27.6.2012

Yliopiston edustajisto oli asettanut ylioppilaskunnalle hallituksen. Hallituksen kahdeksan henkilön kokoonpanoon valittiin kolme naista eli vähemmistönä olevaa sukupuolta oli hallituksen kokoonpanosta 37,5 prosenttia.

Ylioppilaskunnan jäsen valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen, koska hallituksen kokoonpanossa ei ollut vähintään 40 prosenttia vähemmistönä olevaa sukupuolta kuten miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta annetun lain 4 a §:n 2 momentti edellyttää.

Hallinto-oikeus totesi perusteluissaan, että edustajiston hallitukseen oli sovellettava tasa-arvolain 4a §:n 1 momentin niin sanotun kiintiösäännön sijasta mainitun pykälän 2 momentin niin sanottua tasapuolisuussääntöä. Hallinto-oikeus tarkasteli seuraavaksi, mitä eroa kiintiösäännöllä ja tasapuolisuussäännöllä oli asian ratkaisun kannalta.

Tasapuolisuusvaatimusta ei ollut laissa eikä lain esitöissä määritelty tarkasti tietyllä prosenttiosuudella kuten kiintiösäännön osalta oli tehty. Lain ja sen esitöiden perusteella jäi avoimeksi, miksi 2 momentissa tarkoitettuja julkisen vallan käyttäjiä oli säännelty eri tavoin kuin 1 momentissa tarkoitettuja valtion ja kunnan toimielimiä. Hallinto-oikeus arvioi, että tasapuolisuuden tarkastelun lähtökohdaksi oli otettava kiintiösäännön mukainen 40 prosenttia toimielimen kokoonpanosta, vaikka lain vaatimus ei tasapuolisuussäännön osalta ollut yhtä tarkkarajainen kuin kiintiösäännössä. Välillisen julkisen hallinnon toimielimiä oli lukuisia, mihin tasa-arvolain 4a §:n esitöissäkin viitattiin. Myös näiden toimielinten kokoonpano ja valitsemismenettely oli hyvin kirjavaa. Monissa toimielimissä tasapuolisuussäännön noudattaminen oli tämän vuoksi tosiasiassa vaikeaa tai jopa mahdotonta. Hallinto-oikeus tähän sääntelyn rakenteeseen ja toimintaympäristöön nähden arvioi, että välillisen julkisen hallinnon toimielinten erityispiirteet oli otettava huomioon siten, että lainkohdassa tarkoitetut erityiset syyt tasapuolisuussäännöstä poikkeamiselle olivat moninaisempia kuin kiintiösäännön kohdalla ja näitä poikkeusperusteita oli tämän johdosta tulkittava väljemmin kuin kiintiösäännön osalta. Samoin oli otettava huomioon, mikä osuus vähemmistönä olevaa sukupuolta oli kokoonpanossa, vaikka 40 prosentin osuus ei täyttyisikään.

Hallinto-oikeus päätyi johtopäätökseen, että edustajiston kantaa tuki ensinnäkin se, että hallitukseen oli otettu kaikki, tosin vain sen käyttämässä menettelyssä, ilmoittautuneet naiset ja toiseksi se että hallitukseen oli hyvin perusteltu syy valita kuuden tai seitsemän sijasta kahdeksan jäsentä. Kolmanneksi edustajiston kantaa tuki se, että hallituksessa oli 37,5 prosenttia eli lähes 40 prosenttia naisia.

Valittajan kantaa asiassa tuki se, että hallituksen kokoonpano olisi hyvin todennäköisesti saatu vastamaan 40 prosentin vaatimusta, jos tähän olisi pyritty asian valmistelua jatkamalla. Edustajisto ei ollut joka tapauksessa tasa-arvolain 4a §:n tavoitteen mukaisesti pyrkinyt aktiivisesti jatkamaan asian valmistelua, jotta vähemmistöön jääneen sukupuolen asema olisi mahdollisesti voitu paremmin turvata.

Hallinto-oikeus asiaa harkitessaan totesi, että valituksenalaisen päätöksen kumoaminen vaatii siinä olevan lainvastaisuuden toteamista. Tässä tapauksessa tasapuolisuusääntö ja siitä poikkeaminen oli määritelty laissa hyvin tulkinnanvaraisesti ja oikeusohjeen tarkka sisältö jäi esityötkin huomioon ottaen avoimeksi. Tähän nähden edustajisto oli osoittanut asettaneensa hallituksen niissä laillisissa rajoissa, jotka tasa-arvolain 4a §:n 2 ja 3 momentti mahdollistavat. Tasapuolisuussäännön tulkinnanvaraisuus kääntyi edustajiston kannan eduksi. Ylioppilaskunnan jäsenen valitus hylättiin.

Miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta annetun lain 4a §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Päivi Toivanen, Timo Tervonen ja Jukka Korolainen. Asian esittelijäjäsen Jukka Korolainen.

Lainvoimainen