251/2011

Kasvusto voidaan perustaa jo edellisenä vuonna suojaviljan tai muun suojakasvin kanssa tai sänkeen kylvämällä. Monivuotiset nurmipellot voivat myös olla aiemmin perustettuja monivuotisia nurmia. Kasvuston perustamisen yhteydessä vähäinen lannoitus 3 luvun mukaisesti on mahdollista peittävän kasvuston aikaansaamiseksi. Monivuotiset nurmipellot on säilyttävä samalla lohkolla vähintään kaksi kasvukautta ja ilmoitettava tällöin luonnonhoitopeltojen monivuotisina nurmina.

Monimuotoisuuspellot on perustettava niittykasvien, riistakasvien tai maisemakasvien siemenseoksilla kylvämällä viimeistään 30 päivänä kesäkuuta. Riista- ja maisemakasvit on kylvettävä vuosittain. Kylvettäessä on pyrittävä riittävän kasvuston aikaansaamiseen. Monimuotoisuuspellon kasvustoa ei saa perustaa suorakylvämällä nurmeen. Sänkeen kylvö ja kotimaisten siementen käyttö on suositeltavaa. Riistasiemenseoksella perustettuja monimuotoisuuspeltoja ei saa perustaa lähelle vilkasliikenteisiä teitä, joiden liikennetiheys on yli 3 000 autoa vuorokaudessa.

Niittykasvien siemenseoksessa on oltava nurmiröllin, lampaannadan tai jäykkänadan ja vähintään yhden monivuotisen niittykasvin siemeniä. Niittykasvi voi olla harakankello, valkoailakki, ahdekaunokki, keltasauramo, ketoneilikka, mäkitervakko, nurmikohokki, purtojuuri, puna-ailakki, päivänkakkara, ruusuruoho, särmäkuisma tai muu vastaava niittykasvi. Apilat eivät ole hyväksyttäviä niittykasveja. Lisäksi niittykasvien siemenseoksessa voi olla yksivuotisten kasvien kuten ruisvirnan tai hunajakukan siemeniä. Maisemakasvien siemenseoksessa on oltava vähintään kahden seuraavan kasvin siemeniä: auringonkukka, hunajakukka, sinimailanen, persianapila, keltalupiini, ruisvirna, ruiskaunokki, malva, kehäkukka, valko- ja keltamesikkä. Maisemakasviseoksessa voi olla myös nurmi- ja heinäkasvien siemeniä, mutta niiden osuus siemenseoksessa saa olla enintään 30 prosenttia. Riistakasviseoksessa on oltava vähintään kahden seuraavan kasvin siemeniä: viljat, tattari, auringonkukka, öljypellava, herne, rypsi, rapsi, sinappi, rehukaali, rehurapsi, öljyretikka, rehujuurikkaat (rehusokerijuurikas, naattinauris tai turnipsi), heinäkasvit ja apilat. Heinäkasvien ja apilan riistakasviseoksessa on aina oltava myös jonkun yksivuotisen kasvin, joka ei ole heinäkasvi tai apila, siemeniä. Riistakasvit voidaan kylvää kasvilajeittain kaistoina.

Viljelijän on noudatettava peltokasvien ja viljelemättömien peltolohkojen lannoituksessa tässä luvussa säädettyä. Pysyvien kasvien ja puutarhakasvien osalta on noudatettava, mitä 4 luvussa säädetään.

Ryhmän 1 ja 2 puutarhakasvien ja siemenmausteiden alasta on oltava vuosittain vähintään 50 prosenttia sellaisten kasvien viljelyksessä, joilla esiintyvien tuholaisten seurantaan on saatavilla tai käytettävissä liimapyydyksiä tai feromoniansoja. Tällaisia kasveja ovat kaalit, lanttu, nauris, sinappi, syötävät sipulikasvit, porkkana, punajuurikas, selleri, persilja, palsternakka ja muut sarjakukkaiset kasvit (kuten anis, korianteri), kumina, herne, omena, luumu, makea pihlaja, herukat, mansikka ja vadelma.

Tuholaisten tarkkailua on tehtävä seuraavilla kasveilla ja niiden tuholaisilla:

Valumavesien käsittelymenetelmiä ovat säätösalaojitus, säätökastelu ja kuivatusvesien kierrätys. Säätösalaojitus on toteutettava salaojituksena, jonka kuivatustehokkuutta voidaan säätää. Tasaisilla mailla veden säätelyyn on oltava keskimäärin yksi säätökaivo 1,5 hehtaaria kohti. Toteutettavista toimenpiteistä on pidettävä hoitopäiväkirjaa, johon on merkittävä tehdyt säätö-, hoito- ja huoltotoimenpiteet.

Maatilan, jolla koko sopimusala on nurmea, sadon käyttämisestä luonnonmukaista kotieläintuotantoa koskevan sopimuksen tehneen maatilan karjan rehuksi on tehtävä kirjallinen sopimus yhteistyötilan kanssa. Sopimuksesta on toimitettava jäljennös toimivaltaiselle elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle.

Viljelijän on perustettava ja hoidettava tai hoidettava kasvi- ja eläinlajien säilymisen ja lisääntymisen sekä viljelymaiseman kannalta tärkeitä alueita tai kohteita. Tällaisia ovat esimerkiksi pellon ja tien tai pellon ja vesistön väliset reuna-alueet, peltojen metsäsaarekkeet, uhanalaisten lajien esiintymispaikat, pienet kosteikot ja tulvapellot, lintujen pesintä-, ruokailu- ja levähdysalueina toimivat pellot, perhosten elinympäristöt ja muut monimuotoisuuspellot sekä pelloille perustettavat luonnon monimuotoisuuskaistat. Toimenpiteinä voivat olla puiden ja pensaiden raivaus, laidunnus ja niitto. Lisäksi voidaan toteuttaa muita erityisiä hoitokeinoja, kuten kulotusta. Toimenpiteisiin voi kuulua myös kohteilla sijaitsevien perinteisten rakenteiden ja rakennelmien kuten esimerkiksi kiviaitojen, kivisiltojen, suovien, haasioiden, pieleksien, karjasiltojen, kivisaarekkeiden ja riukuaitojen ylläpitoa ja hoitoa sekä sopimusalueille vievien polkujen perustaminen. Hoitotoimenpiteillä ei saa vaarantaa metsäsaarekkeella olevia luontotyyppejä. Toimenpiteiden on perustuttava suojelusuunnitelmiin, jotka alueelliset ympäristöviranomaiset ovat laatineet kaikkein uhanalaisimpia lajeja koskevia sopimuksia varten. Pellon reunavyöhykkeen ja metsäsaarekkeen hoitona on oltava vähintään joka toinen vuosi tapahtuva pensaiden ja taimien raivaus, niitto tai laidunnus ellei hyväksytyssä suunnitelmassa muuta esitetä.

Sopimusaluetta ei saa metsittää, lannoittaa eikä käsitellä kasvinsuojeluaineilla. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi tapauskohtaisesti sallia lannoituksen luonnonvaraisten lintujen levähdys- ja ruokailualueilla sekä kasvinsuojeluaineen käytön esimerkiksi niitettävien alueiden kantokäsittelyssä. Tapauskohtaisesti sallittu laidunnus on toteutettava niin, että se ei aiheuta alueen kasvillisuuden haitallista rehevöitymistä tai eroosiota. Eläimille voidaan antaa kivennäisiä ja vitamiineja, jos ne sisältävät vähän fosforia ja niiden käytöstä ei aiheudu alueen rehevöitymistä. Kivennäisten ja vitamiinien syöttö on järjestettävä katetusti siten, ettei niitä pääse leviämään sateen tai eläinten mukana syöttöpaikan lähiympäristöön. Syöttö paikka tulisi sijoittaa metsän laitaan tai lajistoltaan vähäarvoiseen kohtaan aluetta.

Alkuperäiskasvien viljelystä tehtävän sopimuksen edellytyksenä on, että kysymyksessä on maatiaislajike tai -kanta, joka eroaa morfologisesti tai fenotyypiltään muista lajikkeista, tai on lajikeluettelosta poistunut kauppalajike tai on lajikeluettelosta poistuneen kauppalajikkeen muuntunut kanta. Maatiaislajikkeista, vanhoista kauppalajikkeista ja vanhojen kauppalajikkeiden muuntuneista kannoista on tehtävä lajiketutkimus tai lajikeaitouden määritys ja lajikkeen on oltava rekisteröity. Lajikkeen tutkimuksessa sovelletaan Euroopan unionin kasvilajikeviraston (CPVO) ja Kansainvälisen lajikeoikeusliiton (UPOV) ohjeisiin perustuvaa lajikekuvauskäytäntöä. Oikeus lajikkeen tuettuun sopimusylläpitoon on ensisijaisesti sillä maatilalla, jolla lajiketta on viljelty vuosikymmeniä.

Viljelijän maatilalla on varastoitava ja säilytettävä ylläpidettävän alkuperäiskasvin kylvökelpoista siementä sopimuksessa erikseen ilmoitettava määrä. Maatilalla on kuitenkin varastoitava vähintään sellainen määrä sopimuslajikkeen siementä, että määrä on vähintään kaksi kertaa ylläpitoalan eli yhden hehtaarin kylvömäärä. Viljoja ja palkoviljoja on pääsääntöisesti lisättävä vuosittain. Nurmikasviviljelykset on perustettava ylläpitotarkoitusta varten. Ylläpitosiemenerä voidaan korjata maatilan normaalikäytännön mukaisesti esimerkiksi toisena tai kolmantena vuotena kasvuston perustamisesta. Ylläpitoviljelystä ei tarvitse perustaa joka vuosi. Nurmelta voidaan muina vuosina korjata joko nurmirehusato tai siemensato markkinointitarkoitusta varten. Nurmikasvien yksittäisen ylläpitoviljelyksen ikä voi olla korkeintaan kolme perustamisvuoden jälkeistä vuotta. Ylläpidon on tapahduttava viljelijän tavanomaisesti käyttämin menetelmin, jotka lajikkeen ylläpitäjä on kuvannut lajikkeen rekisteröintivaiheessa. Ylläpitotilalla on estettävä sopimukseen kuuluvien lajikkeiden sekoittuminen tai risteytyminen nykylajikkeiden kanssa. Sekoittuminen tai risteytymisen estämisen lisäksi viljelijän on kiinnitettävä huomiota esikasveihin sekä ristipölytteisten lajien osalta riittäviin eristysetäisyyksiin.

Viljoilla ja heinäkasveilla on oltava kulunut kaksi vuotta sekä nurmipalkokasveilla ja palkoviljoilla kolme vuotta siitä, kun lohkolla on viimeksi viljelty saman kasvilajin eri lajiketta tai saman lajikkeen aitoudeltaan tuntematonta erää. Peltolohkoilla on noudatettava seuraavia eristysetäisyyksiä sellaisiin kasvustoihin nähden, joiden kanssa ei-toivottu risteytyminen on mahdollista: rukiilla 300 metriä sekä heinäkasveilla, nurmipalkokasveilla ja palkoviljoilla 200 metriä. Ohran, kauran ja vehnän siemenviljelys ei saa sijaita niin lähellä toista saman lajin viljelystä, että on olemassa sekoittumisvaara esimerkiksi korjuun yhteydessä.

Kasvukauden aikana viljelijän on pidettävä maatiaislajikkeen, vanhan kauppalajikkeen tai vanhojen kauppalajikkeiden muuntuneiden kantojen viljelystä 4 §:ssä säädettyjä muistiinpanoja. Ylläpitoviljelyä seurataan viljelystarkastusten ja kenttäkoetarkastusten avulla. Sopimuskauden aikana Elintarviketurvallisuusvirasto tekee maatilalle vähintään yhden viljelystarkastuksen, nurmikasveilla pääsääntöisesti sinä vuonna, jona viljelijä aikoo korjata uuden ylläpitoerän. Viljelystarkastuksessa todetaan lajikkeen aitous tutkimalla, onko kasvusto kuvausta vastaava. Lisäksi tarkastetaan, esiintyykö viljelyksellä haitallisessa määrin vieraita lajikkeita tai muita haitallisia viljelykasveja sekä noudatetaanko eristysetäisyyksiä. Myös varastotilanne tarkastetaan. Viljelijän on itse pyydettävä viljelystarkastus maatilalleen Elintarviketurvallisuusviraston siementarkastusyksiköstä viimeistään 22 päivänä toukokuuta sinä vuonna, jona tarkastus halutaan tehtävän.

Kerran sopimuskauden aikana tutkitaan kenttäkoetarkastuksen avulla kannan aitouden säilyminen ja mahdolliset kannan ilmiasussa tapahtuneet muutokset. Viljelijän on toimitettava uudesta ylläpitoerästä näyte Elintarviketurvallisuusviraston siementarkastusyksikköön viimeistään 30 päivänä huhtikuuta neljäntenä sopimusvuonna. Jos tämä ei ole nurmikasvien ylläpitoviljelyksillä mahdollista ja sopimusta aiotaan jatkaa, näytteen voi toimittaa myös viimeisenä sopimusvuotena viimeistään 30 päivänä huhtikuuta.