Valtioneuvoston asetus eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa annetun valtioneuvoston asetuksen liitteiden muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Asetus
- Antopäivä
- Alkuperäinen julkaisu
- Vihko 65/2009 (Julkaistu 12.6.2009)
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty ympäristöministeriön esittelystä,
muutetaan eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa 28 päivänä kesäkuuta 2006 annetun valtioneuvoston asetuksen ( 591/2006 ) liitteet seuraavasti:
Tämä asetus tulee voimaan 15 päivänä kesäkuuta 2009.
Ilmoitusasiassa, joka on tullut vireille ennen tämän asetuksen voimaantuloa, sovelletaan asetuksen voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/12/EY (32006L0012); EYVL N:o L 114, 27.4.2006, s. 9
Helsingissä 4 päivänä kesäkuuta 2009
Ympäristöministeri Paula LehtomäkiNeuvotteleva virkamies Klaus Pfister
Liite 1
ASETUKSEN SOVELTAMISALAAN KUULUVAT JÄTTEET
Tässä liitteessä määritellään asetuksen soveltamisalaan kuuluvat jätteet sekä niiden sisältämien haitallisten aineiden pitoisuuden ja liukoisuuden raja-arvot.
1. Betonimurske (jätenimikkeet 1 10 13 14, 17 01 01, 17 01 07 ja 19 12 12)
Betonimurskeella tarkoitetaan jätettä, joka on valmistettu puretuista betonirakenteista tai uudisrakentamisen ja betoniteollisuuden betonijätteistä murskaamalla enintään 150 millimetrin kappalekokoon. Murskattu betonijäte saa sisältää enintään 30 painoprosenttia tiilimursketta.
Haitallinen aine | Raja-arvo, mg/kg kuiva-ainetta | Raja-arvo, mg/kg kuiva-ainetta | ||||
Perustutkimukset 1 | Laadunvalvontatutkimukset 1 | |||||
Pitoisuus | Liukoisuus | Liukoisuus | Pitoisuus | Liukoisuus | Liukoisuus | |
(L/S = 10 l/kg) | (L/S = 10 l/kg) | (L/S = 10 l/kg) | (L/S = 10 l/kg) | |||
Peitetty rakenne | Päällystetty rakenne | Peitetty rakenne | Päällystetty rakenne | |||
PCB 2 | 1,0 | 1,0 | ||||
PAH 3 | 20 | |||||
Mineraaliöljyt 4 | 500 | |||||
DOC 5 | 500 | 500 | ||||
Antimoni (Sb) | 0,06 | 0,06 | ||||
Arseeni (As) | 50 | 0,5 | 0,5 | 50 | ||
Barium (Ba) | 20 | 20 | ||||
Kadmium (Cd) | 10 | 0,02 | 0,02 | 10 | 0,02 | 0,02 |
Kromi (Cr) | 400 | 0,5 | 0,5 | 400 | 0,5 | 0,5 |
Kupari (Cu) | 400 | 2,0 | 2,0 | 400 | 2,0 | 2,0 |
Elohopea (Hg) | 0,01 | 0,01 | ||||
Lyijy (Pb) | 300 | 0,5 | 0,5 | 300 | 0,5 | 0,5 |
Molybdeeni (Mo) | 0,5 | 0,5 | ||||
Nikkeli (Ni) | 0,4 | 0,4 | ||||
Vanadiini (V) | 2,0 | 2,0 | ||||
Sinkki (Zn) | 700 | 4,0 | 4,0 | 700 | ||
Seleeni (Se) | 0,1 | 0,1 | ||||
Fluoridi (F -- ) | 10 | 50 | ||||
Sulfaatti (SO 42- ) | 1 000 | 6 000 | 1 000 | 6 000 | ||
Kloridi (Cl - ) | 800 | 800 |
1 Katso liitteessä 2 oleva 2 kohta.
2 Polyklooratut bifenyylit, kongeneerien 28, 52, 101, 118, 138, 153 ja 180 kokonaismäärä.
3 Polyaromaattiset hiilivedyt, yhdisteiden (antraseeni, asenafteeni, asenaftyleeni, bentso(a)antraseeni, bentso(a)pyreeni, bentso(b)fluoranteeni, bentso(g,h,i)peryleeni, bentso(k)fluoranteeni, dibentso(a,h)antraseeni, fenantreeni, fluoranteeni, fluoreeni, indeno(1,2,3-cd)pyreeni, naftaleeni, pyreeni, kryseeni) kokonaismäärä.
4 Hiilivetyjakeet C10―C40.
5 Liuennut orgaaninen hiili.
1 Yleisempien jätteiden sekä ongelmajätteiden luettelosta annetun ympäristöministeriön asetuksen (1129/2001) mukainen jätenimike.
2. Kivihiilen, turpeen ja puuperäisen aineksen polton lentotuhkat (jätenimikkeet 1 10 01 02, 10 01 03 ja 10 01 17), pohjatuhkat (jätenimikkeet 1 10 01 01 ja 10 01 15) ja leijupetihiekka (jätenimike 1 10 01 24)
Kivihiilen polton lento- ja pohjatuhkalla tarkoitetaan jätettä, joka on eroteltu mekaanisesti tai sähköisesti kivihiilen poltossa syntyvistä savukaasuista tai joka on poistettu kivihiilen polttolaitoksen polttokammion pohjalta.
Turpeen ja puuperäisen aineksen polton lento- ja pohjatuhkalla tarkoitetaan jätettä, joka on eroteltu mekaanisesti tai sähköisesti turpeen, puuhakkeen, kuorijätteen, ensiömassan tuotannon tai massasta valmistettavan paperin tuotannon yhteydessä syntyvän kuituainetta sisältävän kasviperäisen jätteen, käsittelemättömän puujätteen tai muun näihin rinnastettavan puuperäisen aineksen taikka niiden seoksen poltossa syntyvistä savukaasuista tai poistettu polttolaitoksen polttokammion pohjalta.
Kivihiilen, turpeen ja edellä tarkoitetun puuperäisen aineksen polton leijupetihiekalla tarkoitetaan leijukerroslaitoksen polttoprosessista poistettavaa hiekkapetimateriaalia tai poltossa hienontunutta hiekkapetimateriaalia, joka erottuu savukaasusta joko kattilassa tai savukaasujen puhdistuksessa.
Haitallinen aine | Raja-arvo, mg/kg kuiva-ainetta | Raja-arvo, mg/kg kuiva-ainetta | ||||
Perustutkimukset 1 | Laadunvalvontatutkimukset 1 | |||||
Pitoisuus | Liukoisuus | Liukoisuus | Pitoisuus | Liukoisuus | Liukoisuus | |
(L/S = 10 l/kg) | (L/S = 10 l/kg) | (L/S = 10 l/kg) | (L/S = 10 l/kg) | |||
Peitetty rakenne | Päällystetty rakenne | Peitetty rakenne | Päällystetty rakenne | |||
PCB 2 | 1,0 | |||||
PAH 3 | 20/40 4 | |||||
DOC 5 | 500 | 500 | ||||
Antimoni (Sb) | 0,06 | 0,18 | ||||
Arseeni (As) | 50 | 0,5 | 1,5 | 50 | ||
Barium (Ba) | 3 000 | 20 | 60 | 3 000 | ||
Kadmium (Cd) | 15 | 0,04 | 0,04 | 15 | ||
Kromi (Cr) | 400 | 0,5 | 3,0 | 400 | 0,5 | 3,0 |
Kupari (Cu) | 400 | 2,0 | 6,0 | 400 | ||
Elohopea (Hg) | 0,01 | 0,01 | ||||
Lyijy (Pb) | 300 | 0,5 | 1,5 | 300 | 0,5 | 1,5 |
Molybdeeni (Mo) | 50 | 0,5 | 6,0 | 50 | 0,5 | 6,0 |
Nikkeli (Ni) | 0,4 | 1,2 | ||||
Vanadiini (V) | 400 | 2,0 | 3,0 | 400 | 2,0 | 3,0 |
Sinkki (Zn) | 2 000 | 4,0 | 12 | 2 000 | ||
Seleeni (Se) | 0,1 | 0,5 | 0,1 | 0,5 | ||
Fluoridi (F -- ) | 10 | 50 | 10 | 50 | ||
Sulfaatti (SO 42- ) | 1 000 | 10 000 | 1 000 | 10 000 | ||
Kloridi (Cl - ) | 800 | 2 400 | 800 | 2 400 |
1 Katso liitteessä 2 oleva kohta 2.
2 Polyklooratut bifenyylit, kongeneerien 28, 52, 101, 118, 138, 153 ja 180 kokonaismäärä.
3 Polyaromaattiset hiilivedyt, yhdisteiden (antraseeni, asenafteeni, asenaftyleeni, bentso(a)antraseeni, bentso(a)pyreeni, bentso(b)fluoranteeni, bentso(g,h,i)peryleeni, bentso(k)fluoranteeni, dibentso(a,h)antraseeni, fenantreeni, fluoranteeni, fluoreeni, indeno(1,2,3-cd)pyreeni, naftaleeni, pyreeni, kryseeni) kokonaismäärä.
4 Peitetty rakenne/päällystetty rakenne.
5 Liuennut orgaaninen hiili.
Liite 2
JÄTTEEN LAADUNHALLINTA
Tässä liitteessä määritellään asetuksen mukaisen hyödyntämisen edellyttämän jätteen laadunhallinnan yleisperiaatteet.
1. Laadunvarmistusjärjestelmä
Jätteen luovuttajalla on oltava laadunvalmistusjärjestelmä, joka sisältää ainakin seuraavat kohdat:
1) laadunvalvontatutkimukset
- näytteenottosuunnitelma ja arvio näytteenoton edustavuudesta sekä ohjeet näytteenotosta, näytteiden valmistuksesta ja näytteiden toimittamisesta analysoitaviksi
- tutkimus- ja määritysmenetelmät, seurattavat haitalliset aineet ja muut seurattavat ominaisuudet sekä seurantatiheydet
- tutkittavien haitallisten aineiden raja-arvot
- laatupoikkeamien käsittely ja hyväksyttävät poikkeamat
- näytteenoton ja tutkimusten laadunvarmistus
- laadunvalvonnan seuranta-asiakirjat ja raportointiohje
2) vastuuhenkilöt ja näiden pätevyys
3) ohjeet jätteen vastaanotosta (erityisesti, jos kysymys on useista kohteista toimitettavan jätteen käsittelystä hyödyntämiskelpoiseksi), varastoinnista, käsittelystä ja toimittamisesta hyödyntämispaikkaan
4) laadunvarmistusjärjestelmän arviointi- tai auditointisuunnitelma
5) tarvittaessa erityiset puhtausvaatimukset, kuten jätteeseen kuulumattoman aineksen osuus
6) seuranta ja raportointi
- laadunvalvontapöytäkirja kultakin näytteenotto- ja tutkimuskerralta
- havaitut laatupoikkeamat ja niiden johdosta tehdyt toimenpiteet
- hyödynnettäväksi toimitettavan jätteen määrä ja laatu sekä toimituskohteet.
2. Tutkimukset
Jätteen laatu on selvitettävä perus- ja laadunvalvontatutkimuksin. Mittaukset, testaukset, selvitykset ja tutkimukset on tehtävä ympäristönsuojelulain 108 §:n mukaisesti pätevästi, luotettavasti ja tarkoituksenmukaisin menetelmin.
Perustutkimuksilla osoitetaan jätteen kuuluvan asetuksen soveltamisalaan. Perustutkimuksissa on vakioiduin analyysi- ja testausmenetelmin selvitettävä ainakin jätteen koostumus ja haitallisten aineiden liukoisuus. Vähintään viiden vuoden väliajoin tai, jos jätettä tuottavassa toiminnassa tapahtuu muutoksia, jotka voivat olennaisesti vaikuttaa jätteen laatuun, on tehtävä riittävät lisätutkimukset sen varmistamiseksi, että jäte edelleen vastaa perustutkimuksia. Samalla on tarkistettava ja tarvittaessa uusittava laadunvarmistusjärjestelmä.
Jätteen laatua on seurattava laadunvalvontatutkimuksin riittävän pitkän ajan laadunvarmistusjärjestelmän mukaisesti. Vähimmäisvaatimuksena pidetään viittä peräkkäistä näytteenottosuunnitelman mukaista tutkimuskertaa. Jos jätteen laatua ei ole seurattu riittävän pitkältä ajalta, voidaan jätteen hyväksyttävyyttä asetuksen mukaiseen käyttöön arvioida jäte-erittäin tehtävien perustutkimusten perusteella.
Laadunvalvonnan tuloksissa voidaan hyväksyä enintään 30 prosentin raja-arvon ylitys, jos viimeisten kahden vuoden aikana tehtyjen määritysten keskiarvo ei ylitä asetettua raja-arvoa. Jos jätteestä ei ole käytettävissä laadunvalvonnan tuloksia viimeisten kahden vuoden ajalta, lasketaan keskiarvo laadunvalvonnan kestoajalta, kuitenkin vähintään viideltä peräkkäiseltä tutkimuskerralta.
Näytteenotto on tehtävä 2.1 kohdan ja haitallisten aineiden määritykset 2.2 kohdan mukaisesti. Vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen mukaisesti voidaan myös käyttää menetelmiä, jotka perustuvat Euroopan unionin toisessa jäsenvaltiossa, Turkissa tai ETA-sopimuksen osapuolena olevassa EFTA- valtiossa käytettyihin standardeihin tai teknisiin eritelmiin, jotka täyttävät 2.1 ja 2.2 kohdassa tarkoitettujen menetelmien keskeiset vaatimukset.
2.1 Näytteenotto
Näytteenotto ja näytteiden valmistus on tehtävä standardien SFS-EN 932-1 ja SFS-EN 932-2 sekä standardin SFS-EN 14899 mukaisesti. Näytteet on otettava ensisijaisesti jatkuvasta jätevirrasta. Näytteenottajalla tulee olla tehtävän edellyttämä riittävä pätevyys. Standardien mukaisista näytteenottovaatimuksista voidaan poiketa, jos niiden mukainen näytteenotto ei jätteen laadun vuoksi ole teknisesti tai taloudellisesti kohtuullisesti toteutettavissa.
2.2 Määritysmenetelmät
Jätteen sisältämien ja siitä liukenevien haitta-aineiden määrityksissä on käytettävä ensisijaisesti standardoituja ja toissijaisesti muita määritysherkkyydeltään, tarkkuudeltaan ja toistettavuudeltaan riittäviksi todettuja muita menetelmiä.
Haitallisten aineiden pitoisuus jätteessä
Näytteen esikäsittelyssä metallien määritystä varten on käytettävä standardin SFS-EN 13656 mukaista happouuttoa ja mikroaaltohajoitusta tai standardin SFS-EN 13657 mukaista aqua regia uuttoa.
Metallien määrityksessä on käytettävä standardoituja menetelmiä (ICP- MS, ICP- AES tai AAS). Niiden sijasta voidaan käyttää muita menetelmiä, jos tulosten vastaavuus mainittujen menetelmien tulosten kanssa tunnetaan.
Mineraaliöljyn (hiilivetyjakeet C10 ― C40) määrityksessä on käytettävä standardin SFS-EN 14039 mukaista menetelmää.
Polykloorattujen bifenyylien (PCB) määrityksessä on käytettävä standardin SFS-EN 15308 mukaista menetelmää.
Haitallisten aineiden liukoisuus jätteestä
Haitallisten aineiden liukoisuuden määrityksessä on käytettävä standardin CEN/TS 14405 mukaista läpivirtaustestiä. Laadunvalvonnassa voidaan myös käyttää standardin SFS-EN 12457-3 mukaista kaksivaiheista ravistelutestiä.
Haitallisten aineiden pitoisuus uuttoliuoksissa on määritettävä standardien SFS-EN 12506 (pH, As, Ba, Cd, Cl - , Co, Cr, CrVI, Cu, Mo, Ni, NO 2- , Pb, kokonais-S, SO 42- ,V ja Zn) ja SFS-EN 13370 (ammonium, AOX, sähkön johtavuus, Hg, fenoli-indeksi, TOC, helposti vapautuva CN - ja F - ) mukaisesti.