2.9.2009

RIIHIMÄEN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 5.3.2009

Syyttäjän rangaistusvaatimus

1. TYÖTURVALLISUUSRIKOS Rikoslaki 47 luku 1 § 1-2
Työturvallisuuslaki 8 §, 10 §, 14 §, 52 § 2
VNp rakennustyön turvallisuudesta 2 §, 7 §, 10 §, 35 §, 36 §

21.11.2006 - 5.1.2007 RIIHIMÄKI

Kaapelitehtaan laajennustyömaa on ollut yhteinen rakennustyömaa. Päätoteuttajana on ollut P Oy ja maanrakennustyöt ovat erillisellä urakkasopimuksella olleet K Oy:n vastuulla.

K on P Oy:n vastaavana työnjohtajana ja A P Oy:n työpäällikkönä sekä O silloisen K Oy:n työnjohtajana tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoneet työturvallisuusmääräyksiä työtekijän turvallisuuden edellyttämien tarpeellisten toimenpiteiden, työolojen jatkuvan seurannan ja siinä havaittujen epäkohtiin puuttumisen, vaarojen selvittämisen ja niiden merkityksen arvioinnin, kaivantotyön suunnittelun ja toteutuksen sekä työntekijälle annettavan opetuksen ja ohjauksen osalta.

K ja A ovat P Oy:n edustajina, K rakennustyömaan vastaavana työnjohtajana ja A rakennustyömaan vastaavana työpäällikkönä

• laiminlyöneet tehdä ennen rakennustöiden alkua kirjallisesti työturvallisuutta koskevat suunnitelmat, joiden mukaan eri töiden ja työvaiheiden tekeminen sekä ajoitus järjestetään siten, että työt ja työvaiheet voidaan tehdä turvallisesti ja aihettamatta vaaraa työmaalla työskenteleville tai muille työn vaikutuspiirissä oleville. Suunnittelussa olisi tullut ottaa huomioon turvallisuustoimienpiteet, jotka koskevat erityisiä turvallisuus- ja terveysvaaroja sisältäviä töitä (mm. työtekijöihin kohdistuva maasortuman alle hautautumisen vaara). Suunnittelussa olisi tullut kiinnittää lisäksi erityistä huomiota muun muassa kaivuutöihin. (VNp rakennustyön turvallisuudesta 7 §)
• laiminlyöneet rakennustyön aikana panna täytäntöön, seurata ja pitää ajan tasalla edellä tarkoitetut suunnitelmat (10 §)
• sallineet kaivuutyöt aloitettavaksi ilman kaivuutyötä koskevaa kirjallista suunnitelmaa (35 §)

O on silloisen K Oy:n edustajana ja maanrakennustyömaan vastaavana työnjohtajana

• laiminlyönyt huolehtia siitä, että ennen kaivuutyön aloittamista olisi ollut kaivuutyötä koskeva suunnitelma (35 §)
• laiminlyönyt ohjata ja huolehtia siitä, että kaivuutyö tehdään turvallisesti ottaen huomioon maan laatu, kaivannon syvyys, luiskan kaltevuus ja kuormitus sekä ryhdytään erityisiin toimenpiteisiin sortumisen aiheuttaman tapaturman vaaran välttämiseksi kaivannon tukemiseksi tai riittäväksi luiskaamiseksi (36 §)
• sallinut työtekijöiden työskennellä vaarallisella alueella

K:n, A:n ja O:n laiminlyönneistä aiheutuneen työturvallisuusmääräysten vastaisen tilan seurauksena K Oy:n työtekijä N on 5.1.2007 tiivistäessään maantiivistäjällä 3,1 metrin syvyisen sadevesikaivannon pohjaa jäänyt kaivannon sorruttua sortuman alle ja loukkaantunut. Kaivantoa ei ollut tuettu eikä reunoja riittävästi luiskattu, vaikka savimaahan kaivettu kaivanto oli ollut 3,1 metriä syvä ja ulottunut routarajan alapuolelle ja vaikka kaivannon yhteydessä on suoritettu tärinää aiheuttavaa työtä. N:lle on aiheutunut vasemmassa kyljessä useita kylkiluumurtumia ja silmistä katkenneiden verisuonten vuoksi näön heikkenemistä.

2. VAMMANTUOTTAMUS Rikoslaki 21 luku 10 §

5.1.2007 RIIHIMÄKI

K, A ja O ovat syytekohdassa 1 kerrotulla tavalla huolimattomuudellaan aiheuttaneet N:lle ruumiinvamman, joka ei ole vähäinen eli vasemmassa kyljessä useita kylkiluumurtumia ja silmistä katkenneiden verisuonten vuoksi näön heikkenemistä.

Syyttäjän muut vaatimukset

Rikoksella saavutettu hyöty syytekohdassa 1 K Oy on tuomittava menettämään valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä asianmukaisen luiskaamisen edellyttämästä lisäkaivamisesta säästyneet kustannukset yhteensä 115 euroa (Laskelma Hämeen työsuojelupiirin lausunnossa s. 3)
Rikoslaki 10 luku 2 §

Muut vaatimukset syytekohdassa 1 P Oy on tuomittava vähintään 5.000 euron suuruiseen yhteisösakkoon, koska yhtiön toiminnassa ei ole noudatettu vaadittavaa huolellisuutta ja varovaisuutta rikoksen ehkäisemiseksi syytekohdassa 1 kuvatuin tavoin.
Rikoslaki 9 luku 1 §, 2 §, 5 § ja 6 §
Rikoslaki 47 luku 9 §

K Oy on tuomittava vähintään 5.000 euron suuruiseen yhteisösakkoon, koska yhtiön toiminnassa ei ole noudatettu vaadittavaa huolellisuutta ja varovaisuutta rikoksen ehkäisemiseksi syytekohdassa 1 kuvatuin tavoin.
Rikoslaki 9 luku 1 §, 2 §, 5 § ja 6 §
Rikoslaki 47 luku 9 §

Lääkärintodistuspalkkio A, K ja O on yhteisvastuullisesti velvoitettava korvaamaan valtiolle lääkärintodistuksen lunastuskulut 16,25 euroa.
Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 9 luku 1 §

Todistelukustannusten korvaaminen A, K ja O on yhteisvastuullisesti velvoitettava korvaamaan valtiolle todistelukustannukset.
Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 9 luku 1 §

Asianomistajan vaatimukset

N on yhtynyt syyttäjän esittämään syytteeseen ja vaatinut, että vastaajat velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan N:lle korvaukseksi

• kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta 3.000 euroa,
• henkisestä kärsimyksestä 3.000 euroa

molemmat määrät laillisine korkoineen 5.1.2007 lukien.

Lisäksi N on vaatinut, että vastaajat velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan N:lle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa 2.935,32 eurolla.

Vaatimustensa perusteiksi N on esittänyt, että hänelle oli sortuman alle jäämisestä aiheutunut syytteessä kerrotut vammat. Vammat olivat aiheuttaneet N:lle kipua ja särkyä ja hän oli joutunut käyttämään vahvoja reseptisärkylääkkeitä. Lisäksi N oli toistuvasti nähnyt painajaisia tapahtuneesta.

Vastaajien vastaukset

P Oy, A ja K ovat kiistäneet syytteen ja N:n korvausvaatimukset. P Oy on vaatinut, että N velvoitetaan korvaamaan sille aiheutuneet selvittelykustannukset ja oikeudenkäyntikulut ilmoittamatta kuitenkaan niiden määrää.

Kiistämisensä perusteiksi he ovat esittäneet, että maanrakennusurakka oli kaapelitehtaan laajennustyömaalla tilaajan erillishankinta, jota ei ollut sopimuksellisesti alistettu pääurakoitsijalle. Rakennusurakan yleisten sopimusehtojen (YSE 1998) 4 §:n mukaan "Työmaan johtovelvollisuuksista vastaa pääurakoitsija. Nämä velvollisuudet koskevat kaupallisissa asiakirjoissa nimettyjä urakoita ja hankintoja. Ellei pääurakoitsijaa tai muuta työmaan johtovelvollisuuksista vastaavaa ole kaupallisissa asiakirjoissa nimetty, näistä velvollisuuksista vastaa tilaaja." Urakkasopimuksessa oli nimetty P Oy:n pääurakkaan alistetut sivu-urakat sekä tilaajaan sopimussuhteessa olevat urakoitsijat ja hankinnat, joita ei ole alistettu pääurakkaan. Tapaturma ei ollut sattunut P Oy:n hallinnassa olleella urakka-alueelle, kuten asemapiirroksesta ilmenee. P Oy oli huolehtinut urakkasopimuksen mukaisten työmaan johtovelvollisuuksien täyttämisestä, myös työsuojeluvelvoitteista.

K Oy ja O ovat kiistäneet syytteen ja kaikki asiassa esitetyt korvausvaatimukset sekä K Oy lisäksi siihen kohdistetun yhteisösakkovaatimuksen ja rikoksella saavutetun hyödyn menettämistä koskevan vaatimuksen. Edelleen he ovat vaatineet, että valtio velvoitetaan korvaaman heidän yhteiset oikeudenkäyntikulunsa 5.572,35 eurolla viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua käräjäoikeuden tuomion antamisesta.

Kiistämisensä perusteiksi he ovat esittäneet, että kyse oli ollut tapaturmasta, jonka oli aiheuttanut ennalta arvaamaton maanleikkautuminen. Kyse ei ole ollut työturvallisuusrikoksesta.

- - - - - - - - - -

Kuultavan lausuma

Hämeen työsuojelupiirin mukaan niin sanotulla yhteisellä työmaalla päätoteuttajalle on lainsäädännössä asetettu työturvallisuusasioissa laajat velvoitteet suunnitella sekä huolehtia suunnitelmien toteuttamisesta. Lisäksi maan sortuminen on ollut täysin ennalta arvattava vaara.

- - - - - - - - - -

TUOMION PERUSTELUT

Syyksilukeminen

Vastaajat ovat syyllistyneet niihin rikoksiin, mistä syyttäjä on vaatinut heille rangaistusta. Kohdassa 1 vastaajat eivät ole tahallisesti vaan huolimattomuudesta rikkoneet työturvallisuusmääräyksiä syytteessä kuvatulla tavalla.

- - - - - - - - - -

Johtopäätökset ja oikeudellinen arviointi

Kohta 1 Kaapelitehtaan laajennustyömaa on ollut niin sanottu yhteinen työmaa. Urakkasopimuksista ilmenee, että päätoteuttajana oli ollut P Oy ja että silloinen K Oy oli urakkasopimuksensa nojalla huolehtinut maanrakennustyöstä. Kummassakin urakkasopimuksessa on työmaan johtovelvollisuuksista vastaavana päätoteuttajana mainittu P Oy ja vastaavana työnjohtajana K. P Oy:n työpäällikkö A on ollut K:n esimies. O puolestaan on ollut K Oy:n työnjohtaja.

Urakkasopimusten mukaan työsuojelun osalta on noudatettu YSE 1998 määräyksiä ja urakkaohjelmaa. YSE 1998 4 §:n 1 momentin mukaan työmaan johtovelvollisuuksista vastaa pääurakoitsija. Nämä velvollisuudet koskevat kaupallisissa asiakirjoissa nimettyjä urakoita ja hankintoja. Ellei pääurakoitsijaa tai muuta työmaan johtovelvollisuuksista vastaavaa ole kaupallisissa asiakirjoissa nimetty, näistä velvollisuuksista vastaa tilaaja. Saman pykälän 2 momentin mukaan mikäli kaupallisissa asiakirjoissa ei ole toisin sanottu, työmaan johtovelvollisuuksiin kuuluu kohdan b) mukaan lainsäädännön tarkoittamat päätoteuttajan velvollisuudet kuten 57 § 1 momentin mukaisten työsuojeluvelvoitteiden hoitaminen. YSE 1998 työsuojelua koskevan 57 §:n 1 momentin mukaan työmaan johtovelvollisuuksista vastaavan urakoitsijan on nimettävä pätevä vastuuhenkilö huolehtimaan turvallisuuden ja terveyden kannalta tarpeellisesta yleisjohdosta ja osapuolten välisen yhteistoiminnan ja tiedonkulun järjestämisestä, toimintojen yhteensovittamisesta sekä rakennusalueen yleisestä siisteydestä ja järjestyksestä. Mainitun pykälän 2 momentin mukaan ellei kohteessa ole nimetty työmaan johtovelvollisuuksista vastaavaa urakoitsijaa, 1 momentin velvollisuuksista vastaa rakennuttaja tai muu, joka ohjaa ja valvoo rakennushanketta. Saman pykälän 3 momentin mukaan jokaisen urakoitsijan on nimettävä työnsä johtoa ja valvontaa varten henkilö, joka vastaa työsuojelua koskevien säännösten noudattamisesta.

Tapahtumapaikalta otetuista valokuvista ilmenee, että kaivanto oli tehty kaivon reunaan saakka (kaivonrenkaat olivat osittain paljaana) ja että sortumakohta oli ollut lähellä kaivoa. Kaivantoa oli luiskattu hieman, mutta vain toiselta puolelta. Luiskaamattomalla puolella kaivantoa oli maassa ollut kasalla soraa aivan kaivannon reunaan saakka.

Työsuojeluhallinnon ohjeissa on määritelty erilaisissa kaivannoissa tarvittavien luiskauksien kaltevuutta. Lisäksi ohjeissa on maininta, että jos kaivannon luiskia ei voida kaivaa kyllin loiviksi, on kaivanto yleensä tuettava asiantuntijan suunnittelemalla tavalla, esimerkiksi harvalla lankutuksella tai teräsponteilla. Sortunutta kaivantoa ei oltu luiskattu lainkaan toiselta reunalta ja toiseltakin reunalta vain hyvin vähän. Valokuvilla, H:n kertomuksella ja työsuojeluhallinnon ohjeilla on osoitettu luiskauksen olleen riittämätön eikä kaivantoa myöskään oltu tuettu millään lailla. Lisäksi kaivannon luiskaamattomalle reunalle oli ollut sijoitettuna suhteellisen suuri määrä soraa.

Rakennustyön turvallisuudesta annetun valtioneuvosto päätöksen 36 §:n 3 momentin mukaan erityisiin toimenpiteisiin sortumisen aiheuttaman tapaturman vaaran välttämiseksi on tarvittaessa ryhdyttävä sateen, kuivumisen tai roudan sulamisen johdosta. Samoin on toimittava silloin, kun kaivetaan 2,0 metriä syvempää, kapeaa kaivantoa tai kun kaivannon yhteydessä tai läheisyydessä suoritetaan tärinää aiheuttavaa työtä.

Asiassa ei ole ollut sellaisia epätavallisia tai ennalta arvaamattomia olosuhteita, joihin työnantaja ei ole voinut vaikuttaa eikä sellaista poikkeuksellisia tapahtumia, joiden seurauksia ei olisi voitu välttää kaikista aiheellisista varotoimista huolimatta.

Kaivanto oli ollut yli kolme metriä syvä ja se oli ulottunut routarajan alapuolelle. Maa on ollut tiivistä savimaata. Kaivantoa ei oltu juuri lainkaan luiskattu, sitä ei oltu millään lailla tuettu ja kaivannon välittömään läheisyyteen oli ollut kasattuna suurehko määrä soraa ja kaivannon pohjalla työskenneltäessä oli käytetty maantiivistäjää, joka oli aiheuttanut tärinää. Sitä, että kaivanto oli osittain sortunut, ei voida näissä olosuhteissa pitää millään tavalla ennalta arvaamattomana tapahtumana.

Asiassa on riidatonta, että nyt kyseessä olevan kaivannon kaivuutyöstä ei ole ollut olemassa kirjallista suunnitelmaa. Näin ollen tällaista suunnitelmaa ei ole rakennustyön aikana voitu panna täytäntöön, seurata tai pitää ajantasalla. Lisäksi on selvää, että kaivuutyö oli aloitettu ilman mainittua suunnitelmaa.

O:n mukaan hän oli ikään kuin suunnitellut kaivuutyötä samalla kun työtä oli tehty ja että näin on käytännössä ollut tapana menetellä. O oli lisäksi aamuisin käynyt työmaalla katsomassa mitä kulloinkin tehdään ja miten. Se, että käytännössä on ollut tapana menetellä siten, että suunnitelmaa on laadittu työn edistyessä, ei ole vapauttanut O:ta velvollisuudesta huolehtia, että asianmukainen suunnitelma on tehty ennen kaivuutyön aloittamista. O:n ja N:n kertomuksista ilmenee, että O oli ohjeistanut maantiivistäjän käyttöä kaivantoa tehtäessä siten, että sitä käytetään tarvittaessa. O:n, N:n ja H:n kertomuksien perusteella on ilmeistä, että O ei ollut nyt kyseessä olevan tapauksen olosuhteissa riittävällä tavalla ohjannut ja huolehtinut siitä, että kaivuutyö olisi tehty turvallisesti. Lisäksi O oli sallinut, että työntekijät työskentelevät vaarallisella alueella.

Ottaen huomioon edellä kerrottu ja P Oy:n ja sen edustajien sekä K Oy:n ja sen edustajien asema, tehtävät ja toimivaltuuksien laatu ja laajuus sekä kunkin vastaajan osuus lainvastaisen tilan syntyyn ja jatkumiseen, on kaikki vastaajat tuomittava rangaistukseen työturvallisuusrikoksesta.

Asemapiirrokseen on katkoviivalla merkitty P Oy:n urakka-alueen rajat. Nyt kyseessä ollut kaivanto oli ollut mainitun alueen ulkopuolella, mutta sen välittömässä läheisyydessä ja urakoinnin kohteena olleen R Oy:n samalla piha-alueella, jossa muitakin urakointiin liittyviä töitä oli tehty. K Oy:n urakkaa ei oltu alistettu pääurakkaan. Näistä seikoista ei kuitenkaan seuraa, että P Oy, A ja K eivät olisi vastuussa työturvallisuusvelvoitteiden laiminlyönnistä.

Urakkasopimukset oli solmittu 21.11.2006 ja kaivannon sortuminen oli tapahtunut 5.1.2007. Näin ollen rikoksen tekoaikana on kaikkien vastaajien osalta pidettävä syytteessä kerrottua tekoaikaa.

Kohta 2 K, A ja O ovat kohdassa 1 kuvatulla menettelyllä aiheuttaneet N:lle ruumiinvamman, joka ei ole ollut vähäinen. Näin ollen he ovat menettelyllään syyllistyneet vammantuottamukseen.

Rangaistusseuraamus

N ja A Oikeudenmukaisena rangaistuksena N:n ja A:n syyksi luetuista rikoksista on pidettävä 30 päiväsakon sakkorangaistusta.

O Oikeudenmukaisena rangaistuksena O:n syyksi luetuista rikoksista on pidettävä 50 päiväsakon sakkorangaistusta.

Yhteisösakko

P Oy P Oy:n työpäällikkö A ja työnjohtaja K ovat syyllistyneet työturvallisuusrikokseen eikä yhtiön toiminnassa ole noudatettu vaadittavaa huolellisuutta ja varovaisuutta työturvallisuusrikosten ehkäisemiseksi. Sen vuoksi yhtiö on tuomittava yhteisösakkoon, jonka oikeudenmukaiseksi määräksi laiminlyönnin laatu ja laajuus huomioon ottaen käräjäoikeus katsoo 3.000 euroa.

K Oy K Oy:n työnjohtaja O on syyllistynyt työturvallisuusrikokseen eikä yhtiön toiminnassa ole noudatettu vaadittavaa huolellisuutta ja varovaisuutta työturvallisuusrikosten ehkäisemiseksi. Asiassa ei ole perusteita jättää yhteisösakkoa tuomitsematta. Sen vuoksi yhtiö on tuomittava yhteisösakkoon, jonka oikeudenmukaiseksi määräksi laiminlyönnin laatu ja laajuus sekä yhtiön koko ja liikevaihto huomioon ottaen käräjäoikeus katsoo syyttäjän vaatimat 5.000 euroa.

Rikoksella saavutetun hyödyn menettäminen

K Oy:n rikoksella saavuttama hyöty 115 euroa tuomitaan valtiolle menetetyksi.

Asianomistajan vahingonkorvausvaatimukset

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen: 1) tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista; 2) ansionmenetyksestä; 3) kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta; 4) pysyvästä haitasta.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 1 §:n mukaan vahingonkorvaus käsittää hyvityksen henkilö- ja esinevahingosta sekä 4 a ja 6 §:ssä säädetyin edellytyksin kärsimyksestä. Mainittu 4 a § koskee surmansa saaneen vanhempien, lasten ym. oikeutta saada korvausta kuolemantapauksen heille aiheuttamasta kärsimyksestä. Saman luvun 6 §:n mukaan oikeus korvaukseen loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä on ensinnäkin sillä, jonka vapautta, rauhaa, kunniaa tai yksityiselämää on rangaistavaksi säädetyllä teolla loukattu; ja sillä, jota on rangaistavaksi säädetyllä teolla syrjitty; ja sillä, jonka henkilökohtaista koskemattomuutta on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu; sekä sillä, jonka ihmisarvoa on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu muulla, 1 - 3 kohdassa tarkoitettuihin loukkauksiin verrattavalla tavalla.

N on kertonut, että hänelle oli sortuman yhteydessä aiheutuneista vammoista aiheutunut kipua ja särkyä neljän kuukauden ajan. Kipu ja särky oli aluksi ollut erittäin voimakasta ja sen jälkeen N:llä oli edelleen ollut kipua ja särkyä. N oli käyttänyt yli kuukauden vahvoja reseptikipulääkkeitä. N oli ollut sairauslomalla neljä kuukautta. N:lle aikaisemmin saunassa liukastumisesta aiheutuneet vammat olivat jo kokonaan parantuneet ennen nyt kyseessä olevaa tapahtumaa. Lisäksi tapahtuma oli aiheuttanut N:lle pelon mennä kaivantoihin. N oli puhunut tapahtuneesta sairaalassa ollessaan psykiatrin kanssa ja kotona vaimon kanssa. N oli nähnyt painajaisia asiasta 2 - 3 viikkoa.

N:llä ei vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a § tai 6 § nojalla ole oikeutta korvaukseen henkisestä kärsimyksestä. Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n 3 kohdan nojalla muuna tilapäisenä haittana saattaa korvattavaksi tulla myös psyykkiset oireet. N ei kuitenkaan ole esittänyt mitään lääketieteellistä selvitystä hänelle mahdollisesti aiheutuneesta psyykkisistä oireista. Näin ollen N:llä ei tälläkään perusteella ole oikeutta saada korvausta henkisestä kärsimyksestä.

Käräjäoikeus katsoo asiassa esitetty selvitys huomioon ottaen kohtuulliseksi korvaukseksi N:lle aiheutuneesta kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta yhteensä 2.000 euroa.

Vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan työnantaja on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka työntekijä virheellään tai laiminlyönnillään aiheuttaa. Näin ollen P Oy sekä K Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan edellä mainittu korvaus N:lle.

Vahingonkorvauslain 4 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan työntekijä on velvollinen korvaamaan vahingosta määrän, joka harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon vahingon suuruus, teon laatu, vahingon aiheuttajan asema, vahingon kärsineen tarve sekä muut olosuhteet. A:n, K:n ja O:n tuottamusta ei voida pitää lievänä, mutta toisaalta he eivät ole syyllistyneet tahallisuuteen. Asiassa ei ole kuitenkaan huolimattomuuden vähäisyyteen tai työntekijän työpanokseen tai korvauksen suuruuteen liittyviä tai muita tekijöitä, joiden vuoksi A:n, K:n tai O:n vastuuta tulisi rajoittaa. Näin ollen A, K ja O ovat yhteisvastuullisesti velvollisia suorittamaan N:lle edellä kerrotun korvauksen kivusta ja särystä.

Vahingonkorvauslain 6 luvun 2 §:n mukaan se, joka on vastuussa 4 luvun 1 §:n 1 momentissa säädettyjen perusteiden mukaan vastaa vain siitä määrästä, jota ei voida saada vahingosta 3 luvun mukaan vastuussa olevalta. Tästä seuraa se, että vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n 3 momentissa tarkoitetun korvausvelvollisen vastuu tulee ensisijaiseksi. N ei voi vaatia korvausta A:lta, K:lta ja O:lta ennen kuin on näytetty, että korvausta ei voi saada vahingosta 3 luvun mukaan vastuussa olevalta eli P Oy:ltä tai K Oy:ltä.

Oikeudenkäyntikulut

K Oy:n ja O:n valtioon kohdistama vaatimus heidän yhteisten oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

P Oy on vaatinut, että N velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut asiassa ilmoittamatta kuitenkaan kulujensa euromäärää. Vaatimus hylätään.

Vastaajat velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan N:n kohtuullisena pidettävät oikeudenkäyntikulut.

- - - - - - - - - -

VASTAAJA

P Oy

TUOMIOLAUSELMA

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

1) Työturvallisuusrikos 21.11.2006-5.1.2007

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

Yhteisösakko 3.000 euroa.

LAINKOHDAT

1) Rikoslaki 47 luku 1 §
Työturvallisuuslaki 8 §, 10 §, 14 § ja 52 §
VNp rakennustyön turvallisuudesta 2 §, 7 §, 10 §, 35 § ja 36 §
Rikoslaki 9 luku 1 §, 2 §, 5 § ja 6 §
Rikoslaki 47 luku 9 §

KORVAUSVELVOLLISUUS

- - - - - - - - - -

P Oy ja K Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan N:lle korvaukseksi kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta yhteensä 2.000 euroa korkolain 4 § 1 momentin mukaisina korkoineen 5.1.2007 lukien.

A, K ja O ovat velvollisia suorittamaan N:lle edellä mainitusta kivusta ja särystä tuomitusta korvauksesta se määrä, jota ei saada perittyä P Oy:ltä tai K Oy:ltä.

- - - - - - - - - -

Asian ratkaissut:

Käräjätuomari Riikka Tuomela

KOUVOLAN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 2.9.2009

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

Valitus

P Oy (jäljempänä yhtiö) on vaatinut, että yhtiö vapautetaan tuomitusta yhteisösakosta ja yhtiön N:lle maksettavaksi tuomitusta yhteisvastuullisesta korvausvelvollisuudesta.

Yhtiö on perustellut vaatimuksiaan seuraavasti. Tilaajan erillishankintana toteuttama maanrakennusurakka, jonka suorittamisen yhteydessä työtapaturma on aiheutunut, ei ole kuulunut yhtiön urakka-alueeseen eikä myöskään rakennusurakan yleisten sopimusehtojen (YSE 1998) 4 §:n mukaiseen yhtiön työmaan johtovelvollisuuden piiriin. Maanrakennusurakka oli ollut tilaajan erillishankinta, jota ei ollut sopimuksellisesti alistettu yhtiölle. Yhtiölle ei ollut missään vaiheessa ilmoitettu tai tiedotettu, että myös maanrakennusurakkaa koskevassa sopimuksessa tilaaja oli osoittanut työmaanjohtovelvollisuuksien kuuluvan yhtiölle pääurakoitsijana. Mainittu merkintä on tehty vastoin pääurakkasopimusta, jossa maanrakennusurakka on mainittu yksiselitteisesti tilaajan erillishankintana. Yhtiö pääurakoitsijana vastaa työmaan johtovelvollisuuksista kaupallisissa asiakirjoissa nimettyjen pääurakoitsijalle alistettujen urakoiden ja hankintojen osalta. Koska työtapaturma ei ole tapahtunut yhtiön urakka-alueella, ei yhtiö ole ollut vastuussa mahdollisista puutteista työturvallisuudessa.

Vastaukset

Syyttäjä on vastustanut yhtiön muutosvaatimuksia. Syyttäjä on perustelut vastustamistaan sillä, että yhtiöllä on ollut velvollisuus huolehtia koko rakennustyömaan työturvallisuudesta rakennuskohteen päätoteuttajana. Työturvallisuussäännösten suojelun kohteena ovat olleet työmaalla työskentelevät ja työn vaikutuspiirissä olevat henkilöt. Asiassa ei ole merkitystä sillä, että tapaturma on sattunut yhtiön oman urakka-alueen ulkopuolella ja että maanrakennusurakkaa ei ollut alistettu pääurakkaan. Yhtiö on ollut tietoinen maanrakennusurakasta, koska se on mainittu erillistilauksena pääurakkaa koskevassa sopimuksessa.

N on vastustanut yhtiön muutosvaatimuksia ja vaatinut, että yhtiö velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa 219,60 eurolla viivästyskorkoineen.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu Hovioikeudessa on kysymys siitä, onko P Oy pääurakkasopimuksen pääurakoitsijana ollut vastuussa työmaanjohtovelvollisuuksista ja työturvallisuudesta myös tilaajan erillishankintana tilaaman maanrakennusurakan osalta, kun mainittua maanrakennusurakkaa ei ollut alistettu pääurakkaan ja kun maanrakennusurakka ei ollut sijainnut pääurakkaan kuuluneella rajatulla urakka-alueella.

Sovellettavat säännökset Työturvallisuuslain 51 §:ssä säädetään pääasiallista määräysvaltaa käyttävän työnantajan velvollisuuksista yhteisellä työpaikalla. Pykälän 1 momentin mukaan yhteisellä työpaikalla tulee pääasiallista määräysvaltaa käyttävän työnantajan työn ja toiminnan luonne huomioon ottaen huolehtia:
1) työpaikalla toimivien työnantajien ja itsenäisten työnsuorittajien toimintojen yhteensovittamisesta;
2) työpaikan liikenteen ja liikkumisen järjestelyistä;
3) työpaikan yleisestä turvallisuuden ja terveellisyyden edellyttämästä järjestyksestä ja siisteydestä;
4) muusta työpaikan yleissuunnittelusta; ja
5) työolosuhteiden ja työympäristön yleisestä turvallisuudesta ja terveellisyydestä.

Työturvallisuuslain 52 §:n 1 momentin mukaan yhteisellä rakennustyömaalla on pääurakoitsijan asemassa olevan työnantajan tai, jos sellaista ei ole, rakennushanketta johtavan tai valvovan rakennuttajan tai muun henkilön huolehdittava 51 §:ssä tarkoitetuista velvoitteista sekä siitä, ettei työstä aiheudu vaaraa työmaalla työskenteleville eikä muillekaan työn vaikutuspiirissä oleville henkilöille. Työturvallisuuslain 52 §:n 2 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä yhteisen rakennustyömaan rakennuttajan, pääurakoitsijan tai muun päätoteuttajan velvollisuuksista ja niiden jakaantumisesta.

Työturvallisuuslain 52 §:n 2 momentin nojalla on annettu valtioneuvoston päätös rakennustyön turvallisuudesta (23.6.1994/629), joka on ollut voimassa 31.5.2009 saakka. Päätöksen 3 a §:n 1 momentin mukaan työnantajan on huolehdittava työntekijöidensä turvallisuudesta ja terveydestä rakennustyössä. Saman pykälän 2 momentin mukaan rakennuttajan on nimettävä yhteiselle rakennustyömaalle päätoteuttaja, kun rakennushanke vaatii asiantuntemusta toimintojen yhteensovittamisessa, työmaan yleissuunnittelussa ja työmaan yleisen turvallisuuden toteuttamisessa. Kun yhteiselle rakennustyömaalle ei ole nimetty päätoteuttajaa, vastaa rakennuttaja myös päätoteuttajalle kuuluvista velvollisuuksista. Pykälän 3 momentin mukaan rakennuttajan on huolehdittava, että tämän nimeämällä päätoteuttajalla on asiantuntemus ja tosiasialliset toimivaltuudet huolehtia työturvallisuuslain tarkoitetuista velvoitteista. Pykälän 4 momentin mukaan yhteisellä rakennustyömaalla on samanaikaisesti tai peräkkäin eri rakennuttamistehtäviä toteuttavien yhteistoiminnassa sovitettava rakennuttamistehtävänsä siten, että työturvallisuusvelvoitteet tulevat toteutetuiksi koko rakennustyömaata koskien. Tästä yhteensovittamisesta aiheutuvat toimenpiteet on toteutettava rakennuttajan tai päätoteuttajan toimesta siten kuin työturvallisuuslain 51 §:ssä ja 52 §:ssä säädetään.

Mainitun valtioneuvoston päätöksen 7 §:ssä säädetään rakennustöiden turvallisuussuunnittelusta. Pykälän 1 momentin mukaan päätoteuttajan on esitettävä rakennuttajalle tässä pykälässä tarkoitetut rakennustöiden työturvallisuutta koskevat suunnitelmat. Pykälän 2 momentin mukaan päätoteuttajan on tehtävä ennen rakennustöiden alkua kirjallisesti työturvallisuutta koskevat suunnitelmat, joiden mukaan eri töiden ja työvaiheiden tekeminen sekä ajoitus järjestetään siten, että työt ja työvaiheet voidaan tehdä turvallisesti ja aiheuttamatta vaaraa työmaalla työskenteleville tai muille työn vaikutuspiirissä oleville. Tällöin päätoteuttajan on riittävän järjestelmällisesti selvitettävä ja tunnistettava työtehtävistä, työolosuhteista ja työympäristöstä aiheutuvat rakennustyön yleiset vaara- ja haittatekijät ottaen huomioon myös rakennuttajan turvallisuusasiakirjan tiedot. Vaara- ja haittatekijät on poistettava asianmukaisesti sekä milloin niitä ei voida poistaa, arvioitava niiden merkitys työmaalla työskentelevien ja muille työn vaikutuspiirissä olevien turvallisuudelle ja terveydelle. Pykälän 3 momentin mukaan päätoteuttajan on otettava huomioon suunnittelussa myös turvallisuustoimenpiteet, jotka koskevat liitteessä 2 tarkoitettuja erityisiä turvallisuus- ja terveysvaaroja sisältäviä töitä. Pykälän 4 momentissa on mainittu seikkoja, joihin ainakin on kiinnitettävä huomiota edellä 2 ja 3 momentissa säädetyn lisäksi. Tällaisena erityisesti huomioitavina seikkoina on mainittu muun ohella räjäytys-, louhinta- ja kaivuutyöt. Lisäksi pykälässä on mainittu, että suunnitelmat on tehtävä kirjallisesti. Suunnitelmat on tarkistettava olosuhteiden muuttuessa, ja ne on muutenkin pidettävä ajan tasalla.

Valtioneuvoston päätöksen 10 §:ssä säädetään päätoteuttajan velvollisuuksista työturvallisuuden toteuttamisessa ja yhteistyöstä muiden työnantajien kanssa. Pykälän mukaan päätoteuttajan velvollisuutena on muun muassa täytäntöönpanna ja seurata 7 §:ssä edellytetystä suunnittelusta johtuvat toimenpiteet.

P Oy:n vastuu työturvallisuudesta Rakennusurakan yleisten sopimusehtojen (YSE 1998) 4 §:n mukaan työmaan johtovelvollisuuksista vastaa pääurakoitsija. Mikäli kaupallisissa asiakirjoissa ei ole toisin sanottu, työmaan johtovelvollisuuksiin kuuluvat esimerkiksi lainsäädännön tarkoittamat päätoteuttajan velvollisuudet, kuten rakennusurakan yleisten sopimusehtojen (YSE 1998) 57 §:n 1 momentin mukaisten työsuojeluvelvoitteiden toteuttaminen.

P Oy on ollut rakennustyömaan pääurakoitsija. Yhtiö on mainittu pääurakkaa koskevassa urakkasopimuksessa työmaan johtovelvollisuuksista vastaavana päätoteuttajana. Maanrakennusurakka on mainittu pääurakkaa koskevassa sopimuksessa kohdassa muut urakoitsijat ja tilaajan hankinnat. Lisäksi urakkasopimuksessa on mainittu, että sopimukseen sovelletaan rakennusurakan yleisiä sopimusehtoja (YSE 1998). Yhtiöllä on siten ollut rakennusurakan yleisten sopimusehtojen (YSE 1998) 4 §:n, työturvallisuuslain 51 ja 52 §:n sekä valtioneuvoston rakennustyön turvallisuudesta antaman päätöksen (23.6.1994/629) 3 a, 7 ja 10 §:n mukaisesti vastuu koko työmaa-alueen työturvallisuudesta riippumatta siitä, ettei maanrakennusurakkaa ollut alistettu pääurakkaan ja siitä, että työtapaturma on sattunut yhtiön oman urakka-alueen ulkopuolella. Maanrakennusurakka on kuulunut työturvallisuuslaissa tarkoitetulla tavalla yhteiseen työmaa-alueeseen. Käräjäoikeuden ratkaisua yhteisösakon tai N:lle maksettavaksi tuomitun korvauksen osalta ei näin ollen ole aihetta muuttaa.

Tuomiolauselma
Hovioikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

VASTAAJA

P Oy

TUOMIOLAUSELMA

Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

- - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Jussi Kartimo, Tuomo Kurki ja Petteri Kosonen

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen