24.2.2016

KANNE

Vaatimukset

A on vaatinut, että X:n kaupunki velvoitetaan suorittamaan B:lle korvaukseksi pysyvästä haitasta 8.700 euroa, kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta 3.500 euroa ja kärsimyksestä 8.500 euroa eli yhteensä 20.700 euroa. A on lisäksi vaatinut, että kaupunki velvoitetaan suorittamaan hänelle korvaukseksi tarpeellisista kuluista ja aiheutuneesta menetyksestä 8.500 euroa.

Perusteet

B oli Y:n koulun ala-asteella oppivelvollisuuttaan suorittaessaan joutunut vuosina 2007-2011 toistuvasti vakavan henkisen ja ruumiillisen koulukiusaamisen kohteeksi. Hänet oli muun muassa pahoinpidelty koulussa useita kertoja, minkä vuoksi hän oli joutunut käymään myös lääkärin vastaanotolla. Erään pahoinpitelyn johdosta kouluun oli jouduttu kutsumaan poliisi. B oli vaihtanut koulua lukuvuodeksi 2011-2012. B:tä ei ollut enää kiusattu uudessa koulussa.

Perustuslain 16 §:n mukaan jokaisella on oikeus perusopetukseen. Perusopetuslain 29 §:n mukaan oppilaalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Kaupunki on julkista valtaa käyttävänä julkisyhteisönä perusopetuslain mukaisesti vastuussa peruskoulutoiminnan valvonnasta sekä turvallisesta opiskeluympäristöstä. Kaupunki oli laiminlyönyt huolehtia näistä velvollisuuksistaan. B:hen koulussa kohdistunutta kiusaamista oli selvitelty oppilashuoltoneuvotteluissa ja ryhmän kokouksissa, mutta kiusaamista ei ollut saatu loppumaan. Kaupunki oli vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n nojalla velvollinen korvaamaan B:lle laiminlyönnillään aiheuttamansa vahingot.

B:llä oli kiusaamisen ja pahoinpitelyjen seurauksena todettu huhtikuussa 2010 epilepsia. Hän oli vaihtanut koulua lukuvuoden 2011-2012 alussa. Hänen epilepsiakohtauksensa olivat aluksi vähentyneet, mutta ne palasivat myöhemmin. Kysymyksessä on vaikea krooninen sairaus, joka vaatii säännöllistä hoitoa ja lääkitystä. B:lle aiheutunut pysyvä toiminnallinen haitta vaikeuttaa hänen jokapäiväistä elämäänsä ja huonontaa hänen elämänlaatuaan. B:llä on oikeus saada korvaus hänelle aiheutuneesta pysyvästä haitasta (vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n 4 kohta).

Pitkään jatkunut henkinen ja fyysinen kiusaaminen oli aiheuttanut B:lle myös kipua ja särkyä sekä muuta tilapäistä haittaa (henkinen vahinko). B:llä on kaupungin laiminlyönnin perusteella oikeus saada korvaus hänelle aiheutuneesta kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta (vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n 3 kohta).

B:llä on kaupungin laiminlyönnin perusteella oikeus saada korvaus ihmisarvon ja itsetunnon loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n nojalla. Eräät koulun oppilaat olivat useiden vuosien ajan loukanneet B:n vapautta, rauhaa ja kunniaa rangaistavaksi säädetyillä teoilla. B ei ollut häneen kohdistuneen kiusaamisen johdosta saanut suorittaa oppivelvollisuuttaan samalla tavoin kuin hänen luokkatoverinsa, vaan oli joutunut heihin nähden eriarvoiseen asemaan. B:n henkilökohtaista koskemattomuutta sekä vapautta liikkua ja oleskella kouluaikana kouluympäristössä oli loukattu käyttämällä häneen kohdistunutta väkivaltaa. Lisäksi hänen kunniaansa sekä yksityiselämäänsä oli toistuvasti loukattu halventamalla hänen alkuperäänsä. Halventaminen oli tapahtunut muiden koulutovereiden nähden, mikä oli aiheuttanut B:lle pitkäaikaista kärsimystä.

A:lla on B:n vanhempana vahingonkorvauslain 5 luvun 2 d §:n nojalla oikeus korvaukseen tarpeellisista kuluista, jotka olivat aiheutuneet B:n asioiden hoitamisesta, ja menetyksestä. Jatkuva yhteydenpito koulun toimihenkilöihin, palaverit ja B:n vieminen lääkärin vastaanotolle olivat aiheuttaneet merkittävässä määrin A:lle ajanhukkaa, minkä lisäksi hänelle oli aiheutunut lääke- ja matkakustannuksia B:n hoitojen vuoksi. Samalla A:n mahdollisuudet hankkia omia tuloja olivat vähentyneet.

A on pyrkinyt aktiivisesti selvittämään kiusaamisasiaa, eivätkä hänen toimensa olleet vaikeuttaneet kiusaamisasian hoitamista.

VASTAUS

Vaatimukset

Kaupunki on vaatinut, että kanne hylätään.

Perusteet

Kaupunki ei ollut toiminut huolimattomasti, eikä se ollut laiminlyönyt sille lain mukaan kuuluneita velvollisuuksiaan. Koulu oli hoitanut tehtävänsä sille kohtuudella asetettavia vaatimuksia noudattaen.

B:hen kohdistuneeseen kiusaamiseen oli puututtu koulussa. Kiusaamistilanteet oli hoidettu noudattaen kouluille annettuja toimintaohjeita. Kiusaamistilanteita oli hoidettu sekä opettajien että oppilashuollon henkilöstön tuella. Kaupunki oli tarjonnut tilanteen ratkaisemiseksi myös turvallisuusasiantuntijan palveluita.

Tilannetta oli hoidettu muun muassa puuttumalla konkreettisiin kiusaamistilanteisiin sekä toteuttamalla kiusaamisen vastaista menettelyä koko luokan ja kiusaamiseen osallisten kesken. Koulu oli ottanut yhteyttä kiusaamiseen osallistuneiden oppilaiden vanhempiin, joiden kanssa tilannetta oli selvitelty. Oppilaita oli tiedotettu koulussa kiusaamisesta ja heidän kotejaan oli ohjeistettu asian hoidossa. Huoltajien toimet olivat kuitenkin vaikeuttaneet kiusaamisasian hoitoa ja olleet omiaan myötävaikuttamaan oppilaiden keskinäisen konfliktin toistumiseen.

Väitetyn laiminlyönnin ja B:llä todetun epilepsian välillä ei ollut osoitettu syy-yhteyttä. Myöskään väitetyn laiminlyönnin ja B:lle sekä A:lle aiheutuneiksi väitettyjen muiden vahinkojen välillä ei ollut osoitettu syy-yhteyttä.Asiassa ei voitu myöskään sulkea pois koulun ulkopuolisten tapahtumien vaikutusta mahdollisiin vahinkoihin.

Koulun tuli toimia opetuksessa yhteistyössä kotien kanssa. Oppilaan huoltaja kutsutaan mukaan oppilaan asioiden hoitamiseen silloin, kun tällä katsotaan olevan oppilaan puhevallan käyttäjänä tai pääasiallisen kasvatusvastuun kantajana mahdollisesti merkitystä tilanteen hoitamisessa. Huoltajalla oli lisäksi oikeus tiedon saantiin oppilaan koulunkäyntiin liittyvissä asioissa. Huoltajaa ei kuitenkaan voitu velvoittaa osallistumaan oppilaan asioiden hoitamiseen siten, että huoltajalle syntyisi oikeus vaatia korvauksia oppilaan asioiden hoitamiseen käyttämästään ajasta.

Joka tapauksessa vaatimukset olivat määrällisesti liiallisia. Kustannusten syntymiseen on vaikuttanut B:n huoltajien toiminta.

Se, että B oli vaihtanut koulua lukuvuodeksi 2011-2012 ja että häntä ei uudessa koulussa ollut kiusattu, ei osoita kaupungin toimenpiteiden riittämättömyyttä tai laiminlyöntiä. B ei koulun vaihtamisen jälkeen enää ollut tekemisissä niiden henkilöiden kanssa, jotka häntä olivat kiusanneet Y:n koulussa.

B:hen Y:n koulussa kohdistunut kiusaaminen ei ollut ollut jatkuvaa. Vuonna 2008 oli todettu yksittäinen kiusaamistapaus, joka oli kuitenkin saatu hoidettua.

TODISTELU

Kirjalliset todisteet

Kantaja

K1. Lääkärintodistus 12.4.2012
K2. Lääkärintodistus 6.9.2012
K3. Lääkärinlausunto 15.9.2014
K4. Lääkärinlausunto 18.9.2014
K5. Oppilashuoltoneuvottelu 12.10.2010
K6. D:n 4.12.2010 lähettämä viesti
K7. Y:n selvitys 14.4.2011
K8. Seulontalomake 27.4.2010 (sivu 1)
K9. Oppilashuoltoneuvottelu 2.2.2011
K10. Tutkintailmoitus 15.4.2011

Vastaaja

V1. Oppilashuoltoryhmän pöytäkirja 7.12.2010
V2. D:n 9.12.2010 lähettämä viesti
V3. Kivalomake (sivut 1-3)
V4. Y:n koulun apulaisrehtorin viesti G:lle 4.5.2010
V5. A:n viesti kaupungin sivistystoimelle 13.10.2008
V6. Muistio palaverista 28.10.2008
V7. K:n kooste syksyllä 2010
V8. J:n viesti 26.10.2010
V9. Oppilashuoltoneuvottelu 10.12.2010
V10. D:n viesti 11.12.2010
V11. D:n koonti joulukuussa 2010 tapahtuneen
väkivaltatilanteen käsittelystä Y:n koulussa
V12. Koulukuraattori I:n viesti (tulostuspvm 11.6.2011)
V13. C:n koonti 4 A-luokan tunneista ja ryhmäytyksistä lukuvuodelta 2010-2011
V14. Muistio 21.4.2011
V15: D:n 4.12.2010 lähettämä viesti (K6)
V16: Y:n koulun selvitys 14.4.2011 (K7)
V17: Oppilashuoltoneuvottelu 2.2.2011 (K9)
V18: Vantaan käräjäoikeuden tuomio 8.1.2013

Henkilötodistelu

1. A todistelutarkoituksessa
2. C
3. D
4. E
5. F
6. G
7. H
8. I

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Henkilötodistelu

A on kertonut, että B:tä oli kiusattu koulussa puolentoista vuoden ajan. Koulu oli laiminlyönyt kiusaamisasian hoitamisen. B oli kiusaamisen johdosta syrjäytetty, eikä hänellä ollut sosiaalisia valmiuksia. B oli ollut paljon poissa koulusta, ja hän oli pelännyt kouluun menoa. Kiusaamista harjoittanut oppilas oli luvannut lopettaa kiusaamisen, mutta oli lupauksestaan huolimatta jatkanut kiusaamista. Kyseisen oppilaan huoltajat eivät olleet osallistuneet kiusaamisasian selvittelyyn. Opettaja oli asettanut B:n ja eräiden muiden oppilaiden välille leikkikiellon, minkä johdosta B oli aina yksin. Kun B oli sairastunut epilepsiaan, A oli joutunut kuljettamaan häntä usein hoitoihin ja käyttämään paljon omaa aikaansa B:n hoitamiseen. B:llä oli koulun vaihtamisen jälkeen mennyt hyvin, mutta epilepsiakohtaukset olivat alkaneet uudelleen yläasteella. B:llä on lääkitys epilepsiaan.

C on kertonut, että B:hen kohdistunut koulukiusaaminen oli tullut hänen tietoonsa lukuvuonna 2009-2010, kun B oli ollut kolmannella luokalla. C ei tiennyt mistä syystä kiusaaminen on alkanut. C ei ollut opettanut lainkaan B:tä. Kiusaamistapauksissa oma opettaja selvitti ensin riidat. Jos kiusaamistapaus oli jatkunut pidempään, se ohjattiin KiVa-selvittelyyn, joka oli omanlaisensa menettely. Menettelyssä on mukana siihen koulutetut opettajat, jotka selvittelevät kiusaamistapauksia. B:hen kohdistunut kiusaaminen oli ollut aluksi nimittelyä ja haukkumista. Myöhemmin kiusaaminen oli ollut myös fyysistä ja oli esiintynyt tönimistä ja tappelua, johon B oli myös itse ollut osallisena. Asiaan liittyen oli otettu yhteyttä lastensuojeluun, joka ei kuitenkaan puutu tällaisin asioihin. Riippui tapauksesta milloin lastensuojeluun tehtiin ilmoitus. C oli tavannut kiusaamisen osallistuneen oppilaan huoltajan. Yhteisneuvottelua B:n ja kiusaajan vanhempien välillä ei ollut pidetty. Oppilashuoltoneuvotteluissa oli keskitytty tukemaan B:n koulunkäyntiin liittyviä asioita, eikä tarkoituksena ollut varsinaisesti selvittää kiusaamisasioita, minkä vuoksi toista osapuolta tai tämän huoltajia ei kutsuttu mukaan. Luokanopettaja selvitti heti tai viimeistään seuraavana päivänä tietoonsa tulleet kiusaamistapaukset. Oppilaille asetetuissa sanktioissa noudatettiin perusopetuslakia, jossa rangaistuskeinoksi oli säädetty jälki-istunto. Kasvatuskeskusteluja ja tarvittaessa myös muita keinoja oli käytetty. Vaihtoa rinnakkaisluokalle harkitaan aina tarkoin, mutta tuli harkita myös rinnakkaisluokan tilannetta ja siirron hyödyllisyyttä. C ei muistanut miksi tässä tapauksessa oppilasta ei ollut siirretty. Luokan vaihto ei myöskään aina auta, koska oppilaat tapaavat välitunneilla. Välitunnit voitaisiin porrastaa. Koulussa pyrittiin järjestämään mahdollisimman paljon välituntivalvojia, mutta he eivät aina voi nähdä kaikkea ja oppilaat eivät myöskään kiusaa valvojan edessä toisiaan. Fyysinen turvallisuus pyritään takaamaan jokaisen oppilaan kohdalla. Se, että B:tä ei uudessa koulussa kiusattu saattoi riippua monesta tekijästä ikä ja kasvaminen huomioon ottaen. Koulu oli toiminut asianmukaisesti ja ohjeistuksia noudattaen B:n kiusaamisasian hoitamisessa. Oppilaiden sosiaalisen toiminnan kehittymisen tukemisessa käytettiin keinona KiVa-koulu -menettelyä, jossa toteutettiin erityisesti 1-4 luokille suunnattua sosiaalisten taitojen opettelua, kiusaamisten vastaista toimintaa ja siihen liittyen jokaisen oppilaan itsetunnon kasvattamisen ohjelmaa. Koulussa kaikki opettajat olivat vastuussa kaikista oppilaista. Kiusaamiseen puututaan kun sitä havaitaan ja oppilaille puhutaan kiusaamisesta. Jos koulussa havaitaan, että joku oppilas jää syrjään, opettaja yrittää löytää hänelle kavereita ja järjestää istumajärjestyksen niin, että oppilas saa tukea. Yleis- ja erityisopetuksen ryhmille oli järjestetty yhteisiä tunteja, ja erityisluokat oli ripoteltu yleisluokkien sekaan. Välitunneilla tehtiin yleensä tarvittaessa erityisiä järjestelyjä. B:n epilepsiaan liittyen koulussa ei ollut erityistä ohjeistusta, koska sairaus ei ollut tullut koulussa esiin. Opettajia kuitenkin tiedotettiin oppilaiden mahdollisista sairauksista yleisen käytännön mukaisesti, jotta henkilökunta osasi toimia oikein mahdollisissa kohtaustilanteissa ja valmistaa myös muita oppilaita asiaan suhtautumisessa.

D on kertonut, että hän oli toiminut koulun apulaisrehtorina ja B:n englannin opettajana sekä oppilashuoltoryhmän jäsenenä sekä rehtorin sijaisena. Oppilaiden vanhemmat olivat ottaneet kouluun yhteyttä ja asiaa oli puolin ja toisin selvitelty. Kiusaamistapaukselle oli ollut leimallista, että lapset olivat provosoituneet puolin ja toisin. Myös oppilaiden perheet olivat olleet riitaisia keskenään, mikä oli vaikeuttanut asian selvittelyä koulussa. Koulu oli ottanut yhteyttä B:tä kiusanneen oppilaan vanhempiin. Kiusaamisasian hoitamisessa oli käytetty ennaltaehkäisevää toimintaa ja mukana asiassa oli ollut myös turvallisuuspäällikkö. Ongelman ratkaisemiseksi oli tehty paljon töitä ja mietitty vaihtoehtoja sen ratkaisemiseksi. Kiusaaminen oli koulussa tehtyjen selvittelyjen jälkeen välillä lieventynyt, kunnes se taas oli noussut esiin. Oppilaiden sijoittamista eri luokille oli varmaankin myös harkittu. Yksi kiusaamistapaus oli liittynyt päähineen viemiseen ja sitä seuranneeseen käsirysyyn.

E on kertonut, että hän oli tavannut B:n ensimmäisen kerran 5.8.2010, kun B oli tullut tutkimukseen epilepsian diagnosoimiseksi. E oli ollut mukana koulussa pidetyissä palavereissa B:n hoitavana lääkärinä. Ehdotus palaverien pitämiseen oli tullut mahdollisesti sairaalan puolelta. E oli osallistunut 12.10.2010 pidettyyn palaveriin, jossa oli käyty läpi koulutilannetta. Tuolloin todettiin, että B oli yksin välitunneilla. Keskustelua oli käyty kiusaamistilanteista. Jatkotoimenpiteenä oli, että koulukuraattori jatkaa B:n kanssa jo aloittamaansa työskentelyä. E:lle oli sen perusteella mitä hän oli vastaanottokäynneillä ja koulupalavereissa kuullut kiusaamistilanteista sekä B:n koulussa vetäytymisestä ja yksinolosta tullut huoli, että koulutilanne vaikuttaa B:n terveydentilaan haitallisesti. Tarkoituksena oli tavata heti tammikuun 2011 alussa uudelleen samalla ryhmällä. Seuraava palaveri oli järjestetty 2.2.2011. Tuolloin oli keskusteltu ennen joulua 2010 tapahtuneesta tilanteesta, josta B:n äiti oli tehnyt rikosilmoituksen. Asiaa oli käsitelty luokassa, ja koululla oli käsitys, ettei kiusaamista ollut enää omassa luokassa. Tällöin oli ollut viitteitä siitä, että B:lle olisi löytymässä paikka luokassa ja B oli hakenut kontaktia muihin oppilaisiin. B oli keskustellut koulukuraattorin kanssa ja asiaan oli tulossa mukaan koulun ulkopuolinen ryhmäyttäjä. B:n äiti oli ollut huolissaan kiinnittävätkö muut oppilaat huomiota B:n mahdollisiin oireisiin. B:n koulunvaihdosta oli käyty keskustelua. Koulukuraattorin käyntien oli tarkoitus edelleen jatkua ja estää kiusaamista tehostetusti. Tavoitteena oli ollut B:n ryhmäyttäminen pienin askelin. B oli vaihtanut koulua ja hänen epilepsialääkityksensä oli lopetettu loppuvuodesta 2011. E:n tietoon ei ollut tullut, että B:tä olisi kiusattu koulussa epilepsian vuoksi. Yleisen lääketieteellisen tietämyksen mukaan epilepsia ei johdu stressistä tai kiusaamisesta, vaan muista tekijöistä. Stressitekijä saattaa esimerkiksi aiheuttaa väsymystä, jolloin epilepsiakohtauksia saattaa esiintyä herkemmin. Kohtauksia kuitenkin aiheutuisi joka tapauksessa. Epilepsia on krooninen sairaus, ja lääkitys jatkuu koko aikuisiän ajan.

F on kertonut, että on tapauskohtaista miten koulupsykologi on mukana kiusaamisasian hoitamisessa. Koulupsykologi voitiin pyytää erinäisestä syystä mukaan asian hoitamiseen. F oli tullut tässä asiassa mukaan, kun häneen oli otettu yhteyttä epilepsiayksiköstä, jossa kiusaaminen oli tullut esiin. Oli esitetty toivomus, että F olisi mukana asian käsittelyssä, johon liittyen oltiin järjestämässä verkostopalaveria koulun ja epilepsiayksikön sekä huoltajan kanssa. F oli saanut tiedon kiusaamisesta epilepsiayksiköltä. F oli ennen verkostopalaveria tavannut B:n kaksi kertaa yhdessä koulukuraattorin kanssa. B oli itse ollut sitä mieltä, että kiusaaminen oli loppunut ja koulussa oli hyvä olla. B oli sanonut näin molemmilla tapaamiskerroilla. Kiusaamisasiaa selvittää opettaja ensin, ja asiasta keskustellaan molempien osapuolten kanssa. Jos kiusaaminen siitä huolimatta jatkuu, asia ohjataan kiusaamisen vastaiseen menettelyyn, jossa kuullaan molempia osapuolia, ja tieto kiusaamisesta ilmoitetaan oppilaiden kotiin. Jos tilannetta ei saada loppumaan, koulukuraattori tulee mukaan asian hoitamiseen. Molempia osapuolia kuullaan aina. Koulun rangaistuskeinona voidaan käyttää jälki-istuntoa, ja psykologin selvittämiskeinona on keskustelujen järjestäminen. Kouluissa on yleinen suunnitelma vaaratilanteiden varalle. Jos koulun keinot eivät ole riittäviä, asiasta voidaan konsultoida sivistysvirastoa ja pyytää apua. Koulupsykologin luokse pääsee siten, että kriisitilanteet hoidetaan seuraavana päivänä, ja kaikki muut asiat seitsemän päivän kuluessa. B:n kuuleminen oli järjestetty nopeasti. Tämän jälkeen oli järjestetty isompi kokous, jossa mietittiin toimintatapoja. Verkostoneuvottelussa syksyllä 2010 oli tullut esiin vanhempien huoli ja äiti oli kertonut, että B kokee vihaa luokkatovereitaan kohtaan. Tällöin oli päätetty, että lääkäri tekee lähetteen lastenpsykiatrille. Syksyn verkostopalaverin seurantapalaveri oli järjestetty 2.2.2011. F:n tietoon ei ollut tullut kaikkia kiusaamistapauksia, eikä hänen toimenkuvansa ollut sellainen, että hänelle olisi kerrottu kaikista yksittäisistä tapauksista. B:n oma kertoma oli että kiusaamista oli ollut aiemmin mutta nyt sitä ei ollut. B:n kanssa käydyn keskustelun perusteella ei ollut tullut kuvaa siitä, että kiusaaminen olisi koko ajan muuttunut raaemmaksi. Koulu tukee oppilaita myönteisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä järjestämällä kivakoulutunteja, joissa käydään läpi tämän sisältöisiä aiheita. Lasten kanssa pidetään myös kasvatuskeskusteluja. Tässä asiassa järjestetyissä verkostopalavereissa oli käyty tarkkaan läpi miten asiaa oli selvitetty ja hoidettu. Jos kiusaamisasia toistuu eikä sitä saada ratkaistua, mietitään mitä muuta voisi vielä tehdä. F ei muista mitä B:n asiassa tehtiin.

G on kertonut, että hän oli tullut kysymyksessä olevaan asiaan mukaan turvallisuusasiantuntijana ulkopuolisena toimijana. Vastaavaa toimijaa ei ole muualla Suomessa kuin X:n kaupungissa. G toimii asiantuntijana, joka antaa suosituksia ja toimintamalleja. G oli B:n tapauksessa sovitellut paria riitatilannetta, joiden sisältöä hän ei ole tarkemmin muistanut. Hän oli ollut mukana sovittelutilanteessa, jossa oli ollut mukana oppilaita ja jossa oli saatu aikaan sovinto. G oli käynyt puhumassa kyseiselle luokalle ja vetänyt laillisuuskasvatustyyppisen oppitunnin ja antanut ohjeita miten asiassa tulisi edetä. Tässä tapauksessa kiusaaminen oli ollut molemminpuolista. Kiusaaminen oli ollut sanallista, ja myös B oli ollut aloittamassa riitatilanteita. Tilanteisiin oli puututtu eri tavoin. Poikkeuksellinen ja erityinen väline oli järjestetty erottamalla kyseinen ryhmä valvontaan muun koulun kellorytmistä. Tällöin ryhmää oli pystynyt valvomaan paremmin, kun oppilaat liikkuivat vain opettajan ja avustajan kanssa eivätkä noudattaneet siirtymätilanteissa sitä, että olisivat olleet muiden oppilaiden kanssa ulkona koko ajan. Järjestely oli ollut toimiva ratkaisu. G oli pyytänyt oppilaita osallistumaan tilanteeseen, ja hän oli antanut oppilaiden tehtäväksi laatia luokan säännöt. Oppilaille oli annettu mietittäväksi tietynlaisia seuraamuksia, joita he pitivät kohtuullisina. G oli ohjeistanut, että kuraattori voisi jatkaa ryhmäyttämistä ja auttaa sääntöjen laatimisessa.

Kurinpidollisia rangaistuksia ei ollut synkronoitu X:n kaupungissa eikä koko Suomessa siten, että millaisia rangaistuksia koulumaailmassa voitiin kustakin tietystä teosta langettaa. Tällainen ohje tulee laadittavaksi vasta 1.8.2016, jolloin perusopetuslakiin tulee määräys suunnitelmasta kurinpitokeinojen käyttämisessä. Kurinpito ja ojentaminen on ollut koulukohtaista ja riippuvainen koulun omista linjauksista. Ainoastaan määräaikaiseen erottamiseen liittyen käytäntö on ollut yhtenäisempää, koska erottamisen hoitaa ulkopuolinen toimielin. Koulusta erottaminen ei olisi ollut koulun silloisen linjan mukaista. Huoltajien yhteistyö ei ollut toimivaa, koska heillä oli keskinäisiä riitaisuuksia.

Opetusryhmiä voidaan muokata ja oppilaan paikkaa siirtää. Tämä vaatii kuitenkin oppilaan huoltajan suostumuksen. Huomioitavaa on lisäksi mikä on kulloisenkin paikan ryhmäkoko. Y:n koulu on ollut silloin paikka, jossa lähes jokaisella lapsella on ollut erityisopetuksen päätös jostain syystä. Erityislapsi edellyttää 1,5 opetuspaikkaa. Opetusryhmät ovat olleet helposti täysiä. Jos huoltaja pyytää opetusryhmän vaihtamista, tämä on mahdollista jos ryhmäkoot ja opetuksen järjestäminen toteutuvat. Opetusryhmän vaihtaminen voi olla perusteltua. Tähän tilanteeseen liittyi kuitenkin se, että verbaalista kiusaamista ja ärsyttämistä oli tapahtunut myös B:n taholta ja kumpaankin suuntaan. Kysymyksessä ei ollut tilanne, jossa suurempi joukko olisi ollut kiusaamassa yhtä oppilasta.

On mahdollista, että G oli pyydetty mukaan sen vuoksi, että kiusaaminen olisi muuttunut luonteeltaan vakavammaksi. Kiusaamiseen puuttumisen jälkeen G:n tietoon ei ollut tullut kiusaamistapauksia. Kaikkien tekomuotojen poissulkeminen oli äärimmäisen hankalaa, koska kiusaaminen on subjektiivinen kokemus.

Väkivaltaan puututaan mahdollisuuksien mukaan valvonnalla. Käytäntönä oli ollut Y:n koulussa, että väkivaltainen oppilas menetti oikeutensa viettää välituntia vapaasti ja joutui olemaan aikuisen tai rehtorin kanssa välitunnilla. Lisäksi käytettiin kurinpitoa, tutkintapyyntöjä poliisille, lastensuojeluilmoituksia ja vanhempien yhteistyötä, joka oli usein toimiva väline. Tässä tapauksessa vanhempien yhteistyö ei toiminut, koska vanhemmilla on keskinäisiä riitoja. Valvonta oli toimiva ratkaisuna, jos väkivalta oli jatkuvaa ja toistuvaa. Ei voitu kuitenkaan sulkea pois etteikö jotain voisi päästä tapahtumaan. Täydellinen tilanteiden poissulkeminen vaatisi jatkuvan oppilaiden käsissä kulkemisen. Erityisen väkivaltaiset lapset edellyttää neljää aikuista suhteessa lapseen, eikä tällaisen valvonnan järjestäminen ole mahdollista. Tunnilla häiritsevä oppilas voidaan myös poistaa luokasta ja sitä käytetään ojentamiskeinona, mutta tähän liittyy ehdoton valvontavastuu poistettua oppilasta kohtaan. Varoitus voidaan antaa oppilaan käyttämän toistuvan väkivallan yhteydessä. Varoitusta käytetään väkivallan tekojen yhteydessä tai tilanteissa, joissa on esiintynyt uhkailua.

H on kertonut, että epilepsian taustalla on aivotoiminnan häiriöt, rakenteellinen poikkeama aivoissa ja geneettiset syyt. Epilepsian syntyminen on hyvin harvinaista, jos henkilön suvussa ei ole sille alttiutta. Jos henkilö stressin vuoksi nukkuu huonosti, tämä saattaa provosoida kohtauksia. Magneettikuvauksessa ei näy kaikilla epilepsiapotilailla silmin havaittavaa poikkeavuutta. Määrittelemätön epilepsia on kyseessä silloin, kun ei löydy selvää rakenteellista poikkeavuutta eikä suvussa esiinny epilepsiaa. Epilepsia ei synny pelkästään ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta, vaan sen syntyminen edellyttää sisäisiä tekijöitä. Epilepsiadiagnoosin tekeminen edellyttää kohtausten toistuvuutta.

I on kertonut, että kuraattorin mukaan tuleminen kiusaamistapauksessa vaihtelee paljon. Kuraattori kuuntelee molemmat osapuolet heidän läsnä ollessaan. Jos kiusaamisasia ei ole ratkennut KiVa-tiimissä, kuraattori aloittaa asian käsittelyn alusta ja kuuntelee kumpaakin osapuolta sekä neuvoo lapsia miten heidän pitäisi toimia jatkossa. On tavallisesti KiVa-tiimin harkinnassa meneekö asia kuraattorin käsiteltäväksi. Huoltajiin ollaan yhteydessä, mutta ei kaikista tilanteista. On tavallista että lapset ärsyttävät toisiaan. Kuraattori saattaa puuttua tilanteeseen kysymällä mistä on kysymys. Usein tilanne jää siihen, kun kuraattori sanoo ettei toisesta varmaan tunnu kivalta.

B:n äiti oli soittanut I:lle 8.9.2010 B:hen kohdistuneesta häirinnästä. Kysymys oli ollut 6.9.2010 tapahtuneesta pipon anastuksesta. Opettaja oli saanut tiedon asiasta ja haastatellut B:tä 8.9.2010. B:n poissaoloihin liittyen I oli soittanut B:n äidille 1.4.2011, kun B oli ollut lähes viikon poissa koulusta. Äidin mukaan ruoka ei ollut maistunut B:lle ja tämä oli heikossa kunnossa. Poissaolo oli tuolloin liittynyt epilepsiaan. B itse oli ollut valikoiva kavereiden suhteen, mikä oli ilmennyt ryhmäyttämisprojektin yhteydessä. B toimi eri tavalla kuin muut saman ikäiset. Kiusaamistapauksia, joissa B oli kokenut erään tietyn oppilaan kiusaavan häntä, ei ollut ollut montaa. Kiusaamistapauksissa oli ollut mukana myös tyttöjä. I oli ollut läsnä kahdessa oppilashuoltoryhmän neuvottelussa, joissa oli keskusteltu B:n kokemasta kiusaamisesta. Ryhmän kanssa tehtiin töitä ryhmäyttämiseksi. D oli pitänyt tehostettuja kivakoulu-tunteja, joilla koetettiin ryhmäyttää luokkaa. Kiusaamisasian hoitaminen oli ollut haasteellista, koska B:n äiti ei ollut uskonut I:n asian hoitamiseksi antamia neuvoja vastaan.

Kysymyksenasettelu

B on vuosina 2007-2011 käynyt Y:n koulun ala-astetta. Hän on siirtynyt oppilaaksi erääseen toiseen kouluun lukuvuodeksi 2011-2012. Asiassa on riidatonta, että B on Y:n koulun ala-astetta käydessään joutunut henkisen ja ruumiillisen kiusaamisen kohteeksi. Koulun henkilökunta on tullut tietoiseksi B:hen kohdistuneesta kiusaamisesta. Asiassa on kysymys siitä, onko Y:n koulun henkilökunta laiminlyönyt sille kuuluvan toimintavelvollisuutensa ja onko kaupungille tällä perusteella syntynyt vahingonkorvausvelvollisuus B:tä ja A:ta kohtaan.

Johtopäätökset

Opetuksen järjestäjä on velvollinen luomaan koulussa sellaiset olosuhteet, joissa opetukseen osallistuvan oppilaan psyykkinen ja fyysinen turvallisuus ei vaarannu. Sanottu velvollisuus perustuu perustuslain 16 §:ään, jossa on säädetty oikeudesta opetukseen, ja perusopetuslain 29 §:ään, jossa on taattu opetukseen osallistuvalle oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Koulun henkilökunnalle muodostuu toimintavelvollisuus tilanteissa, joissa he tulevat tietoiseksi oppilaan turvallisuuteen liittyvistä puutteista.

A on 16.10.2008 kaupungin sivistysvirastoon saapuneella kirjelmällä (vastaajan todiste 5) pyytänyt selvittämään lapsille asetettua leikkikieltoa ja kiinnittänyt huomiota B:hen kohdistuneen kiusaamisen selvittämiseen. A:n kirjelmän johdosta Y:n koulussa on 28.10.2008 kutsuttu koolle palaveri, jonka aiheena on ollut lukuvuoden 2007-2008 aikana tapahtuneen leikkikiellon selvittely. Palaverista laaditussa muistiossa (vastaajan todiste 6) on todettu, että B:tä ei ole enää kiusattu ja että asetettu leikkikielto on ollut väliaikainen.

Asiassa todistajana kuullun Y:n koulun rehtorin C:n mukaan hän oli tullut tietoiseksi B:hen kohdistuneesta kiusaamisesta lukuvuoden 2009-2010 aikana. Kiusaamistapauksen seulontalomakkeeseen (kantajan todiste 8, vastaajan todiste 3) on kirjattu, että kiusaamisesta on ilmoitettu 27.4.2010 ja kiusaamiskertoja on tullut tietoon 5-8 kappaletta. Kiusaamista on seulontalomakkeen mukaan viimeksi tapahtunut 26.4.2010, ja kiusaaminen on jatkunut koko 3. luokan ajan.

Mainittua kiusaamistapausta on selvitelty koulussa kiusaamisen vastaisessa tiimissä, ja kiusatun kanssa on 29.4.2010 järjestetty yksilökeskustelu, jota koskevan lomakkeen 2 (vastaajan todiste 3) mukaan kiusaaminen on jatkunut yli vuoden. Kiusaamiseen osallistuneen oppilaan kanssa on käyty yksilökeskustelu, jota koskevan lomakkeen (vastaajan todiste 3) mukaan kyseinen oppilas on luvannut, ettei hän enää kiusaa ja nimittele B:tä.

Asiassa on käynyt ilmi, että B:hen kohdistunut kiusaaminen on kuitenkin jatkunut tämänkin jälkeen. Todistajana kuullun Y:n koulun silloisen apulaisrehtorin D:n mukaan B:hen kohdistuneelle kiusaamiselle oli ollut leimallista se, että kiusaaminen oli välillä päättynyt, kunnes asia oli taas noussut esiin.

Koulussa on 12.10.2010 järjestetty oppilashuoltoneuvottelu, jossa läsnä ovat olleet B:n vanhemmat, luokanopettaja, sosiaalityöntekijä, B:tä hoitanut lastenneurologi E, koulupsykologi F, koulukuraattori I, kouluterveydenhoitaja ja rehtori C. E on todistajana kuultuna kertonut, että hänelle oli herännyt huoli tilanteen vaikutuksesta B:n terveydentilaan ja että hän oli tämän johdosta päätynyt laatimaan lähetteen lastenpsykiatrille.

Asiassa on riidatonta, että B:hen on kohdistettu myös ruumiillista kiusaamista. Vastaajan todisteen 3 (lomake 2) mukaan kiusattua on lyöty, potkittu tai tönitty. Viestistä 26.10.2010 (vastaajan todiste 8) käy ilmi, että välitunnilla on esiintynyt ruumiillista kiusaamista. Koulussa on lisäksi 2.12.2010 välitunnilla tapahtunut väkivaltatilanne, josta on myös tehty rikosilmoitus (kantajan todiste 10) ja jonka vuoksi B on käynyt lääkärin vastaanotolla. B:llä on kyseisen tapahtuman jälkeen todettu reidessä ja sääressä mustelmat sekä turvotusta vasemmassa poskessa (kantajan todiste 2). Koulun pihalla on edelleen tapahtunut väkivaltatilanne 14.4.2011 (kantajan todiste 7, vastaajan todiste 16).

Käräjäoikeus toteaa, että B:hen kohdistunut kiusaaminen on ollut toistuvaa, ja se on jatkunut esitetyn selvityksen perusteella ainakin vuosina 2009-2011.

Kaupungin esittämistä kirjallisista todisteista käy ilmi, että kiusaamistapauksiin on koulussa puututtu niiden tultua ilmi ja että koulussa on ryhdytty erinäisiin toimenpiteisiin kiusaamistapausten johdosta. Todistajien C, F ja I kertomuksista on käynyt ilmi, että koulussa oli kiusaamistapauksissa noudatettu menettelyä, jonka mukaan kiusaamistapaukset hoitaa ensisijaisesti opettaja ja jos kiusaaminen siitä huolimatta edelleen jatkui, asia ohjattiin koulussa kiusaamisen vastaiseen menettelyyn. I:n kertomuksesta on käynyt ilmi, että tapaukset, jotka eivät sanotussa menettelyssä ratkenneet tulivat hänen käsiteltäväkseen kiusaamisasiaa käsitelleen tiimin harkinnasta riippuen. Koulussa on pidetty säännöllisesti KiVa-koulu tunteja ja niitä on pidetty tehostetusti tammikuussa 2011. Kiusaamistapauksiin osallistuneille on pidetty lisäksi ylimääräisiä KiVa-koulu tunteja (vastaajan todiste 13).

B:hen kohdistuneen fyysisen kiusaamisen ilmi tulon jälkeen B:n kiusaajat on velvoitettu kirjoittamaan kiusaamattomuussopimuksen ja luokanopettaja on ilmoittanut asiasta oppilaiden kotiin sekä rehtorille (vastaajan todiste 8). Joulukuussa 2010 tapahtunutta fyysistä kiusaamista on selvitetty yksittäin kiusaamiseen osallisten oppilaiden kesken ja asiasta on 7.12.2010 keskusteltu oppilashuoltoryhmässä, jossa on päätetty pyytää paikalle myös lähipoliisi (vastaajan todisteet 1, 2 ja 11). Tämän jälkeen tapauksen johdosta on 10.12.2010 järjestetty yhteinen sovittelutilaisuus, jossa on ollut läsnä kiusaamiseen osallistuneiden oppilaiden lisäksi turvallisuusasiantuntija G, D rehtorin sijaisena, ja luokanopettaja J (vastaajan todiste 9). Oppilashuoltoneuvottelussa on päätetty toimenpiteinä viettää välitunnit eri aikaan muiden oppilaiden kanssa sekä järjestää KiVa-koulu -ohjelman mukaisia kiusaamisen vastaiseen toimintaan liittyviä tuokioita. Lisäksi on päätetty jälki-istunnosta 17.12.2010, jossa on aiottu käsitellä kiusaamiseen liittyviä teemoja ja harjoitella kiusaamisen tunnistamista sekä tilanteissa toimimista (vastaajan todiste 10).

G:n kertomuksesta on käynyt ilmi, että koulussa oli ryhdytty valvonnan tehostamiseksi varsin poikkeukselliseen järjestelyyn välituntien järjestämisestä eri aikaan muusta koulusta. G:n mukaan kyseinen järjestely oli myös ollut toimiva ratkaisu. G on toiminut asiassa ulkopuolisena suosituksia ja toimintamalleja antavana turvallisuusasiantuntijana, jollainen järjestely oli hänen mukaansa ollut tuolloin käytössä ainoastaan X:n kaupungissa.

Koulun henkilökunta on myös tiedottanut ilmi tulleista kiusaamistapauksista oppilaiden huoltajille (vastaajan todisteet 2, 8, 10 ja 11). Asiassa esitetystä todistelusta on kuitenkin käynyt ilmi, että kiusaamisasian selvittämiseen oppilaiden vanhempien kesken on vaikuttanut vanhempien keskinäiset välit, jotka ovat mitä ilmeisimmin olleet erittäin huonot. Vanhempien koolle kutsumista ei ole tämän vuoksi myöskään katsottu olevan tarpeellista (vastaajan todiste 1).

Käräjäoikeus katsoo kaupungin esittämän todistelun osoittavan, että Y:n koulussa on ryhdytty toimenpiteisiin ilmi tulleiden kiusaamistapausten selvittämiseksi. Esitetty todistelu osoittaa, että koulun toteuttamilla toimenpiteillä on myös tosiasiassa ollut vaikutusta kiusaamiseen, jonka on todettu vähentyneen, vaikka toimenpiteillä ei olekaan kiusaamista saatu kokonaan päättymään. Tämä on käynyt ilmi todistaja D:n kertomuksesta sekä vastaajan kirjallisista todisteista 3 (lomake 3), 6,10 ja 11.

Käräjäoikeus katsoo asiassa selvitetyksi, ettei koulun henkilökunta ole laiminlyönyt sille kuuluvia velvoitteitaan. Laiminlyöntiä ei osoita myöskään se riidaton seikka, että B:tä ei ole kiusattu hänen uudessa koulussaan, johon hän on siirtynyt lukuvuodeksi 2011-2012. Näin ollen B:n ja A:n kanne on hylättävä.

TUOMIOLAUSELMA

Kanne hylätään.

­-----------------------------------------------------

Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut käräjätuomari Arto Perälä.

HELSINGIN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 24.2.2016

Valittaja A ja B
Vastapuoli X:n kaupunki
Asia Vahingonkorvaus

Asian käsittely hovioikeudessa

Pääkäsittely on toimitettu 12.1.2016.

Valitus

A ja B ovat yhteisessä valituksessaan toistaneet käräjäoikeuden tuomiossa selostetusta kanteesta ilmenevät vaatimuksensa perusteineen.

Kaupunki oli julkista valtaa käyttävänä julkisyhteisönä perusopetuslain mukaisesti vastuussa peruskoulutoiminnan järjestämisestä ja valvonnasta sekä turvallisesta opiskeluympäristöstä. Kaupunki oli yleisten vahingonaiheuttamis- ja vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaan vastuussa B:lle ja A.lle koulukiusaamisesta aiheutuneista korvattaviksi vaadituista vahingoista. B:n henkilökohtaista koskemattomuutta, turvallisuutta ja kunniaa sekä perusopetuslain mukaisia oikeuksia oli jatkuvasti vuosien ajan törkeästi loukattu ja rikottu käyttämällä väkivaltaa. Kiusaaminen oli ollut luonteeltaan vakavaa ja jatkuvaa ja siitä oli B:lle aiheutunut vakavia terveydellisiä seuraamuksia, joiden johdosta hän oli joutunut käymään säännöllisesti lääkärissä.

Vastaus

Kaupunki on vaatinut, että B:n ja A:n valitus hylätään.

Käräjäoikeuden tuomio oli oikea. Väitetyn vahingon ei ollut näytetty aiheutuneen kaupungin syyksi luettavasta huolimattomuudesta tai laiminlyönnistä, minkä vuoksi kaupunki ei ollut korvausvelvollinen. Koulu oli hoitanut oman tehtävänsä asianmukaisesti. Esiin tulleisiin kiusaamistilanteisiin oli puututtu ja ne oli hoidettu kouluille annettuja toimintaohjeita noudattaen. B:n koulukiusaamisesta ei voitu vetää johtopäätöstä, että hänen sairautensa olisi johtunut koulun tai kaupungin vastuulla olevan toiminnan laiminlyönneistä.

Todistelu

Hovioikeudessa on vedottu käräjäoikeuden tuomiosta ilmeneviin kirjallisiin todisteisiin. Hovioikeudessa on kuultu todistajina C:tä, D:tä, E:tä, F:ää, G:tä ja I:tä.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Hovioikeudessa on vedottu samoihin kirjallisiin todisteisiin kuin käräjäoikeudessa. Asiassa kuullut todistajat ovat kertoneet asiaan vaikuttavista seikoista pääosin kuten heidän kertomakseen käräjäoikeuden tuomioon on kirjattu.

Riidatonta asiassa on, että B oli Y:n koulun ala-astetta käydessään joutunut henkisen ja ruumiillisen kiusaamisen kohteeksi ja että koulun henkilökunta oli tullut tietoiseksi B:hen kohdistuneesta kiusaamisesta.

Todistajana kuullun rehtori C:n kertomuksesta ilmenee, että yksittäisiä kiusaamistapauksia oli saattanut olla B:n ollessa ensimmäisellä ja toisella luokalla, mutta varsinainen koulukiusaaminen oli tullut koulussa esille vasta lukuvuonna 2009-2010, jolloin B oli ollut kolmannella luokalla. Oppilas, jonka B oli nimennyt kiusaajakseen, oli tällöin tullut B:n kanssa samalle luokalle. B:n nimeämän oppilaan lisäksi kiusaamiseen oli osallistunut muutama muukin oppilas. C, D, I ja G ovat kertoneet, että B oli joissain tapauksissa myös provosoitunut kiusaamisesta ja itsekin kiusannut muita.

C ja D ovat kertoneet, että koulu oli ollut yhteydessä myös B:tä kiusanneen oppilaan huoltajaan. C:n, D:n ja I:n kertomuksista ilmenee, että B:tä kiusanneen oppilaan huoltajat ja B:n huoltajat olivat olleet riitaisia keskenään eivätkä olleet halukkaita tapaamaan toisiaan, mikä oli vaikeuttanut yhteistyötä ja kiusaamisongelman selvittelyä.

C on kertonut, että koulu oli ollut yhteydessä myös lastensuojelun asiantuntijoihin. Lastensuojelun tehtävä ei kuitenkaan ollut selvittää kiusaamistapauksia, vaan tehtävä kuului koululle.

C:n ja E:n kertomuksista ilmenee, että myös koulun vaihtaminen oli ollut esillä yhtenä vaihtoehtona B:n kiusaamisasian selvittelyssä. E on kertonut, että koulunvaihdosta oli koululla pidetyissä palavereissa 12.10.2010 ja 2.2.2011 käyty keskustelua, mutta toisaalta oli pelätty, että samat ongelmat jatkuisivat uudessa koulussa. C on kertonut, että rehtori ei yksin voinut päättää siirtää oppilasta toiseen kouluun, vaan asiassa tuli toimia yhdessä huoltajien kanssa. C oli kuitenkin B:n ollessa kolmannella luokalla tämän äidin pyynnöstä selvittänyt, mitkä olisivat mahdollisia kouluja koulun vaihtamista ajatellen. Riidatonta asiassa on, että B oli vaihtanut koulua lukuvuodeksi 2011-2012, eikä häntä ollut enää kiusattu uudessa koulussa.

C on kertonut, että myös oppilaiden sijoittamista eri luokkiin oli harkittu, mutta myös oppilaiden kokonaistilanne piti ottaa huomioon. C:n, D:n ja G:n kertomuksista ilmenee, että yleisesti ottaen oppilaiden eristämistä toisistaan ei pidetty kovin hyvänä vaihtoehtona. Sen sijaan tilannetta oli pyritty parantamaan muun muassa ryhmäyttämällä B:n luokkaa. I:n kertomuksesta ilmenee toisaalta myös, että koululla oli ollut käsitys, että B:n tilanne oli ollut syyslukukauden 2010 päättyessä parempi.

Hovioikeus toteaa, että hovioikeudessa esitetyssä todistelussa ei ole tullut ilmi seikkoja, joiden perusteella voitaisiin päätellä, että koulu olisi laiminlyönyt kiusaamistilanteiden hoitamisen. Y:n koulussa oli puututtu B:hen kohdistuneeseen koulukiusaamiseen usein eri keinoin ja esimerkiksi G:n kertomuksesta ilmenee, että toimenpiteitä oli tehty selvästi enemmän kuin kiusaamistapauksissa tavallisesti. Asiassa ei ole osoitettu, että esimerkiksi enemmillä kurinpidollisilla toimilla koulukiusaamista olisi voitu saada loppumaan.

Riidatonta on, että B:llä oli todettu epilepsia huhtikuussa 2010. Lääkäri E on kertonut että koulukiusaaminen ei voinut aiheuttaa epilepsiaa. Koulukiusaaminen saattoi kuitenkin aiheuttaa muun muassa stressiä ja valvomista, mikä puolestaan voi vaikuttaa epilepsian oireisiin ja aiheuttaa sen, että epilepsiakohtauksia tulee herkemmin.

Näillä ja lisäksi käräjäoikeuden lausumilla perusteilla hovioikeus katsoo, että aihetta käräjäoikeuden ratkaisun muuttamiseen ei ole.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta

-------------------------------------------------

Kokoonpano hovioikeudessa
Asian ovat ratkaisseet:
hovioikeudenlaamanni Risto Jalanko
hovioikeudenneuvos Esa Hakala
määräaikainen hovioikeudenneuvos Caritha Aspelin

Valmistelija: viskaali Veera Snellman

Ei lainvoimainen.