20.11.2015

Ratkaisun keskeinen sisältö

Vastaajat olivat osallistuessaan metsästykseen tappaneet kolme eläintä, jotka olivat heidän mielestään rauhoittamattomia ja vahinkoeläiminä pidettäviä koirasusia. Kysymys siitä, olivatko tapetut eläimet rikoslain tarkoittamia susia, joiden metsästämiseen olisi tarvittu viranomaisten lupa ja olivatko metsästäjät syyllistyneet törkeään metsästysrikokseen. Kysymys myös todistelun toisintamisesta hovioikeudessa.

- - -

Törkeä metsästysrikos

Valittajat

A, B, C, D, E, F, G, H, I, J, K ja L

Vastapuoli ja vastavalittaja

Syyttäjä

- - -

Keski-Pohjanmaan käräjäoikeuden tuomio 15.1.2015 nro 101900

Pääpiirteittäin selostus ratkaisusta perusteluineen

Syyttäjän rangaistusvaatimus

1. Törkeä metsästysrikos

Rikoslaki 48a luku 1 a §

Metsästyslaki 32 § ja 37 §

Rikoslaki 5 luku 3 §

18.01.2013 - 20.01.2013 Perho

Vastaajat ovat yhdessä tahallaan oikeudettomasti metsästäneet susia vastoin metsästyslain riistaeläimen rauhoitusta koskevaa säännöstä.

Kaikki vastaajat ovat 19.1.2013 osallistuneet metsästykseen joko etsimällä, kiertämällä, väijymällä, hätyyttämällä tai jäljittämällä susia pyyntitarkoituksessa tai tappamalla tai ottamalla sudet haltuun niiden kaatamisen jälkeen.

Metsästyksestä vastaajat ovat 18.1.2013 sopineet siten, että susien ampuminen tapahtuu seuraavana päivänä. Noin seitsemän kilometrin pituinen hajustettu lippusiima on vedetty 18.1.2013 tarkoituksin pitää aikaisemmin jälkien perusteella havaittu vähintään neljän suden lauma metsästysalueella seuraavana päivänä tapahtuvaa susien kaatamista varten,

Vastaajista osa on 19.1.2013 saapunut neuvotteluun, jossa on sovittu muun muassa metsästäjien sijoittumisesta maastoon ja VHF-radiopuhelimissa käytettävästä radiokanavasta. Vastaajilla on ollut käytettävissään radiopuhelimia yhteydenpitoa varten.

Vastaajista osa on passimiehinä saartanut metsästysalueen ja kaksi miestä on hiihtämällä ajanut sudet liikkeelle kohti passimiehiä. Metsästys on tapahtunut järjestäytyneenä seurue-metsästyksenä, jossa jokaisella vastaajalla on ollut määrätty tehtävä.

J on ampunut yhden suden ja B tai K on ampunut toisen suden. Kolmannen suden on ampunut eräs seurueeseen kuulunut, mutta sittemmin kuollut henkilö. Ainakin yksi susi on päässyt pakenemaan saarretulta metsästysalueelta.

J on vienyt kotinsa pakastimeen yhden suden ja kaksi muuta sutta on sittemmin kuollut henkilö yrittänyt hävittää polttamalla omalla tilallaan.

Kolmen suden kaatamiseen 19.1.2013 johtaneessa susijahdissa mukana olleet vastaajat ovat edellä kuvatun lisäksi osallistuneet metsästykseen ainakin seuraavalla tavalla.

A on hiihtämällä maastossa ajanut susia kohti passimiehiä. A on myös toiminut susijahtiin osallistuneiden halsualaisten metsästäjien tosiasiallisena johtajana.

B on toiminut passimiehenä aseenaan kivääri.

C on toiminut passimiehenä aseenaan haulikko. Lisäksi C on osallistunut suden metsästykseen 18.1.2013 vetämällä lippusiimaa susien oletetun sijaintialueen ympärille yhdessä G:n kanssa. Tällöin C on pyyntitarkoituksessa etsinyt ja kiertänyt susia.

D on toiminut passimiehenä aseenaan kivääri.

- - -

E on toiminut passimiehenä aseenaan haulikko.

F on toiminut passimiehenä aseenaan haulikko, jolla on ampunut yhtä sutta kohti kuitenkaan siihen osumatta.

G on hiihtämällä maastossa ajanut susia kohti passimiehiä haulikko aseenaan. Lisäksi G on osallistuntu suden metsästykseen 18.1.2013 vetämällä lippusiimaa susien oletetun sijaintialueen ympärille yhdessä C:n kanssa. Tällöin G on pyyntitarkoituksessa etsinyt ja kiertänyt susia.

H on toiminut hiihtävänä passimiehenä haulikko aseenaan ja hänen tehtävänään on ollut vahtia, etteivät sudet pääsisi poistumaan metsästysalueelta.

- - -

I on toiminut passimiehenä aseenaan yhdistelmäase.

J on toiminut passimiehenä aseenaan kivääri.

- - -

K on toiminut passimiehenä aseenaan kivääri.

L on toiminut passimiehenä kivääri aseenaan ja lisäksi susijahtiin osallistuneiden perholaisten metsästäjien tosiasiallisena johtajana.

- - -

Metsästysrikoksessa on tapettu kolme sutta ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä ottaen huomioon muun ohella metsästykseen osallistuneiden henkilöiden suuri lukumäärä, ammuttujen susien lukumäärä sekä metsästyksen toteuttamistavasta ilmenevä suunnitelmallisuus.

Vastaajien edellä kuvattu menettely on ollut tahallista tai tapahtunut törkeästä tuottamuksesta.

Vaihtoehtoinen syyte: metsästysrikos (rikoslaki 48a luku 1 § 2 mom.)

- - -

Syyttäjän muut vaatimukset

Rikoksentekovälineen menettäminen

Metsästyskielto

- - -

Käräjäoikeuden tuomion perustelut

Laillisuusperiaatteen soveltamisesta yleensä

Rikosoikeudellisen tulkinnan raja

Rikoslain 3 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi. Tämä laillisuusperiaate ilmenee myös perustuslain 8 §:ssä ja Euroopan Ihmisoikeussopimuksen 7 artiklassa.

Rikoslain 3 luvun 1 §:n esitöiden mukaan rikosoikeudellinen laillisuusperiaate tarkoittaa muun muassa sitä, ettei tuomioistuin rangaistussäännöstä soveltaessaan saa mennä lain kirjaimen ulkopuolelle eikä täydentää tai korjata lakia analogiapäätelmään turvautumalla. Tuomioistuin ei saa poiketa lakitekstin yleiskielen mukaisesta tai juridis-teknisestä merkityksestä. Lainsäätäjän käyttämät käsitteet, niin kuin myös konkreettisen tapauksen ja abstraktin oikeusnormin vastaavuuden toteaminen edellyttävät soveltamistilanteessa lainkäyttäjän tulkintaa. Laillisuusperiaatteen tavoitteena on taata oikeusturvan ja ennakoitavan laintulkinnan toteutuminen (HE 44/2006 ).

Vastaajat ovat kiistäneet syytteet ja niihin perustuvat muut vaatimukset perusteettomina vetoamalla siihen, että syytteessä tarkoitetut tapetut eläimet eivät ole olleet rikoslain 48 A luvun 1a §:n tarkoittamia susia, vaan suden ja koiran risteymiä ja katsoneet, että laillisuusperiaate estää syytteessä kuvatusta teosta rangaistuksen ja seuraamuksen tuomitsemisen, koska risteymää ei voi vastaajien vahingoksi analogisesti tulkita laissa tarkoitetuksi sudeksi.

Oikeuskäytännössä on katsottu käsitteiden tulkinnan olevan välttämätöntä ja oikeutettua myös yksittäisiä rikostunnusmerkistöjä sovellettaessa edellyttäen, että tulos on sopusoinnussa tunnusmerkistöstä ilmenevän rangaistusuhalla tavoitellun suojan tarkoituksen kanssa ja että lopputulos on kohtuudella tekijän ennakoitavissa (esim. KKO 2013:55, KKO 2013:12, KKO 2004:46 ja KKO 2012:11). Myös Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisukäytännössään tuonut esiin säännösten tulkinnan välttämättömyyden, asettanut hyväksyttävälle tulkinnalle samansisältöisen tekohetkisen ennakoitavuuden vaatimuksen ja edellyttänyt, että lopputulos on yhteneväinen kulloinkin kyseessä olevan rikoksen ydinolemuksen kanssa (ks. KKO 2014:7).

Oikeuskäytännössä (KKO 2004:46 ) on rikossäännöstä tulkittu teleologisesti myös niin, että on ylitetty yleiskielellisen ja juridis -teknisen merkityssisällön rajat. Kyseisessä ratkaisussa verorikkomuksen tunnusmerkistön maksukyvyttömyyskäsitettä tulkittiin siten, ettei se enää vastannut insolvenssioikeudessa ja velallisen rikoksissa käytettyä käsitteen merkityssisältöä.

Rangaistussäännöksellä tavoiteltava suoja

Euroopan yhteisön luontodirektiivin (ETY 92/43) mukaan susi on luokiteltu suojeltavaksi eläinlajiksi. Luontodirektiivin 12 artiklan mukaan liitteessä IV a olevia eläinlajeja koskee tiukka suojelujärjestelmä niiden luontaisella levinneisyysalueella. Susi sisältyy liitteestä IV a ilmenevään luetteloon tiukasti suojeltavista eläinlajeista. Direktiivi velvoittaa jäsenvaltioita kieltämään muun muassa näitä lajeja koskeva tahallinen pyydystäminen tai tappaminen luonnossa sekä näiden lajien tahallinen häiritseminen erityisesti niiden lisääntymis-, jälkeläisenhoito- talvehtimis- ja muuttoaikana.

Direktiivin 16 artiklassa säädetään poikkeuksesta 12 artiklan mukaiseen tiukkaan suojeluun. Poikkeaminen on mahdollista, jollei muuta tyydyttävää ratkaisua ole ja jollei poikkeus haittaa kyseisten lajien kantojen suotuisan suojelun tason säilyttämistä niiden luontaisella levinneisyysalueella. Tämän lisäksi edellytetään esimerkiksi tarvetta erityisen merkittävien vahinkojen ehkäisemiseen tai turvallisuusperustetta. Toisaalta poiketa voidaan myös ilman vahinkojen ehkäisemistarvetta tai muuta yksilöityä perustetta, mutta vain tarkoin valvotuissa olosuhteissa valikoiden ja rajoitetusti tiettyjen yksilöiden ottamiseksi.

Direktiivin 12 ja 16 artikla on nyttemmin saatettu kansallisesti voimaan. Susi on metsästyslain 5 §:n mukaan riistaeläin ja 1.3.2011 voimaan tulleen 37 §:n 3 momentin mukaan aina rauhoitettu. Suomen riistakeskus voi metsästyslain 41 a §:ssä säädetyin edellytyksin myöntää poikkeuksen suden rauhoituksesta.

Metsästyslakiin on otettu koiraa ja sutta koskevia säännöksiä, mutta niiden välisistä risteymistä siinä ei ole säännöksiä. Metsästyslain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä ( He 237/2010 ) ei ole käsitelty suden ja koiran risteymiä.

Suomen susikannan hoidosta ja säilyttämisestä vastaava maa- ja metsätalousministeriö on 19.12.2005 vahvistanut Suomen susikannan hoitosuunnitelman, jonka kohdassa 7.11 käsitellään suden ja koiran risteymiä ja vahvistetaan tavoiteltava toimenpide: Suomen susikanta pidetään geneettisesti puhtaana. Suden ja koiran risteymät sekä susien kanssa laumaantuneet koirat poistetaan luonnosta. Erikseen selvitetään, onko koirien ja susien risteymien pitoa ja maahantuontia rajoitettava tai asetettava luvanvaraiseksi ja tulisiko perustaa mikrosirumerkintään perustuva rekisteri tällaisten eläinten pitoa varten.

Villieläimistön ja - kasvuston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskeva sopimus (CITES ) on tullut Suomessa voimaan 8.8.1976. CITES-sopimus on yksi maailman laajimmista ympäristönsuojelusopimuksista. Se on nyttemmin toimeenpantu Euroopan yhteisön maissa CITES- lainsäädännöllä, joka on Suomessa tullut voimaan 1.3.1997 (Neuvoston asetus (EY) N:o 338/97). CITES- lainsäädännössä susi kuuluu suojeltaviin lajeihin. CITES-sopimuksen risteymiä koskevan määritelmän mukaan esimerkiksi koiran ja suden risteymän (F 1) takaisinristeytyessa koiran kanssa vasta viidettä sukupolvea (F 5) pidetään koirana. Ensimmäisestä neljänteen sukupolveen (F1-4) risteymää pidetään suden uhanalaisuutta vaarantavana ja sen maahantuontiin EU:n ulkopuolelta vaaditaan tuontilupa ja EU:sta tuotaessa lähtömaan viranomaisen antama todistus. Lisäksi sukupolveen F 1-4 kuuluvan suden ja koiran risteymän maahantuonti edellyttää Suomen riistakeskuksen luvan.

Käräjäoikeuden johtopäätös

Rikoslain 48 A luvun 1a §:n suojeluobjekti on suomalaisessa luonnossa villinä elävä susi. Siten suden ja koiran risteymä voidaan rikosoikeudellisesti tulkita sudeksi, mikäli risteymä elää sudenkaltaisena villinä suomalaisessa luonnossa eikä se enää perimältään vaaranna suomalaisen villin susikannan geneettistä puhtautta ja mikäli sanotussa lainkohdassa tarkoitetulle tekijälle (metsästäjä) on luonnollisissa metsästysolosuhteissa kohtuudella ennakoitavissa eläimen rinnastaminen metsästyslain nojalla rauhoitetuksi sudeksi.

Tapettujen eläinten lajimäärityksestä

Lähtökohta

Syytteen lähtökohtana on se, että eläinten määrittäminen rikoslain 48 A luvun 1a §:n tarkoittamiksi susiksi voidaan luotettavasti tehdä pelkästään DNA-tutkimuksen perusteella. Oulun yliopiston biologian laitoksen lausunnon 25.2.2013 (kirjallinen todiste 7) mukaan syytteessä tarkoitetut kolme tapettua eläintä kuuluvat genotyypiltään villiin suomalaiseen susikantaan todennäköisyyksillä 99,3 %, 98,6 % ja 97,3 % .

Vastaajat ovat vedonneet siihen, ettei DNA- tutkimus ole luotettava, koska siinä käytetty suomalaista susikantaa kuvaava verrokkiaineisto sisältää suden ja koiran risteymiä ja kun joka tapauksessa luotettava lajimääritys edellyttää geneettisen tutkimuksen lisäksi morfologista tutkimusta sekä selvitystä siitä, että eläin on luonnossa käyttäytynyt sudelle lajityypillisellä tavalla.

- - -

Johtopäätöksiä todistelun pohjalta

Lähtökohtaisesti

Suomalainen villi susikanta on vuonna 2013 ollut RKTL:n arvion mukaan noin 150 yksilöä, jota metsästäjät ovat yleisesti pitäneet liian pienenä arviona.

Suomalaisessa luonnossa elää villeinä suden ja koiran välisiä risteymiä, joiden osuutta koko susikannasta ei tarkalleen tiedetä, mutta tieteellisessä susitutkimuksessa yleisesti hyväksytyn näkemyksen mukaan määrä on erittäin pieni.

Susilaumassa lisääntyy ainoastaan niin sanottu alfa-pari (johtava uros ja naaras).

Suden ja koiran risteymän selviytyminen ja lisääntyminen luonnossa on heikkoa, koska luonnon valinta ei suosi koiran perimästä johtuvia ominaisuuksia.

Espanjassa ja Portugalissa on lokakuussa 2013 geneettisillä menetelmillä tutkittu 408 sutta, jolloin suden ja koiran risteymiksi tässä populaatiossa on todettu kahdeksan yksilöä ( 2 %).

Oulun yliopiston Biologian laitoksella on tutkittu vuosilta 1996 - 2009 peräisin olevat noin 300 susinäytettä geneettisin menetelmin, jolloin tutkituista näytteistä on löydetty kolme ensimmäisen tai toisen polven risteymää (Kuhmo, Juva, Parkano). Lajimääritys perustuu 17 geenimerkin tarkkuudella tehtävään DNA- tutkimukseen, jossa suden ja koiran takaisinristeymä voidaan luotettavasti todeta kolmanteen sukupolveen saakka, jossa koiran perimää on jäljellä 12,5 prosenttia risteymän koko perimästä.

Suden ja koiran risteymä lisääntyy luonnossa todennäköisimmin (matemaattinen todennäköisyys) suden kanssa, jolloin koiran perimän osuus puolittuu jokaisessa seuraavassa sukupolvessa.

Perhossa ( Suomenselän alueella) tehtiin vuosina 1993 ja 1994 havainto ja kahdesta susilaumasta, joissa oli mukana suden ja koiran risteymiä ja mahdollisesti susien kanssa laumaantuneita koiria. Vastaavia havaintoja kyseisellä alueella ei ole enää tehty vuosien 1995 ja 2000 välisenä aikana. Luonnossa elävien villien susien sukupolven väli on noin neljä vuotta.

Vavilovin Instituutin lausunnon mukaan syytteessä tarkoitetut tapetut eläimet eivät ole läheistä sukua Perhossa 1994 tapetuille risteymiksi oletetuille eläimille.

Käräjäoikeus pitää edellä lausutun pohjalta selvitettynä, että

-risteymien määrä suomalaisesta villistä susikannasta on vain muutamien prosenttien luokkaa

-on epätodennäköistä, että Perhossa vuosina 1993 ja 1994 havaitut risteymät ovat jääneet luontoon lisääntymään

Näin ollen on jo lähtökohtaisesti varsin epätodennäköistä, että yksikään syytteessä tarkoitetuista kolmesta tapetusta eläimestä on ollut suden ja koiran risteymä.

Suden lajimäärityksestä

DNA- tutkimusta pidetään nykyisin tieteellisessä susitutkimuksessa viime kädessä ratkaisevana suden lajimäärityksessä. Morfologinen tutkimus on susitutkimuksessa menettänyt lajinmäärityksessä sillä aikaisemmin ollutta asemaa ja on nykyisin tutkimusmenetelmänä lähinnä alustava ja suuntaa antava.

Viime vuosikymmeninä suden lajikäyttäytymisessä on tapahtunut muutoksia: sudet liikkuvat nykyisin yhä useammin ihmisasutuksen liepeillä. Susien käyttäytymisessä tapahtuneen muutoksen katsotaan susitutkimuksessa johtuvan lähinnä susien tottumisesta ihmiseen (domestikoituminen).

Näin ollen käräjäoikeus pitää selvitettynä, että DNA- tutkimus on suden lajimäärityksessä ratkaiseva tutkimusmenetelmä verrattuna morfologiseen tutkimukseen ja suden lajikäyttäytymiseen perustuvaan arvioon.

Syytteessä tarkoitettujen tapettujen eläinten laji

Oulun yliopiston Biologian laitoksen lausunnosta 25.2.2013 ilmenee, että syytteessä tarkoitetut kolme tapettua eläintä kuuluvat genotyypiltään villiin suomalaiseen susikantaan todennäköisyyksillä 99, 3 %, 98,6 % ja 97,3 %.

Lausunnon mukaan tutkitut susinäytteet kuuluvat lähisukulaisille yksilöille. Näytteen 14 susi on todennäköisesti toinen kahden muun tutkitun suden (näytteet 8 ja 13) vanhemmista.

DNA-tutkimus on tehty 17 geenimerkin tarkkuudella ja vertaamalla saatua tulosta samalla tarkkuudella tutkittuun noin 400 suden verrokkiaineistoon.

DNA-tutkimuksessa, joka tehdään 17 geenimerkin tarkkuudella voidaan suden ja koiran perimä erottaa takaisinristeymissä varmuudella kolmanteen sukupolveen saakka, jossa risteymän perimässä on jäljellä koiran perimää 12,5 prosenttia.

Suomalaisessa villissä susikannassa esiintyy vähäisessä määrin risteymiä, joten on myös mahdollista, joskin varsin epätodennäköistä, että DNA-tutkimuksessa käytettyyn verrokkiaineistoon on joutunut sellaisia risteymiä, joiden perimästä korkeintaan 12,5 prosenttia on koiran perimää.

Näin ollen käräjäoikeus katsoo, ettei asiassa voi täydellä varmuudella sulkea pois sitä mahdollisuutta, että tapetut eläimet ovat olleet sellaisia suden ja koiran risteymiä, joiden perimästä on koiran perimää korkeintaan 12,5 prosenttia.

Laillisuusperiaatteen soveltaminen käsiteltävässä asiassa

Käräjäoikeus on edellä laillisuusperiaatteesta lausuessaan päätynyt siihen, että koiran ja suden risteymä voidaan tulkita rikoslain 48 A luvun 1a §:n tarkoittamaksi sudeksi, jos risteymä elää villinä suomalaisessa luonnossa eikä enää perimältään vaaranna suomalaisen villin susikannan geneettistä puhtautta.

Suden ja suden ja koiran kolmannen polven risteymän lisääntyessä koiran perimän osuus puolittuu ja on neljännessä polvessa enää 6,25 prosenttia, joten se ei enää ole vaara suomalaisen susikannan (150 - 200 yksilöä) perimän puhtaudelle.

Suden ja koiran kolmannen polven risteymän lisääntyminen ensimmäisen tai toisen polven takaisinristeymän kanssa tuottaa risteymän, jonka perimästä on enemmän kuin 12,5 prosenttia koiran perimää. Tällainen lisääntyminen on kuitenkin luonnossa niin epätodennäköistä (vain alfa-pari lisääntyy), ettei sitä voi pitää koko suomalaisen susikannan geneettistä puhtautta vaarantavana.

Villinä luonnossa elävä suden ja koiran kolmannen polven risteymä on laumaantunut ja kyennyt lisääntymään suden kanssa vähintään kahdessa sukupolvessa. Tällainen risteymä on välttämättä ulkoasultaan ja käyttäytymiseltään siinä määrin sudenkaltainen, ettei sen rikosoikeudellinen tulkitseminen sudeksi ole rikoslain 48 A luvun 1 a§:n tarkoittaman tekijän kannalta yllättävää tai kohtuutonta.

Näin ollen käräjäoikeus katsoo DNA- lausunnon 25.2.2013 perusteella selvitetyksi, että syytteessä tarkoitetut tapetut eläimet ovat olleet rikoslain 48 A luvun 1a§:n tarkoittamia susia.

Syyksilukeminen perusteineen

Tekoaika 18.-19.1.2013

Tapetut eläimet ovat olleet käräjäoikeuden edellä lausumilla perusteilla rikoslain 48 A luvun 1a §:ssä tarkoitettuja susia.

- - -

Käräjäoikeus katsoo vastaajien A-L:n tunnustusten, todistaja X:n kertomuksen ja kirjallisista todisteista ilmenevän selvityksen perusteella, että sanotut vastaajat ovat kukin kohdaltaan menetelleet syytteessä kuvatulla tavalla ja näin yhdessä rikoskumppaneina syyllistyneet kukin siihen rikokseen, josta heille on rangaistusta vaadittu.

Teko on aloitettu 18.1.2013 C:n ja G:n vedettyä lippusiiman susilauman ympärille ja vastaajien sovittua susien kaatamisesta seuraavana päivänä.

On selvää, että syytteessä kuvatulla tavalla järjestetty suden metsästys on ollut tekona tahallinen.

Metsästysrikoksessa on tapettu suunnitelmallisesti kolme sutta. Näin ollen ja kun metsästykseen osallistunut useita tekijöitä, rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

- - -

Rangaistuksen määrääminen ja mittaaminen

Rikoslain 48 A luvun 1 a§:n mukaan törkeästä metsästysrikoksesta on tuomittava vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

Rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

Törkeästä metsästysrikoksesta ei ole olemassa vakiintunutta rangaistuskäytäntöä. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan niin sanottu tyyppirangaistus törkeästä metsästysrikoksesta on kahdeksan kuukauden ja vuoden välillä vankeutta.

Tässä tapauksessa metsästys on kohdistettu ainakin neljän suden muodostamaan laumaan, josta on tapettu kolme sutta. Tuomittavan rangaistuksen tulee siten olla tyyppirangaistusta ankarampi.

Ainakin osa vastaajista on ryhtynyt susien metsästykseen, koska he ovat pitäneet viranomaisten viime vuosina Suomessa harjoittamaa susipolitiikkaa virheellisenä. Perhon riistanhoitoyhdistyksen alueella ei ole kuitenkaan viime vuosina haettu poikkeuslupia suden pyyntiin. Asiassa ei ole ilmennyt, että pyynnin kohteena ollut susilauma olisi aiheuttanut merkittävää vahinkoa luonnonvaraiselle eläimistölle kuten alueen peura- ja hirvikannalle tai aiheuttanut omaisuudelle tai yleiselle turvallisuudelle erityistä vahinkoa tai vaaraa. Näin ollen rangaistuksen mittaamisessa ei tule sovellettavaksi rikoslain 6 luvun 6 §:n tai 8 §: n tarkoittamia lieventämisperusteita.

Syyttäjä on vaatinut A:lle ja L:lle ankarampaa rangaistusta kuin muille vastaajille, koska nämä ovat toimineet jahdissa muiden johtajina.

A on oikeudenkäynnissä kuulusteltuna kertonut, ettei jahdissa kukaan ollut toiminut johtajana. Kaikki jahtiin osallistuneet ovat kokeneita metsästäjiä, joten järjestäytyminen jahtiin oli tapahtunut yhteisen näkemyksen mukaan.

L on oikeudenkäynnissä kieltäytynyt henkilökohtaisesta kuulemisesta. L on esitutkintapöytäkirjasta ilmenevällä tavalla ollut tietoinen oikeuksistaan esitutkinnassa, jossa hänellä on ollut lainoppinut avustaja. Syyttäjän on sallittu lukea L:n esitutkinnassa antama kertomus. L ei ole esitutkinnassa kertonut toimineensa metsästyksen johtajana.

Näin ollen ja kun pelkästään televalvontatietojen perusteella ei voi päätellä A:n ja L:n toimineen metsästyksen johtajina käräjäoikeus katsoo jääneen näyttämättä, että A:n ja L:n kohdalta rangaistus olisi korostuneen syyllisyyden vuoksi mitattava ankarammaksi kuin muiden rikokseen osallisten.

C ja G ovat 18.1.2013 aloittaneet metsästyksen vetämällä lippusiiman susilauman ympärille. Muut vastaajat ovat suurin osa samana päivänä ja kaikki viimeistään seuraavana saaneet tietää lippusiimaan saaduista susista, jolloin kaikkien vastaajien kesken on sovittu jahdin toteuttamisesta. Näin ollen käräjäoikeus pitää kaikkien vastaajien syyllisyyttä syyksi luettuun rikokseen samanasteisena.

Käräjäoikeus päätyy siihen, että oikeudenmukaisena rangaistuksena syyksi luetusta törkeästä metsästysrikoksesta on vuosi ja kaksi kuukautta vankeutta.

Enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan rikoslain 6 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan määrätä ehdolliseksi, jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista. Asiassa ei ole kenenkään vastaajan kohdalla estettä määrätä tuomittua vankeusrangaistusta ehdollisena.

Ehdollinen vankeusrangaistus on tässä tapauksessa yksinään riittävä rangaistus.

Menettämisseuraamus

Rikoslain 10 luvun 4 §:n 1 momentin 1 kohdasta ilmenee, että valtiolle on tuomittava rikoksen tekemisessä käytetty ampuma-ase. Saman pykälän 2 momentin mukaan menetetyksi voidaan tuomita myös esine tai omaisuus, jota on käytetty tahallisen rikoksen tekemisessä. Pykälän 3 momentin mukaan menetetyksi tuomitsemisen tarpeellisuutta harkittaessa on erityisesti kiinnitettävä huomiota uusien rikosten ehkäisemiseen.

Käräjäoikeus hyväksyy syyttäjän menettämisseuraamusvaatimukset sikäli kun niissä on kysymys suden metsästyksessä rikoksentekovälineenä käytetyistä ampuma-aseista lisälaitteineen ja lippusiimasta. Menettämisseuraamusta ei voi pitää kenenkään vastaajan kohdalta kohtuuttomana.

- - -

Metsästyskielto

Rikoslain 48 A luvun 6 §:n mukaan törkeästä metsästysrikoksesta tuomittava on samalla määrättävä metsästyskieltoon vähintään kolmeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi. Metsästyskieltoon määrättävä on samalla velvoitettava luovuttamaan metsästyskorttinsa riistanhoitoyhdistykselle.

Vastaajat A-L ovat kaikki aktiivisesti metsästystä laillisessa järjestyksessä harrastavia. Näin ollen metsästyskiellon kestolla on heille tavanomaista tuntuvampi merkitys.

Käräjäoikeus pitää tässä tapauksessa kohtuullisena määrätä metsästyskiellon kestoksi kunkin vastaajan kohdalta neljä vuotta.

- - -

Tuomiolauselmat

Vastaaja A

Syyksi luettu rikos

1. Törkeä metsästysrikos

18.01.2013-19.01.2013

Rikoslaki 48a luku 1a §

Rikoslaki 5 luku 3 §

Metsästyslaki 5 luku 37 § 3

Rangaistusseuraamukset

1 vuosi 2 kuukautta vankeutta

Vankeusrangaistus on ehdollinen.

Koeaika päättyy 15.1.2017

Ehdollinen rangaistus voidaan määrätä pantavaksi täytäntöön, jos tuomittu

tekee koeaikana rikoksen, josta hänet tuomitaan ehdottomaan vankeuteen ja

josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä.

Muut rikosoikeudelliset seuraamukset

A määrätään metsästyskieltoon. Metsästyskielto päättyy

15.1.2019.

Metsästyskortti on luovutettava riistanhoitoyhdistykselle.

Metsästyskielto on voimassa muutoksenhausta huolimatta.

Rikoslaki 48a luku 6 §

- - -

Vastaaja B

Syyksi luettu rikos

1. Törkeä metsästysrikos

18.01.2013 - 19.01.2013

Rikoslaki 48a luku 1a §

Rikoslaki 5 luku 3 §

Metsästyslaki 5 luku 37 § 3

Rangaistusseuraamukset

1 vuosi 2 kuukautta vankeutta

Vankeusrangaistus on ehdollinen.

Koeaika päättyy 15.1.2017

Ehdollinen rangaistus voidaan määrätä pantavaksi täytäntöön, jos tuomittu

tekee koeaikana rikoksen, josta hänet tuomitaan ehdottomaan vankeuteen ja

josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä.

Muut rikosoikeudelliset seuraamukset

Kivääri tuomitaan valtiolle menetetyksi.

Takavarikko määrätään pidettäväksi voimassa,

kunnes menettämisseuraamus pannaan täytäntöön tai asiasta toisin päätetään.

Rikoslaki 10 luku 4 §

B määrätään metsästyskieltoon. Metsästyskielto päättyy

15.1.2019.

Metsästyskortti on luovutettava riistanhoitoyhdistykselle.

Metsästyskielto on voimassa muutoksenhausta huolimatta.

Rikoslaki 48a luku 6 §

- - -

Vastaaja C - L (Tuomiolauselmat olennaisilta osin samansisältöisiä kuin A - B)

- - -

Asian ovat käräjäoikeudessa ratkaisseet käräjätuomari Erkki Seppä, käräjänotaari Nelli Karikko ja lautamiehet

Oikeudenkäynti hovioikeudessa

Valitukset vaatimuksineen

A:n, B:n, I:n ja K:n valitus

A, B, I ja K ovat vaatineet, että syyte törkeästä metsästysrikoksesta hylätään ja heidät vapautetaan heille tuomituista rangaistuksista, menettämisseuraamuksista sekä korvausvelvollisuudesta Suomen valtiolle. He ovat vielä vaatineet, että heille määrätyt metsästyskiellot kumotaan.

C:n ja E:n valitus

C ja E ovat vaatineet, että syyte törkeästä metsästysrikoksesta hylätään ja heidät vapautetaan heille tuomituista rangaistuksista, menettämisseuraamuksista sekä korvausvelvollisuudesta Suomen valtiolle. He ovat vielä vaatineet, että heille määrätyt metsästyskiellot kumotaan. C on lisäksi vaatinut, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa omavastuuosuuden osalta käräjäoikeudesta - - - eurolla ja hovioikeudesta - - - eurolla, - - -.

D:n, G:n, H:n ja J:n valitus

D, G, H ja J ovat vaatineet, että syyte törkeästä metsästysrikoksesta hylätään ja heidät vapautetaan heille tuomituista rangaistuksista, menettämisseuraamuksista sekä korvausvelvollisuudesta Suomen valtiolle. He ovat vielä vaatineet, että heille määrätyt metsästyskiellot kumotaan. He ovat lisäksi vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. - - -

F:n ja L:n valitus

F ja L ovat vaatineet, että syyte törkeästä metsästysrikoksesta hylätään ja heidät vapautetaan heille tuomituista rangaistuksista, menettämisseuraamuksista sekä korvausvelvollisuudesta Suomen valtiolle. He ovat vielä vaatineet, että heille määrätyt metsästyskiellot kumotaan.

Valitusten perusteet

Metsästyksen kohde

Valittajat A-L eivät ole osallistuessaan syytteessä kuvattuun metsästykseen syyllistyneet rikokseen, sillä metsästyksen kohteena ei ole ollut rikoslain 48 a luvun 1 a §:n tarkoittamia susia, vaan suden ja koiran risteymiä eli niin sanottuja koirasusia (hybridejä). Valittajilla on alueelta aikaisemmin poistettujen koirasusien sekä tapahtumahetkellä alueella esiintyneen lauman käyttämisestä johtuen ollut perusteltu oletus siitä, että kyseiset eläimet ovat olleet sudelle ja muillekin luonnonvaraisille eläimille haitallisia koirasusia. Koirasudet ovat rauhoittamattomia vahinkoeläimiä. Maa- ja metsätalousministeriön 19.12.2005 vahvistamassa Suomen susikannan hoitosuunnitelmassa on annettu ohje siitä, että koirasudet tulee poistaa puhtaan susikannan säilyttämiseksi.

Suden määritelmä lainsäädännössä

Puhtaan suden ja koirasuden välistä määrittelyä ei ole lainsäädännössä tai viranomaismääräyksissä tehty. Käräjäoikeus on virheellisesti tulkinnallisesti laajentanut lain sutta koskevat säännökset koskemaan myös koirasusia.

Käräjäoikeuden tulkinta on niin Suomessa kuin muualla Euroopassa noudatettavan virallisen tulkintalinjan vastainen. Koirasudet erotetaan useissa kansainvälisissä sopimuksissa ja EU-sääntelyssä, kuten Villieläimistön ja -kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevassa yleissopimuksessa (CITES-sopimus), omaksi ryhmäksi. Luonnossa elävien koirasusien status oman ryhmänsä muodostavina vahingollisina eläiminä on määritelty myös Suomen susikannan hoitosuunnitelmassa.

Käräjäoikeus on tehnyt virheellisen johtopäätöksen siitä, että koiraeläintä, jossa on matemaattisesti 87,5 prosenttia sutta ja 12,5 prosenttia koiraa on suojeltava sutena. Käräjäoikeus on päätellessään koirasusien lisääntyvän takaisinristeymällä jättänyt huomioon ottamatta Suomen susipopulaation luonteen ja susien käyttäytymisen.

Eläimen käytöksellä on annettava merkitystä eläinlajia määritettäessä. Käräjäoikeudessa ei ole esitetty näyttöä siitä, että syytteessä kuvatut eläimet olisivat eläneet sudenkaltaisina villeinä eläiminä suomalaisessa luonnossa. Käräjäoikeudelle ei ole myöskään esitetty mitään selvitystä siitä, miltä suden ja koiran kolmannen polven risteymä näyttää. Siten käräjäoikeuden johtopäätös siitä, että kolmannen sukupolven risteymä on välttämättä ulkoasultaan siinä määrin suden kaltainen, ettei sen rikosoikeudellinen tulkitseminen ole metsästäjän kannalta yllättävää tai kohtuutonta, on virheellinen.

Koirasusien keskeiset haitallisuusmomentit, susikannan geneettinen puhtaus ja koirasusien ihmisille, kotieläimille ja hyötyeläimille aiheuttamat vaarat on jätetty tuomiossa huomioon ottamatta.

Ammuttuja eläimiä ei näytettyjen tosiseikkojen perusteella ja ottaen huomioon erilaiset epävarmuustekijät voida valittajien vahingoksi katsoa olevan lain tarkoittamia susia.

DNA-tutkimuksen painoarvo ja luotettavuus

Oulun yliopiston Biologian laitoksen DNA-tutkimusta ei voida pitää luotettavana menetelmänä käytetyn testausmenetelmän rajallisen erottelukyvyn johdosta. Lisäksi laboratorion laadunvarmistusta ei ole arvioitu. Verrokkiaineistossa on koirasusia eikä verrokkiaineiston yksilöitä ole todettu ulkonäöltään ja rakenteeltaan susiksi.

Asiassa ei ole näytetty ammuttujen eläinten ulkonäön, kallon ja luuston rakenteen, karvan, kynsien ja niiden käyttäytymisen osoittavan, että ne ovat olleet susia.

Laillisuusperiaate

Lainsäädäntö on epäselvä eikä se täytä perustuslain laillisuusperiaatteen vaatimusta. Käräjäoikeus on tulkinnassaan ylittänyt rikosoikeudellisten säännösten sallitut tulkinnan rajat.

Käräjäoikeus on tuominnut valittajat rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei ole ollut tekohetkellä laissa säädetty rangaistavaksi. Käräjäoikeuden tulkinta ei ole ollut syytettyjen näkökulmasta ennalta arvattava eikä lailla suojeltavan oikeushyvän kannalta tarkoituksenmukainen.

Syyttäjän vastaus valituksiin

Vaatimukset

Syyttäjä on vaatinut, että valitukset hylätään ja että valittajat velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan valtiolle sen varoista maksettavat todistelukustannukset hovioikeudesta. Syyttäjä on vaihtoehtoisesti vaatinut valittajille rangaistusta metsästysrikoksesta - - -.

Perusteet

Käräjäoikeuden tuomio on oikea syyksilukemisen osalta. Syytteessä kuvattu metsästystapahtuma on riidaton.

Valittajien näkemys siitä, että metsästystilanteessa tavatun sudennäköisen koiraeläimen määritteleminen sudeksi olisi ennakoimatonta, on virheellinen. Virheellinen on myöskin valituksissa esitetty näkemys siitä, että käräjäoikeus olisi sutta rikosoikeudellisesti määritellessään ylittänyt sallitun laintulkinnan rajat. Syyksilukeminen voidaan perustaa myös vastaajan kannalta haitalliseen tulkintavaihtoehtoon, jos tämä tulkinta on ollut kohtuudella vastaajan ennakoitavissa teon hetkellä.

Käräjäoikeuden hyväksymässä suden määritelmässä on oikein otettu huomioon lain tarkoitus eli suden suojelu.

Kaikki eliölajit ovat enemmän tai vähemmän eri lajien keskinäisen sekoittumisen tulosta. Näin ollen ajatus siitä, että toisen lajin perimän kantaminen tekisi esimerkiksi sudesta toisen eläinlajin, on käytännön näkökulmasta poissuljettu. Metsissä susiksi määriteltävät eläimet voivat jossain määrin erota ominaisuuksiltaan toisistaan.

Metsästystapa osoittaa sen, että ammutut eläimet ovat eläneet sudenkaltaisina villeinä suomalaisessa luonnossa.

Syyttäjä on lisäksi vedonnut käräjäoikeuden tuomion muihin perusteluihin.

Syyttäjän vastavalitus perusteineen

Syyttäjä on vaatinut, että valittajille tuomittua rangaistusta korotetaan ja että heille tuomitaan ehdollisten vankeusrangaistusten ohella oheissakkoa. Syyttäjä on vielä vaatinut, että valittajille määrättyä metsästyskieltoa pidennetään.

Käräjäoikeuden tuomitsemaa ehdollista vankeusrangaistusta ei voida pitää yksinään riittävänä rangaistuksena.

Käräjäoikeuden määräämä metsästyskielto on liian lyhyt syyksiluetun rikoksen moitittavuuteen ja tekijöiden syyllisyyteen nähden. Metsästyskielto on ollut tekohetkellä vastaajille ennalta arvattavissa oleva oheisseuraamus. Sillä seikalla, että vastaajat ovat harrastaneet metsästystä innokkaasti, ei tule olla lieventävää merkitystä.

A:n, B:n, I:n ja K:n vastaus vastavalitukseen

A, B, I ja K ovat vaatineet, että vastavalitus hylätään. He ovat vedonneet valituksessaan esittämiinsä perusteisiin.

C:n ja E:n vastaus vastavalitukseen

C ja E ovat vaatineet, että vastavalitus hylätään.

Valittajat olivat käsittäneet toimineensa annetun ohjeistuksen mukaan, kun he olivat poistaneet koirasudet. Heidän syyllisyytensä on joka tapauksessa vähäinen.

Tuomittua rangaistusta on pidettävä ankarana ottaen huomioon, että heidän osalta kyse on joka tapauksessa ollut vain osallistumisesta jahtiin. Valittajilla ei ole taustallaan mitään moitittavaa metsästykseen liittyvää.

Myös metsästyskiellon pituudessa on otettava huomioon syyllisyyden vähäisyys. Määrätty metsästyskielto on joka tapauksessa vähintään riittävä.

D:n, G:n, H:n ja J:n vastaus vastavalitukseen

D, G, H ja J ovat vaatineet, että vastavalitus hylätään.

Käräjäoikeuden tuomio on riittävän ankara ilman oheissakkoakin. Asiassa on otettava huomioon, että tuomio tarkoittaa käytännössä metsästysharrastusmahdollisuuden menettämistä pitkäksi ajaksi.

Käräjäoikeus on arvioinut metsästyskiellon pituuden oikein teon kokonaisarvioinnin perusteella.

F:n ja L:n vastaus vastavalitukseen

F ja L ovat vaatineet, että vastavalitus hylätään. He ovat vedonneet valituksessaan esitettyihin perusteisiin.

He ovat joka tapauksessa vastustaneet rangaistuksen korottamista ja metsästyskiellon pidentämistä koskevia vaatimuksia.

- - -

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Asiassa on riidatonta, että valittajat ovat osallistuneet käräjäoikeudessa tuomiossa kerrotuin tavoin syytteen mukaiseen metsästystapahtumaan.

Valittajat ovat kiistäneet syytteet vetoamalla siihen, että syytteessä tarkoitetut tapetut eläimet eivät ole olleet rikoslain 48 a luvun 1 a §:n 5 kohdan tarkoittamia susia, vaan koirasusia. Valittajien mukaan metsästyslain säännökset suden rauhoittamisesta koskevat vain puhdasrotuisia susia mutta ei koirasusia, joiden poistaminen vahinkoeläiminä on sallittu. Näin ollen hovioikeudessa on ensinnäkin kyse siitä, onko säännösten tarkoituksena valituksissa väitetyllä tavalla suojata susikannan geneettistä puhtautta ja koskevatko suojelu- ja rangaistussäännökset ainoastaan rotupuhdasta sutta.

Valittajat ovat edelleen katsoneet, ettei DNA-tutkimus ole riittävä suden lajinmäärityksessä ja että eläinten käyttäytyminen ja ulkonäkö on otettava huomioon lajinmäärityksen yhteydessä. Valittajat ovat lisäksi kyseenalaistaneet asiassa tehdyn DNA-tutkimuksen laadunvarmistuksen sekä verrokkiaineiston luotettavuuden. Hovioikeudessa on näin ollen toiseksi kyse DNA-tutkimuksen riittävyydestä suden lajinmäärityksessä sekä asiassa tehdyn DNA-tutkimuksen luotettavuudesta.

Suden määritelmä

Oikeus poistaa syytteessä tarkoitetut tapetut eläimet

Susi on luokiteltu erittäin uhanalaisten lajien joukkoon ja on luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun Neuvoston direktiivin 92/43/ETY (luontodirektiivi) mukaan erityisesti suojeltava eläinlaji. Luontodirektiivin mukainen lajien suojelu perustuu klassisiin pyynnin ja häirinnän kieltoihin. Sen ensisijaisena tavoitteena on edistää luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä.

Yhteisöjen tuomioistuin on ratkaisussaan C-342/05 komissio v. Suomi todennut, että susi on Suomessa erittäin uhanalainen laji ja sen suojeleminen edellyttää erityisiä suojelutoimia. Tämä on otettava huomioon direktiivin täytäntöönpanoa koskevan lainsäädännön tulkinnassa.

Direktiivi on suden osalta pantu Suomessa täytäntöön määrittelemällä se metsästyslain 5 §:n 1 momentin 1 kohdassa riistaeläimeksi, jonka metsästystä on voimakkaasti rajoitettu siihen kohdistuvan suojeluvelvoitteen vuoksi. Saman lain 37 §:n 3 momentin mukaan susi on aina rauhoitettu. Rikoslain 48 a luvun 1 a §:n 5 kohdan mukaan se, joka tappaa suden, on tuomittava törkeästä metsästysrikoksesta, jos rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Hovioikeus toteaa, ettei lainsäädäntömme tunne koirasuden käsitettä. Metsästyslain 5 §:n 3 momentin säännöstä villiintyneestä kissasta ei voida puolustuksen esittämin tavoin soveltaa tähän asiaan. Kysymys on kissaa koskevasta erityissäännöksestä, jota on tulkittava suppeasti.

Nykyään voimassa olevassa metsästyslaissa ei enää jaeta riistaeläimiä vahinkoelämiin ja muihin riistaeläimiin. Lain esitöiden mukaan tällaista jakoa ei ole voitu pitää tarkoituksenmukaisena. Useat vahinkoeläimiksi luokitellut lajit ovat kokonaan tai osaksi rauhoitettuja ja niiden pyydystämisen tarkoituksena ei yleensä ole vahinkojen estäminen vaan muu metsästyksellinen mielenkiinto. (HE 300/1992 vp, s. 5)

Metsästyslaki koskee pääasiallisesti vain sen 5 §:n 1-2 kohdissa tarkoitettuja riistaeläimiä ja rauhoittamattomia eläimiä. Niihin kuulumattomat Suomessa luonnonvaraisina esiintyvät nisäkkäät ovat rauhoitettuja luonnonsuojelulain 38 §:n nojalla. Luonnonsuojelulain 39 §:n 1 momentin mukaan rauhoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden tappaminen on kiellettyä.

Valittajat ovat vedonneet Suomen susikannan hoitosuunnitelmiin 2005 ja 2015 sekä kansalliseen vieraslajistrategiaan, joissa kehotetaan poistamaan koirasudet susien geneettisen puhtauden varmistamiseksi. He ovat katsoneet, että heillä on ollut näiden ohjeiden perusteella oikeus poistaa eläimet luonnosta. Hovioikeus toteaa, että näiden asiakirjojen tarkoituksena on antaa ohjeita viranomaisille. Asiakirjoissa on myös selkeästi todettu, että risteymien poisto tulee suorittaa viranomaisten antamalla luvalla. Täytäntöönpanoviranomaisten antamille ohjeille ei myöskään voida antaa suoraa vaikutusta sovellettaessa ja tulkittaessa lainsäädäntöä. Mainitut hallinnolliset asiakirjat eivät näin ollen puolla valittajien näkemystä susien ehdottomasta lajipuhtaudesta tai oikeudesta ilman viranomaisen lupaa poistaa koirasusiksi todetut eläimet luonnosta.

Hovioikeus toteaa, ettei valittajilla ole ollut oikeutta poistaa koirasusiksi väittämänsä eläimet vahinkoeläiminä. Asiassa on tämän vuoksi ensin ratkaistava, ovatko syytteessä tarkoitetut eläimet olleet metsästyslaissa tarkoitettuja susia, joiden tappaminen on rangaistava metsästysrikoksena tai ovatko ne olleet muita Suomessa luonnonvaraisina esiintyviä eläimiä, joiden tappamista arvioidaan luonnonsuojelulain rauhoitettuja eläimiä koskevia säännöksiä soveltaen.

DNA-tutkimus ja sen luotettavuus

Käräjäoikeus on tuomiossaan vastaanotetun henkilö- ja kirjallisen todistelun perusteella tehnyt johtopäätöksen, että tieteellisessä susitutkimuksessa yleisesti hyväksytyn näkemyksen mukaan luonnossa esiintyvien risteymien määrä on erittäin pieni ja näin ollen on varsin epätodennäköistä, että yksikään syytteessä tarkoitetuista kolmesta tapetusta eläimestä on ollut suden ja koiran risteymä. Perhossa on aikaisemmin 1990-luvulla esiintynyt risteymiksi oletettuja eläimiä, mutta ei ole tullut ilmi, että syytteessä tarkoitetut tapetut eläimet olisivat olleet läheistä sukua Perhossa vuonna 1994 risteymiksi oletetuille eläimille. Käräjäoikeus on kuitenkin tuomiossaan todennut, ettei asiassa voida täydellä varmuudella sulkea pois sitä mahdollisuutta, että tapetut eläimet ovat olleet suden ja koiran risteymiä. Käräjäoikeuden vastaanottamansa näytön perusteella tekemien johtopäätösten mukaan koiran perimän osuus on kuitenkin melko vähäinen.

Käräjäoikeuden edellä mainittuja johtopäätöksiä tukee se seikka, että Suomesta on tavattu ainoastaan muutama DNA-tutkimuksella varmistettu risteymätapaus. Useissa kansainvälisissä tutkimuksissa on osoitettu, että koira, susi ja koirasusi pystytään erottamaan toisistaan DNA-analyysimenetelmillä. Oulun yliopiston biologian laitoksen 25.2.2013 päivätyn lausunnon mukaan syytteessä tarkoitetut kolme tapettua eläintä ovat genotyypiltään kuuluneet villiin suomalaiseen susikantaan todennäköisyyksillä: 99,3 %, 98,6 % ja 97,3 % . Lausunnon mukaan tutkitut näytteet ovat kuuluneet läheistä sukua oleville yksilöille. Yksi eläimistä on todennäköisesti ollut toinen kahden muun tutkitun eläinten vanhemmista. Mainitut kaksi ovat siten olleet keskenään sisaruksia.

Oulun yliopiston DNA-tutkimuksessa on käytetty verrokkiaineistona noin 400 suomalaisesta villistä sudesta vuosina 1996-2011 kerättyä geenipankin näytettä. Syytteessä tarkoitettujen eläinten näytteet ovat esitetyn havainnekuvamallin mukaan geneettisesti verrokkiaineiston keskikohdassa. Suomessa on vuonna 2013 ollut Riista- ja Kalatalouden Tutkimuslaitoksen (RKTL) arvion mukaan noin 150 sutta, joskin muut käräjäoikeudessa kuullut todistajat ovat arvioineet määrää jonkin verran suuremmaksi. Verrokkiaineiston voidaan tällä perusteella todeta olevan kattava.

Turun yliopiston biologian laitoksen tekemässä Lounais-Suomen susien DNA-tutkimuksessa on käytetty verrokkiaineistona 23 Lounais-Suomessa 31.3.2013-31.3.2014 liikkuneesta sudesta kerättyä geeninäytettä. Hovioikeuden pääkäsittelyssä on esitetty, että tutkittujen susien geneettinen aineisto on tutkimuksessa määritetty eri yksilöiden ulostenäytteistä eristettävän DNA:n avulla. Lounais-Suomessa on kyseisenä ajankohtana liikkunut kolme susilaumaa. Valittajat eivät ole nimenneet henkilötodistelua tutkimukseen liittyen.

Asiakirjoista ilmenee, että Turun yliopiston tutkimus on keskeneräinen. Sen verrokkiaineisto on varsin suppea verrattuna Oulun yliopiston tekemän tutkimuksen aineistoon. Ottaen huomioon susien lisääntymisestä esitetty riidaton selvitys Lounais-Suomessa eri laumoissa elävät eläimet ovat todennäköisesti keskenään sukua. Hovioikeus toteaa, että Turun yliopiston tutkimuksen tulokset ovat sinänsä myös jossain määrin saman suuntaisia Oulun yliopiston tekemän, paljon kattavamman tutkimuksen kanssa. Hovioikeus katsoo, että esitetty uusi selvitys ei osoita, että Oulun yliopiston tutkimustulokset olisivat epäluotettavia.

Käräjäoikeus on tuomiossaan katsonut, että 17 geenimerkin tarkkuudella tehty DNA-tutkimus liitettynä 400 suden verrokkiaineistoon on riittävä suden lajinmäärityksen kannalta. Käräjäoikeus on toisaalta todennut, että suden ja koiran takaisinristeymä voidaan tehdyllä tutkimuksella varmuudella todeta kolmanteen sukupolveen saakka, jonka jälkeen varmuus vähenee, mutta tällöin koiran perimän osuus on enää vähäinen. Käräjäoikeuden johtopäätöstä tukee se, että verrokkiaineistoa on verrattu muiden maiden susien verrokkiaineistoon sekä suomalaiseen historiallisten susien verrokkiaineistoon ja tiedot ovat olleet saman suuntaisia. Valittajat eivät ole hovioikeudessa esittäneet sellaisia seikkoja, jotka horjuttaisivat tätä johtopäätöstä.

Valittajat ja ulkopuolisetkin henkilöt ovat kyseenalaistaneet Oulun yliopiston laboratorion laadunvarmistusta. Ottaen huomioon edellä olevat johtopäätökset DNA-tutkimuksen tuloksista ei esitetyllä selvityksellä rikostutkinnassa tai elintarviketurvallisuuden tutkimuksessa käytettävien laboratorioiden laadunvarmistusnormeista ole ratkaisevaa merkitystä tähän asiaan.

Hovioikeus toteaa asiaa kokonaisuutena arvioiden, ettei se seikka, että Oulun yliopiston DNA-tutkimuksen laajaan verrokkiaineistoon on saattanut sisältyä yksittäisiä risteymiä, merkittävällä tavalla horjuta sen luotettavuutta. Ottaen huomioon DNA-tutkimuksen verrokkiaineiston laajuus verrattuna Suomen susikantaan sekä se seikka, että syytteessä tarkoitettujen eläinten näytteet ovat geneettisesti olleet verrokkiaineiston keskikohdassa, valittajat eivät ole esittäneet hovioikeudessa perusteltua syytä päätyä asiassa erilaiseen lopputulokseen kuin käräjäoikeus.

Johtopäätökset lajinmäärityksestä

Käräjäoikeus on tuomiossaan katsonut, että sutta koskevien säännösten soveltamisen edellytyksenä koiran ja suden risteymään on, että se elää villinä suomalaisessa luonnossa. Käräjäoikeus on kuitenkin toisaalta tuomiossaan tehnyt johtopäätöksen, että DNA-tutkimus on suden lajinmäärityksessä ratkaiseva tutkimusmenetelmä verrattuna suden lajikäyttäytymiseen tai ulkoisten ominaisuuksiin perustuvaan arvioon.

Hovioikeus toteaa, että luonnossa susiksi määriteltävät eläimet voivat jossain määrin erota ominaisuuksiltaan toisistaan. Eläinten käyttäytyminen saattaa ympäristön muutosten vuoksi sekä niiden kesyyntymisen johdosta muuttua. Viranomaiset voivat näissä tapauksissa myöntää poikkeusluvan metsästyslain 37 §:n mukaisesta rauhoituksesta ja vaaraa aiheuttava eläin voidaan vanhan poliisilain (21/2001) 25 §:n ja uuden lain 2 luvun 16 §:n nojalla lopettaa.

Uhanalaisten eläinten kauppaa koskevan CITES-sopimuksen ja siihen perustuvien säädösten hybridimääritelmän mukaan koiran ja suden risteytyessä vasta viidennen polven koiraa ei enää katsota suojeltavaksi eläimeksi. Vaikka mainittuja säännöksiä sovelletaan vain eläinten kauppaan eikä metsästykseen, on tulkinnassa otettava huomioon, että uhanalaisten eläinten risteymät rinnastetaan muussa lainsäädännössä varsin pitkään uhanalaisiin eläimiin. Ottaen vielä huomioon luontodirektiivistä ilmenevä tiukka suojelutavoite ja sen soveltamiskäytäntö yhteisöoikeudessa hovioikeus katsoo, ettei eläinten käyttäytymisellä ja ulkonäöillä voi olla ratkaisevaa merkitystä suden lajinmäärityksessä, vaan asia on ratkaistava DNA-tutkimuksen perimää koskevilla selvityksillä. Hovioikeus katsoo näistä syistä, että suojelu- ja rangaistussäännökset eivät koske ainoastaan rotupuhdasta sutta.

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden oikeudelliset perustelut laillisuusperiaatteen soveltamisesta asiaa ratkaistaessa. Metsästykseen liittyy korkea selonottovelvollisuus ja korostunut huolellisuusvelvollisuus. Valittajat ovat vedonneet perusteena toimintansa sallittavuudelle viranomaisten ohjeisiin, joiden mukaan tällainen toiminta on luvanvaraista. Heidän toimintansa on ollut tarkoituksellista ja suunnitelmallista. Lainsäädäntöä ei voida pitää sillä tavoin puutteellisena ja tuomioistuimen omaksumaa tulkintaa vaikeasti ennakoitavana, että olisi laillisuusperiaatteesta johtuva este tulkita lakia niin, että sitä sovelletaan syytteessä mainittuihin eläimiin, vaikka niiden ei olisikaan varmuudella näytetty olevan puhdasrotuisia susia.

DNA-tutkimuksen mukaan syytteessä tarkoitetut tapetut eläimet eivät ole olennaisilta tavoin eronneet perimältään Suomessa elävästä susikannasta. Näin ollen hovioikeus katsoo käräjäoikeuden tavoin, että syytteessä tarkoitetut tapetut eläimet ovat olleet rikoslain 48 a luvun 1 a §:n 5 kohdan tarkoittamia susia. Metsästysrikosta on myös kokonaisuutena arvioiden pidettävä törkeänä. Käräjäoikeuden syyksilukemisen muuttamiseen ei ole aihetta.

Asian käsittely hovioikeudessa

Hovioikeus on toimittanut asiassa pääkäsittelyn, jossa asianosaisille on varattu tilaisuus esittää kannanottonsa suoraan hovioikeudelle. Valittajat ovat vaatineet, että asiassa toimitetaan vielä pääkäsittely, jossa kuultaisiin heidän nimeämiään todistajia. Hovioikeus on varautunut ajankäytössään siihen, että asiassa voidaan järjestää tällainen pääkäsittely.

Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 15 §:n 1 momentin mukaan toimitettaessa pääkäsittely asiassa, jossa on kysymys käräjäoikeuden suullisen todistelun uskottavuudesta tekemästä arviosta, käräjäoikeudessa vastaanotettu suullinen todistelu otetaan tarpeellisilta osiltaan uudelleen vastaan, jollei estettä ole. Suullista todistelua ei kuitenkaan tarvitse ottaa uudelleen vastaan, jos käräjäoikeuden vastaanottaman näytön arvioinnin oikeellisuudesta ei voi jäädä 12 §:ssä tarkoitetun oikeudenkäyntiaineiston perusteella kokonaisuutena arvioitaessa mitään varteenotettavaa epäilystä.

Hovioikeuden edellä kerrotut ratkaisun perustelut huomioon ottaen todistajien kuuleminen eläinten käyttäytymisestä ja ulkoisista olemuksista hovioikeudessa on tarpeetonta.

Hovioikeuden pääkäsittelyssä on tullut esille, että asianosaiset ovat pitäneet käräjäoikeudessa kuultuja todistajia sinänsä luotettavina. Asiassa ei ole väitetty, että käräjäoikeus olisi olennaisilta osin kirjannut todistajien kertomukset väärin tai puutteellisesti tuomioonsa. Valituksissa on sen sijaan vedottu siihen, että johtopäätösten perusteena oleva aineisto ei ole luotettava tutkimusmenetelmistä johtuen eivätkä todisteet ole riittäviä langettavalle tuomiolle.

Oikeudenkäynnissä ratkaistava keskeinen kysymys on se, miten metsästyslain sutta koskevaa säännöstä on tulkittava. Valittajat ovat katsoneet, että säännöstä voidaan soveltaa vain rotuominaisuuksiltaan puhtaaseen suteen.

Hovioikeus on edellä todetuin tavoin päätynyt asiassa tulkinnassaan samaan lopputulokseen kuin käräjäoikeus ja katsonut, että sutta koskevia säännöksiä voidaan soveltaa tätä asiaa ratkaistaessa, vaikka asiassa ei ole pystytty täysin poissulkemaan sitä mahdollisuutta, että eläimissä on ollut myös vähäisissä määrin koiran perimää. Asiassa ei ole tämän johdosta pääosin kysymys todistelun uskottavuuden arvioinnista, vaan siitä tehtävistä johtopäätöksistä. Siltä osin kuin kysymys on näytön riittävyyden harkinnasta ja harkinnan kohteena sillä perusteella voidaan katsoa olevan todistelun uskottavuuden arviointi, asiassa ei ole oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 12 §:ssä tarkoitetun oikeudenkäyntiaineiston eli valittajien valitusten, syyttäjän vastauksen ja käräjäoikeuden tuomion eikä myöskään pääkäsittelyssä esitettyjen kirjallisten todisteiden ja valittajien pääkäsittelyssä todistelun sisällöstä lausuman perusteella jäänyt käräjäoikeuden vastaanottaman näytön arvioinnin oikeellisuudesta kokonaisuutena arvioitaessa mitään varteenotettavaa epäilystä. Näistä syystä hovioikeus ei ota valittajien valitusten johdosta uudestaan vastaan käräjäoikeudessa esitettyä suullista todistelua.

Lainkohdat: Oikeudenkäymiskaari 26 luku 12 §, 14 § 2 momentti ja 15 § 1 momentti

Rangaistusten mittaamiset, menettämisseuraamukset ja metsästyskiellot

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut rangaistusten mittaamisista, menettämisseuraamuksista sekä metsästyskielloista.

Puolustajien palkkiot

- - -

Tuomiolauselmat

- - -

Valitukset ja vastavalitus hylätään. Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

- - -

Asian ovat hovioikeudessa ratkaisseet hovioikeuden presidentti Tapani Vasama, hovioikeudenneuvos Osmo Hänninen ja hovioikeudenneuvos Hagar Nordström. Valmistelijana ja esittelijänä viskaali Sandra Wallin.

Ratkaisu on yksimielinen.

Ei lainvoimainen.

Valittajat A-L ovat 18.01.2016 hakeneet asiassa valituslupaa korkeimmalta oikeudelta.

Korkein oikeus ei myöntänyt asiassa valituslupaa.

+