KHO:2002:16
- Asiasanat
- Ampuma-aseen hankkiminen, Pistoolikarabiini, Yleinen järjestys ja turvallisuus
- Tapausvuosi
- 2002
- Antopäivä
- Diaarinumero
- 2300/3/00
- Taltio
- 269
Poliisilaitos oli voinut hylätä hakemuksen saada ampuma-aseen hankkimislupa 9 mm:n kaliiperin Heckler & Koch MP5 A3-merkkiselle pistoolille (pistoolikarabiinille) yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen liittyvillä perusteilla, vaikka ase muuten soveltui ampuma-aselain säännösten mukaan hakemuksessa tarkoitettuun käyttötarkoitukseen.
Ampuma-aselaki 18, 43, 44 ja 45 §
Selostus asian aikaisemman käsittelyn vaiheista
Poliisilaitos on ampuma-aselain 6, 18, 42, 43, 44 ja 45 §:n sekä ampuma-aseasetuksen 1 ja 43 §:n nojalla hylännyt A:n hakemuksen, että hänelle myönnetään hankkimislupa 9 mm:n kaliiperin Heckler & Koch MP5 A3 -merkkiselle pistoolille. A oli perustellut hakemustaan urheiluharrastuksella (reserviläisammunnat).
Poliisilaitos on päätöksensä perusteluissa lausunut seuraavaa: Hakemuksen tarkoittama ase on normaalia pistoolia selkeästi suurempi ja toisaalta kivääriä pienempi. Se on tarkoitettu käytettäväksi kahden käden toisistaan erillään olevalla otteella. Aseessa on taittuva/kokoon työnnettävä perä, joka mahdollistaa kiväärin tapaan olkapäähän tuetun ampumisen. Perä taitettuna aseen koko mahdollistaa sen kätkemisen selkeästi paremmin kuin normaalin kivääri-tyyppisen aseen yleensä. Näin se muodostaa ilmeisen yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen kohdistuvan riskin, joka on sitä suurempi, mitä yleisemmin tällaisiä aseita on kansalaisten käytössä. Tällaisten aseitten yleistyessä kasvaa erityisesti vaara aseen joutumisesta muiden kuin omistajansa haltuun ja sitä kautta rikolliseen käyttöön.
Poliisilaitos ei pidä hakemuksen tarkoittamaa asetta erityisen sopivana esitettyyn ampumaurheilutarkoitukseen mainituista yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen kohdistuvista syistä, näin varsinkin, koska aseella ei ole esitetty olevan mitään sellaisia ominaisuuksia, jotka tekisivät siitä erityisen sopivan haettuun tarkoitukseen, ja ominaisuuksia, jotka harrastuksen kohteena olevien lajien osalta vaatisivat juuri tätä asetta ja mitä ominaisuuksia ei olisi valtaosalla niistä vastaavista aseista, joilla tänä päivänä harrastetaan hakijankin harrastamia lajeja. Aseen kokoon taittuvuus ja siten pieni koko ei ole tällaiselta aseelta vaadittava ominaisuus.
Hakijan esittämiin käyttötarkoituksiin on olemassa riittävästi asevalikoimaa, jotka ominaisuuksiltaan vastaavat niitä vaatimuksia, joita tulee nykypäivänä edellyttää urheiluammuntaan yleensä ja reserviläisammuntaan erityisesti käytettävältä aseelta. Aselain mukaan hankittavan aseen tulee "hyvin soveltua hakijan ilmoittamaan käyttötarkoitukseen". Näihin ominaisuuksiin ei kuulu mahdollisuus "pienentää" ase täysin toimintakuntoisena normaalia kokoaan huomattavasti pienemmäksi ja tehdä siitä näin helposti kätkettävä ja siten rikollisiin käyttötarkoituksiin erityisen sopiva ja haluttu ase.
Poliisilaitos ei pidä tarkoituksenmukaisena, että sotilaalliseen ja viranomaiskäyttöön valmistettuja aseita, joilla tavalliselle ammunnan ja aseiden harrastajalle on ensisijaisesti vain keräilyllistä merkitystä, tai muita itse ampumaharrastuksen kannalta tarpeettomia ominaisuuksia omaaville aseille pyritään yhä enenevässä määrin hakemaan hankkimis- ja hallussapitolupia urheiluammunnan nimissä ja erityisesti reserviläistoimintaan ja erilaisiin reserviläisammuntoihin vedoten, vaikka varsinaiset syyt ovat kulloinkin hakemuksen kohteena olevan aseen joissain erityis-/erikoisominaisuuksissa, joilla ei ole itse harrastamisen kannalta mitään merkitystä. Poliisilaitos katsoo, että reserviläistoimintaan vetoamalla voidaan myöntää lupia samanlaisille tai vastaaville aseille, mitkä tänä päivänä ovat puolustusvoimienkin käytössä ja jotka näin todella palvelevat reserviläistoimintaa.
A on valittanut poliisilaitoksen päätöksestä hallinto-oikeuteen ja vaatinut päätöksen kumoamista, koska ase soveltuu hyvin käytettäväksi sovelletuissa reserviläisammunnoissa. Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden vaarantamiseen vetoamisella ei ole merkitystä arvioitaessa aseen soveltuvuutta hakemuksessa tarkoitettuun käyttötarkoitukseen. A on liittänyt valitukseensa Reserviläisurheiluliitto ry:n todistuksen, jonka mukaan A on toiminut muiden reserviläisten ammunnan kouluttajana sovelletuissa reserviläisammunnoissa yhdistys-, piiri- ja liittotasolla.
Poliisilaitos on antanut asiassa selityksen, jossa on muun ohella todettu, että tarpeettomia ominaisuuksia omaavien aseiden lupakäytännön olisi oltava riittävän tiukka. Poliisilaitos ei ole kyseenalaistanut A:n kykyä ja halua huolehtia aseen turvallisesta käytöstä ja säilytyksestä, vaan katsoo, että tämän tyyppisille aseille ei tulisi myöntää lupia. Poliisilaitos on viitannut Maanpuolustuskoulutus ry:n lausuntoon vapaaehtoisessa maanpuolustuskoulutuksessa käytettävistä ampuma-aseista. Lausunnon mukaan pistoolikarabiinityyppisten aseiden ampumataidon ylläpitämisen hoitaa puolustusvoimat, ja sen takia reserviläisammuntaharrastus ei ole hyväksyttävä peruste kyseisen asetyypin hankkimiselle.
Lääninhallituksen määräämä valtionasiamies on antanut lausunnon, jossa on myös viitattu Maanpuolustuskoulutus ry:n lausuntoon vapaaehtoisessa maanpuolustuskoulutuksessa käytettävistä ampuma-aseista, johon lausuntoon yhdistys oli tehnyt täydennyksen. Valtionasiamies on katsonut, että A ei ole esittänyt toimineensa sellaisena reserviläisammunnan kouluttajana, jolla olisi tarve saada hakemuksessa mainittu ase käyttöönsä. Hän ei myöskään esittänyt olevansa sijoitettu sellaiseen sodan ajan tehtävään, jossa tällaista asetta olisi käytettävä.
A on antanut vastaselityksen, jossa hän on todennut harrastavansa nimenomaan sovellettua reserviläisammuntaa (SRA), johon vaaditaan itselataava lippaallinen kertatuliase. SRA:ssa on myös osalaji, jossa ammutaan kiikarikiväärillä, joka voi olla myös lippaallinen kertatuliase. Kysymyksessä oleva asetyyppi soveltuu Maanpuolustuskoulutus ry:n ja Reserviläisurheiluliiton lausuntojen perusteella hyvin hakemuksessa mainittuun ampumaurheiluun. Asetyyppi ei tulivoimaisuudessaan poikkea muista vastaavista lajissa käytetyistä aseista. A:lla on useita pistooleita, joiden lipaskapasiteetti on erikoislippailla 27-33 patruunaa. Ne ovat teholtaan ja tulivoimaltaan haetun tyyppistä asetta vastaavia. A:lla on painavan tavaran käsittelyä rajoittava selkävamma, josta syystä aseen keveys ja takana sijaitseva painopiste tekevät siitä hänelle sopivan. Hän on oikeakätinen ja vasen silmä on dominoiva. Tämä ei vaikeuta pistoolin käsittelyä, mutta kiväärillä ammuttaessa se hankaloittaa suoritusta. Myös tästä syystä kysymyksessä oleva ase on hänelle erityisen sopiva.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Hallinto-oikeus on ampuma-aselain 43 ja 44 §:n nojalla hylännyt A:n valituksen poliisilaitoksen päätöksestä. Hallinto-oikeuden päätöksen perustelujen mukaan ampuma-aseen hallussapitolupa voidaan myöntää vain hyväksyttävään käyttötarkoitukseen, ja lisäksi aseen on sovelluttava hyvin ilmoitettuun käyttötarkoitukseen. Ampuma-aselaissa on säädetty hyväksyttäväksi käyttötarkoitukseksi muun muassa ampumaurheilu ja -harrastus, jolla perusteella A on hakenut hallussapitolupaa kysymyksessä olevalle aseelle.
Hallituksen esityksessä ampuma-aselaiksi (HE 183/97) on todettu, että joissakin vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön liittyvissä reserviläisammunnan lajeissa tehokas ja tulivoimainen, usein alunperin sotilaskäyttöön valmistettu itselataava kertatulitoimintoinen ampuma-ase on välttämätön. A ei ole kuitenkaan esittänyt, että juuri tämä ampuma-ase olisi täysin välttämätön hänen esittämäänsä käyttötarkoitukseen.
Maanpuolustuskoulutus ry:n lausunnon mukaan Heckler & Koch MP5 A3 ei ole sellainen ase, joka soveltuisi hyvin reserviläisammuntoihin. Lisäksi lausunnossa on todettu, että puolustusvoimat kykenee ylläpitämään ja kehittämään sodan ajan organisaationsa pistoolikarbiineja käyttävien reserviläisten ampumataitoa ilman reserviläisten omaehtoista ampumaharrastustoimintaa kyseessä olevalla asetyypillä. Vaikka Maanpuolustuskoulutus ry:n kannanotto ei olekaan lupaviranomaisia sitova, lausunnolle voidaan kuitenkin antaa sisäasiainministeriön poliisiosaston hallintoyksikön mukaan suuri tosiasiallinen painoarvo käytännön lupaharkinnassa. Hallinto-oikeus on katsonut, että Maanpuolustuskoulutus ry:n lausunto voidaan ottaa huomioon päätösharkinnassa, koska se ohjaa lupakäytäntöä yhdenmukaiseen suuntaan ja sitä kautta edistää ihmisen yhdenvertaista kohtelua ampuma-aselupa-asioissa.
Edellä olevilla perusteilla Heckler & Koch MP5 A3 -asetta ei voida pitää hyvin soveltuvana A:n ilmoittamaan käyttötarkoitukseen. Apulaispoliisipäälliköllä on ollut mahdollisuus harkintavaltansa rajoissa hylätä A:n hallussapitolupahakemus.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:
A on vaatinut, että hallinto-oikeuden ja poliisilaitoksen päätökset kumotaan sekä hänen hakemuksensa hyväksytään. A on useita vuosia harrastanut eri toiminta-ammuntalajeja, kuten practical-ammuntaa ja sovellettua reserviläisammuntaa sekä kilpaillut seura- ja SM-tasolla. A:n hakemus on koskenut asetta, joka soveltuu mainittuihin ammuntoihin.
Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:
Poliisilaitos on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa se on todennut, että kysymyksessä olevalla aseella ei ole mitään sellaisia erityisominaisuuksia, joita valittajan harrastamat lajit ja niiden säännöt edellyttäisivät ja joita ei olisi muilla samoihin lajeihin lähes pääsääntöisesti käytettävillä aseilla. Poliisilaitos on pitänyt tämän tyyppisten aseiden yleistymistä selvänä riskinä yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle ja sitä suurempana, mitä enemmän aseita on käytössä. Koska valittaja ei ole esittänyt mitään sellaisia hyväksyttäviä erityisiä syitä, miksi lupa tulisi myöntää, valitus tulee aiheettomana ja perusteettomana hylätä.
Lääninhallituksen määräämä valtionasiamies on antanut lausuntonsa. Vaikkakaan sinänsä A:n luotettavuudesta ampuma-aseen hallussapitoon ei ole huomauttamista, ei yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisen näkökohdat huomion ottaen ole pidettävä yleiseltä kannalta suotavana, että sarjatuliaseiden itselataavat kertatuliversiot leviävät yksityiskäyttöön. Valtionasiamies on yhtynyt poliisilaitoksen lausuntoon ja todennut, että A ei ole esittänyt hyväksyttäviä perusteita hallinto-oikeuden päätöksen kumoamiseksi.
A on antanut vastaselityksen ja liittänyt vielä valitukseensa Maanpuolustus ry:n lausunnot sisäasiainministeriölle, Reserviläisurheiluliitto ry:n lausunnot sekä sisäasiainministeriön kirjeen Reserviläisurheiluliitto ry:lle.
Sisäasiainministeriön poliisiosaston hallintoyksikkö on antanut asiassa lausunnon, jossa se on muun ohella todennut, ampuma-aselain 44 §:n 1 momentissa säädetään, että hankkimislupa voidaan antaa vain sellaista ampuma-asetta varten, joka ei ole hakijan ilmoittamaan käyttötarkoitukseen nähden tarpeettoman tulivoimainen ja tehokas. Kyseisen säännöksen hallituksen esityksen perusteluissa todetaan muun muassa, että eräissä ammunnan lajeissa, lähinnä practical-ammunnassa ja joissakin vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön liittyvissä reserviläisammunnan lajeissa tehokas ja tulivoimainen, usein alunperin sotilaskäyttöön valmistettu itselataava kertatulitoimintoinen ampuma-ase on välttämätön. Sisäasiainministeriön mielestä varsinkin reserviläistoiminnan harjoituksissa, joissa tarkoituksena on maanpuolustustaitojen kehittäminen valtion itsenäisyyden turvaamiseksi, on ampuma-asetta tuskin koskaan pidettävä tarkoitukseensa nähden liian tulivoimaisena tai tehokkaana. Yleisesti aseen ulkonäölle ei voida antaa merkitystä harkittaessa luvan antamista ampuma-aseeseen. Lisäksi Heckler & Koch MP5 A3 ampuma-aseiden osalta mahdollisesti ratkaistava kysymys voinee olla vielä se, onko kyseisiä ampuma-aseita pidettävä toimintatavaltaan pysyvästi itselataavalla kertatulella toimivina vai siinä määrin helposti takaisin sarjatulella toimiviksi muutettavina, että ne olisikin katsottava sarjatulitoimintoisiksi ampuma-aseiksi. Sisäasiainministeriö ei ole kuitenkaan lausunnossaan ottanut enemmälti kantaa siihen, onko hankkimis- ja hallussapitolupa asiassa myönnettävä koska tämän kysymyksen ratkaiseminen kuuluu annetun lainsäädännön mukaan riippumattoman tuomioistuimen ratkaistavaksi.
Pääesikunta on antanut lausunnon, jossa se on muun ohella todennut, että Puolustusvoimien intressissä on ampumataitoinen reservi. Vaikka konepistoolin käyttö voidaan puolustusvoimien toimesta kouluttaa niille, jotka käyttävät konepistoolia sijoituksensa mukaisessa tehtävässä, niin vapaaehtoinen harrastustoiminta parantaa ampumataitoa ja hyödyttää siten myös puolustusvoimia. Valituksen kohteena oleva Heckler & Koch ampuma-ase soveltuu Pääesikunnan näkemyksen mukaan valittajan esittämään ampumaharrastustoimintaan.
A on antanut vastaselityksen, jossa hän on viitannut sisäasiainministeriön ja Pääesikunnan lausuntoihin ja todennut, että hän on asian eri vaiheissa tuonut riittävän selvästi esille ampuma-aseharrastuksensa vakavuuden. Hänellä on hallussapitolupa suureen joukkoon lippaallisia kertatulitoimintoisia aseita. Näitä lupia myönnettäessä ei ole esitetty epäilyä aseiden muuntelemisesta muuksi kuin miksi ne on tarkoitettu. Hän on moitteettomasti säilyttänyt ja käyttänyt aseitaan. Ei ole pienintäkään epäilystä siitä, että tämäkään ase joutuisi vääriin käsiin. Hän on lähtenyt hakemaan kyseisen aseen hallussapitolupaa pystyäkseen edelleen kehittymään practical-ampumisharrastuksessaan ja pysyäkseen myös mukana practical-ammunnassa tapahtuneessa välinekehityksessä.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
Perustelut:
Ampuma-aselain 18 §:n 2 momentin mukaan lupa muun muassa ampuma-aseen hankkimiseen voidaan antaa, jos luvan antamiselle on hyväksyttävä peruste eikä ole syytä epäillä, että lupaa tai sen nojalla hankittuja tai hallussapidettyjä esineitä käytetään väärin. Hallituksen esityksen (HE 183/1997 vp) perustelujen mukaan väärinkäytön vaara olisi arvioitava niiden tietojen perusteella, jotka viranomaisella on muun muassa hakemuksen kohteesta.
Ampuma-aselain 43 §:ssä säädetään ampuma-aseen hankkimisluvan myöntämistä koskevista hyväksyttävistä käyttötarkoituksista. Sen 1 momentin 2 kohdan mukaan ampuma-aseen hankkimislupa voidaan antaa ampumaurheilun ja -harrastuksen perusteella. Saman lain 44 §:n 1 momentissa säädetään, että hankkimislupa voidaan antaa vain sellaista ampuma-asetta tai aseen osaa varten, joka ei lippaan patruunamäärän, kaliiperin tai muiden ominaisuuksien perusteella ole hakijan ilmoittamaan käyttötarkoitukseen nähden tarpeettoman tulivoimainen ja tehokas sekä joka soveltuu hyvin hakijan ilmoittamaan käyttötarkoitukseen. Edellä mainitussa hallituksen esityksessä on mainittu, että eräissä ammunnan lajeissa, lähinnä practical-ammunnassa ja joissakin vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön liittyvissä reserviläisammunnan lajeissa tehokas ja tulivoimainen, usein alunperin sotilaskäyttöön valmistettu itselataava kertatulitoimintoinen ampuma-ase on välttämätön. Näissä tapauksissa lupaviranomaisen tulisi antaa lupa harrastuksessa tarvittavan aseen hankkimiseen sen vaarallisista ominaisuuksista huolimatta, jos muut luvan antamisen edellytykset, kuten 45 §:n 2 momentissa tarkoitettu luotettava selvitys harrastuksesta, täyttyvät.
Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa on viitattu Maanpuolustuskoulutus ry:n lausuntoon sisäministeriön poliisiosaston hallintoyksikölle. Mainitun lausunnon kohdassa pistoolikarbiinit on todettu, että ne soveltuvat hyvin reserviläisammuntoihin muun muassa, kun käyttäjinä ovat lausunnon kohdassa 3 tarkoitetut henkilöt, jotka toimivat muiden reserviläisten ammunnan ja asekäsittelyn kouluttajina reserviläisjärjestöissä tai paikallisosastoissa. Lausunnossa on mainittu pistoolikarbiineistä esimerkkiaseena Heckler & Koch MPS5:n kertatuliversio. Lisäksi edellä mainittuun lausuntoon annetussa täydennyslausunnossa todetaan, ettei puolustusvoimat kykene yhtäpitämään sodanajan organisaationsa pistoolikarbiineja käyttävien reserviläisten ampumataitoa ilman reserviläisten omaehtoista ampumaharrastustoimintaa kyseessä olevalla asetyypillä.
A on asian käsittelyssa hallinto-oikeudessa toimittanut Reserviläisurheiluliitto ry:n todistuksen, jonka mukaan hän on Reserviläisurheiluliiton sovellettujen reserviläisammuntojen (SRA) toimikunnan jäsen, ja että hän on toiminut kysymyksessä olevien ammuntojen kouluttajana yhdistys-, piiri- ja liittotasolla sekä toimitsijatehtävissä vastaavissa reserviläisten SM-kilpailuissa vuonna 1998.
Pääesikunnan antaman lausunnon mukaan valituksen kohteena oleva Heckler & Koch ampuma-ase soveltuu valittajan esittämään ampumaharrastustoimintaan.
Poliisilaitos on päätöksensä perusteluissa todennut, ettei se pitänyt hakemuksen tarkoittamaa asetta erityisen sopivana esitettyyn ampumaurheilutarkoitukseen yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen liittyvistä syistä.
Edellä mainitussa hallituksen esityksessä mainitaan, että eräitä ampuma-aseita on tulivoimansa, tehonsa, käsiteltävyytensä, helpon kätkettävyytensä, epätavanomaisen ulkomuotonsa tai muiden ominaisuuksiensa vuoksi pidettävä muita aseita vaarallisempina. Siksi on tarkoituksenmukaista, että näiden aseiden hankkimiselle asetetaan erityisiä ehtoja ja rajoituksia. Tätä edellytetään monilta osin myös asedirektiivin säännöksissä ja Schengenin yleissopimuksen määräyksissä. Lisäksi esityksessä todetaan, että kaiken kaikkiaan on tarkoituksenmukaista, että perusteena muita aseita tiukemmalle lupaharkinnalle ovat ampuma-aseen ominaisuudet eikä se, mihin käyttötarkoitukseen ase on alun perin valmistettu tai missä käyttötarkoituksessa sitä tosiasiallisesti käytetään. Vaikka kaikki ampuma-aseet ovatkin väärissä käsissä vaarallisia, on kuitenkin perusteltua, että lupaharkinta on muita aseita tiukempaa kaikkein vaarallisimpien ampuma-aseiden osalta. On aina olemassa vaara, että asetta hallussaan pitävä käyttää asetta väärin. Lisäksi ampuma-ase voi kulkeutua vääriin käsiin rikoksen kautta.
Kysymyksessä oleva ampuma-ase on sarjatuliaseen itselataava kertatuliversio. Sisäasiainministeriön poliisiosaston hallintoyksikön lausunnossa todetaan, että Heckler & Koch MP5 A3 ampuma-aseiden osalta mahdollisesti ratkaistava kysymys voinee olla vielä se, onko kyseisiä ampuma-aseita pidettävä toimintatavaltaan pysyvästi itselataavalla kertatulella toimivina vai siinä määrin helposti takaisin sarjatulella toimiviksi muutettavina, että ne olisikin katsottava sarjatulitoimintoisiksi ampuma-aseiksi. Korkein hallinto-oikeus on asiaa ratkaistessaan ottanut huomioon ministeriön lausunnossa mainitut aseen muunneltavuuteen liittyvät mahdollisuudet.
Kun otetaan huomioon edellä esitetty ja asiakirjoista muutoin ilmenevä selvitys sekä ampuma-aselain 18 §:ssä tarkoitettu hakemuksen kohteena olevaan aseeseen liittyvä, sen helposta muunneltavuudesta johtuva väärinkäyttömahdollisuus ja vaarallisuus vääriin käsiin joutuneena, korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei luvan antamiselle ole hyväksyttävää perustetta ja että poliisilaitos on voinut hylätä A:n hakemuksen päätöksessään mainitsemistaan yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen liittyvistä syistä. Tämän vuoksi ei ole syytä muuttaa hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta, jolla A:n valitus poliisilaitoksen päätöksestä on hylätty.
Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Timo Silenti, Pirkko Ignatius, Pirkko Lundell, Heikki Karapuu ja Pekka Vihervuori. Asian esittelijä Leo Kaasinen.