päätös ei ole perustunut sellaiseen selvitykseen, jonka johdosta yhtiölle olisi tullut hallintolainkäyttölain 34 §:n nojalla tai muullakaan perusteella vielä erikseen varata tilaisuus antaa selityksensä ennen asian ratkaisemista.

1.2. Nosturien purkamisen keskeyttäminen

Säännökset

Jos rakennustyöhön tai muuhun toimenpiteeseen ryhdytään tai se toteutetaan vastoin maankäyttö- ja rakennuslain tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä taikka myönnetyn luvan tai viranomaishyväksynnän vastaisesti, rakennustarkastajalla tai rakennusvalvontaa suorittavalla muulla kunnan viranhaltijalla on maankäyttö- ja rakennuslain 180 §:n 1 momentin nojalla oikeus kirjallisesti annettavalla määräyksellä keskeyttää työ. Pykälän 2 momentin mukaan rakennustyön keskeyttämisestä on viipymättä ilmoitettava kunnan rakennusvalvontaviranomaiselle. Rakennusvalvontaviranomainen päättää, pysytetäänkö työn keskeyttäminen voimassa. Päätöstä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, jollei valitusviranomainen toisin määrää.

Maankäyttö- ja rakennuslain 127 §:n 1 momentin mukaan rakennusta tai sen osaa ei saa ilman lupaa purkaa asemakaava-alueella.

Maankäyttö- ja rakennuslain 113 §:n 1 momentin mukaan rakennus on asumiseen, työntekoon, varastointiin tai muuhun käyttöön tarkoitettu kiinteä tai paikallaan pidettäväksi tarkoitettu rakennelma, rakenne tai laitos, joka ominaisuuksiensa vuoksi edellyttää viranomaisvalvontaa turvallisuuteen, terveellisyyteen, maisemaan, viihtyisyyteen, ympäristönäkökohtiin taikka muihin maankäyttö- ja rakennuslain tavoitteisiin liittyvistä syistä. Pykälän 2 momentin mukaan rakennuksena ei kuitenkaan pidetä kooltaan vähäistä ja kevytrakenteista rakennelmaa tai pienehköä laitosta, ellei sillä ole erityisiä maankäytöllisiä tai ympäristöllisiä vaikutuksia.

Asiassa saatu selvitys

Kysymyksessä oleva Turun kaupungin V kaupunginosan korttelin 4 tontti 56 on alueella voimassa olevassa asemakaavassa osoitettu yhdistettyjen teollisuus- ja varastorakennusten korttelialueeksi (TTV1). Tontti sijaitsee Aurajoen rannalla vastapäätä Turun linnaa. Turun yleiskaavassa 2020 Aurajoen itäranta on telakka-alueen osalta osoitettu osittain kerrostalovaltaiseksi asuntoalueeksi (AK) ja osittain tuotanto- ja varastotoiminnan alueeksi (T). Joen rantaa koskee kaavamerkintä, jonka mukaan kyseessä on kulttuurihistoriallisesti, kaupunkikuvallisesti, maisemallisesti tai luonnonoloiltaan arvokas alueen osa, jolla tapahtuvat muutokset tulee tehdä niin, että alueen ominaispiirteitä ei turmella.

A Oy on harjoittanut vuokrasopimuksen nojalla hallitsemallaan tontilla 56 telakkatoimintaa. Puheena olevat tontille sijoitetut nosturit n:ot 52, 55 ja 56 ovat olleet telakkatoiminnassa käytettyjä asennusnostureita. Nosturit on sijoitettu maahan kiinteästi kiinnitetyille kiskoille, jotka ovat mahdollistaneet niiden siirtämisen rajatulla alueella. Nostureiden korkeus on noin 50 metriä. A Oy:n ilmoituksen mukaan nosturi n:o 52 on ollut nykyisellä paikallaan lähes 40 vuotta ja nosturit n:ot 55 ja 56 noin 20 vuotta.

Telakkatoiminnan harjoittaminen tontilla on päättynyt vuokrasopimuksen irtisanomisen johdosta vuonna 2003, ja A Oy on tyhjentänyt tontin alueen omista tavaroistaan lukuun ottamatta nostureita n:ot 52, 55 ja 56. Asiassa saadun selvityksen mukaan nosturi n:o 56 on sittemmin purettu.

Oikeudellinen arviointi

Arvioitaessa, ovatko kysymyksessä olevat nosturit maankäyttö- ja rakennuslain 113 §:n 1 momentissa tarkoitettuja rakennuksia, tulee lähinnä kysymykseen lainkohdassa tarkoitettu muuhun kuin asumiseen, työntekoon tai varastointiin tarkoitettu rakennelma. Nosturit ovat rakenteiltaan kestäviä ja kooltaan suuria, noin 50 metriä korkeita. Kun nostureiden siirreltävyys alueella on niiden koon ja kiskotuksen vuoksi rajoitettua ja ne ovat sijainneet alueella kymmeniä vuosia, nosturit täyttävät edellä mainitussa lainkohdassa rakennukselta edellytetyn pysyvyyden vaatimuksen.

Nosturit sijaitsevat alueella, joka on kulttuurihistoriallisesti, maisemallisesti ja kaupunkikuvallisesti merkittävä. Lisäksi asiassa saadun selvityksen mukaan alueen maankäytön suunnittelu on vireillä. Tällaisella alueella ympäristöstään selkeästi erottuvat suurikokoiset ja arvokasta maisemaa hallitsevat nosturit täyttävät maankäyttö- ja rakennuslain 113 §:n 1 momentissa rakennukselta edellytetyn vaatimuksen viranomaisvalvonnan tarpeesta. Se valituksessa korostettu seikka, että nosturit sijaitsevat asemakaava-alueella, ei poista edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitettua viranomaisvalvonnan tarvetta. Myöskään rakennus- tai toimenpideluvan tarve ei sisälly puheena olevassa lainkohdassa säädettyihin rakennuksen määritelmän kriteereihin.

Edellä lausuttu huomioon ottaen kysymyksessä olevia nostureita on pidettävä maankäyttö- ja rakennuslain 113 §:n 1 momentissa tarkoitettuina rakennuksina. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon, että nosturit sijaitsevat asemakaava-alueella, niiden purkaminen edellyttää maankäyttö- ja rakennuslain 127 §:n 1 momentissa tarkoitettua purkamislupaa. Rakennuslautakunta on siten maankäyttö- ja rakennuslain 180 §:n 2 momentti huomioon ottaen voinut pysyttää voimassa nostureiden purkamistyön keskeyttämisen siihen saakka, kunnes nostureiden purkamiselle on myönnetty purkamislupa ja päätös on saanut lainvoiman.

Kysymys nostureiden mahdollisesta suojelemisesta rakennussuojelulain nojalla tai asemakaavalla ratkaistaan erikseen muussa järjestyksessä. Purkamisluvan edellytyksistä säädetään maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:ssä.

1.3. Lopputulos

Kun otetaan huomioon edellä kohdissa 1.1 ja 1.2. lausuttu, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A Oy:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Lauri Tarasti, Kari Kuusiniemi, Ahti Vapaavuori, Jukka Mattila ja Tuula Pynnä. Asian esittelijä Riitta Mutikainen.