Laki työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
- Julkaisupäivä
- Suomen säädöskokoelma
- Säädösteksti
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain ( 354/1997 ) 1 §:n 3 momentti, 11 §:n 2 momentti, 15 §, 16 d §:n 7 kohta ja 16 e §:n 1 momentti, sellaisina kuin ne ovat, 1 §:n 3 momentti laissa 1046/2014, 11 §:n 2 momentti laissa 983/2013, 15 § laissa 524/2008 sekä 16 d §:n 7 kohta ja 16 e §:n 1 momentti laissa 442/2012, sekä
lisätään lakiin uusi 5 b, 9 g ja 13 b §, 16 e §:ään, sellaisena kuin se on laissa 442/2012, uusi 3 momentti, lakiin uusi 16 f § ja lailla 524/2008 kumotun 31 §:n tilalle uusi 31 § seuraavasti:
1 §Lain soveltamisala
Työeläkevakuutusyhtiöön ei kuitenkaan sovelleta vakuutusyhtiölain 1 luvun 2 a, 3—5 ja 11 a §:ää, 13 §:n 1 momenttia sekä 14—19 ja 25 §:ää, 2 luvun 1 a §:ää, 3 §:n 1—5 momenttia, 4 ja 5 §:ää, 6 §:n 2 ja 3 momenttia, 7 ja 9 b §:ää, 10 §:n 1 momentin 3 kohtaa sekä 12, 16, 17, 18 a, 18 b, 19 ja 20 §:ää, 3 lukua, 4 luvun 2—6 §:ää, 5 luvun 3 §:ää ja 22 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohtaa, 6 luvun 1—5, 7—12, 12 a, 14—18 ja 20 a—20 c §:ää, 21 §:n 3 ja 5 kohtaa ja 22 §:ää, 7 luvun 6 §:ää, 8 luvun 19 §:ää, 8 a lukua, 9 luvun 1—5, 5 a—5 d ja 7—12 §:ää ja 13 §:n 2 kohtaa, 10—13 ja 13 a lukua, 14 luvun 5 §:ää, 16 luvun 2 §:n 2, 4 ja 6 momenttia, 5 §:n 3 momenttia, 6 §:n 4 momenttia sekä 8—10 ja 13 §:ää, 17 luvun 2 §:n 3 momenttia, 19 luvun 10 §:n 1 ja 2 momenttia, 20 luvun 10 §:n 1 ja 2 momenttia, 21 luvun 6 ja 7 §:ää, 12 §:n 1 ja 2 momenttia ja 17—21 §:ää, 23 luvun 9 §:n 2 ja 3 momenttia ja 31 §:n 3 momenttia, 24 lukua, 25 luvun 1 §:ää, 3 §:n 2 momenttia, 4—7 §:ää, 16 §:n 1 momenttia sekä 25—27 §:ää, 26 lukua eikä 31 luvun 1 §:n 4 momenttia sekä 2 ja 10 §:ää.
2 lukuTyöeläkevakuutusyhtiön perustaminen
5 b §Rahamaksu, apportti, periminen ja seuraamukset
Mitä osakeyhtiölain (624/2006) 2 luvun 5—7 §:ssä säädetään rahamaksusta, apportista ja maksuviivästyksen seuraamuksista, sovelletaan myös työeläkevakuutusyhtiöön. Mainitusta 6 §:stä poiketen:
keskinäisen työeläkevakuutusyhtiön pohjarahasto on maksettava rahassa;
työeläkevakuutusosakeyhtiön osakkeista sekä keskinäisen työeläkevakuutusyhtiön takuuosuuksista ja pohjarahastosta on yhteensä maksettava rahassa vähintään puolet tämän lain 6 §:n 1 momentissa säädetystä peruspääomasta.
9 g §Ilmoitusvelvollisuus hallituksen jäsenten muutoksista Finanssivalvonnalle
Työeläkevakuutusyhtiön on ilmoitettava hallituksen jäsenten muutoksista viipymättä Finanssivalvonnalle. Ilmoituksessa on esitettävä selvitys siitä, että hallituksen jäsenet täyttävät 9 e §:n mukaiset vaatimukset.
11 §Toimitusjohtaja
Toimitusjohtajan on oltava hyvämaineinen, ja hänellä on oltava hyvä työeläkevakuutustoiminnan, sijoitustoiminnan ja liikkeenjohdon tuntemus. Vakuutusyhtiölain 6 luvun 19 §:ssä tarkoitettu yhtiön vastuullinen vakuutusmatemaatikko ei saa olla työeläkevakuutusyhtiön toimitusjohtajana.
5 lukuTilintarkastus
13 b §Työeläkevakuutusyhtiön tilintarkastusta koskevat erityiset säännökset
Työeläkevakuutusyhtiön tilintarkastajan suorittaman tilikauden aikaisen jatkuvan tarkastuksen on riittävänä pidettävässä laajuudessa ulotuttava 14 §:n mukaiseen vastuuvelkaan ja 16 §:n mukaiseen vakavaraisuuspääomaan, sijoitustoimintaan, vakuuttamis- ja korvaustoimintaan sekä työeläkevakuutusyhtiön ja sen kanssa samaan konserniin kuuluvien yhteisöjen välisiin keskinäisiin liiketoimiin.
Tilintarkastajan 1 momentissa tarkoitetusta tarkastuksesta on annettava kertomus yhtiön hallitukselle.
Yhtiön hallituksen ja hallintoneuvoston on vähintään kerran vuodessa kuultava kokouksessaan tilintarkastajaa yhtiön taloudellisesta asemasta ja sisäisestä valvonnasta sekä muista tilintarkastuksessa esiin tulleista seikoista.
15 §Katettavan vastuuvelan määrä ja vastuuvelan kate
Työeläkevakuutusyhtiön on katettava 14 §:ssä tarkoitettu vastuuvelka siten kuin eläkelaitoksen vakavaraisuusrajan laskemisesta ja vastuuvelan kattamisesta annetussa laissa säädetään.
Katettavan vastuuvelan määrä saadaan vähentämällä 14 §:ssä tarkoitetusta vastuuvelasta seuraavat erät:
annetun jälleenvakuutustoiminnan osalta jälleenvakuutuksenantajien vastuulla oleva osuus, joka saa olla yhteensä enintään 20 prosenttia vastuuvelan kokonaismäärästä;
saatua jälleenvakuutustoimintaa vastaava osuus sitä vastaavien jälleenvakuutustalletesaamisten määrään saakka;
takautumisoikeuteen perustuvat saamiset; sekä
vakuutusten hankinnasta aiheutuneet menot, jotka on aktivoitu taseen vastaaviin.
Edellä 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettua jälleenvakuuttajan vastuulla olevaa osuutta ei kuitenkaan saa vähentää, jos jälleenvakuutuksenantaja on selvitystilassa tai konkurssissa taikka muutoin on todennäköistä, ettei jälleenvakuuttaja pysty vastaamaan sitoumuksistaan. Finanssivalvonta voi lisäksi erityisistä valvonnallisista syistä enintään 2 vuoden määräajaksi rajoittaa yksittäisen työeläkevakuutusyhtiön oikeutta vähentää annettua jälleenvakuutustoimintaa vastaavaa osuutta vastuuvelkaa katettaessa.
Työeläkevakuutusyhtiön on vastuuvelan lisäksi katettava velka työntekijän eläkelain 183 §:ssä tarkoitettuun vastuunjakoon, velka yrittäjän eläkelain 142 §:ssä tarkoitettuun vastuunjakoon sekä vakuutusmaksuista johtuvat velat.
Sen lisäksi, mitä 1—4 momentissa säädetään, työeläkevakuutusyhtiön on luetteloitava ne saatavat, joiden haltijoilla on velkojien maksunsaantijärjestyksestä annetun lain (1578/1992) 1 tai 3 §:ssä tarkoitettu panttioikeuden tuottama tai muu etuoikeus työeläkevakuutusyhtiön omaisuuteen.
Eläkelaitoksen vakavaraisuusrajan laskemisesta ja vastuuvelan kattamisesta annetun lain 19 §:ssä tarkoitetun kateluettelon liitteeksi on otettava luettelo, johon merkitään:
5 momentissa tarkoitetut esineoikeuden alaiset saatavat; ja
omaisuus, johon 1 kohdassa tarkoitettu etuoikeus kohdistuu.
16 d §Vakavaraisuuspääomasta vähennettävät erät
Vakavaraisuuspääomasta on vähennettävä seuraavat erät:
yhtiön omistaman luotto- tai rahoituslaitoksen ja toisen vakuutusyhtiön osakkeiden, osuuksien, vastuudebentuurien, pääomalainojen ja muiden omaan pääomaan rinnastettavien erien käypä arvo, jos työeläkevakuutusyhtiön ja yrityksen välillä on vakuutusyhtiölain 1 luvun 10 §:ssä tarkoitettu merkittävä sidonnaisuus.
16 e §Finanssivalvonnan toimivaltuudet
Finanssivalvonta voi vaatia, että 16 a §:ssä tarkoitettujen vakavaraisuuspääomaan sisältyvien erien arvoa alennetaan 16 f §:n mukaista vakavaraisuuspääomalaskelmaa laadittaessa, jos näiden erien markkina-arvossa on tapahtunut merkittäviä muutoksia tarkasteluajankohdan ja laadinta-ajankohdan välillä taikka se on muutoin tarpeen oikean kuvan saamiseksi yhtiön taloudellisesta asemasta.
Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä vakavaraisuuspääomaan 16 a— 16 d §:n mukaan luettavista ja siitä vähennettävistä eristä sekä 20 §:ssä tarkoitetuissa suunnitelmissa annettavista tiedoista.
16 f §Vakavaraisuuspääomalaskelma
Työeläkevakuutusyhtiön on toimitettava Finanssivalvonnalle laskelma vakavaraisuuspääomaa koskevien vaatimusten täyttymisestä.
Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä vakavaraisuuspääomalaskelman laatimisesta ja toimittamisen ajankohdista.
31 §Finanssivalvonnan valvontatehtävät
Finanssivalvonta valvoo, että työeläkevakuutusyhtiöt noudattavat vakuutustoimintaa koskevaa lainsäädäntöä ja hyvää vakuutustapaa.
Finanssivalvonnan tehtävänä on valvoa erityisesti, että työeläkevakuutusyhtiön vakavaraisuus ja siihen vaikuttavat seikat on järjestetty vakuutetut edut turvaavalla tavalla ja että yhtiön hallinnointi- ja ohjausjärjestelmät ovat riittävät ja luotettavat. Lisäksi Finanssivalvonta valvoo työeläkevakuutusyhtiöiden markkinointia ja sopimusehtojen käyttöä.
Finanssivalvonta valvoo myös suomalaisia vakuutusomistusyhteisöjä noudattaen, mitä vakuutusyhtiölaissa säädetään.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2016.
TaVM 30/2014
EV 304/2014
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/138/EY (32009L0138); EYVL N:o L 335, 17.12.2009, s. 1.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/89/EU (32011L0089); EYVL N:o L 326, 8.12.2011, s. 113.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/51/EU (32014L0051); EYVL N:o L 153, 22.5.2014, s. 1.
Helsingissä 20 päivänä maaliskuuta 2015
Tasavallan PresidenttiSAULI NIINISTÖSosiaali- ja terveysministeriLaura Räty