Vaasan HO 17.12.2018 529

Yksityishenkilön velkajärjestely
Maksuohjelman vahvistaminen yksinkertaistetussa menettelyssä
Saldopäivä
Tavallisten velkojen vähimmäiskertymä

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Hovioikeudessa on ollut kysymys siitä, onko hakijalle voitu vahvistaa maksuohjelma velkajärjestelylain 38 a §:n mukaisessa yksinkertaistetussa menettelyssä. P Oy:n mukaan käräjäoikeus ei olisi voinut vahvistaa selvittäjän maksuohjelmaehdotusta yksinkertaistetussa menettelyssä erityisesti siitä syystä, että se ei ole lain 25 §:n mukainen, koska maksuohjelmaehdotukseen ei ole sisällytetty vähimmäiskertymälaskelmaa eikä se ole myöskään lain 31 §:n mukainen, koska tavalliset velat on pyydetty ilmoittamaan korkoineen menettelyn aloittamispäivälle eikä hakemuksessa ilmoitetulle saldopäivälle. P Oy on lisäksi katsonut, ettei maksuohjelmaehdotusta olisi voinut vahvistaa myöskään siitä syytä, että siinä ei ole noudatettu lain 34 §:ää kuolinpesän realisoinnin osalta eikä maksuohjelman kestoa ole pidennetty siltä osin kuin menettelyajan kertymä on käytetty selvittäjän palkkion maksuksi. Maksuohjelmaehdotuksesta ei myöskään ilmene, onko velallisella tuloihin perustuva lisäsuoritusvelvollisuus.

ETELÄ-POHJANMAAN KÄRÄJÄOIKEUDEN PÄÄTÖS 18.12.2017

Hakija: A

Asia: Velkajärjestelyhakemus

Tausta

A:n velkajärjestely on aloitettu 28.7.2017 Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden päätöksellä nro 17/6852. Selvittäjäksi on määrätty varatuomari B. Selvittäjä on velkojien ja käräjäoikeuden huomautusten jälkeen toimittanut maksuohjelmaehdotuksen Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden kansliaan 30.11.2017.

Selvittäjä on varannut hakijalle ja velkojille tilaisuuden lausua maksuohjelmaehdotuksen johdosta.

Lausumat

Hakija ei ole vastustanut maksuohjelmaehdotusta.

P Oy on vaatinut, että

-tavallisille veloille kertyvä maksuvara jaetaan velkojille saldopäivän eikä velkajärjestelyn aloittamispäivän saldojen mukaisessa suhteessa.

- velallinen on velvoitettava tilittämään menettelyajan kertymä velkojilleen ja että tavallisten velkojen maksuohjelman kestoa/kertymäaikaa jatketaan ajalla, jolta velallisen maksuvara käytetään selvittäjän palkkion maksamiseksi.

- velallinen on velvoitettava maksamaan tavallisia velkojaan vähintään vähimmäiskertymän määrä. Mikäli tavallisille veloille lain mukaan maksettava määrä on suurempi kuin tavalliset (ei-viimesijaiset) velat yhteensä, maksuvara on sen jälkeen osoitettava tavallisten velkojen viimesijaisille koroille, eli tässä tapauksessa saldopäivästä aloituspäivään kertyville viivästyskoroille ja velkajärjestelyn alkamisesta maksuohjelman vahvistamiseen asti kertyville juokseville koroille. Mikäli tavallisten velkojen hyväksi kuuluva maksuvara ylittää kaikki edelliset velkojen erät, tavallisille veloille on maksettava juoksevaa korkoa myös maksuohjelman keston ajalta. Mikäli kaikki tavalliset velat luottoehtojen mukaisine korkoineen eivät tule maksetuksi velallisen maksuohjelman mukaisesta maksuvarasta velalliselle on määrättävä VJL 35 a §:n mukainen lisäsuoritusvelvollisuus velkojen luottoehtojen mukaiseen kokonaismäärään asti.

Selvittäjän lausuma

- Tuomioistuin on asettanut saatavien ilmoittamisen määräpäiväksi 18.8.2017, johon mennessä velkojien tuli ilmoittaa selvittäjälle velkajärjestelyn piiriin kuuluvan velan määrä, mikäli se poikkeaa velallisen ilmoittamasta määrästä. Velkojat ovat päätöksen mukaisesti ilmoittaneet selvittäjälle saatavansa, jotka on merkitty maksuohjelmaan ilmoituksen mukaisesti. Ellei velkoja ole ilmoittanut saatavansa määrää, on se merkitty maksuohjelmaan hakemuksen mukaisesti.

- viimesijaisesti velallisen maksuvara on osoitettava saldopäivän ja maksuohjelman vahvistamisen välisenä aikana kertyneille koroille sekä sellaisille veloille, jotka konkurssissa ovat viimeiseksi suoritettavia.Maksuohjelmassa on mahdotonta tietää kunkin velan koron määrä saldopäivän ja maksuohjelman alkamisen väliseltä ajalta. Velkojat ovat ilmoittaneet selvittäjälle saatavansa määrän korkoineen per. velkajärjestelyn aloittamispäivä 28.7.2017. Mitään korkotietoja saldopäivän ja maksuohjelman aloittamisen väliseltä ajalta ei ole ilmoitettu, eikä selvittäjä pysty niitä selvittämään.

Selvittäjän käsityksen mukaan korkoa, joka kertyy veloille velkajärjestelyn aloittamispäätöksen ja maksuohjelman vahvistamispäätöksen väliseltä ajalta, käsitellään maksuohjelmassa viimesijaisena velkana.

- Menettelyajan kertymä on kertynyt ulosottoon kertyneistä varoista, joista on määrätty maksuohjelmassa. Ulosottoon on peritty velallisen tuloista velkajärjestelyn alkamiseen saakka varoja niin, että varat on tilitetty velkojille velkajärjestelyn alkamisen jälkeen ulosottoon kertyneet varat ovat ulosottoviraston hallussa ja niistä on määrätty maksuohjelmassa ja ne on määrätty käytettäväksi selvittäjän palkkioon ja kuluihin.

- Ottaen huomioon VJL 38 a §:n määräykset, selvittäjä katsoo, että maksuohjelma voidaan joka tapauksessa vahvistaa esitetyn mukaisena myös lainkohdassa mainituilla perusteilla, koska P Oy:tä lukuun ottamatta kukaan muu velkoja ei ole vastustanut maksuohjelmaa. P Oy:n osuus velallisen kaikista veloista on ainoastaan 1,6 % ja osuus tavallisista veloista 3,96 %.

Muut velkojat eivät ole antaneet lausumaa maksuohjelmaehdotuksen johdosta.

RATKAISU

Käräjäoikeus vahvistaa liitteenä olevan maksuohjelmaehdotuksen sellaisenaan hakijan maksuohjelmaksi.

Maksuohjelman kesto

Maksuohjelman kesto on tavallisten velkojen osalta 8 vuotta 11 kuukautta. Se alkaa 1.1.2018 ja päättyy 30.11.2026.

Maksuohjelman kesto on vakuusvelkojen osalta 9 vuotta. Se alkaa 1.1.2018 ja päättyy 31.12.2026.

Ulosmitattujen varojen tilittäminen

Ulosottomiehen on tilitettävä hallussaan mahdollisesti olevat, velalliselta ulosmitatut varat maksuohjelmaehdotuksen mukaisesti.

Kulujen korvaus ja palkkio

A:n on maksettava selvittäjäksi määrätylle varatuomari B:lle palkkiona 1750,00 euroa, kulujen korvauksena 104,88 euroa sekä arvonlisävero-osuutena 445,17 euroa eli yhteensä 2300,05 euroa. Summa maksetaan maksuohjelmaehdotuksen mukaisesti.

Perustelut

MAKSUOHJELMAN VAHVISTAMINEN YKSINKERTAISTETUSSA MENETTELYSSÄ

A) VJL 38 a §:n 1 momentin mukaan maksuohjelmaehdotus voidaan 38 §:n 1 momenttia sekä 55-57 §:n säännöksiä noudattamatta vahvistaa maksuohjelmaksi, jos:

1) velkajärjestelyyn on 9, 9 a, 10, 10 a ja 11 §:n mukaan edellytykset; ja 2) kaikki sellaiset tunnetut velkojat, joiden saatavat ovat velkojien saatavien kokonaismäärästä yhteensä vähintään 80 prosenttia, ja jokainen velkoja, jonka saatavan määrä on vähintään 5 prosenttia velkojien saatavien kokonaismäärästä, on antanut hyväksyntänsä maksuohjelmaehdotukselle tai ei ole esittänyt sitä koskevaa väitettä.

Käräjäoikeus toteaa, että maksuohjelmaehdotuksen mukaan vakuusvelat suoritetaan 1 prosentin korolla. Vakuusvelkoja on ilmoittanut, että sillä ei ole lausuttavaa maksuohjelmaehdotuksesta.

Maksuohjelmassa tavallisten velkojen pääomat suoritetaan kokonaan. Koronmaksuvelvollisuus on poistettu. P Oy:tä lukuun ottamatta muut tavalliset velkojat eivät ole lausuneet asiassa. P Oy:n osuus hakijan veloista on 1,6 %.

Asiassa ei ole väitettykään, että velkajärjestelyn edellytykset eivät olisi olemassa.

VJL 38 a §:n 1 momentin edellykset maksuohjelman vahvistamiselle yksinkertaistetussa menettelyssä ovat näin ollen olemassa.

B) VJL 38 a §:n 2 momentin mukaan tuomioistuimelle on ohjelmaehdotuksen yhteydessä toimitettava selvitys siitä, miten ja milloin niille velkojille, jotka eivät ole hyväksyneet ehdotusta, on annettu tieto ehdotuksesta ja varattu tilaisuus lausua siitä sekä ehdotusta vastustaneiden velkojien kirjalliset lausumat.

Käräjäoikeus toteaa, että selvittäjä on toimittanut edellä mainitut selvitykset.

VJL 38 a §:n 2 momentin edellykset maksuohjelman vahvistamiselle yksinkertaistetussa menettelyssä ovat näin ollen olemassa.

C) VJL 38 a §:n 3 momentin mukaan ehdotusta maksuohjelmaksi ei voida vahvistaa yksinkertaistetussa menettelyssä, ellei ehdotus ole sitä vastustaneen velkojan osalta 25, 26, 29, 31 ja 46 a §:n mukainen, tai jos se muutoin poikkeaa siitä, mitä velkojien yhdenvertaisesta kohtelusta tässä laissa säädetään.

P Oy:n mukaan tavallisten velkojen keskinäisen suhde on määrätty virheellisesti, koska suhde ei ole määräytynyt velkajärjestelyhakemuksessa mainitun saldopäivän 7.4.2017 tilanteen mukaan, vaan selvittäjän määräämän velkajärjestelyn aloittamispäivän 28.7.2017 tilanteen mukaisesti. Käräjäoikeus toteaa, että saldopäivän käyttäminen ei ole pakollista, vaan se on mahdollisuus. Se on tarkoitettu vain yksinkertaistamaan menettelyä. (HE 83/2014 s.22). Myös aiemman käytännön mukaista aloituspäivän saldoja voidaan käyttää. (Esim. Marko Niiranen: Velkajärjestelylain muutos 2015 s. 67.) Velkojilla on ollut esillä olevassa asiassa mahdollisuus ilmoittaa saatavansa suuruus samalle päivälle, joten selvittäjän menettely ei ole loukannut velkojien yhdenvertaista kohtelua. Näin ollen maksuohjelmaehdotusta ei ole laadittu VJL 31 §:n vastaisesti.

Mitä P Oy:n vaatimukseen vähimmäiskertymän suorittamisesta ja koron maksuvelvollisuudesta tulee, niin käräjäoikeus toteaa, että velallinen on VJL 32 §:n mukaan velvollinen suorittamaan tavallisia velkojaan vähimmäiskertymän verran. Esillä olevassa tapauksessa maksuohjelmaehdotuksessa nimenomaista vähimmäiskertymälaskelmaa ei ole näkyvissä eikä käräjäoikeus ryhdy sitä laskemaan, koska kysymys on maksuohjelman vahvistamisesta yksinkertaistetussa menettelyssä. Koska maksuohjelmaehdotuksen mukaan velallinen suorittaa tavallisia velkojaan 68.227,76 euroa, käräjäoikeus pitää tätä määrää vähimmäiskertymänä. Mikäli vähimmäiskertymä olisi laskettu väärin eli se olisikin tätä suurempi tai pienempi, tämä seikka ei kuitenkaan estä maksuohjelman vahvistamista, koska tämä ei loukkaa tavallisten velkojien yhdenvertaista kohtelua. Mahdolliset laskuvirheet maksuvaralaskelmassa ja siten myös vähimmäiskertymälaskelmassa ovat juuri sellaisia seikkoja, joita ei tarkemmin tutkita vahvistettaessa maksuohjelmaa yksinkertaistetussa menettelyssä. (HE 83/2014 s. 36).

Vielä käräjäoikeus toteaa, että vähimmäiskertymän tarkoitus on turvata tavallisille veloille saman suuruinen suoritus riippumatta siitä pitääkö velallinen asuntonsa vai ei. Mikäli tässä tapauksessa velallinen olisi myynyt asuntonsa ennen velkajärjestelyn hakemista, niin tavalliset velkojat saisivat suorituksia vain velallisen 3 vuoden maksuvaran verran, jolloin myös tavallisten velkojen pääomia leikattaisiin.

Esillä olevassa tapauksessa tavalliset velkojat saavat saataviensa pääomat kokonaan eli pääsevät nyt esitetyssä asunnon säilyttämisvaihtoehdossa tätä parempaan asemaan. Maksuohjelma ei siten loukkaa tavallisten velkojien oikeutta.

Koska käräjäoikeus pitää maksuohjelmassa ehdotettua määrää 68.227,76 euroa vähimmäiskertymänä, niin tämän vuoksi velallinen ei ole velvollinen suorittamaan velkojille korkoa velkajärjestelyn aloittamisen ja maksuohjelman vahvistamisen väliseltä ajalta eikä myöskään juoksevaa korkoa maksuohjelman keston ajalta. Maksuohjelmaehdotuksessa käytetyt keinot ovat siten VJL 25 §:n mukaisia.

Mitä tulee P Oy:n väitteeseen maksuohjelman jatkamisesta selvittäjän palkkion suorittamisen ja menettelyajan kertymän vuoksi, niin käräjäoikeus toteaa, että kyseiset seikat eivät loukkaa tavallisten

velkojien yhdenvertaista kohtelua, jonka vuoksi käräjäoikeus ei tutki P Oy:n väitteitä. Velkojat saavat joka tapauksessa saataviensa pääomat kokonaan.

SELVITTÄJÄNPALKKIO

VJL 70 §:n mukaan selvittäjällä on oikeus saada kohtuullinen korvaus ja palkkio hänelle aiheutuneista tehtävän kannalta tarpeellisista kustannuksista. Yksityishenkilön velkajärjestelyasiassa määrätyn selvittäjän palkkiosta ja kulukorvauksesta annetun oikeusministeriön asetuksen (1212/2001) 1.2 §:n 3 kohdan mukaan selvittäjän palkkio on 844,20 euroa, jos velkojia on 15 tai enemmän ja asetuksen 2 §:ssä todetaan, että jos asia on erityisen vaikea tai työmäärältään erityisen laaja, selvitystehtävästä 1 §:n mukaan määrättävää palkkiota voidaan tuomioistuimen harkinnan mukaan korottaa.

Käräjäoikeus toteaa, että selvittäjänpalkkiota on korotettava 905,80 eurolla velkojien suuren lukumäärän vuoksi ja koska maksuohjelma on jouduttu laadittu useaan kertaan ja sen laatiminen on muuttuneiden tietojen ym. ollut tavallista työläämpää.

LAINKOHDAT

Laki yksityishenkilön velkajärjestelystä 38 a §, 70 §.

- - -

Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut käräjätuomari Juha Niemi-Pynttäri

OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA

Asia Maksuohjelman vahvistaminen yksityishenkilön velkajärjestelyä koskevassa asiassa

Valittaja P Oy

Vastapuoli A

Valitus

Vaatimukset

P Oy on vaatinut, että käräjäoikeuden vahvistamaa maksuohjelmaa muutetaan siten, että A:n tavalliset velat merkitään maksuohjelmaan vel­kajärjestelyhakemuksessa ilmoitettuun yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (velkajärjestelylaki) 11 b §:n mukaiseen saldopäivään 7.4.2017 asti kertyneine korkoineen ja tavallisten velkojen velko­jille tuleva maksuvara jaetaan veloille sanotun päivän saldojen mukaisessa suhteessa ja että saldopäivän jälkeen kertyneet korot sisällytetään maksuoh­jelmaan viimesijaisina velkoina velkajärjestelylain 31 §:n 3 momentin mukai­sesti.

Lisäksi P Oy on vaatinut, että tavallisille veloille määrätään maksettavaksi velkajärjestelylain 32 §:n mukainen vähimmäiskertymän määrä ja että velallisen varallisuudesta saatava suoritus käytetään velkajärjestelylain 34 §:n 1 momentin mukaisesti tavallisten velkojen suoritukseksi.

Edelleen P Oy on vaatinut, että maksuohjelmaan sisällytetään määräys, jonka mukaan A:lla on velkajärjestelylain 35 a §:n 3 momentin mukainen tuloihin perustuva lisäsuoritusvelvollisuus.

Perusteet

Käräjäoikeus on vahvistanut A:n maksuohjelmaehdotuksen virheellisesti velkajärjestelylain 38 a §:n nojalla, vaikka maksuohjelma on ollut P Oy:n osalta velkajärjestelylain 25 §:n ja 31 §:n vastainen.

Maksuohjelmaehdotus ei ole velkajärjestelylain 31 §:n mukainen, koska siinä ei ole noudatettu lain 31 §:n 3 momenttia. Säännöksen mukaan viimesijaisesti maksuvara ja varat on osoitettava saldopäivän ja maksuohjelman vahvistamisen välisenä aikana kertyneille koroille sekä sellaisille veloille, jotka konkurssissa ovat viimeiseksi suoritettavia. Jos saldopäivä on aikaisempi kuin kuusi kuukautta ennen velkajärjestelyn aloittamista, viimesijaisia ovat velkajärjestelyn aloittamisen ja maksuohjelman vahvistamisen välisenä aikana kertyneet korot.

Selvittäjä oli käräjäoikeuden velkajärjestelylain 54 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla antaman määräyksen tiedoksiannon yhteydessä pyytänyt velkojia il­moittamaan velan määrän velkajärjestelyn aloittamispäivälle laskettuine korkoi­neen ja todennut, että tavallisille veloille velkajärjestelyn aloittamispäivän jälkeen kertyvät korot ovat viimesijaista velkaa ja jäävät huomiotta maksuohjelmassa.

A on kuitenkin ilmoittanut velkajärjestelyhakemuksessaan lain 11 b §:n mukaiseksi saldopäiväksi 7.4.2017 ja velkajärjestely on aloitettu 28.7.2017 eli saldopäivästä ei ole kulunut yli kuutta kuukautta. Lain 31 §:n 3 momentin sanamuoto on ehdoton, eikä lain 54 §:n 2 momentin 2 kohdan mukainen määräys sisällä poikkeusta siihen. Näin ollen A:n velkajärjestelyssä viimesijaisina velkoina olisi pitänyt olla saldopäivän ja aloittamispäivän välisenä aikana kertyneet korot lain 31 §:n 3 momentin mukaisesti.

P Oy on ilmoittanut selvittäjälle saatavansa määrän velkajärjestelylain 31 §:n 3 momentin mukaisesti saldopäivään 7.4.2017 asti kertyneine korkoineen. Koska maksuohjelmassa muihin tavallisiin velkoihin on sisällytetty viimesijaista korkoa, asettaa maksuohjelma P Oy:n huonompaan asemaan kuin muut tavallisten velkojen velkojat. Maksuohjelma ei siten ole lain 31 §:n mukainen eikä maksuohjelmaa olisi siitä syystä voitu vahvistaa 38 a §:n nojalla.

Lisäksi maksuohjelmaehdotus on velkajärjestelylain 25 §:n vastainen, koska se ei sisällä lain 32 §:n mukaista vähimmäiskertymälaskelmaa. Säännöksen mukaan velallisen tulee suorittaa tavallisille velkojilleen vähintään vähimmäiskertymää vastaava suoritus, jos velallinen saa säilyttää asunnon. A:n vähimmäiskertymä olisi 93.236,48 euroa, joka muodostuu menettelyn aikana kertyneestä maksuvarasta 7.289,15 eurosta, viiden vuoden maksuvarasta 82.716,08 eurosta, jossa on otettu huomioon vaihtoehtoinen asumismuoto, ja perusturvaan kuulumattoman kuolinpesän realisoinnista kertyvästä 3.231,25 eurosta. A:n maksuohjelmassa maksuvelvollisuudeksi on kuitenkin määrätty 68.227,76 euroa, joka on ohjelmaan merkittyjen tavallisten velkojen yhteismäärä saldo- tai aloittamispäivänä.

Käräjäoikeus on virheellisesti katsonut, että vähimmäiskertymänä voidaan pitää A:n kokonaisvelkamäärää velkajärjestelyn aloittamispäivänä. Velallisen maksukyky voi muuttua maksuohjelman aikana ja hänen tulee suorittaa vähimmäiskertymä siinäkin tilanteessa, että asunto jouduttaisiin realisoimaan myöhemmin maksuohjelman aikana. Koska A:n laskennallinen vähimmäiskertymä on pienempi kuin hänen kokonaisvelkamääränsä velkajärjestelyn aloittamispäivänä, olisivat tavalliset velkojat olleet oikeutettuja luottosopimuksen mukaiseen juoksevaan korkoon. P Oy:n saatavalle on juossut velkajärjestelyn alkaessa lakiperusteinen viivästyskorko. Koska A ei suorita laskennallista vähimmäiskertymää eikä tavallisille veloille kerry maksuohjelmaehdotuksessa juoksevaa korkoa, maksuohjelma ei ole velkojan kannalta lievimmän keinon periaatteen mukainen ja on siten lain 25 §:n vastainen.

Edelleen maksuohjelmaehdotuksessa perusturvaan kuulumattomasta varallisuudesta saatavaa suoritusta ei ole käytetty tavallisten velkojen suorittamiseksi velkajärjestelylain 34 §:n 1 momentin edellyttämällä tavalla. Maksuohjelman kestoa ei ole myöskään pidennetty siltä osin kuin menettelyajan kertymä on käytetty selvittäjän palkkion maksuksi.

Maksuohjelmaehdotusta ei olisi voitu vahvistaa myöskään siitä syystä, ettei siitä ilmene, onko A:lle vahvistettu tuloihin perustuva lisäsuoritusvelvollisuus.

Selvittäjän vastaus

Vaatimus

Selvittäjä on vaatinut, että valitus hylätään.

Perusteet

Käräjäoikeuden päätös on oikea. Menettelylle on velkajärjestelylain 38 a §:n 1 momentin 1 ja 2 kohtien mukaiset edellytykset. Maksuohjelma on velkajärjestelylain 25, 26, 29, 31 ja 46 a §:ien mukainen ja kaikkia velkojia on kohdeltu yhdenvertaisesti.

Saldopäivää koskevat lainkohdat on tarkoitettu yksinkertaistamaan menettelyä, eikä saldopäivän käyttämättä jättämisessä ole kyse sellaisesta seikasta, jonka johdosta maksuohjelma olisi lainvastainen. Kaikkia velkojia on pyydetty antamaan velkatiedot aloittamispäivän mukaan ja näin velkojat ovat myös toimineet lukuun ottamatta P Oy:tä, joka on ilmoittanut pyynnöstä huolimatta saatavansa saldopäivän mukaan. Kaikilla velkojilla on ollut tilaisuus ilmoittaa saatavansa samoin perustein. Velkojia on kohdeltu tältä osin yhdenvertaisesti. Ainoastaan poikkeuksellisesti velkatiedot ilmoitetaan velkaneuvojalle saldopäivän mukaan ja yleensä aina velkatietoja joudutaan myöhemmin täsmentämään, kuten tässäkin tapauksessa on jouduttu tekemään. Verohallinto oli ilmoittanut, ettei sillä ole velalliselta saatavaa, vaikka hakemuksessa sille oli merkitty saldopäivän mukainen velka.

Laskennallisen vähimmäiskertymän merkitys velkajärjestelyssä on sen arvioiminen, voiko velallinen säilyttää omistusasunnon vai pitääkö se realisoida. Mikäli velallinen pystyy suorittamaan vakuusvelan velkajärjestelylain 29 §:n mukaisesti ja sen lisäksi vähimmäiskertymää vastaavan määrän, pystyy hän velkajärjestelyssä säilyttämään asuntonsa. Tässä tapauksessa vähimmäiskertymällä ei ole ollut merkitystä, koska velallinen on kyennyt maksamaan kaikki tavalliset velat eikä niitä ole tarvinnut leikata. Maksuohjelmaan ei ole sisällytetty vähimmäiskertymälaskelmaa, jossa vähimmäiskertymän määrä on 85.947,91 euroa, koska sillä ei ollut tässä tapauksessa merkitystä velallisen suorittaessa maksuohjelman mukaan täysimääräisesti kaikki tavalliset velat. Näin ollen tosiasiallinen vähimmäiskertymä on tässä tapauksessa tavallisten velkojen kokonaismäärä.

Koska velkojat saavat maksuohjelmassa täysimääräisesti suorituksensa, maksuohjelman kestoa ei ole tarvinnut pidentää siltä osin kuin menettelyajan kertymä on käytetty selvittäjän palkkion maksamiseen.

Maksuohjelmassa on määrätty sekä kertaluontoisiin suorituksiin, että tuloihin perustuvasta lisäsuoritusvelvollisuudesta. Lisäsuoritusvelvollisuus aktualisoituu, mikäli velallinen saa sellaista omaisuutta ja sellaisia tuloja, joita määräys koskee. Lisäsuoritusvelvollisuutta ei voida vielä maksuohjelmassa määrätä suoritettavaksi, koska määräys koskee mahdollista tulevaa omaisuutta ja tulevia tuloja.

A:n vastaus

A ei ole vastannut valitukseen.

P Oy:n lausumat

P Oy on selvittäjän vastaukseen antamassaan lausumassa 31.7.2018 toistanut valituksessa esittämänsä - -

- - -

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Käräjäoikeus on vahvistanut selvittäjän maksuohjelmaehdotuksen A:n maksuohjelmaksi velkajärjestelylain 38 a §:n mukaisessa yksinkertaistetussa menettelyssä. Lain 38 a §:n mukaan maksuohjelma voidaan vahvistaa yksinkertaistetussa menettelyssä, jos velkajärjestelyyn on 9, 9 a, 10, 10 a ja 11 §:n mukaan edellytykset ja jos kaikki sellaiset tunnetut velkojat, joiden saatavat ovat velkojien saatavien kokonaismäärästä yhteensä vähintään 80 prosenttia, ja jokainen velkoja, jonka saatavan määrä on vähintään 5 prosenttia velkojien saatavien kokonaismäärästä, on antanut hyväksyntänsä maksuohjelmaehdotukselle tai ei ole esittänyt sitä koskevaa väitettä. Ehdotusta maksuohjelmaksi ei voida vahvistaa, ellei ehdotus ole sitä vastustaneen velkojan osalta 25, 26, 29, 31 ja 46 a §:n mukainen, tai jos se muutoin poikkeaa siitä, mitä velkojien yhdenvertaisesta kohtelusta tässä laissa säädetään.

P Oy on katsonut, ettei selvittäjän maksuohjelmaehdotusta voida vahvistaa yksinkertaistetussa menettelyssä, koska se ei ole lain 25 §:n mukainen ja koska maksuohjelmaehdotukseen ei ole sisällytetty vähimmäiskertymälaskelmaa. Maksuohjelmaehdotuksessa koronmaksuvelvollisuus tavallisille veloille on poistettu, vaikka niille kertyy vähimmäiskertymää pienempi suoritus. Maksuohjelmaehdotus ei ole myöskään 31 §:n mukainen, koska tavalliset velat on pyydetty ilmoittamaan korkoineen menettelyn aloittamispäivälle eikä hakemuksessa ilmoitetulle saldopäivälle. Lisäksi P Oy on katsonut, ettei maksuohjelmaehdotusta olisi voinut vahvistaa myöskään siitä syytä, että siinä ei ole noudatettu lain 34 §:ää kuolinpesän realisoinnin osalta eikä maksuohjelman kestoa ole pidennetty siltä osin kuin menettelyajan kertymä on käytetty selvittäjän palkkion maksuksi. Maksuohjelmaehdotuksesta ei myöskään ilmene, onko velallisella tuloihin perustuva lisäsuoritusvelvollisuus.

Hovioikeudessa on siten kysymys erityisesti siitä, onko selvittäjän maksuohjelmaehdotus ollut P Oy:n esittämien perusteiden johdosta 25 §:n ja 31 §:n vastainen tai muutoin velkojien yhdenvertaisuutta loukkaava ja onko käräjäoikeudelta tästä syystä puuttunut edellytykset vahvistaa maksuohjelmaehdotusta maksuohjelmaksi yksinkertaistetussa menettelyssä.

Sovellettavat säännökset ja oikeudellinen arviointi

Velkajärjestelylain 3 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan velkajärjestelyn piiriin kuuluvalla velalla tarkoitetaan kaikkia velallisen velkoja, jotka ovat syntyneet ennen velkajärjestelyn alkamista sekä näille veloille velkajärjestelyn alkamisen ja maksuohjelman vahvistamisen välisenä aikana kertyvää korkoa ja velallisen maksettavaksi määrättyjä tällaisten velkojen perimis- ja täytäntöönpanokuluja. Lain 11 b §:n mukaan velkajärjestelyn hakemista ja velkatilanteen selvittämistä varten velkojan tulee kirjallisesti ilmoittaa velalliselle tämän pyynnöstä saatavan peruste, eräpäivä ja määrä pääomaan, korkoon ja velkojen perimis- ja täytäntöönpanokuluihin eriteltynä velallisen pyytämälle päivämäärälle laskettuna (saldopäivä). Lain 16 §:n mukaan velkajärjestelyn alkaminen keskeyttää viivästyskoron kertymisen velkajärjestelyn piiriin kuuluvalle velalle. Sama koskee muunlaisia maksuviivästyksen seuraamuksia, jotka riippuvat viivästyksen kestosta. Lain 25 §:ssä puolestaan säädetään velkajärjestelyn keinoista. Sen mukaan velkajärjestelyssä voidaan sen piiriin kuuluvien velkojen osalta muun muassa muuttaa velan maksuaikataulua, alentaa jäljellä olevaan luottoaikaan kohdistuvien luottokustannusten maksuvelvollisuutta tai alentaa maksamatta olevan velan määrää taikka poistaa velan maksuvelvollisuus kokonaan. Edelleen kun velallisella on omistusasunto, velallisen on lain 32 §:n mukaan suoritettava tavallisia velkojaan 2 momentin mukaista laskennallista kertymää vastaava määrä (tavallisten velkojen vähimmäiskertymä) riippumatta siitä, saako velallinen pitää asuntonsa vai onko se muutettava rahaksi.

P Oy on katsonut, ettei A:lle vahvistettu maksuohjelma täytä velkajärjestelylain 25 §:n 3 momentin mukaista lievimmän keinon vaatimusta, koska siinä on poistettu A:n velvollisuus suorittaa tavallisille veloille korkoa, vaikka maksuohjelman mukaan A suorittaa velkojaan laskennallista tavallisten velkojen vähimmäiskertymää pienemmän määrän.

Maksuohjelmaehdotuksesta ilmenee, että A:n kaikki velkajärjestelyn piiriin kuuluvat tavalliset velat ovat erääntyneet eli niille ei kerry enää luottoaikaista juoksevaa korkoa, vaan niille on kertynyt ennen velkajärjestelyn aloittamista korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa. Velkajärjestelylain 16 §:n mukaan velkajärjestelyn aloittaminen keskeyttää viivästyskoron kertymisen velkajärjestelyn piiriin kuuluvalle velalle. Näin ollen A:n tavallisille veloille ei ole enää kertynyt korkoa velkajärjestelyn aloittamispäivän 28.7.2017 jälkeen.

Selvittäjän maksuohjelmaehdotuksen mukaan A:n velkajärjestelyn piiriin kuuluvien tavallisten C-velkojen yhteismäärä on 68.277,76 euroa. Maksuohjelmaehdotuksen mukaan velkojille puolestaan kertyy maksuohjelman myötä 68.227,76 euroa. Näin ollen velkojat saavat suorituksensa täysimääräisesti ehdotetun maksuohjelman perusteella. P Oy:n saatava on sen ilmoituksen mukaan 2.700,62 euroa. Sille kertyy maksuohjelman mukaan 107 kuukauden aikana maksuvarasta 2.650,73 euroa ja osuutena C:n kuolinpesän realisoinnista 49,88 euroa eli yhteensä 2.700,62 euroa. Näin ollen myös P Oy saa maksuohjelmaehdotuksessa täysimääräisesti suorituksen saatavalleen. Maksuohjelmaehdotuksessa on näin ollen tosiasiassa ainoastaan pidennetty tavallisten velkojen maksuaikataulua, mikä on velkajärjestelylain 25 §:n mukaisesti lievin keino velallisen taloudellisen tilan tervehdyttämiseksi. Koska tavalliset velkojat saavat selvittäjän maksuohjelmaehdotuksen perusteella täysimääräisen suorituksen saatavalleen, ei maksuohjelmaan ole ollut tarpeen liittää mukaan laskennallista vähimmäiskertymälaskelmaa. Vähimmäiskertymälaskelmalla ei ole velkojien kannalta merkitystä myöskään sen varalta, että A:n maksukyky heikentyisi tulevaisuudessa, koska hänen tulee silloinkin pystyä suorittamaan vähintään velkajärjestelyn aloittamispäivänä 28.7.2017 ollut velkamäärä 68.227,76, jotta hän voisi säilyttää asuntonsa.

P Oy on lisäksi väittänyt, että maksuohjelmaehdotus on 31 §:n vastainen, koska selvittäjä on pyytänyt velkojia ilmoittamaan saldot velkajärjestelyn aloittamispäivälle 28.7.2017 eikä velkajärjestelyhakemuksessa ilmoitetulle saldopäivälle 7.4.2017, ja tällöin osa velkojien saatavista sisältää 31 §:n 3 momentin vastaisesti viimesijaista korkoa.

Velkajärjestelylain 54 §:n 2 momentin mukaan tuomioistuimen tulee päättäessään velkajärjestelyn aloittamisesta asettaa määräpäivä, johon mennessä velkojien on kirjallisesti ilmoitettava selvittäjälle tai muulle maksuohjelmaehdotuksen laatijalle taikka tuomioistuimelle, sen mukaan kuin tuomioistuin määrää, velkajärjestelyn piiriin kuuluvan velan määrä, mikäli se poikkeaa velallisen ilmoittamasta, uhalla, että velallisen ilmoituksen ylittävä vaatimus voidaan muuten jättää maksuohjelmassa huomioon ottamatta, jollei 5 momentista muuta johdu. Säännöksen 5 momentin mukaan, jos hakemukseen on liitetty ehdotus maksuohjelmaksi ja päätös velkajärjestelyn aloittamisesta on tehty enintään kuusi kuukautta maksuohjelmaehdotuksessa käytetyn saldopäivän jälkeen, tuomioistuin asettaa 2 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetun määräpäivän vain, jos se on tarpeellista maksuohjelmaehdotuksen tarkistamiseksi.

Velkajärjestelylain 54 §:ää koskevista esitöistä (HE 250/1994 vp s.10) ilmenee, että säännös on säädetty sitä varten, että maksuohjelman laatimista on usein vaikeuttanut se, että velkojilta ei ole saatu tai on saatu vasta myöhäisessä vaiheessa tieto velkajärjestelyn piiriin kuuluvan velan määrästä velkajärjestelyn alkaessa. Esitöiden mukaan, jos velkoja laiminlyö ilmoittaa velan oikean määrän asetettuun määräpäivään mennessä, velka voitaisiin ottaa maksuohjelmassa huomioon sen suuruisena kuin velallinen on sen hakemuksessaan ilmoittanut. Kun velallisen on velkajärjestelyhakemuksessa ilmoitettava velan määrä ja liitettävä hakemukseen määrän osoittava tosite, velkojan laiminlyönti voi käytännössä johtaa siihen, että velan korko velkajärjestelyn aloittamista edeltävältä ajalta voi jäädä osittain tai mahdollisesti kokonaan ottamatta huomioon maksuohjelmassa. Hallituksen esityksessä (HE 83/2014 vp s. 73) puolestaan todetaan, että tuomioistuin ei pääsääntöisesti soveltaisi 2 momentin säännöksiä, jos hakemukseen on liitetty ehdotus maksuohjelmaksi ja päätös velkajärjestelyn aloittamisesta on tehty enintään neljä kuukautta ohjelmaehdotuksessa käytetyn saldopäivän jälkeen. Velkojille ei siten varattaisi tilaisuutta tarkentaa velkajärjestelyn piiriin kuuluvan velan määrää eivätkä velkojat voisi vaatia saatavan koron laskemista velkajärjestelyn aloittamispäivän saldolle. Korkoa koskeva muutos tehtäisiin myös viimesijaisia saatavia koskevaan 31 §:n 3 momenttiin. Jos velkajärjestely aloitettaisiin yli neljä kuukautta maksuohjelmaehdotuksessa käytetyn saldopäivän jälkeen, sovellettaisiin nykyiseen tapaan 54 §:ää. Velkojilla olisi siten mahdollisuus pyytää saldon päivittämistä velkajärjestelyn aloittamispäivälle.

Velkajärjestelylain 31 §:n 3 momenttia koskevissa hallituksen esityksen perusteluissa (HE 83/2014 vp, s. 63) todetaan, että pykälän 3 momenttia viimesijaisista saatavista muutettaisiin siten, että siinä otetaan huomioon saldopäivän käyttöön maksuohjelmassa liittyvät ehdotukset, joista lisäksi säädettäisiin ehdotetuissa 11 b §:ssä ja 54 §:n 5 momentissa. Esityksessä ehdotetaan, että velkojan tulisi ilmoittaa velalliselle velkaselvittelyssä saatavansa määrä pääomaan, korkoon ja velkojen perimis- ja täytäntöönpanokuluihin eriteltynä tiettyyn velallisen ilmoittamaan saldopäivään laskettuna. Velan saldoa ei päivitettäisi velkajärjestelyn aloittamispäivälle koron tai muiden liitännäiskulujen muutosten vuoksi. Maksuohjelmassa käytettäisiin saldopäivän mukaista velan määrää, jos velkaa ei ole lyhennetty eikä saldopäivä ajoitu yli neljää kuukautta ennen velkajärjestelyn aloittamispäivää.

A:n velkajärjestelyhakemuksen mukaan A olisi velkajärjestelyhakemusta varten pyytänyt velkojia ilmoittamaan kirjallisesti velkasaldonsa velkajärjestelyhakemukseen merkitylle saldopäivälle 7.4.2017, mutta tosiasiassa osa saldoista näyttäisi otetun A:n ulosottoselvityksestä. P Oy:n oman ilmoituksen mukaan sitä ei ole pyydetty ilmoittamaan velkasaldoa ennen velkajärjestelyn vireilletuloa ja sen saatavan määrä on ollut tosiasiassa pienempi saldopäivänä kuin mitä se on ollut A:n velkajärjestelyhakemuksen mukaan. Siten A:n ei ole näytetty pyytäneen velkojia ilmoittamaan velan määrää velkajärjestelylain 11 b §:n mukaisesti eriteltynä velkajärjestelyhakemuksessa mainitulle saldopäivälle. Tästä syystä A:n velkajärjestelyhakemukseen liitettyjä tositteita ja muuta selvitystä velkajärjestelyn piiriin kuuluvista veloista on pidettävä ainoastaan yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun asetuksen 2 §:n 1 momentin 8 kohdan mukaisina liitteinä.

Velkajärjestelylain 54 §:n 2 momentissa tuomioistuimelle asetettu velvollisuus asettaa 2 kohdan mukainen määräpäivä, johon mennessä velkojien on kirjallisesti ilmoitettava selvittäjälle velkajärjestelyn piiriin kuuluvan velan määrä, on pääsääntö. Se on asetettava, mikäli velkajärjestelyhakemukseen ei ole liitetty mukaan maksuohjelmaehdotusta. Saldopäivää voidaan käyttää 54 §:n 5 momentin mukaan vain, jos hakemukseen on liitetty ehdotus maksuohjelmaksi ja aloittamispäätös on tehty enintään kuusi kuukautta maksuohjelmaehdotuksessa käytetyn saldopäivän jälkeen. A:n tapauksessa velkajärjestelyhakemukseen ei ole liitetty maksuohjelmaehdotusta, joten tuomioistuimella on ollut velvollisuus asettaa määräpäivä, johon mennessä velkojien tulee ilmoittaa saatavansa uhalla, että velallisen ilmoituksen ylittävä vaatimus voidaan muuten jättää maksuohjelmassa huomioon ottamatta. Lain 54 §:ää koskevien lain esitöiden mukaan velkojat eivät voisi vaatia saatavan koron laskemista velkajärjestelyn aloittamispäivän saldolle, jos velkajärjestelyhakemukseen on liitetty maksuohjelmaehdotus ja siinä käytetystä saldopäivästä ei olisi yli kuutta kuukautta. Toisin sanoen velkojat voivat vaatia saatavan koron laskemista velkajärjestelyn aloittamispäivän saldolle, jos velkajärjestelyhakemukseen ei ole liitetty ehdotusta maksuohjelmaksi. Edellä olevan perusteella velkojilla on ollut tässä tapauksessa oikeus päivittää saatavansa saldot velkajärjestelyn aloittamispäivälle.

Selvittäjä on vastauksensa mukaan pyytänyt velkojia ilmoittamaan saatavansa aloittamispäivän saldolle kertyneine korkoineen. Selvittäjän mukaan kaikki muut velkojat paitsi P Oy ovat myös ilmoittaneet saldonsa aloittamispäivälle. Näin ollen kaikilla velkojilla on ollut yhdenvertainen mahdollisuus ilmoittaa saatavansa aloittamispäivälle eikä maksuohjelmaehdotus tältäkään osin loukkaa P Oy:n oikeutta.

Edelleen P Oy on katsonut, että maksuohjelmaa ei olisi voitu vahvistaa yksinkertaistetussa menettelyssä, koska kuolinpesän realisoinnista saatavat varat on jaettu velkajärjestelylain 34 §:n vastaisesti.

Hovioikeus katsoo, että poikkeaminen lain 34 §:n mukaisesta velallisen varallisuuden rahaksimuutosta saatujen varojen käyttämistä koskevasta säännöksestä voisi muodostaa esteen maksuohjelman vahvistamiselle yksinkertaistetussa menettelyssä vain, jos maksuohjelman katsotaan sen takia poikkeavan lain 38 a §:n tarkoittamalla tavalla velkojien yhdenvertaisesta kohtelusta. A:n tapauksessa tavallisten velkojien osuudet kuolinpesän realisoinnista kertyviin varoihin on laskettu samalla perusteella suhteuttamalla velkojan saatavat A:n kokonaisvelkamäärään. Näin ollen tavallisia velkojia on kohdeltu samalla tavalla. Edelleen arvioinnissa on otettava huomioon se, että tavalliset velkojat saavat joka tapauksessa täysimääräisen suorituksen saatavilleen. Siten hovioikeus katsoo, ettei poikkeaminen 34 §:n säännöksestä tässä tapauksessa merkitse sitä, että maksuohjelmassa olisi poikettu velkojien yhdenvertaisesta kohtelusta.

Edellä todetusti A tulee suorittamaan maksuohjelman aikana velkojien saatavat täysimääräisesti. Näin ollen A:n maksuohjelman kestoa ei ole tarve pidentää velkajärjestelylain 30 §:n 5 momentin nojalla. Edelleen lain 35 a §:n mukaisella lisäsuoritusvelvollisuudella ei ole merkitystä A:n tapauksessa, koska maksuohjelmassa ei ole alennettu velan määrää, vaan velkojat saavat maksuohjelman perusteella täyden suorituksen saatavilleen.

Yhteenveto

Edellä mainituilla perusteilla hovioikeus katsoo, että selvittäjän maksuohjelmaehdotus on velkajärjestelylain 25, 26, 29, 31 ja 46 a §:ien mukainen eikä se muutoinkaan poikkeaa siitä, mitä velkojien yhdenvertaisesta kohtelusta velkajärjestelylaissa säädetään. Näin ollen käräjäoikeus on voinut vahvistaa A:n maksuohjelman yksinkertaistetussa menettelyssä P Oy:n vastustuksesta huolimatta.

Päätöslauselma

Valitus hylätään. Käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvos Antti Vaittinen, hovioikeudenneuvos Kirsi Häkkinen ja asessori Anne Saranpää.

Esittelijänä on ollut hovioikeuden esittelijä Matti Vaattovaara

Ratkaisu on yksimielinen.

Vailla lainvoimaa.

+

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.