19.2.2016

HELSINGIN HOVIOIKEUDEN PÄÄTÖS 19.2.2016

Asia Hakemus oikeudenkäyntiavustajan määräämiseksi

Hakija A

Hakemus

A on hovioikeuteen 29.1.2016 saapuneessa hakemuksessaan pyytänyt, että hänelle määrätään oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 a §:n nojalla oikeudenkäyntiavustajaksi oikeudenkäyntiä hovioikeudessa varten asianajaja Pirkko Pesonen.

A ei kyennyt valvomaan etuaan ja oikeuttaan ilman avustajaa hovioikeudessa. Lisäksi hän pelkäsi vastaajan kohtaamista yksin. A:lla ei ollut vakuutusta, joka kattaisi avustajan käytön rikosasioissa.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Hovioikeuden käsiteltävänä olevassa asiassa syyttäjä on uudistanut käräjäoikeuden hylkäämät rangaistusvaatimukset kohdissa 2 ja 3, joissa on kysymys B:n syyksi väitetyistä A:han ja hänen tyttäreensä kohdistuneista laittomista uhkauksista. A, joka käräjäoikeudessa oli yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimukseen kohdassa 2 esittämättä tähän kohtaan perustuvia korvausvaatimuksia, on tyytynyt käräjäoikeuden ratkaisuun. Hovioikeus ei ole myöntänyt jatkokäsittelylupaa B:lle, joka on samassa asiassa hakenut muutosta käräjäoikeuden tuomioon hänen syykseen kohdassa 1 luetun A:han kohdistuneen pahoinpitelyn osalta.

Hovioikeus on syyttäjän valituksen johdosta päättänyt toimittaa asiassa pääkäsittelyn 29.2.2016 ja A on kutsuttu pääkäsittelyyn syyttäjän nimeämänä todistelutarkoituksessa kuultavana henkilökohtaisesti esteettömän poissaolon varalta asetetun 600 euron sakon uhalla. A on kutsun saatuaan toimittanut hovioikeudelle hakemuksen, jossa hän on pyytänyt hovioikeutta määräämään hänelle oikeudenkäyntiavustajan oikeudenkäyntiä varten.

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 a §:n 3 kohdan nojalla asianomistajalle voidaan määrätä oikeudenkäyntiavustaja asiassa, jossa on kysymys laittoman uhkauksen kaltaisesta vapauteen kohdistuvasta rikoksesta. Oikeudenkäyntiavustajan määräämisen edellytyksenä on säännöksen mukaisesti kuitenkin myös se, että asianomistajalla on vaatimuksia syyttäjän ajamassa asiassa ja että oikeudenkäyntiavustajan määräämistä on pidettävä perusteltuna huomioon ottaen rikoksen vakavuus, asianomistajan henkilökohtaiset olosuhteet ja muut seikat.

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 a §:n alkuosan nykyinen sanamuoto on peräisin vuodelta 1998. Lainmuutos perustui lakivaliokunnan mietintöön (LaVM 17/1997 vp s. 14), jossa lakivaliokunta muutosta nimenomaisesti perustelematta muutti lainkohdan sanamuotoa. Lainkohdan aiempaa sanamuotoa, jonka mukaan oikeudenkäyntiavustajan määräämisen edellytyksenä oli, että asianomistaja on jutussa asianosainen, oli lain esitöiden (HE 82/1995 vp s. 48) mukaan tulkittava siten, että oikeudenkäyntiavustaja voitiin pykälässä muutoin mainituin edellytyksin määrätä asianomistajalle oikeudenkäyntiä varten vain, jos hänellä on itsenäisiä vaatimuksia oikeudenkäynnissä. Näin oli hallituksen esityksen mukaan esimerkiksi silloin, kun asianomistaja ajoi yksityisoikeudellista vaatimustaan tai kun hän syytti vastaajaa muusta rikoksesta kuin syyttäjä. Oikeuskirjallisuudessa asiasta on tältä osin esitetty erisuuntaisia kannanottoja. Hovioikeus katsoo, että lain voimassa olevaa sanamuotoa on tulkittava niin, että oikeudenkäyntiavustajan määrääminen rikosasian asianomistajalle on mahdollista myös silloin, kun asianomistaja ainoastaan yhtyy syyttäjän rangaistusvaatimukseen, jos avustajan määräämistä voidaan muutoin pitää perusteltuna rikoksen vakavuus, asianomistajan henkilökohtaiset olosuhteet ja muut seikat huomioon ottaen.

Hallituksen esityksessä (HE 271/2004 vp s. 36) mainitaan esimerkkeinä harkinnassa huomioon otettavista asianomistajan henkilökohtaisista olosuhteista rikoksen asianomistajalle aiheuttamat seuraukset. Esityksen mukaan myös asianomistajan ikä, terveys ja suhde epäiltyyn henkilöön voitaisiin ottaa harkinnassa huomioon.

Korkeimman oikeuden ratkaisussa 2010:86 on avustajan määräämistä puoltavina seikkoina viitattu muun muassa toteutuneisiin lainmuutoksiin asianomistajan aseman parantamiseksi sekä tarpeeseen varmistaa asianosaisten yhdenvertaisuus oikeudenkäynnissä.

Hovioikeuden käsiteltävänä olevassa syytteessä tarkoitettu, B:n tekemäksi väitetty laiton uhkaus on laadultaan vakava. Syytteen teonkuvauksen mukaan B olisi uhannut A:ta väkivallalla ja käyttänyt tässä uhkauksessa astalona pesäpallomailaa. Asianomistaja on paennut uhkausta. Väitetty uhkaus on tapahtunut jonkin aikaa B:n syyksi kohdassa 1 luetun A:han kohdistuneen pahoinpitelyn jälkeen. Kohdassa 1 B:n syyksiluetun pahoinpitelyn tapahtuma-aikana A ja B ovat olleet seurustelukumppaneita.

A on hakemuksessaan ilmoittanut, ettei hän kykene valvomaan etuaan ilman oikeudenkäyntiavustajaa, mistä voidaan päätellä, että hänen tarkoituksensa on edelleen hovioikeudessa yhtyä syyttäjän rangaistusvaatimukseen. Hovioikeuden arvioitavana olevasta syytteestä on esitetty näyttönä vain B:n, A:n ja A:n tyttären kertomukset ja käräjäoikeus on hylännyt syytteen A:n ja hänen tyttärensä kertomuksia tukeneen muun näytön puuttumisen vuoksi. Asianosaisten kertomukset ovat siten asiassa ratkaisevassa asemassa. B:lle on määrätty oikeudenkäyntiavustaja.

Huomioon ottaen syytteessä tarkoitetun rikoksen vakavuus, A:n henkilökohtaiset olosuhteet ja hänen suhteensa epäiltyyn henkilöön sekä hovioikeuden arvioitavana olevan todistelun ja todistusharkinnan laatu, hovioikeus katsoo, että asiassa on kokonaisuutena arvioiden edellytykset määrätä A:lle oikeudenkäyntiavustaja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 a §:n 3 kohdan nojalla, eikä A:n asema oikeudenkäynnissä ole turvattavissa vain tukihenkilön määräämisellä.

Päätöslauselma

Asianajaja Pirkko Pesonen määrätään A:n oikeudenkäyntiavustajaksi 29.1.2016 lukien.

Asian ovat ratkaisseet:
hovioikeudenneuvos Kirsti Uusitalo
hovioikeudenneuvos Jukka Lindstedt
määräaikainen hovioikeudenneuvos Kaisa Puro

Vailla lainvoimaa.