Laki arvonlisäverolain muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
- Julkaisupäivä
- Suomen säädöskokoelma
- Säädösteksti
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan arvonlisäverolain ( 1501/1993 ) 11 §, 71 §:n 6 kohta, 133 r–133 y § sekä II osan otsikko ja 13 luvun otsikko, sellaisina kuin niistä ovat 71 §:n 6 kohta laissa 1767/1995, 133 r ja 133 t § laissa 971/2002, 133 s § laeissa 605/2009 ja 529/2010, 133 u § laeissa 331/2005 ja 605/2009 sekä 133 v–133 y § laissa 605/2009,
muutetaan 10 §, 13 a §:n 1 momentti, 26 b §:n 1 momentti, 63 d §:n 1 ja 2 momentti, 63 g §:n 1 kohta, 65 ja 66 §, 69 c §:n 2–4 momentti, 69 g §, 69 h §:n 1 momentti, 69 i §, 69 j §:n 1 momentin suomenkielinen sanamuoto, 70 b §, 72 i §:n 2 momentti, 78 a §:n ruotsinkielinen sanamuoto, 89 §:n 2 momentti, 123 §:n 3 momentti, 131 §:n 1 momentti, 12 a luvun otsikko, 133 d–133 h §, 133 i §:n 1 momentti, 133 k–133 q, 134 ja 135 §, 136 §:n 1 momentti, 150 §:n 2 momentti, 156 a §:n 2 momentti, 173 a §:n 1 momentti, 188 a §:n 2 momentti ja 209 a §:n 2 ja 4 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 10, 65 ja 66 §, 69 c §:n 2–4 momentti, 69 g §, 69 h §:n 1 momentti, 69 i §, 69 j §:n 1 momentin suomenkielinen sanamuoto, 133 i §:n 1 momentti ja 136 §:n 1 momentti laissa 886/2009, 13 a §:n 1 momentti ja 133 o § laissa 529/2010, 26 b §:n 1 momentti laissa 1767/1995, 63 d §:n 1 ja 2 momentti laissa 1392/2010, 63 g §:n 1 kohta, 78 a §:n ruotsinkielinen sanamuoto ja 89 §:n 2 momentti laissa 1486/1994, 70 b § laeissa 763/1999 ja 915/2001, 72 i §:n 2 momentti laissa 763/1999, 123 §:n 3 momentti, 150 §:n 2 momentti ja 156 a §:n 2 momentti laissa 1359/2009, 131 §:n 1 momentti laeissa 1486/1994, 940/1999, 686/2010 ja 1202/2011, 12 a luvun otsikko, 133 l, 133 m ja 133 q § laissa 971/2002, 133 d ja 133 e § laeissa 971/2002 ja 886/2009, 133 f–133 h, 133 k ja 133 n § laeissa 971/2002 ja 529/2010, 133 p § ja 188 a §:n 2 momentti laissa 605/2009 sekä 134 §, 173 a §:n 1 momentti sekä 209 a §:n 2 ja 4 momentti laissa 399/2012, sekä
lisätään 133 d §:n edelle uusi väliotsikko, 133 k §:n edelle uusi väliotsikko ja 134 §:n edelle uusi väliotsikko sekä lakiin uusi 134 a–134 r §, 135 §:n edelle uusi II osan otsikko ja 13 luvun otsikko sekä lakiin uusi 135 a § seuraavasti:
10 §
Ulkomaalaisella tarkoitetaan elinkeinonharjoittajaa, jonka liiketoiminnan kotipaikka on ulkomailla.
13 a §
Verohallinto voi kahden tai useamman elinkeinonharjoittajan hakemuksesta määrätä, että niitä on tätä lakia sovellettaessa kohdeltava yhtenä elinkeinonharjoittajana ( verovelvollisuusryhmä ). Elinkeinonharjoittajilla tulee olla liiketoiminnan kotipaikka tai kiinteä toimipaikka Suomessa.
26 b §
Tavaraa ei katsota hankitun 26 a §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, jos elinkeinonharjoittaja tai joku muu hänen puolestaan siirtää tavaran:
Suomessa suoritettavaa, hänelle myytävää tavaran arviointia tai tavaraan kohdistuvaa työsuoritusta varten ja tavara palautetaan työn jälkeen hänelle siihen jäsenvaltioon, josta tavara alun perin kuljetettiin;
väliaikaisesti hänen myymäänsä palvelua varten;
väliaikaisesti sellaista tarkoitusta varten, joka oikeuttaisi täysin tullittoman väliaikaisen maahantuontimenettelyn soveltamiseen, jos kyseessä olisi tuonti Yhteisön ulkopuolelta;
63 c §:ssä tarkoitettua myyntiä varten; tai
70, 72 a tai 72 d §:ssä tarkoitetun myynnin toteuttamiseksi.
63 d §
Sähkö, unionin alueella sijaitsevan maakaasuverkon tai siihen yhdistetyn verkon kautta toimitettava kaasu sekä lämpö- ja jäähdytysverkon kautta toimitettava lämpö- ja jäähdytysenergia, joka myydään verovelvolliselle jälleenmyyjälle, on myyty Suomessa, jos verovelvollisella jälleenmyyjällä on täällä kiinteä toimipaikka, johon nämä tavarat luovutetaan. Jos näitä tavaroita ei luovuteta Suomessa tai muualla olevaan kiinteään toimipaikkaan, niiden myynti on tapahtunut Suomessa, jos verovelvollisen jälleenmyyjän liiketoiminnan kotipaikka on täällä.
Sähkö, unionin alueella sijaitsevan maakaasuverkon tai siihen yhdistetyn verkon kautta toimitettava kaasu sekä lämpö- ja jäähdytysverkon kautta toimitettava lämpö- ja jäähdytysenergia, jota ei myydä verovelvolliselle jälleenmyyjälle, on myyty Suomessa, jos ostaja tosiasiallisesti kuluttaa ne täällä. Jos ostaja ei tosiasiallisesti kuluta näitä tavaroita tai osaa niistä, kuluttamattomat tavarat katsotaan kulutetuiksi Suomessa, jos ostajalla on täällä kiinteä toimipaikka, johon nämä tavarat luovutetaan. Jos näitä tavaroita ei luovuteta Suomessa tai muualla olevaan kiinteään toimipaikkaan, ostajan katsotaan kuluttaneen tavarat Suomessa, jos ostajan liiketoiminnan kotipaikka on täällä.
63 g §
Tavaran yhteisöhankinta katsotaan verotetun 63 f §:ssä tarkoitetulla tavalla tavaran kuljetuksen päättymisvaltiossa myös silloin, kun:
ostajana on elinkeinonharjoittaja, jonka liiketoiminnan kotipaikka ei ole kuljetuksen päättymisvaltiossa eikä hänellä ole siellä kiinteää toimipaikkaa;
65 §
Elinkeinonharjoittajalle, joka toimii tässä ominaisuudessaan, luovutettu palvelu on myyty Suomessa, jos se luovutetaan ostajan täällä sijaitsevaan kiinteään toimipaikkaan, ellei jäljempänä toisin säädetä. Jos tällaista palvelua ei luovuteta kiinteään toimipaikkaan, se on myyty Suomessa, jos ostajan liiketoiminnan kotipaikka on täällä.
66 §
Muulle kuin elinkeinonharjoittajalle luovutettu palvelu on myyty Suomessa, jos se luovutetaan täällä sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta, ellei jäljempänä toisin säädetä. Jos tällaista palvelua ei luovuteta kiinteästä toimipaikasta, se on myyty Suomessa, jos myyjän liiketoiminnan kotipaikka on täällä.
69 c §
Muulle kuin elinkeinonharjoittajalle luovutettu kuljetusvälineen muu kuin lyhytaikainen vuokrauspalvelu on myyty Suomessa, jos ostaja on sijoittautunut tänne tai ostajan kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on täällä.
Muulle kuin elinkeinonharjoittajalle luovutetun huvikäyttöön tarkoitetun vesialuksen muu kuin lyhytaikainen vuokrauspalvelu on myyty Suomessa, jos vesialus luovutetaan ostajan käyttöön täällä ja se luovutetaan myyjän täällä sijaitsevasta liiketoiminnan kotipaikasta tai kiinteästä toimipaikasta.
Muulle kuin elinkeinonharjoittajalle luovutettua huvikäyttöön tarkoitetun vesialuksen muuta kuin lyhytaikaista vuokrauspalvelua ei ole myyty Suomessa, jos tällainen vesialus luovutetaan ostajan käyttöön toisessa valtiossa ja se luovutetaan myyjän tässä valtiossa sijaitsevasta liiketoiminnan kotipaikasta tai kiinteästä toimipaikasta.
69 g §
Elinkeinonharjoittajalle luovutettu 80 §:ssä tarkoitettu matkatoimistopalvelu on myyty Suomessa, jos se luovutetaan täällä sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta. Jos tällaista palvelua ei luovuteta kiinteästä toimipaikasta, on se myyty Suomessa, jos myyjän liiketoiminnan kotipaikka on täällä.
69 h §
Muulle kuin elinkeinonharjoittajalle luovutettua immateriaalipalvelua ei ole myyty Suomessa, jos palvelu luovutetaan ostajalle, joka on sijoittautunut Yhteisön ulkopuolelle tai jonka kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on Yhteisön ulkopuolella.
69 i §
Muulle kuin elinkeinonharjoittajalle luovutettu radio- ja televisiolähetyspalvelu, sähköinen palvelu tai telepalvelu on myyty Suomessa silloin, kun palvelu luovutetaan ostajalle, joka on sijoittautunut Suomeen tai jonka kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on Suomessa.
69 j §
Sähköisillä palveluilla tarkoitetaan seuraavia sähköisesti suoritettavia palveluja:
verkkosivujen luovuttaminen ja isännöinti (hosting) sekä ohjelmien ja laitteistojen etäylläpito;
ohjelmistojen luovuttaminen ja niiden päivitys;
kuvien, kirjoitusten ja tietojen luovuttaminen sekä tietokantojen antaminen käyttöön;
musiikin, elokuvien ja pelien, myös uhka- tai rahapelien, sekä poliittisten lähetysten ja tapahtumien ja kulttuuri-, taide-, urheilu-, tiede- tai viihdelähetysten ja -tapahtumien tarjoaminen;
etäopetuspalvelujen suorittaminen;
1–5 kohdassa tarkoitettujen palvelujen kaltaiset palvelut.
70 b §
Veroa ei suoriteta matkatavaroissa mukaan otettavien tavaroiden myynnistä matkustajalle, jonka kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka ei ole Yhteisössä eikä Norjassa, jos hänen selvitetään, siten kuin valtioneuvoston asetuksella säädetään, vieneen tavarat käyttämättöminä Yhteisöstä myyntikuukautta seuraavien kolmen kuukauden kuluessa ja jos matkustajalta peritty vastike on vähintään 40 euroa.
Veroa ei suoriteta tavaran tai tavanmukaisesti kokonaisuuden muodostavan tavararyhmän myynnistä henkilölle, jonka kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on Norjassa ja joka on välittömästi myyntiin liittyen vienyt tavarat matkatavarana Norjaan ja maksanut siellä arvonlisäveron maahantuonnin yhteydessä. Edellytyksenä on lisäksi, että tavaran tai tavararyhmän myyntihinta ilman veroa on vähintään 170 euroa.
Veroa ei suoriteta matkatavaroissa mukaan otettavien tavaroiden myynnistä lentokentällä sijaitsevassa, tullikoodeksin 99 artiklassa tarkoitetussa tullivarastossa tai 72 j §:ssä tarkoitetussa varastossa yhteisön ulkopuolelle matkustavalle. Henkilölle, jonka kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on Norjassa, saadaan verotta myydä kuitenkin vain alkoholijuomia, tupakkavalmisteita, suklaa- ja makeistuotteita, hajusteita, kosmeettisia aineita ja toalettivalmisteita.
72 i §
Mitä 1 momentissa säädetään, sovelletaan myös muihin tavaroihin, jos tavarat on tarkoitettu elinkeinonharjoittajalle 70 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettua tavaran myyntiä ilma-aluksen varustamista varten, 70 §:n 1 momentin 7 ja 8 kohdassa sekä 2 momentissa tai 70 b §:n 3 momentissa tarkoitettuja myyntejä varten taikka matkatavaroina mukaan otettavien tavaroiden myyntiä varten 70 b §:n 3 momentissa tarkoitetussa paikassa toiseen jäsenvaltioon matkustavalle.
89 §
Kun maahantuojana on muu kuin elinkeinonharjoittaja tai arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkitty oikeushenkilö, tietovälineen ja sille tallennetun atk-erikoisohjelman veron perusteena on tietovälineen ja atk-erikoisohjelman yhteisarvo.
123 §
Sijoittautumisvaltiolla tarkoitetaan valtiota, jossa elinkeinonharjoittajalla on liiketoiminnan kotipaikka tai kiinteä toimipaikka, josta hän suorittaa liiketoimia.
131 §
Elinkeinonharjoittajalla on oikeus saada palautuksena tavaran tai palvelun hankintaan sisältyvä vero, jos hankinta liittyy:
toimintaan, josta ei suoriteta veroa 56 ja 58 §:n, 59 §:n 4 kohdan, 70, 70 b, 71, 72, 72 a–72 e tai 72 h §:n perusteella;
edellä 41 §:ssä tarkoitetun rahoituspalvelun, 44 §:ssä tarkoitetun vakuutuspalvelun tai 59 §:n 1 kohdassa tarkoitettujen verottomien seteleiden ja kolikkojen myyntiin, jos ostajana on elinkeinonharjoittaja, jolla ei ole liiketoiminnan kotipaikkaa tai kiinteää toimipaikkaa yhteisössä tai jos myynti liittyy välittömästi Yhteisön ulkopuolelle vietäväksi tarkoitettuihin tavaroihin;
toimintaan, josta ostaja on verovelvollinen 8 a–8 c §:n perusteella; tai
ulkomailla tapahtuvaan myyntiin, joka olisi aiheuttanut verovelvollisuuden tai oikeuttanut 1–3 kohdassa tarkoitettuun palautukseen, jos toimintaa olisi harjoitettu Suomessa.
12 a lukuRadio- ja televisiolähetyspalveluja, sähköisiä palveluja sekä telepalveluja koskevat erityisjärjestelmät
Yhteisöön sijoittautumattomiin verovelvollisiin sovellettava erityisjärjestelmä
133 d §
Yhteisöön sijoittautumattomalla verovelvollisella on oikeus käyttää tässä pykälässä ja 133 e–133 j §:ssä tarkoitettua erityisjärjestelmää, jos verovelvollinen myy radio- ja televisiolähetyspalvelun, sähköisen palvelun tai telepalvelun muulle kuin elinkeinonharjoittajalle, joka on sijoittautunut Yhteisöön tai jonka kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on Yhteisössä.
133 e §
Yhteisöön sijoittautumattomalla verovelvollisella tarkoitetaan tätä lukua sovellettaessa elinkeinonharjoittajaa, jolla ei ole Yhteisössä liiketoiminnan kotipaikkaa eikä kiinteää toimipaikkaa ja jota ei arvonlisäverodirektiivin 214 artiklan nojalla muuten kuin tämän erityisjärjestelmän johdosta vaadita rekisteröitymään verovelvolliseksi Yhteisössä.
Tunnistamisjäsenvaltiona pidetään 133 d §:ssä tarkoitettua erityisjärjestelmää sovellettaessa jäsenvaltiota, johon Yhteisöön sijoittautumaton verovelvollinen ottaa yhteyttä ilmoittaakseen 133 d §:ssä tarkoitetun toiminnan alkamisesta.
Kulutusjäsenvaltiolla tarkoitetaan jäsenvaltiota, jossa radio- ja televisiolähetyspalvelu, sähköinen palvelu tai telepalvelu arvonlisäverodirektiivin 58 artiklan mukaan suoritetaan.
133 f §
Yhteisöön sijoittautumattoman verovelvollisen, joka valitsee tunnistamisjäsenvaltioksi Suomen, on tehtävä sähköisesti ilmoitus 133 d §:ssä tarkoitetun toiminnan aloittamisesta Verohallinnolle.
Yhteisöön sijoittautumattoman verovelvollisen, joka valitsee tunnistamisjäsenvaltioksi muun jäsenvaltion kuin Suomen ja jonka on suoritettava veroa Suomeen, on noudatettava tunnistamisjäsenvaltiossa sovellettavia vastaavia määräyksiä.
133 g §
Edellä 133 f §:n 1 momentissa tarkoitettu verovelvollinen merkitään tunnistamisrekisteriin ja hänelle annetaan yksilökohtainen tunnistamisnumero. Verohallinto ilmoittaa asianomaiselle tunnistamisnumeron sähköisesti.
Verovelvollinen poistetaan tunnistamisrekisteristä, jos:
hän ilmoittaa, ettei enää suorita radio- ja televisiolähetyspalveluja, sähköisiä palveluja tai telepalveluja;
voidaan muuten olettaa hänen verollisen toimintansa päättyneen;
hän ei enää täytä erityisjärjestelmän soveltamisen edellytyksiä; tai
hän jatkuvasti jättää noudattamatta erityisjärjestelmää koskevia sääntöjä.
Edellä 1 momentissa tarkoitettuun rekisteriin merkitään myös sellainen Yhteisöön sijoittautumaton verovelvollinen, joka on valinnut tunnistamisjäsenvaltioksi muun jäsenvaltion kuin Suomen ja joka on tämän johdosta rekisteröity asianomaisen jäsenvaltion tunnistamisrekisteriin.
133 h §
Yhteisöön sijoittautumattoman verovelvollisen, jonka tunnistamisjäsenvaltio on Suomi, on annettava sähköisesti veroilmoitus kultakin verokaudelta riippumatta siitä, onko radio- ja televisiolähetyspalveluja, sähköisiä palveluja tai telepalveluja myyty verokauden aikana. Ilmoitus annetaan Verohallinnolle.
Veroilmoituksessa on ilmoitettava:
verovelvollisen tunnistamisnumero;
eriteltynä jokaista kulutusjäsenvaltiota varten, jossa veroa on suoritettava, verokauden aikana myytyjen radio- ja televisiolähetyspalvelujen, sähköisten palvelujen ja telepalvelujen kokonaisarvo ilman veron osuutta, vastaava veron kokonaismäärä kunkin verokannan osalta ja sovellettava verokanta;
2 kohdassa tarkoitettujen suoritettavien verojen yhteismäärä.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun verovelvollisen verokausi on neljänneskalenterivuosi. Veroilmoitus on annettava viimeistään verokautta seuraavan kalenterikuukauden 20 päivänä.
Erityisjärjestelmää käyttävän verovelvollisen, jonka tunnistamisjäsenvaltio on muu jäsenvaltio kuin Suomi, on Suomeen suoritettavan veron osalta noudatettava tunnistamisjäsenvaltiossa sovellettavia vastaavia määräyksiä.
133 i §
Edellä 133 h §:n 1 momentissa tarkoitetun verovelvollisen on maksettava verokaudelta tilitettävänä verona 133 h §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettu suoritettavien verojen yhteismäärä viimeistään verokautta seuraavan kalenterikuukauden 20 päivänä.
Muualle Yhteisöön kuin kulutusjäsenvaltioon sijoittautuneisiin verovelvollisiin sovellettava erityisjärjestelmä
133 k §
Kulutusjäsenvaltioon sijoittautumattomalla verovelvollisella on oikeus käyttää tässä pykälässä ja 133 l–133 q §:ssä tarkoitettua erityisjärjestelmää, jos verovelvollinen myy radio- ja televisiolähetyspalvelun, sähköisen palvelun tai telepalvelun muulle kuin elinkeinonharjoittajalle, joka on sijoittautunut kulutusjäsenvaltioon tai jonka kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on kulutusjäsenvaltiossa.
133 l §
Kulutusjäsenvaltioon sijoittautumattomallaverovelvollisella tarkoitetaan elinkeinonharjoittajaa, jolla on liiketoiminnan kotipaikka tai kiinteä toimipaikka Yhteisössä, mutta jolla ei ole liiketoiminnan kotipaikkaa tai kiinteää toimipaikkaa kulutusjäsenvaltiossa.
Tunnistamisjäsenvaltiona pidetään 133 k §:ssä tarkoitettua erityisjärjestelmää sovellettaessa jäsenvaltiota, jossa verovelvollisella on liiketoiminnan kotipaikka tai, jos hänen liiketoimintansa kotipaikka ei ole Yhteisössä, jäsenvaltiota, jossa hänellä on kiinteä toimipaikka.
Verovelvollisen, jonka liiketoiminnan kotipaikka ei ole Yhteisössä mutta jolla on useita kiinteitä toimipaikkoja Yhteisössä, tunnistamisjäsenvaltio on jäsenvaltio, jossa sijaitsee se kiinteä toimipaikka, jonka osalta verovelvollinen ilmoittaa käyttävänsä erityisjärjestelmää. Verovelvollinen on velvollinen noudattamaan tätä päätöstään kyseisen kalenterivuoden sekä kahden sitä seuraavan kalenterivuoden ajan.
Kulutusjäsenvaltiolla tarkoitetaan jäsenvaltiota, jossa radio- ja televisiolähetyspalvelu, sähköinen palvelu tai telepalvelu arvonlisäverodirektiivin 58 artiklan mukaan suoritetaan.
133 m §
Kulutusjäsenvaltioon sijoittautumattoman verovelvollisen, jonka tunnistamisjäsenvaltio on Suomi, on tehtävä sähköisesti ilmoitus 133 k §:ssä tarkoitetun toiminnan aloittamisesta Verohallinnolle.
Kulutusjäsenvaltioon sijoittautumattoman verovelvollisen, jonka tunnistamisjäsenvaltio on muu jäsenvaltio kuin Suomi ja jonka on suoritettava veroa Suomeen, on noudatettava tunnistamisjäsenvaltiossa sovellettavia vastaavia määräyksiä.
133 n §
Edellä 133 m §:n 1 momentissa tarkoitettu verovelvollinen merkitään erityisjärjestelmän piiriin kuuluvien myyntien osalta 172 §:ssä tarkoitettuun arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Yksilökohtaisena tunnistamisnumerona käytetään tunnistetta, joka verovelvolliselle on aikaisemmin annettu verovelvollisuuteen liittyvien velvoitteiden täyttämiseksi.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu verovelvollinen suljetaan erityisjärjestelmän ulkopuolelle, jos:
hän ilmoittaa, ettei enää suorita radio- ja televisiolähetyspalveluja, sähköisiä palveluja tai telepalveluja;
voidaan muuten olettaa hänen erityisjärjestelmän piiriin kuuluvan toimintansa päättyneen;
hän ei enää täytä erityisjärjestelmän soveltamisen edellytyksiä; tai
hän jatkuvasti jättää noudattamatta erityisjärjestelmää koskevia sääntöjä.
Kulutusjäsenvaltioon sijoittautumaton verovelvollinen, jonka tunnistamisjäsenvaltio on muu jäsenvaltio kuin Suomi, merkitään 133 g §:n 1 momentissa tarkoitettuun tunnistamisrekisteriin Suomessa tapahtuneista erityisjärjestelmän piiriin kuuluvista myynneistä. Yksilökohtaisena tunnistamisnumerona käytetään tunnistamisvaltion verovelvolliselle antamaa arvonlisäverotunnistetta.
133 o §
Kulutusjäsenvaltioon sijoittautumattoman verovelvollisen, jonka tunnistamisjäsenvaltio on Suomi, on annettava sähköisesti veroilmoitus kultakin verokaudelta riippumatta siitä, onko radio- ja televisiolähetyspalveluja, sähköisiä palveluja tai telepalveluja myyty verokauden aikana. Ilmoitus annetaan Verohallinnolle.
Veroilmoituksessa on ilmoitettava:
verovelvollisen tunnistamisnumero;
eriteltynä jokaista kulutusjäsenvaltiota varten, jossa veroa on suoritettava, verokauden aikana myytyjen radio- ja televisiolähetyspalvelujen, sähköisten palvelujen ja telepalvelujen kokonaisarvo ilman veron osuutta, vastaava veron kokonaismäärä kunkin verokannan osalta ja sovellettava verokanta;
2 kohdassa tarkoitettujen suoritettavien verojen yhteismäärä.
Jos verovelvollisella on Suomessa olevan kiinteän toimipaikan lisäksi muualla Yhteisössä yksi tai useampi kiinteä toimipaikka, josta palvelut luovutetaan, veroilmoituksessa on lisäksi ilmoitettava kulutusjäsenvaltioittain jaoteltuna erityisjärjestelmän piiriin kuuluvien palvelujen kokonaisarvo kunkin sellaisen jäsenvaltion osalta, jossa verovelvollisella on kiinteä toimipaikka, sekä kyseisen kiinteän toimipaikan tunnistamisnumero.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun verovelvollisen verokausi on neljänneskalenterivuosi. Veroilmoitus on annettava viimeistään verokautta seuraavan kalenterikuukauden 20 päivänä.
Erityisjärjestelmää käyttävän verovelvollisen, jonka tunnistamisjäsenvaltio on muu jäsenvaltio kuin Suomi, on Suomeen suoritettavan veron osalta noudatettava tunnistamisjäsenvaltiossa sovellettavia vastaavia määräyksiä.
133 p §
Edellä 133 o §:n 1 momentissa tarkoitetun verovelvollisen on maksettava verokaudelta tilitettävänä verona 133 o §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettu suoritettavien verojen yhteismäärä viimeistään verokautta seuraavan kalenterikuukauden 20 päivänä.
Erityisjärjestelmää käyttävän verovelvollisen, jonka tunnistamisjäsenvaltio on muu jäsenvaltio kuin Suomi, on Suomeen suoritettavan veron osalta noudatettava vastaavia tunnistamisjäsenvaltiossa sovellettavia määräyksiä.
133 q §
Erityisjärjestelmää käyttävä verovelvollinen, jolla ei ole liiketoiminnan kotipaikkaa tai kiinteää toimipaikkaa Suomessa, ei saa tehdä 10 luvussa tarkoitettua vähennystä erityisjärjestelmän piiriin kuuluvaan verolliseen toimintaan liittyvistä hankinnoista, jollei 2 momentissa toisin säädetä. Sen sijaan verovelvollisella on, sen estämättä, mitä 122 §:n 1 momentissa säädetään, oikeus saada 122 §:ssä tarkoitettu palautus.
Jos verovelvollinen harjoittaa Suomessa myös erityisjärjestelmän piiriin kuulumatonta toimintaa, josta hän on velvollinen rekisteröitymään arvonlisäverovelvolliseksi, hän saa tehdä erityisjärjestelmän piiriin kuuluvaan, verolliseen toimintaansa liittyvistä hankinnoista 10 luvussa tarkoitetun vähennyksen 162 §:ssä tarkoitetussa ilmoituksessa.
Oikeus palautukseen ja 2 momentissa tarkoitettuun vähennykseen koskee vain veroa, joka olisi voitu 10 luvun säännösten nojalla vähentää, jos verovelvollinen olisi ollut toiminnastaan verovelvollinen lain yleisten sääntöjen mukaan.
Yhteisiä menettelysäännöksiä
134 §
Erityisjärjestelmää sovelletaan kaikkiin järjestelmää käyttävän verovelvollisen suorittamiin 133 d tai 133 k §:ssä tarkoitettuihin myynteihin. Sitä ei kuitenkaan sovelleta myynteihin arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkitylle oikeushenkilölle, joka ei ole elinkeinonharjoittaja.
Erityisjärjestelmää soveltavan verovelvollisen 133 d tai 133 k §:ssä tarkoitettuihin myynteihin oikeushenkilölle, joka ei ole elinkeinonharjoittaja ja jota ei ole merkitty arvonlisäverovelvollisten rekisteriin, ei sovelleta 9 §:n 1 momenttia.
134 a §
Aloittamisilmoituksella annettujen tietojen muutoksista samoin kuin toiminnan päättymisestä tai muuttumisesta siten, ettei verovelvollinen enää ole oikeutettu käyttämään erityisjärjestelmää, on ilmoitettava sähköisesti Verohallinnolle.
Verohallinto määrää tarkemmin toiminnan aloittamista koskevassa ilmoituksessa annettavista tiedoista sekä aloittamisilmoituksen ja 1 momentissa tarkoitettujen ilmoitusten antotavasta.
134 b §
Verohallinto ilmoittaa 133 g §:n 1 momentissa ja 133 n §:n 1 momentissa tarkoitetulle verovelvolliselle sähköisesti rekisteröinnistä ja rekisteristä poistamisesta sekä siitä, ettei asianomaista ole ilmoituksesta poiketen merkitty rekisteriin tai poistettu rekisteristä.
134 c §
Veroilmoitus on tehtävä euroina. Jos myynti on tapahtunut muuna valuuttana, veroilmoituksessa on käytettävä verokauden viimeisen päivän vaihtokurssia. Muuntamisessa on käytettävä Euroopan keskuspankin kyseiselle päivälle julkaisemia vaihtokursseja tai, jos kursseja ei ole julkaistu kyseisenä päivänä, seuraavan julkaisupäivän vaihtokursseja.
Verohallinto määrää tarkemmin 133 h ja 133 o §:ssä tarkoitetun veroilmoituksen antotavasta.
134 d §
Verokaudelta tilitettävän veron maksun yhteydessä on viitattava asianomaiseen veroilmoitukseen. Vero maksetaan Verohallinnon määräämälle euromääräiselle pankkitilille.
134 e §
Erityisjärjestelmää käyttävän verovelvollisen on pidettävä erityisjärjestelmän piiriin kuuluvista liiketoimista riittävän yksityiskohtaista kirjanpitoa, jotta kulutusjäsenvaltio voi määrittää 133 h ja 133 o §:ssä tarkoitetun veroilmoituksen oikeellisuuden.
Tiedot on pyydettäessä saatettava Verohallinnon käytettäviksi sähköisesti, jos Suomi on tunnistamisjäsenvaltio tai kulutusjäsenvaltio. Verohallinto määrää tarkemmin sähköisten tietojen antotavasta.
Tiedot on säilytettävä kymmenen vuotta sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana liiketoimi suoritettiin.
134 f §
Ellei tässä luvussa toisin säädetä, erityisjärjestelmää käyttävään verovelvolliseen, jonka tunnistamisjäsenvaltio on Suomi, sovelletaan soveltuvin osin, mitä 13–22 luvussa säädetään verovelvollisesta. Sama koskee verovelvollista, jonka tunnistamisjäsenvaltio on toinen jäsenvaltio, siltä osin kuin kysymys on Suomeen suoritettavasta verosta.
134 g §
Erityisjärjestelmää käyttävään verovelvolliseen, jonka tunnistamisjäsenvaltio on Suomi, ei sovelleta, mitä 13 luvussa säädetään ajallisesta kohdistamisesta siltä osin kuin kysymys on toiseen jäsenvaltioon tilitettävästä verosta.
134 h §
Erityisjärjestelmää käyttävän verovelvollisen erityisjärjestelmän piiriin kuuluviin liiketoimiin ei sovelleta, mitä 147 §:n 1 momentissa säädetään veron maksamisesta.
Jos erityisjärjestelmää käyttävä verovelvollinen ei voi tehdä 78 §:ssä tarkoitettuja vähennyksiä täysimääräisinä verokaudelta Suomeen tilitettävää veroa laskettaessa, vähentämättä jäänyt määrä palautetaan verovelvolliselle.
134 i §
Erityisjärjestelmää käyttävää verovelvollista koskevat asiat käsitellään Verohallinnossa.
134 j §
Erityisjärjestelmää käyttävään verovelvolliseen ei sovelleta, mitä 161, 162 ja 162 a §:ssä sekä 164 §:n 1 momentissa säädetään ilmoittamisvelvollisuudesta ja verokaudesta.
Erityisjärjestelmää käyttävän verovelvollisen veroilmoitukseen sovelletaan, mitä 164 §:n 3 momentissa sekä 165 §:ssä säädetään yhteenvetoilmoituksesta.
134 k §
Erityisjärjestelmää käyttävää Yhteisöön sijoittautumatonta verovelvollista ei merkitä 172 §:ssä tarkoitettuun arvonlisäverovelvollisten rekisteriin.
Erityisjärjestelmää käyttävää kulutusjäsenvaltioon sijoittautumatonta verovelvollista, jonka tunnistamisjäsenvaltio on muu kuin Suomi, ei merkitä 172 §:ssä tarkoitettuun arvonlisäverovelvollisten rekisteriin erityisjärjestelmän piiriin kuuluvista liiketoimista.
Edellä 1 tai 2 momentissa tarkoitettuun verovelvolliseen ei sovelleta, mitä 175 §:n 1 momentissa säädetään rekisteröintiä koskevien toimenpiteiden ilmoittamisesta asianosaiselle.
134 l §
Erityisjärjestelmää käyttävään verovelvolliseen, jonka tunnistamisjäsenvaltio on Suomi, ei sovelleta, mitä 19 luvussa säädetään veron määräämisestä siltä osin kuin kysymys on erityisjärjestelmän piiriin kuuluvista liiketoimista toiseen jäsenvaltioon suoritettavasta verosta.
134 m §
Verohallinto antaa erityisjärjestelmää käyttävälle verovelvolliselle ilmoituksen tämän ilmoittamasta Suomeen maksettavasta maksamatta olevasta verosta.
Edellä 1 momentissa tarkoitettuun veroon sovelletaan, mitä verotililain 23 §:ssä ja 24 §:n 1 momentissa säädetään kausiveroilmoitukseen perustuvasta velvoitteesta.
Jos erityisjärjestelmää käyttävä verovelvollinen maksaa verokaudelta Suomeen tilitettävää veroa ilman veron maksettavaksi määräämistä 133 i §:n 1 momentissa tai 133 p §:n 1 momentissa säädetyn määräajan jälkeen, hänen on veron maksamisen yhteydessä maksettava oma-aloitteisesti veronlisäystä. Jos veroa ei ole maksettu ilman veron maksettavaksi määräämistä tai jos verovelvollinen ei ole oma-aloitteisesti maksanut verolle veronlisäystä, verolle määrätään veronlisäystä.
Edellä 3 momentissa tarkoitettu veronlisäys lasketaan siten kuin veronlisäyksestä ja viivekorosta annetussa laissa (1556/1995) säädetään.
Kun erityisjärjestelmää käyttävälle verovelvolliselle määrätään veronlisäystä, sovelletaan, mitä 184 ja 185 §:ssä säädetään veron määräämisestä.
134 n §
Erityisjärjestelmää käyttävään verovelvolliseen, jonka tunnistamisjäsenvaltio on Suomi, ei sovelleta, mitä 20 luvussa säädetään ohjauksesta ja ennakkoratkaisusta siltä osin kuin kysymys on toiseen jäsenvaltioon suoritettavasta verosta.
134 o §
Jos erityisjärjestelmää käyttävä verovelvollinen on ilmoittanut erityisjärjestelmän piiriin kuuluvista liiketoimista verokaudelta Suomeen tilitettävän veron liian suurena, liikaa maksettu vero maksetaan hänelle hakemuksen tai muun saadun selvityksen perusteella. Vero voidaan palauttaa viimeistään kolmantena kalenterivuotena sen kalenterivuoden päättymisestä, jolta verovelvollinen on ilmoittanut liikaa veroa, tai verovelvollisen viimeistään tuolloin tekemän vaatimuksen perusteella myöhemminkin.
Erityisjärjestelmää käyttävän verovelvollisen osalta tilikautena pidetään 179, 192, 193 ja 204 §:ää sovellettaessa sitä kalenterivuotta, johon kuuluvasta verokaudesta on kyse. Lain 192 ja 193 §:ää sovellettaessa oikaisu ja valitus voidaan tehdä jo kalenterivuoden kuluessa.
134 p §
Erityisjärjestelmää käyttävälle verovelvolliselle takaisin maksettava vero on maksettava viivytyksettä.
Takaisin maksettavalle verolle maksetaan veronkantolain (609/2005) 22 §:ssä säädetty korko. Korko lasketaan veron maksupäivästä.
134 q §
Erityisjärjestelmää käyttävään verovelvolliseen, jonka tunnistamisjäsenvaltio on Suomi, ei sovelleta, mitä 209 b §:ssä säädetään laskunantovelvollisuudesta siltä osin kuin kysymys on toiseen jäsenvaltioon tilitettävästä verosta.
134 r §
Erityisjärjestelmää käyttävään verovelvolliseen sovelletaan, mitä 218 §:n 3 momentissa säädetään arvonlisäverorikkomuksesta, jos hän jättää asianmukaisesti täyttämättä viranomaisen kehotuksesta huolimatta 133 f, 133 h, 133 m, 133 o, 134 a tai 134 e §:ssä säädetyn velvollisuuden.
II OSA
13 lukuAjallinen kohdistaminen
135 §
Myynnistä ja tavaran yhteisöhankinnasta suoritettava vero, vähennettävä vero ja ilmoitettavat liiketapahtumat kohdistetaan veron tilittämistä ja liiketapahtumien ilmoittamista varten kalenterikuukaudelle sen mukaan kuin tässä luvussa säädetään.
135 a §
Myynnistä suoritettava vero kohdistetaan sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana veron suorittamisvelvollisuus on 15 ja 16 §:n mukaan syntynyt.
136 §
Tilikauden aikana tilikaudelle kuuluva vero saadaan 15 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa kohdistaa sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana ostajaa on toimitetusta tavarasta tai suoritetusta palvelusta veloitettu. Jos veloitusta ei käytetä, vero saadaan kohdistaa sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana myyntihinta tai sen osa on kertynyt.
150 §
Yhteisöön sijoittautumattomalla elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan tätä lukua sovellettaessa elinkeinonharjoittajaa, jolla ei ole Yhteisön alueella liiketoiminnan kotipaikkaa tai kiinteää toimipaikkaa, josta hän suorittaa liiketoimia.
156 a §
Toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneella elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan elinkeinonharjoittajaa, jolla on muussa jäsenvaltiossa kuin Suomessa liiketoiminnan kotipaikka tai kiinteä toimipaikka, josta hän suorittaa liiketoimia.
173 a §
Jos ulkomaalaisella ei ole liiketoiminnan kotipaikkaa eikä kiinteää toimipaikkaa toisessa jäsenvaltiossa eikä valtiossa, jonka kanssa Suomella on sellainen viranomaisten keskinäistä avunantoa koskeva oikeudellinen järjestely, joka vastaa soveltamisalaltaan keskinäisestä avunannosta veroihin, maksuihin ja muihin toimenpiteisiin liittyvien saatavien perinnässä annettua neuvoston direktiiviä 2010/24/EU sekä hallinnollisesta yhteistyöstä ja petosten torjunnasta arvonlisäverotuksen alalla annettua neuvoston asetusta (EU) N:o 904/2010, 12 §:n 2 momentissa tarkoitetun hakemuksen hyväksymisen edellytyksenä on sellaisen Verohallinnon hyväksymän edustajan nimeäminen, jolla on Suomessa liiketoiminnan kotipaikka. Verohallinto voi lisäksi vaatia asetettavaksi vakuuden veron suorittamisesta.
188 a §
Edellä 1 momentissa tarkoitettuun veroon sovelletaan, mitä verotililain 23 §:ssä ja 24 §:n 1 momentissa säädetään kausiveroilmoitukseen perustuvasta velvoitteesta.
209 a §
Laskutukseen sovelletaan 209 b–209 g §:ää myös 3 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa, jos myyjä luovuttaa tavarat tai suorittaa palvelut Suomessa sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta tai kun luovutus tai suoritus ei tapahdu mistään kiinteästä toimipaikasta, jos myyjän liiketoiminnan kotipaikka on Suomessa.
Poiketen siitä, mitä 1 momentissa säädetään, 209 b–209 g §:ää ei sovelleta toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen myyjän Suomessa suorittamaan myyntiin, josta ostaja on 2 a tai 9 §:n nojalla verovelvollinen ja josta myyjä laatii laskun. Myyjä on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon, jos hän luovuttaa tavarat tai suorittaa palvelut toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta tai kun luovutus tai suoritus ei tapahdu mistään kiinteästä toimipaikasta, jos myyjän liiketoiminnan kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015.
Tätä lakia sovelletaan, kun veron suorittamisvelvollisuus syntyy lain tultua voimaan.
VaVM 5/2014
EV 58/2014
Neuvoston direktiivi 2008/8/EY, EUVL N:o L 44, 20.2.2008, s. 11-12
Naantalissa 27 päivänä kesäkuuta 2014
Tasavallan PresidenttiSAULI NIINISTÖOpetus- ja viestintäministeriKrista Kiuru