14.11.2000

Perusturvalautakunta oli myöntänyt täysi-ikäiselle lukiota käyvälle X:lle toimeentulotukea syyskuulle 1998 sellaisen laskelman mukaisesti, jossa hänen tuloinaan oli otettu huomioon 380 markan opintorahan lisäksi opintolainan kuukausierä 1 300 markkaa, vaikka hän ei ollut hakenut opintolainan valtion takausta eikä opintolainaa.

Lääninoikeus muutti perusturvalautakunnan päätöstä niin, että X:lle myönnettiin syyskuulle lisää toimeentulotukea 1 300 markkaa. Hänen tuloihinsa ei syyskuun 1998 toimeentulotuesta päätettäessä ollut tullut lukea opintolainan kuukausierää vastaavaa 1 300 markan määrää.

Lääninoikeus totesi, että toimeentulotuesta annetun lain 2 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada toimeentulotukea, jos hän on tuen tarpeessa eikä voi saada toimeentuloa ansiotyöllään, yrittäjätoiminnallaan, toimeentuloa turvaavien muiden etuuksien avulla, muista tuloistaan tai varoistaan, häneen nähden elatusvelvollisen henkilön huolenpidolla tai muulla tavalla.

Edellä mainitussa säännöksessä tarkoitettuihin etuuksiin kuuluu muun muassa opintotuki. Se koostuu opintorahasta, asumislisästä ja opintolainan valtiontakauksesta. Niin ollen myös valtion takaaman lainan muodossa suoritettava tuki on yleensä ensisijainen toimeentulotukeen nähden. Lääninoikeus kuitenkin katsoi opiskelijan olosuhteista kulloinkin riippuvan, voidaanko hänen edellyttää hankkivan osan toimeentulostaan opintolainan avulla.

Kesällä 1998 18 vuotta täyttänyt X kävi lukiota. Hän asui vanhempiensa luona. Poikkeuksellisen suuren elatusvelvollisuuden (kahdeksan alaikäistä lasta) ja työttömyyden vuoksi X:n vanhempien mahdollisuudet osallistua hänen koulutuksestaan johtuviin kustannuksiin olivat vähäiset. Lukio-opinnot eivät anna mitään ammattipätevyyttä. Kun otettiin huomioon X:n ikä, opiskelun luonne ja muut olosuhteet, lääninoikeus katsoi, että hänellä oli ollut päteviä syitä olla ottamatta opintolainaa.

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi perusturvalautakunnan valituksen. Kun otettiin huomioon esitetyt vaatimukset, saatu selvitys, lääninoikeuden ratkaisu ja sen perustelut sekä lisäksi se, että X:n opintorahan määrän ollessa vain 380 markkaa hän olisi joutunut turvaamaan toimeentulonsa pääosin lainan avulla, lääninoikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ollut syytä.

Laki toimeentulotuesta 2 ja 11 §