Helsingin HO 2.10.2018 1260

Työsuhteen irtisanominen - Liikkeen luovutus

Yleisradio Oy ja Aito Tehdas Oy olivat 3.9.2014 solmineet sopimuksen liiketoiminnan kaupasta, jolla Yleisradio Oy oli luovuttanut Uusi päivä -ohjelman tuotantoon liittyvän tuotannollis-teknisen liiketoiminnan Aito Tehdas Oy:lle. Yleisradio Oy oli samassa yhteydessä solminut Aito Tehdas Oy:n kanssa palvelusopimuksen teknisten palveluiden tuottamisesta, jonka perusteella Aito Tehdas Oy oli vastannut Uusi päivä -ohjelman teknisten tuotantopalveluiden tuottamisesta.

Liiketoimintakaupassa Yleisradiolta Aito Tehdas Oy:lle siirtyneet Uusi päivä -ohjelman tuotantoon osallistuneet kolme työntekijää vaativat kanteissaan, että irtisanominen katsottiin työsopimuslain vastaiseksi ja että Yleisradio Oy velvoitetaan suorittamaan korvausta työsopimuksen lainvastaisesta päättämisestä ja laiminlyödystä irtisanomisajan palkasta. Käräjäoikeus katsoi, että Yleisradion ja Aito Tehdas Oy:n järjestelyissä ei ollut kysymys liikkeen luovutuksesta ja että kantajien työsopimukset oli siirretty työsopimuslain vastaisesti ilman heidän suostumustaan Aito Tehdas Oy:lle. Kantajilla oli oikeus korvauksiin työsuhteen perusteettomasta päättämisestä ja laiminlyödystä irtisanomisajan palkasta.

Yleisradio Oy valitti hovioikeuteen. Hovioikeudessa oli Yleisradio Oy:n valituksen johdosta kysymys siitä, olivatko käräjäoikeudessa kantajina olleiden työntekijöiden työsuhteeseen liittyneet oikeudet ja velvollisuudet siirtyneet Aito Tehdas Oy:lle työsopimuslaissa tarkoitetun liikkeen luovutusta koskevan säännöstön nojalla.

Toisin kuin käräjäoikeus oli katsonut, hovioikeuden kokonaisarvio Yleisradio Oy:n ja Aito Tehdas Oy:n järjestelyihin liittyvistä tekijöistä oli, että Yleisradion piiristä oli luovutettu Aito Tehdas Oy:lle Uusi päivä -ohjelman tuotannollis-teknisiä palveluita harjoittanut taloudellinen toiminnallinen kokonaisuus, joka oli säilyttänyt identiteettinsä. Kysymyksessä oli siten työsopimuslaissa tarkoitettu liikkeen luovutus, eikä kantajilla ollut oikeutta korvaukseen työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä eikä oikeutta irtisanomisajan palkkaan. Hovioikeus hylkäsi kanteet. (ään.)

ASIAN KÄSITTELY HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Vaatimukset

S, R ja H vaativat kanteissaan, että Yleisradio Oy velvoitetaan suorittamaan heille korvausta työsopimuksen lainvastaisesta päättämisestä sekä irtisanomisajan palkkana kanteissa tarkemmin yksilöidyt määrät. Kantajat olivat työskennelleet eri ohjelmia koskevissa tehtävissä siihen asti, kunnes Yle siirsi heidän työsuhteensa Aito Tehdas Oy:lle (AT) 29.9.2014 lukien katsoen kyseessä olleen liikkeen luovutus. Yle siirsi 29.9.2014 osan Uusi Päivä -nimisen sarjan (jäljempänä UP) tuotannosta AT:lle katsoen kantajien myös kuuluvan siirrettyyn 21 työntekijän piiriin. Aito Tehdas Oy on rekisteröity väitetyn liikkeen luovutuksen jälkeen 3.10.2014 ja on draaman tuotantopalveluihin erikoistunut tuotantoyhtiö. Aito Tehdas Oy:n omistaa Aito Media Oy ja Akun Tehdas Oy. Kantajat katsoivat kanteissaan, ettei heidän osaltaan kysymyksessä ollut ollut liikkeen eikä edes liikkeen osan luovutus. Siten Yle ei olisi saanut siirtää heidän työsuhteitaan toiselle työnantajalle. Näin ollen Yle oli tosiasiassa purkanut kantajan työsuhteen päättymään irtisanomisaikaa noudattamatta ilman laillista päättämisperustetta. Kantajat olisivat halunneet jatkaa työskentelyään Ylen palveluksessa. Koska Yle oli ilmoittanut, että kyseessä oli ollut liikkeen luovutus, oli palkanmaksajaksi ryhtynyt AT ilman kantajien suostumusta. Kyseessä oli siten ollut Ylen ja kolmannen välinen kantajiin nähden yksipuolinen oikeustoimi, joka oli johtanut kantajien työsopimuksen päättymiseen tosiasiassa työsopimussuhteiden purkamisella Ylen taholta. Siten kantajilla oli oikeus irtisanomisajan palkkaan sekä korvaukseen työsuhteen perusteettomasta päättämisestä.

Yleisradio vaati, että käräjäoikeus hylkää kanteet perusteettomina. Järjestely oli täyttänyt liikkeen luovutuksen tunnusmerkit ja kantajat olivat siirtyneet luovutuksensaajan palvelukseen työsopimuslain 1 luvun 10 §:n perusteella.

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

-------

Käräjäoikeus arvioi liikkeen luovutuksen edellytyksiä erityisesti seuraavien edellytysten valossa:

oliko liiketoimintakauppa 29.9.2014 muodostanut itsenäisen, jo siirtohetkellä erotettavissa olleen ja myös tosiasiallisesti erotetun toiminnallisen kokonaisuuden

oliko luovutetun toiminnan identiteetti säilynyt luovutuksessa

oliko liiketoiminnan suorittamisen kannalta riittävä tuotantoketju siirtynyt luovutuksessa

oliko liiketoimintakokonaisuuden luovuttamisen edellytyksenä oleva tarkoitus harjoittaa pysyvästi kyseistä liiketoimintaa ollut olemassa 29.9.2014 tehdyssä liiketoimintakaupassa

oliko liiketoimintakaupassa 29.9.2014 ja palvelusopimuksessa 3.9.2014 luovutettu liiketoimintakokonaisuus sellaisilla sopimuksilla, jotka mahdollistavat itsenäisen, katkeamattoman liiketoiminnan harjoittamisen.

Näytöstä

Kantajat ja heidän kuulemansa todistajat YLE:n teknisten pääluottamusmies E, luottamusmies RO ja UP:n tuotannon leikkaaja SU ovat täysin yhtenevästi kertoneet, että UP-sarjassa ei ollut sen tuotannon alusta alkaen 2010-2014 aikana mitään yksilöityä, erotettavissa olevaa teknistä tuotanto-osastoa ja että vastaajan käyttämä kolmijako UP:n henkilöstöresursseista ohjelman sisältötuotantoon, tuotannon suunnitteluun ja tekniseen tuotantoon ei ole ollut olemassa. Se ei ole perustunut mihinkään organisaatiokaavioon eikä tosiasialliseen henkilöstön työskentelyyn UP:ssä. Olennainen osa UP:n henkilöstöstä on tehnyt sekä teknistä työtä että tuotannon suunnittelua työssään ja myös kantajien osalta heidän työssään on ollut naamioitsijoiden R:n ja S:n osalta noin 1/3-1/4 osa työstä sen suunnittelua erikseen yksilöidyillä noin kerran kuukaudessa toistuvilla tuotantoviikoilla. H on äänisuunnittelijana kuulunut UP:n tuotannon HOD suunnitteluyksikköön ja hänen työnsä on esitetyn selvityksen nojalla sisältänyt huomattavan osan suunnittelua. Kun vastaaja esitteli keväällä 2014 liiketoiminnan kauppasuunnitelmansa, vastaajan edustajat eivät kantajien ja luottamusmiesten lukuisista pyynnöistä huolimatta pystyneet perustelemaan, miten UP:n ulkoistettava henkilöstö valikoituisi muutoin kuin pääasiallisen työn tekemisen kautta. Kantajat ovat myös kertoneet tehneensä pitkän vastaajayhtiön työuransa aikana ja myös vuosina 2010-2017 paljon muutakin työtä kuin UP:ssa siten, että H:n osalta UP työn osuus on ollut vain noin 55 % ja R:n ja S:n osalta noin 70 %. R:n osalta lisäksi hänen pitkän työsuhteensa perusteella määräytyneet pitkät kesälomat ovat vaikuttaneet vähentävästi muun työn tekemiseen jäljelle jääneeseen aikaan.

Kantajat ja leikkaaja SU ovat edelleen kertoneet, että liikkeenluovutuksessa heidän työnkuvansa muuttui selkeästi siltä osin, että työnkierto, joka aiemmin oli merkitsevä osa heidän työssään, loppui täysin, ja he jäivät käytännössä pelkästään UP:n tuotantoon eikä Aito Tehdas Oy (AT) ole pystynyt työllistämään heitä lupauksista huolimatta juuri lainkaan muussa tuotannossa kuin UP:ssä, mikä on tehnyt heidän työstään huomattavasti aiempaa raskaampaa ja yksitoikkoisempaa. Vastaajan aiemmassa organisaatiossa YTD (Ylen tuotanto ja draama) oli 8 eri yksikköä (K 6-7 ja VI 3), joissa kullakin oli oma, alansa hallitseva esimies, mutta AT:ssa kantajilla oli yhteinen aiemmin kameramiehenä toiminut esimies, joka ei tuntenut juuri lainkaan kantajien oman alan ongelmia eikä siten ole ollut perillä aiemmalla tavalla esimiestehtävän vaatimuksista.

Kantajat, SU, E ja RO ovat myös kertoneet, että siirretyllä henkilöstöllä ja kalustolla ei ole kyennyt tekemään edes UP:n oletettua teknistä tuotantoa kokonaan, koska siirrosta puuttui kokonaan kuvaajat ja jälkikäsittelijät ja koska siirtynyt kalusto koski ainoastaan ulkokuvauskalustoa ja siitä puuttui kokonaan sisäkuvauskalusto ja äänen ja kuvan jälkikäsittelykalusto. Nämä kalusto-osat on aina lainattu vastaajayhtiöltä AT:lle UP:n käyttöön, mikä on sinänsä onnistunut UP:n tuotannon osalta, mutta ei juurikaan UP:n tuotannon ulkopuolella AT:n muussa tuotannossa. Hankinta on käsittänyt tuotantotyön osahankinnan. Yle vastaa edelleen ohjelman sisällöstä ja audiovisuaalisesta suunnittelusta sekä tuotannon työnjohdosta tuotantotilanteessa. Ylen tuotantotekniikkaan integroitava tuotantokalusto ja järjestelmät säilyivät Ylen omistuksessa ja hallinnassa. Studiokuvauksissa käytettävä kamera ja äänikalusto sekä materiaalin jälkikäsittelykalusto säilyivät Ylellä. Yle luovutti vain ulkokuvauskalustoa. Puolet studiokuvausten valokalustosta luovutettiin vasta noin vuoden päästä varsinaisesta siirrosta. Muu kalusto ei siirtynyt. Sen on suunniteltu käsittävän yli 29 työntekijän työpanoksen. Kyseessä ei ollut edes toiminnallisen kokonaisuuden siirto vaan ennalta määrittelemättömästi valittujen työntekijöiden ryhmä, joka ei pysty itsenäisesti tekemään tuotantoja.

Kantajat ja E sekä SU ovat kertoneet, että siirtynyt ja siirtymättä jäänyt henkilöstö on valikoitunut sattumanvaraisesti UP:n teknisen tuotannon väitettyjen kriteerien valossa ja että kantajat ovat valikoituneet siirrettyjen henkilöiden joukkoon kestämättömin perustein suhteessa vastaajan ilmoittamiin kriteereihin. Olennainen osa sanotuilla kriteereillä arvioidusta UP:n tuotannon henkilöstöstä oli jäänyt siirtymättä.

Vastaajan todistaja J on kertonut, että UP:n tekninen henkilöstö oli erotettavissa vakiintuneesti jaa luovutettavissa itsenäisenä toimintayksikkönä, vaikka muodollisesti tätä yksikköä ei vastaajan organisaatiokaaviossa ollutkaan. Samoin liiketoimintakaupalla siirtynyt kalusto mahdollisti ohjelman teknisen tuotannon joko omistuksen, käyttöoikeuden tai hallintaoikeuden nojalla. Kantajat valikoituivat liikkeenluovutuksen piirin pääasiallisen työn tekemisen UP:ssä perusteella.

J on edelleen kertonut, että vastaajalta on siirtynyt Aito Tehdas Oy:lle tosiasiassa kaikki teknisten tuotantopalveluiden tuottamiseen tarvittavat henkilöstöresurssit, koneet ja kalusto sekä tuotantotilat. Vastaajan liikkeen luovutuksella siirtämä resurssikokonaisuus on erittäin merkittävä ja palvelusopimuksen voimassaolokausi on poikkeuksellisen pitkä. Palvelusopimus koskee henkilöstövaltaisten palveluiden tuottamista. Kyseessä ei ole ollut tietyn projektin loppuunsaattaminen vaan taloudellisesti merkittävän kokonaisuuden ulkoistaminen ja sen tuottamiseen tarvittavien tuotannontekijöiden luovuttaminen. AT on tuottanut keskeytyksettä vastaajalle samoja palveluita samoilla tuotannontekijöillä samoissa tiloissa. Toiminnan identiteetti on säilynyt muuttumattomana. AT on tehnyt ja voi tulevaisuudessa tehdä samankaltaisia tuotantoja myös muihin sarjoihin ja muille tilaajille. AT on myöhemmin investoinut Uusi Päivä -sarjan tuotantokaluston uusimiseen vastaajan kanssa sovitulla tavalla. Toimialalle on tyypillistä, että tuotantojen henkilöstö- ja kalustoresurssit ja -tarpeet vaihtelevat ja niitä täydennetään tarvittaessa vuokrajärjestelyin. Vastaajan Tuotannot -yksikkö, siihen kuuluva Tuotanto- ja Design Tampere ja niiden henkilöstö vastaavat tekniikasta, toimitiloista ja tuotantojen teknisestä toteuttamisesta. Yksikkö tuottaa teknisiä tuotantopalvelinta ja kaikki Aito Tehdas Oy:lle ulkoistettuun palveluun kuuluvat tehtävät ovat kuuluneet yksikön alaisuuteen. Vastaajan Uusi Päivä -sarjan tuotantohenkilöstön jakamisessa käyttämät kriteerit ja terminologia on todistajan näkemyksen mukaan ollut johdonmukaista.

Todistaja A on kertonut, että kantajat S ja R ovat työskennelleet vakiintuneesti ja pitkäaikaisesti Uusi päivä -sarjan tuotannossa. Työskentely muissa tuotannoissa on ollut vähäistä. S ja R ovat työskennelleet Uusi Päivä -sarjan tuotannossa alkuvuoden 2014 ja heti tuotantotauon päätyttyä syksyllä 2014. R ja S työskentelivät Uusi päivä -sarjan tuotannossa liikkeenluovutuksen tapahtuessa. S on palkattu ja työsopimus on vakinaistettu Uusi päivä -sarjan tuotannossa tarjolla olleen työn vuoksi. Todistajat A, HU ja SY ovat kertoneet yhteenvetona, että kysymyksessä on ollut UP:n teknisen tuotannon henkilökunnan ja kaluston pääosan ulkoistus AT:lle ja että tuotantoa on jatkettu sellaisenaan keskeytyksettä luovutuksesta jo yli kahden vuoden ajan. SY on edelleen kertonut, että AT:n tulevaisuuden tuotantonäkymät ovat positiiviset mm. vastaajan tehtyä päätöksen ostaa tuotantopalveluita enenevässä määrin ulkopuolisilta palveluntarjoajilta. AT:lla on myös suunnitteilla monia vielä julkistamattomia lupaavia ulkopuolisia tuotantoja.

Todistajien kertomukset ovat omalta osaltaan vahvistaneet J:n kertomusta.

Näytön arviointi ja johtopäätökset

Käräjäoikeus arvioi näyttöä siten, että kantajien, SU:n ja heidän kuulemansa luottamusmiesten kertomukset ovat olleet erittäin yhteneviä ja yksityiskohtaisia. He ovat myös kertoneet UP:n käytännön toteutuksesta siinä hankitun pitkäaikaisen kokemuksen perusteella, joten he ovat myös tosiasiassa tienneet, miten UP:n ohjelman teko on käytännössä toiminut, millä resursseilla sitä on tehty ennen ja jälkeen luovutuksen, miten siirtynyt ja siirtymättä jäänyt henkilöstö on valikoitunut.

Käräjäoikeus toteaa myös, että asiassa esitetty asiakirjatodistelu vastaajan organisaatiokaavioiden ja muun aineiston osalta tukee hyvin vahvasti kantajien ja heidän kuulemiensa todistajien kertomuksia, joten käräjäoikeus pitää kantajien ja todistajien SU:n, E:n ja RO:n kertomuksia luotettavina.

Luovutetun kokonaisuuden itsenäisyydestä

Käräjäoikeus katsoo kantajien esittäneen riittävän selvityksen siitä, että liiketoimintakauppa 29.9.2014 ei ole muodostanut itsenäisen, jo siirtohetkellä erotettavissa olleen ja myös tosiasiallisesti erotetun toiminnallisen kokonaisuuden luovutusta.

Vastaajan organisaatiokaavioissa ei ole ollut erotettu ennen

liikkeenluovutusta eikä sen jälkeenkään (K 6-7 ja VI 2-13) vastaajan väittämää UP:n tuotanto-teknistä yksikköä eikä sellaista ole ollut perustellusti tosiasiallisesti luovutetusta henkilöstöstä koostettavissa, koska luovutetulla henkilöstöllä ei esitetyn selvityksen mukaan kyennyt tekemään sellaisenaan UP:n tuotannon teknistä kokonaisuutta, vaan ainoastaan yksittäisen siivun siitä ja tuon osakokonaisuuden sisälläkin UP:n tarvittavasta henkilöstöresursseista kuvaajat, leikkaajat, äänisuunnittelu ja tarkkailijat, lavastus ja järjestely, naamiointi ja puvustus siirtyi vain noin 2/3-3/4 osaa kerrallaan ohjelman tekoon tarvittavasta henkilöstöstä.

Arvioitaessa koko ohjelman henkilöstömäärää siirtynyt osa muodosti vain noin 1/7 osan, joten on erittäin vaikea perustellusti katsoa siirtyneellä henkilömäärällä pystytyn tuotannon itsenäiseen harjoittamiseen ja siten arvioon toiminnallisen kokonaisuuden olemassaolosta.

Puuttuvaa osaa AT pyrki saamaan kokoon uusilla henkilöstörekrytoinneilla, mutta todistaja SU:n kertomuksen nojalla tässä ei kunnialla onnistuttu, vaan niin sanotun paikkaavan henkilöstön ammattitaito ei ollut riittävää eikä sitä ollut määrällisesti myöskään tarpeeksi UP:n tiivistahtiseen tuotantoon.

Kantajat ja siirtynyt henkilöstö on sinänsä esitetyn selvityksen perusteella tehnyt pääosan työpanoksestaan UP:ssä, mutta toisaalta vastaaja ei ole esittänyt mitään selvitystä siitä, kuinka suuren osan työpanoksestaan UP:ssä oli käyttänyt siirron ulkopuolelle jäänyt henkilöstö. Näin ollen selkeää selvitystä siirtyneen henkilöstön profiilista suhteessa ei siirtyneeseen henkilöstöön vastaaja ei ole esittänyt.

Käräjäoikeus arvioi, että vastaavin kriteerein, kun oikeuskäytännössä ei ole pidetty esimerkiksi yhtiön metsäosaston siirtoa liikkeenluovutuksena, tässä tapauksessa ollaan melko kaukana siitä, että siirtynyttä UP:n teknisen tuotannon, jota yksikköä ei ole edes ollut eikä ole ollut erotettavissa muutoinkaan vastaajan väittämällä tavalla, osan henkilöstön siirrolla olisi luovutettu jo olemassa oleva tosiasiallisesti erotettu toimintakokonaisuus.

Käräjäoikeus katsoo myös kantajien todistajien kertomusten perusteella, ettei kysymys ole ollut keskeisesti työvoimavaltaisesta alasta, vaan että tuotantoketjun ja liiketoiminnan kokonaisuuden kannalta myös mittavalla ja arvokkaalla kalustolla on ollut keskeinen merkitys.

Käräjäoikeus toteaa myös, että luovutetulla yksiköllä ei ole ollut itsenäistä budjettia ennen eikä jälkeen luovutuksen, mikä osaltaan tukee myös tehtyä arviota.

Toiminnan identiteetin säilymisestä

Käräjäoikeus katsoo edellä esitetyn arvion perusteella, että toiminnan identiteetti ei ole luovutuksessa säilynyt, vaikka sinänsä UP:n tuotanto onkin keskeytyksettä jatkunut liiketoimintakaupan yhteydessä.

AT on joutunut hankkimaan selkeästi uutta henkilöstöä ja kalustoa sekä joutunut turvautumaan palvelusopimuksen toteutuksessa vastaajan myötämieliseen tulkintaan ja yhteiseen intressiin UP:n tuotannon sujuvasta jatkumisesta.

Sopimusteknisesti (V 6) palvelusopimus on taannut AT:lle vain käyttöoikeuden tarvittavaan vastaajan kokonaiskalustoon ja vain UP:n tuotannon piirissä. Se ei ole mahdollistanut ilman vastaajan suostumusta, jota esitetyn selvityksen mukaan vastaaja ei ole myöntänyt, UP:n ulkopuoliseen ohjelmatuotannon käyttöön, mikä olisi tärkeää arvioitaessa sitä, miten AT pystyy jatkossa työllistämään siirtyneen henkilöstön.

Tuotantoketjun siirtymisestä

Käräjäoikeus katsoo edellä esitetyn arvion perusteella, että liiketoiminnan tai edes sen osan suorittamisen kannalta riittävä tuotantoketju ei ole siirtynyt luovutuksessa

Kantajat ja todistaja SU sekä E ovat kertoneet uskottavasti, että siirtyneellä henkilöstöllä ei ole pystynyt tekemään kuin osaa UP:n tuotannosta -lyhyttä pätkää sen keskeltä - kun kuvasuunnittelijat, kuvaajat, käyttömestarit, mikserit, kuvatarkkailu, lavastajat, graafikot, pukusuunnittelu, värimäärittely ja lokaatiomanagerit eivät ole siirtyneet liiketoimintakaupassa.

Siirtyneellä henkilöstöllä ei ole SU:n yksityiskohtaisen kertomuksen perusteella pystynyt suorittamaan edes väitetyn teknisen osastonkaan tuotantokokonaisuutta ilman uusia AT:n rekrytointeja ja vastaajan kalustoa studiokuvausten ja äänen ja kuvan jälkikäsittelyn osalta.

Luovutetun liiketoiminnan pysyväisluonteisuudesta

Käräjäoikeus katsoo edellä esitetyn arvion perusteella, että liiketoimintakokonaisuuden luovuttamisen edellytyksenä oleva tarkoitus harjoittaa pysyvästi kyseistä liiketoimintaa ei ole ollut olemassa 29.9.2014 tehdyssä liiketoimintakaupassa.

EU oikeuden ja suomalaisen oikeuskäytännön tulkinnoissa on edellytetty, että luovutuksen luonteen tulee olla pysyvää tai määräaikaisena ainakin mahdollistaa myös pysyväisluonteisen suorituksen.

Käräjäoikeus katsoo, että 29.9.2014 solmittu vuoteen 2018 saakka voimassa ollut sopimus ei ole ollut riittävän pitkäkestoinen, vaikka siihen onkin sisältynyt vastaajan mahdollisuus optiolla lisävuosien tekemiseen eikä tosiasiassa ole mahdollistanut pysyväisluonteista liiketoiminnan toteuttamista.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan vastaaja on jo syksyllä 2016 päättänyt, että UP:n tuotanto päättyy vuoteen 2018 ja että viimeisenä tuotantovuotena myös tuotannon kesto ja kantajia sekä UP:n tuotantoa työllistävä vaikutus tosiasiassa jää selvästi alle vuoteen.

Asiassa on myös esitetty selvitys siitä, että tähän saakka mittavista AT:n tekemistä investoinneista huolimatta siirtyneellä henkilöstölle ei ole järjestynyt muutamia viikkoja pidempiä UP:n tuotannon ulkopuolisia työjaksoja ja kantajille vain täysin yksittäisiä töitä. Näin ollen objektiivisesti arvioiden, vaikka todistaja SY onkin asemansa perusteella suhtautunut luottavasti UP:n siirtyneen henkilöstön jatkotyöllistymiseen AT:ssa, ei tosiasiallisia takeita asiasta ole esitetty olevan.

Käräjäoikeus katsoo siten, että edellytys liikkeenluovutuksen liiketoiminnan pysyväisluonteisuudesta ei ole toteutunut eikä vastaaja esittänyt siitä ainakaan riittävää selvitystä.

Liiketoimintakaupassa 29.9.2014 ja palvelusopimuksessa 3.9.2014 luovutetusta omaisuudesta ja luovutuksen luonteesta

Käräjäoikeus katsoo, että liiketoimintakaupassa 29.9.2014 (V3) ja palvelusopimuksessa 3.9.2014 (V6) luovutettu liiketoimintakokonaisuus sopimuksilla, jotka eivät sellaisenaan mahdollista itsenäisen, katkeamattoman liiketoiminnan harjoittamista, sillä varmuudella ja laajuudessa, jota liikkeenluovutukselta on edellytettävä.

Edellä mainituissa sopimuksissa on luovutettu edellä selostetun ja esitetyn selvityksen nojalla vain osa UP:n koko tuotannon ja myös esitetyn teknisen tuotannon kannalta arvioituna riittävästä kalustosta ja sen ulkopuolelle jäänyt osa on hankittu palvelusopimuksen nojalla vastaajalta käyttöoikeudella.

Luovutus ei ole myöskään koskenut UP:n immateriaalioikeuksia, joten tälläkin perusteella arvioituna merkittävä osa tuotannon kokonaisarvosta on jäänyt luovutuksen ulkopuolelle.

Luovutettu ja käyttöoikeuden kohteena oleva omaisuus ei ole mahdollistanut ilman vastaajan erillissuostumuksia, jotka esitetyn selvityksen mukaan ovat olleet usein vain vaikeuksin tai ei ollenkaan saatavissa, UP:n ulkopuolista tuotannon harjoittamista.

Yhteenveto

Käräjäoikeus katsoo edellä selostetun arvion perusteella, että edellä arvioidut liikkeenluovutuksen lähes kaikki keskeiset kriteerit ovat jääneet kanteen kohteena olevassa liiketoiminnan kaupassa ja palvelusopimuksessa sekä niiden käytännön toteuttamisessa toteutumatta, joten kysymyksessä olevassa järjestelyssä ei ole ollut kysymys liikkeenluovutuksesta.

Kantajien työsopimukset on siirretty työsopimuslain 1 luvun 7 §:n vastaisesti ilman heidän suostumustaan AT:lle, joten kantajilla on oikeus työsopimuslain 1 luvun 10 §:n nojalla ja mainitun lain 12 luvun mukaisesti korvaukseen työsuhteen perusteettomasta päättämisestä.

Kantajilla on siten myös työsopimuslain 6 luvun 4 §:n mukaan oikeus saada laiminlyödyn irtisanomisajan täysi palkka vuosilomakorvauksineen.

Käräjäoikeus arvioi kohtuulliseksi päättämiskorvauksen määräksi 4 kuukauden palkkaa vastaavan määrän.

Tuomiolauselma

Yleisradio Oy velvoitetaan suorittamaan:

S:lle työsopimuslain 12 luvun mukaisena korvauksena työsopimuksen lainvastaisesta päättämisestä 10.894,48 euroa korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 26.2.2016 lukien sekä

laiminlyötynä irtisanomisajan palkkana yhteensä 3.050,54 euroa korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 26.2.2016 lukien.

R:lle työsopimuslain 12 luvun mukaisena korvauksena työsopimuksen lainvastaisesta päättämisestä 12.576 euroa korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 26.2.2016 lukien sekä

laiminlyötynä irtisanomisajan palkkana yhteensä 14.462,40 euroa korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 26.2.2016 lukien.

H:lle työsopimuslain 12 luvun mukaisena korvauksena työsopimuksen lainvastaisesta päättämisestä 12.992,68 euroa korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 26.2.2016 lukien sekä

laiminlyötynä irtisanomisajan palkkana yhteensä 3.637,95 euroa korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 26.2.2016 lukien.

-------

Asian on ratkaissut käräjätuomari Markku Saarikoski.

ASIAN KÄSITTELY HOVIOIKEUDESSA

Hovioikeus on myöntänyt Yleisradio Oy:lle jatkokäsittelyluvan 12.10.2017.

Asiassa on toimitettu pääkäsittely 17.-18.5.2018.

Oikeudenkäynnin julkisuus

Käräjäoikeus on valmisteluistunnon pöytäkirjasta 14.2.2017 ja pääkäsittelypöytäkirjasta 14.6.2017 ilmenevillä päätöksillään määrännyt, että liiketoimintakauppakirja ja sen liitteet 2.1 Kalusto, 3.1 Leasing-sopimukset ja 4.1.1 Henkilöstö, allekirjoitettu 3.9.2014 (todiste V3); palvelusopimus ja sen liitteet 4.1 Palveluyhteenveto ja vastuunjakotaulukko, 4.2 Palvelukuvaukset ja 4.3 Asiakkaan tilaamat palvelut, allekirjoitettu 3.9.2014 (todiste V6) sekä hinnat, allekirjoitettu 3.9.2014 (todiste V18) määrätään salassa pidettäviksi 31.5.2021 saakka. Samat salassapitomääräykset ovat voimassa myös hovioikeudessa.

Valitus

Yleisradio Oy on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja kanteet hylätään.

Toimintakokonaisuuden itsenäisyys ja henkilöstövaltainen luonne

Aito Tehdas Oy:lle 29.9.2014 luovutettu Uusi päivä -ohjelmasarjan tekninen tuotanto muodosti itsenäisen toiminnallisen kokonaisuuden. Asiaa tuli arvioida vain luovutetun toiminnan kannalta eikä Uusi päivä -ohjelmasarjan muihin, sisältö- ja suunnittelutoimintoihin kiinnitettyjä henkilöstöresursseja tullut ottaa huomioon. Uusi päivä -ohjelmasarjan teknisen tuotannon tosiasiallinen ja vakiintunut organisoimistapa täytti liikkeen luovutuksen tunnusmerkit, koska kyseessä oli fyysisesti, teknisesti ja henkilöstöresurssien osalta oma erotettavissa oleva kokonaisuutensa, jolla oli yhteinen tehtävä. Yleisradiolta oli siirtynyt Aito Tehdas Oy:lle riittävä määrä osaavaa henkilöstöä jokaiseen tehtävänkuvaan ja Aito Tehdas Oy oli voinut jatkaa toimintaa saman laajuisena siirtyneillä henkilöstö- ja muilla resursseilla ilman välitöntä rekrytointitarvetta. Luovutuksen yhteydessä Aito Tehdas Oy:n palvelukseen oli siirtynyt 27 ohjelmasarjan tekniseen tuotantoon vakituisesti organisoidusta työntekijästä.

Toiminta ei ollut kalustovaltaista, vaan toiminnan keskeisin varallisuuserä oli osaava ja ammattitaitoinen henkilöstö. Henkilöstövaltaisella toimialalla jo pelkkä yhteiseen tehtävään organisoitu työntekijäryhmä oli voinut muodostaa taloudellisen ja itsenäisen toiminnon ilman huomattavaa aineellista tai aineetonta omaisuutta. Yleisradion toimialalla ohjelmatuotantoon resursoitavia tuotantoryhmiä ei tyypillisesti merkitty muodollisiin organisaatiokaavioihin. Uusi päivä -ohjelmasarjan tekniset tuotantoresurssit sijaitsivat lisäksi usean kilometrin päässä muista tuotantotiloista Tampereen Rantatiellä.

Asiassa oli joka tapauksessa kysymys liikkeen luovutuksesta, koska kaikki ohjelmasarjan tekniseen tuotantoon organisoidut tuotantovälineet olivat tosiasiassa siirtyneet luovutuksen yhteydessä.

Aineellisen ja aineettoman omaisuuden siirtyminen

Sillä, oliko ohjelmasarjan teknisellä tuotannolla ollut omaa budjettia, ei ollut ratkaisevaa merkitystä. Toiminnalla oli joka tapauksessa ollut merkittävä taloudellinen arvo. Aito Tehdas Oy oli saanut merkittävän vuositason korvauksen palvelusta. Uusi päivä -ohjelmasarjan tekniseen tuotantoon organisoidut tuotantovälineet olivat tosiasiassa siirtyneet Aito Tehdas Oy:lle. Siirtyneillä toiminnoilla Aito Tehdas Oy oli voinut tarjota palveluita myös muille tilaajille eikä Yleisradio ollut voinut käyttää siirtyneitä toimintoja muissa hankkeissaan. Yleisradio oli maksanut vuokraa sellaisen kaluston käytöstä, jonka Aito Tehdas Oy oli hankkinut tai uusinut toiminnan luovutuksen jälkeen. Aito Tehdas Oy:n tarkoituksena oli jatkaa tuotantotoimintaa myös palvelusopimuksen päättymisen jälkeen. Tuotantokaluston luovutuksen oikeudellisella muodolla ei ollut merkitystä, koska toimialalla tuotantokalusto järjestettiin tyypillisesti vuokra- tai käyttöoikeuksien kautta. Immateriaalioikeuksien siirtymättä jäämisellä ei ollut merkitystä henkilöstövaltaiseen toimintaan liittyvässä liikkeen luovutusarviossa, jossa kyse oli vain teknisen tuotannon ulkoistamisesta eikä koko sarjan tuotannon ulkoistamisesta tai ohjelmasarjan oikeuksien myynnistä.

Palvelusopimuksen pysyvyys

Uusi päivä -ohjelmasarjan tuotantopäätös sekä Yleisradion ja Aito Tehdas Oy:n välinen palvelusopimus olivat olleet poikkeuksellisen pitkäkestoisia. Palvelusopimuksen solmimishetkellä syksyllä 2014 Yleisradio ei ollut tehnyt päätöstä sarjan lopettamisesta. Palvelusopimus sisälsi myös optiomahdollisuuden. Sarjan lopettamispäätös tehtiin vasta syksyllä 2016 ja sopimus jatkuu syksyyn 2018 asti. Palvelusopimus oli ollut nelivuotinen, kun sopimukset ovat tyypillisesti nykyisin kaksivuotisia.

Korvauksen määrä

Korvausten määrää oli joka tapauksessa alennettava, sillä asiaan ei liittynyt mitään epäasiallisia perusteita, eikä H:lle, R:lle ja S:lle ollut aiheutunut vahinkoa. Heidän työnsä jatkuminen myös vuoden 2018 syksyn jälkeen oli todennäköistä.

Vastaus

H, R ja S ovat vaatineet, että valitus hylätään.

Käräjäoikeuden tuomio oli oikea. Kyseessä ei ollut ollut liikkeen eikä sen osan luovutus. Väitettyä teknistä tuotantoa tai vastaavaa toiminnallista kokonaisuutta ei ollut ollut olemassa ennen luovutusta, luovutushetkellä eikä sen jälkeen. Aito Tehdas Oy oli rekisteröity vasta työsuhteiden siirron jälkeen 3.10.2014. H:n, R:n ja S:n työsuhteita ei olisi saanut siirtää toiselle työnantajalle ilman heidän suostumustaan. Kyseessä oli ollut työsopimussuhteiden oikeudeton purkaminen. Todellinen syy Yleisradio Oy:n menettelylle oli ollut se, että Yleisradio oli katsonut tuotannon siirtyessä vapautuvansa siirrettyjen työntekijöiden uudelleensijoittamisvelvollisuudesta muihin tuotantoihin. Vaikutinta oli pidettävä epäasiallisena ja työnantajan yleisen lojaliteettivelvoitteen vastaisena.

Tuomittuja korvauksia ei tullut alentaa. Arvioitaessa korvauksen määrää tuli ottaa huomioon työsuhteen ennenaikainen päättyminen, työtä vaille jäämisen kesto ja ansion menetys, mahdollisuudet saada myöhemmin koulutustaan tai ammattiaan vastaavaa työtä, työsuhteen kesto ja työntekijän ikä, Yleisradion moitittava menettely työsopimusta päätettäessä sekä työntekijöiden ja Yleisradion olosuhteet yleensä. Korvauksen oli oltava vähintään kolmen kuukauden palkkaa vastaava määrä. Tämän lisäksi oli otettava huomioon koettu loukkaus ja siitä seuraava aineettoman vahingon määrä. Työtä oli tiedossa siirretyssä palvelussuhteessa vain vuoden 2018 syksyyn. Kaikki siirretyt työntekijät oli irtisanottu 4.5.2018. H:n, R:n ja S:n työllistyminen vuoden 2018 jälkeen oli varsin epätodennäköistä.

Toimintakokonaisuuden itsenäisyys ja henkilöstövaltainen luonne

Uusi päivä -ohjelmasarjan tuotannon jako sisällön tuotantoon, sisällön suunnittelun tuotantoon ja tekniseen tuotantoon ei ollut ollut työntekijöillä eikä luottamusmiesorganisaatiolla tiedossa ennen kuin Yleisradio joutui työsuhteiden siirron jälkeen perustelemaan tekemiänsä siirtoja. Media-alalla eri toiminnot oli jaettu organisatorisesti tai muutoin tunnistettaviksi omiksi yksiköikseen. Ennen siirtoa koko Uusi päivä -ohjelmasarjan tuotanto oli sisältynyt Tampereen Yle Tuotannot ja Design -yksikköön ja Luoviin Sisältöihin. Väitettyä liikkeen luovutusta tuli arvioida alkuperäisestä kokonaisuudesta käsin, jotta voitiin havaita, oliko kyseessä ollut liikkeen tai sen osan luovutus. Kokonaisuus määrittyi harjoitetun toiminnan ohella myös henkilökunnan, johdon, työn organisoinnin, immateriaalioikeuksien ja tuotantovälineiden perusteella. Väitetty tekninen tuotanto ei ollut ollut erotettavissa oleva itsenäinen osa liikkeestä eikä se ollut oma tulosyksikkönsä. Kyseessä oli ollut liikkeen luovutuksen sijaan pikemminkin alihankintatilanne. Yhtään asiakasta ei ollut siirtynyt. Yleisradio oli ulkoistanut ennen omana tuotantonaan tekemän työn, joka ei ollut ollut erotettavissa etukäteen muusta tuotannosta. Siirtyneet ammattiryhmät eivät muodostaneet edes yhdessä Uuden päivän teknistä tuotantoa.

Toimiala ei ollut henkilöstövaltainen. TV-tuotannon tekeminen edellytti mittavia investointeja ja toiminnan edellyttämän omaisuuden arvo on merkittävä. Ollakseen liikkeen luovutus olisi omaisuuden siirtymisen lisäksi tullut myös pääosan henkilöstöstä siirtyä sekä lukumääräisesti että pätevyydeltään. Jos toiminta katsottaisiin henkilöstövaltaiseksi, tukisi toiminnan identiteetin säilymistä se, että uusi työnantaja ottaisi toimintaa jatkaessaan palvelukseensa lukumäärältään tai pätevyyden osalta olennaisen osan luovuttajan työntekijöistä (asia C-173/96, Hidalgo). Nyt vain pieni osa sattumanvaraisesti valitusta henkilöstöstä oli siirretty. Siirto käsitti vain osan tietyistä ammattiryhmistä eikä niistäkään ollut siirretty kaikkia asiakkaan arvion mukaan kyseisen tuotantopalvelun tuottamiseen tarvittavia työntekijöitä. Siirtyneitä työntekijöitä oli ollut vain 21 yhteensä 120 työntekijästä. Uusi päivä -ohjelmasarjaa ei voitu tehdä ilman noin 120-144 työntekijän työpanosta. Edes koko väitetty tekninen tuotanto ei ollut siirtynyt kokonaisuudessaan, koska esimerkiksi värimäärittelijä, lokaatiomanageri, käyttömestarit ja pukusuunnittelijan assistentti eivät olleet siirtyneet. Siirtyneellä henkilöstöllä pystyi tekemään vain osaa ohjelmasarjan tuotannosta ja silloinkin vain lyhyttä osaa tuotannon keskeltä. Siirtyneiden työntekijöiden työnkuva ja esimiessuhteet olivat muuttuneet siirron seurauksena. Työn kierto oli loppunut kokonaan. Työtehtävät olivat yksipuolistuneet. Työntekijöille oli tullut uusia tehtäviä ja vastuita. Nekin toiminnot, jotka siirrettiin, eivät siirtyneet muuttumattomina.

Yleisradion ilmoittama ”pääasiallisen työn tekemisen” kriteeri ei ollut liikkeen luovutusta koskevassa oikeudessa merkityksellinen eikä tämä ollut ollut todellinen valikointikriteeri. Kaikki, jotka olivat tehneet enimmän osan työajastaan ohjelmasarjaa eivät olleet siirtyneet. Jo se, että Yleisradio operoi ”pääasiallisen työn tekemisen” kriteerillä, osoitti, että mitään toiminnallista, itsenäistä kokonaisuutta ei ollut ollut ennen siirtoa. Lisäksi H, joka oli työskennellyt Yleisradiolla äänisuunnittelijana HOD (head of departments) -ryhmässä, ei kuulunut väitettyyn tekniseen tuotantoon vaan tuotannon suunnitteluun, johon kuuluvia työntekijöitä ei Yleisradionkaan käsityksen mukaan olisi tullut siirtää. Myös naamioitsijoina toimivien R:n ja S:n työnkuvaan kuului suunnittelua. H, R ja S olivat tehneet muitakin tuotantoja kuin Uusi päivä -ohjelmasarjaa. R:n työsopimusta ei ollut rajattu Uusi päivä -ohjelmasarjaan. Muissa työsopimuksissa olleille mahdollisille Uusi päivä -ohjelmasarjaan liittyville ehdoille ei voinut antaa asiassa merkitystä, koska työsuhteen solmimisen aikaan tulevaisuudessa tapahtuvasta siirrosta ei ollut tiedetty julkisesti ennen 10.6.2014.

Toimitilojen erillisyydestä ei seurannut, että ohjelmasarjan tuotannossa olisi ollut oma erillinen tekninen tuotantoyksikkö. Samoissa toimitiloissa, joissa siirron jälkeen tehtiin Uusi päivä -ohjelmasarjaa, työskenteli siirrettyjen työntekijöiden ohella päivittäin myös 70-80 Yleisradion palveluksessa ollutta työntekijää. Palvelussuhteiden siirrossa ei ollut kysymys liikkeenluovutuksesta myöskään siksi, että ohjelmasarjan tuotanto rajoittui vain tietyn työn tai hankkeen toteuttamiseen (asiat C-48/94 Rygaard, C-127/96 Vidal, C-173/96 Hidalgo, C-13/95 Süzen).

Aineellisen ja aineettoman omaisuuden siirtyminen

Yleisradio Oy ei ollut esittänyt selvitystä luovutetun omaisuuden arvosta. Aineellista omaisuutta ei ollut siirtynyt juuri lainkaan eikä aineetonta omaisuutta ollut siirtynyt ollenkaan. Siirretyssä omaisuudessa ei ollut ollut lainkaan sisäkuvauskalustoa, äänen ja kuvan jälkikäsittelykalustoa ja ainoastaan osa ulkokuvauskalustosta. Siirron yhteydessä ei siirtynyt pukuvarastoa, maskeja ja maskeerausvälineitä eikä lavastepajaa. Siirtyneellä osalla kalustoa ja henkilöstöä ei ollut pystynyt toteuttamaan väitettyä teknistä tuotantoa itsenäisesti ilman että Yleisradio täytti puuttuvat roolit sekä pääosan kalustosta. Tämä muu tarpeisto ei ollut ollut Aito Tehdas Oy:n vapaassa käytössä. Omaisuuden hallinta- ja käyttöoikeus ei ollut siirtynyt tavalla, jota liikkeen luovutuksen tunnusmerkistö edellytti. Kun kyse oli toiminnasta, jossa kalustolla oli suuri merkitys, ei liikkeen osan identiteetin voida katsoa säilyvän, jos tällaista omaisuutta ei merkittävästi siirry (asia C-234/98 Allen ym. ja KKO 2001:44). Kun Aito Tehdas Oy teki muuta tuotantoa kuin Uusi päivä -ohjelmasarjaa, se vuokrasi siihen tarvittavan kaluston. Palvelusopimuksessa oli todettu, että toimittajalla ei ole vastaavia käyttöoikeuksia muuhun liiketoimintaansa liittyen. Muu tuotanto oli toistaiseksi ollut hyvin pienimuotoista. Kaikki siirretyt työntekijät oli irtisanottu 4.5.2018.

Yleisradio rakennutti Mediapoliksen tiloihin Uusi päivä -ohjelmasarjan tarpeisiin kuvausstudion, joka ei ollut Aito Tehdas Oy:n vapaassa käytössä. Sarjan tuotanto oli edelleen integroitu Ylen interplay-tuotantojärjestelmään.

Palvelusopimuksen pysyvyys

Uusi päivä -ohjelmasarjan tuotannon siirtymistä Aito Tehdas Oy:lle ei oltu tarkoitettukaan pysyväksi vaan Yleisradio oli ollut siirtoa tehdessään tietoinen siitä, että ohjelmasarjan tuotanto tulee päättymään. Aito Tehdas Oy ei olisi voinut toimia edes teoriassa vastaavalla tavalla muussa tuotannossa, koska sillä ei ollut ollut tarvittavia laitteistoja, henkilöstöä eikä työvälineitä.

Kahden vuoden sopimuskausi ei osoittanut toiminnan pysyvyyttä. Kun sarjaa tehdään noin 37 viikkoa vuodessa, ei sen tuotantotoiminta ole edes vuosittaisella tasolla pysyvää.

Todistelu

Asianosaiset ovat vedonneet käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevään kirjalliseen todisteluunsa lukuun ottamatta kirjallisia todisteita V10, K12, K13 ja K27. Pääkäsittelyssä on kuultu todistelutarkoituksessa H:ta, R:ää ja S:ää sekä todistajina J:tä, A:ta, HU:ta, SY:tä, E:tä, RO:ta ja SU:ta.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

Yleisradio Oy ja Aito Tehdas Oy ovat 3.9.2014 solmineet sopimuksen liiketoiminnan kaupasta, jolla Yleisradio on luovuttanut ”Ohjelman tuotantoon liittyvän tuotannollis-teknisen liiketoiminnan” Aito Tehdas Oy:lle. Yleisradio on samassa yhteydessä solminut Aito Tehdas Oy:n kanssa palvelusopimuksen teknisten palveluiden tuottamisesta, jonka perusteella Aito Tehdas Oy on vastannut Uusi päivä -sarjan teknisten tuotantopalveluiden tuottamisesta 30.9.2014 lukien vuoden 2018 syksyyn asti.

Hovioikeudessa on Yleisradion valituksen johdosta kysymys siitä, ovatko H:n, R:n ja S:n työsuhteeseen liittyneet oikeudet ja velvollisuudet siirtyneet Aito Tehdas Oy:lle työsopimuslain 1 luvun 10 §:n 1 momentissa tarkoitetun liikkeen luovutusta koskevan säännöstön nojalla ja jos näin ei ole, on kyse myös työsuhteen perusteettomasta päättämisestä Yleisradion maksettavaksi tulevasta korvauksesta.

Säännösten sisältö ja asiaa koskeva oikeuskäytäntö

Asiassa sovellettavan työsopimuslain 1 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan työnantajan liikkeen luovutuksella tarkoitetaan yrityksen, liikkeen, yhteisön tai säätiön tai näiden toiminnallisen osan luovuttamista toiselle työnantajalle, jos luovutettava, pää- tai sivutoimisena harjoitettu liike tai sen osa pysyy luovutuksen jälkeen samana tai samankaltaisena. Säännöksen 2 momentin mukaan liikkeen luovutuksessa työnantajan luovutushetkellä voimassa olevista työsuhteista johtuvat oikeudet ja velvollisuudet siirtyvät liikkeen uudelle omistajalle tai haltijalle.

Työsopimuslain 1 luvun 10 §:n 1 momentilla on osaltaan pantu täytäntöön Euroopan neuvoston liikkeen luovutusta koskeva direktiivi 77/187/ETY ja sen muutosdirektiivi 98/50/EY, jotka on sittemmin kodifioitu 12.3.2001 annetuksi neuvoston direktiiviksi 2001/23/EY työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (liikkeenluovutusdirektiivi). Mainitut direktiivit ja niitä koskeva Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö on siten otettava huomioon työsopimuslain asianomaista säännöstä tulkittaessa.

Liikkeenluovutusdirektiivin 1 artiklan b alakohdan mukaan direktiivissä tarkoitettuna luovutuksena pidetään oman identiteettinsä säilyttävän taloudellisen yksikön luovuttamista, jolla tarkoitetaan pää- ja sivutoimisen taloudellisen toiminnan harjoittamiseksi järjestettyä resurssikokonaisuutta. Luovutuksen tulee koskea taloudellista kokonaisuutta, joka on järjestetty vakiintuneella tavalla ja jonka toiminta ei rajoitu tietyn työn suorittamiseen (asia C-48/94 Rygaard, kohta 20). Kokonaisuuden käsitteellä tarkoitetaan sellaista henkilöiden ja muiden tuotannontekijöiden muodostamaa organisoitua kokonaisuutta, jonka avulla voidaan harjoittaa omaan tavoitteeseensa tähtäävää taloudellista toimintaa (asia C-13/95 Süzen, kohta 13 ja asia C-340/01 Abler ym., kohta 30).

Liikkeen luovutuksessa luovutettavan liikkeen tulee pysyä luovutuksen jälkeen samana tai samankaltaisena. Sen arviointi, säilyttääkö yksikkö luovutuksessa identiteettinsä, edellyttää kussakin yksittäistapauksessa tehtävää kokonaisarviota, jossa otetaan huomioon kaikki sille ominaiset seikat (asia C-24/85 Spijkers). Aiemman ja uuden työnantajan harjoittaman toiminnan samankaltaisuus ei sinänsä merkitse, että kyseessä olisi liikkeen luovutus (em. asia C-13/95 Süzen, kohta 15). Yksikön identiteetin määräytymisperusteita ovat muun muassa henkilökunta, johto, työn organisointi, toimintatavat ja käytössä olevat tuotantolaitokset. Seikkoja, jotka vaikuttavat sen arviointiin, säilyttääkö yksikkö luovutuksessa identiteettinsä, ovat etenkin se, minkä tyyppisestä yrityksestä tai liiketoiminnasta on kyse, onko aineellista omaisuutta luovutettu, aineettoman omaisuuden arvo luovutushetkellä, onko olennainen osa henkilökunnasta otettu uuden yrityksen palvelukseen, onko asiakaskunta siirtynyt, uuden liiketoiminnan samankaltaisuus vanhaan verrattuna ja toiminnan mahdollisen keskeytyksen kesto (asia C-24/85 Spijkers, kohta 13).

Lisäksi sellaiset seikat, kuten organisaatio, toiminta, rahoitus, hallinto ja sovellettavat oikeussäännöt voivat olla tietylle taloudelliselle kokonaisuudelle ominaisia siten, että niiden muuttuminen yksikön luovutuksen yhteydessä merkitsee sen identiteetin muuttumista (asia C-175/99 Mayeur, kohta 53). Pelkästään sen seikan perusteella, että sen yrityksen, jolle aiemmin oli tarjouskilpailun tuloksena tai muutoin annettu hoidettavaksi kyseinen tehtävä, ja sitä nyttemmin hoitavan uuden yrityksen tarjoamat palvelut ovat samanlaisia, ei ole pääteltävissä, että näiden toisiaan seuranneiden yritysten välillä olisi tapahtunut liiketoimintakokonaisuuden luovutus (yhdistetyt asiat C-173/96 ja C-247/96 Hidalgo ym., kohta 30).

Yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että se, kuinka paljon painoarvoa on annettava erilaisille direktiivissä 77/187/ETY tarkoitetun luovutuksen olemassaoloa osoittaville arviointiperusteille, välttämättä vaihtelee sen mukaan, minkälaisesta toiminnasta on kyse, ja jopa kyseisessä yrityksessä, liikkeessä tai liiketoiminnan osassa käytettyjen tuotantomenetelmien tai liiketoiminnan harjoittamistapojen perusteella. Näin ollen erityisesti silloin, kun taloudellinen kokonaisuus voi tietyillä toimialoilla harjoittaa toimintaansa ilman huomattavaa aineellista tai aineetonta omaisuutta, tällaisen kokonaisuuden identiteetin säilyminen sitä koskevan toimenpiteen jälkeenkin ei luonnollisestikaan voi riippua tällaisten omaisuuserien luovutuksesta (asia C-392/92 Schmidt ja em. asia Süzen, tuomion 18 kohta).

Tapauksen arviointi

Toimintakokonaisuuden itsenäisyys

Liikkeenluovutussääntelyn soveltumisen kannalta keskeistä on, onko järjestelyssä ollut kysymys taloudellista toimintaa harjoittaneen, luovutuksessa identiteettinsä säilyttäneen yksikön luovuttamisesta. Tätä kysymystä koskevassa kokonaisarvioinnissa on kiinnitettävä huomiota kyseessä olevien toimintojen sisältöön ja luonteeseen sekä siihen, millä tavoin toiminnot oli järjestetty yhtäältä ennen niiden siirtämistä ja toisaalta siirtämisen jälkeen.

Tässä tapauksessa liiketoimintakauppa ei ole koskenut Uusi päivä -ohjelman koko tuotantoa, joten asiassa ei ole keskeistä sen arvioiminen, olisiko kaupassa siirtyneillä toiminnoilla voinut toteuttaa koko sarjan tuotanto. Sitä vastoin keskeistä on sen arvioiminen, täyttääkö Yleisradion liiketoimintakaupassa mainittu tuotannollis-teknisten palveluiden luovuttaminen liikkeenluovutuksen tunnusmerkistön. Luovutuksen kohteena ei myöskään ole ollut Yleisradion Tampereen tuotantoyksikön tuotannollis-tekniset palvelut kokonaisuudessaan, vaan vain siltä osin kun näitä palveluita on tuotettu Uusi päivä -ohjelmasarjalle. Riidatonta on, että liiketoimintakaupan kohteena ollut tuotannollis-tekninen palvelu on ennen siirtymistään osallistunut Uusi päivä -ohjelman tuotantoon ja että se on jatkanut tätä tehtävää kaupan jälkeen. Aito Tehdas Oy:n tuottamat palvelut ovat olleet työsopimuslain 1 luvun 10 §:n ja liikkeenluovutusdirektiivin tarkoittamalla tavalla samankaltaiset.

Yleisradion ja sittemmin Aito Tehdas Oy:n tuottaman palvelun samankaltaisuus ei vielä yksinään riitä osoittamaan, että kyseessä olisi liiketoiminnan luovutus. Muita tarkasteltavia seikkoja ovat muun muassa henkilökuntaan, toimintatapoihin ja työn organisointiin, johtoon (em. asiat Süzen, kohta 15 ja Hidalgo ym., kohta 30) sekä aineettoman ja aineellisen omaisuuden luovuttamiseen liittyvät seikat ja toiminnan luonne kokonaisuutena arvioiden (em. asiat Spijkers ja Redmond Stichting).

Ovatko siirtyneet ammattiryhmät muodostaneet itsenäisen toimintakokonaisuuden?

Uusi päivä -ohjelmasarjaa toteutettiin luovutuksen aikaan erillään muista tuotannoista Tampereen Rantatie 11:ssä. Riidatonta on, että Uusi päivä -sarjan tuotanto on poikennut muista tuotannoista sen pitkän keston ja laajamittaisuuden vuoksi. Sarjan kuvauspäivien runsauden vuoksi sarjassa työskennellyt henkilöstö ei ollut voinut sitoutua muihin kuvaushankkeisiin kuin kuvaustaukojen aikana, joten sarjan tuotannossa työskentelevä henkilöstö oli luovutushetkellä muodostanut varsin tiiviin ja itsenäisen toimintakokonaisuuden. Sarjan tuottamiseen päivittäin osallistunut henkilömäärä Rantatien ja sittemmin Mediapoliksen tuotantotiloissa on ollut hieman yli 100 henkeä, joista Aito Tehdas Oy:lle siirrettyyn tuotannollis-tekniseen henkilöstöön on kuulunut kerrallaan noin kaksikymmentä henkilöä.

Kaikki siirretyt ammattiryhmät ovat kuuluneet kirjallisena todisteena V12 esitetyn Ylen organisaatiokaavion mukaan Tuotannot-ryhmään, jonka alaryhminä ovat tuotanto, tekniikka ja tilat. Kirjallisena todisteena K4 esitetyssä Uusi päivä -sarjan organisaatiokuvauksessa on todettu, että YLE draaman toiminnot jaetaan tuotannossa kolmeen eri osa-alueeseen: tuotantotoimistoon, käsikirjoitusosastoon sekä HOD (head of departments)-ryhmään. Tuotantotoimiston tehtävät on kuvauksen mukaan jaettu edelleen yhtäältä draaman tuotantoon ja toisaalta tuotannon suunnitteluun. Todistaja J on kertonut, että Uusi päivä -sarjan tuotanto voidaan jakaa ensin sisältöä luovaan osaan (Luovat Sisällöt -ryhmä) ja sisällön tuotantoon. Sisällön tuotanto puolestaan voidaan jakaa edelleen tuotannon suunnitteluun ja sen suorittavaan osaan. Liikkeen luovutuksessa oli ollut kyse tästä tuotannon suorittavan osan ulkoistamisesta.

J:n mukaan Uusi päivä -ohjelmasarjalla oli muiden tuotantojen tavoin oma budjetti. Budjetti koostui osin Luovat Sisällöt -ryhmän ja osin Ylen Tuotannot ja Design -ryhmän budjettiosuuksista. Uusi päivä -ohjelman tuottaminen työllisti koko Yle Tuotannot ja Design -ryhmästä noin 20-30 prosenttia mukaan lukien ostopalvelut ja tuntityöntekijät.

Osapuolet ovat esittäneet Ylen Tuotanto ja Design -ryhmän Mediapoliksen organisaatiokaaviosta kaksi versiota, joissa nyt kyseessä olevat ammattiryhmät on ryhmitelty hieman eri tavoin (K6 ja V13). Kumpikin organisaatiokaavio on sisältänyt tuotannollis-teknisiä palveluita suorittavien ammattiryhmien lisäksi myös tuotannon suunnittelutyötä tekeviä ammattiryhmiä.

H, R ja S ovat katsoneet, että muun muassa sellaisen organisaatiokaavion puuttuminen, jossa tuotannon suunnittelu ja tuotannollis-tekniset palvelut olisivat selkeästi erotettu toisistaan, osaltaan osoittaisi, että luovutuksessa ei ole ollut kysymys itsenäisen toimintakokonaisuuden luovuttamisesta. He ovat kertoneet, että sekä äänitarkkailijan että maskeeraajan työhön kuului myös suunnittelullinen osuus. Tätä tukevat myös todistaja E:n ja todistaja SU:n kertomukset. Yleisradion mukaan tuotannon suunnittelu ja tuotannallis-tekniset palvelut oli erotettu toisistaan sillä perusteella, onko työn kuva pääosin suunnittelua vai suorittavaa työtä. Hovioikeus katsoo, että vaikka H:n, R:n ja S:n tehtäviin on kuulunut myös suunnittelua, heidän toimenkuvansa on asiassa esitetyn näytön perusteella ollut pääosin luonteeltaan suorittavaa työtä.

Asiassa ei ole esitetty organisaatiokaaviota, jossa Aito Tehdas Oy:n palvelukseen siirretyt ammattiryhmät olisi selkeästi erotettu omaksi tuotannollis-tekniseksi toiminnalliseksi kokonaisuudekseen ennen luovutusta. Hovioikeus katsoo, että tällainen erottelu on kuitenkin tosiasiassa voitu tehdä. Liikkeen luovutuksen yhteydessä on perustellusti voitu erottaa sisällön tuottaminen, tuotannon suunnittelu ja tuotannon toteuttaminen. Tuotannon toteuttaminen eli tuotannollis-tekninen osuus on muodostanut luovutettavissa olevan itsenäisen toiminnallisen kokonaisuuden.

Liiketoimintakauppakirjan kohdassa 4.1.1 ja tätä koskevassa liitteessä on todettu, että myyjän palveluksessa oleva liiketoimintaan kuuluva henkilöstö siirtyy ostajan palvelukseen. Kuukausipalkkainen henkilöstö on yksilöity liitteessä 4.1.1 (kirjallinen todiste V3). Luettelossa on ollut 22 työntekijää, joista yksi on ollut toisen henkilön perhevapaasijainen, joten tosiasiassa siirtyneen kuukausipalkkaisen henkilöstön lukumäärä on ollut 21. Todistaja J on edelleen kertonut, että siirtynyt henkilöstö oli eri ammattiryhmien sisällä määritelty siten, että ne henkilöt, joiden työpanoksesta oli kohdistunut yli 50 prosenttia Uusi päivä -ohjelmasarjaan vuosina 2010-2014, oli siirretty Aito Tehdas Oy:n palvelukseen. Tätä J:n kertomusta tukee myös kirjallisena todisteena (V1) esitetty taulukko työntekijöiden työajan kohdentumisesta. Asianosaisten tai muiden todistajien kertomukset eivät anna aihetta päätyä muunlaiseen päätelmään siitä huolimatta, että H, R ja S ovat osoittaneet, että he ovat työskennelleet Uusi päivä -sarjan tuotannon kuluessa muissakin projekteissa. Ratkaisevaa on, että kaikkien siirtyneiden työntekijöiden, mukaan lukien H:n, R:n ja S:n työpanoksesta yli 50 prosenttia oli kohdistunut Uusi päivä -ohjelmasarjan tuottamiseen.

Edellä mainitun 21 työntekijän lisäksi Aito Tehdas Oy:n palvelukseen on siirtynyt kuusi tuntipalkkaista työntekijää, joista viisi oli tehnyt yli 70 prosenttia Yleisradiolta laskutetuista töistä Uusi päivä -sarjalle vuonna 2014 ja neljä oli tehnyt yli 50 prosenttia laskutetuista töistä Uusi päivä -sarjalle yhteensä vuosina 2010-2014 (kirjallinen todiste V1, siirtyneiden työntekijöiden tunnit 2010-2014). Yhteensä Aito Tehdas Oy:n palvelukseen on siten siirtynyt 21-27 henkilöä riippuen siitä, lasketaanko mukaan kuukausipalkkaisten työntekijöiden lisäksi myös tuntityöntekijät.

Asiassa on esitetty osin ristiriitaista näyttöä siitä, onko Aito Tehdas Oy:n palvelukseen jouduttu rekrytoimaan siirtyneiden työntekijöiden lisäksi uusia työntekijöitä. Aito Tehdas Oy:ssä leikkaajana toimineen SU:n mukaan siirtyneiden kuukausipalkkaisten työntekijöiden lukumäärä oli ollut liian vähäinen, joten avuksi oli pitänyt ottaa tuntityöntekijöitä, mikä sekään ei ollut riittänyt. Todistaja SY on Aito Tehdas Oy:n toimitusjohtajana kertonut, että siirtyneillä 27 työntekijällä pystyttiin tuottamaan palvelusopimuksessa sovitut palvelut eikä Aito Tehdas Oy ollut rekrytoinut uusia työntekijöitä. Ainoastaan työnjohtaja oli palkattu ulkopuolelta ja hänetkin vaihdettiin myöhemmin siirtyneiden työntekijöiden keskuudesta valittuun toiseen, aiemmin kameraoperaattorina toimineeseen henkilöön. Kirjallisesta todisteesta V8 ilmenee, että näiden toimijoiden lisäksi sekä Yleisradio että Aito Tehdas Oy ovat ostaneet ostopalveluita kolmelta yritykseltä, joista kaksi tarjoaa äänitarkkailupalveluita ja yksi hiusmuotoilupalveluita.

Liiketoimintakaupan yhteydessä Yleisradio on siirtänyt Aito Tehdas Oy:lle seitsemän yksilöityä tuotannollis-teknistä palvelukokonaisuutta, joita tarvittiin Uusi päivä -ohjelman teossa: kameramiespalvelut, leikkaajapalvelut, naamioitsijapalvelut, puvustajapalvelut, tuotantojärjestäjäpalvelut, valaisijapalvelut ja äänitarkkailijapalvelut. Näiden lisäksi Aito Tehdas Oy oli velvollinen toimittamaan Yleisradiolle työnjohtopalvelun kaikissa edellä mainituissa ammattiryhmissä yhteisesti. Siirron ulkopuolelle jäivät muun muassa yksi värimäärittelijä, lokaatiomanageri, käyttömestarit ja pukusuunnittelijan assistentti sekä lavastajat, graafiset palvelut ja pääasiallisesti suunnittelutyötä tekevät työntekijät.

H, R ja S sekä todistajina kuullut E ja SU ovat pitäneet ulkoistamiseen valikoituneita ammattiryhmiä sattumanvaraisina. Hovioikeus katsoo kuitenkin J:n kertomuksen perusteella, että Yleisradio on esittänyt uskottavat perustelut joidenkin ammattiryhmien jättämisestä ulkoistamisen ulkopuolelle. Lavastajat olivat jääneet luovutuksen ulkopuolelle siksi, että Uusi päivä -ohjelman lavasteet oli jo rakennettu. Värimäärittelijää tarvittiin ammattiryhmän harvalukuisuuden vuoksi Yleisradiossa muissa tuotannoissa. Pukusuunnittelija avusti suunnittelutyötä tekevää pukusuunnittelijaa, joten häntä ei voitu erottaa työparistaan ja siirtää muun tuotannollis-teknisen henkilöstön mukana. Lokaatiomanageri oli kuulunut tuotannon suunnittelua eikä tuotannon suorittavaa työtä tekevään henkilöstöön. Graafiset palvelut olivat puolestaan sarjan tuotannon alussa ostettu Yleisradion ulkopuolelta eikä pääasiallisesti Uusi päivä -sarjalle työskennellyttä graafikkoa ollut vakiintunut.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että pääosa Uusi päivä -ohjelmasarjaa tehneestä tuotannollis-teknisestä ammattihenkilöstöstä on siirretty luovutuksen yhteydessä Aito Tehdas Oy:n palvelukseen. Hovioikeus katsoo, että siitä huolimatta, että mainittujen ammattiryhmien esimiehet, värimäärittelijä, käyttömestarit, pukusuunnittelijan assistentti, lavastajat, graafiset palvelut tai pääosin suunnittelutyötä tehneet työntekijät eivät ole siirtyneet luovutuksen yhteydessä, Yleisradio on riittävällä tavalla osoittanut, että siirtyneet ammattiryhmät ovat muodostaneet itsenäisen toiminnallisen kokonaisuuden. Kuukausipalkkaisen henkilöstön lisäksi Aito Tehdas Oy:n palvelukseen on siirtynyt kuusi tuntipalkkaista työntekijää ja palveluita on lisäksi ostettu ostopalveluna. Koska nämä järjestelyt olivat olleet käytössä jo silloin, kun Uusi päivä -ohjelman tuotannollis-tekniset palvelut tuotettiin Yleisradiolla, ei sillä, että kaikkia palveluita ei Aito Tehdas Oy:ssä voitu tuottaa pelkästään kuukausipalkkaisella henkilöstöllä, ole asiassa ratkaisevaa merkitystä.

Palvelusopimuksen pysyvyys

Arvioitavana on myös, onko Uusi päivä -ohjelmasarjan tuotannollis-teknisten palveluiden tuottamisen ulkoistaminen ollut vain hankeluonteinen ulkoistaminen vai pysyväksi tarkoitetun itsenäisen toimintakokonaisuuden luovutus (em. asia Rygaard).

H, R ja S ovat katsoneet, että Uusi päivä -ohjelmasarjan tuotannollis-teknisten palveluiden luovutuksen tarkoituksena oli ollut ulkoistaa tietyn päättyväksi tiedetyn hankkeen toimintoja, jotta Yleisradio välttyisi täyttämästä työntekijöiden uudelleensijoitusvelvollisuuttaan ohjelmasarjan päättyessä. He ovat katsoneet, että kysymys ei ollut aidosta liikkeen luovutuksesta vaan ainoastaan hankeluonteisesta ulkoistamisesta.

Aito Tehdas Oy:lle siirrettyjen Uusi päivä -ohjelmasarjan työntekijöiden työsopimukset on irtisanottu 4.5.2018. Palvelusopimuksen (V18) liitteen 2 mukaan sopimuksen varsinainen sopimuskausi on ollut -----. Osallistumishakemusohjeen (V17) mukaan Yleisradio on varannut oikeuden jatkaa sopimusta kaksi optiovuotta vuoden kerrallaan sopimuskauden päättymisestä lukien. J:n ja SY:n kertomukset tukevat tätä osallistumishakemuksesta ilmenevää mahdollisuutta sopimuksen jatkamiseen. Heidän mukaansa päätös Uusi päivä -sarjan päättymisestä vuonna 2018 tehtiin syksyllä 2016. SY:n mukaan kaikki alan palvelusopimukset tehdään määräaikaisina. Toistaiseksi voimassaolevia sopimuksia ei tehdä. Nyt kysymyksessä oleva sopimus oli kuitenkin ollut poikkeuksellisen pitkäkestoinen ja kokoluokaltaan suuri.

SY on kertonut, että Aito Tehdas Oy:tä ei ollut perustettu pelkästään Yleisradion tuotantosopimuksen toteuttamista varten. Aito Tehdas Oy oli vuoden 2014 perustamisensa jälkeen tarjonnut ja tuottanut palveluita myös muille asiakkaille kuin Yleisradiolle. Näitä ei kuitenkaan oltu tehty ennen muuttoa Rantatieltä Mediapoliksen parempiin tuotantotiloihin. Muiden tuotantojen kuvaukset olivat kestäneet enimmillään viikon. Muut tuotannot oli resursoitu osittain myös Uusi päivä -tuotantoon osallistuneella henkilöstöllä, mikäli tuotannossa oli ollut kuvaustauko. Uusi päivä -sarjan kuvauksien tiiviin tahdin vuoksi sen henkilöstöä oli ollut vaikea irrottaa muihin tuotantoihin. Muita tuotantoja olivat olleet muun muassa Gladiaattori, Napakymppi, Heiluta huuliasi ja Eput-dokumenttielokuva. H, R ja S ovat kertoneet, että myös he olivat työskennelleet lyhytaikaisesti näissä muissa tuotannoissa. J:n mukaan palvelusopimusta neuvoteltaessa oli otettu huomioon Aito Tehdas Oy:n mahdollisuus tuottaa palveluita myös muille kuin Yleisradiolle.

Hovioikeus katsoo, että edellä mainitut seikat puhuvat sen puolesta, että kysymyksessä ei ole ollut ainoastaan hankeluonteisesta ulkoistamisesta, vaan Aito Tehdas Oy on pyrkinyt harjoittamaan toimintaansa Uusi päivä -ohjelman tuotannosta riippumatta. Tätä tukee myös se, että muuton yhteydessä Mediapolikseen Aito Tehdas Oy oli tehnyt merkittäviä taloudellisia kuvauskalustoinvestointeja ulkokuvauskaluston ja studiovalaisinten uusimiseksi.

Aineellisen ja aineettoman omaisuuden siirtyminen

Liiketoimintakauppakirjan mukaan liiketoiminnan kauppahinta on ollut -----. Tästä summasta on vähennetty kaupan yhteydessä siirtyneen henkilöstön lomapalkkavelka satunnaiserillä lisättynä yhteensä 73.415,97 euroa (V2). Erotukseksi oli siten jäänyt -----.

Kaupan yhteydessä Aito Tehdas Oy:lle oli siirretty liiketoimintakauppakirjan liitteen 2.1 mukainen ulkokuvauskalusto, liitteen 3.1 mukaiset autojen leasingsopimukset ja allekirjoituspäivänä henkilöstön käytössä olleet matkapuhelimet. Studiokuvauksissa tarvittavat tilat ja sinne sijoitettu studiokuvauskalusto sekä puvusto ja naamioitsijoiden työvälineet olivat jääneet Yleisradion omistukseen. Autot oli kauppakirjasta poiketen voitu siirtää Aito Tehdas Oy:n nimiin leasingyhtiöstä johtuvista syistä vasta noin vuosi liiketoimintakaupan jälkeen. J ja SY ovat kuitenkin yhdenmukaisesti kertoneet, että autojen hallinta oli siirtynyt Aito Tehdas Oy:lle jo liikkeenluovutuksen yhteydessä. SY:n mukaan Aito Tehdas Oy ei ollut joutunut hankkimaan uutta kalustoa tuotannon toteuttamiseksi. Aito Tehdas Oy oli voinut käyttää Yleisradion omistukseen jäänyttä tuotantokalustoa veloituksetta Uusi päivä -ohjelman tuotannossa.

J on arvioinut Yleisradion omistukseen jääneen omaisuuden eli kuvausstudion ja studiokuvauskaluston yhteenlasketuksi arvoksi noin 4 miljoonaa euroa. SY on kertonut, että Aito Tehdas Oy on sittemmin uusinut ulkokuvauskalustoa ja ostanut studioon uudet valaisimet. Hankintojen yhteenlaskettu summa oli ollut noin miljoona euroa. Yleisradio oli samaan aikaan ostanut studioon kaksi kameraa ja valo-ohjauspöydän, joiden yhteenlaskettu arvo oli ollut noin 220.000 euroa.

Liiketoimintakauppakirjan palvelusopimuksen mukaan Yleisradio on luovutuksen jälkeen maksanut Aito Tehdas Oy:lle Uusi päivä -ohjelmaan tuotetuista tuotannollis-teknisistä palveluista henkilöstöpalveluista kuukausittain toteutuneiden tilausten mukaisesti. Arvioitu tilauksen kokonaishinta on kauppakirjan allekirjoitushetkellä ollut sopimuskaudelta -----. Yleisradio on lisäksi maksanut kuukausittaista vuokraa siirretyn aineellisen omaisuuden käytöstä. Sopimuksessa arvioitu vuokra Aito Tehdas Oy:lle myydyn ulkokuvauskaluston ja autojen käytöstä on ollut sopimuskaudella yhteenlaskettuna noin -----. Toteutunut summa on pienempi, koska autot olivat siirtyneet Aito Tehdas Oy:n omistukseen vasta noin vuoden kuluttua sopimuksen tekemisestä eikä vuokraa ollut maksettu luovutusta edeltävältä ajalta. Kalustovuokrien prosentuaalinen osuus koko sopimuksesta on ollut enintään noin -----. Henkilöstön osuus tehdystä liiketoiminnan luovutuksesta on ollut etenkin taloudelliselta kannalta laskettuna keskeinen.

Luovutuksen yhteydessä ei ole siirtynyt aineetonta omaisuutta, vaan Uusi päivä -sarjaan liittyvät immateriaalioikeudet ovat jääneet Yleisradiolle.

H, R ja S ovat katsoneet, että TV-tuotannon tekeminen edellyttää mittavia investointeja ja toiminnan edellyttämän omaisuuden arvo on merkittävä. Luovutuksen yhteydessä aineellista omaisuutta ei ollut siirtynyt juuri lainkaan eikä aineetonta omaisuutta ollut siirtynyt ollenkaan. Siirtyneellä osalla kalustoa ei ollut pystynyt toteuttamaan teknistä tuotantoa itsenäisesti ilman että Yleisradio antoi puuttuvan osan kalustosta. H:n, R:n ja S:n mukaan omaisuuden hallinta- ja käyttöoikeus ei näin ollen ollut siirtynyt tavalla, jota liikkeen luovutuksen tunnusmerkistö edellytti.

Yleisradio on puolestaan katsonut, että media-ala on edellä esitetystä huolimatta henkilöstövaltainen toimiala, eikä liikkeenluovutuksen edellytysten täyttyminen ole näin ollen edellyttänyt tätä laajempien omaisuuserien luovuttamista kaupan yhteydessä. Yleisradio on korostanut, että etenkin Uusi päivä -sarjan tuotannollis-teknisten palveluiden tuottaminen vaati intensiivisen ja vakiintuneen työskentelytapansa vuoksi erityisen ammattitaitoisen ja osaavan henkilöstön. Tarvittavan kuvauskaluston saattoi vuokrata ulkopuolelta.

J:n, SY:n ja HU:n kertomuksen mukaan Uusi päivä -sarjan tuotannollis-teknisen henkilöstön osaaminen ja ammattitaito oli keskeistä, eikä se ollut helposti korvattavissa. Tätä tukee osaltaan se, että asianosaisista muun muassa R on todennut hovioikeudessa, että Uusi päivä -sarjan vakituiseksi maskeeraajaksi tarvittiin kuukauden koulutus. Satunnaisen lisätyön tekijöiltä tätä koulutusta ei edellytetty. Henkilöstön osaamisen ja ammattitaidon keskeisen osuuden puolesta puhuu myös se, että siirtyneistä työntekijöistä suurin osa oli työskennellyt tehtävissään Uuden päivän -tuotannossa usean vuoden ajan noin 70-90 prosenttia työajastaan.

EU-tuomioistuimen ratkaisukäytännössä on katsottu, että sellaisilla toimialoilla, joilla aineellisella tai aineettomalla omaisuudella ei ole suurta merkitystä vaan liiketoiminta rakentuu pääosin työvoiman varaan, ei omaisuuden siirtymisellä tai siirtymättä jäämisellä ole suurta painoarvoa arvioitaessa luovutetun kokonaisuuden identiteetin säilymistä.

On selvää, että Uusi päivä -ohjelman kaltaisen televisio-ohjelman tekemiseen tarvitaan huomattava määrä teknistä kalustoa. Kalustohankinnoista ja niihin käytetyistä rahamääristä voidaan päätellä, että tarvittavan teknisen laitteiston arvo on ollut televisiosarjan tuotannossa tuntuva siitä huolimatta, että luovutuksen yhteydessä kaluston ja liiketoiminnan yhteenlaskettu Aito Tehdas Oy:n maksama myyntihinta ja toisaalta Yleisradion siitä maksama vuokra on ollut huomattavan pieni suhteessa henkilöstön tuottamasta palvelusta maksettuun hintaan.

J ja SY ovat kertoneet, että erityisesti elokuvatuotannossa on yhtiöitä, joilla ei ole paljonkaan omaa teknistä kalustoa ja että media-alalla kalustoa vuokrataan usein muualta. Hovioikeus pitää kertomusta uskottavana. Media-alan ohjelmatuotanto on toimiala, jolla liiketoimintaa voidaan pitää itsenäisenä taloudellisena kokonaisuutena, vaikkei sen harjoittaminen vaatisikaan huomattavaa aineellista tai aineetonta omaisuutta.

Koska luovutus ei ole koskenut koko Uusi päivä -ohjelman tuotantoa, ei myöskään siihen liittyvillä immateriaalioikeuksilla voida katsoa olevan merkitystä luovutuksen kannalta.

Johtopäätökset

Toisin kuin käräjäoikeus on katsonut, hovioikeuden kokonaisarvio Yleisradion ja Aito Tehdas Oy:n järjestelyihin liittyvistä tekijöistä on, että Yleisradion piiristä on luovutettu Aito Tehdas Oy:lle ohjelman tuotannollis-teknisiä palveluita harjoittanut taloudellinen toiminnallinen kokonaisuus, joka on säilyttänyt identiteettinsä. Kysymyksessä on siten ollut työsopimuslaissa tarkoitettu liikkeen luovutus, eikä kantajilla ole siten oikeutta korvaukseen työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä eikä irtisanomisajan palkasta. Näin ollen R:n, H:n ja S:n kanteet on hylättävä ja käräjäoikeuden tuomio kumottava.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomio kumotaan. Kanteet hylätään.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenlaamanni Risto Jalanko (eri mieltä), hovioikeudenneuvos Virva Nyman ja asessori Karri Tolttila.

ERI MIELTÄ OLEVAN JÄSENEN LAUSUNTO

Hovioikeudenlaamanni Risto Jalanko:

Hyväksyn käräjäoikeuden tuomion perustelut ja lopputuloksen. Lausun lisäksi kokoavasti seuraavan.

Työsopimuslain 1 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan liikkeen luovutuksella tarkoitetaan yrityksen, liikkeen, yhteisön tai säätiön tai näiden toiminnallisen osan luovuttamista toiselle työnantajalle, jos luovutettava, pää- tai sivutoimisena harjoitettu liike tai sen osa pysyy luovutuksen jälkeen samana tai samankaltaisena.

Työsopimuslain säännös perustuu Euroopan neuvoston liikkeenluovutusdirektiiviin. Säännöksen tulkinnassa on siten otettava huomioon kotimaisen oikeuskäytännön ohella erityisesti myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö.

Liikkeen luovutusta koskevien säännösten tarkoituksena on turvata työntekijöiden työsuhteiden jatkuminen yrityksen tai liikkeen luovutuksen yhteydessä. Yleensä on työntekijöiden edun mukaista katsoa kysymyksessä olleen liikkeen luovutus, mutta tässä tapauksessa tilanne on päinvastainen.

Käräjäoikeuden tuomion perusteluissa ja hovioikeuden enemmistön lausumassa on lähinnä liikkeenluovutusdirektiiviä koskevan laajahkon oikeuskäytännön perusteella käyty läpi liikkeen luovutuksen tunnusmerkkien toteutumista tässä tapauksessa. En näe tarpeelliseksi toistaa oikeuskäytännön sisältöä. Luettelen seuraavassa vain eri tunnusmerkkien sisältöä sellaisena kuin se mielestäni täytyy tässä tapauksessa ottaa huomioon:

- Yleisradio Oy:n ja Aito Tehdas Oy:n 3.9.2014 tekemän liiketoimintakaupan kohteena ei ole ollut itsenäinen toiminnallinen kokonaisuus

- UP-tuotannon teknistä yksikköä ei ole ennen luovutusta eikä sen jälkeenkään selkeästi erotettu organisaatiokaaviossa

- luovutuksessa ei ole siirtynyt tuotantoketju kokonaisuudessaan vaan vain osa siitä

- siirtyneet ammattiryhmät eivät ole muodostaneet itsenäistä toimintakokonaisuutta

- äänisuunnittelijana toimineen H:n sekä naamioitsijoina toimineiden R:n ja S:n työnkuvaan on suorittavan työn ohella

kuulunut myös suunnittelutyötä ja he ovat työskennelleet muissakin projekteissa kuin UP-tuotannossa

- Uusi Päivä sarjan tuotantoon osallistuneista 120 työntekijästä vain 27 työntekijää on siirtynyt Aito Tehdas Oy:n palvelukseen

- siirtyneellä henkilöstöllä ei olisi kyetty tekemään Uusi Päivä ohjelmasarjaa kuin vähäisiltä osin

- siirtyneet työntekijät ovat tosiasiallisesti valikoituneet sattumanvaraisesti, vaikka valikointia onkin jälkikäteen yritetty perustella pääasiallisen työpanoksen kohdistumisella ja eräiden ammattiryhmien jäämisellä ulkoistamisen ulkopuolelle

- liiketoiminnan luovutusta ei ole tarkoitettu pysyväisluonteiseksi eikä se ole sittemmin sellaiseksi muodostunutkaan

- TV-tuotannon tekeminen ei ole henkilöstövaltainen ala

- Aito Tehdas Oy:ssä on UP-tuotannon ohella ollut vain hyvin vähän muita tuotantoja, vaikka yhtiössä onkin tehty eräitä tuotantoinvestointeja

- luovutuksen yhteydessä ei ole siirtynyt aineetonta omaisuutta.

Useat edellä luetellut arviointikriteerit ovat tulkinnanvaraisia. Niissä voitaisiin perustellusti päätyä myös päinvastaiseen tulokseen.

Toisaalta liikkeen luovutuksen tunnistaminen edellyttää säännöksen luonteen vuoksi kokonaisarviointia.

Viime kädessä juuri kokonaisarvioinnin perusteella asiassa ei mielestäni ole mahdollista päätyä siihen, että kysymys olisi ollut työsopimuslain 1 luvun 10 §:n 1 momentin mukaisesta liikkeen luovutuksesta. Media-alan ohjelmatuotannon poikkeuksellisuuskaan ei voi johtaa siihen, että alihankintaan siirtymistä tai ulkoistamista tällä perusteella pidettäisiin liikkeen luovutuksena.

Yleisradio Oy on menettelyllään tosiasiallisesti välttänyt uudelleensijoitusvelvollisuutensa H:ta, R:ää ja S:ää kohtaan.

Yleisradio Oy on velvollinen suorittamaan H:lle, R:lle ja S:lle käräjäoikeuden tuomitsemat korvaukset ja irtisanomisajan palkat sekä oikeudenkäyntikulujen korvauksen.

Katson, että ei ole syytä muuttaa käräjäoikeuden tuomiota.

Läh. KKO:lle 4.12.2018

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.