12.5.2010

KÄSITTELY JOENSUUN KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Virallinen syyttäjä on A:ta vastaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä ajettua syytettä käräjäoikeudessa käsiteltäessä nimennyt todisteeksi DVD-tallenteen, joka oli tehty asiassa todistajaksi nimetyn X:n A:n asunnon tapahtumista ottamista digikamerakuvista.

B on asianomistajana lausunut, ettei tallenteen käyttämiselle todisteena asiassa ollut estettä.

A on lausunut, ettei tallennetta saanut käyttää asiassa todisteena, koska perustuslailliset oikeudet suojasivat yksityistä elämää eikä poliisiviranomainenkaan saisi lupaa tällaiseen katseluun.

KÄRÄJÄOIKEUDEN KÄSITTELYRATKAISU 26.3.2009

Pakkokeinolain 5 a luvun 4 a §:n mukaista teknistä katselua ei saa kohdistaa epäillyn vakituiseen asuntoon. Todistaja X on kuvannut digikamerallaan vastaaja A:n vakituista asuntoa sen ulkopuolelta ikkunasta. Tällainen menettely täyttää lähtökohtaisesti rikoslain 24 luvun 6 §:ssä kerrotun salakatselun tunnusmerkistön. Esitutkintaviranomaiset eivät olisi voineet laillisin keinoin menetellä siten kuin todistaja X, eli kuvata digikameralla vastaaja A:n kotia.

Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa on turvattu jokaisen oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta. Viranomaiset saavat puuttua näiden oikeuksien käyttämiseen vain lain sallimissa, artiklan 2 kohdassa kuvatuissa erityissä tilanteissa. Suomen perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Kuitenkin perustuslain 10 §:n 3 momentin mukaan lailla voidaan säätää perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimenpiteistä.

Koska pakkokeinolaki ei salli vakituisen asunnon kuvaamista ulkoa siten, että kuvattaisiin asunnon sisällä olevia tapahtumia, vaikka olisi kyse esim. seksuaalisesta hyväksikäytöstä, niin käräjäoikeus ei salli esittää todisteena DVD-tallennetta, joka on tehty todistaja X:n ottamista digikameran kuvatallenteista. Ihmisen kodin sisätilat ja siellä mahdollisesti tapahtuneet intiimit asiat ovat yksityiselämän suojan ydinaluetta.

Jatkaessaan asian käsittelyä käräjäoikeus on kuullut muun muassa X:ää todistajana.

Käräjäoikeus on ratkaissut pääasian 3.4.2009 antamallaan tuomiolla.

Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet: Käräjätuomari Kalevi Asp
Lautamiehet

ITÄ-SUOMEN HOVIOIKEUS PÄÄTÖS 12.5.2010

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

A on käräjäoikeuden tuomiosta tekemässään valituksessa lausunut, että X ei saanut kertoa todistajana niistä havainnoista, joita hän oli tehnyt videokameralla kuvatessaan.

B on vastavalituksessaan ja A:n valitukseen antamassaan vastauksessa pyytänyt, että hovioikeus hyväksyisi DVD-tallenteen todisteeksi asiassa, koska Suomessa ei ollut voimassa säännöstä, jonka perusteella laittomin keinoin hankittua todistetta ei saisi käyttää todisteena oikeudenkäynnissä, sekä lausunut, että myös X:n kertomus, joka perustui hänen omiin havaintoihinsa, oli sallittua näyttöä asiassa.

A on B:n vastavalitukseen antamassaan vastauksessa vastustanut tallenteen hyväksymistä todisteeksi koskevaa pyyntöä vedoten käräjäoikeuden käsittelyratkaisun perusteluihin.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

KKO 2007:58

Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2007:58 lausunut todistelua koskevista periaatteista muun muassa seuraavasti.

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 2 §:n mukaan oikeuden tulee, harkittuaan huolellisesti kaikkia esiintulleita seikkoja, päättää, mitä asiassa on pidettävä totena. Pääsääntönä on vapaan todistelun periaate. Tämä jättää pitkälti asianosaisten päätettäväksi, mihin seikkoihin ja todisteisiin he haluavat omassa asiassaan vedota. Tuomioistuimen harkittavaksi jää, minkä todistusarvon se kullekin todisteelle antaa.

Voimassa olevassa lainsäädännössä ei ole yleissäännöstä siitä, millä edellytyksillä jostakin seikasta todistaminen tai jonkin todisteen käyttäminen voidaan kieltää. Sen sijaan on yksittäisiä säännöksiä, joissa kielletään todistamasta jostakin tai käyttämästä jotakin todisteena. Ehdottomat todistamiskiellot ovat oikeusjärjestelmässämme kuitenkin poikkeuksellisia.

Pelkästään se seikka, että todiste tai todisteen sisältämä tieto on hankittu lainvastaisella tavalla, ei vielä välttämättä merkitse sitä, ettei tällaista todistetta saisi käyttää oikeudenkäynnissä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on katsonut, ettei lainvastaisesti hankitun todistusaineiston hyödyntäminen ole sinänsä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan vastaista, jos menettely kokonaisuudessaan täyttää oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset (ks. Schenk-tapaus, tuomio 12.7.1988, ja Khan-tapaus, tuomio 12.5.2000). Jos todisteen sisältämän tiedon hankkimiseen liittyy vakava oikeudenloukkaus, todisteen käytön kieltäminen voi tulla tapauskohtaisesti kysymykseen. Punnittavaksi tulee tällöin yhtäältä oikeudenloukkauksen vakavuus ja toisaalta totuuden selvittämisen intressi. Selvänä on pidetty, ettei esimerkiksi kidutuksella hankittua lausumaa voida käyttää tuomioistuimessa todisteena, vaikkei tätä koskevaa nimenomaista todistamiskieltoa ole laissa säädettykään (ks. esim. HE 36/1989 vp s. 4).

Salakatselua koskeva säännös

Rikoslain 24 luvun 6 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan muun muassa se, joka oikeudettomasti teknisellä laitteella katselee tai kuvaa kotirauhan suojaamassa paikassa oleskelevaa henkilöä, on tuomittava rangaistukseen salakatselusta.

Pakkokeinolain mukainen tekninen katselu

Pakkokeinolain 5a luvun 4a §:n 3 momentin mukaan esitutkintaviranomainen saa kohdistaa teknistä katselua rikoksesta epäiltyyn, joka ei suorita rangaistusta rangaistuslaitoksessa eikä ole pakkolaitokseen eristetty eikä tutkintavanki, vain hänen ollessaan vakituiseen asumiseen tarkoitetun tilan ulkopuolella.

Hovioikeuden johtopäätökset

Nyt kysymyksessä olevan DVD-tallenteen sisältämän tiedon hankkiminen on tapahtunut rikoslain 24 luvun 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa rangaistavaksi säädetyllä salakatselulla. Pelkästään se seikka, että todisteen sisältämä tieto on hankittu lainvastaisella tavalla, ei kuitenkaan välttämättä merkitse sitä, ettei tällaista todistetta saisi käyttää oikeudenkäynnissä. Arvioidessaan tallenteen todisteena käyttämisen sallittavuutta hovioikeus punnitsee toisaalta salakatselun sisältämän oikeudenloukkauksen vakavuutta ja toisaalta seksuaalista hyväksikäyttöä koskevan syytteen selvittämisen tärkeyttä. Salakatselun säätämisellä rangaistavaksi teoksi on pyritty suojaamaan Suomen perustuslain 10 §:n 1 momentissa säädettyä perusoikeutta, jonka mukaan jokaisen yksityiselämä on turvattu, sekä Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa säädettyä jokaiselle kuuluvaa oikeutta nauttia yksityiselämään kohdistuvaa kunnioitusta. Syytteessä tarkoitettu rikos on tosin vakava, mutta hovioikeus pitää tapahtunutta yksityiselämän suojan loukkausta laadultaan niin vakavana suhteessa syytteessä tarkoitettuun rikokseen, ettei hovioikeus salli tallenteen käyttämistä asiassa todisteena.

Koska tallennetta ei saa käyttää asiassa todisteena, myöskään X ei saa häntä todistajana kuultaessa kertoa niistä havainnoista, joita hän on tehnyt kameralla katsellessaan tai kuvatessaan, vaan ainoastaan siitä, minkä hän on omin silmin nähnyt.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden käsittelyratkaisun lopputulosta ei muuteta.

Hovioikeus määrää, ettei X saa häntä hovioikeudessa todistajana kuultaessa kertoa niistä havainnoista, joita hän on tehnyt kysymyksessä olevassa tilanteessa kameralla katsellessaan tai kuvatessaan.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Esko Randelin, Anna-Kaarina Mäkinen, Riitta-Liisa Hietala
Esittelijä Anne Miettinen

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen