20.10.2005

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 10.2.2004

SELOSTUS ASIASTA

Syyttäjän rangaistusvaatimus

YKSITYISELÄMÄÄ LOUKKAAVA TIEDON LEVITTÄMINEN
(6070/S/0307765/01)
Rikoslaki 24 luku 8 §

10.3.2001 HELSINKI

A on televisiossa esitetyssä ohjelmassa, jonka sisällöstä A on päättänyt, haastatellut erään yhdistyksen toiminnanjohtajaa. Kyseinen yhdistys on ylläpitänyt monitoimikeskusta, jossa on järjestetty muun muassa koululaisten iltapäivätoimintaa. Haastattelussa syntyy kuva, että keskuksen toimintaan osallistuvat lapset ovat työttömien, pubissa oleskelevien vanhempien lapsia, jotka eivät saa vanhemmiltaan riittävästi läheisyyttä tai huomiota ja että ennen keskuksen perustamista pubi oli usein ollut kuin olohuone myös lapsille, jotka keskuksen aloittaessa toimintansa olivat olleet varhaislapsuuden virikkeettömyyden takia henkisesti jälkeenjääneitä, mutta keskuksen toimintaan osallistumisen avulla saaneet muut kiinni kehityksessä. Keskuksessa kuvausaikaan olleita lapsia on esitetty ohjelmassa niin, että kuvan keskipisteenä on ollut muun muassa selvästi tunnistettavana tuolloin 9-vuotias E osallistumassa keskuksessa järjestettyyn toimintaan. E:n kuvan näyttämisellä on esitetty vihjaus siitä, että ohjelmassa esiin tuodut edellä kerrotut asiat koskevat myös hänen perhettään. E:n vanhemmilta D:ltä jaC:ltä ei ole hankittu lupaa E:n kuvan esittämiseen tämän kaltaisten asioiden esiin tuomisen yhteydessä. A on siten oikeudettomasti esittänyt C:n, D:n ja E:n yksityiselämästä vihjauksia niin, että teko on ollut omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatuille taikka heihin kohdistuvaa halveksuntaa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asianomistajien vaatimukset

D on yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimukseen itsensä ja tyttärensä E:n puolesta ja vaatinut, että A sekä tämän työnantaja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan hänelle korvaukseksi henkisestä kärsimyksestä 21.000 euroa laillisine korkoineen 10.3.2001 lukien sekä asian selvittelykuluista 125 euroa laillisine korkoineen 10.3.2001 lukien ja E:lle henkisestä kärsimyksestä 42.000 euroa laillisine korkoineen 10.3.2001.

Lisäksi D on vaatinut, että vastaaja ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan hänen ja E:n oikeudenkäyntikulut korkoineen.

C on yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimukseen ja vaatinut, että A ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan hänelle henkisestä kärsimyksestä 21.000 euroa laillisine korkoineen 10.3.2001 lukien sekä korvauksena selvittelykuluista 120 euroa laillisine korkoineen 10.3.2001 lukien ja C:n oikeudenkäyntikulut 2.116,09 eurolla laillisine korkoineen.

Vastaukset perusteineen

A on kiistänyt syytteen. Hän ei ole menettelyllään syyllistynyt rikokseen asiassa. Perusteina vastaaja on esittänyt, että kuvaaminen oli tapahtunut julkisessa tilassa. Kuvissa näkyneet henkilöt olivat mukana taustakuvituksen omaisesti. E:llä ei ollut mitään varsinaista roolia ohjelmassa, ohjelman viesti ei ollut kohdistunut millään tavoin kehenkään taustakuvituksessa ilmenevään henkilöön. Myöskään mitään vihjausta näistä henkilöistä ei ole ohjelmassa esitetty.

Vastaaja ja B ovat kiistäneet korvausvaatimukset perusteeltaan ja paljoksuneet henkisestä kärsimyksestä esitettyjä vaatimuksia määriltään erityisesti lapsen vanhempien vaatimusten osalta. Selvittelykustannusten määrään ei ole ollut huomautettavaa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Lopputulos

Näyttämättä on jäänyt, että vastaaja on syyllistynyt siihen rikoksen, josta hänelle on rangaistusta vaadittu.

Perusteet

D:n käräjäoikeudessa kertoman mukaan hän oli saanut tietää kuvauksesta vasta jälkeenpäin. E oli yrittänyt tavoittaa häntä puhelimitse siinä kuitenkaan onnistumatta. Koko perhe oli kokenut mielipahaa ohjelmasta, minkä viesti oli ollut ymmärrettävissä asianomistajia loukkaavaksi. Hän oli ottanut yhteyttä A:han ohjelman vuoksi. Ohjelman uusinnassa taustakuvat, jossa E ilmeni, oli leikattu pois. Ohjelma oli aiheuttanut koko perheelle henkistä kärsimystä. Toisaalta perheen asuinalueella heidät tuntevat henkilöt olivat tienneet, että kyse on asianmukaisesti lapsistaan huolehtivasta perheestä, eikä tässä suhteessa ollut ilmennyt halveksuntaa.

Yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämistä koskeva rikos tulee ainoastaan tahallisena tekona rangaistavaksi.

1.1.2004 voimaan tulleessa niin kutsuttuja rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevassa säännösuudistuksessa lakiin on otettu tahallisuutta ja tuottamusta nimenomaisesti koskevat määritelmät.

Rikoslain 3 luvun 6 §:n mukaan tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksena taikka pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä. Seuraus on aiheutettu tahallaan myös, jos tekijä on pitänyt sitä tarkoittamaansa seuraukseen varmasti liittyvänä.

Saman luvun 7 §:ssä on puolestaan määritelty tuottamus, minkä mukaisesti tekijän menettely on huolimatonta, jos hän rikkoo olosuhteiden edellyttämää ja häneltä vaadittavaa huolellisuusvelvoitetta, vaikka hän olisi kyennyt sitä noudattamaan. Säännöksessä on vielä säännelty niin kutsuttu törkeä tuottamus.

Arvioitaessa A:n rikosoikeudellista tahallisuutta on otettava huomioon kuvamateriaali ja materiaalin käsittely sekä erityisesti ohjelman luonne kokonaisuudessaan. Tahallisuutta arvioitaessa käräjäoikeus on kiinnittänyt tässä tapauksessa huomiota seuraaviin seikkoihin:

Ohjelmassa tarkoitetun monitoimikeskuksen toimintaa esittelevästä kuvamateriaalista E on ollut ilmeisesti ainakin lähipiirin tunnistettavissa. Kuvamateriaalissa itsessään ei ole sinänsä seikkoja, jotka viittaisivat kielteisiin asioihin asianomistajan tai hänen perheensä osalta. Kuvausotoksesta välittyy lähinnä mielikuva iloisista ja hyvinhoidetuista lapsista. Poissuljettuna ei voida kuitenkaan pitää, että kuvamateriaalista ja sitä seuraavasta haastattelusta kokonaisuutena on voinut myös saada kielteisiä mielikuvia syytteessä ilmaistuin tavoin.

Kuvauksen kohteena ollut asianomistaja on ilmennyt ohjelmassa keskuksen toimintaa esiteltäessä lyhyen ajan eräiden muiden henkilöiden ohessa. Kuvituksen luonne on taustakuvituksen omainen ilmeisenä tarkoituksena elävöittää keskusteluohjelmaa. Asianomistajan nimeä ei mainita eikä E tai E:n perhe ole muutoinkaan millään tavoin ohjelman kohteena.

Syytteen tarkoittama ohjelma on koskenut sisällöltään yhteiskunnallisesti merkittävän aiheen käsittelyä, jossa keskeisenä osana on ollut edellä mainitun monitoimikeskuksen toiminnanjohtajan haastattelu, jossa tämä muun muassa kertoo ihmisten auttamiseen eri tavoin suuntautuvista hankkeistaan ja niiden toteutuksesta. Ohjelman sisältö ei ole ollut sensaatiohakuinen eikä siitä välity ohjelmantekijän pyrkimys edes vihjauksenomaisesti yksityisen ihmisen loukkaamiseen tai muutoinkaan tämän yksityiselämään liittyvien seikkojen esittämiseen. Ohjelman viesti on suuntautunut lähinnä päättäjiin.

Näissä olosuhteissa tässä tapauksessa mikään ei viittaa siihen, että A olisi tarkoittanut loukata ohjelman kuvituksella ja sen käsittelyllä siinä ilmenevää yksittäistä henkilöä tai pitänyt oikeudenloukkausta tahallisuuden edellyttämin tavoin edes todennäköisenä.

Kokonaisuus huomioon ottaen ohjelman ei voida päätellä tässä tapauksessa osoittavan vastaajan toiminnassa sellaista tahallisuutta, mikä johtaisi rikosvastuun syntymiseen.

Vastaajan menettelyn arvioiminen huolimattomuudesta johtuvan tuottamusvastuun pohjalta ei tule tässä rikosoikeudenkäynnissä harkittavaksi.

Vahingonkorvaus

Asianomistajien vahingonkorvaukset perustuvat tässä rikosasiassa syytteessä tarkoitettuun tahalliseen rikokseen. Syytteen tultua hylätyksi rikosperusteiset vahingonkorvausvaatimukset on myös hylättävä.

TUOMIOLAUSELMA

HYLÄTYT SYYTTEET

Syyte yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä 10.3.2001 hylätään.

KORVAUSVELVOLLISUUS

Asian näin päättyessä

• valtion varoista maksetut todistelukustannukset jäävät valtion vahingoksi ja

• vastaajaan ja hänen työnantajaansa B:hen kohdistetut vahingonkorvausvaatimukset ja oikeudenkäyntikuluvaatimukset hylätään.

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:

Käräjätuomari Airi Jousila

Lautamiehet:

Jukka Nohteri, Sinikka Karppinen, Pertti Hakala

HELSINGIN HOVIOIKEUS TUOMIO 20.10.2005

1 VALITUKSET

1.1 Virallinen syyttäjä on toistanut käräjäoikeuden tuomiossa selostetusta syytteestä ilmenevät vaatimuksensa.

A on ohjelmassa, jonka sisällöstä hän oli vastannut, tahallaan esittänyt E:stä kuvaa sellaisessa yhteydessä, että teko oli ollut omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä C:lle, D:lle ja E:lle tai heihin kohdistuvaa halveksuntaa. E:n kuva oli esittänyt hänen yksityisenä pidettäviä toimiaan. Ohjelmassa oli käsitelty yhteiskunnallista ongelmaa poikkeuksellisen kärjistetysti. Siinä käsitellyt yksityiselämän ongelmat oli kohdistettu niihin perheisiin, joiden lapset olivat osallistuneet monitoimikeskuksen toimintaan. Kuvaamiseen ei ollut saatu vanhempien lupaa eikä valittu esitystapa ollut ollut journalistisesti välttämätön eikä hyväksyttävä.

Rikoslain yleisten oppien uudistus ei ollut muuttanut vaadittavan tahallisuuden sisältöä. Teko oli tahallinen ja rikoksen tunnusmerkistö oli täyttynyt.

1.2 C on vaatinut, että A tuomitaan yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä sakkorangaistukseen sekä toistanut myös käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevät korvausvaatimuksensa. Lisäksi C on vaatinut, että A ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa korkoineen.

1.3 D omasta ja alaikäisen lapsensa E:n puolesta on vaatinut, että A tuomitaan yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä sakkorangaistukseen sekä toistanut myös käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevät korvausvaatimuksensa. Lisäksi D ja E ovat vaatineet, että A ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa korkoineen.

Valitustensa perusteina C, D ja E ovat esittänet, että alaikäistä E:tä oli kuvattu A:n ohjelmaan monitoimikeskuksen lasten iltapäiväkerhon aikana ilman hänen vanhempiensa lupaa. Kuvan esittäminen oli liittynyt E:n ja hänen perheensä yksityiselämään eikä esittämisen luonne ollut ollut taustakuvituksen omainen. Ohjelmasta ei ollut käynyt ilmi, että se olisi suunnattu päättäjille ja se oli ollut vihjaileva. Ohjelman aihe ei ollut myöskään ollut sellainen, että siinä olisi saanut näyttää toimintakeskuksen iltapäiväkerhoon osallistuvien lasten kuvia. Lapset olivat Julkisen sanan neuvoston kannan mukaan erityisen suojelun kohteina. Julkisen sanan neuvosto oli lapsia koskevissa lausunnoissaan 2975/SL/01 ja 2787/SL/99 antanut langettavat ratkaisut.

A oli rikkonut taustoittamista ja asiatonta asiayhteyttä koskevia journalistisia ohjeita ja käytäntöä sekä hyvää journalistista tapaa. A:n oli kokeneena toimittajana pitänyt mieltää, että E:n kuvan esittäminen epämieluisan aiheen yhteydessä on rikos ja omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä E:lle ja hänen perheelleen.

2 VASTAUS

A ja B ovat vaatineet, että valitukset hylätään.

Rikoslain 24 luvun 8 §:n tarkoituksena oli suojata yksityiselämää. Yksityiselämän piiriä ei voitu määritellä täsmällisesti, koska määrittely oli sitä tulkinnanvaraisempaa, mitä kauemmaksi intimiteetin ydinalueelta etäännyttiin. Julkisella tai siihen rinnastettavalla paikalla yksilön intimiteettisuoja oli lähtökohtaisesti pienempi ja tällaisella paikalla oleskelevan on hyväksyttävä, että hänen integriteettipiirinsä on rajoitettu. Korkein oikeus oli ratkaisussaan KKO 2000:83 hyväksynyt tämän mediaoikeudellisen periaatteen. Uutiskuvituksella tai kuvamateriaaliin sisältyvällä yksittäisellä otoksella ei voitu ilman erityistä syytä katsoa olevan suoranaista yhteyttä aiheeseen.

Nyt käsiteltävänä olevassa otoksessa oli ollut kysymys taustakuvituksesta. Pelkkä esiintyminen taustakuvituksessa ei riitä tunnistettavuuskriteerin täyttymiseen. Tunnistamisen oli oltava mahdollista perhe- ja lähipiirin ulkopuolellakin. Ohjelma oli käsitellyt yhteiskunnallista aihetta eikä se ollut keskittynyt E:hen. Pelkällä E:n kuvan esittämisellä ei voida katsoa vihjatun, että ohjelmassa käsitellyt ongelmat olisivat koskeneet myös E:tä tai hänen perhettään. Siten kuvaotoksen esittäminen ei ollut sisältänyt hänen tai hänen perheensä yksityiselämästä sellaista vihjausta, joka olisi ollut omiaan aiheuttamaan hänelle tai hänen perheelleen vahinkoa tai kärsimystä.

Julkisen sanan neuvoston lausunnot 2975/SL/01 ja 2787/SL/99 eivät soveltuneet tapaukseen, koska ne eivät olleet koskeneet sähköistä mediaa. Toisessa tapauksessa lasta oli käytetty esimerkkitapauksena ja siinä oli tuotu esiin varsin herkkiä yksityiselämään kuuluvia seikkoja mainitusta lapsesta. Toisessa tapauksessa nimen ja kuvan perusteella tunnistettavasta alaikäisestä lapsesta oli tehty lehtijuttu, jossa oli tullut ilmi lapsen ja hänen perheensä yksityisyyteen kuuluvia seikkoja, ilman hänen vanhempiensa lupaa.

Henkilön kuvan julkaiseminen taustakuvituksen omaisesti asiallisessa ohjelmassa ilman, että henkilöstä esitettäisiin mitään muita identifioimistietoja tai että ohjelma muuten käsittelisi asianomaista henkilöä, ei täytä rikoslain 24 luvun 8 §:n tunnusmerkistöä.

3 Todistelu

Hovioikeudessa on 9.9.2005 pidetty pääkäsittely, jossa on kuultu todistelutarkoituksessa D:tä ja A:ta sekä katsottu ohjelmaa koskeva videotallenne.

4 HOVIOIKEUDEN RATKAISU

4.1. Näytöstä ja sen arvioinnista

4.1.1 Hovioikeudelle esitetystä videotallenteesta ilmenee, että A:n ohjelman jakso, jossa oli muun muassa kerrottu monitoimikeskuksesta, johon alueen lapset saattoivat vapaasti mennä iltapäivisin koulun päättymisen jälkeen, oli kestänyt noin 50 minuuttia. Toimintakeskuksen toimintaa käsittelevä osuus ohjelmasta oli kestänyt noin 20 minuuttia. E oli esiintynyt ohjelmassa noin 30 sekunnin ajan, joista noin 15 sekunnin ajan kuvakulma oli ollut sellainen, että hänen kasvonsa erottuivat. E:tä ei ollut haastateltu ohjelmassa eikä hänen nimeään ollut siinä mainittu.

Ohjelman toimintakeskuksen toiminnanjohtajan haastattelua koskevasta osuudesta ilmenee, että kysymyksessä oli ollut lapsille tarkoitettu avoin sosiaalinen olohuone. Lapset olivat itse hakeutuneet toimintakeskukseen koulupäiviensä jälkeen eivätkä heidän vanhempansa olleet olleet mukana toiminnassa muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Edelleen toiminnanjohtajan haastattelusta ilmenee, etteivät lapset olleet puhuneet toimintakeskuksessa mahdollisista ongelmistaan eikä niitä ollut heiltä kyselty, joten nämä seikat olivat jääneet toimintakeskuksen tietojen ulkopuolelle.

4.1.2 D on kertonut järkyttyneensä ohjelmasta, koska siitä oli saanut vaikutelman, että vanhempien istuessa pubissa heidän henkisesti jälkeenjääneet lapsensa olivat monitoimikeskuksessa. Hän oli kokenut ohjelman loukkaavaksi. Loukatuksi tulemisen tunne oli liittynyt lasten jälkeenjääneisyyteen ja heidän hoitonsa laiminlyömiseen. Myös E oli pahoittanut mielensä ohjelmasta eikä ollut enää sen jälkeen halunnut käydä monitoimikeskuksessa. Perheen lähipiiri eli D:n isä, sisar ja lähinaapurit olivat tunnistaneet ohjelmasta E:n. Lähipiirin tiedossa oli kuitenkin ollut, ettei perheellä ollut ohjelmassa mainittuja työttömyys- ja alkoholiongelmia. Kukaan lähipiirin ulkopuolinen henkilö ei ollut ilmaissut tunnistaneensa ohjelmasta E:tä. D ei ollut myöskään kokenut, että häneen olisi kohdistunut halveksuntaa ohjelman esittämisen jälkeen. E:n kuvan käyttämiseen ohjelmassa ei ollut annettu lupaa ja ohjelman uusinnasta hänen kuvansa oli C:n, D:n ja E:n pyynnöstä jätetty pois.

4.1.3 A on kertonut, että ohjelman tarkoituksena oli ollut käsitellä työttömyydestä aiheutuvia ongelmia ja niiden ratkaisemiseksi kehiteltyä toimintamallia. Kysymyksessä oli ollut lasten puolesta puhuva ohjelma, jonka tarkoituksena ei ollut ollut loukata lapsia. Ohjelmaa ei ollut rajattu hyvä- ja huono-osaisiin lapsiin. Monitoimikeskus oli ollut kaikille avoin tila, jossa oli toiminut muun muassa kahvila ja kirpputori. A ei ollut kokenut, että lapsi olisi voinut leimautua esiintymällä kaikille yhteisessä tilassa. Lasten toimintaa koskeva kuvaus oli ollut ohjelman erillinen jakso. A:lle oli sanottu ohjelmaa tehtäessä hänen saavuttuaan kuvauspaikalle, että lupa lasten kuvaamiseen oli kunnossa. Hän oli luottanut ilmoitukseen.

4.2 Yksityiselämän suojasta ja sananvapaudesta

Yksityiselämän suojaa koskeva rikoslain 24 luvun 8 §:n rangaistussäännös liittyy perusoikeussuojan toteuttamiseen. Yksityiselämän suoja perusoikeutena turvataan Suomen perustuslain 10 §:ssä sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus) 8 artiklassa. Sananvapaus puolestaan turvataan perustuslain 12 §:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa. Sovellettaessa edellä mainittua rangaistussäännöstä nämä perusoikeudet ovat vastakkain. Muista perusoikeuksista seuraa rajoituksia sananvapauden käyttämiselle. Sananvapaus puolestaan ei oikeuta yksityiselämän loukkausta. Perusoikeuksilla ei ole keskinäistä etusijajärjestystä, vaan sananvapauteen ja yksityisyyden suojaan liittyvät näkökohdat on pyrittävä sovittamaan yhteen ja toteuttamaan rinnakkain kulloinkin järkeväksi ja laajasti hyväksyttäväksi katsottavalla tavalla. Yhteiskunnallisen tai poliittisen asian käsittelyssä sananvapaudelle on annettava suurempi paino kuin asioissa, joissa on kysymys puhtaasti viihteellisestä tai kaupallisesta tiedonlevityksestä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisuissaan Plon (Société) v. Ranska (18.5.2004) ja Novák v. Tsekki (13.11.2003) korostanut sananvapautta yhteiskunnallisissa kysymyksissä. Ihmisoikeustuomioistuin on sitä vastoin katsonut ratkaisuissaan Societe Prisma Presse v. Ranska (1.7.2003) ja von Hannover v. Saksa (24.6.2004), että yksityiselämän suoja rajoittaa sananvapautta sellaisissa tapauksissa, joiden tarkoituksena on yhteiskunnallisten kysymysten käsittelemisen asemesta yleisen uteliaisuuden tyydyttäminen.

Yksityiselämää koskevan tiedon levittäminen ollakseen rikoslain 24 luvun 8 §:n nojalla rangaistavaa edellyttää, että teko on oikeudeton, se koskee toisen yksityiselämää ja se on omiaan aiheuttamaan loukatulle vahinkoa, kärsimystä tai halveksuntaa.

Rikoslain 24 luvun 8 §:n esitöiden (HE 84/1974 vp.) ja sitä edeltäneen rikoslain 27 luvun 3 a §:n esitöiden (HE 184/1999 vp.) mukaan yksityiselämän käsitteen ydin sisältää sen, että yksilöllä tulee olla tietty rauhoitettu ala, johon kuuluvat asiat hänellä on oikeus pitää omana tietonaan, jos hän haluaa. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että yksityiselämän loukkaamisen kriminalisoinnin tarkoituksena on yksityiselämän suojaaminen, mutta sillä ei ole tarkoitettu antaa henkilöille ehdotonta tiedollista itsemääräämisoikeutta. Harkinnassa on kiinnitettävä huomiota muun muassa siihen, edellyttääkö yksityiselämän suojaaminen puuttumista sananvapauteen ja onko siihen puuttuminen suhteellista ja välttämätöntä. Tämän vuoksi yksityiselämän käsite saatta vaihdella eri tilanteissa. Ratkaisussa on aina otettava huomioon tilanne, olosuhteet ja se yhteys, missä yksilöä koskevia seikkoja julkistetaan. Julkisella paikalla yksilön on hyväksyttävä tietynlainen tarkkailu. Avointa toimintaa julkisuudessa saa selostaa tiedotusvälineissä ilman yksilön lupaa.

4.3 Johtopäätökset

A:lla ei ole ollut lupaa E:n kuvaamiseen eikä hänen kuvansa esittämiseen televisio-ohjelmassa. Kuvaaminen on kuitenkin tapahtunut julkisella paikalla, jolle on ollut vapaa pääsy eikä ohjelmassa ole ollut tarkoitus kuvata E:n yksityiselämää tai käyttäytymistä, vaan ohjelmassa on ollut kysymys merkittävän yhteiskunnallisen aiheen käsittelystä, jonka elävöittämiseksi on esitetty kuvamateriaalia toimintakeskuksesta. Nämä sekä aikaisemmin selostetut sananvapauteen liittyvät seikat huomioon ottaen hovioikeus katsoo, ettei E:n kuvaaminen ole ollut oikeudetonta eikä se ole myöskään loukannut hyvää journalistista tapaa.

E:n kuvaa on käytetty ohjelmassa taustakuvituksen omaisesti ja hänen kasvojaan on näytetty siinä vain noin 15 sekunnin ajan. Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 2000:83 ilmenevän periaatteen mukaisesti tällaisella taustakuvituksella tai yksittäisellä otoksella ei voida ilman erityistä syytä katsoa olevan suoranaista yhteyttä aiheeseen tai sitä vihjattavan. Näin ollen hovioikeus katsoo, ettei ohjelmassa ole esitetty vihjausta E:n yksityiselämästä. Lisäksi ottaen huomioon edellä kohdassa 4.1.1 esitetyt seikat toimintakeskuksen toiminnasta, hovioikeus katsoo, ettei niistä voida tehdä sellaista johtopäätöstä, että kaikki toimintakeskuksessa olleet lapset olisivat työttömien, väsyneiden ja alkoholiongelmaisten vanhempien lapsia, vaikka toimintakeskus olisikin alkujaan perustettu lähinnä sitä silmällä pitäen.

Rikoslain 24 luvun 8 §:n säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 184/1999 vp.) perustelujen mukaan ilmauksella "on omiaan aiheuttamaan" on haluttu sulkea lainkohdan soveltamisalan ulkopuolelle sellaiset teot, jotka kyllä tosiasiallisesti ovat aiheuttaneet loukatulle kärsimystä, mutta vain sen vuoksi, että tämä on reagoinut asiaan yllättävällä tavalla. Lainkohdassa tarkoitetun teon tulisikin olla sellainen, että sen yleisesti ajatellaan aiheuttavan kärsimystä suurelle osalle sellaisista ihmisistä, joihin se kohdistuu. Kärsimyksen tulisi olla teon tyypillinen seuraus. Vastaavalla tavalla tulisi arvioida halveksuntaa.

On mahdollista, että perhe on kokenut tulleensa loukatuiksi ohjelman esittämisen johdosta. Loukkauksesta aiheutunutta kärsimystä on kuitenkin lain esitöistä ilmenevin tavoin arvioitava objektiivisesti. Asiassa ei ole ilmennyt, että E:n lähipiiriin kuulumattomat henkilöt olisivat tunnistaneet hänet ohjelmasta. Hänen lähipiirinsä puolestaan on tuntenut perheen tilanteen ja selvityksen mukaan ollut tietoinen, etteivät ohjelmassa kuvatut syrjäytymisongelmat koskeneet perhettä. D:n kertomuksesta ilmenee lisäksi, ettei hän ollut kokenut joutuneensa halveksunnan kohteeksi ohjelman esittämisen johdosta. Näillä perusteilla hovioikeus katsoo, ettei E:n kuvan esittäminen ohjelmassa ole ollut omiaan aiheuttanaan C:lle, D:lle ja E:lle vahinkoa tai kärsimystä taikka heihin kohdistuvaa halveksuntaa. Siten heillä ei ole myöskään oikeutta vaatimiinsa korvauksiin.

Edellä esitetyn perusteella hovioikeus katsoo, ettei käräjäoikeuden tuomiota ole aihetta muuttaa. Todistelukustannukset jäävät asian näin päättyessä valtion vahingoksi.

5 TUOMIOLAUSELMA

Käräjäoikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ratkaiseet hovioikeuden jäsenet:
Antti Miettinen, Ulla Rantanen, Eero Arvo
Esittelijä Marika Siiki

Lainvoimaisuustiedot:
Lainvoimainen