28.12.2006

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 23.1.2006

Syyttäjä

Vastaajat
A
B
C

Asianomistajat
Suomen ääni- ja. kuvatallennetuottajat ry
Tullihallitus Uudenmaan verovirasto

Asia

1. Rekisterimerkintärikos
2. Tekijänoikeusrikos
3. Kirjanpitorikos
4. Törkeä veropetos
5. Törkeä veropetos
6. Törkeä veropetos
7. Törkeä veropetos

Vireille 30.10.2002

Selostus asiasta

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Syyttäjän rangaistusvaatimus

2. Tekijänoikeusrikos 1.1.1995 - 12.12.1997

A ja B ovat y dessä ja yksissä tuumin, A J & A Network Oy:n toimitusjohtaja ja hallituksen jäsenenä ja B yhtiön hallituksen puheenjohtajana tuoneet maahan ansiotarkoituksessa ja siten, että teko on ollut omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa tai vahinkoa loukatun oikeuden haltijalle, yleisön keskuuteen levitettäväksi ilman Suomen Ääni- ja Kuvatallennetuottajat AKT:n edustamien tuottajaoikeuden haltijoiden suostumusta ainakin 917 kappaletta CD-levyä, jotka he ovat tienneet tai joiden heillä on perustellusti ollut syytä epäillä valmistetuksi ulkomailla sellaisissa olosuhteissa, että valmistaminen tai jäljentäminen Suomessa tehtynä olisi ollut rangaistavaa. Teko on ollut omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa tai vahinkoa loukatun oikeuden haltioille.

Syytteen muutos

Tekijänoikeusrikos 24.7.1996 -12.12.1997

A ja B ovat yhdessä ja yksissä tuumin, A J & A Network Oy:n toimitusjohtajana ja, hallituksen jäsenenä ja B yhtiön hallituksen puheenjohtajana ansiotarkoituksessa tekijänoikeuslain säännösten vastaisesti loukanneet asianomistajina olevien tuottajien oikeuksia äänilevyihin tai muihin laitteisiin, jolle on tallennettu ääntä.

Loukkaaminen on tapahtunut tuomalla maahan ja levittämällä ilman asianomistajina olevien tuottajien suostumusta Euroopan talousalueen ulkopuolelta ainakin 4380 kappaletta sellaisia äänilevyjä, joiden osalta ääni on ensikerran äänitetty laitteella Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa ja joiden osalta kyseisiä äänilevyjä ei ole tuottajien suostumuksella myyty tai muutoin pysyvästi luovutettu Euroopan talousalueella.

Ottaen huomioon A:n ja B:n toiminnan kesto, luvatta levitettyjen äänilevyjen suuren määrän ja sen, että laitonta toimintaa on harjoitettu sitä varten erityisesti perustetun osakeyhtiön muodossa, on vastaajien teko ollut omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa tai vahinkoa loukatun oikeuden haltijoilla.

Syyttäjän muut vaatimukset

Rikoksentekovälineen menettäminen
Takavarikossa olevat (esitutkintapöytäkirjan liitekansion takavarikkopöytäkirjat) CD-levyt ja kotelot on rikoksentekovälineinä tuomittava valtiolle menetetyksi.

Todistelukustannusten korvaaminen syytekohdissa

Vastaajat on velvoitettava korvaamaan valtiolle todistelukustannukset.

Asianomistajan vaatimus

Suomen ääni- ja kuvatallennetuottajat ry

Suomen ääni- ja kuvatallennetuottajat ry on yhtynyt syyttäjän muutettuun syytteeseen ja vaatinut, että vastaajat A ja B on velvoitettava yhteisvastuullisesti suorittamaan sille

1. Tekijänoikeuslain 57 § 1 momentin mukaista kohtuullista hyvitystä yhteensä 44.938,80 euroa laillisine viivästyskorkoineen viimeisestä tekopäivästä 12.12.1997 lukien.

2. Tekijänoikeuslain 57 § 2 momentin perusteella korvauksenä muusta menetyksestä, joina on pidettävä asianomistajille tapauksesta aiheutuneista selvitys- ja valvontakuluja yhteensä 2.240 euroa laillisine viivästyskorkoineen viimeisestä toimenpidepäivästä 11.9.1998 lukien.

3. oikeudenkäyntikulut 3.570 euroa viivästyskorkoineen 30 päivän kuluttua ratkaisupäivästä lukien.

Asianomistajan perustelu

Vastaajien menettely oli aiheuttanut huomattavaa haittaa oikeudenhaltijoille siihen nähden, että vastaajat olivat tuoneet maahan juuri hittituotteita ja myyneet niitä useasta keskeisellä paikalla sijainneesta liikepaikasta. Hyvitys oli tuomittava maksettavaksi jo tuottamuksen perusteella. Tässä toiminta oli ollut liikkeen perustamisen alusta alkaen tietoista ja tahallista, Sitä oli jatkettu kyselykirjeen jälkeenkin. Hyvityksen tarkoitus oli johtaa samaan tilanteeseen kuin silloin jos lakia olisi noudatettu.

Vastaajien vastineet

A on kiistänyt syytteen ja vaatinut sen hylkäämistä. Asianomistajan korvausvaatimukset A on kiistänyt perusteeltaan sekä määriltään kokonaan.

B on kiistänyt syytteen ja vaatinut sen hylkäämistä. Asianomistajan korvaus vaatimukset B on kiistänyt perusteeltaan sekä määriltään kokonaan.

Vastaajien perustelu

Vastaajat ovat kumpikin erikseen esittäneet; että syyttäjä oli alunperin syyttänyt heitä väärin valmistettujen levyjen tuonnista. Nyt syyttäjä oli muuttanut syytettään ja syytti heitä aivan muusta menettelystä kuin aikaisemmin. Kyse oli lainvastaisesta syytteen muuttamisesta. Siinä vaiheessa kun syyttäjä oli esittänyt muutetun syytteensä, oli tekijänoikeusrikos vanhentunut. Tämän vuoksi vastaajat ovat vaatineet, että muutettu syyte tulee vanhentuneena hylätä.

Vastaajat ovat kumpikin erikseen painottaneet, että he eivät olleet tahallaan tuoneet maahan levyjä säännösten vastaisesti. Levyt on aikanaan valmistettu USA:ssa oikeudenhaltioiden toimesta tai luvalla ja samalla niistä on suoritettu asianmukainen korvaus. USA:sta sai tuoda cd-levyjä Suomeen. Vastaajat olivat myös ilmoittaneet levyjen toimittajalle USA:aan, että levyjen tuli olla sellaisia, joita saa täällä myydä. Heille oli myös tullut käsitys, että Suomessa viranomainen valvoo levymyyntiä. Myöskään tulli ei ollut huomauttanut mitään. levyjen tuonnista. Suurelta osin vastaajat olivat tuoneet levyt Ruotsin kautta eli ETA-alueelta ja näiden levyjen osalta tekijänoikeus oli jo kuoleentunut.

Edelleen vastaajat ovat kumpikin erikseen huomauttaneet, että levyistä ei ole ollut ulkoisesti havaittavissa, että ne olisi valmistettu USA:ssa. Täysin samanlaisia levyjä on ollut myytävänä ETA-alueella. Osa äänitteistä oli tehty jo ennen kuin ETA-sopimusta on ollutkaan ja näitä levyjä tuontirajoitus ei voinut koskea.

Vastaajat ovat painottaneet, että alkuperäinen syyte koski 897:ää cd-levyä. Nyttemmin määrä oli 4.380 kappaletta. Kumpikaan lukema ei vastannut sellaista määrää, että asianomistajille olisi voinut aiheutua huomattavaa haittaa tai vahinkoa. Kysymys oli kansainvälisistä yhtiöistä ja tuotannosta. Asianomistajien liikevaihdossa määrä oli prosentin miljardinosia. Vastaajat eivät olleet perustaneet yhtiötä tälle toiminnalle, vaan se oli ollut murto-osa yhtiön liikevaihdosta.

Hyvityksen määrän osalta vastaajat ovat kumpikin erikseen painottaneet, että kun levyt on laillisesti valmistettu, ovat tuottajat jo saaneet korvauksen tekijänoikeudesta USA:ssa. Kyse oli konsernirakenteesta, joka oli jo saanut korvauksen ja mikäli vastaajat tuomittaisiin maksamaan hyvitystä, saisivat tuottajat maksun toisen kerran.

Syyttäjän vastaus syytteen muutosväitteeseen

Syyttäjä on esittänyt, että oikeuskäytännön mukaan teko oli samaa jatkettua tekoa ja vanhentumisaika tuli lukea viimeisestä teosta eikä esimerkiksi tuontierä kerrallaan.

Edelleen syyttäjä on todennut, että alkuperäisen syytteen teonkuvaus oli .kirjoitettu hieman erimuotoon ja siinä oli päädytty pienempään levyjen lukumäärään, mutta syyte koski samaa tekokokonaisuutta. Teonkuvaus ei muuttanut sitä tosiasiaa, mistä alunperinkin oli syytetty. Se koski samaa tekoaikaa, samaa menettelyä ja samojen oikeudenhaltijoiden oikeuden loukkaamista.

Asianomistaja ÄKT ry:n vastaus syytteen muutosväitteeseen

AKT ry on painottanut, että se on koko ajan vaatinut rangaistusta samasta menettelystä eli cd-levyjen harmaatuonnista ETA-alueen ulkopuolelta. Se oli tullut esille jo esitutkinnassa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Näyttö

Tuomion liitteenä.

Käräjäoikeuden ratkaisu

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Syytekohta 2 tekijänoikeusrikos

Väite syytteen lainvastaisesta muuttamisesta

Vastaajat ovat esittäneet, että syyttäjä on alunperin syytänyt heitä väärin valmistettujen äänilevyjen, ns. piraattituotteiden, maahantuonnista ja myymisestä. Asian valmisteluistunnossa 4.11.2005 syyttäjä on muuttanut syytettä ja vaatinut vastaajilta rangaistusta siitä, että nämä olivat ilman asianomaisten tuottajien suostumusta tuoneet maahan ja levittäneet Euroopan talousalueen ulkopuolelta sellaisia äänilevyjä, joiden osalta ääni oli ensi kerran äänitetty laitteella ETA-alueeseen kuuluvassa valtiossa ja joiden osalta puheena olevia äänilevyjä ei ole tuottajien suostumuksella myyty tai pysyvästi luovutettu Euroopan talousalueella.

Käräjäoikeuden perustelu väitteen osalta

Käräjäoikeus katsoo, että kysymyksessä on sallittu syytteen teonkuvauksen täsmentäminen. Loukattu oikeushyvä on alkuperäisessä ja nyttemmin täsmennetyssä syytteessä ollut sama, äänitteen tekijän oikeus korvaukseen. Menettelytapa on samoin ollut levyjen maahantuominen ja levittäminen täällä maksamatta edellä kerrottua korvausta.

Syytteen kerrottu täsmentäminen ei loukkaa vastaajien oikeutta.

Syyksilukeminen

A ja B ovat syyllistyneet siihen tekijänoikeusrikokseen, josta syyttäjä on vaatinut heille rangaistusta.

Käräjäoikeuden perustelu

Vastaajat ovat myöntäneet, että he ovat tuoneet syytteessä kerrotulla tavalla äänilevyjä USA:sta Suomeen joskin he ovat esittäneet, että esimerkiksi syyttäjän alkuperäisessä syytteessä tarkoitetut 917 kappaletta cd-levyjä he olivat kaikki tuoneet Ruotsista.

Vastaaja ovat painottaneet, että he eivät ole tahallisesti syyllistyneet rikokseen ja että yksittäisistä cd-levyistä ei ole ollut havaittavissa, mitkä niista oli valmistettu levitettäväksi USA:ssa tai Kanadassa. Vastaajat ovat esittäneet, että he olivat luottaneet yhteistyökumppaniinsa.USA:ssa, että tämä ei myy heille kiellettyjä levyjä. He olivat luottaneet myös Suomen tullivalvontaan ja viimekädessä Suomessa Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskuksen valvontaan. Vastaaja ovat esittäneet, että he olivat tuoneet maahan niin suuria määriä levyjä, että. niiden manuaalinen tarkastaminen oli ollut mahdotonta.

Oikeudelle on esitetty Suomen Ääni- ja kuvatallennetuottajat ÄKT ry:n ja Sony Music Finland Oy:n nimissä Kirjatorin Asemantunnelin. myymälään lähettämä, 28.3.1996 päivätty selvityspyyntö. Samoin on esitetty J & A Network Oy:n nimissä A:n allekirjoittamana lähetetty, 3.4.1996 päivätty vastaus selvityspyyntöön. Todiste nro S 4. Samoin on esitetty kaksi vastaajien elokuussa 1995 USA:ssa asuneelle D:lle lähettämää tiedustelua. Todiste nro S 6.

Käräjäoikeus katsoo asiassa selvitetyksi edellä kerrotun kirjallisen todistelun perusteella ja osaksi vastaajien oman kertomuksen perusteella, että vastaajat ovat ainakin vuodesta 1995 syksystä alkaen suunnitelleet ja rakentaneet liikeideaa tuoda Suomeen mahdollisimman edullisesti äänilevyjä ja myydä niistä halutuimpia tuotteita parhailla liikepaikoilla parhaaseen hintaan. He ovat rakentaneet yhteyksiä USA:han elokuussa 1995 lähettämillään kahdella tiedustelukirjeellä. Niissä vastaajat ovat ilmaisseet halunsa siitä, että päästäkseen parhaisiin hintoihin, heidän täytyi tuoda tuotteet maahan harmaatuontina ohi kalliiden virallisten jakelukanavien. He ovat esittäneet kirjeessä 2.8.1995, että paikat jotka saattoivat myydä cd-levyjä heidän esittämällään tavalla olivat isot ketjut, joiden varastoista tällaista myyntiä voitiin tehdä ohi levy-yhtiöiden. Jälkimmäisessä kirjeessä 24.8.1995 vastaajat kertovat, että levytuontiin on tullut uuden lainsäädännön myötä hankaluuksia. Kirjeestä ilmenee, että vastaajat ovat tienneet, että syytteessä. kerrottu menettely on laissa kiellettyä.

Kun vastaajat ovat tuoneet maahan cd-levyjä ja myyneet niitä asiakkaille, he eivät ole voineet vetäytyä vastaamasta siitä, että äänitteistä on asianmukaisesti maksettu korvaukset tekijänoikeuksista. Vastaajat ovat nimenomaisesti hakeutuneet ostamaan levyjä USA:n markkinoilta saadakseen ne ostettua halvemmalla. He ovat tiedostaneet, että jos he ostavat tuotteet virallisia jakelukanavia käyttäen, tuotteet ovat kalliimpia. Näin menetellessään vastaajat ovat nimenomaisesti ottaneet sen riskin, että levyt, joita he tuovat maahan myytäväksi asiakkaille ovat jostain syystä normaalia edullisempia. He eivät ole,tässä oikeudenkäynnissä esittäneet, miksi he olivat uskoneet, että tekijänoikeuskorvausten osalta levyt olivat. kunnossa vaikka ne olivatkin halvempia kuin ns. virallista kanavaa käyttäen maahantuodut levyt. Kun he ovat väittäneet, että Ruotsista ja USA:sta tuodut levyt olivat lähes saman hintaiset, mutta niiden saatavuus USA:sta oli parempi; eivät vastaajat ole osoittaneet hintaväitteen paikkansapitävyyttä. Käräjäoikeus pitää epäuskottavana, että vastaajat olisivat ostaneet USA:sta yhtä kalliita levyjä kuin Euroopan talousalueelta siihen nähden, että vastaajat ovat kirjeissään elokuussa 1995 nimenomaan painottaneet hakevansa USA:sta halpatuontia.

Todistaja E:n kertomuksella on selvitetty, että Tampereella asiakkaat osasivat kysellä, kuinka liikkeessä oli levyjen jenkkipainoksia. E itsekin oli havainnut levyissä erityiset sinetit eurooppalaisiin verrattuna. E oli itse todennut, että myytävissä levyissä oli esimerkiksi sellaista räp-musiikkia, mitä ei toisissa levykaupoissa Tampereella näkynyt.

E:n kertomukseen nähden ja yleisen elämänkokemuksen perusteella käräjäoikeus pitää epäuskottavana vastaajien väitettä, että he eivät ole pystyneet erottamaan USA:ssa valmistettuja cd-levyjä Euroopan talousalueella valmistetuista levyistä. Vastaajat ovat harjoittaneet liiketoimintaa levymyyjinä ja tuoneet cd-levyjä maahan ostamalla ne USA:sta edullisemmin kuin Euroopasta. Heillä on ollut jo tuon olosuhteen vuoksi syyta epäillä, että levyt on valmistettu USA:ssa markkinoitavaksi siellä. Cd-levy on myös tuotteena sellainen, että äänitteen ensikertaisella tallentamisella ja levyn valmistusmaalla voi olla merkitystä ostajalle. Niitä koskevat tiedot on löydettävissä kussakin tuotteessa joko sen ulkoisista merkeistä tai merkinnöistä tai Ievykannen tekstiosasta.

Tuotujen levyjen määrä

Tullausasiakirjojen perusteella on selvitetty, että vastaajat ovat 24.7.1996 ja 9.12.1997 välisenä aikana tuoneet USA:sta Suomeen kaiken kaikkiaan 19.846 kappaletta cd-levyjä. Poliisin toimesta on vastaajien/heidän liikkeidensä- hallusta takavarikoitu 4.010 kappaletta levyjä. Näistä levyistä on todettu 897 kappaletta eli 20 % 4.010:stä, ETA-alueella ensi kertaa tallennetuiksi ja USA:ssa tai Kanadassa valmistetuiksi siellä myytäväksi tarkoitetuiksi levyiksi.

Syyttäjä on esittänyt, että kun koko määrä oli ollut 19.846 kappaletta, oli 20 % siitä 4.380 kappaletta. Tällä perusteella syyttäjä on esittänyt, että rikollisesti maahan tuotujen ja täällä levitettyjen tai levitettäväksi tarkoitettujen levyjen määrä oli yhteensä 4.380 kappaletta.

Käräjäoikeus katsoo todistaja F:n kertomuksella selvitetyksi, että luvattomasti myytäväksi maahantuotujen levyjen määrä on laskettavissa kuten asianomistaja ja syyttäjä ovat laskeneet. Käräjäoikeus katsoo, että menettely yleensä sen jatkuessa myös kasvaa. Tähän nähden laittomasti maahantuotujen levyjen määrä on ilmeisesti ollut alkuvaiheessa vähäisempää. Tällä perusteella käräjäoikeus katsoo luvattomasti maahantuotujen levyjen määräksi 4.000 kappaletta.

Hyvityksen määrääminen Asianomistaja on vaatinut hyvityksenä 10,26 euroa levyltä. Se on ilmoittanut; että keskimäärin yhden levyn hinta oli ollut 75 markkaa. Tästä tuli vähentää 7 markkaa valmistuskustannuksia ja 7 markkaa tallennusmaksua ja näin kohtuullisen hyvityksen määrä oli 10,26 euroa levyltä.

Vastaajat ovat kiistäneet sekä- kappalemäärän että vaaditun hyvityksen euromäärän. Lisäksi vastaajat ovat katsoneet, että hyvitystä ei tulisi määrätä lainkaan maksettavaksi siihen nähden, että tuottajille on jo maksettu korvaus tekijänoikeuden käyttämisestä levyn valmistusmaassa.

Käräjäoikeus toteaa, että asianomistaja on viitannut vaatimuksensa tueksi mm. ratkaisuun KKO 2001:42. Tässä tuonnin kohteena ovat olleet parhaat myyntituotteen, ns. hitti tuotteet.

Edelleen käräjäoikeus toteaa, että vaadittu hyvitys perustuu osaksi vastaajien toimesta jo myytyihin levyihin ja osaksi vastaajilta takavarikoituihin levyihin.

Käräjäoikeus katsoo kohtuullisen hyvityksen määräksi myytyjen levyjen kohdalla 10,00 euroa/levy ja takavarikoitujen levyjen kohdalla 6 euroa/levy. Näin hyvityksen määrä on (3.103 kpl x 10,00 euroa =) 31.030 euroa + (897 kpl x 6,00 euroa =) 5.382 euroa = 36.412 euroa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Rangaistus

Kaikkien vastaajien osalta käräjäoikeus on rangaistusta määrätessään ottanut kohtuullistamisperusteena huomioon rikoksen tekemisestä kuluneen huomattavan pitkän ajan, ja A:n ja B:n kohdalla lisäksi heille rikoksista aiheutuvat taloudelliset seuraamukset.

Kohdan 3 osalta rangaistusta määrätessään käräjäoikeus on soveltanut tekoajankohtana voimassa ollutta rikoslain 30 luvun 9 §:n säännöstä (769/90) lievempänä lakina.

Vahingonkorvaus

Uudenmaan verovirastolle kohdassa 4 ja Tullihallitukselle vahingonkorvausta määrätessään käräjäoikeus on sovitellut korvausten määrää siihen nähden, että vastaajat ovat yksityishenkilöitä ja korvauksen saaja on valtio, vastaajilta ei ole varallisuutta ja heille kertyy asian pitkän käsittelyajan vuoksi maksettavaksi runsaasti korkoseuraamuksia.

Tämän vuoksi yhteisvastuullinen korvausmäärä on kohdassa 4 sovitettu 20.000:ksi euroksi. Kohdassa 7 yhteisvastuullinen korvausmäärä on sovitettu 20.000 euroksi.

Oikeudenkäyntiavustajille valtion varoista maksettavat palkkiot

Käräjäoikeus maksaa avustajille sen lisäksi, mitä heille on jo asiassa aikaisemmin maksettu, valmistautumisesta valmisteluistuntoon, valmisteluistunnosta, kirjallisesta lausumasta, valmistautumisesta pääkäsittelyyn ja kolmesta pääkäsittelypäivästä huomioon ottaen, että asia on materiaaliltaan ollut laajahko, arvonlisäveroineen AA Rytköselle palkkiona 6.192,72 euroa ja AA Lindbladille kuluina ja palkkiona 7.519,72 euroa.

Tuomiolauselma

Tämän vuoksi käräjäoikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

Näyttö

Kirjallinen todistelu
Syyttäjä

1. Perustamisasiakirjat
2. Osakepääomaa koskeva kirjanpidon muistiotosite
3. Kaupparekisteriasiakirjat
4. AKT ry:n 28.3.1996 lähettämä kirje Kirjatorin myymälään ja J & A Network Oy:n vastaus
5. AKT ry:n tiedotuslehti käytännön opas äänitteen tuottajille
6. J & A Network Oy:ltä lähetetyt kaksi tiedustelua D:lle
7. Värikopiot AKT ry:n luovuttamasta kandesta CD- levystä ja värikopiot rikospoliisin Itäkeskuksen Kirjatorin myymälästä ostamista vastaavista CD-levyistä
8. Värivalokopioliite CD-levyjen levykotelön selkärnyksestä, etu- ja takakannesta sekä levyn etupuolesta
9. J & A Network Oy:n veroilmoitukset vuosilta 1995 ja 1996
10. Verotarkastuskertomus, erityisesti sivut 12-13 ja 19-20
11. J & A Network Oy:n jälkiverotuspäätökset 1995 ja 1996
12. A:n veroilmoitukset vuosilta 1995 ja 1996
13. A:n jälkiverotuspäätökset vuosilta 1995 ja 1996
14: B:n veroilmoitukset vuosilta 1995 ja 1996
15. B:n jälkiverotuspäätökset vuosilta 1995 ja 1996
16. Kopiot tullauspäätöksistä
17. Kopiot kauppalaskuista
18. Kopiot jälkitullauspäätöksistä ja niiden perusteluteksteistä

Uudenmaan verovirasto

1. Ote maksuunpano- ja eräluettelosta J & A Network Oy:n osalta
2. Ote maksujen ja palautusten käytön erittely J&A Network Oy:n osalta
3. Tulosteet arvonlisäveroilmoituksista
4. Arvonlisäverojen maksuunpanopäätökset
5. Ote maksuunpano- ja erä luettelosta A:n osalta
6. Maksujen ja palautusten käytön erittely ja tulosta maksuluettelosta A:n osalta
7. Ote maksuunpano- ja eräluettelosta B:n osalta
8. Maksujen ja palautusten käytön erittely B:n osalta

A

1. Tilinpäätösasiakirjat 1995
2. Tilinpäätösasiakirjat 1996
3. Tilinpäätösasiakirjat 1997
4. Tilintarkastuskertomus
5. AKT ry:n loppulausunto esitutkinnassa 24.8.1998
6. Oy Emi Finland Ab:n nettohinnasto 29.9.1997
7. BMG Finland Oy hinnasto 1.11.1997
8. Polygrarn Finland Oy hinnasto 1.11.1997
9. Hinta-avain 7.7.1997
10. Wea records Finland hinnasto 1.11.1994
11. K-Tel hinnasto 1.121996 alkaen
12. MNW Distribution Oy hinnasto 21 .8.1998
13. Yhteenveto takavarikoitujen äänitteiden tallennusvuosista ja tallennusmaista. Tiedot kerätty Gramex ry.n ulkomaisten äänitteiden rekisteristä 21.8.1998
14. Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskuksenG:n allekirjoittama saate 13.3.1998 liitteineen ja saate 1.4.1998 (erityisesti yhteenveto J & A Network Oy:n lähetyslistoista)
15. VTT:n graafisen tekniikan asiantuntijapalvelun laatima GT-raportti
16. Suomen Asiakastieto Oy.n laatima soittimien ja musiikkitarvikkeiden vähittäiskauppa toimialan avainluvut vuosilta 3.11.2005.
17. Ulk. maksumääräystositeet 64 kpl
18. Laskelma A:lle määrättävistä veroista v. 1995 hänen myöntämänsä tulon perusteella
19. Laskelma A:lle määrättävistä veroista v. 1996 hänen myöntämänsä tulon perusteella

B

1. ÄKT ry:n yhteenveto
2. Päiväkirjat, pääkirjat, tuloslaskelmat ja taseet kuukausittain kaudelta 1.1.1995-31.12.1997.
3. Tilintarkastajan merkintä 22.2.1999
4. Selvitys tallelokeron ja Handelsbankenin tilin huomioimisesta kirjanpidossa
5. Laskelma B:lle määrättävistä veroista v. 1995 hänen myöntämänsä tulon perusteella
6. Laskelma B:lle määrättävistä veroista v. 1996 hänen myöntämänsä tulon perusteella

Henkilötodistelu

• Vastaaja A:n kuuleminen
• Vastaaja B:n kuuleminen
• Vastaaja C:n kuuleminen
• Edustajan kuuleminen
• Projektipäällikkön kuuleminen
• Tuottajan kuuleminen
• Verotarkastajan kuuleminen
• Kirjanpitäjän kuuleminen
• Tilintarkastajan kuuleminen

Syytetty A
Tuomiolauselma

Syyksi luetut rikokset
1) Rekisterimerkintärikos 1.3.1995
2) Tekijänoikeusrikos 24.7.1996-12.12.1997
3) Kirjanpitorikos 1.1.1995-12.12.1997
4) Törkeä veropetos 15.2.1995-5.11.1997
5) Törkeä veropetos 1.11.1996-1.11.1997
7) Törkeä veropetos 22.8.1996-10.12.1997

Rangaistusseuraamukset

Yhteinen vankeusrangaistus
Syyksi luetut rikokset 1-5 ja 7
1 vuosi vankeutta
Rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla yehtävä vähennys 3 päivää.
Vapaudenmenetysaika 12.12.-14.12.1997
Vankeusrangaistus ehdollinen.
Koeaika päättyy 31.1.2007.

Lainkohdat
1) Rikoslaki 16 luku 21 §
2) Rikoslaki 49 luku 1 § 1-6
Tekijänoikeuslaki 19 § ja 46 §
3) Rikoslaki 30 luku 9 §
4) Rikoslaki 29 luku 2 §
5) Rikoslaki 29 luku 2 §
7) Rikoslaki 29 luku 2 §
Kaikkiin rikoksiin sovelletut lainkohdat:
Rikoslaki 6 luku 7 § 1/1 ja 3

Korvausvelvollisuus

Vastaaja A velvoitetaan suorittamaan Uudenmaan verovirastolle 34.230 euroa korkolain 4 §:n mukaisine viivästyskorkoineen 1.11.1997 lukien.

Valtion varoista suoritetaan maksuttoman oikeudenkäynnin saaneen vastaaja A:n määrätylle avustajalle asianajaja Kimmo Rytköselle arvonlisäveron sisältävänä palkkiona 6.192,72 euroa, mikä määrä jää valtion vahingoksi.

Yksityisoikeudelliset yhteisvastuulliset korvaukset yhteisellä tuomiolauselmalla.

Muut lausunnot

Ehdollinen rangaistus voidaan määrätä täytäntöönpantavaksi, jos tuomittu tekee koeaikana rikoksen, josta hänet tuomitaan ehdottomaan vankeuteen ja josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä.

Syytetty B
Tuomiolauselma

Syyksi luetut rikokset
1) Rekisterimerkintärikos 1.3.1995
2) Tekijänoikeusrikos 24.7.1996-12.12.1997
3) Kirjanpitorikos 1.1.1995-12.12.1997
4) Törkeä veropetos 15.2.1995-5.11.1997
6) Törkeä veropetos 1.11.1996-1.11.1997
7) Törkeä veropetos 22.8.1996-10.12.1997

Rangaistusseuraamukset

Yhteinen vankeusrangaistus
Syyksi luetut rikokset 1-4, 6 ja 7
1 vuosi vankeutta
Rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla tehtävä vähennys 3 päivää.
Vapaudenmenetysaika 12.12.-14.12.1997
Vankeusrangaistus ehdollinen.
Koeaika päättyy 31.1.2007.

Lainkohdat
1) Rikoslaki 16 luku 21 §
2) Rikoslaki 49 luku 1 § 1-6
Tekijänoikeuslaki 19 § ja 46 §
3) Rikoslaki 30 luku 9 §
4) Rikoslaki 29 luku 2 §
6) Rikoslaki 29 luku 2 §
7) Rikoslaki 29 luku 2 §
Kaikkiin rikoksiin sovelletut lainkohdat:
Rikoslaki 6 luku 7 § 1/1 ja 3

Korvausvelvollisuus

Vastaaja B velvoitetaan suorittamaan Uudenmaan verovirastolle 26.893 euroa korkolain 4 §:n mukaisine viivästyskorkoineen 1.11.1997 lukien.

Valtion varoista suoritetaan maksuttoman oikeudenkäynnin saaneen vastaaja B:n määrätylle avustajalle asianajaja Markku Lindbladille arvonlisäveron sisältävänä palkkiona 7.519,72 euroa, mikä määrä jää valtion vahingoksi.

Yksityisoikeudelliset yhteisvastuulliset korvaukset yhteisellä tuomiolauselmalla.

Muut lausunnot

Ehdollinen rangaistus voidaan määrätä täytäntöönpantavaksi, jos tuomittu tekee koeaikana rikoksen, josta hänet tuomitaan ehdottomaan vankeuteen ja josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä.

Tuomiolauselma
Yhteiset lausunnot

Asiassa maksetut todistelukustannukset 242,14 euroa jäävät valtion vahingoksi.

A ja B velvoitetaan suorittamaan yhteisvastuullisesti

• Suomen Ääni- ja kuvatallennetuottajat ÄKT ry:lle kohtuullisena hyvityksenä 36.412 euroa korkolain 4 §:n mukaisine viivästyskorkoineen 12.12.1997 lukien ja korvaukseksi muusta menetyksestä 2.240 euroa korkolain 4 §:n mukaisine viivästyskorkoineen 11.9.1998 lukien sekä korvaamaan oikeudenkäyntikuluista 3.570 euroa korkolain 4 §:n mukaisine viivästyskorkoineen 30 päivän kuluttua ratkaisupäivästä lukien.

• Uudenmaan verovirastolle korvaukseksi vältetystä tuloverosta 20.000 euroa korkolain 4 §:n mukaisine viivästyskorkoineen 1.11.1997 lukien sekä oikeudenkäyntikuluista 800 euroa.

• Tullihallitukselle sen itseperintänä korvaukseksi verovahingosta 20.000 euroa korkolain 4 §:n mukaisine viivästyskorkoineen 10.12.1997 lukien.

Rikoksentekovälineenä käytetyt CD-levyt ja kotelot tuomitaan valtiolle menetetyiksi.

Takavarikot
6070/R/160143/97/TVP/1 ja 6070/R/160143/97/TVP/2 määrätään pidettäväksi edelleen voimassa, kunnes menettämisseuraus pannaan täytäntöön tai asiasta toisin päätetään.

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen
Käräjätuomari Elina Haapasalo

HELSINGIN HOVIOIKEUS TUOMIO 28.12.2006

Asian käsittely hovioikeudessa

Hovioikeudessa on 2.11.2006 toimitettu pääkäsittely, josta on laadittu pöytäkirja.

Valitukset

A on vaatinut kohdan 2 osalta, että syyte hylätään ja hänet vapautetaan velvollisuudesta maksaa hyvitystä ja korvausta muusta menetyksestä Suomen ääni- ja kuvatallennetuottajat ÄKT ry:lle tai että hänen Suomen ääni- ja kuvatallennetuottajat ÄKT ry:lle maksettavien hyvityksen ja korvausten määriä ja niille maksettavia korkoja joka tapauksessa sovitellaan. A on lisäksi vaatinut, että hänet vapautetaan velvollisuudesta korvata Suomen ääni- ja kuvatallennetuottajat ÄKT ry:n (jäljempänä myös ÄKT) oikeudenkäyntikulut käräjäoikeuden osalta.

A:n teko ei ollut rangaistava. Tuottajien oikeudet raukesivat sellaisten äänitteiden osalta, jotka oli tallennettu ensimmäisen kerran Euroopan talousalueella, kun äänite oli tuottajan suostumuksin myyty tai muuten pysyvästi luovutettu mainitulla alueella. Tuottajia ei suojattu tilanteessa, jossa ensimmäinen tallennus oli tapahtunut Euroopan talousalueen ulkopuolella. Erittäin suuri osa syytteessä mainituista äänitteistä oli tallennettu ensimmäisen kerran jo ennen Euroopan talousaluetta koskevan sopimuksen voimaantuloa, joten niitä ei ollut tallennettu Euroopan talousalueella. Osasta syytteessä mainituista äänilevyistä ensimmäistä tallennusmaata ei ollut lainkaan pystytty selvittämään, ja osan ensimmäinen tallennusmaa ei nykyäänkään kuulunut Euroopan talousalueeseen. A oli ostanut äänilevyjä myös Euroopan talousalueelta, jossa levyt oli saatettu myyntiin tuottajien suostumuksin. Tuottajien oikeudet olivat siten rauenneet koko talousalueella, eivätkä tuottajat voineet päättää äänilevyjen levittämisestä Suomessa. Joka tapauksessa A:n toiminta ei ollut ollut tahallista, mitä tuki sekin seikka, että syytteessä mainitut levyt muodostivat aivan pienen murto-osan vastaajien yhtiön liikevaihdosta.

Vastaajien ja heidän yrityksensä hallusta oli takavarikoitu 897 äänilevyä, joiden ensimmäinen tallennusmaa oli Euroopan talousalueella ja jotka oli valmistettu USA:ssa tai Kanadassa siellä myytäviksi. Muuta näyttöä Euroopan talousalueella tallennettujen äänilevyjen määrästä ei ollut esitetty, eikä niiden määrää tullut arvioida syytettyjen vahingoksi yhteensä 4.000 kappaleeksi. ÄKT ei ollut asiassa asianomistaja muiden kuin edellä mainittujen 897 äänilevyn osalta.

Kyse oli ollut laillisesti valmistetuista äänilevyistä, joiden ostohinnoissa oli jo kertaalleen maksettu tuottajille kuuluva tekijänoikeuskorvaus. Maksettu tekijänoikeuskorvaus oli joka tapauksessa otettava huomioon hyvityksen määrää laskettaessa. Äänilevyjen hinnoista, jotka vaikuttivat hyvityksen määrään, ei ollut esitetty näyttöä. Yksittäisistä levyistä määrätty hyvitys 10 tai 6 euroa oli liian suuri. Hyvityksen määrää ei tullut arvioida, vaan sen tuli perustua todelliseen selvitykseen. Joka tapauksessa hyvitys tuli laskea vain takavarikoitujen 897 äänilevyn perusteella. ÄKT:n vaatimus muusta menetyksestä tuli hylätä myös yksilöimättömänä. Muun menetyksen määrää ei ollut mahdollista arvioida.

Rangaistuksen ja muun rikosoikeudellisen seuraamuksen oli perustuttava lakiin. Syytteessä kuvatun teon tunnusmerkistö perustui kuitenkin asetuksentasoiseen säännökseen, josta ei käynyt ilmi siihen kytketty rangaistusuhka. Laintasoisesta säännöksestä lähtevä valtuutusketju ei ollut selkeä. Sen johdosta rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen vastainen syyte oli hylättävä.

Syyte oli hylättävä myös sen johdosta, että asian käsittely oli kestänyt kohtuuttoman kauan. A oli joutunut poliisitutkinnan kohteeksi jo vuonna 1997. A:n maksettavaksi tuomitun hyvityksen osalta kohtuuttomana pidettävä koronmaksuvelvollisuus oli myös alkanut jo vuonna 1997 ja muusta menetyksestä maksettavan korvauksen osalta vuonna 1998. A ei ollut voinut vaikuttaa asian käsittelynopeuteen.

B on vaatinut kohdan 2 osalta, että syyte hylätään ja hänet vapautetaan velvollisuudesta maksaa hyvitystä ja korvausta muusta menetyksestä Suomen ääni- ja kuvatallennetuottajat ÄKT ry:lle tai että hänen yhteisvastuullisesti A:n kanssa maksettavan hyvityksen määrää joka tapauksessa alennetaan ja korvausmääriä kokonaisuudessaan sovitellaan. B on lisäksi vaatinut, että hänet vapautetaan velvollisuudesta korvata Suomen ääni- ja kuvatallennetuottajat ÄKT ry:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeuden osalta.

Syyttäjä oli oleellisesti muuttanut syytteen teonkuvausta syyteoikeuden vanhentumisajan päättymisen jälkeen, minkä johdosta uusi syyte tuli hylätä vanhentuneena.

B ei ollut tahallisesti tuonut maahan levyjä säännösten vastaisesti, vaan hänen mahdollinen kielletty menettelynsä oli johtunut erehdyksestä, jota oli lain sisällön ja tunnusmerkistön vaikeaselkoisuus huomioon ottaen pidettävä anteeksiannettava. Tekijänoikeuslaissa pääsääntö oli edelleen niin kutsuttu oikeuksien maailmanlaajuinen sammuminen, johon oli äänilevyjen osalta säädetty hyvin kapea-alainen poikkeus vuonna 1995. Maallikon oli käytännössä mahdotonta tietää, missä äänite oli tallennettu ensimmäisen kerran, koska kyseinen tieto ei käynyt ilmi äänilevyjen ulkokuoresta. Maallikko oli myös voinut ymmärtää laissa käytetyn termin "tallennettu laitteelle" tarkoittavan levyn valmistamista. Äänilevyjen tuominen USA:sta oli sinänsä laillista, eikä maallikko voinut välttämättä tietää, mikä äänilevy oli tarkoitettu USA:n markkinoille ja mikä EU:n alueelle. B:n hallusta oli löytynyt sekä USA:n että EU:n markkinoille tarkoitettuja äänilevyjä, mikä osoitti, ettei hänellä ollut ollut tarkoitusta rikkoa tekijänoikeuksia koskevia säännöksiä.

B:n teko ei ollut ollut omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa tai vahinkoa loukattujen oikeuksien haltijoille. Äänilevyt olivat olleet laillisesti valmistettuja, ja niitä ostettaessa oli maksettu hintoihin sisältyneet tekijänoikeuskorvaukset yhtiöille, jotka kuuluivat samoihin konserneihin kuin ÄKT:n edustamat oikeudenhaltijat. B oli myynyt äänilevyjä osana normaalia liiketoimintaa, ja myytyjen levyjen määrät olivat olleet erittäin pieniä.

Laittomasti maahantuoduiksi väitetyt levyt oli hankittu tai voitu hankkia Ruotsista. B ei ollut ollut velvollinen selvittämään, oliko Suomeen saanut tuoda äänilevyjä toisesta EU-maasta. Joka tapauksessa oikeudenhaltijoiden oikeudet olivat rauenneet jo silloin, kun levyt oli tuotu Ruotsiin.

Syytteen ja hyvityksen laskemisen perusteena voitiin käyttää korkeintaan 897 äänilevyä. Käräjäoikeus oli perustanut laskelmansa hyvityksen määrästä liian korkeisiin äänilevyjen kappalemääriin ja yksikkökustannuksiin. Kohtuullisen hyvityksen määrä ei voinut ylittää tuottajien normaalia osuutta äänilevyjen hinnanmuodostuksesta, joten sen tuli olla laskennallisesti korkeintaan 1,36 euroa myytyä levyä kohden ja 0,68 euroa takavarikoitua levyä kohden. Ottaen huomioon samoihin konserneihin kuuluville oikeudenhaltijoille USA:ssa maksetut tekijänoikeuskorvaukset hyvitystä ei kuitenkaan tullut määrätä maksettavaksi lainkaan.

B:n voitaisiin katsoa syyllistyneen korkeintaan tekijänoikeusrikkomukseen, mutta myös tuon teon osalta syyteoikeus oli ollut vanhentunut. Syyte oli hylättävä myös sen johdosta, että syytteessä kuvattu teko oli säädetty rangaistavaksi asetuksentasoisessa säännöksessä.

Vastaukset

Syyttäjä on kiistänyt muutosvaatimukset ja vaatinut, että A ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan valtiolle sen varoista hovioikeudessa maksettavat todistelukustannukset.

Käräjäoikeuden tuomio oli oikea. Täsmentämällä syytteitä käräjäoikeudessa syyttäjä ei ollut loukannut vastaajien oikeutta.

Suomen ääni- ja kuvatallennetuottajat ÄKT ry on kiistänyt valittajien muutosvaatimukset ja vaatinut vastaajien velvoittamista korvaamaan yhdistyksen oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 2.550 eurolla.

A:n ja B:n valitusten osalta ÄKT on katsonut, ettei tässä tapauksessa USA:sta suoraan maahantuotuja äänitteitä ollut myyty Euroopan talousalueella äänitetuottajien suostumuksella, minkä vuoksi äänitetuottajien levitysoikeus ei ollut rauennut. Suojaa saivat niin kutsutun tallennusmaakriteerin nojalla ne äänitteet, jotka oli ensimmäisen kerran tallennettu Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa. Suojaa saivat myös äänitteet, jotka oli tallennettu tai valmistettu ennen äänitetuottajien levitysoikeutta koskevan säännöksen voimaantuloa. Asiassa esitetyt rangaistus-, hyvitys- ja korvausvaatimukset perustuivat siihen, että A ja B olivat tuoneet maahan vähintään noin 4.000 kappaletta Euroopan talousalueen ulkopuolella valmistettuja äänilevyjä, joiden osalta äänite oli ensimmäisen kerran tallennettu Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa.

Käräjäoikeus oli ottanut tuomiossaan huomioon vain suoraan USA:sta maahantuodut äänilevyt. Levyjen määrän käräjäoikeus oli arvioinut asianmukaisesti käyttäen hyväkseen vastaajien yritysten lähetyslista- ja tullaustietoja. Hyvitysvastuu oli tuottamuksesta riippumatonta vastuuta, johon ei sovellettu vahingonkorvausoikeudellisia säännöksiä esimerkiksi kohtuullistamisesta. Kohtuullisen hyvityksen määrää arvioitaessa laskennallisena lähtökohtana tuli pitää tekijänoikeutta valvovien järjestöjen sopimien korvausperusteiden mukaista korvausta, tai mikäli sellaista ei ollut olemassa, sitä, millä hinnalla tekijä todennäköisesti olisi luovuttanut loukanneelle oikeuden käyttää teosta, eli esimerkiksi normaaleja myynti- tai vuokrausehtoja. Vastaajat olivat tuoneet maahan lähinnä suosituinta hittimusiikkia, joten äänilevyjen keskimääräisenä arvonlisäverottomana tukkuportaan hintana tuli pitää 75 markkaa, josta voitiin hyvitystä laskettaessa vähentää Teoston tallennusmaksu ja prässäysmaksu, jolloin hyvityksen määräksi tuli noin 10 euroa levyltä. Vastaajat olivat erittäin tietoisesti perustaneet liikeideansa tekijänoikeuslain säännösten vastaiseen toimintaan ja siitä hyötymiseen.

ÄKT:n vaatima korvaus muusta menetyksestä oli perustunut käräjäoikeudessa riittävästi yksilöityihin yhteensä 32 tunnin à 70 euroa selvitys- ja valvontakuluihin, joista ei ollut vaadittu korvausta oikeudenkäyntikuluina. Todellisuudessa kulut olivat olleet suuremmat.

Tekijänoikeuden loukkaamista koskevat rangaistussäännökset olivat laintasoisia, joten asiassa oli noudatettu rikosoikeudellista laillisuusperiaatetta.

B:n valituksen osalta ÄKT on lisäksi katsonut, että hän oli selvästi ollut tietoinen syytteessä kuvatun menettelyn lainvastaisuudesta ja siten toiminut tahallisesti. Toiminta oli ollut pitkäaikaista ja suunnitelmallista, ja se oli ollut omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa tai vahinkoa loukattujen oikeuksien haltijoille. CD-levyjä oli myyty tuhansia kappaleita. Se, että levyt olivat olleet laillisesti valmistettuja, ei vaikuttanut asiaan, koska sovellettavalla säännöksellä suojattiin tuottajien laillisiin tallennekappaleisiin kohdistuvia levitysoikeuksia.

Todistelu

Pääkäsittelyssä on kuultu A:ta ja B:tä henkilökohtaisesti todistelutarkoituksessa sekä todistajina E:tä ja F:ää. Pääkäsittelyssä on lisäksi vedottu käräjäoikeudessa kohdan 2 osalta esitettyihin kirjallisiin todisteisiin.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Syytteen muuttaminen
Alkuperäinen syyte tekijänoikeusrikoksesta, jonka tekoajaksi on ilmoitettu 1.1.1995-12.12.1997, on annettu tiedoksi A:lle 5.12.2002 ja B:lle 9.12.2002. Syytteen mukaan he olivat tuoneet maahan ainakin 917 CD-levyä, jotka he olivat tienneet tai joiden heillä oli perustellusti ollut syytä epäillä valmistetuksi ulkomailla sellaisissa olosuhteissa, että valmistaminen tai jäljentäminen Suomessa tehtynä olisi ollut rangaistavaa. Syyttäjä ja ÄKT ovat vastaajien läsnäollessa käräjäoikeuden valmisteluistunnossa 4.11.2005 ja pääkäsittelyssä 20.12.2005 eli syyteoikeuden tekijänoikeusrikoksesta vanhennuttua 12.12.2002 täsmentäneet syytettä siten, että A ja B olivat syyllistyneet rikokseen tuomalla maahan ja levittämällä ilman suostumusta ETA-alueen ulkopuolelta ainakin 4.380 kappaletta sellaisia levyjä, joiden osalta ääni oli ensimmäisen kerran äänitetty laitteelle ETA-alueella ja joita ei ollut tuottajien suostumuksin laskettu liikkeelle ETA-alueella. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 17 §:n mukaan nostettua syytettä ei saa muuttaa, mutta syytteen muuttamisena ei pidetä sitä, että syyttäjä vetoaa uuteen seikkaan syytteen tueksi. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännön mukaan (esimerkiksi KKO 1998:151, KKO 2001:62 ja KKO 2003:97) uusiin seikkoihin vetoaminen on mahdollista, jos ne eivät muuta syytteessä kuvattua tekoa muuksi tapahtumaksi. Uusiin seikkoihin vetoaminen on mahdollista vielä syyteoikeuden vanhentumisen jälkeenkin, jos vanhentumisajan kuluessa esitetty syyte sisältää sellaisen teonkuvauksen, joka kattaa uuden vanhentumisajan umpeen kulumisen jälkeen esitetyssä syytteessä kuvatun menettelyn (KKO 2004:41).

Valituksenalaisessa tapauksessa sekä alkuperäinen että uusi syyte perustuvat siihen, että A ja B ovat tuoneet äänilevyjä maahan lainvastaisesti ilman tuottajien suostumusta ja maksamatta tekijänoikeuskorvauksia. Siltä osin kuin kysymys on siitä, olivatko äänilevyt alunperin laittomasti valmistettuja vai olivatko ne sinänsä ulkomailla laillisesti valmistettuja sellaisia äänilevyjä, joiden maahantuonti Suomeen oli kiellettyä, kysymys on vaihtoehtoisesta tapahtumainkulun kuvaamisesta. Ulkonaisesti syytteessä kuvattu teko eli levyjen lainvastainen maahantuonti on pysynyt muuttumattomana. Teko ei siten ole muuttunut uudessa syytteessä esitettyjen seikkojen johdosta toiseksi. Vanhentumisajan kuluessa esitetyn syytteen teonkuvaus kattaa myös tarkennetussa syytteessä kuvatun menettelyn. Syytettä ei näin ollen ole muutettu tai tarkennettu kielletyllä tavalla syyteoikeuden vanhentumisen jälkeen. Mainitut seikat huomioon ottaen hovioikeus hylkää kuten käräjäoikeus vaatimuksen syytteen hylkäämisestä vanhentuneena.

Vaatimus syytteen hylkäämisestä pitkän käsittelyajan johdosta
Perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, kun päätetään häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännön mukaan oikeudenkäynnin keston kohtuullisuutta on arvioitava tapauksen erityispiirteiden valossa ja ottamalla huomioon erityisesti asian vaikeus, rikosasian vastaajan ja viranomaisten toiminta sekä asian merkityksellisyys vastaajalle.

Rikoslain 8 luvun (297/2003) 1 §:ssä säädetään siitä, minkä ajan kuluessa syyteoikeus rikoksesta vanhenee. Saman luvun 6 §:stä ilmenee, minkä ajan kuluessa rikoksesta ei enää saa tuomita rangaistusta. Vastaavat säännökset sisältyivät myös kysymyksessä olevan rikoksen tekoaikana voimassa olleen rikoslain 8 luvun (138/1973) 1 ja 5 §:iin. Rikoksen tekemisestä kulunut huomattavan pitkä aika voidaan ottaa huomioon rikoslain 6 luvun (515/2003) 7 §:n 3 kohdan nojalla rangaistusta mitattaessa kohtuullistamisperusteena ja saman luvun 12 §:n 4 kohdan nojalla rangaistuksen tuomitsematta jättämisen perusteena. Jo ennen mainittujen lainkohtien säätämistä oikeudenkäynnin pitkittymisestä aiheutunut haitta voitiin ottaa huomioon rangaistuksen määräämisessä lieventävänä seikkana (KKO 1995:132). Suomen lainsäädäntöön ei sen sijaan sisälly säännöksiä, joiden nojalla syyte voitaisiin hylätä sillä perusteella, että oikeudenkäynti on kestänyt liian kauan. Kuitenkin Euroopan ihmisoikeussopimuksesta johtuu, että jossakin poikkeuksellisessa tilanteessa syytteen hylkääminen tai tutkimatta jättäminen voisi tulla kysymykseen. Tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi silloin, jos syytetyn mahdollisuudet puolustautua ovat kokonaan raunioituneet oikeudenkäynnin pitkittymisen vuoksi (KKO 2004:58 ja KKO 2005:73).

Valituksenalaisessa asiassa esitetty näyttö on asian luonteesta johtuen ollut keskeisiltä osiltaan kirjallista. Ajan kulumisen ei ole osoitettu heikentäneen A:n ja B:n mahdollisuuksia esittää kirjallista todistelua tai vaikuttaneen haitallisesti pääkäsittelyssä vastaanotetun henkilötodistelun laatuun taikka siihen, keitä henkilöitä on voitu kuulla oikeudenkäynnissä. Kysymyksessä ei muutoinkaan ole sellainen poikkeuksellinen tilanne, jossa A:n ja B:n puolustautumismahdollisuudet olisivat ajan kulumisen johdosta kokonaan raunioituneet. Hovioikeus katsoo sen vuoksi, ettei syytettä ole ajan kulumisen johdosta hylättävä. Käräjäoikeuden tuomion perusteluista ilmenevällä tavalla rangaistusta vastaajille määrättäessä on otettu kohtuullistamisperusteena huomioon rikoksen tekemisestä kulunut huomattava aika eivätkä A ja B ole hakeneet muutosta heille tuomitun rangaistuksen osalta.

Sovellettava laki
Tekohetkellä voimassa olleen rikoslain 49 luvun 1 §:n 1 momentin (1010/1995) nojalla tekijänoikeusrikoksesta tuomitaan rangaistukseen se, joka ansiotarkoituksessa tekijänoikeuslain (404/61) säännösten vastaisesti ja siten, että teko on omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa tai vahinkoa loukatun oikeuden haltijalle, loukkaa rangaistussäännöksen 1 momentin 1-7 kohdissa lueteltuja tekijänoikeuksia. Sanottua tekijänoikeusrikoksen rangaistussäännöstä on muutettu 1.1.2006 voimaan tulleella lailla 822/2005. Koska uuden lain säännökset eivät merkitse lievennystä nyt kysymyksessä olevan, rangaistusvaatimuksessa kuvatun teon rangaistavuuteen, sovelletaan tekoon rikoslain 3 luvun 2 §:n 1 ja 2 momentin mukaan tekohetkellä voimassa ollutta rangaistussäännöstä.

Kuten edeltä ilmenee, tekijänoikeusrikoksen rangaistussäännös saa täsmällisen sisältönsä tekijänoikeuslaista, jonka asiaan sovellettavia säännöksiä on myös muutettu 1.1.2006 voimaan tulleella lailla 821/2005. Rikoslain 3 luvun 2 §:n 2 momentista ilmenevään niin sanottuun lievemmän lain periaatteeseen säädetään poikkeuksena säännöksen 4 momentissa, että jos lakiin sisältyvä rikossäännös saa täsmällisen sisältönsä muualta laista tai sen nojalla annetuista säännöksistä tai määräyksistä, teon rangaistavuus arvioidaan tekohetkellä voimassa olleiden säännösten tai määräysten perusteella, jollei laissa ole toisin säädetty tai jollei uusi sääntely osoita suhtautumisen teon rangaistavuuteen muuttuneen.

Koska laeissa 821/2005 ja 822/2005 ei ole toisin säädetty ja koska säännökset eivät osoita suhtautumisen nyt kysymyksessä olevan teon rangaistavuuteen muuttuneen, rikoslain 3 luvun 2 §:n 4 momentin nojalla tekoon sovelletaan tekohetkellä voimassa olleita tekijänoikeuslain (404/1961) säännöksiä.

Euroopan talousaluetta koskevan sopimuksen vaikutus
Asiassa on riidatonta, että osa A:n ja B:n maahantuomien äänilevyjen ensimmäisistä äänitallennuksista oli tehty ennen Euroopan talousaluetta koskevan sopimuksen voimaantuloa 1.1.1994. Tältä osin asiassa on harkittava 1.5.1995 voimaan tulleen tekijänoikeuslain 46 §:n 2 momentin (446/1995) sovellettavuutta syytteessä kuvattuun tekoon. Lainkohdassa viitataan lain 19 §:n 1 momenttiin, jonka mukaan tuottajan suostumuksella Euroopan talousalueella myydyn tai muuten pysyvästi luovutetun teoksen kappaleen (mm. äänilevyn) saa luovuttaa edelleen. Lain 446/1995 voimaantulosäännöksen mukaan lakia sovelletaan myös sellaisiin teoksiin sekä muun muassa tekijänoikeuslain 46 §:ssä tarkoitettuihin suojan kohteisiin (mm. äänilevyt), jotka on luotu, tallennettu tai valmistettu ennen sanotun lain voimaantuloa ja jotka ovat edelleen suojattuja. Tämän vuoksi hovioikeus katsoo, että vastaajien väite siitä, ettei teko ollut rangaistava siltä osin kuin äänitteet oli tallennettu ensimmäisen kerran ennen Euroopan talousaluetta koskevan sopimuksen voimaantuloa, on hylättävä. Tekijänoikeuksien suojan ulottaminen takautuvasti ennen sopimuksen voimaantuloa tehtyihin äänitteisiin ei loukkaa rikosoikeudellista taannehtivuuskieltoa, koska tekijänoikeuksia koskevia rangaistussäännöksiä ei sovelleta takautuvasti aikaisempiin, tekijänoikeuksien lain voimaantulon jälkeen 1.1.1995 lukien suojaamiin äänitteiden käyttötilanteisiin. Hovioikeus toteaa vielä, että tekijänoikeuslain 1.1.2006 lukien muutetut 19 ja 46 § (821/2005) vastaavat sisällöltään tekoajan säännöksiä.

Rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen noudattaminen
Tekijänoikeusrikosta koskevassa rikoslain 49 luvun 1 §:ssä (1010/1995), jossa viitataan rangaistussäännöksen täsmällisen sisällön osalta tekijänoikeuslakiin, luonnehditaan yleisluonteisesti rangaistusuhkan piirissä olevat teot. Lainkohdan 1 momentin 3 kohdassa on rikosoikeudellisen vastuun synnyttävänä tekona mainittu loukkaus, joka kohdistuu toisen oikeuteen äänilevyyn tai muuhun laitteeseen, jolle on tallennettu ääntä. Tekijänoikeuslain 19 ja 46 §:n säännöksiä äänilevyjen tuottajan suojasta on pidettävä aineelliselta sisällöltään riittävän täsmällisinä rikosoikeudellisen vastuun perustamiseksi. Tekijänoikeuslain säännöksiin liittyvää rangaistusuhkaa selventää lisäksi lain 56 §:ssä (715/1995 sekä 821/2005) oleva maininta siitä, että rangaistus tekijänoikeusrikoksesta säädetään rikoslain 49 luvun 1 §:ssä. Rangaistusta tekijänoikeusrikoksesta ei siten voida pitää rikoslain 3 luvun 1 §:n vastaisena lakiin perustumattomana seuraamuksena. Hovioikeus pitää tekijänoikeuksia koskevien aineellisten säännösten osalta lainsäädäntöön sisältyvää valtuutusketjua myös vastaajien vetoamilta osin rikosvastuun syntymisen kannalta asianmukaisena. Näin siksikin, että tekijänoikeuslain 65 §:n mukaan tasavallan presidentti voi, vastavuoroisuuden ehdolla, antaa määräyksiä lain soveltamisesta toiseen maahan nähden. Tekijänoikeuslain soveltamisesta eräissä tapauksissa Euroopan talousalueeseen kuuluvista valtioista peräisin oleviin suojan kohteisiin annetun asetuksen (575/1995) antamiseen on siten ollut valtuutus, joka on ollut tarkkarajainen ja selkeä. Mainitun asetuksen 3 §:n mukaan tekijänoikeuslain 46 §:ää sovelletaan laitteeseen (mm. äänilevyyn), jonka ääni on tallennettu laitteelle Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa.

Tahallisuus
Lain tuntemuksen puutteellisuus ei sinänsä vapauta rikosoikeudellisesta vastuusta. Tietyn säännöksen erityistä vaikeaselkoisuutta voidaan kuitenkin joissain tilanteissa pitää anteeksiantoperusteena. Asiassa kirjallisena todisteena esitetyt A:n ja B:n D:lle elokuussa 1995 lähettämät kirjeet osoittavat, että he olivat ottaneet selkoa lain sisällöstä ja ymmärtäneet, ettei Euroopan talousalueella nauhoitettuja äänitteitä voinut rinnakkaistuoda Euroopan unionin ulkopuolelta. Jälkimmäisessä eli 24.8.1995 päivätyssä kirjeessä on vielä todettu, että A:n ja B:n pitäisi saada tietää, kuinka moni heidän aikaisemmin lähettämänsä luettelon äänilevyistä sisälsi Euroopassa äänitettyä (tallennettua) materiaalia. Kirjeet osoittavat siten, ettei myöskään B:n menettely ole voinut johtua hänen väittämällään tavalla anteeksiannettavasta erehdyksestä lain sisällöstä.

A ja B ovat harjoittaneet äänilevyjen kauppaa ammattimaisesti. Siihen nähden on luonnollista ja taloudelliselta kannalta katsottuna järkevää, että he ovat pyrkineet ostamaan äänilevyt mahdollisimman edullisesti. Se, että he ovat ostaneet äänilevyjä ulkomailta halvemmalla kuin mitä vastaavat äänilevyt olisivat Suomessa maksaneet, ei siten sinänsä osoita heidän rikkoneen tahallisesti Suomessa voimassa olleita tekijänoikeuskorvauksia koskevia säännöksiä. A ja B ovat kuitenkin edellä mainituilla perusteilla olleet tietoisia äänilevyjen maahantuontia koskevien säännösten sisällöstä. He eivät kuitenkaan ole varmistaneet, ettei heidän Euroopan talousalueen ulkopuolelta tilaamiensa äänilevyjen joukossa ollut sellaisia, joita ei saanut tuoda maahan ilman tuottajien suostumusta. Kirjallisina todisteina esitetyistä lähetyslistoista ja takavarikoiduista levyistä tehdyistä yhteenvedoista käy ilmi, että A:n ja B:n hankkimien äänilevyjen joukossa on ollut runsaasti eurooppalaisten esittäjien äänilevyjä. Tämäkin seikka huomioon ottaen heidän on tullut pitää varsin todennäköisenä, että äänilevyjen joukossa olisi levyjä, joiden maahantuonti ilman tuottajien lupaa oli kiellettyä. Jättämällä valvomatta, olivatko maahantuodut äänilevyt sellaisia, joiden maahantuonti oli sallittua, A ja B ovat tietoisesti ottaneet harkitun riskin siitä, että niiden joukossa oli kiellettyjä äänilevyjä. He ovat näissä olosuhteissa voineet pitää tekijänoikeuksien loukkaamista syytteessä selostetulla tavalla menettelynsä varsin todennäköisenä seurauksena. Siten heidän toimintaansa on pidettävä tahallisena.

Laittomasti maahantuotujen äänilevyjen määrä
A ja B ovat edellä selostetuin varauksin myöntäneet tuoneensa maahan Euroopan talousalueen ulkopuolelta enintään 897 siellä liikkeelle laskettua äänilevyä, jotka ovat sisältäneet musiikkia, joka oli ensimmäisen kerran tallennettu äänitteelle Euroopan talousalueella. Asiassa on esitetty kirjallisena todisteena A:n ja B:n omistaman J & A Network Oy:n lähetyslistojen yhteenveto, jonka on laatinut todistajana kuultu F. Yhteenvedossa on todettu lähetyslistojen perusteella olevan varmaa, että yhtiön tilaamasta 4.010 äänitteestä ainakin 897 oli sellaisia, jotka oli valmistettu USA:ssa tai Kanadassa, ja joiden osalta äänitteen ensimmäinen tallennus oli tapahtunut Euroopan talousalueella. F on hovioikeudessa kuultuna vahvistanut yhteenvedon tietojen pitävän paikkansa. A:n ja B:n lausumien ja edellä mainitun kirjallisen todisteen perusteella on siten pidettävä selvitettynä, että A ja B ovat tekijänoikeuslain säännösten vastaisesti tuoneet maahan ainakin 897 äänilevyä.

Kirjallisena todisteena on lisäksi esitetty yhteenveto takavarikoitujen äänitteiden tallennusvuosista ja -maista. Yhteenvedossa ei ole mainittu takavarikoitujen äänilevyjen kappalemääriä, ja siinä on lueteltu ainoastaan ne takavarikoidut äänilevyt, joiden osalta ensimmäinen tallennus on tehty Euroopan talousalueella. Asiakirja-aineistossa on takavarikkopöytäkirjat, joista näkyvät myös takavarikoitujen äänilevyjen kappalemäärät. Käräjäoikeudessa on turvaamistoimiasiaa käsiteltäessä esitetty, että takavarikoiduista äänilevyistä 731 oli tuottajien oikeuksia loukkaavia. Esitutkinnan ja syyttäjän alkuperäisen syytteen mukaan tällaisia takavarikoituja levyjä olisi ollut yhteensä 917 kappaletta. Asiassa ei ole kuitenkaan selvitetty, kuinka suuri osa takavarikoiduista äänilevyistä on samoja kuin lähetyslistoista löytyneet tuottajien oikeuksia loukkaavat levyt. Mainittu selvitys olisi ilmeisesti ollut tehtävissä. Edellä on jo todettu A:n ja B:n lausumien ja lähetyslistojen perusteella selvitetyksi, että tuottajien oikeuksia loukkaavia äänilevyjä oli tuotu maahan ainakin 897 kappaletta. Koska luotettavaa selvitystä suuremmasta tuottajien oikeuksia loukkaavien äänilevyjen maahantuonnista ei ole esitetty, vaikka selvitystä olisi hovioikeuden käsityksen mukaan ollut todennäköisesti saatavissa, ei vastaajien luvattomasti maahantuomien äänilevyjen määrää voida tekoon liittyvät olosuhteet ja teosta kulunut aika huomioon ottaen arvioida pelkkien oletettujen prosenttiosuuksien perusteella heidän vahingokseen riittävän yksityiskohtaisesti selvitettyä määrää suuremmaksi, vaikka Euroopan talousalueen ulkopuolelta USA:sta Suomeen maahantuotuja äänilevyjä olikin ollut yhteensä 19.846 kappaletta. Hovioikeus katsoo riittävällä varmuudella näytetyksi, että A ja B ovat loukanneet tuottajien oikeuksia tuomalla maahan syytteessä selostetulla tavalla 897 äänilevyä, ja hylkää syytteen enemmälti. Syytteessä ja käräjäoikeuden tuomiossa mainituilla perusteilla teko on kuitenkin ollut omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa ja vahinkoa loukatun oikeuden haltijoille.

Hyvityksen määrä
Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 1999:115 katsonut, ettei normaalia lisenssimaksua tai sitä vastaavaa korvausta voida kaikissa tapauksissa ottaa sellaisenaan hyvityksen perusteeksi. Kun kysymyksessä on lain sanamuodonkin mukaan kohtuullinen hyvitys, tuomioistuimen on hyvityksen suuruutta harkittaessa otettava huomioon tapauksen erityispiirteet. Valituksenalaisessa tapauksessa A ja B ovat myyneet ammattimaisesti äänilevyjä, joista olisi tullut suorittaa Suomessa korvaus niiden tuottajille. A:n ja B:n toiminta vastaa siten sinänsä tavanomaista äänilevyjen kaupallista hyödyntämistä. Heidän toimintansa ei kuitenkaan ole suoraan verrattavissa niin kutsuttuun piratismiin, jossa äänilevyistä ei makseta lainkaan tekijänoikeuskorvauksia. A:n ja B:n maahantuomat äänilevyt oli valmistettu laillisesti Euroopan talousalueen ulkopuolella, ja niistä oli riidattomasti maksettu siellä asianmukaiset käyttökorvaukset. A ja B eivät siten ole loukanneet tekijänoikeuksien haltijoita yhtä vakavalla tavalla kuin jos he olisivat myyneet laittomasti valmistettuja äänilevyjä. A:n ja B:n syyksi luettujen 897 äänilevyn osalta hovioikeus katsoo, että kohtuullisen hyvityksen määrä olisi käräjäoikeuden toteamalla tavalla 6 euroa äänilevyä kohden, jos äänilevyt olisivat takavarikossa ja jos kysymys olisi piratismista. Koska on mahdollista, että A:n ja B:n syyksi luetut levyt ovat takavarikossa, ja valituksenalaisen asian edellämainitut erityispiirteet huomioon ottaen, hovioikeus harkitsee oikeaksi alentaa kohtuullisen hyvityksen määrän 3 euroksi jokaista tuottajien oikeuksia loukkaavaa 897:ää äänilevyä kohden eli yhteensä 2.691 euroksi.

Muu menetys
Suomen ääni- ja kuvatallennetuottajat ÄKT ry on käräjäoikeuden valmisteluistunnossa 4.11.2005 esittänyt vaatimuksen sille aiheutuneen muun vahingon korvaamisesta tekijänoikeuslain 57 §:n 2 momentin nojalla. Yhdistys on ilmoittanut vaatimuksen perustuneen sille asian johdosta aiheutuneisiin selvitys- ja valvontakuluihin sekä eritellyt suorittamansa toimenpiteet ja niihin käytetyn ajan. Hovioikeus katsoo, että yhdistyksen vaatimus on perusteeltaan hyväksyttävä, riittävästi yksilöity ja määrältään kohtuullinen. Käräjäoikeuden tuomion lopputulosta ei ole aihetta muuttaa siltä osin kuin A ja B on velvoitettu suorittamaan Suomen ääni- ja kuvatallennetuottajat ÄKT ry:lle korvauksena muusta menetyksestä 2.240 euroa.

Sovitteluvaatimus
Tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentin nojalla suoritettava hyvitys on maksettava tahallisuuden tai tuottamuksen puuttumisesta riippumatta. Maksuvelvollisuuden sovittelu on aina poikkeus yleisistä velvoiteoikeudellisista periaatteista, joten se vaatii tuekseen nimenomaisen säännöksen. Tekijänoikeuslaissa tai muussa lainsäädännössä ei ole säädetty sovittelumahdollisuudesta tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentissa tarkoitetun hyvityksen osalta. Hyvityksen määrän sovittelu ei siten ole mahdollista. Kunkin tapauksen erityiset olosuhteet voidaan ottaa riittävästi huomioon kokonaisharkinnassa, jonka perusteella hyvityksen suuruus määrätään.

Velvollisuus muun menetyksen korvaamiseen perustuu tekijänoikeuslain 57 §:n 2 momenttiin. Pykälän 4 momentin mukaan 2 momentissa tarkoitetusta korvauksesta on lisäksi voimassa, mitä vahingonkorvauslaissa on säädetty. Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan vahingonkorvausta voidaan sovitella, jos korvausvelvollisuus harkitaan kohtuuttoman raskaaksi ottaen huomioon vahingon aiheuttajan ja vahingon kärsineen varallisuusolot ja muut olosuhteet. Jos vahinko on aiheutettu tahallisesti, on sanotun lainkohdan mukaan kuitenkin täysi korvaus tuomittava, jollei erityisistä syistä harkita kohtuulliseksi alentaa korvausta. A ja B ovat aiheuttaneet Suomen ääni- ja kuvatallennetuottajat ÄKT ry:lle muuna menetyksenä korvattavan vahingon edellä tahalliseksi katsotulla teolla, jolla he ovat suunnitelmallisesti hankkineet itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä samalla loukaten Suomen ääni- ja kuvatallennetuottajat ÄKT ry:n taloudellisia oikeuksia. Erityisiä syitä korvauksen sovitteluun ei ole.

Vahingonkorvaukselle maksettavaa viivästyskorkoa ei voida sovitella vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 2 momentin yleisen sovittelusäännöksen nojalla (KKO 1998:108). Rahavelalle maksettavasta korosta säädetään korkolaissa, jonka 1.7.2002 voimaan tulleen 11 §:n (340/2002) mukaan viivästyskorkoa voidaan määrätyin edellytyksin sovitella, jos velallisena on luonnollinen henkilö eikä velka liity velallisen harjoittamaan elinkeinotoimintaan. Sanotun lain voimaantulosäännöksen 5 momentin mukaan 11 §:n nojalla voidaan kuitenkin velan perusteesta riippumatta sovitella luonnollisen henkilön maksettavia viivästyskorkoja, jotka perustuvat ennen lain voimaantuloa syntyneeseen velkaan.

Korkolain 11 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan viivästyskorkoa voidaan sovitella, jos velallisella on katsottava olleen perusteltua aihetta kieltäytyä maksamasta velkaansa. Tällainen tilanne voisi hallituksen esityksen mukaan olla kysymyksessä esimerkiksi silloin, kun korvauksen määrä selviää paljon vahingon ilmenemisen tai korvauksen vaatimisen jälkeen. Tällaisessa tilanteessa viivästyskorko on voinut juosta usean vuoden ajan ennen maksuvelvollisuuden konkretisoitumista (HE 232/2001 s. 30). Valituksenalaisessa tapauksessa ÄKT:n korvausvaatimuksen täsmentyminen on kestänyt huomattavan pitkän ajan. Yhdistyksen edustaja on esitutkinnassa kuultuna 19.12.1997 esittänyt yhdistyksen korvausvaatimuksena 731 äänitteen osalta 43.860 markkaa eli noin 7.380 euroa ja lisäksi 60 markkaa jokaista muuta esitutkinnassa esiin tulevaa luvatonta äänitettä kohden. Esitutkintapöytäkirjassa, joka on valmistunut 25.5.1998, yhdistyksen korvausvaatimus on ollut 917 äänitteen perusteella määrältään 55.020 markkaa eli noin 9.250 euroa. Esitutkinnan johdosta 24.8.1998 antamassaan loppulausunnossa ÄKT on vaatinut takavarikoitujen äänitteiden osalta 838x61 markkaa eli yhteensä 51.118 markkaa eli noin 8.600 euroa, muiden luvattomiksi epäiltyjen, maahantuotujen äänitteiden osalta 466.955 markkaa eli noin 78.540 euroa ja selvitys- ja valvontakuluina enintään 15.000 markkaa eli noin 2.520 euroa. Lopullinen 44.938,80 euron (4.380x10,26 euroa) korvausvaatimus, joka poikkeaa määrältään osin huomattavasti edellisestä vaatimuksesta, on esitetty käräjäoikeuden valmisteluistunnossa 4.11.2005.

A ja B ovat tulleet velvollisiksi suorittamaan hovioikeuden tuomion mukaisen tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentissa tarkoitetun käräjäoikeuden määräämää hyvitystä huomattavasti pienemmän hyvityksen ja aiheuttaneet myös muun vahingon tahallisella rikoksella taloudellista hyötyä tavoitellen. Viivästyskoron määrääminen heidän maksettavakseen korkolain 8 §:n mukaisesti rikoksen tekopäivästä lukien tai lain 9 §:n mukaisesti vaatimuksen ensimmäisestä esittämispäivästä lukien ei johda kysymyksessä olevissa jossain määrin poikkeuksellisissakaan olosuhteissa asian käsittelyn pitkästä kestosta huolimatta ilmeisen kohtuuttomaan lopputulokseen. Tämän vuoksi hovioikeus katsoo, ettei myöskään viivästyskoron maksuvelvollisuuden alkamisajankohtaa ole kohtuusperusteella tarpeen sovitella.

Rangaistusseuraamukset

Käräjäoikeus on A:n ja B:n rangaistuksia mitatessaan ottanut kohtuullistamisperusteena huomioon rikoksen tekemisestä kuluneen huomattavan pitkän ajan sekä A:lle ja B:lle rikoksesta aiheutuvat taloudelliset seuraamukset. Näiltä osin aihetta rangaistusten alentamiseen ei ole. Hovioikeus kuitenkin katsoo, että A:lle ja B:lle tuomittuja yhteisiä vankeusrangaistuksia on alennettava syyksilukemisessa kohdan 2 osalta hovioikeudessa tapahtuneen syytteen osittaisesta hylkäämisestä johtuneen muutoksen takia.

Oikeudenkäyntikulut

ÄKT on perusteen osalta kokonaan ja myös korvausten osalta osaksi voittanut asian A:han ja B:hen nähden. Huomattava osa yhdistyksen esittämistä rangaistus- ja hyvitysvaatimuksista on kuitenkin hylätty, eikä hylättyjä vaatimuksia voida pitää asiassa vähämerkityksisinä. Hovioikeus harkitsee sen vuoksi oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n nojalla oikeaksi velvoittaa A:n ja B:n yhteisvastuullisesti suorittamaan ÄKT:lle korvauksena oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa 2.500 euroa ja hovioikeudessa 1.500 euroa, ensin mainittu määrä käräjäoikeuden tuomion mukaisine korkoineen.

Tuomiolauselmat

Edellä mainituilla ja muuten käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla hovioikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmista ilmenevällä tavalla.

Vastaaja
A

Tuomiolauselma

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:

Syyksi luetut rikokset
2) Tekijänoikeusrikos 24.7.1996-12.12.1997

Rangaistusseuraamukset
Yhteinen vankeusrangaistus
Syyksi luetut rikokset 1-5 ja 7
11 kuukautta vankeutta
Rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla tehtävä vähennys 3 päivää.
Vapaudenmenetysaika 12.12.-14.12.1997
Vankeusrangaistus on ehdollinen.
Koeaika päättyy 31.1.2007.
Koeaika on alkanut käräjäoikeuden tuomion antamisesta.

Muut lausunnot
Ehdollinen rangaistus voidaan määrätä täytäntöönpantavaksi, jos tuomittu tekee koeaikana rikoksen, josta hänet tuomitaan ehdottomaan vankeuteen ja josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä.

Muutokset yhteisvastuulliseen korvausvelvollisuuteen yhteisellä tuomiolauselmalla.

Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

Valtion varoista maksetaan asianajajalle palkkioksi A:n avustamisesta hovioikeudessa vaatimukset enemmälti hyläten valituksen laatimisesta tarpeellisine toimenpiteineen kohtuulliseksi harkitun 20 tunnin työmäärän perusteella 1.820 euroa, pääkäsittelyyn valmistautumisesta tarpeellisine toimenpiteineen kohtuulliseksi harkitun 10 tunnin työmäärän perusteella 910 euroa ja esiintymisestä alle viisi tuntia kestäneessä pääkäsittelyssä vaaditut 455 euroa eli yhteensä 3.185 euroa ja arvonlisäveron määränä 700,70 euroa, mitkä määrät jäävät valtion vahingoksi.

Vastaaja
B

Tuomiolauselma
Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:

Syyksi luetut rikokset
2) Tekijänoikeusrikos 24.7.1996-12.12.1997

Rangaistusseuraamukset

Yhteinen vankeusrangaistus
Syyksi luetut rikokset 1-4, 6 ja 7
11 kuukautta vankeutta
Rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla tehtävä vähennys 3 päivää.
Vapaudenmenetysaika 12.12.-14.12.1997
Vankeusrangaistus on ehdollinen.
Koeaika päättyy 31.1.2007.
Koeaika on alkanut käräjäoikeuden tuomion antamisesta.

Muut lausunnot

Ehdollinen rangaistus voidaan määrätä täytäntöönpantavaksi, jos tuomittu tekee koeaikana rikoksen, josta hänet tuomitaan ehdottomaan vankeuteen ja josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä.

Muutokset yhteisvastuulliseen korvausvelvollisuuteen yhteisellä tuomiolauselmalla.
Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

Valtion varoista maksetaan asianajajalle palkkioksi B:n avustamisesta hovioikeudessa vaatimukset enemmälti hyläten valituksen laatimisesta tarpeellisine toimenpiteineen kohtuulliseksi harkitun 12 tunnin työmäärän perusteella 1.092 euroa, pääkäsittelyyn valmistautumisesta tarpeellisine toimenpiteineen kohtuulliseksi harkitun 8 tunnin työmäärän perusteella 728 euroa ja esiintymisestä alle viisi tuntia kestäneessä pääkäsittelyssä 509 euroa eli yhteensä 2.329 euroa ja arvonlisäveron määränä 512,38 euroa, mitkä määrät jäävät valtion vahingoksi.

Tuomiolauselma
Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:

A:n ja B:n yhteisvastuullisesti Suomen ääni- ja kuvatallennetuottajat ÄKT ry:lle maksettavan hyvityksen määrä alennetaan 2.691 euroksi ja oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeuden osalta korvattava määrä 2.500 euroksi. Hyvitykselle ja muusta menetyksestä maksettavalle vahingonkorvaukselle sekä oikeudenkäyntikulujen korvaukselle käräjäoikeuden osalta on maksettava viivästyskorkoa käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevällä tavalla.

Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

Valtion varoista hovioikeudessa maksetut todistelukustannukset 162,87 euroa jäävät valtion vahingoksi.

A ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen ääni- ja kuvatallennetuottajat ÄKT ry:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 1.500 eurolla.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:
hovioikeudenlaamanni Raija Karppinen
hovioikeudenneuvos Matti Rintala
hovioikeudenneuvos Antti Miettinen

Valmistelija:
viskaali Risto Niemiluoto

Lainvoimaisuustiedot:
Lainvoimainen

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto asiassa R 06/723

Hovioikeudenneuvos Matti Rintala:

Olen samaa mieltä kuin hovioikeuden enemmistö jaksojen Vaatimus syytteen hylkäämisestä pitkän käsittelyajan johdosta, Sovellettava laki, Euroopan talousaluetta koskevan sopimuksen vaikutus, Rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen noudattaminen, Tahallisuus, Laittomasti maahantuotujen äänilevyjen määrä, Hyvityksen määrä, Muu menetys, Sovitteluvaatimus ja Oikeudenkäyntikulut osalta. Eri mieltä olen jaksojen Syytteen muuttaminen ja Rangaistusseuraamus osalta.

Totean, että syyttäjän vanhentumisajan kuluessa esittämän syytteen mukaan A ja B ovat 1.1.1995-12.12.1997 tuoneet maahan yleisön keskuuteen levitettäväksi ilman tuottajaoikeuden haltijoiden suostumusta ainakin 917 kappaletta CD-levyjä, jotka he ovat ulkomailla tienneet tai joiden heillä on perustellusti ollut syytä epäillä valmistetuksi ulkomailla sellaisissa olosuhteissa, että valmistaminen tai jäljentäminen Suomessa tehtynä olisi ollut rangaistavaa. Syytteen tultua vireille molempia vastaajia vastaan joulukuun 2002 alussa ja syyteoikeuden 12.12.1997 päättyneestä tekijänoikeusrikoksesta vanhennuttua 12.12.2002, syyttäjä ja asianomistaja ovat käräjäoikeuden valmisteluistunnossa 4.11.2005 ja pääkäsittelyssä 20.12.2005 eli noin kolme vuotta syyteoikeuden vanhentumisen jälkeen esittäneet uuden syytteen, jonka mukaan vastaajat ovat 24.7.1996-12.12.1997 tuoneet maahan ja levittäneet ilman tuottajien suostumusta Euroopan talousalueen ulkopuolelta ainakin 4.380 kappaletta sellaisia äänilevyjä, joiden osalta ääni on ensikerran äänitetty laitteelle Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa ja joiden osalta kyseisiä äänilevyjä ei ole tuottajien suostumuksella myyty tai muutoin pysyvästi luovutettu Euroopan talousalueella.

Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 2004:41 ilmenevällä tavalla uusi vanhentumisajan päätyttyä esitetty syyte on hylättävä vanhentuneena, jos vanhentumisajan kuluessa esitetty syyte ei sisällä sellaista teonkuvausta, joka kattaa uuden vanhentumisajan umpeen kulumisen jälkeen esitetyssä syytteessä kuvatun menettelyn. Kuten korkein oikeus on todennut, syytteen muuttamista koskevat periaatteet kytkeytyvät siihen, että samaa tapahtumainkulkua koskeva rangaistus voidaan saattaa tuomioistuimen arvioitavaksi vain kerran, eli rikosasiassa annetun tuomion oikeusvoima estää myöhemmän syytteen, vaikka sen vanhentumisaika ei olisi kulunut umpeen. Korkeimman oikeuden mukaan syyteoikeuden vanhentuminen on tähän nähden erillinen kysymys. Syyteoikeuden vanhentumisen kannalta on ratkaisevaa, onko vanhentumisajan kuluessa vastaajaan kohdistettu sellainen syyte, jonka teonkuvaus kattaa uudessa rangaistusvaatimuksessa tarkoitetun menettelyn. Vanhentumisajan umpeen kulumisen jälkeen rangaistusvaatimusta ei korkeimman oikeuden mukaan voida esittää uudella syytteellä eikä myöskään entistä syytettä (oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 17 §:n 2 momentin nojalla) tarkentamalla tai täydentämällä ulottaa sellaiseen tekoon, jota vanhentumisajan kuluessa esitetyn syytteen teonkuvaus ei kata.

Vaikka syyttäjän alkuperäinen syyte ja uusi/tarkennettu/täydennetty syyte konkreettisina tekoina koskevat samojen äänilevyjen maahantuomista ja levittämistä asianomistajien tekijänoikeuksia rikoslain 49 luvun 1 §:ssä säädetyllä tavalla loukaten, syyttäjän alkuperäinen syyte koski laittomasti valmistettujen ns. piraatti-äänilevyjen maahantuontia ja levittämistä kun taas uusi syyte koskee sinällään laillisesti valmistettujen äänilevyjen maahantuontia sellaisesta maasta, josta niitä ei tekijänoikeuslain 19 ja 46 §:n poikkeussäännökset huomioon ottaen olisi saanut tuoda Suomeen. Alkuperäinen syyte koski lisäksi 917 äänilevyä, kun taas uusi syyte koskee huomattavasti suurempaa määrää eli 4.380 äänilevyä. Syyttäjä on esittänyt alkuperäisen syytteen laittomasti valmistettujen levyjen maahantuonnista, vaikka asianomistajan rikosilmoitus koski nimenomaan sinällään laillisesti valmistettujen levyjen laitonta maahantuontia. Mainitut seikat huomioon ottaen katson, että alkuperäisen vanhentumisajan kuluessa vastaajiin kohdistetun syytteen teonkuvaus ei kata uudessa syytteessä tarkoitettua menettelyä ja että vastaajiin kohdistettu syyte tekijänoikeusrikoksesta on tämän vuoksi hylättävä. Vastaajat ovat valituksissaan ilmoittaneet tyytyvänsä käräjäoikeuden tuomitsemaan rangaistukseen, vaikka syyte tekijänoikeusrikoksesta hylättäisiin. Alennan kuitenkin vastaajille heidän syykseen lainvoimaisesti luetuista rikoksista tuomittua rangaistusta yhdellä kuukaudella ehdolliseksi 11 kuukauden vankeusrangaistukseksi, josta on tehtävä käräjäoikeuden tuomion mukainen vähennys ja jonka koeaika päättyy 31.1.2007. Koska asianomistajan korvausvaatimus kohdan 2 osalta ei ole vanhentunut, tutkin vaatimuksen tekijänoikeusrikosta koskevan syytteen hylkäämisestä huolimatta ja päädyn näiltä osin hovioikeuden enemmistön ratkaisun perusteluista ilmenevillä perusteilla kaikilta osin samoihin korvauksiin kuin hovioikeuden enemmistö.

Äänestyksen johdosta velvollisena ottamaan kantaa vastaajille hovioikeuden enemmistön kannan perusteella tuomittaviin rikosoikeudellisiin seuraamuksiin ja vastaajien korvausvelvollisuuteen ilmoitan olevani samaa mieltä kuin hovioikeuden enemmistö.

Vakuudeksi:
Risto Niemiluoto