13.4.1989

A oli 24.2.1987 ostanut isältään osuuden maatalouskiinteistöistä. Kauppakirjan mukaan irtaimistoa ei myyty eikä sen luovuttamisesta ollut tehty eri sopimusta. A sai 27.2.1987 lahjakirjalla isältään vastaavan osuuden maatalousirtaimistosta ja 13.5.1987 toimitetussa sekä 1.9.1987 oikaistussa lahjaverotuksessa hänen maksettavakseen oli pantu tuosta lahjasta lahjaveroa 3.350 markkaa. Perintöverolautakunta toimitti 11.11.1987 kiinteistökaupan perusteella lahjaverotuksen ja katsoi A:n saaneen em. luovutusten yhteydessä yhteensä 137.379 markan lahjan, josta lahjavero I veroluokassa oli 10.787 markkaa. Lahjaveroa maksuunpannessaan perintöverolautakunta vähensi tuosta lahjaverosta perintö- ja lahjaverolain 20 §:n 2 momentin nojalla jo maksuunpannun lahjaveron 3.350 markkaa ja otti huomioon perintö- ja lahjaverolain 63 a §:n mukaiset huojennukset sekä vahvisti maksuunpantavan lahjaveron 5.000 markaksi. Lääninoikeus A:n valituksen johdosta vahvisti perintö- ja lahjaverolain 63 a §:n huojennukset huomioon ottaen lahjaveron 5.000 markaksi, josta vähensi maksuunpannun 3.350 markaksi. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että lahjaverotus oli toimitettu oikein ja kumosi lääninoikeuden päätöksen.

Äänestys 3-2.

PerVL 20 § 2 momPerVL 63 a §